Lue keskustelun säännöt.
Mistä yksinhuoltajien haukkuminen on lähtöisin?
12.03.2017 |
Miksi heistä puhutaan usein halventavaan sävyyn? Varsinkin yksinhuoltajaäideistä, yh.isistä ei niinkään juuri puhuta. Minusta heitä pitäisi arvostaa enemmän. Tämä tuli mieleeni, koska olen itse tilanteessa, jossa saatan muuttua kulissit ylläpitäneestä perheenäidistä yyhooksi. Tämä on täysin oma valintani sen jälkeen kun puoliso on osoittanut pitkällä aikavälillä piittamattomuutensa ja kykenemättömyytensä tasapainoiseen perhe-elämään, asettamalla aina omat päämääränsä ja mielitekonsa perheen edelle.
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Koska yh-nainen on usein päättänyt itse tai ystäviensä, sukulaisnaistensa kanssa lasten hankinnasta kysymättä miehen mielipidettä asiasta.
Mites kun mies on se halukkaampi osapuoli ollut lastenhankinnassa, ja sitten ei osaakkaan kantaa vastuutaan?
Ai niin, naisen vika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti nämä lisääntyvät vielä usealle miehelle, elämänhallinta ja kyky oppia menneestä puuttuu täysin. Sitten uikutetaan taas ikävää tilannetta, rahapulaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yh on usein bimbo joka on tehnyt pennun miehelle josta olisi pitänyt huomata varoitusmerkit paljon ennen lastenteon suunnittelua.
Nyt olisi ihan valtavan kiinnostavaa kuulla, mitkä ovat mielestäsi nämä varoitusmerkit, jotka sinun mukaasi loistavat kauas iäksi kelpaamattomista miehistä?
Vierailija kirjoitti:
Yh:t ovat yleensä epäonnistujia ja huonoja valintoja tehneitä ihmisiä.
Löytyy sekä nuori ja keski-ikäisiä.
Lesket ovat vähän eri asia sillä siihen on kohtalo puuttunut, eivätkä he ole sitä itse valinneet.
Yh:t eivät noin yleisesti ottaen ole mitään kovin kiinnostavia, tai haluttavia parisuhteeseen ja varsinkin jos se toinen osapuoli on esimerkiksi lapseton.
Kaikilla on elettyä elämää takanapäin mutta aiemmat valinnat ja teot vaikuttavat myös tulevaan, joskus myös negatiivisesti.
Yh ei ehkä ole valmis enää yhteenkään huonoon parisuhteeseen, siksi pariutuu harvemmin kuin muut.
Mutta totta joo, että harvasta miehestä on elättämään toisen miehen mukuloita.
Vierailija kirjoitti:
Yh on epäonnistunut ellei ole leski.
Näen ennemmin ne "isät" epäonnistujina ja kykenemättöminä reppanoina kun hylkäävät lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko yksin selviytyminen jonkinlainen uhka yhteisölle?
Yh on 2 kertaa parempi kuin pariskunnat, varsinkin jos käy töissä ja elättää perheensä.
Johtuu siitä, että yh-äideistä on tehty jonkinlainen stereotyyppinen kuva ja siihen muottiin laitetaan kaikki yh-äidit. "Kaikki yh-äidit ovat sellaisia ja sellaisia"...
Joku tuossa ylempänä kommentoi, että vaikea muodostaa muuta kuvaa, kun kaikki yh-äidit ovat lähihoitajia, parturi-kampaajia jne., että mistä se johtuu ettei muita tule vastaan. Johtuu varmaan siit mistä noita kyseisiä yh-äitejä bongailet?! Me kaikki kun ei istuta viikonloppuja baareissa ja lähipubeissa tms. Minut löytää viikonloppuisin hiihtoladuilla, merenjäältä ulkoilemasta, luontopoluilta ja sen semmoisista paikoista.
Valitsin yksinhuoltajuuteni pitkän liiton jälkeen, koska elämämme luisuivat ex-miehen kanssa täysin eri raiteille. En jaksanut enää katsoa joka viikonloppuista ryyppäämistä, joka paheni vuosien varrella ja seuraavan päivän koko päivän kestävää selviytymistä, ei yhtään mitään yhteistä harrastusta, tekemistä ja yhteistä perheen kanssa vietettyä aikaa. Mies eli kuin kaiken ulkopuolella, töiden jälkeen laittoi levähtämään ja ilta meni tv:n äärellä. Mitään ei harrastettu, missään ei käyty ja kun perjantai tuli niin tölkki aukesi. Siihen päälle sain jatkuvaa haukkumista, arvostamattomuutta, minulle sanottiin huomauttaessani epäkohdista että vain minulla on ongelmia (haukuttiin sairaaksi, kipeäksi, "mene hoitoon")... Hoidin taloutta lähes yksin, kolmen lapsen harrastukset, vaatehuollon yms. kolmivuorotyöni ohella (olen sh) sekä työn ohella opiskellessani lisää. Siitä huolimatta en mieheni mielestä koskaan tehnyt mitään, minua ja panostani perheeseen ei arvostettu millään lailla, en saanut palautetta mistään hyvästä viimeisten vuosien aikana ikinä, vain halveksuntaa. Jos joku väittää tuollaisen ilmapiirin olevan parempi kasvuympäristö lapsille, jotta ydinperhe pysyy pakolla yhdessä niin en voi yhtyä mielipiteeseen. Elän nyt kaipaamaan rauhallista arkea, jossa on tasapaino-poissa on raskas ilmapiiri ja miehen oikuttelu. Lapset näyttävät hyvinvoivilta ja tasapainoisilta. Harrastamme ja nautimme mukavista viikonlopuista ja arjesta yhdessä.
En metsästä miestä, baareissa en kulje kuin max pari kertaa vuodessa yleensä jotain hyvää bändiä katsomassa, ulkoilen ja nautin terveellisesti elämästä. Tällainen yh minä olen, enkä häpeä mitään elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yh on usein bimbo joka on tehnyt pennun miehelle josta olisi pitänyt huomata varoitusmerkit paljon ennen lastenteon suunnittelua.
Nyt olisi ihan valtavan kiinnostavaa kuulla, mitkä ovat mielestäsi nämä varoitusmerkit, jotka sinun mukaasi loistavat kauas iäksi kelpaamattomista miehistä?
Tuo on jo naurettavan typerä kysymys.
Yksinhuoltajaperheistä 24 prosenttia eli lähes neljännes on joutunut turvautumaan toimeentulotukeen. Avo- ja aviopareistä, joilla on lapsia, toimeentulotukeen on turvautunut 4,2 prosenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki mun kampaajat ovat olleet perheellisiä naisia. Mistä te löydätte niitä yh-kampaajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yh on epäonnistunut ellei ole leski.
Ihminen joka eroaa esimerkiksi alkoholistista, petturista tai väkivältaisesta henkilöstä, on muka epäonnistunut? Aina ei näe tulevaisuuteen, miten se toinen ihminen reagoi lapsen syntymään. Sinulla kun näemmä tuo lahja on, niin onneksi olkoon.
Jos ei tuollaisia asioita ehdi selvittämään ennen mukuloiden tekoa niin todellakin on oma syy.
Jos se toinen osapuoli oli ennen raivoraitis ja jää esim.työttömäksi ja luisuu sen seurauksena alkoholismiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän suhtautua avoimin mielin, mutta kun joka välissä ilmenee, että yh on joko kouluttautumaton tai joku lähihoitaja, kosmetologi tai parturikampaaja niin vaikeaa on. Missä kaikki yh-lääkärit, -fyysikot ja -dippainssit?
Lääkäreitä ynnä muut akateemisia on toki yksinhuoltajinakin. Tai sitten he ovat alun perin tehneet omaa tasoaan vastaavan puolisovalinnan. Vaikka ero tuli, oli mahdollista päästä exän kanssa yhteishuoltajuuteen.
Yleensä eron laittaa vireille nainen ja se koetaan lapsiperheessä niin, että nainen laittaa oman etunsa lastensa edun edelle. Mies kärvistelee velvollisuudentunnosta lasten hyväksi, vaikka liitto ei tyydyttäisikään miestä. Vielä ajatellaan, että olisi lapsen etu, jos hänellä on yhden vanhemman sijasta kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinhuoltajaperheistä 24 prosenttia eli lähes neljännes on joutunut turvautumaan toimeentulotukeen. Avo- ja aviopareistä, joilla on lapsia, toimeentulotukeen on turvautunut 4,2 prosenttia.
Tämähän tekee meistä 76% yksinhuoltajista todella kovia selviytyjiä.
Itse en koe ainakaan olevani yh kun lapsi on isällään 9-10 pv kuukaudessa. Meillä tosin on yhteishuoltajuus.Tällä palstalla tuntuu että kaikki eronneet naiset joilla on lapsia, ovat yh.menee vähän puurot ja vellit sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Yh on epäonnistunut ellei ole leski.
Voi järkky millainen arvomaailma. Ei ole olemassa ihmistä joka ei koe epäonnistumisia. Ne ovat jopa kehityksen ja menestymisen edellytys. Vain jonkinlaisessa elämänvalheessa elävä ihminen, joka ei uskalla tehdä tai valita mitään, voi ajatella noin. Ihminen joka ulkoistaa ikävät asiat itsestään. Ja kertoohan tuollainen myös empatiakyvyn vakavasta puutteesta. Minä koen, että epäonnistuin siinä että valitsin lasteni isän vielä vanhempieni onnettoman parisuhteen mukaan. Ja siis jatkoin samaa onnetonta mallia mistä itse kärsin lapsena. En silloin osannut muuta. Kun tajusin tilanteen surkeuden ja myös sen, ettei toista ihmistä voi muuksi muuttaa, erosin. Ja se on kyllä ollut elämäni suurimpia onnistumisia. Erosta on jo vuosia. Lapsista on kasvanut fiksuja, onnellisia nuoria( mitä siinä kurjassa liitossa ei olisi tapahtunut. Lapsia rakastavat paitsi vanhempansa, myös meidät uudet puolisot. Aikuisten kesken ovat hyvät, lämpimät välit. Tämä varsinkin on paljon fiksuutta vaatinut, suuri onnistuminen. Uudet puolisot olemme osanneet valita paljon kypsemmin ja olemme molemmat tahoillamme onnellisia. En oikein näe, mikä tässä on se epäonnistuminen. Suhteessa siihen millaisesta ahdistavasta kulissikodista olen kotoisin, tämä on huikea onnistuminen. Ja vuodet yksinhuoltajana kasvattivat valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan elävän elämän kokemuksista ja siitä, millaisia tapauksia ihmiset tuntevat. Ovathan monet yh:t....no jätetään sanomatta.
Sano toki. Sitähän tässä kysytään, mistä johtuu ahdasmielinen käsityksesi kokonaista ihmisryhmää kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Yritän suhtautua avoimin mielin, mutta kun joka välissä ilmenee, että yh on joko kouluttautumaton tai joku lähihoitaja, kosmetologi tai parturikampaaja niin vaikeaa on. Missä kaikki yh-lääkärit, -fyysikot ja -dippainssit?
Liikut väärissä piireissä jos haluat korkeastikoulutettuja tavata.
Aika usein se on lähtöisin niistä yksihuoltajien existä. Totaali yksinhuoltajia yleensä arvostetaan enemmän kuin heitä jotka "ovat laittaneet isän syrjään" tai valinneet lapsen isäksi ihmisen josta siihen ei selvästikään ole.
No, oliko mies sitten isämatskua lopulta?