onko tosiaan niin, että nykyajan perheissä on kahta eri elintasoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho. Meillä on tulo- ja menovirta ollut yhteinen niin kauan kuin on pariskuntana, myöhemmin perheenä eletty. Vuorotellen elätetty kumpikin toista opiskelujen, työttömyys- ja sairausaikojen yli. En tiennyt sen olevan harvinainen ratkaisu, minä vanhanaikaisesti jaan elämäni puolisoni kanssa, myös sen finanssipuolen.

Minä myös. Siis tarkoittaen tuota viimeistä lausetta.

Ja ei, en ole lompakkoloinen, tienaan melkein kaksinkertaisesti mieheen nähden.

 

Tästä huomataan, että naiset ovat paljon lojaalimpia perhettään/miestään kohtaan. Jos nainen tienaa enemmän, hänellä ei ole mitään vaikeutta sallia miehelleen yhtä korkea elintaso, kuin hänellä itsellään on.  Kun ollaan yhtä perhettä, kaikki elää samalla tavalla. Miehillä taas tuntuu olevan oma napa lähinnä. (On kyllä ihan tutkittua, että miehellä on ensimmisenä "minä" ja naisilla "me".) Vaikka arvelen, että täällä AV:llä ei oikesti ole yhtään rikasta miestä kirjoittamassa, miten vaimolla on alempi elintaso kuin hänellä. Täällä kirjoittavat taitavat enemmän olla rahattomia lassukoita, jotka haluaa loukata ja halveksia naisia, ja kirjoitella heistä alentavasti.

Minä olen kuitenkin poikkeus. Mieheni on erilaisista lähtökohdista kuin minä. Hän on tottunut siihen, että tulojen  noustessa ylimääräinen raha laitetaan kulutukseen. Mieluiten sellaiseen kulutukseen, jolla on statusarvoa. Omakotitaloon, parempaan autoon, moottoripyörään, kesämökkiin, veneeseen, kalliimpiin harrastuksiin, kaliimpaan viihde-elektroniikkaan, kaliimpaan ruokaan ja juomiin jne. Minä taas laitan ylimääräisen rahan ensisijaisesti säästöön ja sijoituksiin. Mieheni ei elä yli varojensa eikä velaksi, joten hänen tapansa käyttää omia rahojaan on minulle ihan ok.

Jos rahat olisivat yhteisiä, tilanne olisi jo aivan toinen. Todennäköisesti vääntäisimme jatkuvasti kättä siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Pitääkö 3 vuotta vanha auto vaihtaa uudempaan ja jos, niin millaiseen? Tarvitsemmeko todellakin kesämökin, jos vain toinen meistä pitää mökkielämästä? Mitä nelihenkinen perhe tekisi moottoripyörällä? Miksi pitäisi olla vielä venekin ja mitä sillä veneellä perheenä tekisimme? Tarvitseeko taas ostaa uusi televisio tai kännykkä vain siksi, että uusi ja hienompi on tullut markkinoille? Pitääkö taas tarjota miehen kaveriporukalle kallis ravintolareissu kalliine juomineen? Jne jne. Minun rahoillani siis, koska miehellä ei olisi noihin varaa.

Olemme välttyneet kaikilta väännöiltä, kun olemme mitoittaneet elintasomme vähemmän tienaavan mukaan. Mies ostaa itselleen, mitä haluaa. Omilla rahoillaan. Niin minäkin teen, tosin kuluttamista enemmän rahani menevät sijoituksiin. Kulutan vain tarpeelliseen, en tarpeettomaan.

Tässä ei ollut nyt kyse elämänhallintaongelmista. Minäkin pidin ensimäisen mieheni kanssa eri rahat ja makselin miehen menoja parempipalkkaisena kuitenkin sordiinolla, koska hän oli alkoholisti. Täysi tasajako olisi merkinyt sitä, että asuntolainan lyhennykset olisivat menneet kapakassa. Tässä oli kyse vallankäytöstä perheissä, jossa ei ole elämänhallintaan liittyviä ongelmia.

Niin, kirjoituksessani ei ollut kyse elämänhallintaongelmasta. Kyse oli siitä, miten ihmiset suhtautuvat tulojen nousuun. Hyvin moni nainenkin lakkaa värjäämästä itse hiuksiaan, kun tulot riittävät kampaajalla käynteihin. Ei silloinkaan ole kyse elämänhallintaongelmasta vaan tavasta, jolla ylimääräiset rahansa käyttää. 

Jep, ja täällä moni nainen ulisee kuinka väärin on, että mies ostaa itselleen moottoripyörän eikä vaimo pääse EDES kampaajalle tai pillukarvavahaukseen. Ihan kuin nuo palvelut olisi jokin ihmisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Miehethän tässä maassa joukoin kuolevat nälkään kun joutuvat elättää muita. Jatkuvasti kaduillakin saa nääntyneitä kalmoja potkia pois tieltä.

Meillä ainakin oli noin. Eksällä oli luottokortti jolla se osteli kotiin herkkuja ja kävi syömässä ostarin pikaruokapaikoissa lapsen kanssa samalla kun minulle työssäkäyvälle ja käyttörahaa kuussa n. 200 e/kk. Ei ollut varaa edes mennä lounaalle työkavereiden kanssa, vaan piti syödä halvinta pakastepizzaa lounaaksi. Kuun lopussa kuitattiin aina eksän luottokorttilasku yhteiseltä tililtä ja sen jälkeen tili oli melkein tyhjä. Ei suostunut luopumaan luottokortista kun oli "itsenäinen nainen". Kauhistelin vaan, kun se veti pikaruokapaikassa päivässä viikon ruokabudjettini.

Eron jälkeen käytettävissä olevat varani nousivat noin tonnilla ja eksä joutui soskun luukulle. Maailmassa on vielä oikeudenmukaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Itsehän olen vain typerä nainen, joka haluaa mahdollisuuksien mukaan tarjota rakkaalleen kaiken sen minkä voi.

Mikäli itselläni on varaa ja jos se toiselle sopii, voin tarjota ruoan/matkan/elokuvan tms. Jos ei sovi, sitten voidaan keksiä jotakin ilmaista.

En myöskään koskaan haluaisi miestä, jolle olisin vain ylimääräinen menoerä pillulla.

Rahalla ei ole itselleni kovinkaan paljoa painoarvoa, mutta parisuhteessa se voi kertoa paljonkin siitä missä arvossa toista pitää.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailijax kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?

Sama voi olla myös toisin päin. Mies hoitaa lasta kotona ensimmäisen vuoden. Aika moni nainen ei kuitenkaan imetä ja synnytyksestä toipuminen toimistotyökuntoon ei vie kuin viikon aikaa. Tai sitten mies opiskelee yliopistossa 5 vuotta ja elää opintotuella ja pätkätöillä. Tällöin onkin luonnista kiristää vain vyötä. Ei tulisi mielenkään kerjätä avustusta vaimolta. Ennemmin viiltäisi ranteeni auki. Eli kitkuttelin 5 vuotta, kun puoliso sai yli 3000 €/kk. Ja näin sen kuuluukin mennä.  Ymmärrän toki tilanteen pienen lapsen tapauksessa. Tällöin on ihan reilua jakaa kuluja esim. 1 vuoden ajan. Tämän jälkeen lapsi päiväkotiin. Jos puoliso haluaa olla pidempään kotona, niin sitten tulkoon toimeen vähemmällä. 

 

Suurin osa naisista kuitenkin imettää. Ja huomaa, että olet mies. Vai viikonpäästä toimistotyö kunnossa?. No riippuu synnytyksestä. Mutta esim pahasti repeytyneenä, et edes istu viikkotolkkuihin(kokemusta on) .  Veri vuotaa viekä 2-3 viikkoa niin, ettei mikään vaippa tahdo riittää(kokemusta siitäkin).  Maito puskee pureron läpi muutamassa tunnissa  jne jne. Ja ei siltä vaimolta kuulukkaan KERJÄTÄ avustusta(niin kuin ei vaimonkaan mieheltään) vaan normaali ihminen huolehtii rakkaasta avoipuolisostaan. Itse en ainakaan antaisi tärkeimpien ihmisten/läheisten nähdä nälkää tai muuten puutetta, jos minulla kerran on varaa elättää/huolehtia  heidät/hänet. Minkälaiset ihmiset menee naimisiin ja sitten vinkuvat, jos joutuvat euron "uhraamaan" siihen toiseen ihmiseen? Minkä takia ihmiset menee naimisiin? Ei ainakaan rakkaudesta, jos ei senttiäkään olla valmiita siihen "rakkaaseen" laittamaan.

Sen takia että muija haluaa pitää sormusta ja prinsessamekkoo.

Jos sun "muija" (epäilen, että sinulla ei ole vaimoa eikä muijaa) on halunnut sormuksen ja prinssessamekon, niin se ei tarkoita, että kaikki haluais. Ja niitä sormuksiahan kyllä saa kaupasta kuka vaan, kun käy ostamassa, ei siihen naimisiin menoa tarvita. Tuliko tämä uutena asiana? Itse en ole prinsessamekkoa halunnut, pelkässä kesämekossa menin naimisiin ja sormuksia ei tule pidettyä oikeastaan koskaan.  Aika harva sukulaisista tai ystävistä on mennyt naimisiin prinsessamekoissa ja suurn osa ei niistä sormuksista pidä mitään meteliä. Todella huono syy on miehellä mennä naimisiin vain prinsessamekon ja sormuksen takia. Koska tässähän oli kyse nimenomaan miehistä, että miksi miehet haluaa naimisiin jos ei kerran haluta suhteeseen panostaa.  Eli sinun mielestä miehet menee naimisiin, koska mekko ja sormukset????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Itsehän olen vain typerä nainen, joka haluaa mahdollisuuksien mukaan tarjota rakkaalleen kaiken sen minkä voi.

Mikäli itselläni on varaa ja jos se toiselle sopii, voin tarjota ruoan/matkan/elokuvan tms. Jos ei sovi, sitten voidaan keksiä jotakin ilmaista.

En myöskään koskaan haluaisi miestä, jolle olisin vain ylimääräinen menoerä pillulla.

Rahalla ei ole itselleni kovinkaan paljoa painoarvoa, mutta parisuhteessa se voi kertoa paljonkin siitä missä arvossa toista pitää.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Kaltaisistasi naisista saakin välillä lukea iltapäivälehdistä. Kaikki meni, säästöt ja sijoitukset. Lopulta lähti mieskin. Olet auervaarojen unelmanainen. 

Vaikka äiti on kotona äitiyslomalla tai kodinhoidontuella ovat koko perheen tulot aina yhteisiä ja molempien tietysti käytettävissä aina.  Se on niitä perussopimuksia jo kun naimisiin mennään, että kumpikin huolehtii toisen ja lasten elatuksesta siinä suhteessa kuin ovat ansiot.  Ja koska mies ei synnytä, hänellä ei ole myöskään äitiyslomaa.  Sen sijaan hän voi kyllä jäädä vuorostaan hoitovapaalle lasta hoitamaan ja silloin suurempi  maksaja on vaimo.

Peruskauraa perheasioissa.  Ei riitoja turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!

Joissakin perheissä ne lapset tuppaavat olemaan yhteinen päätös. Molempien lapsia. MOLEMPIEN.

Jos puolison kunnioitus on tuota luokkaa, olen ilomielin sinkkuna vastaisuudessakin. En kiellä etteikö paremmin toimeentuleva saisi laittaa rahaa itseensäkin jne. En vain ymmärrä että miksi se liitto on pitänyt solmia sellaisen henkilön kanssa, jolle ei toivo hyvää. Saati perustaa perhe sellaisen kanssa.

En usko että kovinkaan moni nainen lähtee suhteeseen/perhettä perustamaan miehen kanssa elintason nousun toivossa.

Helvetin häiriintynyt ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!

Minä en henkilökohtaisesti tunne yhtäkään naista joka olisi ollut kotona 15 vuotta, varsinkaan jos työpaikka löytyy. Se että mies muutaman vuoden töissäkäyvänä maksaa menoista enemmän kun nainen hoitaa yhteistä lasta ei luulisi olevan liikaa vaadittu. Tai jos on, ei niitä lapsia kannata hankkia kun niihin menee sitä rahaa..

Vierailija kirjoitti:

Suomessa naisten rahat menevät vessanpytystä alas ja jätteisiin eli naiset maksavat ruuat ja muut perheen kulut, jotka lopulta päättyvät jätteeksi.

Äidit ostavat lapsilleen vaatteet ja muut käyttötarvikkeet.

Ja yhä edelleen perhevapaiden aikana äiti maksaa oman ansionmenetyksen ja eläkekertymän ja hoitaa lapset ja tilastojen valossa tekee suurimman osan kotitöistä.

Mies käyttää tulonsa varallisuudenkartuttamiseen ja ilmiö on tullut Suomeen 90-luvulla.

Näitä on oikeuslaitos pullollaan, kun parisuhde ei voi hyvin ja haetaan eroa.

Joissakin tapauksissa miehellä on jopa omat paremmat ruuat ja nainen ja lapset tyytyvät vähempään, vaikka mies tienaisi naista vähemmän, mutta naisen rahat valuvat vessanpönttöön ja päätyvät lopulta jätteisiin.

Kerronpa tässä omasta eksästäni: Hän saa toisesta lapsestamme 150 e lapsilisää, 150 e elatustukea ja n. 300 euroa asumistukea.

Eksä maksaa pojalle 3 e/kk viikkorahaa. Vaatteet hän ostaa kirpparilta tai lahjoituksina kavereiden vanhoja. Repaleisia ulkohousuja polvet rikki, nuhjuisia haalareita, käytettyjä kenkiä, takkeja joista huppu kadonnut ja vetskarit rikki. Syöttää lapsille kauramössöä, kalapuikkoja ja nugetteja.

Samaan aikaan hän maksaa yli satasen kuussa erilaisille kehitysapujärjestöille. Tilailee puhelinmyyjiltä ravintolisiä. Lainaa rahaa kavereille.

Minä saan samat tuet vanhemmasta pojastamme, paitsi en asumislisää, koska omistusasunto. Joudun ostamaan kunnon vaatteita molemmille pojille, kun eksän hankkimat ryysyt ovat usein kylmiä, rikkinäisiä tai väärän kokoisia. Vanhempi poika saa vitosen viikkorahaa. Olen ostanut molempien lasten kännykät. Kokkaan ruokaa kokolihasta.

Tulotaso meillä about sama, ts. molemmat saamme elatustukea.

^Ja olen siis mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!

Katos, ulvamieskin on paikalla :)  Montako pyhääulvaa sulla siellä kotona on hoitamassa sinun mukuloita ja heittämässä koulutustaan hukkaan? Kuules nyt, tässä naapurustossa ihan joka ikinen nainen käy töissä sen ulvansa kanssa.  Harva siellä kotona montaakaan vuotta on. Ja voishan se mieskin jäädä kotiin hoitamaan OMIA lapsiaan muutamaksi vuodeksi niin ei sen ulvan sinne tarviisi jäädä ja niin ratkeaisi tämäkin ongelma. Kun  ne lapset on kuitenkin pienenä jonkun hoidettava. Ja kun ne lapset on yhteisiä. Ei se pyhäkään ulva niitä lapsia yksin tee.  Annan sinulle uuden nimen. olet tästä lähtien pyhäkyrpäukko. Kun tykkäät itsekin nimitellä ihmisiä sukukalujen mukaan ;) Hei vaan pyhäkyrpäukkeli, ja hauskaa päivän jatkoa!

Kuinkahan yleistä on se että mies ei suostu osallistumaan lasten hankintoihin? Ystäväni odottaa esikoistaan, ja kuulemma mies ei ole osallistunut mihinkään vauvan hankintoihin. Vastaavista tapauksista olen kuullut ennenkin, että edes vaippojen ostoon ei mies osallistu. Miksi naiset sietävät tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Vastaavasti on käsittämätöntä miten monet naiset hyvällä omalla tunnolla viettävät kotona 10-15 vuotta ahh niin rankkaa kotiäitiyttä ja siitä tietysti elintason nostovelvollisuus miehelle! Hyvällä omalla tunnolla naiset heittävät koulutuksen ja työelämän hukkaan koska onhan pyhällä vulvalla oikeus olla kotona ja onhan sitä aina mies joka tuo tarvittavan leivän ja uuden tuikkukipon taloon!

Voi hyvä luoja. Voihan se mies erota jos ei naisen elämänvalinnat miellytä eikä ole onnellinen liitossaan. Mikä hemmetin juttu tämä nyt on että kitistään nettipalstoilla mutta ei viitsitä itse tehdä asialle mitään? Ei siinä huonossa liitossa ole pakko olla kenenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailijax kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?

Sama voi olla myös toisin päin. Mies hoitaa lasta kotona ensimmäisen vuoden. Aika moni nainen ei kuitenkaan imetä ja synnytyksestä toipuminen toimistotyökuntoon ei vie kuin viikon aikaa. Tai sitten mies opiskelee yliopistossa 5 vuotta ja elää opintotuella ja pätkätöillä. Tällöin onkin luonnista kiristää vain vyötä. Ei tulisi mielenkään kerjätä avustusta vaimolta. Ennemmin viiltäisi ranteeni auki. Eli kitkuttelin 5 vuotta, kun puoliso sai yli 3000 €/kk. Ja näin sen kuuluukin mennä.  Ymmärrän toki tilanteen pienen lapsen tapauksessa. Tällöin on ihan reilua jakaa kuluja esim. 1 vuoden ajan. Tämän jälkeen lapsi päiväkotiin. Jos puoliso haluaa olla pidempään kotona, niin sitten tulkoon toimeen vähemmällä. 

 

Suurin osa naisista kuitenkin imettää. Ja huomaa, että olet mies. Vai viikonpäästä toimistotyö kunnossa?. No riippuu synnytyksestä. Mutta esim pahasti repeytyneenä, et edes istu viikkotolkkuihin(kokemusta on) .  Veri vuotaa viekä 2-3 viikkoa niin, ettei mikään vaippa tahdo riittää(kokemusta siitäkin).  Maito puskee pureron läpi muutamassa tunnissa  jne jne. Ja ei siltä vaimolta kuulukkaan KERJÄTÄ avustusta(niin kuin ei vaimonkaan mieheltään) vaan normaali ihminen huolehtii rakkaasta avoipuolisostaan. Itse en ainakaan antaisi tärkeimpien ihmisten/läheisten nähdä nälkää tai muuten puutetta, jos minulla kerran on varaa elättää/huolehtia  heidät/hänet. Minkälaiset ihmiset menee naimisiin ja sitten vinkuvat, jos joutuvat euron "uhraamaan" siihen toiseen ihmiseen? Minkä takia ihmiset menee naimisiin? Ei ainakaan rakkaudesta, jos ei senttiäkään olla valmiita siihen "rakkaaseen" laittamaan.

Sen takia että muija haluaa pitää sormusta ja prinsessamekkoo.

Jos sun "muija" (epäilen, että sinulla ei ole vaimoa eikä muijaa) on halunnut sormuksen ja prinssessamekon, niin se ei tarkoita, että kaikki haluais. Ja niitä sormuksiahan kyllä saa kaupasta kuka vaan, kun käy ostamassa, ei siihen naimisiin menoa tarvita. Tuliko tämä uutena asiana? Itse en ole prinsessamekkoa halunnut, pelkässä kesämekossa menin naimisiin ja sormuksia ei tule pidettyä oikeastaan koskaan.  Aika harva sukulaisista tai ystävistä on mennyt naimisiin prinsessamekoissa ja suurn osa ei niistä sormuksista pidä mitään meteliä. Todella huono syy on miehellä mennä naimisiin vain prinsessamekon ja sormuksen takia. Koska tässähän oli kyse nimenomaan miehistä, että miksi miehet haluaa naimisiin jos ei kerran haluta suhteeseen panostaa.  Eli sinun mielestä miehet menee naimisiin, koska mekko ja sormukset????

Olet oikeassa. Olen hetero eikä  ole näin ollen vaimoa.

En näe hirveästi syytä juridisille papereille varsinkaan jos ei ole omaisuutta. Eivätkä ole nähneet tuttavatkaan. He ovat menneet naimisiin siksi että muija haluaa. Usein halunnut jo parikymppisenä pienokaisena. Ei silloin ainakaan leskeneläkettä tarvitsisi vielä miettiä..

3 perhettä tuttavapiirissä jotka toimivat näin. Jokaisessa perheessä just ostettu oma talo(työssäkäyvän miehen nimissä). Meillä on ainakin yhteiset rahat siinä mielessä että kumpikin tekee kausiluontoisesti töitä( olemme rakennusalalla), ja se maksaa jolla on rahaa tilillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrataanpas nyt faktat.

1. Lain mukaan puolisoilla on velvollisuus osallistua toistensa elatukseen. Siis jos vaimolla ei ole rahaa, laki määrää että aviomiehen tulee osallistua tämän elatukseen.

2. Lain mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Eli kykynsä mukaan voidaan tulkita niin että vähätuloisemman ei tarvitse maksaa rahallisesti puolia menoista vaan esim. kumpikin osallistuu tietyllä prosenttimäärällä tuloistaan.

3. Lain mukaan lapsilla on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan. Laki ei siis tarkoita että lasten isä voi luistella asiasta kokonaan tai osittain.

Joten joka kodissa kannattaa laskea perheen menot ja eritellä mitkä ovat lasten ja muut yhteiset kulut, mitkä vanhempien omat kulut. Sitten lasten ja yhteiset kulut jaetaan niin että kumpikin vanhemmista maksaa osuutensa prosenttimääränä suhteessa tuloihin.

Tämän jälkeen pitää neuvotella myös siitä kuinka monta tuntia kuukaudessa menee kotitöihin ja lastenhoitoon. Arvioidaan nykyisten kurssien mukaan joku sopiva tuntipalkka, esim. 9 euroa on aika yleinen. Sitten jaetaan lasten- ja kodinhoitoon menevä tuntimäärä puoliksi ja ynnätään kuinka paljon kummankin vanhemman osuus on. Se joka on "tienannut" vähemmän tästä osiosta, korvaa sen rahallisesti toiselle osapuolelle. Jos toinen on kotona ja saa kotihoidontukea, voidaan tämä ottaa huomioon laskelmassa. Jos vähemmän tuloja ja enemmän kotitöitä tekevä jää edelleen miinukselle, muistataan laki elatusvelvollisuudesta.

Tämä on kaavamainen tapa, mutta se tasapainottaa perheen kuukaisittaisen arjen tasa-arvoisuutta.

Jos halutaan vielä lisätä tasa-arvoa, pitäisi tämän lisäksi perheen ei-synnyttäneen vanhemman ottaa jollakin tavalla huomioon ne työuraan vaikuttavat menetykset, jotka koituvat synnyttäneen vanhemman osaksi.

Tämä on tietenkin kuivakka kirjanpitomainen ratkaisu asiaan. Ihanteellisesti perheessä vanhemmat luonnostaan hoivaisivat toisiaan ja lapsiaan. Niille, joilla on itsekäs mieli ja kova kallo, perheen tulojen ja menojen realistinen kirjaaminen paperille voi kuitenkin olla selkeämpi merkki epätasa-arvosta kuin moraalisaarna.

Älä nyt edes viitsi. Mikään laki missään ei sanele, että miehen tulee viedä nainen ravintolaan syömään tai ottaa luksuslomille mukaan.

Perusongelma on suomalaisen naisen kiittämättömyydessä. Tälläkin palstalla pyörii lukemattomia naisia, joiden ympärillä olevan lämpimän kodin kustantaa osittain tai täysin joko mies , yhteiskunta tai molemmat. Veikkaan, että yksikään tällä palstalla pyörivä nainen ei näe oikeasti nälkää eikä joudu kulkemaan ilman vaatteita. Tässä yhteiskunnassa kenenkään, etenkään perheellisen naisen, ei tarvitse kärsiä mitään hätää joka johtuisi rahan puutteesta. Aina joku maksaa perusasiat vaikkei nainen itse kykenisi, joko mies, yhteiskunta tai molemmat.

Mutta sehän ei ole suomalaiselle naiselle minkään arvoista. Hän halua enemmän. Tukia pitää korottaa. Jos mies tienaa enemmän, hänen täytyy käyttää myös naiseen enemmän tai antaa naisen käyttöön enemmän. Koska perhe. Jos et rahoita, et rakasta. Lukekaa nyt jumalauta tätä ketjua. Lukemattomat miesparat näitäkin vinkujia elättävät ja tahtoonsa suostuvat.

"Kyllä rakas, ostetaan ostetaan. Kyllä rakas, matkustetaan matkustetaan. Kyllä rakas, hankitaan isompi asunto. Koska perhe. Kyllä rakas, minä maksan enemmän koska sinä olet nainen, sinä joudut kärsimään ja pääsi päällä on sädekehä. Kyllä rakas, minä maksan koska sinä, nainen olet antanut meille perheen ja kodin. Minä vain maksan kaiken ja olen arvoton mies joka ei ymmärrä kuinka paljon SINÄ teet perheen eteen, en minä."

Lopputuloksena nämä reppanat maksumiehet saavat puukon selkäänsä nettipalstalla jos nainen ei koe saaneensa tarpeeksi tai päässeensä ravintolaan.

Ei jumalauta. Sairasta touhua.

Itsehän olen vain typerä nainen, joka haluaa mahdollisuuksien mukaan tarjota rakkaalleen kaiken sen minkä voi.

Mikäli itselläni on varaa ja jos se toiselle sopii, voin tarjota ruoan/matkan/elokuvan tms. Jos ei sovi, sitten voidaan keksiä jotakin ilmaista.

En myöskään koskaan haluaisi miestä, jolle olisin vain ylimääräinen menoerä pillulla.

Rahalla ei ole itselleni kovinkaan paljoa painoarvoa, mutta parisuhteessa se voi kertoa paljonkin siitä missä arvossa toista pitää.

Täysin käsittämättöntä että osa pystyy nauttimaan sisäfileensä ja sikarinsa hienossa ravintolassa samaan aikaan kun se elämänkumppaniksi ( ilmeisesti rakkaudesta valittu) syö kotona makaroonia ja nötköttiä.

Kaltaisistasi naisista saakin välillä lukea iltapäivälehdistä. Kaikki meni, säästöt ja sijoitukset. Lopulta lähti mieskin. Olet auervaarojen unelmanainen. 

Tulotasoni on tuskin sellainen, että auervaarat vaivautuisivat.

Ja terveitsekkyys on aivan eriasia, kuin puhdas kusipäisyys.

Kuten sanoin, miehen tuloilla (tai rahalla ylipäätään kunhan toimeenb tulee) ei ole itselleni juurikaan arvoa. Mutta jos mies ei näkisi ongelmaa siinä, että nököttäisin _aina_ kotona kun mies törsäisi sillä välin rahojaan elämyksiin tai ei ylipäätään näkisi ongelmaa siinä että söisin miehen porsastelusta jääneitä tähteitä yöllä salaa jääkaapista, niin miettisin kyllä että miksi se ylipäätään haluaa olla kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa naisten rahat menevät vessanpytystä alas ja jätteisiin eli naiset maksavat ruuat ja muut perheen kulut, jotka lopulta päättyvät jätteeksi.

Äidit ostavat lapsilleen vaatteet ja muut käyttötarvikkeet.

Ja yhä edelleen perhevapaiden aikana äiti maksaa oman ansionmenetyksen ja eläkekertymän ja hoitaa lapset ja tilastojen valossa tekee suurimman osan kotitöistä.

Mies käyttää tulonsa varallisuudenkartuttamiseen ja ilmiö on tullut Suomeen 90-luvulla.

Näitä on oikeuslaitos pullollaan, kun parisuhde ei voi hyvin ja haetaan eroa.

Joissakin tapauksissa miehellä on jopa omat paremmat ruuat ja nainen ja lapset tyytyvät vähempään, vaikka mies tienaisi naista vähemmän, mutta naisen rahat valuvat vessanpönttöön ja päätyvät lopulta jätteisiin.

Kerronpa tässä omasta eksästäni: Hän saa toisesta lapsestamme 150 e lapsilisää, 150 e elatustukea ja n. 300 euroa asumistukea.

Eksä maksaa pojalle 3 e/kk viikkorahaa. Vaatteet hän ostaa kirpparilta tai lahjoituksina kavereiden vanhoja. Repaleisia ulkohousuja polvet rikki, nuhjuisia haalareita, käytettyjä kenkiä, takkeja joista huppu kadonnut ja vetskarit rikki. Syöttää lapsille kauramössöä, kalapuikkoja ja nugetteja.

Samaan aikaan hän maksaa yli satasen kuussa erilaisille kehitysapujärjestöille. Tilailee puhelinmyyjiltä ravintolisiä. Lainaa rahaa kavereille.

Minä saan samat tuet vanhemmasta pojastamme, paitsi en asumislisää, koska omistusasunto. Joudun ostamaan kunnon vaatteita molemmille pojille, kun eksän hankkimat ryysyt ovat usein kylmiä, rikkinäisiä tai väärän kokoisia. Vanhempi poika saa vitosen viikkorahaa. Olen ostanut molempien lasten kännykät. Kokkaan ruokaa kokolihasta.

Tulotaso meillä about sama, ts. molemmat saamme elatustukea.

Tuttu kuvio. Ennen eroa eksä osti lapsille vaatteet aina viimeisen päälle (yhteinen tili ja menoista minä maksoin 90%.) ikinä ei kumpikaan rikkinäisissä tai pienissä vaatteissa kulkenut ja vaatteita jouduttiin antamaan joskus käyttämättöminä pois kun jäivät pieniksi, ei ehdotty edes pitää kun niitä oli niin paljon.

Eron jälkeen uusien vaatteiden hankinta on eksän toimesta ulkoistettu minulle ja isovanhemmille. Hän ostaa itse lapsille vaatteita ainoastaan joko synttäri- tai joululahjaksi ja tekee siitä aina silloinkin ison numeron. Lapset eivät häneltä välttämättä juuri muita lahjoja saa ja lapsen pettymys on suuri jos ainoana lahjana äidiltä tulee äidin valitsemat toppahousut. Usein lapset tulevat luokseni reikäisissä tai pienissä vaatteissa nyt kun kasvuvauhti on nopeimmillaan, ja aina saa uudet ostaa itse vaikka asiasta huomauttaisi.

Eron jälkeen eksällä on uusi hyvätuloinen mies, uusi parempipalkkainen työn ja kaikki lain sallimat tuet käytettävissä, elaritkin aiemman pienemmän tulotasonsa mukaan neuvoteltuna. Joten rahasta ei ole kiinno.

Naisten ahneus ja itsekkyys on yhteiskunnan syöpä. Aivan turhaa on mammojen täällä palstalla ulista kuinka miehet ovat itsekkäitä. Aivan saatanan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho. Meillä on tulo- ja menovirta ollut yhteinen niin kauan kuin on pariskuntana, myöhemmin perheenä eletty. Vuorotellen elätetty kumpikin toista opiskelujen, työttömyys- ja sairausaikojen yli. En tiennyt sen olevan harvinainen ratkaisu, minä vanhanaikaisesti jaan elämäni puolisoni kanssa, myös sen finanssipuolen.

Minä myös. Siis tarkoittaen tuota viimeistä lausetta.

Ja ei, en ole lompakkoloinen, tienaan melkein kaksinkertaisesti mieheen nähden.

 

Tästä huomataan, että naiset ovat paljon lojaalimpia perhettään/miestään kohtaan. Jos nainen tienaa enemmän, hänellä ei ole mitään vaikeutta sallia miehelleen yhtä korkea elintaso, kuin hänellä itsellään on.  Kun ollaan yhtä perhettä, kaikki elää samalla tavalla. Miehillä taas tuntuu olevan oma napa lähinnä. (On kyllä ihan tutkittua, että miehellä on ensimmisenä "minä" ja naisilla "me".) Vaikka arvelen, että täällä AV:llä ei oikesti ole yhtään rikasta miestä kirjoittamassa, miten vaimolla on alempi elintaso kuin hänellä. Täällä kirjoittavat taitavat enemmän olla rahattomia lassukoita, jotka haluaa loukata ja halveksia naisia, ja kirjoitella heistä alentavasti.

Minä olen kuitenkin poikkeus. Mieheni on erilaisista lähtökohdista kuin minä. Hän on tottunut siihen, että tulojen  noustessa ylimääräinen raha laitetaan kulutukseen. Mieluiten sellaiseen kulutukseen, jolla on statusarvoa. Omakotitaloon, parempaan autoon, moottoripyörään, kesämökkiin, veneeseen, kalliimpiin harrastuksiin, kaliimpaan viihde-elektroniikkaan, kaliimpaan ruokaan ja juomiin jne. Minä taas laitan ylimääräisen rahan ensisijaisesti säästöön ja sijoituksiin. Mieheni ei elä yli varojensa eikä velaksi, joten hänen tapansa käyttää omia rahojaan on minulle ihan ok.

Jos rahat olisivat yhteisiä, tilanne olisi jo aivan toinen. Todennäköisesti vääntäisimme jatkuvasti kättä siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Pitääkö 3 vuotta vanha auto vaihtaa uudempaan ja jos, niin millaiseen? Tarvitsemmeko todellakin kesämökin, jos vain toinen meistä pitää mökkielämästä? Mitä nelihenkinen perhe tekisi moottoripyörällä? Miksi pitäisi olla vielä venekin ja mitä sillä veneellä perheenä tekisimme? Tarvitseeko taas ostaa uusi televisio tai kännykkä vain siksi, että uusi ja hienompi on tullut markkinoille? Pitääkö taas tarjota miehen kaveriporukalle kallis ravintolareissu kalliine juomineen? Jne jne. Minun rahoillani siis, koska miehellä ei olisi noihin varaa.

Olemme välttyneet kaikilta väännöiltä, kun olemme mitoittaneet elintasomme vähemmän tienaavan mukaan. Mies ostaa itselleen, mitä haluaa. Omilla rahoillaan. Niin minäkin teen, tosin kuluttamista enemmän rahani menevät sijoituksiin. Kulutan vain tarpeelliseen, en tarpeettomaan.

Tässä ei ollut nyt kyse elämänhallintaongelmista. Minäkin pidin ensimäisen mieheni kanssa eri rahat ja makselin miehen menoja parempipalkkaisena kuitenkin sordiinolla, koska hän oli alkoholisti. Täysi tasajako olisi merkinyt sitä, että asuntolainan lyhennykset olisivat menneet kapakassa. Tässä oli kyse vallankäytöstä perheissä, jossa ei ole elämänhallintaan liittyviä ongelmia.

Niin, kirjoituksessani ei ollut kyse elämänhallintaongelmasta. Kyse oli siitä, miten ihmiset suhtautuvat tulojen nousuun. Hyvin moni nainenkin lakkaa värjäämästä itse hiuksiaan, kun tulot riittävät kampaajalla käynteihin. Ei silloinkaan ole kyse elämänhallintaongelmasta vaan tavasta, jolla ylimääräiset rahansa käyttää. 

Jep, ja täällä moni nainen ulisee kuinka väärin on, että mies ostaa itselleen moottoripyörän eikä vaimo pääse EDES kampaajalle tai pillukarvavahaukseen. Ihan kuin nuo palvelut olisi jokin ihmisoikeus.

On sulla mahdoton pillukateus! Epäilen , että et osaa kirjoittaa yhtään ainutta kommenttia ilman "pillu" sanaa.  Lopeta jo tuo pillujankutus. Pillu sitä pillu tätä pillu tuota, pillulla sitä pillulla  tuota, pillun pillun, pillu, pillu, pillu, pillu..........