Lue keskustelun säännöt.
Ennen häirikköoppilaat olivat poissa kilttien oppilaiden ja riviopettajien parista, ei enää!
10.03.2017 |
Kollegani tiivisti osuvasti, että ennen häirikköoppilaat olivat omissa oloissaan tarkkiksella. Nykyään he ovat muun luokan ja riviopettajien "ilona". Tätä se integrointi nykyään tarkoittaa. Kilttien ja kunnollisten oppilaiden oikeudet eivät ole ne, mitkä tässä painavat.
Kommentit (198)
"On, mutta niissäkin säästetään. Häirikköoppilaita yritetään tuoda muun luokan sekä.aan, niin että mukana on vaikka avustaja. "
Voit itse kuvitella oppituntia, jonka sisällöstä et ymmärää yhtään mitään = häirikköoppilas. Ei tämä "häirikköoppilas" ole häirikkö, vaan opetus hänelle väärä.
Ns. häirikkö on opetussuunnitelman uhri/ vuosiluokka ajatuksen uhri. Koulu on suunniteltu vain lukutaitoisille ja koulunkäynnistä kiinnostuneille.
Vertään tätä junnujääkiekkoon, jossa pudokkaita on mitä ylemmäs mennään ikäluokissa. Jos et pärjää olet huono. Tämähän ei pidä paikkaansa. Ikävä totuus on, että lapsi/nuori kehittyy ihan oman geneettisen perimän ohjaamana. 60%80% osuu tähän haarukkaan, ja 20-40% ei.
Tiedetään, että ennen (kun oli luokallejäänti) oli seuraava totuus: elämässä pärjäsivät parhaiten kerran luokallejääneet 7-keskiarvolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli ihan tylysti tasot. Oli oppikoulu, keskikoulu ja kansalaiskoulu. Oppikouluun meni fiksut, keskikouluun viideksi vuodeksi se keskitaso ja kansalaiskoulun 2-3 vuotta taapersi ne, jotka ei kunnolla pärjänneet.
Nyt tarvotaan koko aika niiden entisten pudokkaiden tahdissa, eikä kukaan saa silti mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ja ei. Ei nää häiriköiden vanhemmat tajua. Emme me koko muu maailma ole pohtimassa mikä on se paavovilpertin paras paikka vaan meitä kiinnostaa myös ne 25 muuta, joita se paavovilpertti siellä piinaa.
Totisen totta, ja kertokaa se idioottiliberaaleille koulupoliitikoille, joiden lapsi on yksityiskoulussa. """
Paavovilpertti voisi käydä ma/en/äi tunnit alemmilla luokilla, jolloin taso olisi oikea. Ongelma on koulussa, ei lapsessa. Ko lapsi voisi olla apuopena pienemmille ja samalla oppia samat asiat. Oppimisen ainoa este on lukutaito, ja sitä pitää opiskella vaikka 6v alakoulussa. Kaikki opetus pitää kehittää lukutaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se muita häiritsevä käytös on käytöshäiriö.
Höpö höpö. Jos jollain on äänekkäitä tic-oireita, ei kyseessä ole käytöshäiriö. Krooninen nuha ei ole käytöshäiriö. Vammaisuudesta johtuva ääntely ei ole käytöshäiriö. Jatkantko vielä?
Mutta av-logiikalla tietysti on. Koska täällä on niin hitsin viksua väkeä.
Se että hölöttää, pulisee, möykkää, ravaa, pyörii lattialla ja kahlitsee itsensä patteriin on käytöshäiriö niiden muiden kannalta. Vaikkei olisi äiti onnistunut haalimaan yhtä ainutta kirjainlyhennettä.
Se on häiriökäyttäytymistä, ei käytöshäiriö.
Ja vaikka lapsella olisi kirjaindiagnoosikin, sekään ei tarkoita että olisi käytöshäiriö. Ja vaikka häiriökäyttäytyisi, se ei tarkoita, etteikö lapsi voisi olla kiltti siinä mielessä kuin minä kiltin ymmärrän. Mielestäni kiltti ja hiljainen ei ole synonyymeja. Joillekin se puhe tai liike on samanlainen pakottava tarve kuin meille muille silmien räpäyttäminen. Ennemmin tai myöhemmin se tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt vielä ketään, jota tämä integrointi palvelee.
Esim. tarkkaavaisuushäiriö pysyy paremmin hallinnassa pienessä ryhmässä - mutta näitä ei ole eikä niihin pääse, koska päättäjät tahtovat integroida. Ja kasvattaa ryhmäkokoja.
Luokkakaverit häiriintyvät toisten pyörimisestä, ääntelystä, pomppimisesta ym. Pahimmillaan tarkoituksella häiritsevät näitä erkkalapsia.
Opettajan aika menee tiettyjen lasten vieressä istumiseen, jotta nämä pysyisivät edes hetken tuoleissaan.Viimevuonna oli avustaja, tänävuonna ei sitäkään. Koska näin nyt on päätetty. Tämän korvaa kerran viikossa tunti pienryhmässä.
Kukaan ei opi, päätellen ihan jo ryhmän kokeiden keskiarvosta. Luuleeko joku, että erityislasten vanhemmat oikeasti haluavat ne lapset noihin isoihin ryhmiin sekä häiritsemään että häiriintymään?
Omalle lapselleni vaihtoehdot ovat joko normaaliluokka, pienryhmä jossa on oppimisvaikeuksista kärsivät tai pienryhmä jossa on käytöshäiriöiset. Oma lapseni on ADHD, mutta ei käytöshäiriöinen. Ei siis ole ikinä aggressiivinen tms. Mutta pitää ääntä ja hyörii.
Toisen lapseni luokalle integroitiin juuri lapsi käytöshäiriöisten ryhmästä. On jatkuvasti väkivaltainen muita oppilaita ja opettajia kohtaan, karkailee koulusta jne. En minä halua tuota toista lastani, jolla ei ole mitään oppimisen ongelmia tai käytöshäiriöitä kumpaankaan noista pienryhmistä, koska kumpikaan niistä ei auta lastani millään tavalla, päinvastoin.
Tarkkaavaisuuden häiriöt eivät tarkoita että lapsi olisi tyhmä. "Häiriköinti" ei tarkoita että lapsi olisi tyhmä. Meinaatteko tosiaan että esim. meidän viihdetaivaamme huiput, monet näyttelijät, stand up-koomikot, hitto vaikka duudsonit on olleet niitä luokassa nätisti tukka jakauksella pänttääjiä?
Koulunkin olisi aika muuttua. Väkivalta ja kiusaaminen on täysin perseestä, ja sen saisi kitkeä keinolla millä hyvänsä. Mutta jo synnynnäinen tempperamentti vaikuttaa merkittävästi siihen miten hyvin ihminen motivoituu istumaan paikallaan tunnilla. Ei kaikki opikaan sillä lailla parhaiten.
Ja turha sanoa, ettei näitä ennen ollut: kyllä oli, mutta heistä tuli ihan turhaan koulupudokkaita, tai itsetunto tuhottiin muuten "tarkkiksella". Osa rämpi peruskoulun läpi, ja vasta sen jälkeen huomasivat, että ne piirteet, mitkä koulussa oli aina niitä huonoja ja moitittuja, ovatkin sen jälkeen olleet juuri niitä, joilla tässä maailmassa pärjää.
Ja kyllä, olen itse entinen "häirikkö". Arvatkaa miten pärjään tänä päivänä?
Hitto vieköön, kai sä nyt ymmärrät että niiden muiden kannalta se pyöriminen, hyöriminen ja ääntely on häiritsevää käytöstä? Pienryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisellä on paremmat mahdollisuudet oikeasti oppiakin asioita tunnilla, kun on vähemmän ihmeteltävää ja opettajalla enemmän aikaa per oppilas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2756 kirjoitti:
Voit itse kuvitella oppituntia, jonka sisällöstä et ymmärää yhtään mitään = häirikköoppilas. Ei tämä "häirikköoppilas" ole häirikkö, vaan opetus hänelle väärä.
Ns. häirikkö on opetussuunnitelman uhri/ vuosiluokka ajatuksen uhri. Koulu on suunniteltu vain lukutaitoisille ja koulunkäynnistä kiinnostuneille.
(.......)
Tiedetään, että ennen (kun oli luokallejäänti) oli seuraava totuus: elämässä pärjäsivät parhaiten kerran luokallejääneet 7-keskiarvolla.
Tuon lihavoidun kohdan mukaan siis tavallinen koululuokka ei ole oikea paikka tällaiselle lapselle, mutta kun nykyään säästetään, niin lapsen on pakko sellaisessa yrittää roikkua mukana, kykeni tai ei.
Kannattaakin olla tarkkana jo siellä päiväkodissa, jos siellä viestitään, ettei lapsi olisi koulukypsä. Tai jos alaluokilla ollessa opettaja vihjaa, että olisi ehkä syytä kerrata yksi luokka. ÄLKÄÄ pistäkö vastaan, jos yhtään olette samaa mieltä.
Ainoa, mikä estää lykkäämästä koulunkäyntiä tai hyväksymästä luokallejääntiä on se, että vanhempaa pelottaa, että lasta tullaan kiusaamaan tämän takia tai että saa hävetä ikuisesti, kun on "vääränä vuonna" syntynyt. Mutta mitä enemmän sitä tapahtuu, sitä vähemmän kukaan kiinnittää siihen huomiota. Ajatelkaa aina lapsen parasta. Jos ei ole kypsä etenemään kouluun/ seuraavalle luokalle, silloin ei pidä edetä, vaan antaa lapsen kasvaa.
Haluaisin myös takaisin erityisluokat, koska ne sekä mahdollistavat erilaiselle oppijalle mahdollisuuden opiskella pienryhmässä erityisopen johdolla että turvaavat niille "tavallisille lapsille" työrauhan perusluokassa.
Olen itse tehnyt paljon opettajan sijaisuuksia. En tee enää, en yksinkertaisesti jaksa, vaikka houkuttimena toimii opiskelijalle tuntuva tuntikorvaus.
Sijaisuuksia aloitellessani luulin, että pienet 1-2 luokkalaiset ovat varmasti helppoja ja suloisia. Nehän on niin pikkuisia vielä. Juu. Kattia kanssa. Ykkösluokassa touhusi sisään astuessani 27 lasta. Näistä iso osa osoittautui kivoiksi vilkkaiksi peruslapsiksi, mutta joukkoon osui useampi varsin omalaatuinen tapaus, joista kaksi oli ihan tosissaan häiriintyneitä. Nämä kaksi muunmuassa uhkasivat minua kahden päivän aikana saksilla, nuppineuloilla, pakottivat minut kantamaan itsensä ulos luokasta välitunnille, uhkailivat sanallisesti ties millä hirveyksillä, eivätkä tehneet minuuttiakaan koulutöiksi laskettavia asioita. Näiden kahden kullannupun takia en pystynyt opettamaan normaaleille lapsille mitään ja päivät olivat yhtä selviytymiskamppailua ja kellon vilkuilua. Muita lapsia piti yrittää yksin suojella näiden kahden seitsemänvuotiaan hulluilta päähänpistoilta ja tekosilta. Luulin aluksi olevani vain kertakaikkisen surkea lasten kanssa, kunnes tajusin myöhemmin kyseisen luokan opettajan olevan mystisesti saikulla alvariinsa ja huomioin, ettei luokalle meinattu koskaan saada sijaistakaan.
Vastaavia esimerkkejä löytyy kaikilta luokka-asteilta. Ala-asteelta. Jos joku luokka sattui olemaan kohtuu asiallisesti tunnin ajan niin että jotain pystyi jopa opettamaan ja aikaansaamaan hyvää keskustelua lasten kanssa, se oli poikkeus. Ja oltuani avustajana eri opettajien luokissa yleinen sekasorto ja häirikköoppilaiden terrorisointi näyttää olevan täysin normaalia. Hyi olkoon, joku tässä on pielessä ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miel7enkiintoista, miten erityislasten vanhemmat korostavat jokaisen oikeutta oppimiseen. Entäs ne lapset, jotka haluavat oppia? Monet vanhemmat myös jättävät kotona erityislapsensa kasvattamatta, koska se kirjainyhdistelmä.
Jaa, onko noin? Monessakin olet käynyt?
Minun kokemukseni mukaan juuri erityislasten vanhemmat paneutuvat kasvattamiseen, koska se on monin verroin haasteellisempaa kuin ns. Normaalien lasten kasvattaminen.
Minun erityislapseni ainakin haluaa oikein kovasti oppia, ja pärjääkin hyvin opinnoissaan sikäli mikäli ns. Normaalit lapset antavat hänen olla rauhassa.
Täällä työssäni näen tilanteen. Pieni prosentti erityislasten vanhemmista tosissaan panostaa erityislapsen kasvattamiseen ja ottaa selvää asioista. Ja se näkyy lapsessa. Onnittelut sinulle, jos kuulut tähän pieneen joukkoon.
Kerropa nyt, missä työssä?
Olen aktiivinen vertaistyöntekijä ja mukana vanhempain vertaisverkossa, ollut toistakymmentä vuotta.
Perheet, joissa on nähty iso vaiva lapsen tutkimiseksi - se muuten on helposti vuodenkin kestävä prosessi, jossa vanhemmat ovat tiivisti mukana - todellakin NÄHDÄÄN VAIVAA lapsen takia.
Paljon enemmän kuin ns. normaaliperheissä yleensä.
Juuri näin. Pieni prosentti panostaa todella paljon. Reksi olen, mutta vapasehtoistyöntekijä tietysti osaa asiat parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt vielä ketään, jota tämä integrointi palvelee.
Esim. tarkkaavaisuushäiriö pysyy paremmin hallinnassa pienessä ryhmässä - mutta näitä ei ole eikä niihin pääse, koska päättäjät tahtovat integroida. Ja kasvattaa ryhmäkokoja.
Luokkakaverit häiriintyvät toisten pyörimisestä, ääntelystä, pomppimisesta ym. Pahimmillaan tarkoituksella häiritsevät näitä erkkalapsia.
Opettajan aika menee tiettyjen lasten vieressä istumiseen, jotta nämä pysyisivät edes hetken tuoleissaan.Viimevuonna oli avustaja, tänävuonna ei sitäkään. Koska näin nyt on päätetty. Tämän korvaa kerran viikossa tunti pienryhmässä.
Kukaan ei opi, päätellen ihan jo ryhmän kokeiden keskiarvosta. Luuleeko joku, että erityislasten vanhemmat oikeasti haluavat ne lapset noihin isoihin ryhmiin sekä häiritsemään että häiriintymään?
Omalle lapselleni vaihtoehdot ovat joko normaaliluokka, pienryhmä jossa on oppimisvaikeuksista kärsivät tai pienryhmä jossa on käytöshäiriöiset. Oma lapseni on ADHD, mutta ei käytöshäiriöinen. Ei siis ole ikinä aggressiivinen tms. Mutta pitää ääntä ja hyörii.
Toisen lapseni luokalle integroitiin juuri lapsi käytöshäiriöisten ryhmästä. On jatkuvasti väkivaltainen muita oppilaita ja opettajia kohtaan, karkailee koulusta jne. En minä halua tuota toista lastani, jolla ei ole mitään oppimisen ongelmia tai käytöshäiriöitä kumpaankaan noista pienryhmistä, koska kumpikaan niistä ei auta lastani millään tavalla, päinvastoin.
Tarkkaavaisuuden häiriöt eivät tarkoita että lapsi olisi tyhmä. "Häiriköinti" ei tarkoita että lapsi olisi tyhmä. Meinaatteko tosiaan että esim. meidän viihdetaivaamme huiput, monet näyttelijät, stand up-koomikot, hitto vaikka duudsonit on olleet niitä luokassa nätisti tukka jakauksella pänttääjiä?
Koulunkin olisi aika muuttua. Väkivalta ja kiusaaminen on täysin perseestä, ja sen saisi kitkeä keinolla millä hyvänsä. Mutta jo synnynnäinen tempperamentti vaikuttaa merkittävästi siihen miten hyvin ihminen motivoituu istumaan paikallaan tunnilla. Ei kaikki opikaan sillä lailla parhaiten.
Ja turha sanoa, ettei näitä ennen ollut: kyllä oli, mutta heistä tuli ihan turhaan koulupudokkaita, tai itsetunto tuhottiin muuten "tarkkiksella". Osa rämpi peruskoulun läpi, ja vasta sen jälkeen huomasivat, että ne piirteet, mitkä koulussa oli aina niitä huonoja ja moitittuja, ovatkin sen jälkeen olleet juuri niitä, joilla tässä maailmassa pärjää.
Ja kyllä, olen itse entinen "häirikkö". Arvatkaa miten pärjään tänä päivänä?
Hitto vieköön, kai sä nyt ymmärrät että niiden muiden kannalta se pyöriminen, hyöriminen ja ääntely on häiritsevää käytöstä? Pienryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisellä on paremmat mahdollisuudet oikeasti oppiakin asioita tunnilla, kun on vähemmän ihmeteltävää ja opettajalla enemmän aikaa per oppilas.
Tottakai ymmärrän. Ja olen siihen tarjonnut paljon apuvälineitä ja neuvoja koululle, käyttävät niitä avuksi jos haluavat. Niin se oli aikanaan omallakin kohdallani: ne opettajat, joita vain ärsytti vilkas oppilas, ja joiden ainoa tavoite oli saada jokainen toimimaan samalla tavalla, noh, heidän luokissaan olin kamala. Sitten ne, jotka oikeasti halusivat ymmärtää, näkivät sen häsellyksen läpi ja osasivat vähän säädellä sitä menoa, siellä oli huomattavasti rauhallisempaa mun osalta.
Mun lapsellani ei edelleenkään ole oppimisen ongelmia. Päin vastoin, hän on se, joka on aina ensimmäisenä valmis tehtäviensä kanssa. Kuten jo sanoin, lapsi ei kuulu oppimisvaikeuksista kärsivien eikä käytöshäiriöisten ryhmään. Paras paikka hänelle on normaaliluokka. Ja äitinä minä ajattelen omaa lastani, aivan kuten sinäkin ajattelet omaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt vielä ketään, jota tämä integrointi palvelee.
Esim. tarkkaavaisuushäiriö pysyy paremmin hallinnassa pienessä ryhmässä - mutta näitä ei ole eikä niihin pääse, koska päättäjät tahtovat integroida. Ja kasvattaa ryhmäkokoja.
Luokkakaverit häiriintyvät toisten pyörimisestä, ääntelystä, pomppimisesta ym. Pahimmillaan tarkoituksella häiritsevät näitä erkkalapsia.
Opettajan aika menee tiettyjen lasten vieressä istumiseen, jotta nämä pysyisivät edes hetken tuoleissaan.Viimevuonna oli avustaja, tänävuonna ei sitäkään. Koska näin nyt on päätetty. Tämän korvaa kerran viikossa tunti pienryhmässä.
Kukaan ei opi, päätellen ihan jo ryhmän kokeiden keskiarvosta. Luuleeko joku, että erityislasten vanhemmat oikeasti haluavat ne lapset noihin isoihin ryhmiin sekä häiritsemään että häiriintymään?
Omalle lapselleni vaihtoehdot ovat joko normaaliluokka, pienryhmä jossa on oppimisvaikeuksista kärsivät tai pienryhmä jossa on käytöshäiriöiset. Oma lapseni on ADHD, mutta ei käytöshäiriöinen. Ei siis ole ikinä aggressiivinen tms. Mutta pitää ääntä ja hyörii.
Toisen lapseni luokalle integroitiin juuri lapsi käytöshäiriöisten ryhmästä. On jatkuvasti väkivaltainen muita oppilaita ja opettajia kohtaan, karkailee koulusta jne. En minä halua tuota toista lastani, jolla ei ole mitään oppimisen ongelmia tai käytöshäiriöitä kumpaankaan noista pienryhmistä, koska kumpikaan niistä ei auta lastani millään tavalla, päinvastoin.
Tarkkaavaisuuden häiriöt eivät tarkoita että lapsi olisi tyhmä. "Häiriköinti" ei tarkoita että lapsi olisi tyhmä. Meinaatteko tosiaan että esim. meidän viihdetaivaamme huiput, monet näyttelijät, stand up-koomikot, hitto vaikka duudsonit on olleet niitä luokassa nätisti tukka jakauksella pänttääjiä?
Koulunkin olisi aika muuttua. Väkivalta ja kiusaaminen on täysin perseestä, ja sen saisi kitkeä keinolla millä hyvänsä. Mutta jo synnynnäinen tempperamentti vaikuttaa merkittävästi siihen miten hyvin ihminen motivoituu istumaan paikallaan tunnilla. Ei kaikki opikaan sillä lailla parhaiten.
Ja turha sanoa, ettei näitä ennen ollut: kyllä oli, mutta heistä tuli ihan turhaan koulupudokkaita, tai itsetunto tuhottiin muuten "tarkkiksella". Osa rämpi peruskoulun läpi, ja vasta sen jälkeen huomasivat, että ne piirteet, mitkä koulussa oli aina niitä huonoja ja moitittuja, ovatkin sen jälkeen olleet juuri niitä, joilla tässä maailmassa pärjää.
Ja kyllä, olen itse entinen "häirikkö". Arvatkaa miten pärjään tänä päivänä?
Hitto vieköön, kai sä nyt ymmärrät että niiden muiden kannalta se pyöriminen, hyöriminen ja ääntely on häiritsevää käytöstä? Pienryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisellä on paremmat mahdollisuudet oikeasti oppiakin asioita tunnilla, kun on vähemmän ihmeteltävää ja opettajalla enemmän aikaa per oppilas.
Tottakai ymmärrän. Ja olen siihen tarjonnut paljon apuvälineitä ja neuvoja koululle, käyttävät niitä avuksi jos haluavat. Niin se oli aikanaan omallakin kohdallani: ne opettajat, joita vain ärsytti vilkas oppilas, ja joiden ainoa tavoite oli saada jokainen toimimaan samalla tavalla, noh, heidän luokissaan olin kamala. Sitten ne, jotka oikeasti halusivat ymmärtää, näkivät sen häsellyksen läpi ja osasivat vähän säädellä sitä menoa, siellä oli huomattavasti rauhallisempaa mun osalta.
Mun lapsellani ei edelleenkään ole oppimisen ongelmia. Päin vastoin, hän on se, joka on aina ensimmäisenä valmis tehtäviensä kanssa. Kuten jo sanoin, lapsi ei kuulu oppimisvaikeuksista kärsivien eikä käytöshäiriöisten ryhmään. Paras paikka hänelle on normaaliluokka. Ja äitinä minä ajattelen omaa lastani, aivan kuten sinäkin ajattelet omaasi.
Itsekeskeinen omanapainen kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt vielä ketään, jota tämä integrointi palvelee.
Esim. tarkkaavaisuushäiriö pysyy paremmin hallinnassa pienessä ryhmässä - mutta näitä ei ole eikä niihin pääse, koska päättäjät tahtovat integroida. Ja kasvattaa ryhmäkokoja.
Luokkakaverit häiriintyvät toisten pyörimisestä, ääntelystä, pomppimisesta ym. Pahimmillaan tarkoituksella häiritsevät näitä erkkalapsia.
Opettajan aika menee tiettyjen lasten vieressä istumiseen, jotta nämä pysyisivät edes hetken tuoleissaan.Viimevuonna oli avustaja, tänävuonna ei sitäkään. Koska näin nyt on päätetty. Tämän korvaa kerran viikossa tunti pienryhmässä.
Kukaan ei opi, päätellen ihan jo ryhmän kokeiden keskiarvosta. Luuleeko joku, että erityislasten vanhemmat oikeasti haluavat ne lapset noihin isoihin ryhmiin sekä häiritsemään että häiriintymään?
Omalle lapselleni vaihtoehdot ovat joko normaaliluokka, pienryhmä jossa on oppimisvaikeuksista kärsivät tai pienryhmä jossa on käytöshäiriöiset. Oma lapseni on ADHD, mutta ei käytöshäiriöinen. Ei siis ole ikinä aggressiivinen tms. Mutta pitää ääntä ja hyörii.
Toisen lapseni luokalle integroitiin juuri lapsi käytöshäiriöisten ryhmästä. On jatkuvasti väkivaltainen muita oppilaita ja opettajia kohtaan, karkailee koulusta jne. En minä halua tuota toista lastani, jolla ei ole mitään oppimisen ongelmia tai käytöshäiriöitä kumpaankaan noista pienryhmistä, koska kumpikaan niistä ei auta lastani millään tavalla, päinvastoin.
Tarkkaavaisuuden häiriöt eivät tarkoita että lapsi olisi tyhmä. "Häiriköinti" ei tarkoita että lapsi olisi tyhmä. Meinaatteko tosiaan että esim. meidän viihdetaivaamme huiput, monet näyttelijät, stand up-koomikot, hitto vaikka duudsonit on olleet niitä luokassa nätisti tukka jakauksella pänttääjiä?
Koulunkin olisi aika muuttua. Väkivalta ja kiusaaminen on täysin perseestä, ja sen saisi kitkeä keinolla millä hyvänsä. Mutta jo synnynnäinen tempperamentti vaikuttaa merkittävästi siihen miten hyvin ihminen motivoituu istumaan paikallaan tunnilla. Ei kaikki opikaan sillä lailla parhaiten.
Ja turha sanoa, ettei näitä ennen ollut: kyllä oli, mutta heistä tuli ihan turhaan koulupudokkaita, tai itsetunto tuhottiin muuten "tarkkiksella". Osa rämpi peruskoulun läpi, ja vasta sen jälkeen huomasivat, että ne piirteet, mitkä koulussa oli aina niitä huonoja ja moitittuja, ovatkin sen jälkeen olleet juuri niitä, joilla tässä maailmassa pärjää.
Ja kyllä, olen itse entinen "häirikkö". Arvatkaa miten pärjään tänä päivänä?
Hitto vieköön, kai sä nyt ymmärrät että niiden muiden kannalta se pyöriminen, hyöriminen ja ääntely on häiritsevää käytöstä? Pienryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisellä on paremmat mahdollisuudet oikeasti oppiakin asioita tunnilla, kun on vähemmän ihmeteltävää ja opettajalla enemmän aikaa per oppilas.
Tottakai ymmärrän. Ja olen siihen tarjonnut paljon apuvälineitä ja neuvoja koululle, käyttävät niitä avuksi jos haluavat. Niin se oli aikanaan omallakin kohdallani: ne opettajat, joita vain ärsytti vilkas oppilas, ja joiden ainoa tavoite oli saada jokainen toimimaan samalla tavalla, noh, heidän luokissaan olin kamala. Sitten ne, jotka oikeasti halusivat ymmärtää, näkivät sen häsellyksen läpi ja osasivat vähän säädellä sitä menoa, siellä oli huomattavasti rauhallisempaa mun osalta.
Mun lapsellani ei edelleenkään ole oppimisen ongelmia. Päin vastoin, hän on se, joka on aina ensimmäisenä valmis tehtäviensä kanssa. Kuten jo sanoin, lapsi ei kuulu oppimisvaikeuksista kärsivien eikä käytöshäiriöisten ryhmään. Paras paikka hänelle on normaaliluokka. Ja äitinä minä ajattelen omaa lastani, aivan kuten sinäkin ajattelet omaasi.
Itsekeskeinen omanapainen kusipää.
Helpottiko?
Tiedätkö, vielä jokunen vuosi sitten mä olisin kommentoinut juuri tuolla lailla omani kaltaiseen viestiin. Isommat lapset kun on aina olleet niitä luokkien "kilttejä kärsijöitä". Kummasti se näkökulma laajenee, kun omaan perheeseen syntyykin lapsi, joka ei menekään enää perusmuottiin.
Jos mun lapsi olisi aggressiivinen, kiusaisi, olisi väkivaltainen tms. silloin asettaisin muiden edun oman lapseni edelle, ja silloin hän toki kuuluisikin sinne käytöshäiriöisten ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt vielä ketään, jota tämä integrointi palvelee.
Esim. tarkkaavaisuushäiriö pysyy paremmin hallinnassa pienessä ryhmässä - mutta näitä ei ole eikä niihin pääse, koska päättäjät tahtovat integroida. Ja kasvattaa ryhmäkokoja.
Luokkakaverit häiriintyvät toisten pyörimisestä, ääntelystä, pomppimisesta ym. Pahimmillaan tarkoituksella häiritsevät näitä erkkalapsia.
Opettajan aika menee tiettyjen lasten vieressä istumiseen, jotta nämä pysyisivät edes hetken tuoleissaan.Viimevuonna oli avustaja, tänävuonna ei sitäkään. Koska näin nyt on päätetty. Tämän korvaa kerran viikossa tunti pienryhmässä.
Kukaan ei opi, päätellen ihan jo ryhmän kokeiden keskiarvosta. Luuleeko joku, että erityislasten vanhemmat oikeasti haluavat ne lapset noihin isoihin ryhmiin sekä häiritsemään että häiriintymään?
Omalle lapselleni vaihtoehdot ovat joko normaaliluokka, pienryhmä jossa on oppimisvaikeuksista kärsivät tai pienryhmä jossa on käytöshäiriöiset. Oma lapseni on ADHD, mutta ei käytöshäiriöinen. Ei siis ole ikinä aggressiivinen tms. Mutta pitää ääntä ja hyörii.
Toisen lapseni luokalle integroitiin juuri lapsi käytöshäiriöisten ryhmästä. On jatkuvasti väkivaltainen muita oppilaita ja opettajia kohtaan, karkailee koulusta jne. En minä halua tuota toista lastani, jolla ei ole mitään oppimisen ongelmia tai käytöshäiriöitä kumpaankaan noista pienryhmistä, koska kumpikaan niistä ei auta lastani millään tavalla, päinvastoin.
Tarkkaavaisuuden häiriöt eivät tarkoita että lapsi olisi tyhmä. "Häiriköinti" ei tarkoita että lapsi olisi tyhmä. Meinaatteko tosiaan että esim. meidän viihdetaivaamme huiput, monet näyttelijät, stand up-koomikot, hitto vaikka duudsonit on olleet niitä luokassa nätisti tukka jakauksella pänttääjiä?
Koulunkin olisi aika muuttua. Väkivalta ja kiusaaminen on täysin perseestä, ja sen saisi kitkeä keinolla millä hyvänsä. Mutta jo synnynnäinen tempperamentti vaikuttaa merkittävästi siihen miten hyvin ihminen motivoituu istumaan paikallaan tunnilla. Ei kaikki opikaan sillä lailla parhaiten.
Ja turha sanoa, ettei näitä ennen ollut: kyllä oli, mutta heistä tuli ihan turhaan koulupudokkaita, tai itsetunto tuhottiin muuten "tarkkiksella". Osa rämpi peruskoulun läpi, ja vasta sen jälkeen huomasivat, että ne piirteet, mitkä koulussa oli aina niitä huonoja ja moitittuja, ovatkin sen jälkeen olleet juuri niitä, joilla tässä maailmassa pärjää.
Ja kyllä, olen itse entinen "häirikkö". Arvatkaa miten pärjään tänä päivänä?
Hitto vieköön, kai sä nyt ymmärrät että niiden muiden kannalta se pyöriminen, hyöriminen ja ääntely on häiritsevää käytöstä? Pienryhmissä tarkkaavaisuushäiriöisellä on paremmat mahdollisuudet oikeasti oppiakin asioita tunnilla, kun on vähemmän ihmeteltävää ja opettajalla enemmän aikaa per oppilas.
Tottakai ymmärrän. Ja olen siihen tarjonnut paljon apuvälineitä ja neuvoja koululle, käyttävät niitä avuksi jos haluavat. Niin se oli aikanaan omallakin kohdallani: ne opettajat, joita vain ärsytti vilkas oppilas, ja joiden ainoa tavoite oli saada jokainen toimimaan samalla tavalla, noh, heidän luokissaan olin kamala. Sitten ne, jotka oikeasti halusivat ymmärtää, näkivät sen häsellyksen läpi ja osasivat vähän säädellä sitä menoa, siellä oli huomattavasti rauhallisempaa mun osalta.
Mun lapsellani ei edelleenkään ole oppimisen ongelmia. Päin vastoin, hän on se, joka on aina ensimmäisenä valmis tehtäviensä kanssa. Kuten jo sanoin, lapsi ei kuulu oppimisvaikeuksista kärsivien eikä käytöshäiriöisten ryhmään. Paras paikka hänelle on normaaliluokka. Ja äitinä minä ajattelen omaa lastani, aivan kuten sinäkin ajattelet omaasi.
Mulla on tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi, joka tosiaan väkisin integroidaan sinne normiluokkaan vaikkei siitä kellekään seuraa mitään hyvää.
Mutta kiva jos sun lapselle toimii, sääli vaan niille muille 20 oppilaalle joita sinun lapsesi hyöriminen häiritsee.
Levoton, mutta ei toisia oppilaita kiusaava oppilas ei ole se ongelma vaan ne jotka tönivät, tuuppivat ja ilkkuvat.
Aina löytyy ne pari jotka käyttävät koulunkäyntiin tarkoitetun ajan oman lauma aseman pönkittämiseen. Nämä muita oppilaita häiritsevät ovat se ongelma ja alku syy käytökseen on kotona.
Taitamaton opettaja antaa näiden päteä ja kas ongelma kasvaa ja kasvaa. Jos nämä oppilaat laitettaisii kuriin jo eskarissa ja alaluokilla niin myöhemmin ei olisi koulussa kiusaamiskulttuuria.
Ehkä sitä ei tajuta. Pieni häirikkö on vielä suloinen vaikka kiusaisikin luokkatovereitaan.
Siitä pienestä kasvaa sitten se häirikkö jota ei opettajat enää saa kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kyllä vika enemmänkin yleensäkin oppilasaineksesta ja siitä, että luokissa ei ole enää auktoriteettiä. Oppilaat saa käyttäytyä ihan miten huvittaa ja mitään ei saa tehdä. Ei saa poistaa luokasta, ei saa ottaa kännykkää pois, ei saa antaa jälki-istuntoa tai jos antaakin oppilaat haistattavat sille huilut ja yleensä vielä vanhemmat hyökkää omien murujensa kanssa opettajan niskaan. Minä olen siis erityisluokanopettaja ja minulla on pienryhmä ja oppilaat toimivat kanssani hyvin, mutta kun ihan normiluokatkin, joissa on yli 20oppilasta koostuu näistä kurittomista vanhempien täydellisistä muruista, jotka pistävät vaan huvikseen luokan sekaisin ja tänäpäivänä ne on usein niitä ns. Parempiosaisista perheistä, ei enää ns. sosiaaliperheistä. Juuri tälläiset futista/jääkiekkoa harrastavat pojat ovat usein niitä pahimpia kiusaajia ja kovaäänisiä pelleja luokassa ja vanhemmat ovat puolustamassa yhtäsuureen ääneen näitä maailman suuria lupauksiaan.
Jos lasketaan oppitunnin minuuttimäärä 45 min?
Sitten luokan oppilaat. Jaetaan se vaikkapa viidellä minuutilla niin kuinka paljon ohjeistusta yksi oppilas saa? Laskimellahan tuon voisi laskea mutta en tiedä luokan kokoa ja en välttämättä onnistuisi laskutoimituksessa siltikään.
Nyt vanhemmiten olen alkanut rohkeammin pohtimaan erilaisia kaavoja omasta päästäni. Esimerkiksi jos minulla on 50e käteistä ja ostan paketin puuroa 2,80e ja kaksi 0,5l keskiolutta ja yhden oluen hinta on 5e niin paljonko minulle jää viidestäkympistä käteen.
En koskaan laske tulosta mutta mietin että näinkö niitä laskuja tehdään. Tuo viimeisin veisi minulta aikaa noin 20 min ilman laskinta ja paperia. Kun otetaan huomioon älykkösosamääräni niin on huikeaa miten pelkästään säästämällä opetuksessa saadaan aikaan kammo matematiikkaa kohtaan. Kärsin adhd:sta ja aspergerin syndroomasta joten äo:n testin tulos 70 pitää kerrata kahdella.
Itse en saanut tukiopetusta lama-aikana matematiikassa ja numeroni olivat seiskaluokalta 4-5. Mielestäni minua ei olisi pitänyt päästää peruskoulusta. Sinällään harmitti kun olisin tarvinnut tukiopetusta ja enemmän opettajan huomiota mutta useinkaan en saanut yhden tunnin aikana edes viittä minuuttia opastusta vaan tuijotin kirjaa ja ihmettelin että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Kehityin sitten maailman kuuluisammaksi sarjakuvataiteilijaksi. Piirsin matematiikan tunnit.
Sinällään kyllä olisi kiinnostanut oppia sitä matematiikkaakin vaikkei matematiikalla nykyään tee mitään kun valmiit kaavat löytyy netistä ja jokaisella on laskin kännykässään jos jaksaa laskea tuloksen.
Opetan 8. yleisopetuksen luokkaa, jossa 19 oppilasta. Näistä kahdeksalla on The Paperit. Ei mulla muuta kuin että adhd on diagnoosi, mutta tietyntyyppinen kasvatus tuottaa adhd-oireet.
Olen erityisope yläasteella. Erityisluokkia ei saa enää tehdä. On näitä erillisiä luokkia joihin voi lähettää tuen tarpeiset jada jada jada. Mulla saattaa olla 12 erityisoppilasta (osalla oppimisvaikeuksia, osa sekaisin kuin seinäkello) kerralla ja pyöriävaikka 4 eri ainetta yhtä aikaa. Totuus opetuksen tasosta on huomattavasti karumpi, kuin kukaan voi uskoa. Nyt juuri pohditaan, mistä saadaan säästettyä jaupungin määräämä 40 000e. Ihan kamalaa. Onneksi oppilaat on ihania:)
Kiinnostavaa. Minkä ikäisiä lapsia opetat?
Voihan noinkin käydä, mutta tuonkaltaisiahan kommentteja ja syyllistämistä saavat osakseen ne oikeastikin kiusatut.
Eli kun koulussa on Kiva ohjelma niin kiusaamista ei ole tyylii. Mitään vaivaa ei tietenkään nähdä oikeasti?
Jotenkin tämän opettajan asenteessa on jotain outoa.
Kiusaaminen kun ei tunnu kuin kiusattuun. Ulkopuoliselle se voi olla muuta.
Opettajakin voi kiusata oppilasta ja halveksia tätä.
Joskus kiusaamisen syy löytyy opettajasta joka halveksii jotain lasta.
Ettet vain itse nyt halveksi jotain oppilasta?
Edellinen siis sille opettajalle jonka mielestä joku oppilas keksii huomiota saadakseen sen, että tätä kiusataan.
Se että hölöttää, pulisee, möykkää, ravaa, pyörii lattialla ja kahlitsee itsensä patteriin on käytöshäiriö niiden muiden kannalta. Vaikkei olisi äiti onnistunut haalimaan yhtä ainutta kirjainlyhennettä.