Lue keskustelun säännöt.
Onko suomalaiset naiset nirsoja?
07.03.2017 |
Ei kelpaa tavallinen mies parisuhteseen? Ihmekö kun sinkkuus lisääntynyt.
Kommentit (41)
Kahdesti olen seurustellut ja olen ensin ihastunut ja sen jälkeen lähestynyt miestä ja sitten on seurustelun myötä rakastuttu. En voisi noin vain jotain vain ottaa. Täytyy olla se ihastuminen. Mitään yhden illan juttuja tai pussailuja ei ole. Hyi helvata, että pitäis vain joku tursake ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta naiset ovat nuorena aika nirsoja, mutta se karisee vuosien saatossa. Kolmekymppisenä naisen saaminen oli paljon helpompaa kuin 18-vuotiaana.
Tuskin kyse nirsoudesta vaan siitä kiinnostaako edes parisuhde. Ei minua ainkaan kiinnostanut 18-vuotiaana, oli paljon muuta elämässä silloin.
Vierailija kirjoitti:
Nii in, naiset kun eivät tarvitse miestä oikeastaan mihinkään (itse asiassa elämä ilman miestä on paljon mukavampaa) niin voi laittaa kovemmat kriteeritkin.
Ei tarvita edes kriteerejä vaan että se toisi elämään jotain. Tavallinen on tavallinen ja parisuhde vaatii työtä.
Vierailija kirjoitti:
Ehdoton rakkaus on paskapuhetta, kun ei kelpaa työtön poikaystäväksi.
Paskapuhetta. Oma mieheni oli työtön kun tavattiin ja rakastuin häneen päätä pahkaa. Nyt jo 18 yhteistä onnellista vuotta oltu yhdessä. Hän tosin löysi uuden työpaikan alle puolessa vuodessa mutta sitä en voinut tietää silloin kun tavattiin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta naiset ovat nuorena aika nirsoja, mutta se karisee vuosien saatossa. Kolmekymppisenä naisen saaminen oli paljon helpompaa kuin 18-vuotiaana.
Mulla kyllä just toisinpäin! Olin teininä ja parikymppisenä paljon avoimempi seurustelulle, koska nuoruuttaan kaikki olivat paremman näköisiä kuin näin aikuisina, saavutusten sijaan porukalla oli vasta haaveita ja lisäksi sosiaalinen paine ajoi seurusteluun. Sitä otti vaan jonkun eikä niin väliä, kuka se oli, kunhan oli joku. Näin aikuisena en tuhlaa yhtään aikaa vääriin ihmisiin, vaan miehellä pitää olla jotain oikeaa annettavaa suhteelle just mun kannalta ja oikeasti jo jotain elämääkin elettynä. Lisäksi sosiaalinen paine puuttuu lähes kokonaan.
Olen siis oikeasti todella paljon vaativampi kuin lapsena. Todella, todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan... oon asunut ulkomailla suurimman osan aikuisiästä ja huh huh joidenkin naisten kriteerejä, varsinkin esim. etelä-amerikassa ja Aasiassa. Suomessa nainen käy töissä ja etsii kumppania enemmnä kuin elättäjää... yhden tuttavan kriteerit miehelle:
-pitää olla hyvä palkka että nainen saa olla kotona, ei siis peruspalkka vaan ERITTÄIN HYVÄ jotta hän voi palkata siivoojan ja lastenhoitajan
-lomille väh. 4 kertaa vuodessa
-pitkä (yli 185)
-hieno auto ja asunto
-ei saa pelata pelejä tai harrastaa mitään "lapsellista"
jne jne...
suomalaiset naiset alkoivat vaikuttaa ihan leppoisilta näihin verrattuna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta naiset ovat nuorena aika nirsoja, mutta se karisee vuosien saatossa. Kolmekymppisenä naisen saaminen oli paljon helpompaa kuin 18-vuotiaana.
Mulla kyllä just toisinpäin! Olin teininä ja parikymppisenä paljon avoimempi seurustelulle, koska nuoruuttaan kaikki olivat paremman näköisiä kuin näin aikuisina, saavutusten sijaan porukalla oli vasta haaveita ja lisäksi sosiaalinen paine ajoi seurusteluun. Sitä otti vaan jonkun eikä niin väliä, kuka se oli, kunhan oli joku. Näin aikuisena en tuhlaa yhtään aikaa vääriin ihmisiin, vaan miehellä pitää olla jotain oikeaa annettavaa suhteelle just mun kannalta ja oikeasti jo jotain elämääkin elettynä. Lisäksi sosiaalinen paine puuttuu lähes kokonaan.
Olen siis oikeasti todella paljon vaativampi kuin lapsena. Todella, todella paljon.
Näin päin se oikeasti menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta halvatussa puoliso valitaan tarkasti ja toivon mukaan viisaasti!
Puolisoksi ei oteta jotakuta, joka _kelpaa_.
Kyseessä ei ole kenkäpari tai iltaruoka.
Kun valitsee ihmisen jonka kanssa jakaa elämänsä, käytetään sydäntä, järkeä ja vaistoa.
Harva asia repii ihmisen henkisesti niin rikki kuin avioero. Kallisarvoista elämää menee hukkaan väärässä seurassa, huonosta valinnasta saa maksaa kalliisti, pahimmassa tapauksessa hengellään.
Erot johtuvat seuraavista puutteista: ei ole luottamusta, sitoutumista kumppanuuteen, keskinäistä kunnioitusta tai kykyä sovitella erimielisyyksiä.
.
Ovat. Nettideittailu ja yökerhoilu antavat illuusion, että aika keskinkertaisellakin naisella on mahdollisuus pano-alfoihin. Ja onkin seksiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan... oon asunut ulkomailla suurimman osan aikuisiästä ja huh huh joidenkin naisten kriteerejä, varsinkin esim. etelä-amerikassa ja Aasiassa. Suomessa nainen käy töissä ja etsii kumppania enemmnä kuin elättäjää... yhden tuttavan kriteerit miehelle:
-pitää olla hyvä palkka että nainen saa olla kotona, ei siis peruspalkka vaan ERITTÄIN HYVÄ jotta hän voi palkata siivoojan ja lastenhoitajan
-lomille väh. 4 kertaa vuodessa
-pitkä (yli 185)
-hieno auto ja asunto
-ei saa pelata pelejä tai harrastaa mitään "lapsellista"
jne jne...
suomalaiset naiset alkoivat vaikuttaa ihan leppoisilta näihin verrattuna
Olin kerran tilanteessa, jossa oli paikalla nuori nainen Lattareista, Aasiasta, Briteistä ja vielä sitten minä Pohjoismaista. Puhuimme (mm) miehistä ja seurustelusta, koska olimme kaikki sinkkuja. Kaksi ensimmäistä painottivat miehen sukutaustaa, koulutusta, ammattia ja tuloja. Miehen piti molemmissa tapauksissa olla esittelykelpoinen ja kelvata ennen kaikkea vanhemmille. Britin kanssa puhuimme vain rakkaudesta.
En sitten tiedä, kumpi vaihtoehto on miehille helpompi täyttää?
Vierailija kirjoitti:
Minusta naiset ovat nuorena aika nirsoja, mutta se karisee vuosien saatossa. Kolmekymppisenä naisen saaminen oli paljon helpompaa kuin 18-vuotiaana.
Onko tää yks sama, joka ei käsitä elämästä mitään ja uikuttaa katkerana tästä samasta asiasta toistuvasti?
Et sä mitään opi.
Sanonkin muille
Alle 20-vuotiaana seurustelu ei kiinnosta.
Silloin panostetaan opiskelupaikan valintaan ja sen saamiseen.
20-30-vuotiaana pariudutaan. Rakastutaan helposti, mutta elämänkokemusta ja viisautta puuttuu, joten voi valita väärin. Erotaan 1-x vuoden jälkeen.
Ollaan yksin ja nuollaan haavat. Opitaan elämään yksin. Jos uusi puoliso otetaan, se valitaan erittäin huolellisesti. Ja nyt jo viisaammin. Jotkut päätyvät jatkamaan yksin, koska tarpeeksi hyvää ei löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta naiset ovat nuorena aika nirsoja, mutta se karisee vuosien saatossa. Kolmekymppisenä naisen saaminen oli paljon helpompaa kuin 18-vuotiaana.
Onko tää yks sama, joka ei käsitä elämästä mitään ja uikuttaa katkerana tästä samasta asiasta toistuvasti?
Et sä mitään opi.
Sanonkin muille
Alle 20-vuotiaana seurustelu ei kiinnosta.
Silloin panostetaan opiskelupaikan valintaan ja sen saamiseen.
20-30-vuotiaana pariudutaan. Rakastutaan helposti, mutta elämänkokemusta ja viisautta puuttuu, joten voi valita väärin. Erotaan 1-x vuoden jälkeen.
Ollaan yksin ja nuollaan haavat. Opitaan elämään yksin. Jos uusi puoliso otetaan, se valitaan erittäin huolellisesti. Ja nyt jo viisaammin. Jotkut päätyvät jatkamaan yksin, koska tarpeeksi hyvää ei löydy.
Just näin kävi mulle. Valitsin väärän parikymppisenä ja siitä eroon päästyäni olen ollutkin ihan stanan tarkka, että ensi kerralla joko osuu oikein tai sitä kertaa ei tule. Olenkin ollut sinkkuna nyt todella monta vuotta, koska sopivaa miestä on ollut vaikea löytää.
Ja kun kriteereistä puhutaan, niin joku hyvännäköinen olis tosi helppo löytää! Mutta kun haluan sellaisen, joka osaa ajatella. Eksän kanssa ei voitu puhua mistään, koska se ei ollut ikinä lukenut mitään eikä tiennyt yhtään mitään yhtään mistään, ja tämä on se asia, jota en seuraavan kohdalla siedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta naiset ovat nuorena aika nirsoja, mutta se karisee vuosien saatossa. Kolmekymppisenä naisen saaminen oli paljon helpompaa kuin 18-vuotiaana.
Onko tää yks sama, joka ei käsitä elämästä mitään ja uikuttaa katkerana tästä samasta asiasta toistuvasti?
Et sä mitään opi.
Sanonkin muille
Alle 20-vuotiaana seurustelu ei kiinnosta.
Silloin panostetaan opiskelupaikan valintaan ja sen saamiseen.
20-30-vuotiaana pariudutaan. Rakastutaan helposti, mutta elämänkokemusta ja viisautta puuttuu, joten voi valita väärin. Erotaan 1-x vuoden jälkeen.
Ollaan yksin ja nuollaan haavat. Opitaan elämään yksin. Jos uusi puoliso otetaan, se valitaan erittäin huolellisesti. Ja nyt jo viisaammin. Jotkut päätyvät jatkamaan yksin, koska tarpeeksi hyvää ei löydy.Just näin kävi mulle. Valitsin väärän parikymppisenä ja siitä eroon päästyäni olen ollutkin ihan stanan tarkka, että ensi kerralla joko osuu oikein tai sitä kertaa ei tule. Olenkin ollut sinkkuna nyt todella monta vuotta, koska sopivaa miestä on ollut vaikea löytää.
Ja kun kriteereistä puhutaan, niin joku hyvännäköinen olis tosi helppo löytää! Mutta kun haluan sellaisen, joka osaa ajatella. Eksän kanssa ei voitu puhua mistään, koska se ei ollut ikinä lukenut mitään eikä tiennyt yhtään mitään yhtään mistään, ja tämä on se asia, jota en seuraavan kohdalla siedä.
Ai että alkoi nyt ahdistaa että tuhlaan aikaa..
Haluaisin vain sen yhden kenen kanssa mennä naimisiin ja olla koko loppuelämä. Olen 22-vuotias, mutta alkaa jo tuntua et ton pitäis tapahtua aika äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan... oon asunut ulkomailla suurimman osan aikuisiästä ja huh huh joidenkin naisten kriteerejä, varsinkin esim. etelä-amerikassa ja Aasiassa. Suomessa nainen käy töissä ja etsii kumppania enemmnä kuin elättäjää... yhden tuttavan kriteerit miehelle:
-pitää olla hyvä palkka että nainen saa olla kotona, ei siis peruspalkka vaan ERITTÄIN HYVÄ jotta hän voi palkata siivoojan ja lastenhoitajan
-lomille väh. 4 kertaa vuodessa
-pitkä (yli 185)
-hieno auto ja asunto
-ei saa pelata pelejä tai harrastaa mitään "lapsellista"
jne jne...
suomalaiset naiset alkoivat vaikuttaa ihan leppoisilta näihin verrattuna
Olin kerran tilanteessa, jossa oli paikalla nuori nainen Lattareista, Aasiasta, Briteistä ja vielä sitten minä Pohjoismaista. Puhuimme (mm) miehistä ja seurustelusta, koska olimme kaikki sinkkuja. Kaksi ensimmäistä painottivat miehen sukutaustaa, koulutusta, ammattia ja tuloja. Miehen piti molemmissa tapauksissa olla esittelykelpoinen ja kelvata ennen kaikkea vanhemmille. Britin kanssa puhuimme vain rakkaudesta.
En sitten tiedä, kumpi vaihtoehto on miehille helpompi täyttää?
Juuri oli jossain lehdessä, olisiko Hesarissa, juttua kolumbialaisista naisista. Hyvin sosiaalisesti jakaantuneessa maassa avioliitto on naiselle käytännössä ainoa tapa varmistaa turvallinen ja hyvä elämä. Joten on pakko etsiä hyvätuloisia ja sosiaalisesti hyvässä asemassa olevaa miestä.
Harva nainen maailmassa on niin etuoikeutettu kuin suomalainen joka voi valita oikeasti mieleisensä puolison, eikä puolison taloudellinen asema ratkaise. Edes kaikissa länsimaissa elämä ei ole tässä suhteessa yhtä helppoa kuin Suomessa.
Ja sehän noita ’kilttejä’ miehiä nyppii. Naisen vapaus valita.
Vierailija kirjoitti:
On.
Ja niin pitää ollakin.
Toivottavasti.
Suosittelen äärimmäistä nirsoutta kumppanin valinnassa.
Laiskaa, tyhmää, välinpitämätöntä, omahyväistä tai ilkeää varokaa, naiset!
Vierailija kirjoitti:
Ehdoton rakkaus on paskapuhetta, kun ei kelpaa työtön poikaystäväksi.
No eihän puolisoa kohtaan tulekaan tuntea ehdotonta rakkautta, ihan hölmö ajatus. En minun rakkauteni ainakaan kestä törkeää luottamuksen pettämistä tai rikosta itseäni kohtaan, kun puoliso on oikeustoimikelpoinen.
Eri asia, jos kyseessä on oma lapsi tai puoliso on holhottava / omaishoidettava, silloin oma sitoutuminen on erilaista ja voidaan puhua ehdottomasta rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ehdoton rakkaus on paskapuhetta, kun ei kelpaa työtön poikaystäväksi.
Kelpaisit toki. Jos joku sattuisi rakastamaan sinua.
Ei se työttömyydestä johdu vaan siitä että sinussa ei ole mitään mitä ehdottomasti kukaan rakastaisi.
Varmaan ne naiset ovat nirsoja, joilla n siihen varaa, mutta muut joutuvat tinkimään vaatimuksistaan tai jäävät ilman.