Lue keskustelun säännöt.
Ennen häirikköoppilaat olivat poissa kilttien oppilaiden ja riviopettajien parista, ei enää!
10.03.2017 |
Kollegani tiivisti osuvasti, että ennen häirikköoppilaat olivat omissa oloissaan tarkkiksella. Nykyään he ovat muun luokan ja riviopettajien "ilona". Tätä se integrointi nykyään tarkoittaa. Kilttien ja kunnollisten oppilaiden oikeudet eivät ole ne, mitkä tässä painavat.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua huoleta koska tyttäreni on poikkeuksellisen älykäs hän kyllä pärjää vaikka muut häiriköisikin. Tärkeintä olisi vain opastaa sietämään ärsykkeitä hetkisessä ilmapiirissä ja fokusoida sinne taululle ja kirjaan.
Minusta tässä on enemmän huolena sellaisten vanhempien lapset jotka eivät ole erityisen lahjakkaita. Oma on lahjas joten ei minulla ole huolta. En myöskään näe että koulun tehtävä olisi tarjota lapselleni lisää opittavaa vaikka hän tekee tehtävät muutamassa minuutissa. Olen opettajan kanssa sopinut lisätehtävistä kotona.
T: Työtön opettaja
Ei se välkyinkään siellä mihinkään etene, jos "opetus" on sitä, että oppilaat sätkii lattialla ja kolmessa vuodessa ranska etenee siihen, että kerrataan sana bonjour vielä kerran.
Esikoisen luokassa ei myöskään kuullut mitään.
Oppii se. Tuo asenne kielteisyydessään on jo hidaste oppimiselle. Usein se lähtee vanhemmista se negatiivisyys.
Jos ranskan kielen opiskelu on vanhempien mielestä tärkeää niin miksi ei voi muuttaa lyhyeksi aikaa maahan jossa lapsi altistuu ranskan kielelle?
Vanhemmat voivat tehdä todella paljon asioita lapsensa eteen. Ei se koululaitos ennenkään ole tehnyt valmiita paketteja vaan antanut valmiudet lapselle.
Ei se koulussa opi kun ei kuule opetusta joka ei etene.
Se oppiminen jää juurikin sitten kodin hoidettavaksi. Eli missä on se kaikkien oikeus oppimiseen?
T. Äiti joka sattuu muuten olemaan kielten ope
Tämä vain todistaa sen että kaksi samaa opettajaa on erimieltä asioista.
Minä olen toista mieltä. Opetan kahta kieltä.
Ehkä elämänkokemukseni on kuitenkin korkeampi. Olen syntynyt 1970.
Minä olen syntynyt 1960 ja työelämästä lasten parissa on kokemusta vuodesta 1975, kun olin leiriohjaajana kesäsiirtolassa. Olitko päässyt edes vaipoista silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua huoleta koska tyttäreni on poikkeuksellisen älykäs hän kyllä pärjää vaikka muut häiriköisikin. Tärkeintä olisi vain opastaa sietämään ärsykkeitä hetkisessä ilmapiirissä ja fokusoida sinne taululle ja kirjaan.
Minusta tässä on enemmän huolena sellaisten vanhempien lapset jotka eivät ole erityisen lahjakkaita. Oma on lahjas joten ei minulla ole huolta. En myöskään näe että koulun tehtävä olisi tarjota lapselleni lisää opittavaa vaikka hän tekee tehtävät muutamassa minuutissa. Olen opettajan kanssa sopinut lisätehtävistä kotona.
T: Työtön opettaja
Ei se välkyinkään siellä mihinkään etene, jos "opetus" on sitä, että oppilaat sätkii lattialla ja kolmessa vuodessa ranska etenee siihen, että kerrataan sana bonjour vielä kerran.
Esikoisen luokassa ei myöskään kuullut mitään.
Oppii se. Tuo asenne kielteisyydessään on jo hidaste oppimiselle. Usein se lähtee vanhemmista se negatiivisyys.
Jos ranskan kielen opiskelu on vanhempien mielestä tärkeää niin miksi ei voi muuttaa lyhyeksi aikaa maahan jossa lapsi altistuu ranskan kielelle?
Vanhemmat voivat tehdä todella paljon asioita lapsensa eteen. Ei se koululaitos ennenkään ole tehnyt valmiita paketteja vaan antanut valmiudet lapselle.
Ei se koulussa opi kun ei kuule opetusta joka ei etene.
Se oppiminen jää juurikin sitten kodin hoidettavaksi. Eli missä on se kaikkien oikeus oppimiseen?
T. Äiti joka sattuu muuten olemaan kielten ope
Tämä vain todistaa sen että kaksi samaa opettajaa on erimieltä asioista.
Minä olen toista mieltä. Opetan kahta kieltä.
Ehkä elämänkokemukseni on kuitenkin korkeampi. Olen syntynyt 1970.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua huoleta koska tyttäreni on poikkeuksellisen älykäs hän kyllä pärjää vaikka muut häiriköisikin. Tärkeintä olisi vain opastaa sietämään ärsykkeitä hetkisessä ilmapiirissä ja fokusoida sinne taululle ja kirjaan.
Minusta tässä on enemmän huolena sellaisten vanhempien lapset jotka eivät ole erityisen lahjakkaita. Oma on lahjas joten ei minulla ole huolta. En myöskään näe että koulun tehtävä olisi tarjota lapselleni lisää opittavaa vaikka hän tekee tehtävät muutamassa minuutissa. Olen opettajan kanssa sopinut lisätehtävistä kotona.
T: Työtön opettaja
Ei se välkyinkään siellä mihinkään etene, jos "opetus" on sitä, että oppilaat sätkii lattialla ja kolmessa vuodessa ranska etenee siihen, että kerrataan sana bonjour vielä kerran.
Esikoisen luokassa ei myöskään kuullut mitään.
Oppii se. Tuo asenne kielteisyydessään on jo hidaste oppimiselle. Usein se lähtee vanhemmista se negatiivisyys.
Jos ranskan kielen opiskelu on vanhempien mielestä tärkeää niin miksi ei voi muuttaa lyhyeksi aikaa maahan jossa lapsi altistuu ranskan kielelle?
Vanhemmat voivat tehdä todella paljon asioita lapsensa eteen. Ei se koululaitos ennenkään ole tehnyt valmiita paketteja vaan antanut valmiudet lapselle.
Ei se koulussa opi kun ei kuule opetusta joka ei etene.
Se oppiminen jää juurikin sitten kodin hoidettavaksi. Eli missä on se kaikkien oikeus oppimiseen?
T. Äiti joka sattuu muuten olemaan kielten ope
Tämä vain todistaa sen että kaksi samaa opettajaa on erimieltä asioista.
Minä olen toista mieltä. Opetan kahta kieltä.
Ehkä elämänkokemukseni on kuitenkin korkeampi. Olen syntynyt 1970.
Minä olen syntynyt 1960 ja työelämästä lasten parissa on kokemusta vuodesta 1975, kun olin leiriohjaajana kesäsiirtolassa. Olitko päässyt edes vaipoista silloin?
Yleensä vanhemmilla opettajilla on vanhentuneet tiedot ja taidot.
Seuraisit nykyaikaa. Oma isäni on vaikuttanut politiikkaan 80-luvulla. Olen aika merkittävästä perheestä kotoisin. En halua kehua mutta olen asunut vähän muuallakin kuin Suomessa joten laajempaa näkökulmaa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua huoleta koska tyttäreni on poikkeuksellisen älykäs hän kyllä pärjää vaikka muut häiriköisikin. Tärkeintä olisi vain opastaa sietämään ärsykkeitä hetkisessä ilmapiirissä ja fokusoida sinne taululle ja kirjaan.
Minusta tässä on enemmän huolena sellaisten vanhempien lapset jotka eivät ole erityisen lahjakkaita. Oma on lahjas joten ei minulla ole huolta. En myöskään näe että koulun tehtävä olisi tarjota lapselleni lisää opittavaa vaikka hän tekee tehtävät muutamassa minuutissa. Olen opettajan kanssa sopinut lisätehtävistä kotona.
T: Työtön opettaja
Ei se välkyinkään siellä mihinkään etene, jos "opetus" on sitä, että oppilaat sätkii lattialla ja kolmessa vuodessa ranska etenee siihen, että kerrataan sana bonjour vielä kerran.
Esikoisen luokassa ei myöskään kuullut mitään.
Oppii se. Tuo asenne kielteisyydessään on jo hidaste oppimiselle. Usein se lähtee vanhemmista se negatiivisyys.
Jos ranskan kielen opiskelu on vanhempien mielestä tärkeää niin miksi ei voi muuttaa lyhyeksi aikaa maahan jossa lapsi altistuu ranskan kielelle?
Vanhemmat voivat tehdä todella paljon asioita lapsensa eteen. Ei se koululaitos ennenkään ole tehnyt valmiita paketteja vaan antanut valmiudet lapselle.
Ei se koulussa opi kun ei kuule opetusta joka ei etene.
Se oppiminen jää juurikin sitten kodin hoidettavaksi. Eli missä on se kaikkien oikeus oppimiseen?
T. Äiti joka sattuu muuten olemaan kielten ope
Tämä vain todistaa sen että kaksi samaa opettajaa on erimieltä asioista.
Minä olen toista mieltä. Opetan kahta kieltä.
Ehkä elämänkokemukseni on kuitenkin korkeampi. Olen syntynyt 1970.
Minä olen syntynyt 1960 ja työelämästä lasten parissa on kokemusta vuodesta 1975, kun olin leiriohjaajana kesäsiirtolassa. Olitko päässyt edes vaipoista silloin?
Yleensä vanhemmilla opettajilla on vanhentuneet tiedot ja taidot.
Seuraisit nykyaikaa. Oma isäni on vaikuttanut politiikkaan 80-luvulla. Olen aika merkittävästä perheestä kotoisin. En halua kehua mutta olen asunut vähän muuallakin kuin Suomessa joten laajempaa näkökulmaa löytyy.
Minulla on varmaati tuoreempi tutkinto kuin sinulla. Ja sitä työkokemusta se monta vuosikymmentä enemmän.
Kannattaa katsoa muuten uudet uutiset tämän päivän lehdistä. Seuraa aikaasi!
Ja mitä tulee isän merkittävyyteem niin minä tunsin Kekkosen talousneuvos-isäni myötä. Ja ulkomaillakin olen asunut, mm Jenkeissä, Kiinassa ja Englannissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minua huoleta koska tyttäreni on poikkeuksellisen älykäs hän kyllä pärjää vaikka muut häiriköisikin. Tärkeintä olisi vain opastaa sietämään ärsykkeitä hetkisessä ilmapiirissä ja fokusoida sinne taululle ja kirjaan.
Minusta tässä on enemmän huolena sellaisten vanhempien lapset jotka eivät ole erityisen lahjakkaita. Oma on lahjas joten ei minulla ole huolta. En myöskään näe että koulun tehtävä olisi tarjota lapselleni lisää opittavaa vaikka hän tekee tehtävät muutamassa minuutissa. Olen opettajan kanssa sopinut lisätehtävistä kotona.
T: Työtön opettaja
Ei se välkyinkään siellä mihinkään etene, jos "opetus" on sitä, että oppilaat sätkii lattialla ja kolmessa vuodessa ranska etenee siihen, että kerrataan sana bonjour vielä kerran.
Esikoisen luokassa ei myöskään kuullut mitään.
Oppii se. Tuo asenne kielteisyydessään on jo hidaste oppimiselle. Usein se lähtee vanhemmista se negatiivisyys.
Jos ranskan kielen opiskelu on vanhempien mielestä tärkeää niin miksi ei voi muuttaa lyhyeksi aikaa maahan jossa lapsi altistuu ranskan kielelle?
Vanhemmat voivat tehdä todella paljon asioita lapsensa eteen. Ei se koululaitos ennenkään ole tehnyt valmiita paketteja vaan antanut valmiudet lapselle.
Ei se koulussa opi kun ei kuule opetusta joka ei etene.
Se oppiminen jää juurikin sitten kodin hoidettavaksi. Eli missä on se kaikkien oikeus oppimiseen?
T. Äiti joka sattuu muuten olemaan kielten ope
Tämä vain todistaa sen että kaksi samaa opettajaa on erimieltä asioista.
Minä olen toista mieltä. Opetan kahta kieltä.
Ehkä elämänkokemukseni on kuitenkin korkeampi. Olen syntynyt 1970.
Minä olen syntynyt 1960 ja työelämästä lasten parissa on kokemusta vuodesta 1975, kun olin leiriohjaajana kesäsiirtolassa. Olitko päässyt edes vaipoista silloin?
Yleensä vanhemmilla opettajilla on vanhentuneet tiedot ja taidot.
Seuraisit nykyaikaa. Oma isäni on vaikuttanut politiikkaan 80-luvulla. Olen aika merkittävästä perheestä kotoisin. En halua kehua mutta olen asunut vähän muuallakin kuin Suomessa joten laajempaa näkökulmaa löytyy.
Minulla on varmaati tuoreempi tutkinto kuin sinulla. Ja sitä työkokemusta se monta vuosikymmentä enemmän.
Kannattaa katsoa muuten uudet uutiset tämän päivän lehdistä. Seuraa aikaasi!
Ja mitä tulee isän merkittävyyteem niin minä tunsin Kekkosen talousneuvos-isäni myötä. Ja ulkomaillakin olen asunut, mm Jenkeissä, Kiinassa ja Englannissa.
Sitten taidankin tuntea sinut. Olen vaikutusvaltaisemmasta perheestä kotoisin kuin sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kysymys ole niinkään rahasta, vaan siitä suvaitsevaisesta ilmapiiristä, kun uskotaan että kaikki ihmiset ovat yhtä älykkäitä, tai muuttuvat älykkäiksi, jos laitetaan samaan luokkaan istumaan. Se on sellainen elefantti lasikaapissa, kun pitäisi myöntää, että on oppilaita, jotka eivät pärjää tai joita ei edes kiinnosta pärjätä normaalissa luokassa, joten niillekään älykkäille ja keskiverroille ei anneta tilaisuutta täysipainoisesti oppia.
Ihan kuin siinä olisi vikaa, että jotkut käyvät koulua vain minimin ja päätyvät sitten ammattiin, johon lahjat riittävät. Ei maailma tarvitse miljoonia maistereita, tarvitaan myös suorittavan työn tekijöitä.
En olisi uskonut, että kehun omaa kouluaikaani, jolloin opettaja oli se joka piti kurin luokassa. Joitakin vähän levottomia oppilaita oli, koska muuta viihdettä kuin opetus ei ollut tarjolla, mutta jälki-istunto tai kirje vanhemmille rauhoitti heitä kummasti.
Ruotsalaisessa lehdessä oli muuten syksyllä uutinen, että opettajille olisi paikkoja, pääsyvaatimukseksi oli jo alennettu: elämänkokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisluokat takaisin. Tosin nykypäivänä niihin voitaisiin sijoittaa se pieni epänormaalin tasapainoinen, näkymätön ja lahjakas oppilasaines opiskelemaan rauhassa ylivilkkaiden, erityisherkkien, tarkkaavaisuushäiriöisten, kieltä osaamattomien ja sen ja tämän tuen tarpeen ja seli-seli-selitykset omaavien häiriköinniltä. Häiriköinnillä tarkoitan paitsi oppilaan aiheuttamaa häiritsevää käytöstä, myös vanhempien ja järjestelmän aiheuttamaa varsinaista opetustyötä häiritsevää kuormitusta opettajalle.
Yli puolella luokasta on jotain spesiaalia ja huomiointia vaativaa huutomerkkiä papereissaan tai vanhempien vaatimuksissa. Hankalaa taustaa, joka julmetun asian vaikeutta vaikeutta, herkkyyttä, allergiaa, kulttuurista johtuvaa "emme voi osallistua siihen ja tähän, järjestäkää erityisohjelmaa", rajoitteita, terapiaa, huoltajuussählinkiä jolloin ei edes tiedä kenelle kulloinkin soittaisi, sairaalakoulujaksoja, lasupalavereita, lääkityksiä joita yritetään sysätä opettajan vastuulle (laita sitten supot pyllyyn jos tulee sitä ja tätä, laita tämän verran insuliinia jos oireilee näiin ja näin, näistä kymmenestä astmalääkkeestä anna siinä tilanteessa tuota ja toisessa tilanteessa tuosta purnukasta...)...
Aivan käsittämätöntä tämä nykymeno. ONNEKSI pisa laskee kuin lehmän häntä. Ehkä joskus joku havahtuu päättäjäpuolellakin ja syöksykierrettä ainakin hidastettaisiin sanomalla faktat ääneen ja myöntämällä, että tasapäistämisellä ei muuta kuin peitellä ongelmat hetkeksi pois yleisön silmistä.
Jep. Pk-seudullahan koulut eriytyy jo hyvää vauhtia. Kaikki kynnelle kykenevät pelaatavat lapsiaam painotuksiin.
Juuri näin. Meillä myös tehty jo päätös, että jos ei paikkaa kieliluokalta aukea ja joutuu ikäluokkansa normaalille luokalle, edessä on joko muutto tai kotikouluun siirtyminen. Tämä ikäluokka eskarissa on aivan karsea ja puistattaa jo ajatuskin, että lapsen täytyisi koko peruskoulu sietää läpi näin sekopäisessä sakissa.
Meillä on onneksi tilanne, että olen luokanopettaja ja voin lisäksi jäädä hoitovapaalle eka- ja tokaluokan ajaksi, kenties virkavapaalle vielä senkin jälkeen. Myös miehellä mahdollisuus tehdä kotona töitä, joten alakouluikäisen kanssa olisi aina aikuinen paikalla. Mutta eihän se ihannetilanne tietysti ole. Toivotaan, että koulupaikka löytyisi hieman tasapainoisemmasta ympäristösä missä nyt on eskarissa. Nyt on saanut nyrkistä jo useamman kerran, kuten moni muukin rauhallisempi lapsi. Samaten on purtu, yksi vaate rikottu, möykkä on kamala haettaessa ja vietäessä, muutama lapsi riehuu kuin mielipuolet ja iso osa ryhmästä muutenkin levoton. Eskarijuttuja ihan onneton määrä ehditty tehdä, tämä hoitajien kertomaa.
Mutta miettikää millaiseksi tämä Suomen koulusysteemi on mennyt! Että tämöistä ihan oikeasti tässä täytyy jo miettiä, lapsen parhaaksi ja perheen talouden kustannuksella :(
Jos olet opettaja ja otat oman lapsesi kotikouluun, niin kannattaa harkita maksullisen opetuspalvelun tarjoamista myös muille alueella asuville. Kiinnostusta saattaisi löytyä.
Itse jouduin viime lukuvuonna vakavasti harkitsemaan keskimmäisen lapseni ottamista kotikouluun, koska koulussa opiskelusta ei tullut mitään parin luokkaa terrorisoivan erityis-nico-petterin takia. Kotikoulu on kuitenkin meille hankala, koska me vanhemmat käymme kokopäivätyössä. Olisin valmis siirtämään omat lapseni maksulliseen yksityiskouluun, mutta sellaista ei ole järkevän kulkumatkan päässä saatavilla. Onneksi luokan tilanne helpotti, kun pahin häirikkö muutti pois.
Ennustan, että yksityisten koulujen määrä tulee isoissa kaupungeissa kasvamaan lähitulevaisuudessa. Sellaisten, joihin on pääsykoe tai jotka muulla tavalla valikoivat oppilaiksi vain ns. normaaleja opiskeluun kykeneviä ja halukkaita lapsia.
Tätäkin olen joskus puoli leikilläni pohtinut. Ilmeisesti kysyntää siis voisi olla? Ammatikseni en loppuelämääni vieraiden lasten kotikoulua ehkä jaksaisi tehdä (kaipaan kuitenkin kollegoita ja myös sitä aikuista työyhteisöä, ainakin nyt pikkulapsiaikana se tuntuu tärkeältä ajatukselta), mutta toki asia on eri niin kauan kun oma lapsi olisi kotikoulussa. Olisi itse asiassa erittäin hienoa saada muutama muukin lapsi seuraksi kotikouluun, jolloin olisi mahdollista harjoitella ryhmä- ja paritehtäviä, kielten vuoropuheluita, pieniä näytelmiä, leikkejä yms. ikätovereiden kanssa. 1-5 oppilasta max. 3 eri luokka-asteelta olisi ihannetilanne. Olisihan se oppilaille hienoa kun pienessä porukassa ehtisi antaa niin paljon apua kuin vain tarvitsisivat, päivien pituus ja loma-ajat olisi helposti sovittavissa, tukiopetusta saisi niin paljon kuin tarve vaatisi, retkiä/tutustumiskäyntejä ja käytännön tehtäviä/kokeita olisi mahdollista tehdä ihan eri tavalla kuin ison kaaottisen ryhmän kanssa ja kun peruskoulussa mikään ei saisi edes maksaa mitään. Materiaalit riittäisivät ja asioita ehtisi havainnollistaa. Hmm...
Alkoi ihan houkuttaa tutustua tarkemmin tähän mahdollisuuteen :) Pitäisi selvitellä mitä laki meinaa asiasta, vakuutukset, materiaalit yms., miten hoituisivat. Minkä verran olisitte valmiita kuukaudessa maksamaan kotiopetuksesta? Vieraiden lasten ottaminen "luokkaan" muuttaa kuitenkin asioiden järjestelyjä (asioita ei voi hoitaa vain oman perheen aikataulujen mukaan) sen verran paljon ja tuo verobyrokratiaa+vastuuasioita, että ihan puoli-ilmaiseksi en kuitenkaan siihen ryhtyisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole löytänyt vielä ketään, jota tämä integrointi palvelee.
Esim. tarkkaavaisuushäiriö pysyy paremmin hallinnassa pienessä ryhmässä - mutta näitä ei ole eikä niihin pääse, koska päättäjät tahtovat integroida. Ja kasvattaa ryhmäkokoja.
Luokkakaverit häiriintyvät toisten pyörimisestä, ääntelystä, pomppimisesta ym. Pahimmillaan tarkoituksella häiritsevät näitä erkkalapsia.
Opettajan aika menee tiettyjen lasten vieressä istumiseen, jotta nämä pysyisivät edes hetken tuoleissaan.
Viimevuonna oli avustaja, tänävuonna ei sitäkään. Koska näin nyt on päätetty. Tämän korvaa kerran viikossa tunti pienryhmässä.
Kukaan ei opi, päätellen ihan jo ryhmän kokeiden keskiarvosta. Luuleeko joku, että erityislasten vanhemmat oikeasti haluavat ne lapset noihin isoihin ryhmiin sekä häiritsemään että häiriintymään?
On vaikuttanut pitkään siltä, että joillakin on koulutuspoliittisena tavoitteena, että kaikki tai ainakin mahdollisimman monet päätyvät omaksumissaan oppimäärissä perinteisten tarkkailuluokkalaisten tasolle. Ja onhan tuohon tavoitteeseeen ilmeisesti jotenkin alettu päästäkin kun kymmenin tuhansin nuoria miehiä on syrjäytyneinä ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ovat sanoneet omat rehellisesti töihin tulleet ulkomaalaiset tuttavani. Tuntevat oman kulttuurinsa. Kertovat suoraan, että meidän hyväuskoisuutta käytetään törkeästi hyväksi. Saa itkeä niin paljon kuin haluaa, mutta se on näytöstä ja kulttuuriin kuuluvaa kaikki. Ei mitään väliä. Oma etu ratkaisee. Muiden ei.
Asun monikulttuurisella alueella ja lasteni koulussa on hyvin paljon naahanmuuttajalapsia. En ollenkaan käsitä tällä palstalla esitettyjä väitteitä siitä, että huonoon koulurauhaan olisi syynä maahanmuuttajalapset. Toisen lapseni luokka oli todella häiriöinen. Useita häiriköitä vuosien varrella. Jokainen näistä oppilaista oli kantasuomalainen! Pahimmat psykopaatit tulivat hyvin toimeentulevasta ydinperheestä, jossa ei vaan osattu kasvattaa lapsia huomioimaan muita. Oli toki myös oirehtivia avioerolapsia ja väkivaltaisia vanhempia.
Tunnen lasteni luokkakavereiden perheet kutakuinkin ja olen kyllä pitänyt aina monikulttuurisuutta rikkautena. Lapseni ovat värisokeita ja ovat todella tyrmistyneitä, jos törmäävät rasistiseen puheeseen. Olemme itse kantasuomalainen keskituloinen perhe.
Kyllä mamulapset on häiriöksi jos eivät osaa suomea.
Yleensä sekä mamuja että suomalaista roskasakkia on samoissa vuokraslummeissa.
Kuulin hiljattain, että Suomeenkin on rantautunut Ruotsin malli. Noissa mamuslummeissa jo avoimesti halveksitaan kantasuomalaisia ja halutaan ne pois omaa uskontoa ja elämää häiritsemästä.
Ruotsin serkkuni lapset olivat tuollaisella luokalla Tukholmassa viime vuosikymmenellä. Siellä kiellettiin käytännössä pohjoismaisilta lapsilta kaikki, etteivät vaan mene loukkaamaan ketään muita lapsia. Possuista (eläimistä) ei saanut puhua "koska se loukkaa varmasti tiettyjä", ei saanut keskustella meikeistä tai poikabändeistä "koska se loukkaa varmasti tiettyjä" vaikka näiden uskontokuntien lapset meikkasivat itse koulussa, eli tytöt kiroilivat, tupakoivat, ja pesivät naamansa meikeistä ennen kotiin lähtöä. Uskonto-oppien tunneilla sekkujeni lapset joutuivat kuitenkin istumaan ja pänttäämään kokeisiin, kun muut saivat lintsata ne omien eriytyvien uskontojensa takia.
Muuttivat maaseudulle jotta lapset pääsivät jatkamaan kunnon ylä-asteella jossa pienet luokat ja jossa opetustahtia eivät enää hallineet suht kielitaidottomat lapset.
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt vielä ketään, jota tämä integrointi palvelee.
Esim. tarkkaavaisuushäiriö pysyy paremmin hallinnassa pienessä ryhmässä - mutta näitä ei ole eikä niihin pääse, koska päättäjät tahtovat integroida. Ja kasvattaa ryhmäkokoja.
Luokkakaverit häiriintyvät toisten pyörimisestä, ääntelystä, pomppimisesta ym. Pahimmillaan tarkoituksella häiritsevät näitä erkkalapsia.
Opettajan aika menee tiettyjen lasten vieressä istumiseen, jotta nämä pysyisivät edes hetken tuoleissaan.Viimevuonna oli avustaja, tänävuonna ei sitäkään. Koska näin nyt on päätetty. Tämän korvaa kerran viikossa tunti pienryhmässä.
Kukaan ei opi, päätellen ihan jo ryhmän kokeiden keskiarvosta. Luuleeko joku, että erityislasten vanhemmat oikeasti haluavat ne lapset noihin isoihin ryhmiin sekä häiritsemään että häiriintymään?
Omalle lapselleni vaihtoehdot ovat joko normaaliluokka, pienryhmä jossa on oppimisvaikeuksista kärsivät tai pienryhmä jossa on käytöshäiriöiset. Oma lapseni on ADHD, mutta ei käytöshäiriöinen. Ei siis ole ikinä aggressiivinen tms. Mutta pitää ääntä ja hyörii.
Toisen lapseni luokalle integroitiin juuri lapsi käytöshäiriöisten ryhmästä. On jatkuvasti väkivaltainen muita oppilaita ja opettajia kohtaan, karkailee koulusta jne. En minä halua tuota toista lastani, jolla ei ole mitään oppimisen ongelmia tai käytöshäiriöitä kumpaankaan noista pienryhmistä, koska kumpikaan niistä ei auta lastani millään tavalla, päinvastoin.
Tarkkaavaisuuden häiriöt eivät tarkoita että lapsi olisi tyhmä. "Häiriköinti" ei tarkoita että lapsi olisi tyhmä. Meinaatteko tosiaan että esim. meidän viihdetaivaamme huiput, monet näyttelijät, stand up-koomikot, hitto vaikka duudsonit on olleet niitä luokassa nätisti tukka jakauksella pänttääjiä?
Koulunkin olisi aika muuttua. Väkivalta ja kiusaaminen on täysin perseestä, ja sen saisi kitkeä keinolla millä hyvänsä. Mutta jo synnynnäinen tempperamentti vaikuttaa merkittävästi siihen miten hyvin ihminen motivoituu istumaan paikallaan tunnilla. Ei kaikki opikaan sillä lailla parhaiten.
Ja turha sanoa, ettei näitä ennen ollut: kyllä oli, mutta heistä tuli ihan turhaan koulupudokkaita, tai itsetunto tuhottiin muuten "tarkkiksella". Osa rämpi peruskoulun läpi, ja vasta sen jälkeen huomasivat, että ne piirteet, mitkä koulussa oli aina niitä huonoja ja moitittuja, ovatkin sen jälkeen olleet juuri niitä, joilla tässä maailmassa pärjää.
Ja kyllä, olen itse entinen "häirikkö". Arvatkaa miten pärjään tänä päivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se muita häiritsevä käytös on käytöshäiriö.
Miksi häirikkölapsia on enemmän nykyään? Johtuuko se muka oikeasti siitä ettei kaikkia lapsia ole enää ns. siitetty vanhanaikaisesti vaan heitä on tehtailtu keinosiemennyksin ja tämän vuoksi fyysisesti ja psyykkisesti heikot yksilöt ovat lisääntyneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei. Ei nää häiriköiden vanhemmat tajua. Emme me koko muu maailma ole pohtimassa mikä on se paavovilpertin paras paikka vaan meitä kiinnostaa myös ne 25 muuta, joita se paavovilpertti siellä piinaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä tarkkisluokkia ole enää olemassa.
Nimim. Kiinnostunut lapsen isoäiti.
On, mutta niissäkin säästetään. Häirikköoppilaita yritetään tuoda muun luokan sekaan, niin että mukana on vaikka avustaja.
Yläkoulussa ei ole avustajia, vaikka olisi mikä diagnoosi.
Meillä 400 oppilaan koulussa on yksi 6 hengen pienryhmä, jossa porukka vaihtuu oppitunneittain. Samaan aikaan voi olla kolme neljä eri oppiainetta menossa. Osa on siellä huonon käytöksen takia, osa heikon opintomenestyksen. Pienryhmäopetus on aina väliaikaista, joten häiriköiden siirto sinne on vain pieni hengähdystauko muulle luokalle.
Häirikön voi opettaja määrätä siirtymään käytävään.
Jos ei siirry käytävään, soita rehtori siirtämään.
Älä tee itse mitään muuta kuin vain soitat rehtorille.
Jos siirtyy häirikkö vapaaehtoisesti käytävään niin soita silloinkin rehtorille,
että ilmoittaa vanhemmille tai keksii häirikölle "jotain kivaa"
ettei tule häirikölle "paha mieli".
Jos rehtori haluaa keskustella, ota luottamusmies mukaan todistajaksi.
Nauhota kaikki keskustelut älypuhelimella.
Jää sairaslomalle samantien jos sinusta leivotaan syyllistä häirikön toimintaan.
Vain kallis opettajan sairasloma on ratkaisu opettajien turhaan syyllistämiseen.
Sairaslomien avulla pelisäännöt häiriköille saadaan aikaiseksi.
Ensimmäisenä kännykkäparkki, joka oppitunnille.
Pyrkyrirehtorien ns. ymmärrys kasvaa vain opettajien sairaslomien avulla.
Ei saa siirtää käytävään ellei mene itse perässä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se muita häiritsevä käytös on käytöshäiriö.
Höpö höpö. Jos jollain on äänekkäitä tic-oireita, ei kyseessä ole käytöshäiriö. Krooninen nuha ei ole käytöshäiriö. Vammaisuudesta johtuva ääntely ei ole käytöshäiriö. Jatkantko vielä?
Mutta av-logiikalla tietysti on. Koska täällä on niin hitsin viksua väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Ja ei. Ei nää häiriköiden vanhemmat tajua. Emme me koko muu maailma ole pohtimassa mikä on se paavovilpertin paras paikka vaan meitä kiinnostaa myös ne 25 muuta, joita se paavovilpertti siellä piinaa.
Niin, mulla on kaksi ihan tavislasta yhden "häirikön" lisäksi. Ja kyllä, kaikkien luokalla joku on se kaikkein häiritsevin. Kyllä mustakin olisi kiva siirrellä esimerkiksi se ovelin muita kiusaava vittupää vaikka kuuhun opiskelemaan, vaikka ei tunneilla häiriköikään. Mutta kun koulumaailma nyt vaan on sellainen, että siellä vaan on monenlaista sukankuluttajaa.
Voi jestas sentään.