onko tosiaan niin, että nykyajan perheissä on kahta eri elintasoa?

Jos äiti kotona lapsen kanssa eikä mies osallistu yhteisiin kuluihin niin voisi laskuttaa miestä yksityisen standardin muksan n 500e/lapsi...varmaan alkaisi olla tasa-arvoisemmat tulot..

Eipä ihme, että feminismi ja tasa-arvo-ohjelmat vielä suomessa tarpeen!!!!

Kuinka moni näistä, jotka tuohon suostuu, tekisi ihan samoin, jos itse olisi varakkaampi? Ja en nyt puhu lapsiperheistä, vaan lapsettomista pariskunnista.

Siksi juuri ei kehtaa vaatia, koska pitää sitä oikeudenmukaisena itselleenkin. Harmi vain, että on sattunut syntymään sille köyhälle (väärälle) puolelle.

Lisäksi jos nainen on vaatinut saada lapsia, ja mies ei olisi oma-aloitteisesti ikinä lapsia hankkinut, niin nainen voi ottaa elintason laskun siitä hyvästä. Saa kuitenkin katon ja ruuan kotiin ilmaiseksi, joku kh-tuella elävä.

Karuksi on mennyt. Vanha nainen minulle kerran kertoi nuoruudestasn 50 ja 60 - luvuilla ja heillä oli tuollainen järjestelmä. Naisen kaikki tulot menivät perheeseen ja mies nöyryytti jos nainen joutui pyytämään lisää rahaa yhteisiin ruokiin tsi lasten menoihin. Ei sitä silloinkaan tasa-arvona pidetty.

Itse olen onnellisesti aviossa länsimaisen miehen kanssa. Hän on varakas ja työskentelee ahkerasti. Hänelle on kunnia-asia elättää vaimonsa ja tyttärensä vaikka minullakin on tuloja. Kaikki raha on yhteistä eikä siitä tarvitse riidellä. Ei tulisi mieleenkään tyytyä ihmisarvoa halventavaan huonompaan elintasoon kuin oma perheensä. Pitäkää naiset pikkasen edes puolianne.

Onneksi mulla on mieheni kanssa ollut ihan alusta lähtien yhteiset rahat. Kahvilassa/ravintolassa/kaupassa maksetaan vuorotellen periaatteena, et kumpi ehtii kaivaa lompakon ekana. Silloin kun tavattiin, oli mulla huomattavasti korkeampi palkka kuin hänellä, joten luonnollisesti maksoin sitten useammin ja enemmän. Kun muutettiin yhteen, aloitin opiskelut ja tulot tippui ihan minimiin ja mies maksoi mukisematta enemmän. Heti kun pääsin töihin ja molemmat alettiin tienata saman verran, laskettiin kaikki mahdolliset menot, ruokaa lukuunottamatta, yhteen ja sovittiin, että mies huolehtii kaikista maksuista, mutta minä maksan hänelle joka kuukausi tietyn könttäsumman, joka kattaa puolet kaikista menoista. Ulkomaanmatkat yms. maksetaan yhdessä, mutta joitakin suurempia hankintoja on tehty erikseen. Näitä juttuja kun lukee, ei voi olla kuin tyytyväinen, että on löytänyt itselleen täysjärkisen miehen ja tasapuolisen parisuhteen. Lapsia me ei vielä olla saatu, mutta uskoisin tilanteen jatkuvan samalla kaavalla senkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on perheenä sama elintaso, vaikka meillä onkin omat rahat ja merkittävä tuloero. Homma toimii oikein hyvin, kun elintaso on alusta lähtien määritelty vähemmän tienaavan mukaan. Asuntoa ostettaessa käytiin ensin varmistamassa, paljonko puoliso saa lainaa. Minä otin saman summan ja asunto ostettiin sen mukaan, mitä sillä rahalla saa. Meillä ei ole muita pakollisia yhteisiä menoja kuin yhtiövastike, sähkölasku ja kotivakuutus. Minä maksan parillisina kuukausina yhtiövastikkeen ja parittomina sähkölaskun, puoliso vastaavasti parittomina yhtiövastikkeen ja parillisina sähkölaskun. Vakuutuslasku tulee kerran vuodessa ja sen maksamme puoliksi. Päivittäistavarat maksaa se, joka käy kaupassa. Tämä menee aika tasan. Joskus ostan perheelle kalliimpaa ruokaa kuin mihin puolisollani olisi varaa, mutta yleensä pidän itsekin ruokabudjetin samalla tasolla puolisoni kanssa. Yhteiset lomat yms tehdään sen mukaan, mihin vähemmän tienaavalla on varaa. Lastenkin kulut maksetaan puoliksi ja lasten elintaso on sama kuin vähemmän tienaavalla. Kumpikin maksaa omat harrastuksensa, omat työmatkakulunsa, omat kännykkälaskunsa,  omat vaatteensa, omat huvituksensa  jne. Koskaan ei ole tarvinnut riidellä rahasta. 

Ja elämme siis keskituloisten elämää. Vähemmän tienaava puolisoni ei ole vähävarainen vaan ihan keskituloinen.  Hän myös käyttää enemmän rahaa omiin harrastuksiinsa kuin minä. Lisäksi hän haluaa kulkea työmatkansa omalla autolla ja minä kuljen julkisilla. Jos meillä olisi yhteiset rahat, alkaisi tulla puolison puolelta "tarvetta" kaikenlaiselle, mitä minä en pidä mitenkään tarpeellisena kuten esimerkiksi moottoripyörä, kesämökki ja vene. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin on osittain, vaikka ei ole lapsia. Käyn ravintolassa syömässä liki päivittäin ja nainen kokkaa kotona itselleen jotain halpaa. Lisäksi käyn useammin ulkomailla, konserteissa yms.

Miksi olet yhdessä naisen kanssa, jonka kanssa et halua syödä, matkustaa, käydä konserteissa yms?

En oikein tiedä mitä ajatella palstan tarinoista kahden elintason perheistä, ne tuntuvat olevan liian far out. Niissähän vaimo maksaa pienestä kotihoidontuesta puolet ruuasta ja asumisesta ja kaikki lapsen kulut. Eli siis naisen tulot ovat yhteiset, miehen tulot hänen omansa. 

Ainoa oikeudenmukainen tapa jakaa menot perheessä on suhteessa tuloihin, ei 50/50. 

Tuo 50/50 jakohan niihin eri elintasoihin juuri johtaa. Pienempituloisen koko palkka menee yhteisiin menohin ja toiselle jää sitten kivasti itsensä hemmotteluun.

Tähmä johtuu siitä että naisilla on pyrkimys naida itseään parempia miehiä yhdistettynä siihen että nykynaisen täytyy osoittaa pärjäävänsä omillaan. Pienemipituloisena yrität sitten kituutella varakkaamman miehen mukana, mutta niin että ei ole varaa samaan elintasoon.

Siksipä lainaamasi kommentoija sanoikin, että oikeudenmukaista olisi jakaa menot suhteessa tuloihin!

Minä luen tätä keskustelua huuli pyöreänä - mihin tämä maailma on menossa? Meillä on avioehto (tehkää -aina!) mutta niin kauan kuin ollaan yhdessä oltu on se maksanut, joka on pystynyt - kun opiskeltiin mentiin miehen palkkatuloilla ja minun pienellä perinnölläni ja kun olin kotona hoitamassa lapsia maksoi mies jopa luottokorttilaskuni (tosin en ole koskaan 'tuhlannut' rakennekynsiin ja suihkurusketuksiin)?- mies jopa 'vaati' minua ostamaan uusia vaatteita ja kannusti harrastamaan, vaikka taisi mennä hänen piikkiinsä. Olihan se nyt hänenkin etunsa että perheen äiti voi hyvin ja näytti ihmiseltä?

Mutta kun 50/50 ei ole suhteessa tuloihin...

No EI ole EI niinhän se alkuperäinen kirjoittaja totesikin!!!

Vierailija kirjoitti:

Oho. Meillä on tulo- ja menovirta ollut yhteinen niin kauan kuin on pariskuntana, myöhemmin perheenä eletty. Vuorotellen elätetty kumpikin toista opiskelujen, työttömyys- ja sairausaikojen yli. En tiennyt sen olevan harvinainen ratkaisu, minä vanhanaikaisesti jaan elämäni puolisoni kanssa, myös sen finanssipuolen.

Näin myös meillä, vaikkei työttömyysjaksoja tai sairautta ole ollut. Tuloja molemminpuolin ovat pitkässä yhdessäolossa saattaneet puolin ja toisin heitellä opinnot ja työurien alku- ja siirtymävaiheet, sekä isommat hankinnat. Meillä on yhteistalous, vuorotellen maksettu tilanteen mukaan ja ajateltu rahat yhteiseksi.

Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, niin kyllä oli. Silloin en tajunnut asiaa. Olimme keskituloisia korkeakoulutettuja ja oli yhteinen laskunmaksutili johon molemmat laittoivat saman summan. Minulle kuitenkin jäivät lasten ja kodin hankinnat, koska mies ei niitä yksinkertaisesti tehnyt. Joten minulla tili tuli, tili meni ja mies sai omasta palkastaan säästöön, jolla osteli itselleen tavaraa ja vaatetta ja kävi ulkona kavereineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tätä nykyaikaa. Kotona lasten kanssa oleva vaimo on miehelle pelkkä "lompakkoloinen" jota miehen ei tarvitse mitenkään tukea taloudellisesti ja kotihoidontukikin pitäisi lakkauttaa että saataisiin "kotona lorvivat äidit" ns. oikeisiin töihin. Ja jos nainen tulee raskaaksi vähän huonoon aikaan niin mies pakoilee vastuutaan vaatimalla aborttia ja uhkaamalla jättää naisen (turha luulo, elarit joutuu maksamaan silti) ja kiittää onneaan siitä että ehkäisyvälineillä (joiden sivuvaikutuksista kärsii vain nainen) saadaan pidettyä mokoman lorvijan sikiäminen kurissa. Seksi toki kelpaa ja sitä pitäisi saada aina kun mieli tekee mutta siitä seuraava vastuu (=vauva) ei sitten innostakaan.

Näin on ja hyvä niin. Normaali aikuinen ihminen harrastaa seksiä ja suunnittelee perheen perustamisen sen kanssa jonka kanssa sen haluaa ja silloin kun haluaa. Joko biologisesti, adoptoimalla, hedelmöityshoidoilla tai miten vaan.

Normaali aikuinen tiedostaa sen että raskaaksi tulemisen mahdollisuus on olemassa aina kun harrastaa seksiä vaikka olisi kuinka mitkä ehkäisyt käytössä. Siksi normaali aikuinen ei oletakaan että voisi valita harrastaa seksiä ilman että on huonon mäihän sattuessa valmis ottamaan vastaan mahdolliset vahinkolapset ja niiden mukana tulevan vastuun.

Seksikumppanien valinta ja se missä elämäntilanteessa seksiä harrastaa on siis osa perhesuunnittelua. Jos et halua lasta jonkun satunnaisen baaripanon kanssa niin älä harrasta satunnaisia baaripanoja.

Suomessa on onneksi melko vapaa aborttioikeus sosiaalisilla perusteilla ja jos ei aborttiin suostuvaa lääkäriä löydy niin on olemassa Suomea vapaammankin abortin maita. Lisäksi jälkiehkäisytabletteja saa apteekista ilman reseptiä. Raskaus ja lapsi pitää olla molempien vanhempien hyväksymä ja toivoma. Normaali aikuinen ihminen harrastaa seksiä ja saattaapa joskus harrastaa sitä satunnaisen baarituttavuudenkin kanssa.

Mikäs uusi ilmiö tuo on. Meillä oli jo lapsuuden kodissa tuommoista. Ihmettelin jo pikkutyttönä, että miten äiti voi olla niin tyhmä, että suostuu sellaiseen. Hän elättää lapset pienistä rahoistaan ja kulkee rääsyissä samalla kun mies toteuttaa itseään, ostelee kalliita vempaimia ja matkailee maailmalla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, lompakkoloisiminen on yhä vähenemään päin ja hyvä niin.

Jos tämä "lompakkoloisiminen" ajatellaan toisinpäin niin kuvio muuttuu. Eli mies hyötyy naisen kantamista, synnyttämistä ja hoitamista lapsista suhteettoman paljon. Lapset ovat myös miehen, mutta mies ei vaivaudu näkemään heidän eteensä mitään vaivaa, mutta ottaa kaikki hyvät puolet. kerskuu hyvin hoidetuilla lapsilla ja sillä, että hänellä on perhe ja lapsia ja voi esittää "hyvää ja kunnollista" perheenpäätä joka mallikkaasti huolehtii perheestään. Antaa itsestään hyvän, luotettavan ja vastuunsa kantavan perheenisän kuvan. vaikka totuus on ihan muuta. Onkin itsekäs paska ja elää vaimonsa luomalla perheellä.  Eli minusta tälläinen isä on miljoona kertaa pahempi "loinen", kuin se nainen ikinä joka äitiyspäivärahan/yhteiskunnan maksaman kodinhoitituen avulla hoitaa lapsia kotona. Mies  on tällöin  PERHELOINEN. Tämä nimitys on tästälähtien voimassa miehille jotka ovat loisina perheessään.  Ottavat kaikki edut perheestä, mutta eivät oikeasti ota siitä vastuuta.  Hävetkää kaikki perheloiset.

Vierailija kirjoitti:

On tosiaan nyky-Suomessa hyvin yleistä (olin joskus jollain sosiologian luennolla, jossa oli puhumassa aiheeseen perehtynyt tutkija).

Tämä.

Niin totta ja usein nainen vielä maksaa perhevapaidentuista puolet perheen kuluista tai jopa käyttää säästönsä tai ottaa pankkilainaa.

Ja miehen elintaso pysyy samana, kuin ennen lapsen syntymää, eikä kulut pysyy samana.

Vastaavaa ei tapahdu muualla kuin Suomessa, vaikka täällä naiset ylpeilevät perheen tasa-arvosta, joka on todellisuudessa hyvin kaukana.

Kamalinta on ollut kuunnella tuttavaperheen miespuoliskon nälvimistä siitä, että vaimo on rupsahtanut kotona ollessaan. Vaimo on siis kotona lapsen kanssa kotihoidontuella ja on monesti itkenyt minulle, kun on tiukkaa, eikä ole rahaa panostaa itseensä yhtään. Pienellä tuellaan hän mm. hoitaa kuitenkin perheen ruokakulut.

Samaan aikaan aviomies, lapsen isä, ostelee itselleen uusia vaatteita, käy harrastamassa, matkustaa ja ajelee uudella autolla. Kehtaa vielä valittaa, että vaimolla ei ole uusia hienoja vaatteita ja tukka vähän hapsottaa. Pistää niin vihaksi ja toivon, että nainen tajuaa lähteä lätkimään lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni näistä, jotka tuohon suostuu, tekisi ihan samoin, jos itse olisi varakkaampi? Ja en nyt puhu lapsiperheistä, vaan lapsettomista pariskunnista.

Siksi juuri ei kehtaa vaatia, koska pitää sitä oikeudenmukaisena itselleenkin. Harmi vain, että on sattunut syntymään sille köyhälle (väärälle) puolelle.

Lisäksi jos nainen on vaatinut saada lapsia, ja mies ei olisi oma-aloitteisesti ikinä lapsia hankkinut, niin nainen voi ottaa elintason laskun siitä hyvästä. Saa kuitenkin katon ja ruuan kotiin ilmaiseksi, joku kh-tuella elävä.

Lapsia ei KOSKAAN saa tehdä vain toisen mieliksi. Jos mies ei halua lapsia, ei hänen pidä suostua siihen vain sen takia, että nainen haluaa. Se on väärin lapsia kohtaan. Lasten täytyy saada olla molempien vanhempiensa toivomia. Ja jos mies sillä verukkeella luistaa perheen elatuksesta, että nainenhan ne lapset halusi niin  hakotilla ollaan. Sellainen mies ei ole sopiva isäksi, eikä hänen sellaiseksi pidä alkaa vain toisen toiveesta. Miehet, hiukan vastuuta omasta elämästä. Päätät itse haluatko lapsia, ja jos niitä alulle laitat, niistä myös huolehdit. Niin munaton ei aikuinen ihminen saa olla, että hankkii lapsia, "kun vaimo halusi", ja sitten ei niitä kuitenkaan huolehdi. Tälläisissä asioissa ei piilouduta vaimon selän taakse vaan itse vastataan omista tekemisistä. Joko niitä lapsia halutaan tai sitten ei, mutta toista osapuolta niistä ei kannata syyttää.  Vastuu lapsista on myös miehillä 100%. Ja huom, se katto on saatettu hankkia yhteisillä tuloilla ennen lapsia. Ei se niin yleensä mene, että miehellä yksin on ollut varaa hankkia talo. Talo hankitaan yleensä siinä vaiheessa kun löytyy puoliso tai ylipäätään saadaan perhe. Harva poikamies asustelee omakotitalossa. Ne talot hankitaan yleensä yhdessä molempien tuloilla. Ei miehen palkalla Suomessa eletä. Kyllä siihen tarvitaan molempien tulot. Ja ei ne naise yleensä montaa vuotta siellä kotona lapsia hoida. Suurin osa naisia ehtii olla työelänässä noin 40v.

Jokaiselle tulotasonsa mukaan. Miksi minä tarjoaisin luksusta naiselle, jos hän ei itse ole sitä ansainnut omalla työllään? Minä kävin kouluni ja raadoin, pitäisikö nyt työntää rahaa vaimon luksuselämään pelkästään sen takia että hän asuu samassa osoitteessa ja että hänellä on pillu? Maksan jo valtaosan laskuista.

Toki moni nainen haluaa olla elättinä ja saada luksusta. Variskin tykkää kaikesta kiiltävästä.

Maria Jotunin Huojuvassa talossa päähenkilö syö jotain ihme halpaa rasvaa raskaana ollessaankin samaan aikaan kun mies vetää kokolihaa samassa päivällispöydässä hyvällä halulla, naisella ei ole oikeutta tuhlata vähiä rahoja ostaakseen lihaa myös itselleen. Kirja valmistui vuonna 1935. Olisin toivonut, että naisen asema tässä maassa olisi tuosta parantunut, mutta eipä taida olla kun tämän ketjun lukee.

Vierailija kirjoitti:

Oho. Meillä on tulo- ja menovirta ollut yhteinen niin kauan kuin on pariskuntana, myöhemmin perheenä eletty. Vuorotellen elätetty kumpikin toista opiskelujen, työttömyys- ja sairausaikojen yli. En tiennyt sen olevan harvinainen ratkaisu, minä vanhanaikaisesti jaan elämäni puolisoni kanssa, myös sen finanssipuolen.

Minä myös. Siis tarkoittaen tuota viimeistä lausetta.

Ja ei, en ole lompakkoloinen, tienaan melkein kaksinkertaisesti mieheen nähden.

Näissä keskusteluissa aina ihmettelen sitä, kun miesten mielestä näyttää olevan niin, että kaikki omaisuus on aina miesten hankkimaa? Kuitenkin suomalaisten naisten työssäkäynti prosentti on suurempi kuin miesten. Naiset on yleensä kotona hoitamassa niitä lapsia vain muutaman vuoden, ja sitten taas työelämässä. Mihin se naisten palkka menee niiden 30-40 vuoden ajan, jonka he ovat ansiotyössä?  Kun mitään omaisuutta ei kartu. Kaikki on aina miehen? Meneekö vaimon rahat ruokakauppaan ja miehen pyllystä vessanpönttöön? Vai mihin? Voisiko joku mies vastata. Ja miten suomalaisen duunarin (niitähän suurin osa kuitenkin on) palkka on niin hyvä, että sillä ostellaan hulppeita taloja ja matkustellaan ympäriinsä. Ostellaan kesämökkejä, moottoripyöriä, veneitä ym. Ja vaimo ei maksa mitään, elää vaan siivellä, vaikka käy vuosikymmeniä töissä? luulisi tuollaiseen elämään uppoavan kahden ihmisen palkan.

Mies oli sitä mieltä, että vauva ei tarvitse sitteriä eikä hoitopöytää. Kummasti on molemmista tykätty, kun minä hankin ne. Ja nämä olivat vain esimerkkejä asioista, joita miehen mielestä ei muka tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttavaperheessä ainakin saattaa isä ja lapset lähteä ulos syömään ja kotihoidontuella vauvan kanssa oleva äiti jää lämmittämään purkkihernekeittoa itselleen. Ollaan muiden tuttujen kanssa ihmetelty noita usein eikä vaan tajuta tätä yhtälöä.

Mikä tuossa yhtälössä on vaikeaa tajuta? Siinähän on selkeä ja oikeudenmukainen logiikka. Isä todennäköisesti maksaa kaikesta, mukaanlukien naisen lämpimästä kodista suurimman osan, minkä helvatan takia hänen pitäisi vielä syöttää naista kalliisti ravintolassa?

Naisten itsekkyydellä ja vääristyneellä omanarvontunnolla ei ole mitään rajoja.