Lue keskustelun säännöt.
Argh! Pakko avautua miehen tavoista
07.03.2017 |
Tilanne; ostan jotain edullista juustoa; molemmat käyttää "tasasesti". Edullista juustoa on vielä jäljellä, kun päätän ostaa jotain kalliimpaa juustoa, leppäsavua tai jotain. Mies tekee eväät; aukasee uuden juuston. "Hei käytettäis se arkijuusto loppuun". -Sitä on huono höylätä, voit murustella siitä vaikka palasia ku teet itelles lämppäreitä (lämpösiä voileipiä). Muutaman päivän kuluttua tajuan, että oon ite syönyt muutaman siivun uudesta juustosta, kun mies on hotkinut siitä 95%. Sama toistuu kaikessa; leivät mitä ostan, kinkut, makkarat (ei mitään jauhomakkaroita), yhtäkkiä huomaan että hei, taas ne kaikki on syöty, ja jättänyt yhden kinkkusiivun mulle. Makkarapaketista piti tehdä makkarasoppaa, mutta mies veti kylmänä "pikkunälkäänsä" 3 makkaraa. Ostin jauhelihaa, piti tehdä makaronilaatikkoa. Hän alko sitä paistamaan, kunnes havahduin "hei, piti tehä laatikkoo siitä!". Mutta annoin olla, aattelin että kai sen vois syödä ihan paistettuna makaronilaatikon kanssa. Mies ei ite ottanut lisukkeita, joten jauhelihasta katos 300g. Keitin itelleni makaronia joukkoon, kunnes haistoin kuinka vahvasti oli maustanut lihan. Valkosipulia, juustokuminaa, chiliä, pippuria.. oli kauhee nälkä, mutta en pystyny syömään kun valkosipulin haju pelkästään löi vasten kasvoja, hel*etin pahaa oli. Mies söi onnessaan sen mun ruuan, "vähä ehkä liikaa tuli sitä ja sitä maustetta". Kauppaan olis 20min matka, joten ei napannu lähtee ajeleen, vaikka jääkaappi tyhjä. Ikinä ei ilmota, jos joku elintarvike on loppumassa; kun palaan kaupasta ja alan tekeen välipalaa, huomaan että kaikki syöty. Tällä hetkellä mä ostan ruuat, kun mies odottelee ensimmäistä tiliä töistä. Monta kertaa ylimaustaa ruuan, ja suuttuu kun en pysty syömään ja teen jonkun leivän. Silloin harvoin kun mies jotain ostaa, hän muistaa heti mainita "älä sit syö näitä ku otan evääks". Anteeksi avautuminen, oli vaan pakko purkautua :D
Kommentit (291)
Kannattaiskohan rouvan ostaa vähän enemmän ruokaa, jotta molemmille riittäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, mun eksällä oli tapana hallita ruokapolitiikkaa. Vain tiettyjä merkkejä sai ostaa (kalliita) eikä samaa ruokaa saanut yrittääkään tarjota kahta kertaa. Itse piti tehdä alusta lähtien ja einespaketista nousi sota. Minä hoidin kaupassakäynnin ja ruoanlaiton ja mies maksoi puolet ruokalaskusta. Ja joka jumalan kuukausi sain kuulla miten kamalasti olin taas tuhlannut ruokaan. Huh, onneksi se mulkku on ex.
Jotenkin epäilen, että tämmöiset ihmiset eivät koskaan tule olemaan pitkässä parisuhteessa. Aivan käsittämätöntä paskaa. Ei ole kertaakaan tarvinnut alkaa laskemaan 20 yhteisen vuoden aikana " nää on mun ruokia ja nää on sun ruokia." Ja olemme muuttaneet yhteen 19 vuotiaina.
Kuinka se on toimiva ratkaisu, että minä ostan enemmän ruokaa? Tiedän kyllä että sitä ekaa tiliä odotellessa on hankalaa rahan suhteen, mutta ainaki kaljat vois jättää ostamatta, ja ostaa niillä rahoilla ruokaa. Oon pari kk ollut työttömänä, joten ei mullakaan oo ansiosidonnaisesta paljon varaa hassata ruokiin. Joku ehdotti, että ostaisin/tekisin sellaista ruokaa, josta mies ei tykkää. Siinä vasta ongelma, kun syö kaikkea, ite oon nirsompi ruuan suhteen
Ap
Meneekö sun kaikki aika netissä vai miksi et saa mitään aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäilen, että tämmöiset ihmiset eivät koskaan tule olemaan pitkässä parisuhteessa. Aivan käsittämätöntä paskaa. Ei ole kertaakaan tarvinnut alkaa laskemaan 20 yhteisen vuoden aikana " nää on mun ruokia ja nää on sun ruokia." Ja olemme muuttaneet yhteen 19 vuotiaina.
Tilanne on eri, jos kummallakaan ei ole rahasta pulaa, tai jos kumpikaan ei syö merkittävästi toista enemmän. Mutta jos rahat on vähissä ja toinen jatkuvasti mässäilee toisen laskuun mielin määrin, ja vieläpä niitä kalliita ruokia, niin luuletko tosiaan, että se maksajaksi joutuva oikeasti vain hymyillen katselee sitä touhua ja itse elää makaronilla?
Vierailija kirjoitti:
Osta niin paljon, että riittää! Ja tee se ruoka heti, ennen kuin mies ehtii tunkea karvaiset kouransa jääkaappiin. Ja vielä: osta uutta leivänpäällistä vasta kun entinen on loppu.
Sinä olet varmaan joku entinen koulu"kaverini". He rynnivät ruokalaan pienten 7-luokkalaisten ohi ja yli, niin että ovenpielet ryskyivät. Tönivät ja iskivät kipeästi kyynärpäillä, miehen kokoiset 9-luokkalaiset. Raahasivat kihertäviä tyttökavereitaan perässä. Hotkivat kaiken lihan ja herkut, riitelivät keittäjän kanssa, huusivat miten kauheaa on kun koululaisten ei anneta syödä nälkäänsä. Olivat kuin eläimiä. Ei maailmassa ole sellaista, että noille jokin riitäisi.
Oma isäni muuten vei kerran kirjaimellisesti ruuan lautaseltani, kun olin lapsi. Silloin äiti ei ollut paikalla kantamassa ruokaa saavilla pöytään. Ukolle ei tullut edes mieleen, että hän ei saisi ahmia mahaansa täyteen ennen kaikkia muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäilen, että tämmöiset ihmiset eivät koskaan tule olemaan pitkässä parisuhteessa. Aivan käsittämätöntä paskaa. Ei ole kertaakaan tarvinnut alkaa laskemaan 20 yhteisen vuoden aikana " nää on mun ruokia ja nää on sun ruokia." Ja olemme muuttaneet yhteen 19 vuotiaina.
Sinä olet todella onnekas, jos et ole ikinä joutunut laskemaan, paljonko ruokaa voi ostaa että rahaa jää laskuihin. Sinulle kai on käsittämätöntä paskaa, että joku voi ihan oikeasti olla niin huolissaan rahan riittämisestä että ruokaa ei uskalla ostaa tarpeeksi edes nälkäänsä. Kyllä se valitettavasti on ihan mahdollista.
ruokatili johon mies laittaa enemmän rahaa koska syö enemmän. ainua vaihtoehto. esim sä laitat kuussa 200e ja mies 250e. Kaupassa käytte vuoronperään. meillä kans häviää hyvät mehut ja juustot ja leikkeleet. vituttaa kun oot saanut mehupurkista jonkun 1dl ja tonen lipitellyt sen 9dl.... jos ostan niin et varmasti riittää niin seuraavaks naristaan ku kauppaan menee niin paljo rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tulen nillittämään miehestä tänne. Olen miettinyt, kuinka ihmeessä saisin piilotettua kahvimaitoni niin, ettei se rohmu joisi sitä! En juo maitoa muuten ollenkaan, mutta kahvia en mustana juo. Yksi purkki riittäisi minulle päiväkausiksi, mutta mies juo sen AINA. Jättää sentään välillä pienet säälittävät kahvilirut purkin pohjalle. Tulee aika helkutin kalliiksi mun kahvin juominen, jos joudun sitä varten ostamaan yhden purkin päivässä miehen lotkittavaksi.
Kaada osa maidosta johonkin toiseen purkkiin ja piilota se niin ettei se heti osu miehen silmiin. Mä vien maitoni ain työpaikalle vanhassa läpinäkymättömässä (hyvin pestyssä) chilisoossipurkissa.Työpaikan maitomonsterikääkät eivät ole vielä tajunneet ettei purkissa ole chilisoossia eikä kukaan niistä chilistä piittaa.
Toinen vaihtoehto on puhua miehelle suoraan ja sanoa että se on sun kahvimaito, näpit irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäilen, että tämmöiset ihmiset eivät koskaan tule olemaan pitkässä parisuhteessa. Aivan käsittämätöntä paskaa. Ei ole kertaakaan tarvinnut alkaa laskemaan 20 yhteisen vuoden aikana " nää on mun ruokia ja nää on sun ruokia." Ja olemme muuttaneet yhteen 19 vuotiaina.
Sinä olet todella onnekas, jos et ole ikinä joutunut laskemaan, paljonko ruokaa voi ostaa että rahaa jää laskuihin. Sinulle kai on käsittämätöntä paskaa, että joku voi ihan oikeasti olla niin huolissaan rahan riittämisestä että ruokaa ei uskalla ostaa tarpeeksi edes nälkäänsä. Kyllä se valitettavasti on ihan mahdollista.
Sulla on järjestys ärseellään.Ensin maksetaan kaikki laskut, sitten vasta ostetaan ruokaa. Jos laskuihin menee liikaa rahaa,pitää miettiä voiko karsia lehtitilauksen tai jotain pois tai kilpailuttaa liittymät ja vakuutukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaiskohan rouvan ostaa vähän enemmän ruokaa, jotta molemmille riittäisi?
Ei vaan se suursyömäri sais ostaa itse oman ruokansa niin näkisi paljonko siihen masuun uppoaa kuussa. Ei niin että naisen pitää ensin maksaa ittensä kipeeks ja kantaa ostokset kotio. Nyt on hei vuosi 2017- ei naisten tartte miehiä passata.
Vierailija kirjoitti:
päätän ostaa jotain kalliimpaa juustoa, leppäsavua tai jotain.
Parempaa tulee kun savustaa itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kuin ihmetellä, kuinka vaikeaa elämä voi joillekin olla. Minun kanssani ei äijä montaa kertaa ahmisi jääkaappia tyhjäksi ennen kuin ärähtäisin niin, että menisi viesti perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäilen, että tämmöiset ihmiset eivät koskaan tule olemaan pitkässä parisuhteessa. Aivan käsittämätöntä paskaa. Ei ole kertaakaan tarvinnut alkaa laskemaan 20 yhteisen vuoden aikana " nää on mun ruokia ja nää on sun ruokia." Ja olemme muuttaneet yhteen 19 vuotiaina.
Sinä olet todella onnekas, jos et ole ikinä joutunut laskemaan, paljonko ruokaa voi ostaa että rahaa jää laskuihin. Sinulle kai on käsittämätöntä paskaa, että joku voi ihan oikeasti olla niin huolissaan rahan riittämisestä että ruokaa ei uskalla ostaa tarpeeksi edes nälkäänsä. Kyllä se valitettavasti on ihan mahdollista.
Sulla on järjestys ärseellään.Ensin maksetaan kaikki laskut, sitten vasta ostetaan ruokaa. Jos laskuihin menee liikaa rahaa,pitää miettiä voiko karsia lehtitilauksen tai jotain pois tai kilpailuttaa liittymät ja vakuutukset.
Eli sinä ihan tosiaan et tajua. Vilkaisepa googlesta, paljonko on vaikka työmarkkinatuki. Ja paljonko maksaa asuminen. Lehtitilaus, ei helvetti! Olen nyt, ensi kertaa elämässäni, tilanteessa että voisin tilata lehden. Olen 34-vuotias. Ja sitten joku besserwisser kuvittelee, että osaa tällä palstalla ratkaista viidessä minuutissa ongelmat, joita olen pyöritellyt 15 vuotta.
Lehtitilaus! Uskomatonta typeryyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tulen nillittämään miehestä tänne. Olen miettinyt, kuinka ihmeessä saisin piilotettua kahvimaitoni niin, ettei se rohmu joisi sitä! En juo maitoa muuten ollenkaan, mutta kahvia en mustana juo. Yksi purkki riittäisi minulle päiväkausiksi, mutta mies juo sen AINA. Jättää sentään välillä pienet säälittävät kahvilirut purkin pohjalle. Tulee aika helkutin kalliiksi mun kahvin juominen, jos joudun sitä varten ostamaan yhden purkin päivässä miehen lotkittavaksi.
Kaada osa maidosta johonkin toiseen purkkiin ja piilota se niin ettei se heti osu miehen silmiin. Mä vien maitoni ain työpaikalle vanhassa läpinäkymättömässä (hyvin pestyssä) chilisoossipurkissa.Työpaikan maitomonsterikääkät eivät ole vielä tajunneet ettei purkissa ole chilisoossia eikä kukaan niistä chilistä piittaa.
Toinen vaihtoehto on puhua miehelle suoraan ja sanoa että se on sun kahvimaito, näpit irti.
Tai sitten voi olla lyömättä hynttyitä yhteen miehen kanssa, jota pitää joko komentaa tai jolta pitää piilotella tavaroita kuin lapselta. En minä ainakaan haluaisi elää noin omassa kodissani.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaiskohan rouvan ostaa vähän enemmän ruokaa, jotta molemmille riittäisi?
Herran kannattaa itse kipittää kauppaan jos aikoo ahmia kuin sika. Ja voi tuoda tullessaan ruuat myös sille rouvalle.
Ostatko tavallista maitoa kahvimaidoksi? Kokeile laktoosittomia tai jotain kahvikermaa, jos mies ei saa sitä juotua voit täyttää kermapullon myöhemmin mieleiselläsi maidolla. Huomioiko miehesi sinua missään yhteydessä vai ajatteleeko vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Jaxuhali, on sun elämä rankkaa. Ai niin, vihaan aloituksia, joissa käytetään sanaa argh tai hohhoijaa. Teinimeininkiä.
Aaargh ja hohhoijaa, ja mä vihaan näitä jaXuhaleja, yöx! Jocainen cuitenkin tyylillään, eicx nii?
mee vaix lencille, jos noin tylcää on.
Meillä häviää aina kaikki herkut! Keksejäkin jos ostaa, niin jo on yöllä syöty pussi tyhjäksi ja jää se 2 keksiä mulle ja vieraille, rasittavaa. Ollaan herkkuongelma ratkaistu sillä, että molemmat ostaa omat herkut:D