En löydä vanhaa aloitustanu, mutta ei tule nyt vauvaa minulle. -se 44-vuotias
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun eksyin palstalle. Meni sunnuntai pilalle. Nyt se vauva on imetty ulos ja murskattu veriseksi massaksi. Ap voi nyt ottaa omaa aikaa ja suunnata illalla vaikka lähiöpubin karaokeen. (:
Mitään murskata ääliö. Muutaman millin mittainen kudosrykelmä jota ei silmin erota muun seasta. Tuskin oli mikään karaokemuija tämä ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun eksyin palstalle. Meni sunnuntai pilalle. Nyt se vauva on imetty ulos ja murskattu veriseksi massaksi. Ap voi nyt ottaa omaa aikaa ja suunnata illalla vaikka lähiöpubin karaokeen. (:
Mitään murskata ääliö. Muutaman millin mittainen kudosrykelmä jota ei silmin erota muun seasta. Tuskin oli mikään karaokemuija tämä ap.
No jos on viikkoja yhdeksänkin niin kyllä erottaa hyvinkin muista soluista, mutta tuskinpa oli noin pitkällä.
Mä tulin myös täysin suunnittelemattomasti raskaaksi, purin aikanaan tilannettani myös täällä.
Olin himpun alle neljäkymppinen, ikä ei niinkään huolettanut vaan se, että lapsi olisi jo neljäs ja se tuntui tosi paljolta.
Toki viime kädessä tein itse päätökseni, mutta täällä liki kaikki oli raskausen jatkamisen kannalla, abortti tuomittiin raskaasti.
En tehnyt keskeytystä, vaikka oma jaksaminen mietityttikin.
No, raskaudessa menikin sitten ihan kaikki pieleen, lapsi syntyi lopulta viikolla 24, puolen kilon painoisena. Siitä alkoi kaikki kammottavuus, jossa tälläkin hetkellä eletään. Lapsella on ihan kaikki keskosuuden aiheuttamat ongelmat, aivoverenvuotojen vammoista heikkonäköisyyteen ja kaikki siltä väliltä. Tässä vaiheessa on mahdotonta vielä sanoa, millaisilla valmiuksilla aikuiseksi kasvaa, tuskin kuitenkaan itsenäisesti pärjääväksi.
Lapsi on kärsinyt kammottavan paljon, meidän kolmen muun lapsen elämä ei koskaan enää palaa huolettomaksi peruselämäksi, itse varmaan joudun jättämään työni ja jään omaishoitajaksi.
Jos joku sanoi, ettei lasta koskaan kadu ja aborttia katuu aina, niin voin kertoa, että asiat eivät ole aina niin mistavalkoisia. Jos saisin kääntää kelloa, ihan varmasti keskeyttäisin raskauden ja eläisin tavallista ja onnellista elämää kolmen lapseni kanssa. Meidän tapauksessa keskeytys olisi ollut ehdottomasti armeliaampaa myös lapselle itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Mä tulin myös täysin suunnittelemattomasti raskaaksi, purin aikanaan tilannettani myös täällä.
Olin himpun alle neljäkymppinen, ikä ei niinkään huolettanut vaan se, että lapsi olisi jo neljäs ja se tuntui tosi paljolta.Toki viime kädessä tein itse päätökseni, mutta täällä liki kaikki oli raskausen jatkamisen kannalla, abortti tuomittiin raskaasti.
En tehnyt keskeytystä, vaikka oma jaksaminen mietityttikin.
No, raskaudessa menikin sitten ihan kaikki pieleen, lapsi syntyi lopulta viikolla 24, puolen kilon painoisena. Siitä alkoi kaikki kammottavuus, jossa tälläkin hetkellä eletään. Lapsella on ihan kaikki keskosuuden aiheuttamat ongelmat, aivoverenvuotojen vammoista heikkonäköisyyteen ja kaikki siltä väliltä. Tässä vaiheessa on mahdotonta vielä sanoa, millaisilla valmiuksilla aikuiseksi kasvaa, tuskin kuitenkaan itsenäisesti pärjääväksi.Lapsi on kärsinyt kammottavan paljon, meidän kolmen muun lapsen elämä ei koskaan enää palaa huolettomaksi peruselämäksi, itse varmaan joudun jättämään työni ja jään omaishoitajaksi.
Jos joku sanoi, ettei lasta koskaan kadu ja aborttia katuu aina, niin voin kertoa, että asiat eivät ole aina niin mistavalkoisia. Jos saisin kääntää kelloa, ihan varmasti keskeyttäisin raskauden ja eläisin tavallista ja onnellista elämää kolmen lapseni kanssa. Meidän tapauksessa keskeytys olisi ollut ehdottomasti armeliaampaa myös lapselle itselleen.
Noin voi käydä kenelle vaan. Jokainen pitäisi abortoida, jos kaikki riskit haluaa välttää.
Vierailija kirjoitti:
Mä tulin myös täysin suunnittelemattomasti raskaaksi, purin aikanaan tilannettani myös täällä.
Olin himpun alle neljäkymppinen, ikä ei niinkään huolettanut vaan se, että lapsi olisi jo neljäs ja se tuntui tosi paljolta.Toki viime kädessä tein itse päätökseni, mutta täällä liki kaikki oli raskausen jatkamisen kannalla, abortti tuomittiin raskaasti.
En tehnyt keskeytystä, vaikka oma jaksaminen mietityttikin.
No, raskaudessa menikin sitten ihan kaikki pieleen, lapsi syntyi lopulta viikolla 24, puolen kilon painoisena. Siitä alkoi kaikki kammottavuus, jossa tälläkin hetkellä eletään. Lapsella on ihan kaikki keskosuuden aiheuttamat ongelmat, aivoverenvuotojen vammoista heikkonäköisyyteen ja kaikki siltä väliltä. Tässä vaiheessa on mahdotonta vielä sanoa, millaisilla valmiuksilla aikuiseksi kasvaa, tuskin kuitenkaan itsenäisesti pärjääväksi.Lapsi on kärsinyt kammottavan paljon, meidän kolmen muun lapsen elämä ei koskaan enää palaa huolettomaksi peruselämäksi, itse varmaan joudun jättämään työni ja jään omaishoitajaksi.
Jos joku sanoi, ettei lasta koskaan kadu ja aborttia katuu aina, niin voin kertoa, että asiat eivät ole aina niin mistavalkoisia. Jos saisin kääntää kelloa, ihan varmasti keskeyttäisin raskauden ja eläisin tavallista ja onnellista elämää kolmen lapseni kanssa. Meidän tapauksessa keskeytys olisi ollut ehdottomasti armeliaampaa myös lapselle itselleen.
Hyvänen aika kuinka raskas elämäntilanne kaikille teille. Paljon voimia, ja kiitos rehellisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tulin myös täysin suunnittelemattomasti raskaaksi, purin aikanaan tilannettani myös täällä.
Olin himpun alle neljäkymppinen, ikä ei niinkään huolettanut vaan se, että lapsi olisi jo neljäs ja se tuntui tosi paljolta.Toki viime kädessä tein itse päätökseni, mutta täällä liki kaikki oli raskausen jatkamisen kannalla, abortti tuomittiin raskaasti.
En tehnyt keskeytystä, vaikka oma jaksaminen mietityttikin.
No, raskaudessa menikin sitten ihan kaikki pieleen, lapsi syntyi lopulta viikolla 24, puolen kilon painoisena. Siitä alkoi kaikki kammottavuus, jossa tälläkin hetkellä eletään. Lapsella on ihan kaikki keskosuuden aiheuttamat ongelmat, aivoverenvuotojen vammoista heikkonäköisyyteen ja kaikki siltä väliltä. Tässä vaiheessa on mahdotonta vielä sanoa, millaisilla valmiuksilla aikuiseksi kasvaa, tuskin kuitenkaan itsenäisesti pärjääväksi.Lapsi on kärsinyt kammottavan paljon, meidän kolmen muun lapsen elämä ei koskaan enää palaa huolettomaksi peruselämäksi, itse varmaan joudun jättämään työni ja jään omaishoitajaksi.
Jos joku sanoi, ettei lasta koskaan kadu ja aborttia katuu aina, niin voin kertoa, että asiat eivät ole aina niin mistavalkoisia. Jos saisin kääntää kelloa, ihan varmasti keskeyttäisin raskauden ja eläisin tavallista ja onnellista elämää kolmen lapseni kanssa. Meidän tapauksessa keskeytys olisi ollut ehdottomasti armeliaampaa myös lapselle itselleen.
Noin voi käydä kenelle vaan. Jokainen pitäisi abortoida, jos kaikki riskit haluaa välttää.
Tässä puhutaankin ei toivotuista -raskauksista. Lasta ei ole alunperinkään haluttu mutta se on kuitenkin otettu vastaan. Sitten kun käy näin, niin ihan varmasti haluaisi takaisin tekemään uudestaan päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Te olette niin oksettavia te aborttiin tsemppaajat.
Jos joku on oksettava, niin kaikki lasta pitämään pakottavat ja adoptioon annettavaksi usuttavat. Helv#ttiäkö jonkun pitäisi pakolla antaa alkion kehittyä ihmiseksi ja vielä synnyttää vasten tahtoaan. Herätkää pellet!
Kymmeniä vuosia on taisteltu ja saatu länsimaihin vapaa aborttioikeus, jota lapsia synnyttämättömät konservatiiviset miehet ovat vastustaneet. Sitten tavalliset naiset tuomitsevat ne, jotka aborttiin päätyvät. Keben etua he ovat ajavinaan. Alkio kun ei kärsi eikä nauti. Ei kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tulin myös täysin suunnittelemattomasti raskaaksi, purin aikanaan tilannettani myös täällä.
Olin himpun alle neljäkymppinen, ikä ei niinkään huolettanut vaan se, että lapsi olisi jo neljäs ja se tuntui tosi paljolta.Toki viime kädessä tein itse päätökseni, mutta täällä liki kaikki oli raskausen jatkamisen kannalla, abortti tuomittiin raskaasti.
En tehnyt keskeytystä, vaikka oma jaksaminen mietityttikin.
No, raskaudessa menikin sitten ihan kaikki pieleen, lapsi syntyi lopulta viikolla 24, puolen kilon painoisena. Siitä alkoi kaikki kammottavuus, jossa tälläkin hetkellä eletään. Lapsella on ihan kaikki keskosuuden aiheuttamat ongelmat, aivoverenvuotojen vammoista heikkonäköisyyteen ja kaikki siltä väliltä. Tässä vaiheessa on mahdotonta vielä sanoa, millaisilla valmiuksilla aikuiseksi kasvaa, tuskin kuitenkaan itsenäisesti pärjääväksi.Lapsi on kärsinyt kammottavan paljon, meidän kolmen muun lapsen elämä ei koskaan enää palaa huolettomaksi peruselämäksi, itse varmaan joudun jättämään työni ja jään omaishoitajaksi.
Jos joku sanoi, ettei lasta koskaan kadu ja aborttia katuu aina, niin voin kertoa, että asiat eivät ole aina niin mistavalkoisia. Jos saisin kääntää kelloa, ihan varmasti keskeyttäisin raskauden ja eläisin tavallista ja onnellista elämää kolmen lapseni kanssa. Meidän tapauksessa keskeytys olisi ollut ehdottomasti armeliaampaa myös lapselle itselleen.
Noin voi käydä kenelle vaan. Jokainen pitäisi abortoida, jos kaikki riskit haluaa välttää.
Tottakai voi, mutta usein näissä kehoituksissa pitää lapsi tilanteessa kuin tilanteessa, oletusarvona on, että syntyvä lapsi on terve ja rakkaus lapseen ja sopeutuminen uuteen arkeen käy tosta vaan. Ihan aina ei ole niin, joten kannattaa miettiä myös sitä, miten omat resurssit kestää jos kaikki meneekin pieleen.
Tässä muuten ketju siitä mun keskeytyspohdinnasta. En koskaan palannut kertomaan miten tarina päättyi, mutta tässä oli siis meidän lopputulos. http://www.vauva.fi/keskustelu/2496992/huomenna_aika_raskaudenkeskeytyk…
Ap:lle paljon voimia!
Ap, miten voit?
Keskeytit raskauden kotona nyt viikonloppuna?
Rankka päätös, tsemppiä!
Omaatuntoaan on vaikea vaientaa. Monet juovat peittääkseen sen äänen. Me kaikki tiedämme kyllä oikean ja väärän.
Kaikkein vastenmielisin on ihminen, joka yllyttää toista tappamaan lapsensa.
AP:lle voimia. Älä anna abortinvastaisten hihhulien syyllistää tai masentaa. Sun elämä kuuluu sulle ja uskon että teit kaikkien kannalta parhaimman päätöksen.
Kova on naisen halu tuomita toinen nainen. Tässä on se syy, miksi me emme pääse vapaiksi.
Jos on viikonloppuna tehnyt abortin niin sehän on ollut kotona lääkkeellinen eikä kaavinta sairaalassa. Joka tapauksessa verta ja kipua. Hyvää viikonloppua vaan. Millähän raskausviikolla tämä rouva oli?