Kiusaaminen tuohoaa vain kiusaajan itsensä itsetunnon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologin teksti aiheesta:

6.2.2014 13.55

Kiusaaja on ilkeä paskiainen

Näköjään on tutkittu päiväkotilapsia ja päädytty siihen, että kiusaajalla on huonot sosiaaliset taidot ja sen vuoksi hän törttöilee lapsiryhmässä. Varmasti ihan kiva tutkimus, mutta eihän tuollainen norsu posliinikaupassa ole mikään kiusaaja. Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa. Tai psykologisemmin sanottuna, hänen empatiakyvyssään mättää pahasti.

Kiusaaja tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat. Kiusaaja vähät välittää toisen tuskasta tai armon antamisesta. Ne ovat hänelle pelkkä heikkouden merkki.

Kiusaaja ei todellakaan ole sosiaalisesti taitamaton. Hän pystyy lukemaan toista kuin avointa kirjaa: tunnistaa tämän pienimmistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä tämä ajattelee, ja ennen kaikkea, mitä tämä pelkää. Kiusaaja osaa myös lähes aina puolustautua, selittää kiinni jäätyään ihan uskottavan tuntuisesti, miksi hän on mukamas aivan viaton. Kiusattu alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi. Kiusaamiseen puuttunut aikuinen alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi, kun noin hurmaavaa ihmisen alkua pahaksi epäili. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat niin hyvät, että jos hänellä olisi sydän, hänestä tulisi loistava psykologi.

Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä. Niitä voi löytyä tai olla löytymättä. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tyyppi ei kerta kaikkiaan tunne sääliä toista ihmistä kohtaan.

Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.

Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.

Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä.

Edelleen osa vanhemmista ihmettelee, miksi vaikkapa koulupsykologi hoitaa hänen kiusattua lastaan, eikä sitä kiusaajaa. Kiusattu tarvitsee ja ansaitsee kaiken tuen, mitä psykologi voi hänelle antaa. Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Kyllä paksuunkin kalloon jotain ajan kanssa uppoaa, mutta se vaatii kädestä pitäen annettavaa ohjaamista ja lehmän hermoja psykologilta. Mielellään pitäisi löytää myös sellainen psykologi, joka ei ole itse ollut aikoinaan koulukiusattu.

Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.

Vesa Nevalainen

Hmm. Minä säälin kyllä esim vanhuksia ja pieniä lapsia, autan ihmisiä yleensä jos tulee mahdollisuus ja tunnen kyllä empatiaa. Silti kiusasin koulussa yhtä tyttöä, koska hän oli lihava ja ärsyttävä. Kaikki mitä hän teki tai sanoi ärsytti meitä muita, onko jotain selitystä tähän miksi empatia hyppää jonkun ihmisen yli?

Tämä on kiusaajille just tyypillistä käyttäytymistä. He valitsevat ihmiset, joihin tuntevat empatiaa. Ovat hurmaavia ja ihania niille joista pitävät, mutta kamalia niille, joista eivät. Jakavat ihmiset arvottomiin ja arvollisiin, hyviin ja pahoihin. He eivät pysty tuntemaan yleistä empatiaa ihmistä kohtaan, vaan valitsevat empatian kohteen omista lähtökohdistaan käsin. Olen tuntenut tällaisia ihmisiä ihan läheisesti muutaman.

Varmasti jokaisella on ihmisiä elämässään, joista he eivät pidä. Tunnetko sinä empatiaa ja haluat auttaa ihmistä josta et pidä ja joka käyttäytyy epämiellyttävästi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologin teksti aiheesta:

6.2.2014 13.55

Kiusaaja on ilkeä paskiainen

Näköjään on tutkittu päiväkotilapsia ja päädytty siihen, että kiusaajalla on huonot sosiaaliset taidot ja sen vuoksi hän törttöilee lapsiryhmässä. Varmasti ihan kiva tutkimus, mutta eihän tuollainen norsu posliinikaupassa ole mikään kiusaaja. Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa. Tai psykologisemmin sanottuna, hänen empatiakyvyssään mättää pahasti.

Kiusaaja tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat. Kiusaaja vähät välittää toisen tuskasta tai armon antamisesta. Ne ovat hänelle pelkkä heikkouden merkki.

Kiusaaja ei todellakaan ole sosiaalisesti taitamaton. Hän pystyy lukemaan toista kuin avointa kirjaa: tunnistaa tämän pienimmistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä tämä ajattelee, ja ennen kaikkea, mitä tämä pelkää. Kiusaaja osaa myös lähes aina puolustautua, selittää kiinni jäätyään ihan uskottavan tuntuisesti, miksi hän on mukamas aivan viaton. Kiusattu alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi. Kiusaamiseen puuttunut aikuinen alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi, kun noin hurmaavaa ihmisen alkua pahaksi epäili. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat niin hyvät, että jos hänellä olisi sydän, hänestä tulisi loistava psykologi.

Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä. Niitä voi löytyä tai olla löytymättä. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tyyppi ei kerta kaikkiaan tunne sääliä toista ihmistä kohtaan.

Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.

Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.

Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä.

Edelleen osa vanhemmista ihmettelee, miksi vaikkapa koulupsykologi hoitaa hänen kiusattua lastaan, eikä sitä kiusaajaa. Kiusattu tarvitsee ja ansaitsee kaiken tuen, mitä psykologi voi hänelle antaa. Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Kyllä paksuunkin kalloon jotain ajan kanssa uppoaa, mutta se vaatii kädestä pitäen annettavaa ohjaamista ja lehmän hermoja psykologilta. Mielellään pitäisi löytää myös sellainen psykologi, joka ei ole itse ollut aikoinaan koulukiusattu.

Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.

Vesa Nevalainen

Hmm. Minä säälin kyllä esim vanhuksia ja pieniä lapsia, autan ihmisiä yleensä jos tulee mahdollisuus ja tunnen kyllä empatiaa. Silti kiusasin koulussa yhtä tyttöä, koska hän oli lihava ja ärsyttävä. Kaikki mitä hän teki tai sanoi ärsytti meitä muita, onko jotain selitystä tähän miksi empatia hyppää jonkun ihmisen yli?

Olet vain vähemmän empaattinen kuin ne ihmiset, jotka eivät kiusaa ketään. Tekisi mieli sanoa, että vähemmän empaattinen kuin useimmat, mutta valitettavasti aika suuri osa ihmisistä tuntuu pilkkaavan niitä erilaisia vähintään selän takana koulussa tai työpaikoilla.

Niin, voi olla. Olen huomannut että tunnen empatiaa niitä kohtaan jotka eivät voi tilanteelleen mitään, esim juuri pienet lapset. Sitten taas esim joku omien elämänvalintojensa takia ongelmissa oleva ei herätä mitään.

Mutta silti, kaikista ei tule kiusaajia. Vaikka en tunne empatiaa jotain ihmistä kohtaan, pystyn käyttäytymään häntä kohtaan hyvin. En alenna hänen ihmisarvoaan, en nöyryytä tai hauku. Väitän kyllä, että vain tietynlaiset ihmiset kykenevät kiusaamiseen.

Niin tietysti nyt aikuisena pidän vain etäisyyttä ihmisiin joista en pidä. Meidän yläasteella kyllä varmaan yli puolet oli kiusaajia joissain kohtaa ja jonkun asteikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologin teksti aiheesta:

6.2.2014 13.55

Kiusaaja on ilkeä paskiainen

Näköjään on tutkittu päiväkotilapsia ja päädytty siihen, että kiusaajalla on huonot sosiaaliset taidot ja sen vuoksi hän törttöilee lapsiryhmässä. Varmasti ihan kiva tutkimus, mutta eihän tuollainen norsu posliinikaupassa ole mikään kiusaaja. Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa. Tai psykologisemmin sanottuna, hänen empatiakyvyssään mättää pahasti.

Kiusaaja tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat. Kiusaaja vähät välittää toisen tuskasta tai armon antamisesta. Ne ovat hänelle pelkkä heikkouden merkki.

Kiusaaja ei todellakaan ole sosiaalisesti taitamaton. Hän pystyy lukemaan toista kuin avointa kirjaa: tunnistaa tämän pienimmistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä tämä ajattelee, ja ennen kaikkea, mitä tämä pelkää. Kiusaaja osaa myös lähes aina puolustautua, selittää kiinni jäätyään ihan uskottavan tuntuisesti, miksi hän on mukamas aivan viaton. Kiusattu alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi. Kiusaamiseen puuttunut aikuinen alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi, kun noin hurmaavaa ihmisen alkua pahaksi epäili. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat niin hyvät, että jos hänellä olisi sydän, hänestä tulisi loistava psykologi.

Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä. Niitä voi löytyä tai olla löytymättä. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tyyppi ei kerta kaikkiaan tunne sääliä toista ihmistä kohtaan.

Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.

Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.

Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä.

Edelleen osa vanhemmista ihmettelee, miksi vaikkapa koulupsykologi hoitaa hänen kiusattua lastaan, eikä sitä kiusaajaa. Kiusattu tarvitsee ja ansaitsee kaiken tuen, mitä psykologi voi hänelle antaa. Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Kyllä paksuunkin kalloon jotain ajan kanssa uppoaa, mutta se vaatii kädestä pitäen annettavaa ohjaamista ja lehmän hermoja psykologilta. Mielellään pitäisi löytää myös sellainen psykologi, joka ei ole itse ollut aikoinaan koulukiusattu.

Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.

Vesa Nevalainen

Hmm. Minä säälin kyllä esim vanhuksia ja pieniä lapsia, autan ihmisiä yleensä jos tulee mahdollisuus ja tunnen kyllä empatiaa. Silti kiusasin koulussa yhtä tyttöä, koska hän oli lihava ja ärsyttävä. Kaikki mitä hän teki tai sanoi ärsytti meitä muita, onko jotain selitystä tähän miksi empatia hyppää jonkun ihmisen yli?

Tämä on kiusaajille just tyypillistä käyttäytymistä. He valitsevat ihmiset, joihin tuntevat empatiaa. Ovat hurmaavia ja ihania niille joista pitävät, mutta kamalia niille, joista eivät. Jakavat ihmiset arvottomiin ja arvollisiin, hyviin ja pahoihin. He eivät pysty tuntemaan yleistä empatiaa ihmistä kohtaan, vaan valitsevat empatian kohteen omista lähtökohdistaan käsin. Olen tuntenut tällaisia ihmisiä ihan läheisesti muutaman.

Varmasti jokaisella on ihmisiä elämässään, joista he eivät pidä. Tunnetko sinä empatiaa ja haluat auttaa ihmistä josta et pidä ja joka käyttäytyy epämiellyttävästi?

Kyllä voin tuntea empatiaa myös tällaista ihmistä kohtaan. Jos hänelle vaikka tapahtuu jotain surillidta, pystyn kuvittelemaan miltä hänestä tuntuu ja tarvittaessa pystyn vaikka halaamaan tai osoittamaan tukea.

Jos en pidä jostain ihmisestä, en välttämättä hakeudu tämän seuraan. Mutta kaikkihan me ollaan erilaisia. Ei kaikkien tarvitse pitää kaikista, mutta kaikkia pitää rakastaa (jos ymmärrät mitä tarkoitan). Itseäni osaan tarvittaessa puolustaa.

Kiusaaminen vaurioittaa kiusatun itsetuntoa, mutta johtuu joskus kiusaajan omista itsetunto-ongelmista.

Itsetuntohan on mm. vahvuuksiensa ja heikkouksiensa tuntemista sekä persoonansa pimeiden ulottuvuuksien olemassaolon tiedostamista.

Vääryys pitää aina tuomita moraalisesti ja tekijää (eli tässä tapauksessa kiusaajaa) pitää rangaista, jotta oikeus tapahtuisi. Rangaistuksen täytyy olla laadultaan moraalista ojentamista, jotta siitä olisi hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologin teksti aiheesta:

6.2.2014 13.55

Kiusaaja on ilkeä paskiainen

Näköjään on tutkittu päiväkotilapsia ja päädytty siihen, että kiusaajalla on huonot sosiaaliset taidot ja sen vuoksi hän törttöilee lapsiryhmässä. Varmasti ihan kiva tutkimus, mutta eihän tuollainen norsu posliinikaupassa ole mikään kiusaaja. Kiusaaja kyllä tietää, mitä tekee. Hän on ilkeä paskiainen, jonka sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa. Hänen sydämessään on vikaa. Tai psykologisemmin sanottuna, hänen empatiakyvyssään mättää pahasti.

Kiusaaja tuntee uhrinsa melkein paremmin kuin tämä itse. Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin, ja jatkaa repimistä rautakoukuillaan siihen asti, kunnes kuolema, poliisi tai terävä opettaja heidät erottavat. Kiusaaja vähät välittää toisen tuskasta tai armon antamisesta. Ne ovat hänelle pelkkä heikkouden merkki.

Kiusaaja ei todellakaan ole sosiaalisesti taitamaton. Hän pystyy lukemaan toista kuin avointa kirjaa: tunnistaa tämän pienimmistäkin eleistä ja ilmeistä, mitä tämä ajattelee, ja ennen kaikkea, mitä tämä pelkää. Kiusaaja osaa myös lähes aina puolustautua, selittää kiinni jäätyään ihan uskottavan tuntuisesti, miksi hän on mukamas aivan viaton. Kiusattu alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi. Kiusaamiseen puuttunut aikuinen alkaa epäillä olevansa tulossa hulluksi, kun noin hurmaavaa ihmisen alkua pahaksi epäili. Kiusaajan sosiaaliset taidot ovat niin hyvät, että jos hänellä olisi sydän, hänestä tulisi loistava psykologi.

Kiusaaja on elävä muistutus siitä, että positiivinen, ihmisen vahvuuksia ja kykyjä painottava psykologia ei sovellu kaikkeen. Osa meistä vaan kerta kaikkiaan on pahoja. On aivan turhaa ja kiusattua kohtaan loukkaavaa etsiä kiusaajan taustalta selityksiä esimerkiksi rikkonaisista perhesuhteista tai hankalasta isäsuhteesta tai varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä. Niitä voi löytyä tai olla löytymättä. Se ei ole tärkeää. Tärkeää on se, että tyyppi ei kerta kaikkiaan tunne sääliä toista ihmistä kohtaan.

Kiusaaminen on jatkuvaa henkistä raiskaamista, eikä kukaan kiusattu selviä siitä vammoitta. Kiusattu ei tule menestymään elämässään yhtä hyvin kuin hän olisi menestynyt ilman kiusaamista. Hän saa huonomman työpaikan ja huonomman elämänkumppanin. Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.

Hän menee kadun toiselle puolelle aina nähdessään suureen ääneen puhuvia ihmisiä. Hän ei sano kokouksissa mielipiteitään, vaikka ne voisivat olla parhaat. Hänet on puoliksi tapettu.

Kiusaaja saattaa menestyä elämässään todella hyvin. Onhan hän taitava ja häikäilemätön. Näitä ominaisuuksia arvostetaan monissa hyvissä piireissä.

Edelleen osa vanhemmista ihmettelee, miksi vaikkapa koulupsykologi hoitaa hänen kiusattua lastaan, eikä sitä kiusaajaa. Kiusattu tarvitsee ja ansaitsee kaiken tuen, mitä psykologi voi hänelle antaa. Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta. Kyllä paksuunkin kalloon jotain ajan kanssa uppoaa, mutta se vaatii kädestä pitäen annettavaa ohjaamista ja lehmän hermoja psykologilta. Mielellään pitäisi löytää myös sellainen psykologi, joka ei ole itse ollut aikoinaan koulukiusattu.

Kiusatuksi joutuminen ei unohdu koskaan. Että terveisiä vaan Sepolle: haista jätkä pitkä paska.

Vesa Nevalainen

Hmm. Minä säälin kyllä esim vanhuksia ja pieniä lapsia, autan ihmisiä yleensä jos tulee mahdollisuus ja tunnen kyllä empatiaa. Silti kiusasin koulussa yhtä tyttöä, koska hän oli lihava ja ärsyttävä. Kaikki mitä hän teki tai sanoi ärsytti meitä muita, onko jotain selitystä tähän miksi empatia hyppää jonkun ihmisen yli?

Olet vain vähemmän empaattinen kuin ne ihmiset, jotka eivät kiusaa ketään. Tekisi mieli sanoa, että vähemmän empaattinen kuin useimmat, mutta valitettavasti aika suuri osa ihmisistä tuntuu pilkkaavan niitä erilaisia vähintään selän takana koulussa tai työpaikoilla.

Niin, voi olla. Olen huomannut että tunnen empatiaa niitä kohtaan jotka eivät voi tilanteelleen mitään, esim juuri pienet lapset. Sitten taas esim joku omien elämänvalintojensa takia ongelmissa oleva ei herätä mitään.

Mutta silti, kaikista ei tule kiusaajia. Vaikka en tunne empatiaa jotain ihmistä kohtaan, pystyn käyttäytymään häntä kohtaan hyvin. En alenna hänen ihmisarvoaan, en nöyryytä tai hauku. Väitän kyllä, että vain tietynlaiset ihmiset kykenevät kiusaamiseen.

Niin tietysti nyt aikuisena pidän vain etäisyyttä ihmisiin joista en pidä. Meidän yläasteella kyllä varmaan yli puolet oli kiusaajia joissain kohtaa ja jonkun asteikolla.

Ihanko totta puolet? Kamalaa! Vai olisko suurin osa ollut vain niitä myötäilijöitä?