Lue keskustelun säännöt.
onko tosiaan niin, että nykyajan perheissä on kahta eri elintasoa?
13.03.2017 |
Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?
Kommentit (378)
Vierailija kirjoitti:
Ettekö tunne avioliittolainsäädäntöä?
Lain mukaan avioliitossa molempien elintaso tulee olla sama (mikä ei tarkoita sitä, että kaikki omaisuus on yhteistä). Toisin sanoen paremmin tienaavalla syntyy elatusvelvollisuus, jos toinen esimerkiksi työttömyyden vuoksi on vähävarainen.
Tämän perusteella miehen ei siis kannata mennä naimisiin.
Lähes poikkeuksetta nainen on huonopalkkaisempi humanisti, parturi-kampaaja, hoitaja tai tarhantäti, kun ei niihin hyväpalkkaisiin ammatteihin vuositolkulla raskas opiskelu kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavaperheessä ainakin saattaa isä ja lapset lähteä ulos syömään ja kotihoidontuella vauvan kanssa oleva äiti jää lämmittämään purkkihernekeittoa itselleen. Ollaan muiden tuttujen kanssa ihmetelty noita usein eikä vaan tajuta tätä yhtälöä.
Mikä tuossa yhtälössä on vaikeaa tajuta? Siinähän on selkeä ja oikeudenmukainen logiikka. Isä todennäköisesti maksaa kaikesta, mukaanlukien naisen lämpimästä kodista suurimman osan, minkä helvatan takia hänen pitäisi vielä syöttää naista kalliisti ravintolassa?
Naisten itsekkyydellä ja vääristyneellä omanarvontunnolla ei ole mitään rajoja.
😂😂 nauraisin jos tämä kommentti ei olisi niin Urpo. Nyt itkettää että näin dorkia ihmisiä tässäkin maassa asustaa.
Itkettääkö, kun uusfeminismillä ei olekaan saatu niitä tuloksia mitä naiset ovat halunneet? Asenne kapsahtaakin nyt omaan nilkkaan kun miehet eivät haluakaan taipua naisen tahtoon joka asiassa ja alistua maksamaan mukisematta.
Voi sinua. Sinä olet luultavasti se "mies" , joka täällä vääntää tätä nainen=pillu ja ja selität miten sitä saa helposti rahalla. (Voisi ehkä saadakin, mutta sinulla ei ole rahaa) Ja miten naisia nyt potuttaa kun miehet ei hyppää heidän pillin mukaan. Ja miten mies maksaa kaiken ja naiset vaan odottaa, että heille kaikki maksetaan ja naiset on lompakkoloisia jne jne.... Sinulla ei luultavasti ole sitä naista(tuskin koskaan ollutkaan, kun olet noin älyttönän katkera ja naisvihainen), ei lompakkoa, ei lapsia , ei perhettä, ei mitään. Et sinä maksa kenenkään "loisimisia". Ei sinulla ole rahaa, ei omaisuutta. Ja harva mies puhuu naisista "pilluina" kuten sinä ja jankutat sitä "pillua" koko ajan. Vaikka siitähän se on puhe mistä puute ;) Ei naiset kuvittele olevansa vahvoilla sukupuolielimensä voimalla. Se on vain sinun harhaisessa päässäsi oleva kuvitelma. Sen todistaa tuo sinun jatkuvasti toistuva "pillu" teema jota täällä päivästä toiseen hoet. Ehkä tarvitset jonkinlaista apua mielenterveysongelmiisi. Mutta sekin kyllä maksaa. Yhteiskunnan loisena voit kuitenkin päästä kunnan maksamaan hoitoon.
Eipä tarvitse tällaista edes miettiä kun kaikki rahat perheessä menee lasten tarpeisiin, ruokaan, asuntoon, vaatteisiin, harrastuksiin. Oma huvittelu, mitä se on
Surullinen ketju. Mihin jäi "myötä- ja vastoinkäymisissä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö tunne avioliittolainsäädäntöä?
Lain mukaan avioliitossa molempien elintaso tulee olla sama (mikä ei tarkoita sitä, että kaikki omaisuus on yhteistä). Toisin sanoen paremmin tienaavalla syntyy elatusvelvollisuus, jos toinen esimerkiksi työttömyyden vuoksi on vähävarainen.
Tämän perusteella miehen ei siis kannata mennä naimisiin.
Lähes poikkeuksetta nainen on huonopalkkaisempi humanisti, parturi-kampaaja, hoitaja tai tarhantäti, kun ei niihin hyväpalkkaisiin ammatteihin vuositolkulla raskas opiskelu kiinnosta.
No miten, kun niitä miehiä on enemmän työttömänä? Kannattaako naisenkaan mennä naimisiin? Meilläkin mies on työtön. Tällä perusteella naisen ei ainakaan kannata mennä naimisiin. Ja ne parturi-kampaajat on ainakin täällä meillä päin ammatinharjoittajia ja varmaan tienaavat aika mukavasti. Ja koulut, siis lukiot, ylioistot sun muut vaan naisistuu ja lääkäriopiskeliatkin on nykyään enemmäkseen naisia, niin miten on mahdollista, että ainan vaan ne naiset on niitä huonommin lukeneita. Kyllä kuule naiset opiskelee enemmän ja "raskas opiskelu kiinnostaa".( Tytöt meillä yliopistossa, poika amiksessa). Ja se täällä olikin jo todettu, että naisille ei tuota vaikeuksia antaa enemmän tienaavana miehelleen sama elintaso, mutta ainakin yhdelle miehelle se tuntuu olevan mahdotonta. Siis sille joka sitä täällä paheksuu. Tosin epäilen, että hänellä ei ole minkäänlaista elintasoa tarjottavana kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Meillä on tulo- ja menovirta ollut yhteinen niin kauan kuin on pariskuntana, myöhemmin perheenä eletty. Vuorotellen elätetty kumpikin toista opiskelujen, työttömyys- ja sairausaikojen yli. En tiennyt sen olevan harvinainen ratkaisu, minä vanhanaikaisesti jaan elämäni puolisoni kanssa, myös sen finanssipuolen.
Minä myös. Siis tarkoittaen tuota viimeistä lausetta.
Ja ei, en ole lompakkoloinen, tienaan melkein kaksinkertaisesti mieheen nähden.
Tästä huomataan, että naiset ovat paljon lojaalimpia perhettään/miestään kohtaan. Jos nainen tienaa enemmän, hänellä ei ole mitään vaikeutta sallia miehelleen yhtä korkea elintaso, kuin hänellä itsellään on. Kun ollaan yhtä perhettä, kaikki elää samalla tavalla. Miehillä taas tuntuu olevan oma napa lähinnä. (On kyllä ihan tutkittua, että miehellä on ensimmisenä "minä" ja naisilla "me".) Vaikka arvelen, että täällä AV:llä ei oikesti ole yhtään rikasta miestä kirjoittamassa, miten vaimolla on alempi elintaso kuin hänellä. Täällä kirjoittavat taitavat enemmän olla rahattomia lassukoita, jotka haluaa loukata ja halveksia naisia, ja kirjoitella heistä alentavasti.
Minä olen kuitenkin poikkeus. Mieheni on erilaisista lähtökohdista kuin minä. Hän on tottunut siihen, että tulojen noustessa ylimääräinen raha laitetaan kulutukseen. Mieluiten sellaiseen kulutukseen, jolla on statusarvoa. Omakotitaloon, parempaan autoon, moottoripyörään, kesämökkiin, veneeseen, kalliimpiin harrastuksiin, kaliimpaan viihde-elektroniikkaan, kaliimpaan ruokaan ja juomiin jne. Minä taas laitan ylimääräisen rahan ensisijaisesti säästöön ja sijoituksiin. Mieheni ei elä yli varojensa eikä velaksi, joten hänen tapansa käyttää omia rahojaan on minulle ihan ok.
Jos rahat olisivat yhteisiä, tilanne olisi jo aivan toinen. Todennäköisesti vääntäisimme jatkuvasti kättä siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Pitääkö 3 vuotta vanha auto vaihtaa uudempaan ja jos, niin millaiseen? Tarvitsemmeko todellakin kesämökin, jos vain toinen meistä pitää mökkielämästä? Mitä nelihenkinen perhe tekisi moottoripyörällä? Miksi pitäisi olla vielä venekin ja mitä sillä veneellä perheenä tekisimme? Tarvitseeko taas ostaa uusi televisio tai kännykkä vain siksi, että uusi ja hienompi on tullut markkinoille? Pitääkö taas tarjota miehen kaveriporukalle kallis ravintolareissu kalliine juomineen? Jne jne. Minun rahoillani siis, koska miehellä ei olisi noihin varaa.
Olemme välttyneet kaikilta väännöiltä, kun olemme mitoittaneet elintasomme vähemmän tienaavan mukaan. Mies ostaa itselleen, mitä haluaa. Omilla rahoillaan. Niin minäkin teen, tosin kuluttamista enemmän rahani menevät sijoituksiin. Kulutan vain tarpeelliseen, en tarpeettomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perheenä sama elintaso, vaikka meillä onkin omat rahat ja merkittävä tuloero. Homma toimii oikein hyvin, kun elintaso on alusta lähtien määritelty vähemmän tienaavan mukaan. Asuntoa ostettaessa käytiin ensin varmistamassa, paljonko puoliso saa lainaa. Minä otin saman summan ja asunto ostettiin sen mukaan, mitä sillä rahalla saa. Meillä ei ole muita pakollisia yhteisiä menoja kuin yhtiövastike, sähkölasku ja kotivakuutus. Minä maksan parillisina kuukausina yhtiövastikkeen ja parittomina sähkölaskun, puoliso vastaavasti parittomina yhtiövastikkeen ja parillisina sähkölaskun. Vakuutuslasku tulee kerran vuodessa ja sen maksamme puoliksi. Päivittäistavarat maksaa se, joka käy kaupassa. Tämä menee aika tasan. Joskus ostan perheelle kalliimpaa ruokaa kuin mihin puolisollani olisi varaa, mutta yleensä pidän itsekin ruokabudjetin samalla tasolla puolisoni kanssa. Yhteiset lomat yms tehdään sen mukaan, mihin vähemmän tienaavalla on varaa. Lastenkin kulut maksetaan puoliksi ja lasten elintaso on sama kuin vähemmän tienaavalla. Kumpikin maksaa omat harrastuksensa, omat työmatkakulunsa, omat kännykkälaskunsa, omat vaatteensa, omat huvituksensa jne. Koskaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta.
Ja elämme siis keskituloisten elämää. Vähemmän tienaava puolisoni ei ole vähävarainen vaan ihan keskituloinen. Hän myös käyttää enemmän rahaa omiin harrastuksiinsa kuin minä. Lisäksi hän haluaa kulkea työmatkansa omalla autolla ja minä kuljen julkisilla. Jos meillä olisi yhteiset rahat, alkaisi tulla puolison puolelta "tarvetta" kaikenlaiselle, mitä minä en pidä mitenkään tarpeellisena kuten esimerkiksi moottoripyörä, kesämökki ja vene.
Olet ymmärtänyt asian väärin. Vaimosi maksaa asumisesta j lasten menoista suhteessa tuloihin enemmän kuin sinä. Sinä ilmeisesti kerrytät mukavasti säästöjä, kun et käytä ylijääviä varoja omiin menoihin.
Vaikka ansaitset enemmän, et ole valmis kuluttamaan rahaa lapsiin yhtään enempää kuin vaimosi. Omiin lapsiisi. Mieluummin säästät kuin maksat harrastuksia, viet matkalle, ostat parempia harrastusvälineitä tai laadukkaampia vaatteita, viet ravintolaan, konserttiin tai teatteriin. Sekä sinusta on tasa-arvoa ja rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho. Meillä on tulo- ja menovirta ollut yhteinen niin kauan kuin on pariskuntana, myöhemmin perheenä eletty. Vuorotellen elätetty kumpikin toista opiskelujen, työttömyys- ja sairausaikojen yli. En tiennyt sen olevan harvinainen ratkaisu, minä vanhanaikaisesti jaan elämäni puolisoni kanssa, myös sen finanssipuolen.
Minä myös. Siis tarkoittaen tuota viimeistä lausetta.
Ja ei, en ole lompakkoloinen, tienaan melkein kaksinkertaisesti mieheen nähden.
Tästä huomataan, että naiset ovat paljon lojaalimpia perhettään/miestään kohtaan. Jos nainen tienaa enemmän, hänellä ei ole mitään vaikeutta sallia miehelleen yhtä korkea elintaso, kuin hänellä itsellään on. Kun ollaan yhtä perhettä, kaikki elää samalla tavalla. Miehillä taas tuntuu olevan oma napa lähinnä. (On kyllä ihan tutkittua, että miehellä on ensimmisenä "minä" ja naisilla "me".) Vaikka arvelen, että täällä AV:llä ei oikesti ole yhtään rikasta miestä kirjoittamassa, miten vaimolla on alempi elintaso kuin hänellä. Täällä kirjoittavat taitavat enemmän olla rahattomia lassukoita, jotka haluaa loukata ja halveksia naisia, ja kirjoitella heistä alentavasti.
Minä olen kuitenkin poikkeus. Mieheni on erilaisista lähtökohdista kuin minä. Hän on tottunut siihen, että tulojen noustessa ylimääräinen raha laitetaan kulutukseen. Mieluiten sellaiseen kulutukseen, jolla on statusarvoa. Omakotitaloon, parempaan autoon, moottoripyörään, kesämökkiin, veneeseen, kalliimpiin harrastuksiin, kaliimpaan viihde-elektroniikkaan, kaliimpaan ruokaan ja juomiin jne. Minä taas laitan ylimääräisen rahan ensisijaisesti säästöön ja sijoituksiin. Mieheni ei elä yli varojensa eikä velaksi, joten hänen tapansa käyttää omia rahojaan on minulle ihan ok.
Jos rahat olisivat yhteisiä, tilanne olisi jo aivan toinen. Todennäköisesti vääntäisimme jatkuvasti kättä siitä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Pitääkö 3 vuotta vanha auto vaihtaa uudempaan ja jos, niin millaiseen? Tarvitsemmeko todellakin kesämökin, jos vain toinen meistä pitää mökkielämästä? Mitä nelihenkinen perhe tekisi moottoripyörällä? Miksi pitäisi olla vielä venekin ja mitä sillä veneellä perheenä tekisimme? Tarvitseeko taas ostaa uusi televisio tai kännykkä vain siksi, että uusi ja hienompi on tullut markkinoille? Pitääkö taas tarjota miehen kaveriporukalle kallis ravintolareissu kalliine juomineen? Jne jne. Minun rahoillani siis, koska miehellä ei olisi noihin varaa.
Olemme välttyneet kaikilta väännöiltä, kun olemme mitoittaneet elintasomme vähemmän tienaavan mukaan. Mies ostaa itselleen, mitä haluaa. Omilla rahoillaan. Niin minäkin teen, tosin kuluttamista enemmän rahani menevät sijoituksiin. Kulutan vain tarpeelliseen, en tarpeettomaan.
Tässä ei ollut nyt kyse elämänhallintaongelmista. Minäkin pidin ensimäisen mieheni kanssa eri rahat ja makselin miehen menoja parempipalkkaisena kuitenkin sordiinolla, koska hän oli alkoholisti. Täysi tasajako olisi merkinyt sitä, että asuntolainan lyhennykset olisivat menneet kapakassa. Tässä oli kyse vallankäytöstä perheissä, jossa ei ole elämänhallintaan liittyviä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli: hoidin kotihoidon tuella lasta kotona ja se ja lapsilisä kattoi lapsen kulut ja omani. Maksoin puolet asumisesta niin kauan kuin pystyin säästöilläni. Sitten mies maksoi asumisen.
Ruokaostoksilla kävin usein yksin ja maksoin yhteisetkin ruuat. Kun käytiin yhdessä, lasku piti laittaa puoliksi. Vaikka miehen kulut olivat paljon enemmän kuin minun ja lapsen yhteensä.
Mies söi päivittäin töissä ulkona ja osti itselleen kaikenlaista, mitä katsoi tarvitsevansa. Minä en kai mitään tarvinnutkaan. En esim. käynyt vuosiin kampaajalla, esim. kosmetologilla tai hierojalla en ole käynyt koskaan,
Mies siis käytti rahansa itseensä eikä se edes riittänyt. Hänen asumiskulunsa pienenivät, kun muutimme yhteen. Minun kasvoivat, osuuteni eli puolet asumisesta oli enemmän kuin mitä aiempi asumiseni maksoi eikä tukia tullut enää.
Kyllä yksin on kaikki helpompaa ja halvempaa. Lapsestakin on helpompi huolehtia, kun ei tarvitse huolehtia miehestä ja mieskin osallistuu lopulta eron jälkeen lapsenkin kuluihin Kelan minimien mukaisesti, vaikka saa ihan normaalia palkkaan.
Olen aina tiennyt, että minulla on maailman paras mies. Jo ollessamme aluksi yhdessä hän ei koskaan eritellyt minua ja minun kahta lastani pois mistään menoista ja sain aina yhteisillä rahoillani ostaa heillekin ja itselleni mitä halusin. Yhteisen lapsen myötä kaikki jatkui ihan samalla tavalla. Me olimme perhe ja meille kaikki oli ja on edelleenkin yhteistä. Arvostin mieheni yritteliäisyyttä ja ahkeruutta perheemme eteen ( kuin hän myös minun ). Miten te jaksatte elää tuollaisessa suhteessa missä toinen elää rikkaampaa ja toinen köyhää elämää ???? Onko noissa suhteissa oikeasti rakkautta ja arvostusta toista kohtaan ? Itse antaisin viimeisen leipäpalanikin ihmiselle jota rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perheenä sama elintaso, vaikka meillä onkin omat rahat ja merkittävä tuloero. Homma toimii oikein hyvin, kun elintaso on alusta lähtien määritelty vähemmän tienaavan mukaan. Asuntoa ostettaessa käytiin ensin varmistamassa, paljonko puoliso saa lainaa. Minä otin saman summan ja asunto ostettiin sen mukaan, mitä sillä rahalla saa. Meillä ei ole muita pakollisia yhteisiä menoja kuin yhtiövastike, sähkölasku ja kotivakuutus. Minä maksan parillisina kuukausina yhtiövastikkeen ja parittomina sähkölaskun, puoliso vastaavasti parittomina yhtiövastikkeen ja parillisina sähkölaskun. Vakuutuslasku tulee kerran vuodessa ja sen maksamme puoliksi. Päivittäistavarat maksaa se, joka käy kaupassa. Tämä menee aika tasan. Joskus ostan perheelle kalliimpaa ruokaa kuin mihin puolisollani olisi varaa, mutta yleensä pidän itsekin ruokabudjetin samalla tasolla puolisoni kanssa. Yhteiset lomat yms tehdään sen mukaan, mihin vähemmän tienaavalla on varaa. Lastenkin kulut maksetaan puoliksi ja lasten elintaso on sama kuin vähemmän tienaavalla. Kumpikin maksaa omat harrastuksensa, omat työmatkakulunsa, omat kännykkälaskunsa, omat vaatteensa, omat huvituksensa jne. Koskaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta.
Ja elämme siis keskituloisten elämää. Vähemmän tienaava puolisoni ei ole vähävarainen vaan ihan keskituloinen. Hän myös käyttää enemmän rahaa omiin harrastuksiinsa kuin minä. Lisäksi hän haluaa kulkea työmatkansa omalla autolla ja minä kuljen julkisilla. Jos meillä olisi yhteiset rahat, alkaisi tulla puolison puolelta "tarvetta" kaikenlaiselle, mitä minä en pidä mitenkään tarpeellisena kuten esimerkiksi moottoripyörä, kesämökki ja vene.
Olet ymmärtänyt asian väärin. Vaimosi maksaa asumisesta j lasten menoista suhteessa tuloihin enemmän kuin sinä. Sinä ilmeisesti kerrytät mukavasti säästöjä, kun et käytä ylijääviä varoja omiin menoihin.
Vaikka ansaitset enemmän, et ole valmis kuluttamaan rahaa lapsiin yhtään enempää kuin vaimosi. Omiin lapsiisi. Mieluummin säästät kuin maksat harrastuksia, viet matkalle, ostat parempia harrastusvälineitä tai laadukkaampia vaatteita, viet ravintolaan, konserttiin tai teatteriin. Sekä sinusta on tasa-arvoa ja rakkautta?
Olen ihan heteronainen, joten minulla ei ole vaimoa. Siinäkin tapauksessa, että tienaisimme saman verran, minulla olisi enemmän rahaa säästössä kuin miehelläni. Mies kun mieluummin kuluttaa kuin säästää tai sijoittaa. Lapsillamme on ihan kaikki, mitä keskituloisten vanhempien tuon ikäisillä lapsilla keskimäärin on. Ainoa ero on, että kun lapseni aikanaan muuttavat pois kotoa , heillä on myös äidin heille ostamat ensiasunnot. Uskoisin, että se helpottaa heidän opiskelijaelämäänsä yhtä paljon kuin aikoinaan helpotti omaanikin, kun ei tarvinnut maksaa kallista vuokraa vaan pieni yhtiövastike. Ja myös aikanaan omaa perhe-elämäänsä, kun on jo velaton asunto, jonka voi joko myydä tai laittaa vuokralle, kun muuttaa puolison kanssa yhteen.
etenkin uusperheissä näitä räikeitä kahden elintason aviopareja näkyy valitettavan usein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille miehelle, joka täällä vinkuu sitä, että miksi miehen pitää elättää ja maksaa. Jos ajatellaan tilanne, missä on yksin asuva , lapseton nainen. Eikö olekin niin, että näillä naisilla on yleensä aika mukava elämä? On varaa käydä huvittelemassa, on varaa matkustella ulkomailla, on omistusasunnot. Joillakin jopa kesämökit jne. Eli jos perheetön nainen pystyy pitämään elintasonsa korkeana, miksi ei perheellinen? Mihin menee perheellisen naisen varat? Harvoin tapaa yksinasuvaa naista, jolla menee taloudellisesti huonosti. Selitä sinä jankkaja mies, miksi perheettömällä naisella menee paremmin, kuin perheellisellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle tulotasonsa mukaan. Miksi minä tarjoaisin luksusta naiselle, jos hän ei itse ole sitä ansainnut omalla työllään? Minä kävin kouluni ja raadoin, pitäisikö nyt työntää rahaa vaimon luksuselämään pelkästään sen takia että hän asuu samassa osoitteessa ja että hänellä on pillu? Maksan jo valtaosan laskuista.
Toki moni nainen haluaa olla elättinä ja saada luksusta. Variskin tykkää kaikesta kiiltävästä.
Miksi sinulle kuuluisi ylöspito kotona? Ja se pillu? Hanki rahoillasi kokki / siivooja ja pyykinpesijä - Ai niin ja se pillu. Miehet näissä 'Mä olen ihan ite itseni kouluttanu' - suhteissa yleensä kyllä pääsee halvalla kun kerran naisen 'naiselle kuuluvaa' (huom! Jotkut miehet jopa harjaisesti kuvittelee 'naisen haluamaa' LOL) ei tarvitse arvostaa minkään arvoiseksi.
Naiset - ARVOSTAKAA itseänne!
T N45 arvostettuna parisuhteessaan :)
En tarvitse kokkia enkä siivoojaa. Osaan laittaa itse ruokaa ja laitankin suuren osan. Siivotakin osaan ja tykkään siivota ja pitää kodin siistinä siinä missä vaimokin, enemmänkin. Pillua saa tänä päivänä helposti mistä vain, rahalla tai ilman. Se ei ole enää se korvaamaton kruununjalokivi jonka päällä nainen voi istua ja odottaa että mies palvoo ja maksaa kaiken.
Miksi olet nainut ihmisen, jota et rakasta niin, että haluat hänelle pelkkää hyvää? Minä ainakin haluan miehelleni pelkkää hyvää, koska rakastan häntä ja haluan jakaa kaiken hänen kanssaan ja tehdä hänet onnelliseksi. Monellakaan miehellä ei tunnu olevan tätä samaa asennetta. Aivan sama kuinka onneton se rakas (?) vaimo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mieheni on ymmärtäväinen ja maksaa puolet kuluista työttömyystuestaan. Hän nauttii kotonaolosta kun saa viettää koko päivän lastemme kanssa vaikka pleikkarilla pelaten. Itse olen dippainssi ja teen tiukasti aikataulutettua suunnittelutyötä, joka on alkanut jo ottaa veronsa! Keskeneräisiä projekteja on koko ajan useampi samaan aikaan menossa ja niihin pitäisi keksiä kaikkiin ratkaisuja kovassa paineessa. Olen jo joutunut pitämään vapaata burn outin takia.
Toki voisin maksaa suuremman osan kuluista, mutta koska minulla on ihana mies hän tajuaa, että elintasomme olisi ainakin mielekkyyden kannalta silti ihan eri, vaikka kulut menisivätkin puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis esim niin, että jos vaimo hoitaa kotona lapsia, niin hän kituuttaa pienellä rahalla siellä ja miehen rahat ovat hänen käytössään? Eli vaimo tekee täyttä työpäivää kotona, mutta mies ei tätä arvosta (vaikka omasta lapsesta kyse) ja vaimo ei saa samaa elintasoa miehen kanssa?
Sama voi olla myös toisin päin. Mies hoitaa lasta kotona ensimmäisen vuoden. Aika moni nainen ei kuitenkaan imetä ja synnytyksestä toipuminen toimistotyökuntoon ei vie kuin viikon aikaa. Tai sitten mies opiskelee yliopistossa 5 vuotta ja elää opintotuella ja pätkätöillä. Tällöin onkin luonnista kiristää vain vyötä. Ei tulisi mielenkään kerjätä avustusta vaimolta. Ennemmin viiltäisi ranteeni auki. Eli kitkuttelin 5 vuotta, kun puoliso sai yli 3000 €/kk. Ja näin sen kuuluukin mennä. Ymmärrän toki tilanteen pienen lapsen tapauksessa. Tällöin on ihan reilua jakaa kuluja esim. 1 vuoden ajan. Tämän jälkeen lapsi päiväkotiin. Jos puoliso haluaa olla pidempään kotona, niin sitten tulkoon toimeen vähemmällä.
Meillä on koko perheellä sama elintaso vaikka tuloissa on isot erot.
Ne kahden elintason perheet jotka tiedän, ovat aika erikoisia. Siis muutenkin kuin tuon elintasojutun osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö tunne avioliittolainsäädäntöä?
Lain mukaan avioliitossa molempien elintaso tulee olla sama (mikä ei tarkoita sitä, että kaikki omaisuus on yhteistä). Toisin sanoen paremmin tienaavalla syntyy elatusvelvollisuus, jos toinen esimerkiksi työttömyyden vuoksi on vähävarainen.
Tämän perusteella miehen ei siis kannata mennä naimisiin.
Lähes poikkeuksetta nainen on huonopalkkaisempi humanisti, parturi-kampaaja, hoitaja tai tarhantäti, kun ei niihin hyväpalkkaisiin ammatteihin vuositolkulla raskas opiskelu kiinnosta.
Jos mies ei löydä naista jonka kanssa on valmis jakamaan elämänsä, ei hänen todellakaan kannata mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin on osittain, vaikka ei ole lapsia. Käyn ravintolassa syömässä liki päivittäin ja nainen kokkaa kotona itselleen jotain halpaa. Lisäksi käyn useammin ulkomailla, konserteissa yms.
Ennen lapsia tämä on siedettävää, koska puolison pienituloisuus ei johdu sinun halustasi saada lapsia. Lapsiperheessä se on käsittämätöntä.
Nin kumman halu se on ollut, miehen vai muijan..
Jos muijan elintaso kerran nousee sillä että hän porsii..
Järkyttävää lukea näitä juttuja. Parisuhteissa on ilmeisesti yllättävän paljon supernuukia ja itsekkäitä ihmisiä. En voi ymmärtää. Osa ihmisistä tuntuu avioliitossakin ajattelevan, että "jos mä nyt tienaan enemmän, niin on ihan ansaittua, että saan itselleni enemmän".
Tienaan kuukaudesta riippuen 3-5 kertaa enemmän kuin avovaimoni, mutta maksan käytännössä kaikki ruokaostoksemme, lomamatkamme ja sen päälle rahallista tukea sekä omalle lapselleni että avovaimoni lapselle (koska isänsä ei tue). Maksan myös avovaimoni luottokorttimaksuja ja asuntolainaa. Avovaimoni vaatii, että hän itse maksaa ainakin osan asuntolainasta, koska maksan muuten lähes kaiken, mikä tasoittaa tuloerojamme. Minulle ei sinänsä merkitse, että jääkö itselleni enemmän vai vähemmän "käyttörahaa" omiin menoihin. Minulle merkitsee se, että minulla on vihdoinkin onnellinen ihmissuhde.
M47
Kuka velkaannuttaa oman kumppaninsa???
- lisätkää tähän liuta sanoja ja hymiöitä jotka kuvastavat äärimmäistä kiukkua -