Lue keskustelun säännöt.
Vihaan, vihaan sairaalaruokaa!!
13.03.2017 |
Kohta on taas päivällisaika ja ärsyttää jo valmiiksi. Kaikki muut lihat paitsi jauheliha ovat sellaista sitkeää purkkaa, ettei sitä kurkusta alas saa. Lisäksi on jatkuvasti seiruokia, joita vihaan myös. Perunaa on melkein jokaisella ruoalla ja ne ovat aina raakoja. Myös mustaa makkaraa, maksapihvejä, maksalaatikkoa ja veripihvejä on ollut tarjolla. Aivan kammottavaa ruokaa. Kyllä lisää motivaatiota päästä mahdollisimman pian kotiin.
Onko teillä kokemusta sairaalaruoista?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vaasan keskussairaalassa useamman lapsen synnytyksen jälkeiseltä vuodeosastoajalta voin sanoa, että ruoka on Todella hyvää! Monipuolista myös. Muistan erään sunnuntai-päivän lohiruuan, joka oli kauniisti aseteltuna kasvisten sekä perunan kanssa, jälkiruokajäätelön jne. Söin kuin ravintolassa!
Synnytyksen jälkeen kelpaa mikä vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta ei ole kuin kahden vuorokauden edestä, mutta sairaalaruoka on todellakin järkyttävää moskaa, joka ei edes ansaitse nimitystä ruoka. Jopa kouluruoka tämän rinnalla on luksusta.
Ei sairaalassa ole vegevaihtoehtoja kuule. Kaikille samaa mössöä, kun kunnan vanhainkodissa.
Se voi joskus olla vegeä, mutta sitten sitä syövät kaikki.
On vegevaihtoehtoja jos tilaa vegeä etukäteen. Siksi allergiat ja erityisruokavaliot kysytään.
Vierailija kirjoitti:
Vihaa rauhassa. 2 Ylipainoista naista otti mallin sairaalan ruuasta, mitä sairalaa tarjoo kellon mukaan päivässä,se löytyy netistä. Ylipainot ei vuodessa tullet,Joten ei hetkessä lähde. Noudativat sairaalan ruoka listaa ja kellon aikoja perheiden kanssa. Toinen laihtui ylipanonsa sillä 3 vuodessa 30 kg. Tonen 5 vuodessa 40 kg. Paino ei tullut takaisin kun yhä noudattavat ruokailu sairaalan ruoka listan mukaan ja huom! Ja kellon aikojen.
No varmasti sillä laihtuu, ei kai sitä kukaan edes epäile.
Kaikilla vaan ei sitä tarvetta ole, vaan päin vastoin pitäisi saada ravitsevaa ruokaa riittävästi toipuakseen.
Toinen äärimmäisen tärkeä varuste sairaalassa kylmälaukun ja maustelokerikon lisäksi ovat korvatulpat.
Sairaalassa on jatkuva kova melu 24/7. Televisiot huutaa yötä päivää katossa, hullut huutaa, jne.
Liian hyvin Suomessa asiat. Leikataan pois sairaalaruokakin ja jokainen maksaa itse. Saa sitten mitä haluaa, kun wolttaa sen sinne huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaasan keskussairaalassa useamman lapsen synnytyksen jälkeiseltä vuodeosastoajalta voin sanoa, että ruoka on Todella hyvää! Monipuolista myös. Muistan erään sunnuntai-päivän lohiruuan, joka oli kauniisti aseteltuna kasvisten sekä perunan kanssa, jälkiruokajäätelön jne. Söin kuin ravintolassa!
Olen sairaalassa työssä ja lohi kadonnut listoilta jo kauan sitten. Aiemmin oli iltapalalle savulohta säännöllisesti ja tosiaan oli uunilohta ja lohikeittoa ynnä muuta. Monessa muodossa siis ja todella maistuivat potilaille. Nyt ei enää ole. Useampi vuosi siis tuosta aikaa ja vähitellen aina vain halvempiin raaka-aineisin menee. Suositut silakkapihvit iltapaloilta myös poistuneet. Nykyään seiti on ainoa kala mitä taitaa enää olla tarjolla. Sama koskee tietysti muutenkin annoksia.
Ei ollut Töölössä 2003 kyllä lohta, eikä edes silakkapihvejä. Olin kaksi kuukautta yhteensä.
Sellaista perunamössöä jossa oli broilerinsuokaleita seassa ja joka tarjottiin kannellisesta muovimukista kylmänä ilman mitään mausteita.
En työskentele pääkaupunkiseudulla vaan toisaalla. Ehkä siellä Töölössä on aina ollut huonot ruoat kokonaisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut hyvä oli kun iltakahvin kanssa sai halutessaan voileivän. Siinä oli kalkkunaleikettä, tomaattia, kurkkua, paprikaa. Teki mieli pyytää kaksi, en ilennyt.p
Minä kun olin KSKS:ssa, siellä sai syödä joko huoneessa tai ruokasalissa. Ruokasalissa sai syödä niin paljon kuin jaksoi ja hakea lisää. Aamiainen tarjoiltiin huoneeseen, muut söin aina salissa ja otin lisää. Aina oli lisäksi tarjolla hedelmiä/jugurtteja/proteiinijuomia/kaakaota vapaasti otettavaksi
Pakko ottaakin lisää ja syödä ähkyyn, eihän se sairaalaruoka pidä edes nälkää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaalassa on ihan hirveätä joutua olemaan. Sänky on kova ja epämukava, petivaatteet ohuita keinokuitu-lirppuja ja kaikessa rapisee pissamuovit. Kun vielä ruokakin on syömäkelvotonta kuraa, niin ei ainakaan sitä pelkoa ole, että kukaan sinne haluaisi jäädä lorvimaan.
Noissa on aika paljon vaihtelua. Yhdellä sisätautiosastolla sain huippuruokaa ja sitä oli runsaasti, kun taas toisessa sairaalassa tarjottiin joka päivä jotain epämääräistä lientä leipäkannikan kera niin että nälkä jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa on ihan hirveätä joutua olemaan. Sänky on kova ja epämukava, petivaatteet ohuita keinokuitu-lirppuja ja kaikessa rapisee pissamuovit. Kun vielä ruokakin on syömäkelvotonta kuraa, niin ei ainakaan sitä pelkoa ole, että kukaan sinne haluaisi jäädä lorvimaan.
Kaikista hirveintä on joutua jonkun mummon tai papan huonekaveriksi. Ei hitto sitä ulinaa, itkua, pälpätystä, räkimistä.
Säälitti iltapalalla kun joku miespotilas pyysi toista leipää. Sille leivälle kun ei enää ollut leikkelettä vaan pelkkä leipä levitteellä. Kurkkua tai tomaattia on harvoin tarjolla. Jääsalaattia on ollut useammin. Harmitti jälkeenpäin etten tarjonnut omaa leipääni sille miehelle kun minulla ei ollut kipujen takia ruokahalua. Jäi leipäni lähes koskematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa, olen useammankin kerran ollut potilaana. Yleensä on ollut taivaallista saada se mikä tahansa oikea ruoka nenän alle tiputusjakson jälkeen.
Umpisuolen puhkeaminen teki poikkeuksen. Olin liki viikon oksennellut kotona ja sitten toisen viikon tipassa sairaalassa (se siis koteloitu ja saatiin rauhoitettua). Sain Vappuna ekan kiinteän ateria pariin viikkoon. Se oli jotain chilimakkaroita ja etikkaista perunasalaattia. Wau mitä ruokaa parin viikon paaston jälkeen ja CRP:n ollessa edelleen muutamassa satasessa.
Sama safkaa kaikille Peijaksessa. Mä olisin mieluummin syönyt vaikka puuron. Onneksi tippa jatkui kuitenkin.
Eivät ne keittiössä tiedä, mikä kutakin potilasta vaivaa, mutta hoitsut ja lekuri kyllä. Niitä ei vaan taida tuo ruokatarjoilu kiinnostaa kuin omalta osaltaan.
Äitini on sairaalakammoinen, mutta joutui päälle 70-vuotiaana päivystyksen kautta Haartmannin osastolle. Ja asia mistä se mulle kiireellä soitti, oli että ruoka on niin hyvää! Laitoskierros siitä jatkui ja ainoa mistä tulee moitetta on liika seitin käyttö. Ja banaanien uupuminen (hoitajien lisäksi :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon oon ollut sairaalassa pikkulapsesta saakka tähän ikään (30) asti ja oon aina, siis aivan AINA ollut äärimmäisen tyytyväinen ruokiin :)! Ruoka on toiminut siellä aina positiivisena piristeenä kun muuten ollut hirveää sairaalassa ja jaetuissa huoneissa ja pahoja sairauksia aina vaan lisää :/
Olen tosin vege niin sekin voi vaikuttaa, ei ole sitkeän lihan tms mahdollisuutta. Enkä ole nirso. Aamu,väli ja iltapalatkin tosihyviä puuroinen ja leipineen, vegeruoat tosihyvä, ei yhtään mitään moitittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa on ihan hirveätä joutua olemaan. Sänky on kova ja epämukava, petivaatteet ohuita keinokuitu-lirppuja ja kaikessa rapisee pissamuovit. Kun vielä ruokakin on syömäkelvotonta kuraa, niin ei ainakaan sitä pelkoa ole, että kukaan sinne haluaisi jäädä lorvimaan.
Kaikista hirveintä on joutua jonkun mummon tai papan huonekaveriksi. Ei hitto sitä ulinaa, itkua, pälpätystä, räkimistä.
Tästä on kokemusta joo. Siinä metelissä ei pysty nukkumaan kukaan, kun dementikko ulvoo vieressä kuin susi yötöpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Joopa, olen useammankin kerran ollut potilaana. Yleensä on ollut taivaallista saada se mikä tahansa oikea ruoka nenän alle tiputusjakson jälkeen.
Umpisuolen puhkeaminen teki poikkeuksen. Olin liki viikon oksennellut kotona ja sitten toisen viikon tipassa sairaalassa (se siis koteloitu ja saatiin rauhoitettua). Sain Vappuna ekan kiinteän ateria pariin viikkoon. Se oli jotain chilimakkaroita ja etikkaista perunasalaattia. Wau mitä ruokaa parin viikon paaston jälkeen ja CRP:n ollessa edelleen muutamassa satasessa.
Sama safkaa kaikille Peijaksessa. Mä olisin mieluummin syönyt vaikka puuron. Onneksi tippa jatkui kuitenkin.
Eivät ne keittiössä tiedä, mikä kutakin potilasta vaivaa, mutta hoitsut ja lekuri kyllä. Niitä ei vaan taida tuo ruokatarjoilu kiinnostaa kuin omalta osaltaan.
Olin talvella kolmatta viikkoa peijaksessa ja kyllä oli ruoka pohjanoteeraus siinä mitä kaikkea oon nähny 45v aikana kun ollut eri sairaaloissa. Ennen peijasta olin naistenklinikalla ja siellä ruoka ihan ok. Peijaksessa ei väriä ei makua eikä edes päiväkahvia. Perunaa, riisiä, seitiä ja kanaa. Keitettyä kukkakaalia ja porkkanaa. Sentään raastekuppi värinä ja hyviä raasteita. Tuli kyllä ikävä hedelmiä, marjoja, lihaa jne...ois pitäny syödä kunnolla ja saada energiaa toipua , mutta syömättä jäi monesti kun ei ne aneemiset mössöt houkutellut tippaakaan.
Vihaa rauhassa. 2 Ylipainoista naista otti mallin sairaalan ruuasta, mitä sairalaa tarjoo kellon mukaan päivässä,se löytyy netistä. Ylipainot ei vuodessa tullet,Joten ei hetkessä lähde. Noudativat sairaalan ruoka listaa ja kellon aikoja perheiden kanssa. Toinen laihtui ylipanonsa sillä 3 vuodessa 30 kg. Tonen 5 vuodessa 40 kg. Paino ei tullut takaisin kun yhä noudattavat ruokailu sairaalan ruoka listan mukaan ja huom! Ja kellon aikojen.