onko tosiaan niin, että nykyajan perheissä on kahta eri elintasoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on osittain, vaikka ei ole lapsia. Käyn ravintolassa syömässä liki päivittäin ja nainen kokkaa kotona itselleen jotain halpaa. Lisäksi käyn useammin ulkomailla, konserteissa yms.

Ennen lapsia tämä on siedettävää, koska puolison pienituloisuus ei johdu sinun halustasi saada lapsia. Lapsiperheessä se on käsittämätöntä.

Nin kumman halu se on ollut, miehen vai muijan..

Jos muijan elintaso kerran nousee sillä että hän porsii..

Omia lapsiasi ne porsaat on, minkä se tekee sinusta?

Meillä oli tällainen kaveripariskunta.

Opiskeluaikana jo miehestä oli merkit mahdottomasta nähtävissä, mutta opiskelijana kaikilla on tiukkaa. Mutta siis jos oltiin ulkona ja mies otti oluen ja nainen siiderin ja se siideri maksoi vaikka 50 snt. enemmän niin nainen joutui maksamaan miehelle sen 50 snt. heti siinä samalla takaisin. Tai jos oltiin pizzalla tai muuten syömässä niin tämä mies laski aina kynän ja paperin kanssa osuudet sentilleen tasan sen puolisonsa kanssa. Siinä pöydässä setvittiin kuinka nainen on velkaa vaikka 30 snt miehelle ja sitä sitten venkslattiin ees sun taas. Mutta joo, opiskelijana sitä venyttää senttiä ja vaikka meillä oli erilainen meininki niin ei toi niin outoa ollut.

Mutta kun lapsi syntyi ja menivät naimisiin niin touhu meni aivan kummalliseksi. Naisen maksettavaksi kuului kaikesta puolet ja omat ja lapsen kulut kokonaisuudessaan. Kauppakuitti eriteltiin sen mukaan mikä on kummankin ruokaa. Jos tekivät yhteisen ruoan, se maksettiin tasan puoliksi, tyyliin jauheliha, tomaattimurska ja paketti spaghettia puoliksi. Mutta jos nainen halusi aterialle lisäksi vaikka porkkanaraastetta, niin hän maksoi porkkanat.  Kun lapsilisä tuli naisen tilille, hänen piti siirtää siitä sentilleen puolet miehen tilille. Koska se ei ollut naisen rahaa, vaan kuului molemmille puoliksi. Vaikka nainen hankki käytännössä kaikki lapsen asiat. Kauppalasku laitettiin sentilleen sen mukaan mikä on kummankin ruokaa, mutta jollain logiikalla naisen osuuteen kuuluivat kaikki lapseen liittyvät jutut, kuten vaipat. Nainen säästi, jotta voi jäädä muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle. Mies luonnollisesti vastusti alle 2-vuotiaan hoitoon viemistä, mutta naisella loppui kertakaikkiaan rahat muistaakseni lapsen olessa n. 1,5 -vuotias. Kauppalasku jaettiin tuossakin vaiheessa samalla periaatteella puoliksi + naiselle vauvan tarvikkeet. Jääkaapin ovessa oli lista, jossa naisen velka miehelle kasvoi. Eli jos ei ollut varaa maksaa omaa osuutta kauppalaskusta tai sähkölaskusta, se kasvatti naisen velkaa miehelle. 

Kun lapsi meni hoitoon, niin mies puhui väheksyvästi, että "Matias" oli pakko laittaa jo noin pienenä päiväkotiin kun "Jonnalla" ei ollut varaa olla kotona pidempään. Voi jumalauta, silloin kyllä kiehahti yli ja kysyin että eikös se Matias olekaan sun lapsi? Että miten se nyt yksin Jonnalle kuuluu. 

Yllättäen eivät enää ole naimisissa. En tiedä miten velkojen lopulta kävi. Että maksoiko Jonna ennen eroa ruoka- ja vaippavelkansa ukolleen. Oltiin silloin ihan hyviä kavereita ja paljon tekemisissä, siksi tiedän tän kuvion. Ja toi jääkaapin velkalista oli ihan legendaarinen vitsi mun ja oman miehen kesken. Heitettiin siitä aina välillä vitsiä, että sä söit nyt yhden jätskin enemmän tosta paketista, laitetaas velkalistaan merkintä.

 Miehen kanssa ei olla enää tekemisissä, hänellä on uusi vaimo ja lapsi.  En tiedä miten kulut hoitavat. Varmaan samalla tavalla. "Jonnaa" tapaan satunnaisesti kun asuu suht. lähellä meitä. Hänen elämänlaatunsaainakin parani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on osittain, vaikka ei ole lapsia. Käyn ravintolassa syömässä liki päivittäin ja nainen kokkaa kotona itselleen jotain halpaa. Lisäksi käyn useammin ulkomailla, konserteissa yms.

Ennen lapsia tämä on siedettävää, koska puolison pienituloisuus ei johdu sinun halustasi saada lapsia. Lapsiperheessä se on käsittämätöntä.

Nin kumman halu se on ollut, miehen vai muijan..

Jos muijan elintaso kerran nousee sillä että hän porsii..

Omia lapsiasi ne porsaat on, minkä se tekee sinusta?

En ole porsinut enkä saattanut tiineksi ketään. Kysyin vain kumpi niitä kakaroita yleisimmin mankuu..

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ainoa oikeudenmukainen tapa jakaa menot perheessä on suhteessa tuloihin, ei 50/50. 

Ajattelet varmasti samoin jos hyvä palkkainen mies alkaakin tehdä vapaaehtoisesti "puolikasta" tai muuten lyhennettyä, ehkä nuoren pariskunnan ollessa kyseessä sanoo että riittää mulle roskakuskinkin hommat "lue sä flikka enemmän ku jaksat ja paina uraa"?

Naisille tuo alemmalle tasolle jättäytyminen on ihan normi eli suomeksi, miehelle siirtyy vastuu elintason säilyttämisestä ja/tai nostamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on osittain, vaikka ei ole lapsia. Käyn ravintolassa syömässä liki päivittäin ja nainen kokkaa kotona itselleen jotain halpaa. Lisäksi käyn useammin ulkomailla, konserteissa yms.

Ennen lapsia tämä on siedettävää, koska puolison pienituloisuus ei johdu sinun halustasi saada lapsia. Lapsiperheessä se on käsittämätöntä.

Nin kumman halu se on ollut, miehen vai muijan..

Jos muijan elintaso kerran nousee sillä että hän porsii..

Omia lapsiasi ne porsaat on, minkä se tekee sinusta?

En ole porsinut enkä saattanut tiineksi ketään. Kysyin vain kumpi niitä kakaroita yleisimmin mankuu..

Normipariskunta päättää yhdessä lastenhankinnasta. Kenenkään ei tarvitse "mankua". Että olisi varmaan parempi pitää suu supussa jos ei ole tästä (kään) asiasta omakohtaista kokemusta. Ihme naisvihaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on osittain, vaikka ei ole lapsia. Käyn ravintolassa syömässä liki päivittäin ja nainen kokkaa kotona itselleen jotain halpaa. Lisäksi käyn useammin ulkomailla, konserteissa yms.

Ennen lapsia tämä on siedettävää, koska puolison pienituloisuus ei johdu sinun halustasi saada lapsia. Lapsiperheessä se on käsittämätöntä.

Nin kumman halu se on ollut, miehen vai muijan..

Jos muijan elintaso kerran nousee sillä että hän porsii..

Omia lapsiasi ne porsaat on, minkä se tekee sinusta?

En ole porsinut enkä saattanut tiineksi ketään. Kysyin vain kumpi niitä kakaroita yleisimmin mankuu..

Normipariskunta päättää yhdessä lastenhankinnasta. Kenenkään ei tarvitse "mankua". Että olisi varmaan parempi pitää suu supussa jos ei ole tästä (kään) asiasta omakohtaista kokemusta. Ihme naisvihaaja.

On järkyttävän paljon omakohtaista kokemusta tuttujen ja kaverimuijien keskuudessa. On tosin iso tuttavapiiri.

Täälläkin saa vähintään viikottain samasta asiasta lukea enkä usko ihan kaikkien provoja olevan, koska tiedän sitä oikeasti tapahtuvan.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni näistä, jotka tuohon suostuu, tekisi ihan samoin, jos itse olisi varakkaampi? Ja en nyt puhu lapsiperheistä, vaan lapsettomista pariskunnista.

Siksi juuri ei kehtaa vaatia, koska pitää sitä oikeudenmukaisena itselleenkin. Harmi vain, että on sattunut syntymään sille köyhälle (väärälle) puolelle.

Lisäksi jos nainen on vaatinut saada lapsia, ja mies ei olisi oma-aloitteisesti ikinä lapsia hankkinut, niin nainen voi ottaa elintason laskun siitä hyvästä. Saa kuitenkin katon ja ruuan kotiin ilmaiseksi, joku kh-tuella elävä.

Oikeastaan en tiedä muuttaako lapset koko asetelmaa. Selvää on, että molemmat osallistuu _lasten_ kuluihin, mutta entäs naisen elintason nouseminen (verrattuna naisen tulotasoon ja yrittämiseen)? Onko se jokin itsestäänselvyys lapsiperheessä? Teidän loisten mielestä lasten teko on siis ponnahduslauta kohti ilmaisia tuloja?

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle tulotasonsa mukaan. Miksi minä tarjoaisin luksusta naiselle, jos hän ei itse ole sitä ansainnut omalla työllään? Minä kävin kouluni ja raadoin, pitäisikö nyt työntää rahaa vaimon luksuselämään pelkästään sen takia että hän asuu samassa osoitteessa ja että hänellä on pillu? Maksan jo valtaosan laskuista.

Toki moni nainen haluaa olla elättinä ja saada luksusta. Variskin tykkää kaikesta kiiltävästä.

No jo on ihmisellä asenne "kohdallaan" Olisi hauska tietää , minkä koulun (oikeasti) Olet käynyt? Vai jäikö pakollisiin (jos niitäkään loppuun?) Miksi olet ottanut vaimon? Jos hän edistaa sinulle  vain pillua????? Eikö vaimosi ole elävä, tunteva ihminen, sinulle tärkeintä maailmassa, se rakkain? Eikö pumpattava barbara olisi sinulle parempi vaihtoehto?  Ymmärrätkö, ettei ole tervettä pitää vaimoa pilluna?. Ei ihminen ole pelkkä sukupuolielin. Vai ajatteletko myös miksi joku nainen elättää pelkkää kyrpää kotonaan vain sen takia, että tämä kyrpä asuu samassa osoitteessa? onko ihmiset sinulle pelkkiä sukupuolielimiä? Miksi olet ottanut vaimon, jolle pitäisi kustantaa luksuselämä? Miksi et ottanut vaimoa, joka tienaa enemmän kuin sinä? (et saanut) MIKSI OLET NAIMINISSA?  Eroa hyvä mies, jos se noin vaikeata on. Tuskin teillä kummallakaan on onnellinen elämä. (Epäilen kyllä, että olikeassa elämässä olet nähnyt naisen vain kaukaa. Kuka oikeasti olisi noin urpon kanssa?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on osittain, vaikka ei ole lapsia. Käyn ravintolassa syömässä liki päivittäin ja nainen kokkaa kotona itselleen jotain halpaa. Lisäksi käyn useammin ulkomailla, konserteissa yms.

Ennen lapsia tämä on siedettävää, koska puolison pienituloisuus ei johdu sinun halustasi saada lapsia. Lapsiperheessä se on käsittämätöntä.

Nin kumman halu se on ollut, miehen vai muijan..

Jos muijan elintaso kerran nousee sillä että hän porsii..

Omia lapsiasi ne porsaat on, minkä se tekee sinusta?

En ole porsinut enkä saattanut tiineksi ketään. Kysyin vain kumpi niitä kakaroita yleisimmin mankuu..

Normipariskunta päättää yhdessä lastenhankinnasta. Kenenkään ei tarvitse "mankua". Että olisi varmaan parempi pitää suu supussa jos ei ole tästä (kään) asiasta omakohtaista kokemusta. Ihme naisvihaaja.

Kun mieheni ehdotti minulle yhteisen lapsen hankkimista olin todella otettu kunniasta. En todellakaan ajatellut mieheni mankuvan tai haluavan porsia.

Olen vakuuttunut siitä että miehiltä puuttuu joku palikka päästä tässä asiassa. Lapset rämpii kouluun hajonneilla pyörillä ja pienissä vaatteissa jos se olisi miehestä kiinni, kun ei ne tarvii uusia. Ja kun miehen superybertelkkari menee rikki niin märistään viikko kuin joku laitoshuollettava jolta otettiin lelu pois.

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on osittain, vaikka ei ole lapsia. Käyn ravintolassa syömässä liki päivittäin ja nainen kokkaa kotona itselleen jotain halpaa. Lisäksi käyn useammin ulkomailla, konserteissa yms.

Ennen lapsia tämä on siedettävää, koska puolison pienituloisuus ei johdu sinun halustasi saada lapsia. Lapsiperheessä se on käsittämätöntä.

Nin kumman halu se on ollut, miehen vai muijan..

Jos muijan elintaso kerran nousee sillä että hän porsii..

Omia lapsiasi ne porsaat on, minkä se tekee sinusta?

En ole porsinut enkä saattanut tiineksi ketään. Kysyin vain kumpi niitä kakaroita yleisimmin mankuu..

Normipariskunta päättää yhdessä lastenhankinnasta. Kenenkään ei tarvitse "mankua". Että olisi varmaan parempi pitää suu supussa jos ei ole tästä (kään) asiasta omakohtaista kokemusta. Ihme naisvihaaja.

Kun mieheni ehdotti minulle yhteisen lapsen hankkimista olin todella otettu kunniasta. En todellakaan ajatellut mieheni mankuvan tai haluavan porsia.

Totta kai olit otettu. Ihminen on ohjelmoitu porsimaan. Sinä haluat vääntää tänne lisää ihmisiä ilman huolen häivää väestöongelmasta, Suomen suuresta työttömyydestä (tulee olemaan suurempi 20v päästä) tai siitä faktasta, että se ihminen ei välttämättä halua tänne.

Meillä rouva tienaa 40 prossaa siitä mitä minä. Ei huoli penniäkään. Syntymäpäivänä ja jouluna saan antaa jonkun lahjan. Kaikki muu loukkaisi hänen itsemääräämisoikeuttaan (jota tekisi mieleni kutsua tyhmyydeksi).

Joillekin ihmisille ylimääräinen raha ei oikeasti merkkaa juuri mitään (jos sitä on toimeentulorajan yli), sen olen tästä oppinut.

Muutettuani exän kanssa yhteen sain kelan yhdistelmätukea koska työtunteja oli vähän. Exä ei saanut mitään, suurimmaksi osaksi omaa laiskuuttaan, papereiden täyttäminen kun oli vaivalloista. Maksoin sitten typeränä molempien asumisen, ruoat ja kaiken huippuna vielä exän laskut. Raha mitä sain ei ollut paljoakaan työmarkkinatukea suurempi. Kun exä sai aikaan hakea tt-tukea käytti hän "omat" rahansa itseensä.

Vaikka vitutti äärettömästi se, että ex ei vaivautunut sen vertaa miettimään rahan käyttöään että olisi pysynyt edes jonkun verran enemmän osallistumaan ruokaostoksiin ( sossun tuki oli niin pieni, ettei sillä olisi maksanut kuin murto-osan vuokrasta) ajattelin naiviisti, että ex tekisi saman minulle samassa tilanteessa.

Paskat. Päädyin opiskelemaan ja ex sai työkkärin kurssin kautta oikeuden työmarkkinatukeen takasin. Kun sain opintotuen sinä päivänä mentiin kauppaan ja ex lastasi kärryt täyteen kalliita lisäravinteita yms. Joita en itse käytä ja odotti hymyillen että maksan. Tili olikin itselläni sen jälkeen tyhjänä, jonka johdosta ex valitti että en osaa käyttää rahaa ja hän joutuu minut elättämään. Jos jotakin ruokaa halusin piti sen tarpeellisuus pystyä perustelemaan "Tarviitko sä varmasti tän salaatin? Kamalan kallista, meillä ei oo tosiaan varaa" . Exä myös mm. Punnitsi juuston, että näkisi olenko syönyt sitä salaa. Mutta kaikki mun ruokani oli myös sen, kun harvoin tuhlasin rahaa superfoodeihin tms. Ne hävisivät sen sileän tien, ex teki niistä omia sekoituksiaan pieniin rasioihin, joista voi sitten kipata ne kätevästi omiin ruokiinsa.

Rahaa riitti sillä kuitenkin aina kummasti itseensä.

Ja kirsikkana se väitti että olen sen kanssa "vain rahojensa takia".

Jep, aivan varmasti näin rahanahneena valkkaisin työttömän persaukisen jne.

Syystä exä.

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho. Meillä on tulo- ja menovirta ollut yhteinen niin kauan kuin on pariskuntana, myöhemmin perheenä eletty. Vuorotellen elätetty kumpikin toista opiskelujen, työttömyys- ja sairausaikojen yli. En tiennyt sen olevan harvinainen ratkaisu, minä vanhanaikaisesti jaan elämäni puolisoni kanssa, myös sen finanssipuolen.

Minä myös. Siis tarkoittaen tuota viimeistä lausetta.

Ja ei, en ole lompakkoloinen, tienaan melkein kaksinkertaisesti mieheen nähden.

 

Tästä huomataan, että naiset ovat paljon lojaalimpia perhettään/miestään kohtaan. Jos nainen tienaa enemmän, hänellä ei ole mitään vaikeutta sallia miehelleen yhtä korkea elintaso, kuin hänellä itsellään on.  Kun ollaan yhtä perhettä, kaikki elää samalla tavalla. Miehillä taas tuntuu olevan oma napa lähinnä. (On kyllä ihan tutkittua, että miehellä on ensimmisenä "minä" ja naisilla "me".) Vaikka arvelen, että täällä AV:llä ei oikesti ole yhtään rikasta miestä kirjoittamassa, miten vaimolla on alempi elintaso kuin hänellä. Täällä kirjoittavat taitavat enemmän olla rahattomia lassukoita, jotka haluaa loukata ja halveksia naisia, ja kirjoitella heistä alentavasti.

Minä olen kuitenkin poikkeus. Mieheni on erilaisista lähtökohdista kuin minä. Hän on tottunut siihen, että tulojen  noustessa ylimääräinen raha laitetaan kulutukseen. Mieluiten sellaiseen kulutukseen, jolla on statusarvoa. Omakotitaloon, parempaan autoon, moottoripyörään, kesämökkiin, veneeseen, kalliimpiin harrastuksiin, kaliimpaan viihde-elektroniikkaan, kaliimpaan ruokaan ja juomiin jne. Minä taas laitan ylimääräisen rahan ensisijaisesti säästöön ja sijoituksiin. Mieheni ei elä yli varojensa eikä velaksi, joten hänen tapansa käyttää omia rahojaan on minulle ihan ok.

Jos rahat olisivat yhteisiä, tilanne olisi jo aivan toinen. Todennäköisesti vääntäisimme jatkuvasti kättä siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Pitääkö 3 vuotta vanha auto vaihtaa uudempaan ja jos, niin millaiseen? Tarvitsemmeko todellakin kesämökin, jos vain toinen meistä pitää mökkielämästä? Mitä nelihenkinen perhe tekisi moottoripyörällä? Miksi pitäisi olla vielä venekin ja mitä sillä veneellä perheenä tekisimme? Tarvitseeko taas ostaa uusi televisio tai kännykkä vain siksi, että uusi ja hienompi on tullut markkinoille? Pitääkö taas tarjota miehen kaveriporukalle kallis ravintolareissu kalliine juomineen? Jne jne. Minun rahoillani siis, koska miehellä ei olisi noihin varaa.

Olemme välttyneet kaikilta väännöiltä, kun olemme mitoittaneet elintasomme vähemmän tienaavan mukaan. Mies ostaa itselleen, mitä haluaa. Omilla rahoillaan. Niin minäkin teen, tosin kuluttamista enemmän rahani menevät sijoituksiin. Kulutan vain tarpeelliseen, en tarpeettomaan.

Tässä ei ollut nyt kyse elämänhallintaongelmista. Minäkin pidin ensimäisen mieheni kanssa eri rahat ja makselin miehen menoja parempipalkkaisena kuitenkin sordiinolla, koska hän oli alkoholisti. Täysi tasajako olisi merkinyt sitä, että asuntolainan lyhennykset olisivat menneet kapakassa. Tässä oli kyse vallankäytöstä perheissä, jossa ei ole elämänhallintaan liittyviä ongelmia.

Niin, kirjoituksessani ei ollut kyse elämänhallintaongelmasta. Kyse oli siitä, miten ihmiset suhtautuvat tulojen nousuun. Hyvin moni nainenkin lakkaa värjäämästä itse hiuksiaan, kun tulot riittävät kampaajalla käynteihin. Ei silloinkaan ole kyse elämänhallintaongelmasta vaan tavasta, jolla ylimääräiset rahansa käyttää. 

Käyttäjä3087 kirjoitti:

Järkyttävää lukea näitä juttuja. Parisuhteissa on ilmeisesti yllättävän paljon supernuukia ja itsekkäitä ihmisiä. En voi ymmärtää. Osa ihmisistä tuntuu avioliitossakin ajattelevan, että "jos mä nyt tienaan enemmän, niin on ihan ansaittua, että saan itselleni enemmän".

Tienaan kuukaudesta riippuen 3-5 kertaa enemmän kuin avovaimoni, mutta maksan käytännössä kaikki ruokaostoksemme, lomamatkamme ja sen päälle rahallista tukea sekä omalle lapselleni että avovaimoni lapselle (koska isänsä ei tue). Maksan myös avovaimoni luottokorttimaksuja ja asuntolainaa. Avovaimoni vaatii, että hän itse maksaa ainakin osan asuntolainasta, koska maksan muuten lähes kaiken, mikä tasoittaa tuloerojamme. Minulle ei sinänsä merkitse, että jääkö itselleni enemmän vai vähemmän "käyttörahaa" omiin menoihin. Minulle merkitsee se, että minulla on vihdoinkin onnellinen ihmissuhde.

M47

Sinun ikäisissäsi jo jotkut ajattelevatkin että vaimon/avovaimon onnellisuus tekee sinutkin onnelliseksi ja toisinpäin. Nuorehkoissa (alle 40v) miehissä omien kokemusteni suurin osa on eri mieltä. Kirjoitin aiemmin ketjuun ja oma exäni siis käytti työttömyyskorvauksensa kalliisiin ravintoloihin. Alkuun osallistui paremmin mutta lopulta sanoikin että haluaa käyttää rahansa itseensä. Ei ettenkö olisi jo huomannut asiaa muutenkin. Kun miettii että oma vapaa-aikani oli lisäksi niukkaa, koska hoidin kaikki kaupassakäynnit (1 ilta viikossa), kotityöt ja miehenkin jälkien siivoamisen (15h vk), autojen, miehenkin auton siis renkaidenvaihdot, huoltoon viennit ja ylipäätään lähes kaiken niin ainoa mitä mies teki niin kävi töissä. Kaikki illat lepäsi tai tapasi kavereitaan. Koko kaveriporukka oli kummallista, esim juhlista naiset lähtivät jossakin vaiheessa kotiin ja miehet jäivät keskenään pitämään hauskaa pilkkuun asti. Miehet matkustelivat yhdessä joka vuosi useaan kertaan, joskus vaimo liittyi matkaseurueeseen viimeiseksi viikonlopuksi tms. Kaiken kukkuraksi mies valitti jopa siitä mihin minä käytin omat rahani. Ne olisi pitänyt käyttää näyttävään matkusteluun, olisi tietysti laskenut miehen matkakuluja. Sinkkuna Helsingissä tietysti asuinkulut ovat todella suuret mutta parempi niin kuin täysin itsekkään sian kanssa. Voin sanoa että tunsin itseni monet kerrat todella yksinäiseksi ja vähän tyhmäksi kun siivoilin koko viikonlopun kun mies oli ystävien kanssa milloin missäkin. Kertaakaan vuosien aikana mies ei esim. tarjonnut ihan kokonaista ateriaa, joskus kuitenkin sain takaisinmaksusta pientä alennusta.

Vierailijax kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?

Sama voi olla myös toisin päin. Mies hoitaa lasta kotona ensimmäisen vuoden. Aika moni nainen ei kuitenkaan imetä ja synnytyksestä toipuminen toimistotyökuntoon ei vie kuin viikon aikaa. Tai sitten mies opiskelee yliopistossa 5 vuotta ja elää opintotuella ja pätkätöillä. Tällöin onkin luonnista kiristää vain vyötä. Ei tulisi mielenkään kerjätä avustusta vaimolta. Ennemmin viiltäisi ranteeni auki. Eli kitkuttelin 5 vuotta, kun puoliso sai yli 3000 €/kk. Ja näin sen kuuluukin mennä.  Ymmärrän toki tilanteen pienen lapsen tapauksessa. Tällöin on ihan reilua jakaa kuluja esim. 1 vuoden ajan. Tämän jälkeen lapsi päiväkotiin. Jos puoliso haluaa olla pidempään kotona, niin sitten tulkoon toimeen vähemmällä. 

Suurin osa naisista kuitenkin imettää. Ja huomaa, että olet mies. Vai viikonpäästä toimistotyö kunnossa?. No riippuu synnytyksestä. Mutta esim pahasti repeytyneenä, et edes istu viikkotolkkuihin(kokemusta on) .  Veri vuotaa viekä 2-3 viikkoa niin, ettei mikään vaippa tahdo riittää(kokemusta siitäkin).  Maito puskee pureron läpi muutamassa tunnissa  jne jne. Ja ei siltä vaimolta kuulukkaan KERJÄTÄ avustusta(niin kuin ei vaimonkaan mieheltään) vaan normaali ihminen huolehtii rakkaasta avoipuolisostaan. Itse en ainakaan antaisi tärkeimpien ihmisten/läheisten nähdä nälkää tai muuten puutetta, jos minulla kerran on varaa elättää/huolehtia  heidät/hänet. Minkälaiset ihmiset menee naimisiin ja sitten vinkuvat, jos joutuvat euron "uhraamaan" siihen toiseen ihmiseen? Minkä takia ihmiset menee naimisiin? Ei ainakaan rakkaudesta, jos ei senttiäkään olla valmiita siihen "rakkaaseen" laittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailijax kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?

Sama voi olla myös toisin päin. Mies hoitaa lasta kotona ensimmäisen vuoden. Aika moni nainen ei kuitenkaan imetä ja synnytyksestä toipuminen toimistotyökuntoon ei vie kuin viikon aikaa. Tai sitten mies opiskelee yliopistossa 5 vuotta ja elää opintotuella ja pätkätöillä. Tällöin onkin luonnista kiristää vain vyötä. Ei tulisi mielenkään kerjätä avustusta vaimolta. Ennemmin viiltäisi ranteeni auki. Eli kitkuttelin 5 vuotta, kun puoliso sai yli 3000 €/kk. Ja näin sen kuuluukin mennä.  Ymmärrän toki tilanteen pienen lapsen tapauksessa. Tällöin on ihan reilua jakaa kuluja esim. 1 vuoden ajan. Tämän jälkeen lapsi päiväkotiin. Jos puoliso haluaa olla pidempään kotona, niin sitten tulkoon toimeen vähemmällä. 

 

Suurin osa naisista kuitenkin imettää. Ja huomaa, että olet mies. Vai viikonpäästä toimistotyö kunnossa?. No riippuu synnytyksestä. Mutta esim pahasti repeytyneenä, et edes istu viikkotolkkuihin(kokemusta on) .  Veri vuotaa viekä 2-3 viikkoa niin, ettei mikään vaippa tahdo riittää(kokemusta siitäkin).  Maito puskee pureron läpi muutamassa tunnissa  jne jne. Ja ei siltä vaimolta kuulukkaan KERJÄTÄ avustusta(niin kuin ei vaimonkaan mieheltään) vaan normaali ihminen huolehtii rakkaasta avoipuolisostaan. Itse en ainakaan antaisi tärkeimpien ihmisten/läheisten nähdä nälkää tai muuten puutetta, jos minulla kerran on varaa elättää/huolehtia  heidät/hänet. Minkälaiset ihmiset menee naimisiin ja sitten vinkuvat, jos joutuvat euron "uhraamaan" siihen toiseen ihmiseen? Minkä takia ihmiset menee naimisiin? Ei ainakaan rakkaudesta, jos ei senttiäkään olla valmiita siihen "rakkaaseen" laittamaan.

Sen takia että muija haluaa pitää sormusta ja prinsessamekkoo.

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Kohdassa 2. unohdat naisen VASTUUN ottaa osaa perheen talouteen. Se, että nainen sanoo että hänelle riittää pienipalkkainen suojatyö 50% työajalla tai haluaa olla lasten kanssa kotona 15 vuotta ja itse aktiivisesti syrjäytyä työelämästä, ei siirrä VASTUUTA naiselta miehen VELVOLLISUUDEKSI elättää naista. Eikä varsinkaan nostaa naisen elintasoa ylöspäin siltä tasolta mihin hänellä itsellään on varaa.

Mikään laki ei velvoita perheitä neuvottelemaan kotitöiden jaoista tai fiktiivisistä kustannuksista. Se on jokaisen perheen oma asia.

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.