Lihava Merja ei pääse ulos kun asuu hissittömässä talossa

No ei Merjalla ole korvien välissä kaikki ihan kunnossa. Luulisi nivelrikosta huolimatta pystyvän edes lääkäriin. Ihan ensimmäiseksi Merjan pitäisi saada terapeutin apua, ja sitten lääkäriin vaikka puoliväkisin. Iltalehdet taas oikein mässäilee sosiaalipornolla. Säälittävä tapaushan tuo on.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Onhan tuo kaikin puolin kauheaa, mutta mikä on avauksen pointti? Mitä ap haluaa, pelkkää kauhistelua ja päivittelyäkö? Mitä hän siitä itselleen saa, hänhän aloitti tämän keskustelun? Osoittaako hän sormella sairaalloisen lihavia ja muuten "vääränlaisia" ihmisiä julkisilla paikoilla, mykkänä, mutta suu vähän auki? 

OT:

Joku täällä jo mainitsikin, että hissittömyys on ongelma ihan hoikille vanhuksillekin. Helsingin vanhoihin taloihin ei voi rakentaa hissejä, koska Museovirasto panee kampoihin. Mulla on yli 80-vuotias mummokaveri, joka asuu hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Hän haluaa tavata kavereita, käydä kirjastossa ja taidetapahtumissa ja kauppa-asiatkin pitää hoitaa. Hauras, hoikka vanhus ei jaksa kulkea portaita monta kertaa päivässä eikä jaksa kantaa painavia kasseja monta kerrosta. 

Hankalaa on hissittömien talojen vauvaperheilläkin.

Ja sieltä hankalasti asuttavasta talosta ei voi muutta pois? miksi ei?

Sinne hankalsti asuttavaan taloon on pakko muuttaa? miksi?

Kyllä me kaikki muutkin joudumme asuntomme valitsemaan maksukykymme, työpaikkamme, fyysisten ominaisuuksiemme ym. syiden  vuoksi.

Mikä siinä vanhassa ihmisessä ja/tai lapsiperheessä on vikana että se ei voi, se ei pysty. Täällä juuri joku kirjoitti että on huterat sairaat jalat ja hän kävi katsomassa hissitömästä talosta asuntoa olikos nyt 4 kerroksesta. Ja järki oli siinäkin missä? Vai siiskö hakemalla haetaan itselle ongelmia, jotta sitten voidaan sanoa että "kun en mä voi, ruikun ruikun"

Mummokaverini on asunut kodissaan n. 50 vuotta, se on hänell rakas paikka. Kulmat, naapurit ovat tuttuja (ja avuliaita), kotiin liittyy paljon muistoja ja aikakerrostumia. Hän ei tee asiasta ongelmaa, ei valita. Hän on syvästi tietoinen, että joutuu muuttamaan kodistaan pois kun ei enää portaissa kulkeminen onnistu. 

Toivottavasti sinäkin joskus löydät paikan jonka koet kodiksesi, ettei asunto ole sinulle vain vaihdettavissa oleva säilytyspaikka. 

Asuntoni on kotini. Mutta en todellakaan aijo juurtua sinne niin että sitten kun olen vanha niin kuolen sydänkohtaukseen kun JOUDUN sen jättämään tai jos en kuole nopeasti niin suren menetettyä loppu elämäni.

Olisi sinunkin hyvä opetelle muuttumista eikä jämähtämistä ettei sinulle käy noin tai jääräpäisesti asuisit asunnossa jossa et pärjää mutta jota et pysty jättämäänkään. Asunto ei kuitenkaan ole ihminen ei puoliso ei lapsi ei lemmikkieläin. Muistoja kannaattaa kerätä monenlaisia monista paikoista monilta ihmisiltä, jämähtäminen ei kannata koskaan.

itse tilasin joskus yksityisen kotipalveluyrityksen kautta hoitajan ottamaan verikokeet kotiini, mulla oli ihan eri syy, mutta ensin pitää saada puhelimitse lähete, hoitajakin voi sen lähetteen joskus kirjoittaa. Kotisairaanhoidon lääkärin numero myös löytyy usein kaupungin nettisivuilta, voi soittaa hänet kotiin.

Hän voisi saada apua netin kautta ravitsemusterapeutilta, yksityiseltä personal trainerilta, tai esim. Jutan ruokavalio-ohjelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossa tilanteessa jo ole käynyt mielessä laihdutusleikkaus?

Ja pitkä terapia.

Ajastus ei ole edes puoli leikkausta. Ja tuollaiset leikkaukset maksavat ja lyyli on todennäköisesti syönyt kaikki rahansa.

Laihdutus leikkaus ei sovi kaikille tai leikkausta ei voida tehdä kaikille.

Ja laihdutusleikkaus ei ole mikään tie onneen. Jos syömishäiriötään ei ole valmis muuttamaan niin laihdutusleikkauksesta ei ole mitään hyötyä, koska ihminen lihottaa itsensä takaisin samoihin mittoihin.

gu kirjoitti:

Porrasvetoja harjoittavista invatakseista on huutaava pula, Porrasvedot on muuten kiellettyjä. 

No ei kai niistä sitten mikään huutava pula ole jos ne kerran kiellettyjä ovat =D

Vierailija kirjoitti:

- Ehkä vika ei olekaan meissä läskeissä, vaan siinä, ettei meitä osata auttaa oikeaan aikaan, Merja pohtii.

Ehkä vika on siinä, ettet laihduta, Merja.

voi olla pitkäkin yritys kierre takana, Tosin kuvassakin naisella on lautasella leivos ja on kokoajan syömässä. Se laihdutuksen niksi voi tulla vasta vuosien tosissaan yrittämisen jälkeen, kuten mulle tuli, en ymmärtänyt kaloreiden laskentaa. Tämäkin voi luulla-kuten minä ensin- että pitää liikkua että laihtuu. Näinhän ei ole. hÄn ei voi liikkua nivelreuman takia-.on siis invalidi. Pitää opetella laskemaan kalorit ja pitää ne siinä rajassa jolla laihtuu.Oikeastaan se on melkein tiedettä. MIlloin liian vähän, milloin liikaa, milloin mitäkin ravintoainetta, ja sen balanssi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossa tilanteessa jo ole käynyt mielessä laihdutusleikkaus?

Ja pitkä terapia.

Leikkauskonsultaatiota varten pitää mennä lääkäriin, ja sitten laihduttaa ennen leikkausta itsenäisesti, että nähtäisiin riittääkö motivaatio ja riskien pienentämiseksi myös.

Pelkkä leikkaus ei laihduta, aika monet ovat onnistuneet venyttämään sen mahalaukun ennalleen ja lihoneet takaisin.

Toki leikkaus hankaloittaa ainakin alussa ylensyömistä, mutta ei se ole mikään taikakonsti.

Ihme, ettei Suomeen ole kehitetty vielä (vai onko?) huomattavan ja/tai sairaalloisen ylipainoisille tarkoitettua matalan kynnyksen elämäntaparemontti- ja laihdutustoimintaa, jos kyseessä on kerran isoa kansanosaa koskeva ongelma kuten artikkelissakin mainitaan. Voisi kuvitella, että ammattilaisen ja vertaistukeen perustuva laihdutusohjelma tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi kuin ”Merjan” kaltaisen tilanteen hoitaminen.

En ole nähnyt yksityisiltäkään yrittäjiltä huomattavan lihaville kohdennettua liikunta ja laihdutus-ohjelmaa. Paitsi Fitfarmin erikoisräätälöidyn Superdieetin huomattavan ylipainoisille henkilöille, mutta en tiedä onko sitä enää olemassa ja siinäkin kyseessä nettivalmennus. Vaikka parempi kai nettivalmennuskin kuin ei mitään.

Todella surullista, pahimpiin painajaisiini kuuluu skenaario, jossa syystä tai toisesta joutuisin elämään eristettynä muista ihmisistä ja elämästä kodissani.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Onhan tuo kaikin puolin kauheaa, mutta mikä on avauksen pointti? Mitä ap haluaa, pelkkää kauhistelua ja päivittelyäkö? Mitä hän siitä itselleen saa, hänhän aloitti tämän keskustelun? Osoittaako hän sormella sairaalloisen lihavia ja muuten "vääränlaisia" ihmisiä julkisilla paikoilla, mykkänä, mutta suu vähän auki? 

OT:

Joku täällä jo mainitsikin, että hissittömyys on ongelma ihan hoikille vanhuksillekin. Helsingin vanhoihin taloihin ei voi rakentaa hissejä, koska Museovirasto panee kampoihin. Mulla on yli 80-vuotias mummokaveri, joka asuu hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Hän haluaa tavata kavereita, käydä kirjastossa ja taidetapahtumissa ja kauppa-asiatkin pitää hoitaa. Hauras, hoikka vanhus ei jaksa kulkea portaita monta kertaa päivässä eikä jaksa kantaa painavia kasseja monta kerrosta. 

Hankalaa on hissittömien talojen vauvaperheilläkin.

Eiköhän nuo Helsingin vanhoissa taloissa olevat asunnot mene ihan hyvin kaupaksi ja silloin voi muuttaa hissilliseen taloon. Jos vuokralla, niin pääsee eroon vielä helpommin asunnosta. Onhan noita uudempia asuinalueita joissa on hissitaloja Suomi täynnä. Jopa suht halvalla saa sellaisesta.. Ihminen, joka on niin huonossa kunnossa ettei itse pääse ulos ei kyllä ole edes työelämässä, joten työkään ei estä muuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Ihme, ettei Suomeen ole kehitetty vielä (vai onko?) huomattavan ja/tai sairaalloisen ylipainoisille tarkoitettua matalan kynnyksen elämäntaparemontti- ja laihdutustoimintaa, jos kyseessä on kerran isoa kansanosaa koskeva ongelma kuten artikkelissakin mainitaan. Voisi kuvitella, että ammattilaisen ja vertaistukeen perustuva laihdutusohjelma tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi kuin ”Merjan” kaltaisen tilanteen hoitaminen.

En ole nähnyt yksityisiltäkään yrittäjiltä huomattavan lihaville kohdennettua liikunta ja laihdutus-ohjelmaa. Paitsi Fitfarmin erikoisräätälöidyn Superdieetin huomattavan ylipainoisille henkilöille, mutta en tiedä onko sitä enää olemassa ja siinäkin kyseessä nettivalmennus. Vaikka parempi kai nettivalmennuskin kuin ei mitään.

Todella surullista, pahimpiin painajaisiini kuuluu skenaario, jossa syystä tai toisesta joutuisin elämään eristettynä muista ihmisistä ja elämästä kodissani.

Nämä laihdutusohjelmat mitä suomessa on painottuvat aina syömisiin ja liikuntaan mutta kun se vika on korvien välissä. Mulla ainakin on vika päässä, miksi syön liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Onhan tuo kaikin puolin kauheaa, mutta mikä on avauksen pointti? Mitä ap haluaa, pelkkää kauhistelua ja päivittelyäkö? Mitä hän siitä itselleen saa, hänhän aloitti tämän keskustelun? Osoittaako hän sormella sairaalloisen lihavia ja muuten "vääränlaisia" ihmisiä julkisilla paikoilla, mykkänä, mutta suu vähän auki? 

OT:

Joku täällä jo mainitsikin, että hissittömyys on ongelma ihan hoikille vanhuksillekin. Helsingin vanhoihin taloihin ei voi rakentaa hissejä, koska Museovirasto panee kampoihin. Mulla on yli 80-vuotias mummokaveri, joka asuu hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Hän haluaa tavata kavereita, käydä kirjastossa ja taidetapahtumissa ja kauppa-asiatkin pitää hoitaa. Hauras, hoikka vanhus ei jaksa kulkea portaita monta kertaa päivässä eikä jaksa kantaa painavia kasseja monta kerrosta. 

Hankalaa on hissittömien talojen vauvaperheilläkin.

Ja sieltä hankalasti asuttavasta talosta ei voi muutta pois? miksi ei?

Sinne hankalsti asuttavaan taloon on pakko muuttaa? miksi?

Kyllä me kaikki muutkin joudumme asuntomme valitsemaan maksukykymme, työpaikkamme, fyysisten ominaisuuksiemme ym. syiden  vuoksi.

Mikä siinä vanhassa ihmisessä ja/tai lapsiperheessä on vikana että se ei voi, se ei pysty. Täällä juuri joku kirjoitti että on huterat sairaat jalat ja hän kävi katsomassa hissitömästä talosta asuntoa olikos nyt 4 kerroksesta. Ja järki oli siinäkin missä? Vai siiskö hakemalla haetaan itselle ongelmia, jotta sitten voidaan sanoa että "kun en mä voi, ruikun ruikun"

Mummokaverini on asunut kodissaan n. 50 vuotta, se on hänell rakas paikka. Kulmat, naapurit ovat tuttuja (ja avuliaita), kotiin liittyy paljon muistoja ja aikakerrostumia. Hän ei tee asiasta ongelmaa, ei valita. Hän on syvästi tietoinen, että joutuu muuttamaan kodistaan pois kun ei enää portaissa kulkeminen onnistu. 

Toivottavasti sinäkin joskus löydät paikan jonka koet kodiksesi, ettei asunto ole sinulle vain vaihdettavissa oleva säilytyspaikka. 

Asuntoni on kotini. Mutta en todellakaan aijo juurtua sinne niin että sitten kun olen vanha niin kuolen sydänkohtaukseen kun JOUDUN sen jättämään tai jos en kuole nopeasti niin suren menetettyä loppu elämäni.

Olisi sinunkin hyvä opetelle muuttumista eikä jämähtämistä ettei sinulle käy noin tai jääräpäisesti asuisit asunnossa jossa et pärjää mutta jota et pysty jättämäänkään. Asunto ei kuitenkaan ole ihminen ei puoliso ei lapsi ei lemmikkieläin. Muistoja kannaattaa kerätä monenlaisia monista paikoista monilta ihmisiltä, jämähtäminen ei kannata koskaan.

 Jaahas. Taas tätä kaikkivoipaisuuden kuvitelmaa. Kyllä sinäkin vielä jämähdät ja olet riippuvainen toisten avusta. Et voi valita mitä mieleen juolahtaa. Se tulee olemaan kova pala se.

Pitäisiköhän perustaa liikalihaville katkaisuklinikka, jos kerran ongelma leviää Suomeenkin. Siinä on mentaalistikin niin monta asiaa pielessä, että ei se laihduttaminen onnistu tuosta vaan. Se roskaruoka ja rasvakerroksen hormonit ovat sotkeneet aivokopan toiminnankin täysin, ei tuo horiseva Merja ole se "oikea" Merja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Onhan tuo kaikin puolin kauheaa, mutta mikä on avauksen pointti? Mitä ap haluaa, pelkkää kauhistelua ja päivittelyäkö? Mitä hän siitä itselleen saa, hänhän aloitti tämän keskustelun? Osoittaako hän sormella sairaalloisen lihavia ja muuten "vääränlaisia" ihmisiä julkisilla paikoilla, mykkänä, mutta suu vähän auki? 

OT:

Joku täällä jo mainitsikin, että hissittömyys on ongelma ihan hoikille vanhuksillekin. Helsingin vanhoihin taloihin ei voi rakentaa hissejä, koska Museovirasto panee kampoihin. Mulla on yli 80-vuotias mummokaveri, joka asuu hissittömän talon neljännessä kerroksessa. Hän haluaa tavata kavereita, käydä kirjastossa ja taidetapahtumissa ja kauppa-asiatkin pitää hoitaa. Hauras, hoikka vanhus ei jaksa kulkea portaita monta kertaa päivässä eikä jaksa kantaa painavia kasseja monta kerrosta. 

Hankalaa on hissittömien talojen vauvaperheilläkin.

Ja sieltä hankalasti asuttavasta talosta ei voi muutta pois? miksi ei?

Sinne hankalsti asuttavaan taloon on pakko muuttaa? miksi?

Kyllä me kaikki muutkin joudumme asuntomme valitsemaan maksukykymme, työpaikkamme, fyysisten ominaisuuksiemme ym. syiden  vuoksi.

Mikä siinä vanhassa ihmisessä ja/tai lapsiperheessä on vikana että se ei voi, se ei pysty. Täällä juuri joku kirjoitti että on huterat sairaat jalat ja hän kävi katsomassa hissitömästä talosta asuntoa olikos nyt 4 kerroksesta. Ja järki oli siinäkin missä? Vai siiskö hakemalla haetaan itselle ongelmia, jotta sitten voidaan sanoa että "kun en mä voi, ruikun ruikun"

Mummokaverini on asunut kodissaan n. 50 vuotta, se on hänell rakas paikka. Kulmat, naapurit ovat tuttuja (ja avuliaita), kotiin liittyy paljon muistoja ja aikakerrostumia. Hän ei tee asiasta ongelmaa, ei valita. Hän on syvästi tietoinen, että joutuu muuttamaan kodistaan pois kun ei enää portaissa kulkeminen onnistu. 

Toivottavasti sinäkin joskus löydät paikan jonka koet kodiksesi, ettei asunto ole sinulle vain vaihdettavissa oleva säilytyspaikka. 

Asuntoni on kotini. Mutta en todellakaan aijo juurtua sinne niin että sitten kun olen vanha niin kuolen sydänkohtaukseen kun JOUDUN sen jättämään tai jos en kuole nopeasti niin suren menetettyä loppu elämäni.

Olisi sinunkin hyvä opetelle muuttumista eikä jämähtämistä ettei sinulle käy noin tai jääräpäisesti asuisit asunnossa jossa et pärjää mutta jota et pysty jättämäänkään. Asunto ei kuitenkaan ole ihminen ei puoliso ei lapsi ei lemmikkieläin. Muistoja kannaattaa kerätä monenlaisia monista paikoista monilta ihmisiltä, jämähtäminen ei kannata koskaan.

 Jaahas. Taas tätä kaikkivoipaisuuden kuvitelmaa. Kyllä sinäkin vielä jämähdät ja olet riippuvainen toisten avusta. Et voi valita mitä mieleen juolahtaa. Se tulee olemaan kova pala se.

Olen samaa mieltä kommentoimasi kirjoittajan kanssa. Koskaan ei tiedä, mihin jämähtää, mutta sen todennäköisyys pienenee ja pakkoirroittautuminen on helpompaa, kun nauttii siitä, mitä on ja tiedostaa, ettei se välttämättä ole ikuista ja elämällä voi olla jotain muutakin tarjottavaa tai sitten vaan välillä olosuhteet vaativat muutosta ja niistä selvitään ja elämä jatkuu uudessa muodossaan toisaalla. Tärkeimmät asiat kulkevat mukana muistoissa, mielessä. 

Joku raja yhteiskunnan kustantamalla hyysäämiselläkin on oltava.

Ja jonkinlainen vastuu ihmisellä itsellä omasta elämästään.

Rullailee kotonaan sähköpyörätuolilla?? Ehkä voisi siellä ees kävellä niin saisi edes JOTAIN liikuntaa..

Siis ongelmahan ei ole pelkkä lihavuus vaan tulehdustila elimistössä, mikä aiheuttaa nivelrikon ja -tulehduksen ja iho-ongelmat. Mieli ja aivot ovat masennuksenkaltaisessa zombi-tilassa. 

Olen nähnyt näitä kotihoidossa. Hieman huvittaa tämän keskustelun sävy, mikä jotenkin kielii ihan täydellisestä tietämättömyydestä ja vieraantuneisuudesta sairaiden ja ikääntyvien realiteeteista. Avuksi tarjotaan jotain TLC-kanavan tai Jutta laihduttaa ohjelmien tai personal traineireiden apua. Vähän sellaiseen tyyliin, että kun tämä sopii minulle 30v perusterveelle keski-ikäiselle, sen pitää päteä myös yli 50v monisairaan tapauksessa.

Ohjelmat  on suunnattu kulutuskeskeisille pinnallisille nuorille ikäluokille. Vaikea kuvitella, että joku minimikansaneläkkeellä oleva mummeli jossain vetäisi Jutan kanssa trikoot päälle ja menoksi.

Jotta harjoittaa tuon luokan itsekiduttamista ruoalla, on pakko olla jotain mielenterveydellisiä ongelmia taustalla. Laihdutuksen ohella terapia voisi oikeasti olla erittäin tarpeen. Ei terve ihminen päästä itseään tuohon jamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetti! 

Tällaisten ihmisten takia lihavat eivät ole mun suosikkilistalla. 

Ihan  kiva, yleistä nyt kaikki lihavat samanlaisiksi kuin Merja.

Mäkin olen lihava - käyn töissä, olen hyvä työssäni, olen sosiaalinen, lenkkeilen ja liikun.

Mutta hienoo hei, että voit taas katsoa meitä lihavia vähän enemmän ylhäältäpäin. Saat taas tuntea itsesi paremmaksi, kauniimmaksi kuin me lihavat. Siis, LIHAVAT.

Se liikkumisestehän johtuu nivelrikosta, ei ylipainosta (joka tosin on edesauttanut nivelrikon syntymistä). Tuskin tuo Merja pääsisi sen kummemmin kulkemaan niitä rappusia, vaikka laihtuisikin, ei ennen kuin lonkat on leikattu.

Iltapäivälehdet ovat kyllä ahkeria tässä kiusaamiskulttuurin ylläpidossa. Tämäkin juttu on kirjoitettu muka siihen tyyliin kuin sen olisi tarkoitus tuoda esille yhteiskunnallista epäkohtaa, mutta oikeasti sen tarkoitus on vain tarjoilla ihmisille kauhisteltavaa ja naureskeltavaa surkean läskin muodossa.