Mä en kestä enää ainuttakaan pettymystä työnhaussa. En vain jaksa. Tänään tuli viisi vuotta työnhakua täyteen!

Vierailija kirjoitti:

Sanon jo heti alkuun, etten sano koulutualaa, koska se johtaa aina väärille poluille. Jonkun mielestä on oma moka, jos on kouluttautunut huonosti työllistävälle alalle.

Valmistuin siis viisi vuotta sitten kesällä, aloitin työnhaun maaliskuussa, tarkemmin siis lähetin ensimmäisen työhakemukseni 13.3.2012. Työpaikkoja oli runsaasti ja työllisyysnäkymät näyttivät hyvältä. Tuli hylky, tuli toinen, tuli kolmas. Maaliskuun loppua kohden aloin jo tiivistää tahtia, huhtikuussa aloin huolestua ja toukokuussa olin jo lievästi sanottuna paniikissa. Mitä tekisin kesän jälkeen, kun on tutkintotodistus kädessä, muttei töitä?

Tämän viiden vuoden aikana olen kouluttautunut lisää, tehnyt silppua, pätkää ja projektia. Pisin määräaikainen työsuhde on ollut 3kk. Minuun on oltu äärettömän tyytyväisiä ja olen saanut loistavia ja ylistäviä työtodistuksia, mutta koska työt ovat olleet luonteeltaan projekteja, ei töitä ole ollut tarjota pidemmäksi ajaksi. Yhteensä työpätkiä on ollut vain viisi näiden viiden vuoden aikana.

Olen viiden vuoden aikana lähettänyt lähemmäs 700 työhakemusta. Olen käynyt viilaamassa CV:tä ja hakemusta, olen verkostoitunut, olen ottanut yhteyttä firmoihin, tehnyt niin sanotusti kaikkeni.

Töitä olisi, kertoohan tuo 700 työhakemusta sen, että niitä on olemassa. En vain pääse ikinä ykkössijalle, kakkossija kun ei lohduta pätkääkään.

En pysty suunnittelemaan tulevaisuuttani. En tiedä, mitä teen kuukauden päästä tai ensi kesänä. En uskalla sitoutua mihinkään, kun seuraava työpätkä ei välttämättä sovikaan siihen suunnitelmaan.

Väkisinkin mielenterveys alkaa reistailla. En saa nukuttua, kun mietin, mikä minussa on vikana. Mikä vika on yhteiskunnassa, jossa täydessä työiässä olevia, kouluttautuneita, terveitä, motivoituneita ihmisiä potkitaan pois, jotta yrityksen tulos saadaan paremmaksi?

Aion yrittää enää tämän maaliskuun loppuun. Sitten loppuu yrittäminen. Ei vain jaksa enää.

Noh sanon nyt suoraan, että et ole kovin haluttava työnantajan näkökulmasta tuolla taustalla. Tuossa tilanteessa hankkisin uuden koulutuksen tai pyrkisin työhönoppimisen kautta jonnekin firmaan. Mihinkään kunnalle tai järjestöihin ei kannata mennä harjoittelijaksi, koska se on hukkaan heitettyä aikaa: ei ne työllistä kuitenkaan.

Kuulostaa ihan mun treffielämältä. Eikö olekin masentava tunne, kun ei kelpaa (naisille) ja ei tiedä yhtään miksi ja miten voisi itseään parantaa?

Palkkatuella töihin. Saanet täyden palkkatuen, joten työpaikan saanti on aika helppoa.

Luovuta suosiolla. Niin minäkin tein jo kauan sitten.

Tervetuloa hyvinvointivaltioon. Alalaidassa lukee pienellä että hyvinvointia on luvassa vain niille joilla menee muutenkin mukavasti

Seuraavaksi ketjussa sinua paremmiksi ihmisiksi itsensä lukevat kertovat monella tavalla että vastoinkäymisesi ovat 100% oma vikasi.

Muuta pois. Siis vaikka Lappiin. Tai Lapista Turkuun tai Lappeenrantaan.

Vierailija kirjoitti:

Palkkatuella töihin. Saanet täyden palkkatuen, joten työpaikan saanti on aika helppoa.

Ei onnistu. Mä markkinoin itseäni monta kuukautta just näin et voin tulla teille 5kk töihin ja ei tule mitään kuluja. Ei otettu minnekään vaikka soittelin ja lähettelin kymmeniä hakemuksia (lähemmäs sata). Sit työvalmentajani hommasi paikan. Paskaa työtä hyvällä palkalla, mut ei tämä jatku kun rahaa ei ole palkata oikeaan työsuhteeseen.

Tuo luovuttaminen/tappion myöntäminen on oikeasti vaikeeta koska aina uskoo et jos nyt tärppäis ja ensi viikolla ehkä tulee jotain hyviä uutisia. Itsensä huijaamista.

Mä hyväksyn täysin yhteiskunnan varoilla elämisen kun niitä töitä ei yksinkertaisesti ole kaikille ihmisille.

Alkaisin vakavasti harkita alanvaihtoa. Itse valmistuin reilu kymmmenen vuotta sitten, 6 vuotta meni töitä etsiessä, hanttihommia ja pätkiä tehdessä ja kaikenmaailman kursseja käydessä. Sitten päätin, että nyt riittää, hain uudelleen kouluun ja nyt olen valmistumassa alalle, jossa hyvä työllisyystilanne ainakin tällä hetkellä. En ole saanut edes papereita vielä ja olen jo alan hommissa. Mielestäni ei kannata jatkaa rimpuilua vaan alkaa miettiä uusia juttuja, jos töitä ei jollain alalla vaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Sanon jo heti alkuun, etten sano koulutualaa, koska se johtaa aina väärille poluille. Jonkun mielestä on oma moka, jos on kouluttautunut huonosti työllistävälle alalle.

Valmistuin siis viisi vuotta sitten kesällä, aloitin työnhaun maaliskuussa, tarkemmin siis lähetin ensimmäisen työhakemukseni 13.3.2012. Työpaikkoja oli runsaasti ja työllisyysnäkymät näyttivät hyvältä. Tuli hylky, tuli toinen, tuli kolmas. Maaliskuun loppua kohden aloin jo tiivistää tahtia, huhtikuussa aloin huolestua ja toukokuussa olin jo lievästi sanottuna paniikissa. Mitä tekisin kesän jälkeen, kun on tutkintotodistus kädessä, muttei töitä?

Tämän viiden vuoden aikana olen kouluttautunut lisää, tehnyt silppua, pätkää ja projektia. Pisin määräaikainen työsuhde on ollut 3kk. Minuun on oltu äärettömän tyytyväisiä ja olen saanut loistavia ja ylistäviä työtodistuksia, mutta koska työt ovat olleet luonteeltaan projekteja, ei töitä ole ollut tarjota pidemmäksi ajaksi. Yhteensä työpätkiä on ollut vain viisi näiden viiden vuoden aikana.

Olen viiden vuoden aikana lähettänyt lähemmäs 700 työhakemusta. Olen käynyt viilaamassa CV:tä ja hakemusta, olen verkostoitunut, olen ottanut yhteyttä firmoihin, tehnyt niin sanotusti kaikkeni.

Töitä olisi, kertoohan tuo 700 työhakemusta sen, että niitä on olemassa. En vain pääse ikinä ykkössijalle, kakkossija kun ei lohduta pätkääkään.

En pysty suunnittelemaan tulevaisuuttani. En tiedä, mitä teen kuukauden päästä tai ensi kesänä. En uskalla sitoutua mihinkään, kun seuraava työpätkä ei välttämättä sovikaan siihen suunnitelmaan.

Väkisinkin mielenterveys alkaa reistailla. En saa nukuttua, kun mietin, mikä minussa on vikana. Mikä vika on yhteiskunnassa, jossa täydessä työiässä olevia, kouluttautuneita, terveitä, motivoituneita ihmisiä potkitaan pois, jotta yrityksen tulos saadaan paremmaksi?

Aion yrittää enää tämän maaliskuun loppuun. Sitten loppuu yrittäminen. Ei vain jaksa enää.

Eli siis mitä teit opiskeluaikanasi kesäisin, makasit sängyssä, teit hanttihommia vai varsinaisia alan töitä? Ja miksi et aloittanut työnhakua jo reilusti ennen valmistumista vaan pidit 9kk tauon ja mitä teit sen aikana?

Jos olet korkeakoulussa opiskellut niin kyllä niitä alan töitä pitäisi alkaa pikkuhiljaa tehdä viimeistään koulutuksen puolivälissä että on rahkeita pärjätä työelämässä sitten valmistumisen jälkeen.

Ja sitten yksi juttu; töitä kannattaa hakea yrityksistä jotka EIVÄT ilmoittele avoimista työpaikoista! Moni työpaikka menee suhteilla, kysellään vähän työntekijöiltä tietäisivätkö jotakuta kuka voisi tulla töihin, tai otetaan uusi työntekijä avoimia hakemuksia lähettäneiden keskuudesta.

Jos yritys ilmoittaa työpaikasta julkisesti, siihen tulee satoja hakemuksia ja todennäköisyys päästä töihin on pieni. Jos laittaa avoimia hakemuksia ja jossain yrityksessä ollaan "katselemassa" uutta työntekijää, voit olla muutaman ihmisen joukossa valittavana.

muuta ulkomaille toihin. Lontoossa riittaa toita. 

Olen valmistunut 1999 unelma-ammattiini alalle, jonka töitä en olen koskaan tehnyt. 

2001 päivitin tutkintoa minusta huippu-mielenkiintoisella "mausteella", trendikäs sisustus tuli mukaan. Tämänkään alan töitä en ole suoranaisesti päässyt vieläkään tekemään, korkeintaan jotain läheltä liippaaviia. Olen onnekseni ollut koko ajan töissä, vähän eri aloilla ja sika-pienellä palkalla.

Olen kuitenkin koko ajan ollut työllisenä, onneksi. Mutta olen tinkinyt unelmastani ja palkkatasostani.

Jos kuitenkin kertoisit alasi, niin olisi helpompi analysoida tilannettasi.

En mäkään. 

Vasta viisi vuotta! Minä olen hakenut töitä 35 (kolmekymmentäviisi) vuotta. Pisin pätkä on 2,5 vuotta ja sekin osa-aikaisena. Ja kyllä, olen kouluttautunut uudelle alalle, mutta ei ole alkanut ura urkenemaan silläkään.

Palkkatukeakin saisin, mutta se ei ole korkeakoulutettuja asiantuntijoitten hommissa mikään ansio, jota kannattaisi mainostaa. Muihin töihin taas on vielä enemmän tulijoita, esimerkiksi siivoushommiin ammattitaitoisia siivoojia.

Jos ei halua olla työttömänä tai ottaa ja odottaa epävarmoja pätkätöitä, ei varmaankaan jää jäljelle muita vaihtoehtoja kuin lähteä ulkomaille töihin tai uudelleenkouluttautua.

Minusta sinun ap pitäisi nyt jo ihan itsesi vuoksi pitää hieman taukoa tuossa työnhaussa. Jotenkin tuntuu että tarvitset hengähdystauon, ota aikaa itsellesi ja muutama askel taaksepäin. Ehkä ajatukset kirkastuvat, kun lakkaat hetkeksi hakkaamasta päätäsi seinään.

Olen itsekin valmistunut reilut 5v sitten ja sen jälkeinen työkokemukseni koostuu 6kk palkkatukityöstä ja 4kk osa-aikatyöstä, nekään eivät omalta alalta vaan sellaisia hommia mitä kuka tahansa edes puolitolkullinen ihminen voi tehdä. Ainoa lohtuni on, että olen jo kohta 47-vuotias. Olisi kauheaa olla tällaisessa epätoivoisessa tilanteessa alta 30-vuotiaana. Minulla eläkepäivät häämöttävät jo 20 vuoden päässä, mutta nuorten pitäisi päästä rakentamaan elämäänsä. 

Miksi ette vaihda alaa, tai rupea yrittäjäksi? Vitsi....aargh! Oikein korpeaa ajatus siitä että oletetaan että kun minä nyt opiskelin tälle alalle niin tämän alan töitä minulle pitää hoitaa. Itse hain terveydenhoitoalalle. En päässyt, opiskelin safkapuolta ja sitä kautta olen saanut jalat vähän joka rakoon. Nyt olen matkailualan yrittäjä, ja kokkina tiedän että päivääkään ei oikeasti tarvitse työtön olla. Mikä on siis aloittajan tekosyy? Juu tiedän että yrittäjäksi alkaminen on suorastaan vittumaisen hankalaa byrokratian vuoksi, mutta siihen saa apua ja neuvontaa. Työpaikkoja ei kasva puussa. Jos osaatte tehdä 700 työhakemusta, osaatte siis vaikka opettaa kuinka ei ainakaan hakemusta pidä tehdä

Riittäisikö sulla osaamista yrityksen perustamiseen?

En enää ressaa kirjoitti:

Luovuta suosiolla. Niin minäkin tein jo kauan sitten.

Samoin. Nyt panostan omavaraisuuteen. Kasvimaan suunnittelu on hyvällä mallilla, hirvikoe ammuttuna, kalanpyydyksiä on jo vedessä. 

Viime kesän satoa ja saalista riittää vielä pitkään, mikä pienentää kummasti ruokalaskua. Vaatteita työtön ei paljon tarvitsekaan ...

Tuota yrittäjyyttä pitäisi alkaa opettamaan jo alakoulussa. Duunareita on liikaa. Lisäksi lakimuutos, eli toimeentuloturva konkurssin jälkeen.