En löydä vanhaa aloitustanu, mutta ei tule nyt vauvaa minulle. -se 44-vuotias

Toivottavasti loppuelämäsi on sen arvoista ettei lapsesi kuollut turhaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Olisihan se aikamoista...52 lapsen mennessä kouluun, 64 ylppäreiden aikaan...Ja kaikki yksin.

Voimia ap:lle tulevaan.

Mikä tuossa nyt aikamoista on. Itse olin 53 v, kun lapsi meni kouluun. 

Aiemman aloituksen perusteella AP kaipailee jo omaa aikaa, hänellähän oli isompia lapsia. Tekemällä iltatähden 45-vuotiaana sitä saa odotella eläkeikään saakka, ja AP ei ilmeisesti ole halukas siihen?

Niin minullakin oli,mutta tottakai se lapsi otettiin, kun kerran tulossa oli. Miksi pitäisi odottaa eläkeikään? Kyllä minulla nytkin on omaa aikaa.

Se on eri asia kuin oma aika lasten aikuistuttua. AP taisi kaivata jälkimmäistä, vapaata vastuusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisuus miehen saamiseen menee siis edelle lapsen elämästä.

Tarkoitan että kuuntele sydäntäsi, vaikka järjen ääni jylisee voimakkaammin.

Mulla ne sydämen äänen perusteella tehdyt päätökset ovat olleet järjestään niitä huonoimpia. Mitä isompi asia, sen vähemmän tunteilusta on apua.

Sama!

Kun toisessa vaakakupissa on vapaus ja toisessa mielenrauha niin luulisi jokaisen valitsevan mielenrauhan.

Vierailija kirjoitti:

Kun toisessa vaakakupissa on vapaus ja toisessa mielenrauha niin luulisi jokaisen valitsevan mielenrauhan.

No ap:hän saa sen mielenrauhan tekemällä päätöksen, joka hänestä tuntuu oikealta, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun toisessa vaakakupissa on vapaus ja toisessa mielenrauha niin luulisi jokaisen valitsevan mielenrauhan.

No ap:hän saa sen mielenrauhan tekemällä päätöksen, joka hänestä tuntuu oikealta, eikö?

Ei saa. Kyllä se asia mielessä pysyy ja painaa koko loppuelämän.

Vierailija kirjoitti:

Kun toisessa vaakakupissa on vapaus ja toisessa mielenrauha niin luulisi jokaisen valitsevan mielenrauhan.

Niin koitan ajatellakin. Ei tule lasta, jota kukaan ei halunnut alunperin ja joka joutuisi kaipaamaan isäänsä. Rakkaus ei aina riitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Olisihan se aikamoista...52 lapsen mennessä kouluun, 64 ylppäreiden aikaan...Ja kaikki yksin.

Voimia ap:lle tulevaan.

Mikä tuossa nyt aikamoista on. Itse olin 53 v, kun lapsi meni kouluun. 

Aiemman aloituksen perusteella AP kaipailee jo omaa aikaa, hänellähän oli isompia lapsia. Tekemällä iltatähden 45-vuotiaana sitä saa odotella eläkeikään saakka, ja AP ei ilmeisesti ole halukas siihen?

Minä olen iltatähti. Äitini oli 44 kun synnyin, kun olin juuri ja juuri kahdenkymmenen, äitini kuoli. Sairasti sitä ennen seitsemän vuotta, ja minä tietenkin nuorimmaisena ja vielä kotona asuneena olin kouluni ohella käytännössä myös omaishoitaja. Isäni on saman ikäinen kuin yleensä tämän ikäisten isovanhemmat ovat ja kunto huononemaan päin. En mitenkään toivo omaa nuoruuttani kenellekään. Että terkkuja vaan teille, jotka reilu nelikymppisenä hankitte vielä lapsia, katsokaa sitten, että teidän nuorimmainen ei joudu liian nuorena liian isojen asioiden kanssa tekemisiin.

Kysyn vielä ap, että ultrattiinko raskauttasi vai ihan vain testit takana? Mikä viikko meneillään?

Kokemukseni mukaan tulet katumaan asiaa. Itse tein abortin ollessani 44-vuotias. Tästä on aikaa kymmenen vuotta, mutta kadun asiaa edelleen joka päivä. Suren asiaa ehkä sen takia niin paljon, että se oli minun viimeinen mahdollisuus saada lisää lapsia. Olet jo sen ikäinen, että mieti vielä kerran. Toista tilaisuutta ei välttämättä enää tule.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan tulet katumaan asiaa. Itse tein abortin ollessani 44-vuotias. Tästä on aikaa kymmenen vuotta, mutta kadun asiaa edelleen joka päivä. Suren asiaa ehkä sen takia niin paljon, että se oli minun viimeinen mahdollisuus saada lisää lapsia. Olet jo sen ikäinen, että mieti vielä kerran. Toista tilaisuutta ei välttämättä enää tule.

Ja jokaisen naisen haave on saada lisää lapsia, jopa ei-toivottuja?

Monenlaista pahuutta on olemassa.

Itse tein abortin kaksi viikkoa sitten. Henkisesti ei tuntunut miltään, vaikka sitä pelkäsin. Fyysisestikin oli helpompaa kuin kuvittelin. Itselläni on ihan eri elämäntilanne kuin sinulla, mutta silti päädyin aborttiin. Syitä siihen ei tarvitse kenenkään muun ymmärtää. Näin on myös sinun kohdallasi. Tosin minä ymmärrän syysi varsin hyvin. Tsemppiä! Parin viikon päästä et edes muista koko asiaa.

☺️

Vierailija kirjoitti:

Monenlaista pahuutta on olemassa.

Ei tuossa kenellekään pahaa tehdä. Kukaan ei kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Olisihan se aikamoista...52 lapsen mennessä kouluun, 64 ylppäreiden aikaan...Ja kaikki yksin.

Voimia ap:lle tulevaan.

Mikä tuossa nyt aikamoista on. Itse olin 53 v, kun lapsi meni kouluun. 

Aiemman aloituksen perusteella AP kaipailee jo omaa aikaa, hänellähän oli isompia lapsia. Tekemällä iltatähden 45-vuotiaana sitä saa odotella eläkeikään saakka, ja AP ei ilmeisesti ole halukas siihen?

Minä olen iltatähti. Äitini oli 44 kun synnyin, kun olin juuri ja juuri kahdenkymmenen, äitini kuoli. Sairasti sitä ennen seitsemän vuotta, ja minä tietenkin nuorimmaisena ja vielä kotona asuneena olin kouluni ohella käytännössä myös omaishoitaja. Isäni on saman ikäinen kuin yleensä tämän ikäisten isovanhemmat ovat ja kunto huononemaan päin. En mitenkään toivo omaa nuoruuttani kenellekään. Että terkkuja vaan teille, jotka reilu nelikymppisenä hankitte vielä lapsia, katsokaa sitten, että teidän nuorimmainen ei joudu liian nuorena liian isojen asioiden kanssa tekemisiin.

Olisiko sut pitänyt abortoda vai mitä haluat sanoa?

Joko lapsi on vedetty alas wc-pöntöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele. Olisihan se aikamoista...52 lapsen mennessä kouluun, 64 ylppäreiden aikaan...Ja kaikki yksin.

Voimia ap:lle tulevaan.

Mikä tuossa nyt aikamoista on. Itse olin 53 v, kun lapsi meni kouluun. 

Aiemman aloituksen perusteella AP kaipailee jo omaa aikaa, hänellähän oli isompia lapsia. Tekemällä iltatähden 45-vuotiaana sitä saa odotella eläkeikään saakka, ja AP ei ilmeisesti ole halukas siihen?

Minä olen iltatähti. Äitini oli 44 kun synnyin, kun olin juuri ja juuri kahdenkymmenen, äitini kuoli. Sairasti sitä ennen seitsemän vuotta, ja minä tietenkin nuorimmaisena ja vielä kotona asuneena olin kouluni ohella käytännössä myös omaishoitaja. Isäni on saman ikäinen kuin yleensä tämän ikäisten isovanhemmat ovat ja kunto huononemaan päin. En mitenkään toivo omaa nuoruuttani kenellekään. Että terkkuja vaan teille, jotka reilu nelikymppisenä hankitte vielä lapsia, katsokaa sitten, että teidän nuorimmainen ei joudu liian nuorena liian isojen asioiden kanssa tekemisiin.

Olisiko sut pitänyt abortoda vai mitä haluat sanoa?

Torvi. Opettele lukemaan.

Itseasiassa on mukava kuulla itsestään vuosia myöhemmin kylänmiehen höläämänä, että sitä aborttia oli harkittu ja jopa painostettu. Tuli oikein kivan pörröinen ja lämmin olo itselle. Ilmeisesti kuitenkin sairauden myötä oli ihan näpsäkkää, että oli se alaikäinen oma pikku kotiapulainen.

Sitä haluan sanoa, että jos/kun hankkii vanhana lapsen, sitä lasta ei pidetä minään sairaanhoitajana joka joutuu sitten ottamaan turhan nuorena vastuuta asioista joista ei sen ikäisen pitäisi ottaa vastuuta. Eikä sitä lasta erityisesti pistetä sillä tavoin "maksamaan" olemassaolostaan kun ei oltaisi varsinaisesti lasta edes haluttu.

Et joo, sikäli se abortti ois ollu kivempi. En olisi tässäkään kiusaamassa sua omalla tarinallani ja sä voisit rauhassa vastustaa jonkun toisen ihmisen päätöstä koska periaate.

Miehiä tulee ja miehiä menee, lapset pysyvät. Älä nyt mene tekemään sitä aborttia, henkisesti siitä ei selviydy koskaan. Anna vaikka ennemmin se vauva adoptioon ja tee joku lapseton onnelliseksi!

Vierailija kirjoitti:

Miehiä tulee ja miehiä menee, lapset pysyvät. Älä nyt mene tekemään sitä aborttia, henkisesti siitä ei selviydy koskaan. Anna vaikka ennemmin se vauva adoptioon ja tee joku lapseton onnelliseksi!

Typerä neuvo. niinhän sitä naiset vaan synnyttelee lapsia ja antaa pois. Ap selviäisi lapsen kanssa ja puhuu rakkaudestakin. Hän vaan ei halua nyt jatkaa raskautta eikä synnyttää lasta. Kai nyt abortista selviää helpommin kuin siitä että oma lapsi elää jossain toisessa perheessä.

Kun ollaan niin itsekkäitä minäminäminä-ihmisiä niin tulos on tämä.