Lue keskustelun säännöt.
Miksi olet sinkku?
11.03.2017 |
Siinäpä se kysymys tuli.
Oma vastaus: koska elämässä ei aina saa sitä kenet haluaisi kaikkein eniten ja olen sen verran naiivi ja romantikko, etten halua mitään keskinkertaista/olla ihan kenen tahansa kanssa vain siksi etten olisi yksin. Parempi siis olla itsekseen.
Kommentit (96)
Omasta halusta
Ei riittävän fuksua ole olemassa
Sitoutumiskammo
Käsittelemättömät suhteet
Lapset hyvä tekosyy
Ei aikaa, kiire
Liikaa ikää
Kyllähän minä syitä keksin kun vaan kysytte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mies 39v enkä voi kuvitellakaan että YHDEN naisen kanssa olisin sen pitempään. Panemisessa on tärkeää vaihtelu ja se jännitys että minkälainen tulee kohdalle. Siksi haluan kokeilla ainakin 50-100 naista vuodessa. En tajua miten jotkut voi tyytyä tylsyyteen yhden ja saman kanssa.
Oonkohan ollut sun kaa!ai mut sä ootkin 10v.nuorempi...
Miehiä riittäisi, mut ei oo aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen päälle 40 v, ylipainoinen enkä kasvoiltanikaan mikään kaunotar. En siis kelpaa miehille.
Juuri näin, enää en kelpaa edes pelkkään seksiin ja hyvä niin.
N41
Koska olen sadisti enkä pysty rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pian ex sinkku kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska eräs mies roikottaa minua. Ei halua seurustella, mutta ei halua olla ilmankaan.
Sama tilanne! Täällä istun yksin himassa ja äijä viipottaa jossain, vaikka olisi mahiksia yhteiseen hauskanpitoon.
Mutta tuleepa miehelle (ehkä ikävänä) yllätyksenä, kun entinen poikkis tulee ulkomaankomennukselta takaisin Suomeen. Juteltiin just videopuhelua ja päätettiin katsoa, josko meistä vielä olisi pariksi.
Että jatka vaan perseilyä mr. K lähtölaskentasi on jo alkanut......
Tutulta kuulostaa paitsi että mulla ei ole kiikarissa ketään muutakaan. Harmittaa olla yksin ja palstailla näin la-iltana kun piti viettää pitkästä aikaa yhteinen viikonloppu.
Minulla taas tilanne, että molemmat vain kököttävät yksin kotonaan ja ovat yksinäisiä. Olen miettinyt, pitäisikö laittaa seuranhakuilmoitus jonnekin nettiin. En jaksa, kun ei voi yhtään suunnitella tulevaisuutta.
35
Olin pitkään deittipalstoilla ja tein paljon aloitteita. Muutama hyvä suhteen alkukin niistä syntyi. Aina kuitenkin tultiin samaan lopputulokseen: joko mielenkiinto loppui tai oli liian paljon selvittämättömiä asioita ja juttu loppui omaan mahdottomuuteensa jommankumman puolelta.
Olen tullut siihen tulokseen, etten kykene parisuhteeseen, ennenkuin olen selvittänyt oman pääni ja tulen itseni kanssa paremmin toimeen. Ei vaan onnistu muuten. Sitä vetää puoleensa aika rikkinäisiä tapauksia, jos ei itsekään ole balanssissa. Minun kohdallani kyse on siitä, että minun on opittava arvostamaan itseäni paremmin ja tekemään parempia valintoja ihmissuhteissa. Eli klisee siitä, että ensin opittava hyväksymään ja rakastamaan itseään ennenkuin on jotain annettavaa toiselle, pitää kyllä paikkansa. Jos nyt joskus kävisi niin järjetön munkki, että sattuisi tapaamaan sellaisen ihmisen, joka viihtyy itsensä kanssa ja olisi suurinpiirtein samankaltaisilla ajatuksilla liikkeellä ja vetovoimaa olisi molemmin puolin, niin olishan se aika mukavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en usko, että KUKAAN mies minusta oikeasti kiinnostuisi. Koulukiusaamista takana, ja pojat tuolloin tehneet selväksi, että olen vastenmielinen. Vanhojentansseissa edes luokan hiljaisimmat pojat eivät huolineet pariksi.
Ollessani parikymppinen miehet kyllä panivat (kännissä), ja näihin herroihin sitten ihastuin, kun luulin heidän välittävän (luulin seksin olevan osoitus kiinnostuksesta, koska miesten aivotukset olivat minulle tuntemattomia), muttei ketään sitten tietenkään kiinnostanut. Siinä se.
Tietääkseni kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut. Itsetuntoni on todella huono. Vaikka ystävät ja terapeutti tsemppaavat, että olen sievä ja kyllä jonkun tapaan, jos vain uskon niin, en itse siihen silti usko. Mutta onneksi viihdyn itseksenikin. Silti tulen varmasti aina hakemaan miesten hyväksyntää. Tällaista naista on helppo käyttää hyväksi. Helppo kaato. :(
Monien ja monien liitojen, suhteiden ja lukemattomien one night storyjen kokemuksella elämä on paljon helpompaa yksin.
Ratkaisevinta päätökseeni on olla vapaa kiukuttevista, typeristä, itsekkäistä ämmistä ja elää elämääni itselleni ja miten itse tahdon ilman konflikteja sekä tarvitsematta antaa toiselle jatkuvaa huomiota jopa aivan hulluuden rajoille saakka.
One night storyt sopivat parhaiten itselleni ja elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin älykkään ja uskollisen miehen.
Koska onnistuin vihdoin jättämään poikaystäväni, jota ikävöin, mutta jonka kanssa emme vain tulleet toimeen arjessa. Yritän pysyä vahvana, jotta en hiipisi takaisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että löytäisin itselleni sopivan miehen. Huonoja suhteita muutama takana. On oikeastaan aivan ok elää yksin. En kaipaa ketään.
Minäpä kerron...
Olen sinkku koska yksinkertaisesti edes osittain oman ikäpolven naisiin ei saa yhteyttä.
Ihmiset katselee kännyköitänsä.
Kun ei käy baareissa joudut miehenä olemaan pitkään yksin ilman älytöntä tuuria.
Nyky ihmiset on yli sosiaalisesti verkostoituneita. Minä taas en ole. En halua..
Minulle riittä muutama hyvä kaveri.
Siinä taas yksi syy miksi kukaan ei löydä minua.
Nykypäivän ssitoutumiskammoisuus hirvittää.
Olenkin sitä mieltä että aikani tulee olemaan 3 vuoden päästä kum täytän 30 vuotta.
Silloin naisten biologinen kello alkaa tikittää.
Siihen asti jatkan elämääni tasapainoisesti niin kuin aina. Töiden ja haarrastusten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta eronnut ja omasta halustani vapaa. Olen 40n, kolmen lapsen äiti ja silti heti "sinkkuunnuttuani" useampi mies on ottanut yhteyttä, jopa pari exääkin, mutta minua ei kiinnosta. Kaveri voin olla, mutta jo erotessaan ajattelin, että saatanpa olla koko loppuelämäni yksin.
Olen elämässäni ehtinyt monenlaisissa suhteissa olla, pitkissä ja lyhyissä, on ollut yhden yön juttuja ja nyt erosin 17 vuoden suhteesta ja avioliitosta. Olen nähnyt tarpeeksi, baarijuttuja en enää jaksa enkä niissä myöskään käydä, yhden yön juttuja ei enää kiitos, pelimiehiä en edes noteeraa. Tuntuu siltä, että itsekseen oleminen on juuri sitä mitä haluan; omaa rauhaa, tasapainoista elämää, lasten kanssa mukavaa arkea. Tykkään liikkua ja kulkea luonnossa. Jos siellä sattuikin jonkun samanhenkisen miehen tapaamaan niin silloin voisin katsoa mitä suhteesta tulee. Mutta yksinäisyyskään ei ole lainkaan huono vaihtoehto.
Koska olen läski.
Muuten varmasti seurustelisin. Mulla on helppo luonne ja muut elämän osa-alueet kohdillaan. Ei ole oikein muita syitä.
Yh-äidin kiireinen elämä. Lapsi on vasta 3 ja tarvitsee äidin huomiota paljon. Minusta on tärkeää keskittyä nyt häneen ja unohtaa omat seurustelutoiveet tällä hetkellä. En usko myöskään, että monikaan mies tällaiseen pikkulapsikuvioon haluaisi. Lapsen isästä erosin kun riitojen yhteydessä alkoi käydä väkivaltaiseksi. Suhde jätti melkoisen henkisen taakan käsiteltäväksi muutenkin ja jotenkin pelkään että mahdollisen uuden miehen kanssa tapahtuisi sama. En uskalla ottaa riskiä, joten sinkkuna elelen varmaan hamaan tappiin. Välillä tosin kaipaan kovasti toisen aikuisen seuraa ja läheisyyttä ja toivoisin ehkä joskus vielä tapaavani hyvän ja luotettavan miehen jolle olisi ok, että minun mukanani kuvioon tulee myös lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus ja siihen käytettävät lääkkeet ovat vieneet kykyni ihastua, en tunne miehiä kohtaan enää mitään. Olen epäempaattisempi, ja välinpitämättömämpi kuin aiemmin. Silloin kun halusin suhdetta, en löytänyt ketään. Nyt taas ei voisi kiinnostaa paskakikkareen vertaakaan löytää miestä.
Tuo on yksi masennuslääkkeiden vaikutuksista. Jos voisit päättää uudestaan, aloitatko niiden käytön, aloittaisitko?
En, koska tunne-elämän latistuminen on vienyt ilon muistakin asioista.
55/77
En kohtaa naisia IRL ja netissä Tinder/S24 ei ole vientiä.
Olen päälle 40 v, ylipainoinen enkä kasvoiltanikaan mikään kaunotar. En siis kelpaa miehille.