Lue keskustelun säännöt.
Vihaan, vihaan sairaalaruokaa!!
13.03.2017 |
Kohta on taas päivällisaika ja ärsyttää jo valmiiksi. Kaikki muut lihat paitsi jauheliha ovat sellaista sitkeää purkkaa, ettei sitä kurkusta alas saa. Lisäksi on jatkuvasti seiruokia, joita vihaan myös. Perunaa on melkein jokaisella ruoalla ja ne ovat aina raakoja. Myös mustaa makkaraa, maksapihvejä, maksalaatikkoa ja veripihvejä on ollut tarjolla. Aivan kammottavaa ruokaa. Kyllä lisää motivaatiota päästä mahdollisimman pian kotiin.
Onko teillä kokemusta sairaalaruoista?
Kommentit (157)
Mä olen liemillä aina osastolla ollessani (suolistosairas). Viikonkin kun vetää velliä ja kiisseliä olisi valmis melkein tappamaan siitä hyvästä, että saa pureskella. Viimeksi samaan huoneeseen sattui sappipotilas, hänkin liemillä. Viikon ajan puhuttiin ruoasta; hän himoitsi uusia perunoita ja silliä, minä lehtipihvejä.
Olen myös ollut töissä tamperelaisessa sairaalassa, jossa oli vielå 2000-luvun alussa oma keittiö, jossa leivätkin tehtiin alusta asti. Potilaille oli juhlapyhinä lohiruusukkeita ja leivoksia, joskus konjakkiakin. Ei se lääkekonjakki hyvää ollut, mutta niitä eineitä tarjoili ilolla. Sittemmin on säästetty säästämisen perään niin potilaiden kuin henkilökunnankin sapuskoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi paljon riippuu sairaalasta ruoan taso. Kättärillä sai kolmisen vuotta sitten lohimedaljonkia, Peijaksessakin viime vuonna hyvät sapuskat.
Eipä auttanut maininta kortissa, että olen kasvissyöjä.
Leikkauksen jälkeinenkin ateria oli nakkeja ja perunaa.
Huomautin hoitsulle, joka oli ihmeissään, että ei sulle olis saanut laittaa kiinteää ruokaa vielä ollenkaan.
Jos olisi vain luottanut, että kyllä tietävät mitä tarjoovat, miten olisi käynyt?
Monena seuraavanakin päivänä sai lähettää ruokia takaisin, kun tuli mitä sattui liha- makkararuokia.
Laitoskeittiö ei voi miellyttää kaikkia. Sairaala ei ole ravintola.
Käy kanttiinissa tai pyydä vierailijoita tuomaan ruokaa.
T: Aiemmin paljon potilaana, nyt hoitajana
Jos kouluhin saadaan maukasta ruokaa keskuskeittiöistä, kuinka se ei onnistun sairaalapuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen liemillä aina osastolla ollessani (suolistosairas). Viikonkin kun vetää velliä ja kiisseliä olisi valmis melkein tappamaan siitä hyvästä, että saa pureskella. Viimeksi samaan huoneeseen sattui sappipotilas, hänkin liemillä. Viikon ajan puhuttiin ruoasta; hän himoitsi uusia perunoita ja silliä, minä lehtipihvejä.
Olen myös ollut töissä tamperelaisessa sairaalassa, jossa oli vielå 2000-luvun alussa oma keittiö, jossa leivätkin tehtiin alusta asti. Potilaille oli juhlapyhinä lohiruusukkeita ja leivoksia, joskus konjakkiakin. Ei se lääkekonjakki hyvää ollut, mutta niitä eineitä tarjoili ilolla. Sittemmin on säästetty säästämisen perään niin potilaiden kuin henkilökunnankin sapuskoissa.
Te onnekkaat. Mieheni joutui olemaan 5 päivää syömättä ennen sappirakkoleikkausta. Aina kun piti mennä leikkaukseen, niin ohi kiilasi kiireellisempi tapaus. Pelkällä tipalla eli. Vasta sitten pääsi leikkaukseen, kun mieheni oli lähdössä. Sanoi että ennemmin kuolee sappirakon tulehdukseen kuin nälkään. Katsoi kateellisena vierustoveria, joka sai syödä velliä.
Syö pois vaan, paska siitä kumminkin tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kouluhin saadaan maukasta ruokaa keskuskeittiöistä, kuinka se ei onnistun sairaalapuolella?
Onnistuuhan se. Aivan samalaistahan se on. Toki sillä erotuksella että se kannetaan tarjottimella sänkyyn. :)
T: Sairastellut opettaja
Tilaa pizzaa ja lopeta valittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sais yleistää. Mä ainaki tykkäsin synnärillä ruoasta.
Silloin kun minä olen ollut sairaalassa, ruoka on ollut pienin murheeni. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain Suomessa?
Saadaan parhaimmillaan kymppitonnin hoidot ilmaiseksi ja maksetaan vähän päälle kymppi per päivä hoidosta ja viidestä ilmaisesta ateriasta. Lääkkeistä korvataan suurin osa, omavastuu max 600 e/kk.
Ja sitten valitetaan sairaalaruoan tasosta. Onko tässä maassa asiat liian hyvin vai?
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa?
Saadaan parhaimmillaan kymppitonnin hoidot ilmaiseksi ja maksetaan vähän päälle kymppi per päivä hoidosta ja viidestä ilmaisesta ateriasta. Lääkkeistä korvataan suurin osa, omavastuu max 600 e/kk.
Ja sitten valitetaan sairaalaruoan tasosta. Onko tässä maassa asiat liian hyvin vai?
Siis toki 600 e/vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa, kun olet kyllin terve valittaaksesi ruuasta, olet kyllin terve kotiutuaksesi.
Mä olen ollut kahdesti sairaalassa ja saanut molemmilla kerroilla suoraan sanottuna erinomaista ruokaa. Joo, aamulla ei ollut leivän päällä juuri omaa lempileikkelettäni, ja kahvi oli ehkä hitusen laihaa.
Mutta sehän oli sairaala, ei mikään luksushotelli. Enkä mä ollut sinne ensisijaisesti syömään vaan parannettavaksi. Sekin onnistui hienosti; Suomessa on osaavat lääkärit ja hyvät hoitajat
Olin kerran viikon sairaalassa ja vatsani ei koskaan ole voinut yhtä hyvin kuin sen viikon jälkeen! Säännöllinen ruokailurytmi, paljon puuroja, ruoassa hyvin vähän suolaa, rasvaa tai no, makua. Herkkuja tai muutakaan ylimääräistä en syönyt koko viikkona.
Kun olen ollut sairaalassa, en ole erityisemmin kiinnittänyt huomiota ruokaan. Välillä ei ole mennyt mikään alas, mutta ei se ole ruuan laadusta johtunut. Pelkästään haju voi aiheuttaa etovan olon.
Nestemäisellä ruualla ollessani rakastin sairaalan ruokia. Kaikki puurot, vellit, sosekeitot ym. olivat tosi hyviä. Kun vuorokauden kuluttua sai syödä normaalia ruokaa, niin petyin. Ei ollut hyvää enää.
Olen LKS töissä ja voin sanoa, että ruoka on ihan normaalia perusruokaa, ei niin mausteista, koska kaikille pitäisi olla sopivaa. Minua tosin ärsyttää se ettei leivänpäällä ole tarpeeksi hökkeitä aamu- ja iltapalalla, mutta tuskin missään.
Pääasiassa ruoka maistuu hyvin, joskus on ollut ongelmia kumipottujen kanssa, kerran kokeilin. Nakkasin lattiaan ja kimposi takaisin käteen.
Olen sairaalassa töissä. Joskus saimme syödä potilasruokia, huonoja olivat. Sääliksi käy ihmisiä jotka pitkiä aikoja joutuvat meillä viettämään. Minulle tuli niistä liharuuista niin kamalat traumat että en ikinä kykene syömään lihaa.