Argh! Pakko avautua miehen tavoista

Vierailija kirjoitti:

seuraatteko menojanne tarkemmin?

Voisiko viikottainen tai kuukausittainen kuittien läpikatsominen auttaa puolisoasi ymmärtämään tilannetta paremmin ?

Vaikka eipä tuo varmaan siihen auta jos syömishimot ovat mahdottomat. Itse en hanki kotiin herkkuja jemmaan, koska söisin ne kaikki. Meillä hankitaan herkkuja yhteisiksi tai omiksi silloin kun ne aiotaan syödä niin eivät turhaan "polttele" kaapissa ;)

Miten kuittien katsominen auttaa siihen, että joku ei osaa ottaa muita ihmisiä yhtään huomioon? Sanoohan sen nyt järki jokaiselle, että jos esim. tarjolla on parempaa juustoa, sitä pitää säästää toisellekin. Vaikka tulot olisivat 100 tonnia vuodessa, sellaisillakin ihmisillä on "se parempi juusto". Ei tuo edes liity pelkästään nälkään, vaan siihen että toiselle pitää osoittaa että hän on vähempiarvoinen.

Miehet eivät todellakaan ajattele, miltä naisesta tuntuu - ehei, vatsa täyttyy. Miehet eivät ole oppineet jakamaan tai kohtuullistamaan tarpeitaan, koska äityli kotona on luopunut omista tarpeistaan ja keskittynyt passaamaan äidin pikku mussukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään pitää ostaa syömäkelvotonta paskajuustoa? On ilmiselvää, että jos vaihtoehtona on ongelmajäte, niin kunnollinen ruoka kuluu nopeammin.

Sinulle tekisi tosi hyvää olla köyhä jonkun aikaa, niin oppisit kunnioittamaan ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, näitä yhden leikkelesiivun/keksin/paahtoleipäsiivun jättäjiä on, kun "Enhän mä kaikkea syönyt!" Ei tuossa ole kuin keskustelun paikka, vaikka siitä saatkin mahdollisesti nillittäjän maineen. Ei raukka vaan tajua, ettei se jääkaappi itse evästä sinne kasvata (mikä siinä noin muuten ihan normaaliälyisillä ihmisillä voikin olla niin vaikeaa).

Ja sitten on näitä akkoja jotka käyvät kaupassa ja ostavat naurettavia, ämmämäisiä määriä ruokaa ja sitten itkevät, että jos joku onkin syöty, kun "Siitä 200 grammasta juustoa piti riittää meille kahdelle kuukaudeksi". Sylettää tuollaiset eukot, joilla ei ole mitään ymmärrystä minkään määrien päälle kun itse piipertävät ja sitten vittuilevat päälle, jos nälkäänsä on jonkun syönyt loppuun! Tuollaiset muijat pitäisi pistää kaupassakäyntikurssille, jottei hommat menisi aina pelleilyksi.

t. iso mies 36v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään pitää ostaa syömäkelvotonta paskajuustoa? On ilmiselvää, että jos vaihtoehtona on ongelmajäte, niin kunnollinen ruoka kuluu nopeammin.

Sinulle tekisi tosi hyvää olla köyhä jonkun aikaa, niin oppisit kunnioittamaan ruokaa.

Sinulle tekisi hyvää mennä töihin, niin saisit syödäksesi kunnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Meneekö sun kaikki aika netissä vai miksi et saa mitään aikaan?

Ap:stä en tiedä, mutta ainakin mun koko aika menee netissä. Onneksi voin tilata lähituottajilta suoraan pihaan esim. 1000kiloa pottuja ja sianruhon. Ukko tehkööt itse mitä lystää, siinäpä dipatkoon. Ja leffoja ei meillä kattota, koska ukolla menee niin paljon sipsejä, että se oli siinä. Ikkunasta kun kattelee naapurien menoa ja renkaitten vaihtoa, niin riittää.

Kauheeta miesten mollaamista. Kyllä minun mieheni ainakin ymmärtää hyvin, että jääkaapista ei voi mitään lihoja syödä vaan yhdessä sovitaan mitä tehdään ruuaksi ja syödään sitten koko perheen kesken. Enemmänhän hän syö ja välillä ruoka ei riitä seuraavaksi päiväksi vaikka piti, mutta siihen pitää vain sopeutua. Meillä on myös lapsia ja poika syö välillä myös kuin hevonen :) Sitä se yhteiselo on.

Ei tuossa auta muu, kuin ostaa enemmän ruokaa sieltä kaupasta ja jättää ne arkijuustot hyllyyn kokonaan ja ostaa sitä, mikä kotona maistuu. Ihan itse olet tuosta itsellesi ongelman tehnyt.

Viskaa ukko mäkeen. Ei oo isot ruokalaskut kun asun kolmin lasten kanssa. Kukaan ei mätä jääkaappia kerran päivässä päähänsä.

Paljon tullut vinkkejä mun kahvimaito-ongelmaan, kiitoksia vaan :D Pitää jotain kokeilla. Aina mies lupaa uuden maidon tuoda, mutta silloin se on jo myöhäistä, kun aamu on pilalla ilman aamukahvia.

Täällä on ollut ennenkin keskusteluja rohmumiehistä. Oli aika yleinen vinkki, että ruoasta kannattaa heti pakastaa osa omiin rasioihin. Monella oli se ongelma, että ruokakulut oli jaettu puoliksi, mutta mies söi kuitenkin ruoista suurimman osan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin epäilen, että tämmöiset ihmiset eivät koskaan tule olemaan pitkässä parisuhteessa. Aivan käsittämätöntä paskaa. Ei ole kertaakaan tarvinnut alkaa laskemaan 20 yhteisen vuoden aikana " nää on mun ruokia ja nää on sun ruokia." Ja olemme muuttaneet yhteen 19 vuotiaina.

Sinä olet todella onnekas, jos et ole ikinä joutunut laskemaan, paljonko ruokaa voi ostaa että rahaa jää laskuihin. Sinulle kai on käsittämätöntä paskaa, että joku voi ihan oikeasti olla niin huolissaan rahan riittämisestä että ruokaa ei uskalla ostaa tarpeeksi edes nälkäänsä. Kyllä se valitettavasti on ihan mahdollista.

Sulla on järjestys ärseellään.Ensin maksetaan kaikki laskut, sitten vasta ostetaan ruokaa. Jos laskuihin menee liikaa rahaa,pitää miettiä  voiko karsia lehtitilauksen tai jotain pois tai kilpailuttaa liittymät ja vakuutukset.

Eli sinä ihan tosiaan et tajua. Vilkaisepa googlesta, paljonko on vaikka työmarkkinatuki. Ja paljonko maksaa asuminen. Lehtitilaus, ei helvetti! Olen nyt, ensi kertaa elämässäni, tilanteessa että voisin tilata lehden. Olen 34-vuotias. Ja sitten joku besserwisser kuvittelee, että osaa tällä palstalla ratkaista viidessä minuutissa ongelmat, joita olen pyöritellyt 15 vuotta.

Lehtitilaus! Uskomatonta typeryyttä.

Kyllä minä ihan tosissani tajuan koska olen elänyt minituloilla ja järjestys oli  silloinkin kuvailemani kaltainen. Ensin asumismenot ja laskut, sitten ruoka ja muut tarpeelliset, joihin jäi 200 euroa kuussa. Koskaan emme  syöneet eineksiä  tai nähneet nälkää joten kumpi tässä typerä on?

Et sinä tajua, kun hölötät jotain lehtitilauksista. Jos sinulla on varaa lehteen tai kuvittelet että joku ei älyä olla ostamatta lehteä kun rahaa ei ole, sinä et ole ikinä ollut vaikeassa tilanteessa. Siksi et kykene ymmärtämään. Minimitulo on ihan eri asia kuin esim. työmarkkinatuki. Eikä ole sinun ansiosi että et ole ikinä ollut köyhä. Sinulla vain on käynyt tuuri.

Valaisetko missä postauksessasi kerroit eläväsi työmarkkinatuella ennen kuin aloit minulle rähjäämään? Nii-i, et missään. Miten minä siis voisin tietää miksi sinulla on niin tiukkaa koska et tuonut sitä esiin aiemmin?

Minä olen elänyt peruspäivärahalla joka lienee saman suuruinen kuin työmarkkinatuki.Eli tiedän mitä on elää minimituloilla ja samalla käyttää rahaa järkevästi.  Olen ollut köyhä  ja jopa täysin tuloton vuoden verran  enkä ole tilannut kotiin lehtiä yli 20 vuoteen. Sain sen 200 euroa kuussa riittämään 2 hlön ruokiin  tekemällä aivan kaiken itse ja ostamalla punalappuisia ruokia. Olen myös itse ollut köyhimpinä aikoina välillä syömättä jotta lapset saisivat ruokaa. Ja se etten enää ole köyhä, on ihan kokonaan omaa ansiotani. Sinun tilanteesi on ihan omaa syytäsi, joten älä rähjää minulle.Ihan omasta kokemuksestani siis annoin neuvoja joten puolivillainen analyysisi oli  kilometrejä pielessä.

Asumismenot ja laskut maksetaan ensin ja sitten lopuilla rahoilla ostetaan sitä ruokaa.Eli ei eineksiä, kaljaa tai tupakkaa vaan raaka-aineita joista sitä ruokaa tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, näitä yhden leikkelesiivun/keksin/paahtoleipäsiivun jättäjiä on, kun "Enhän mä kaikkea syönyt!" Ei tuossa ole kuin keskustelun paikka, vaikka siitä saatkin mahdollisesti nillittäjän maineen. Ei raukka vaan tajua, ettei se jääkaappi itse evästä sinne kasvata (mikä siinä noin muuten ihan normaaliälyisillä ihmisillä voikin olla niin vaikeaa).

Ja sitten on näitä akkoja jotka käyvät kaupassa ja ostavat naurettavia, ämmämäisiä määriä ruokaa ja sitten itkevät, että jos joku onkin syöty, kun "Siitä 200 grammasta juustoa piti riittää meille kahdelle kuukaudeksi". Sylettää tuollaiset eukot, joilla ei ole mitään ymmärrystä minkään määrien päälle kun itse piipertävät ja sitten vittuilevat päälle, jos nälkäänsä on jonkun syönyt loppuun! Tuollaiset muijat pitäisi pistää kaupassakäyntikurssille, jottei hommat menisi aina pelleilyksi.

t. iso mies 36v

Iso mies menee sinne kauppaan itse.

Mun mies on tarkan markan diplomi-insinööri.

Ja sitten kun ostetaan ruokaa, ostetaan isoja edullisia satseja. Viimeksi se tuli maalaismarkkinoilta kolmen jättikokoisen unelmakääretortun kanssa. Kun joku mummo myi 3 kahden hinnalla.

Meitä on siis vain me kaksi.

Tällä hetkellä meillä on jääpakastinkaapissa n. puolikas poro, kun kaveri oli käynyt lapissa ja ostanut suoraan isännältä kokonaisen.

Muun muassa  näiden syiden tähden, minä en enää koskaan ikinä tule muuttamaan miehen kanssa yksiin. Mikään ei vedä vertoja puhtaalle siistille kodille joka on järjestyksessä sinne tultaessa. Jääkaapille joka on siisti ja puhdas ja täynnä sitä hyvää ruokaa jota itselleni olen hommannut kaupasta palkalani. Wc on puhdas ja roiskeeton pöntön kansi on aina alhaalla kun pytty vedetään. Suihkussa ei ole paskaa kusta ja karvoja. Pyyhkeet ovat kuivia ja puhtaita eivät mytyssä lattialla. Löydän puhtaat vatteeni siististi paikoiltaan enkä mytättynä ties minne. Tavarat ja astiat keittiössä ovat siistejä ja hyvin järjestyksessä. Saan katsella televisiostani mitä haluan, sohvilla ei ole ruokatahroja ja paskaa. Paskaisia vaatteita ja likaisia alushousuja nurkissa. Ei tarvitse kompastella työkaluihin ja kuntolaitteisiin puntteihin joita ei koskaan käytetä mutta joita on pakko säilyttää keskellä kulkuväylää ..jos vaika joskus tarvisi. Kukaan ei rahaa kotiini olutta ja epämääräisiä ystäviään juopottelemaan. Tai hommaa lemmikkejä jotka lankeavat minun hoidettavakseni.

Kenenkään jälkikasvu ei hypi silmilleni "ole ämmä hiljaa , äiti sanoi ettei sinua kuulu totella" viikon välein...

Ostan kaupasta sitä mitä tarvitsen silloin kun tarvitsen ja kukaan ei tuomitse.

Muistuttakaapa muijat miksi edes muka tarvitsen miestä?

Vierailija kirjoitti:

Paljon tullut vinkkejä mun kahvimaito-ongelmaan, kiitoksia vaan :D Pitää jotain kokeilla. Aina mies lupaa uuden maidon tuoda, mutta silloin se on jo myöhäistä, kun aamu on pilalla ilman aamukahvia.

Täällä on ollut ennenkin keskusteluja rohmumiehistä. Oli aika yleinen vinkki, että ruoasta kannattaa heti pakastaa osa omiin rasioihin. Monella oli se ongelma, että ruokakulut oli jaettu puoliksi, mutta mies söi kuitenkin ruoista suurimman osan.

Piilota se desi tai pari maitoa oikeasti jonnekin jääkaapin perälle  ja juttele miehen kanssa. Laita se pari kertaa kauppaan jos ei tajua, yleensä kun oppi menee kantapään kautta paremmin perille.Kyllä mies oppii että aamukahvimaito on pyhä.

Kannattaisiko jättää se sika? Tai sitten ostaa tarpeeksi ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin epäilen, että tämmöiset ihmiset eivät koskaan tule olemaan pitkässä parisuhteessa. Aivan käsittämätöntä paskaa. Ei ole kertaakaan tarvinnut alkaa laskemaan 20 yhteisen vuoden aikana " nää on mun ruokia ja nää on sun ruokia." Ja olemme muuttaneet yhteen 19 vuotiaina.

Sinä olet todella onnekas, jos et ole ikinä joutunut laskemaan, paljonko ruokaa voi ostaa että rahaa jää laskuihin. Sinulle kai on käsittämätöntä paskaa, että joku voi ihan oikeasti olla niin huolissaan rahan riittämisestä että ruokaa ei uskalla ostaa tarpeeksi edes nälkäänsä. Kyllä se valitettavasti on ihan mahdollista.

Sulla on järjestys ärseellään.Ensin maksetaan kaikki laskut, sitten vasta ostetaan ruokaa. Jos laskuihin menee liikaa rahaa,pitää miettiä  voiko karsia lehtitilauksen tai jotain pois tai kilpailuttaa liittymät ja vakuutukset.

Eli sinä ihan tosiaan et tajua. Vilkaisepa googlesta, paljonko on vaikka työmarkkinatuki. Ja paljonko maksaa asuminen. Lehtitilaus, ei helvetti! Olen nyt, ensi kertaa elämässäni, tilanteessa että voisin tilata lehden. Olen 34-vuotias. Ja sitten joku besserwisser kuvittelee, että osaa tällä palstalla ratkaista viidessä minuutissa ongelmat, joita olen pyöritellyt 15 vuotta.

Lehtitilaus! Uskomatonta typeryyttä.

Kyllä minä ihan tosissani tajuan koska olen elänyt minituloilla ja järjestys oli  silloinkin kuvailemani kaltainen. Ensin asumismenot ja laskut, sitten ruoka ja muut tarpeelliset, joihin jäi 200 euroa kuussa. Koskaan emme  syöneet eineksiä  tai nähneet nälkää joten kumpi tässä typerä on?

Et sinä tajua, kun hölötät jotain lehtitilauksista. Jos sinulla on varaa lehteen tai kuvittelet että joku ei älyä olla ostamatta lehteä kun rahaa ei ole, sinä et ole ikinä ollut vaikeassa tilanteessa. Siksi et kykene ymmärtämään. Minimitulo on ihan eri asia kuin esim. työmarkkinatuki. Eikä ole sinun ansiosi että et ole ikinä ollut köyhä. Sinulla vain on käynyt tuuri.

Valaisetko missä postauksessasi kerroit eläväsi työmarkkinatuella ennen kuin aloit minulle rähjäämään? Nii-i, et missään. Miten minä siis voisin tietää miksi sinulla on niin tiukkaa koska et tuonut sitä esiin aiemmin?

Minä olen elänyt peruspäivärahalla joka lienee saman suuruinen kuin työmarkkinatuki.Eli tiedän mitä on elää minimituloilla ja samalla käyttää rahaa järkevästi.  Olen ollut köyhä  ja jopa täysin tuloton vuoden verran  enkä ole tilannut kotiin lehtiä yli 20 vuoteen. Sain sen 200 euroa kuussa riittämään 2 hlön ruokiin  tekemällä aivan kaiken itse ja ostamalla punalappuisia ruokia. Olen myös itse ollut köyhimpinä aikoina välillä syömättä jotta lapset saisivat ruokaa. Ja se etten enää ole köyhä, on ihan kokonaan omaa ansiotani. Sinun tilanteesi on ihan omaa syytäsi, joten älä rähjää minulle.Ihan omasta kokemuksestani siis annoin neuvoja joten puolivillainen analyysisi oli  kilometrejä pielessä.

Asumismenot ja laskut maksetaan ensin ja sitten lopuilla rahoilla ostetaan sitä ruokaa.Eli ei eineksiä, kaljaa tai tupakkaa vaan raaka-aineita joista sitä ruokaa tehdään.

No vaikka siinä kaksi kommenttia sitten. Laitas nyt pikkuisen jäitä hattuun, lue kommenttini ja älä syyttele minua rähjäämisestä kun sinä tässä olet se riehuja. Palaa asiaan kun olet lukenut ja rauhoittunut. En nyt vaivautunut lukemaan kommenttiasi alkua pitemmälle, kun et näköjään kiukultasi osaa enää ajatella.

Voit muuten googlata sen työmarkkinatuen, josta mainitsin siinä samassa kommentissani mitä et vaivautunut lukemaan ennen kuin alot riehua. Ei ole sama kuin peruspäiväraha. Ei lähelläkään.

Olisiko muuten mitenkään mahdollista että et yrittäisi päteä kun itse et ole joutunut elämässäsi mitään vaikeaa kokemaan?

Miten kuittien katsominen auttaa siihen, että joku ei osaa ottaa muita ihmisiä yhtään huomioon? Sanoohan sen nyt järki jokaiselle, että jos esim. tarjolla on parempaa juustoa, sitä pitää säästää toisellekin. Vaikka tulot olisivat 100 tonnia vuodessa, sellaisillakin ihmisillä on "se parempi juusto". Ei tuo edes liity pelkästään nälkään, vaan siihen että toiselle pitää osoittaa että hän on vähempiarvoinen.[/quote kirjoitti:

No ei se varmaan itsekkyyteen autakaan. Jos apn puoliso ei tajua tilanteen epäsuhtaa, mietin jos "mustaa valkoisella" saisi puolison ymmärtämään tilannetta. Meillä ei syödä salaa yhteisiksi aiottuja syömisiä, mutta meillä selvästi toinen tuntee paremmin kaappien sisällöt, jääkaapin tilanteen, kuin toinen. Jotkut eivät vaan kiinnitä huomiota ympäristöönsä samalla lailla.

Vierailija kirjoitti:

Haha, mun eksällä oli tapana hallita ruokapolitiikkaa. Vain tiettyjä merkkejä sai ostaa (kalliita) eikä samaa ruokaa saanut yrittääkään tarjota kahta kertaa. Itse piti tehdä alusta lähtien ja einespaketista nousi sota. Minä hoidin kaupassakäynnin ja ruoanlaiton ja mies maksoi puolet ruokalaskusta. Ja joka jumalan kuukausi sain kuulla miten kamalasti olin taas tuhlannut ruokaan. Huh, onneksi se mulkku on ex.

Ai niin, ja ainakin sen kerran kuussa käytiin myös täyttämässä anoppilan jääkaappi (ja muut kaapit), kun siellä oli paljon talon hommia tehtäväksi eikä tietenkään sopinut meitä anopilla elättää. Eksä sai kruunun päähänsä (ihana auttavainen poika ja työtkin tuli tehdyksi, kun minä vaan maksoin niistä ruuista puolet ja tein töitä kahden edestä.) Aika hyväksikäytetyksi sitä on joskus tullut. Toivottavasti nykynaiset on fiksumpia.

Vierailija kirjoitti:

mym kirjoitti:

ruokatili johon mies laittaa enemmän rahaa koska syö enemmän. ainua vaihtoehto. esim sä laitat kuussa 200e ja mies 250e. Kaupassa käytte vuoronperään. meillä kans häviää hyvät mehut ja juustot ja leikkeleet. vituttaa kun oot saanut mehupurkista jonkun 1dl ja tonen lipitellyt sen 9dl.... jos ostan niin et varmasti riittää niin seuraavaks naristaan ku kauppaan menee niin paljo rahaa.

Mikä juntti sun äijä! Eli silloin on hyvä kun hän saa tarpeeksi, muista viis, mutta jos pitää ostaa enemmän että saa sekä hän itte että joku muu, niin sitten meneekin liikaa rahaa.

Tällaisia ne nyt vaan on :) Meillä mies vinkuu koiraa ja sanoi hätäpäissään kerran, että minä saan valita rodun. Itse hän haluaisi jonkun 100kiloisen "tappajakoiran" ja mun mielestä meille sopii pieni ja helppohoitoinen ja myös helppo koulutettava rotu.

Nyt ollaan melkein päästy rodusta sopimukseen, mutta pentu onkin n. 500euroa kalliimpi, kuin hinta minkä hän haluaisi maksaa. Noh, tupakkaan kuluu hänellä ainakin 200euroa/kk, mikä minusta on paljon. Se on melkein meidän yhtiövastikkeen määrä!

Mutta mitäs tuosta, antaa olla vaan. Ja aina palaa samaan aiheeseen ja soittelee kasvattajille riesaksi asti. Höpöhöpö koko äijä. Lisäksi on jankuttanut vuosikymmeniä, kuinka lopettaa tupakoinnin vuonna x ja y, heh heh.

Ja sama juttu syömisten suhteen täälläkin; nakit ei mene soppaan, vaan leivän päälle tai suoraan suuhun paketista. Leikkelemakkaraa jää aina se YKSI siivu siihen pakettiin (miten voi olla mahdollistakaan?), kun ei mitenkään viitsi viedä pakettia roskiin. Mä heitän sen sitten aina hänen paikalleen ruokapöydälle.

Kun kysyn kaupassa, ostanko hänellekin karkkipussin, niin ei, hän ei syö karkkia, mutta ne minun karkit toki voi syödä. Pussi on katsos minun, niin ei onneksi tarvitse sitäkään heittää tyhjänä pois. Ja kerta toisensa jälkeen löytyy pyykkikorista ne samat reikäiset sukat, jotka -"Oon jo heittänyt roskiin"!!!!- Ne muistaa hakea pestyinä kaappiinsa?!!!

Tämä on jo suurta taidetta! Olen mahtavan maestron muusa.