Miksi äidit ei saisi olla kotona jos haluavat?
Maassahan vallitsee työttömyys, ei työvoimapula!
Kommentit (251)
Mikä ettei olla kotiäitinä ja elää yhden palkalla, jos talous kestää. Tässä on suurin este, miksi Suomessa on vaikea olla kotiäiti/-isä: yhden palkalla elettäessä talous menee erittäin tiukalle, elämä on todellista kituuttamista ja penninvenytystä. Toki jos perheen palkansaajalla on hyvät tulot, niin silloin ei huolta.
Suomi on kallis maa elinkustannuksiltaan. Toki jokainen vaikuttaa itse suoraan omaan kulutukseensa, ja rakentaa elämisensä siten, että talous kestää. Ei lainoja, ei pikavippejä, jne.
On aivan eri asia, jos kotiäiti tai -isä on yhteiskunnan tukien varassa tai työttömänä. Käytännössä pitkäaikaistyötö ihminen, jolla on työnhaku voimassa, tekee kotiäidin tai -isän "työtä". Työpaikkaa odotellessa. Työtarjouksia odotellessa. Työtä aktiivisesti hakevana.
Monelle kotiäidille tai -isälle tulee paha harhakuva tilille napsahtavasta yhteiskunnan tuesta, että se olisi jonkinlainen palkka. Näin ei ole. Nimenomaan yhteiskunnan tukijärjestelmät sekoittavat todellisen kotiäiti/-isä -toiminnan. Ts. juuri nämä tuet, mitä yhteiskunta maksaa, eivät ole "aitoa" kotiäitiyttä. Kotiäitiys tarkoittaa, että naisen ja lasten, koko perheen eläminen, "elatus", tapahtuu perheen puolison palkkatuloilla.
Kuka tahansa äiti tai isä voi halutessaan olla kotiäiti, -isä. Mutta yhteiskunnan ei tule sitä maksaa. Työmarkkinatuki ei ole kotiäidin palkkaa!
Vierailija kirjoitti:
Tätä itsekin olen ihmetellyt. Jos töitä olisi kaikille, toki valtion taloutta helpottaisi että kotiäiditkin siirtyisivät tuen saajista veronmaksajiksi. Mutta kun työttömiä on muutenkin valtavasti, niin mitä se hyödyttää että pienten lasten äitejäkin pitäisi painostaa nopeammin kilpailemaan vähistä työpaikoista.
Sama koskee sitä että ihmisiä ei päästettäisi eläkeputkeen ja aikaisin eläkkeelle. Tässäkään ei ole mitään järkeä niin kauan kuin työpaikoista on pulaa. Jokainen virassaan jumittava eläkeikäinen vie työpaikan nuorelta joka todella tarvisi sen duunin.
Olen samaa mieltä, vanhat pois ja nuoret tilalle. Nuoret tarvitsevat työtä ja leipää. Siellä 68 -vuotiaaksi asti roikkuvat pois. Koettakaa keksiä siellä kotona tekemistä. Nyt vaikka tilapäinen säädös jolla määrätään yli 63 -vuotiaat työssä olevat kotiin ja eläkkeelle ja tilalle nuoria. Mutta myös sellainen että on pakko ottaa nuori tilalle että ei teetetä lähtevän töitä muilla.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa kotiin omasta vaatimuksestaan jäävät naiset voivat lopettaa kaikki huutelut tasa-arvosta, he ovat itse päättäneet siitä luopua.
Elisabeth Rehn hoiti neljä lasta kotona. Silti hän oli Suomen ensimmäinen naispuolinen presidenttiehdokas ja todellinen tasa-arvotaistelija.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ettei olla kotiäitinä ja elää yhden palkalla, jos talous kestää. Tässä on suurin este, miksi Suomessa on vaikea olla kotiäiti/-isä: yhden palkalla elettäessä talous menee erittäin tiukalle, elämä on todellista kituuttamista ja penninvenytystä. Toki jos perheen palkansaajalla on hyvät tulot, niin silloin ei huolta.
Suomi on kallis maa elinkustannuksiltaan. Toki jokainen vaikuttaa itse suoraan omaan kulutukseensa, ja rakentaa elämisensä siten, että talous kestää. Ei lainoja, ei pikavippejä, jne.
On aivan eri asia, jos kotiäiti tai -isä on yhteiskunnan tukien varassa tai työttömänä. Käytännössä pitkäaikaistyötö ihminen, jolla on työnhaku voimassa, tekee kotiäidin tai -isän "työtä". Työpaikkaa odotellessa. Työtarjouksia odotellessa. Työtä aktiivisesti hakevana.
Monelle kotiäidille tai -isälle tulee paha harhakuva tilille napsahtavasta yhteiskunnan tuesta, että se olisi jonkinlainen palkka. Näin ei ole. Nimenomaan yhteiskunnan tukijärjestelmät sekoittavat todellisen kotiäiti/-isä -toiminnan. Ts. juuri nämä tuet, mitä yhteiskunta maksaa, eivät ole "aitoa" kotiäitiyttä. Kotiäitiys tarkoittaa, että naisen ja lasten, koko perheen eläminen, "elatus", tapahtuu perheen puolison palkkatuloilla.
Kuka tahansa äiti tai isä voi halutessaan olla kotiäiti, -isä. Mutta yhteiskunnan ei tule sitä maksaa. Työmarkkinatuki ei ole kotiäidin palkkaa!
Tässä ketjussa puhutaan kotiäideistä jotka hoitaa kotihoidontuella lapsia.
Ei tukikeinottelijoista.
Ja kaikki kyllä tietää, että kotihoidontuki maksetaan siksi, että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa, jonka kustannus on kolme kertaa suurempi joka kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa kotiin omasta vaatimuksestaan jäävät naiset voivat lopettaa kaikki huutelut tasa-arvosta, he ovat itse päättäneet siitä luopua.
En minä ole tasa-arvosta ainakaan luonut vaikka olen kotona lapsen kanssa :D ihan tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen olen yhä ja miehenkin kanssa tasa-arvoinen, miten en olisi? Määrittääkö ammatti myös tasa-arvoisuuden? Entäs harrastukset?
Jos ei olisi ollut etukäteissäästöjä, niin kyllä vuosi pelkän kodinhoitotuen ja miehen palkan varassa olisi ollut kurjaa sentin venyttämistä. Kun menin töihin, käteen jäävät tulot nousivat yli 2000 euroa - siis verojen ja päivähoitomaksun jälkeen.
Koko keskustelussa unohtuu täysin se lapsi ja lapsen etu.
Lapsi tarvitsee vanhempiaan koko sen 18 vuotta. Ensimmäisinä vuosina koko lapsen maailma pyörii vanhempien ympärillä.
Mikään laitos tms ei voi ottaa vanhemman paikkaa. Lapselle pitää antaa AIKAA ja HOIVAA.
On todella järkyttävä tämä Suomessa vallitseva "reippaan lapsen malli", joka ihailee itsenäistä yksivuotiasta, joka luo sosiaalisia suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa kotiin omasta vaatimuksestaan jäävät naiset voivat lopettaa kaikki huutelut tasa-arvosta, he ovat itse päättäneet siitä luopua.
En minä ole tasa-arvosta ainakaan luonut vaikka olen kotona lapsen kanssa :D ihan tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen olen yhä ja miehenkin kanssa tasa-arvoinen, miten en olisi? Määrittääkö ammatti myös tasa-arvoisuuden? Entäs harrastukset?
Et tietenkään ole luopunut, omasta mielestäsi. Sinun mallissasi äidit vain ovat tasavertaisempia kuin isät.
Vierailija kirjoitti:
Maassahan vallitsee työttömyys, ei työvoimapula!
Niin, riippuu minkä alan töistä on kyse. Esimerkiksi hoitajien keskuudessa vallitsee tälläkin hetkellä työvoimapula. Mutta kaikki eivät ole hoitajia, eivätkä hoitajiksi halua ja se on ihan fine.
Henkilökohtaisesti itse haluan olla työelämässä, koska työ ei ole minulle pakollinen paha vaan pidän siitä ja tarvitsenkin sitä pitääkseni ajatukseni virkeinä. En missään nimessä paheksu ihmisiä jotka sen sijaan haluavat olla kotona lasten kanssa, päinvastoin. Minusta on hienoa että on erilaisia ihmisiä ja kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Jotkut löytävät enemmän sisältöä elämäänsä kotioloissa lasten kehitystä seuraten.
Suututtaa kyllä tämä nykyinen keskusteluilmapiiri, että lähdetään tuomitsemaan kotiäidit "yhteiskunnan elätteinä" ja etenkin se, että "MINUN verorahoistani en halua maksaa jne..." Tämä yhteiskunta nyt vaan pyörii sillä perusteilla, että kaikista pidetään huolta ja se on todella mahtava homma. Vastaavasti myöskin työssäkäyvät äidit tuomitaan helposti. Niin se vaan menee kun ei sen oman laatikon ulkopuolelle osata yhtään katsoa. Suurin osa kuitenkin kantaa sen oman kortensa kekoon tavalla tai toisella ja on julmaa vähätellä ja luoda kuva "hyödyttömistä kulueristä". Olemme ihmisiä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa kotiin omasta vaatimuksestaan jäävät naiset voivat lopettaa kaikki huutelut tasa-arvosta, he ovat itse päättäneet siitä luopua.
En minä ole tasa-arvosta ainakaan luonut vaikka olen kotona lapsen kanssa :D ihan tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen olen yhä ja miehenkin kanssa tasa-arvoinen, miten en olisi? Määrittääkö ammatti myös tasa-arvoisuuden? Entäs harrastukset?
Et tietenkään ole luopunut, omasta mielestäsi. Sinun mallissasi äidit vain ovat tasavertaisempia kuin isät.
Millä lailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Mikäpä naisia estää kotona olemasta. Minä vain en halua osallistua veronmaksajana sen tukemiseen. Että jos mies elättää niin mikäs siinä.
Mutta nythän ne lapaet haluaa ilmaiseen päivähoitoon jo ihan taaperoina. Sehän maksaa veronmaksajille paljon enemmän.
Ja nytkin on halvempaa veronmaksajille se kotiäiti kuin päivähoito. Eli en tajua tätä perustetta. Varsinkaan jos äidillä ei työtä mihin palata jokloin yhteiskunnalle lankeaa päivägoitokulut ja työttömyyspäiväraha. En ymmärrä.
No sitten menet kouluun ja hankit itsellesi uuden ammatin. Miksi meidän muiden pitää maksaa sinun elämisesi? Fakta on se, että kauan kotiäitinä olleet putoavat muita useammin kokonaan työelämän ulkopuolella.
En minä ole kotiäiti.
Kai tajuat että se työttömän kouluttaminenkin maksaa. Eli sinä haluat maksaa lapsen päivähoidon, työttömyyspäivärahan JA koulutuksen mutta et paria sataa kotihoidontukea? Miksi?
Koska se kotona oleva ei koskaan tule hyödyttämään yhteiskuntaa ollenkaan. Se on kuin syöpä jokka vaan imee elinvoimaa terveistä soluista.
Mutta se joka on koulussa opiskelee ja näin hänestä on hyötyä tulevaisuudessa työelämässä
Joo sehän ei hyödytä yhteiskuntaa pätkääkään että lapset ovat saaneet viettää lapsuuden turvallisessa ympäristössä vanhempiensa hoidettavana. Lapsen psyykeen kannaltahan on halvempaa potkaista vauva ulkopuolisen syliin tuntemaan turvattomuutta. Tätä traumaa voi sitten koulu- ja työikäisenä hoitaa veronmaksajien piikkiin terapiassa ja/tai saikuttaa töistä selittämättömän ahdistuksen muodossa. Hintaa tulee tuhansia euroja per levinnyt pää, tärkeintähän oli säästää muutamia satasia 20 vuotta aikaisemmin. Tällä leikkaa ja säästä tänään politiikalla maksetaan myöhemmin kovaa hintaa kymmenkertaisena. Onhan se jo nähty mutta sitä ei vain haluta nähdä.
Tässä juuri seuraan omieni ja muutaman lähellä asuvan perheen tapauksia. Me, akateemiste, lapset vanhempaisloman jälkeen hoitoon laittaneet, yhdessä lapset kasvattaneet vanhempaislomien jakamisia myöten kasvatimme lapsemme myönteisessä imapiirissa, panostimme lasten itsetuntoon, kannustimme käyttämään kykyjään. Nyt molemmat ylioppilaita ja yliopistossa tutkintoja tekemässä. Lähinaapureissa yh löysi uuden miehen, teki lisää lapsia, on taas yh ja lähinnä kotona työttömänä. Tyttö sai ensimmäisen lapsen jo 19-vuotiaana, kaikki koulut jäi kesken ja suhde loppui, oli vuoden yh:na, sitten uusi mies kainaloon ja uusi lapsi, ovat ilmeisesti yhdessä uusioperheen' mutta tytöllä koulut vieläkin kesken. Poika kävi amiksen mutta näyttää olevan kotona. Toisessa kotona lapsensa hoitaneessa perheessä hyvin terävä tyttö jätti lukion kesken, kävi myöhemmin lähihoitajaksi, nyt haaveilee poikakaverinsa kanssa lapsista, muut sisarukset etsivät vielä paikkaansa. Ainakin meidän lähiön kokemukset (plus tilastot) ei puhu pitkien kotiäitiyksien puolesta. Kun kotona näytetään mallia ettei töissä käyminen ole ainakaan äitien juttu sieltä vanhakantaisesta umpiosta on hankala niiden lasten ponnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa kotiin omasta vaatimuksestaan jäävät naiset voivat lopettaa kaikki huutelut tasa-arvosta, he ovat itse päättäneet siitä luopua.
Elisabeth Rehn hoiti neljä lasta kotona. Silti hän oli Suomen ensimmäinen naispuolinen presidenttiehdokas ja todellinen tasa-arvotaistelija.
Miten Elisabeth Rehn oli tasa-arvotaistelija, kun hän ei soveltanut tasa-arvoa ajamaansa naisten asepalvelukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa kotiin omasta vaatimuksestaan jäävät naiset voivat lopettaa kaikki huutelut tasa-arvosta, he ovat itse päättäneet siitä luopua.
En minä ole tasa-arvosta ainakaan luonut vaikka olen kotona lapsen kanssa :D ihan tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen olen yhä ja miehenkin kanssa tasa-arvoinen, miten en olisi? Määrittääkö ammatti myös tasa-arvoisuuden? Entäs harrastukset?
Et tietenkään ole luopunut, omasta mielestäsi. Sinun mallissasi äidit vain ovat tasavertaisempia kuin isät.
Millä lailla?
Mietipä vielä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Mikäpä naisia estää kotona olemasta. Minä vain en halua osallistua veronmaksajana sen tukemiseen. Että jos mies elättää niin mikäs siinä.
Mutta nythän ne lapaet haluaa ilmaiseen päivähoitoon jo ihan taaperoina. Sehän maksaa veronmaksajille paljon enemmän.
Ja nytkin on halvempaa veronmaksajille se kotiäiti kuin päivähoito. Eli en tajua tätä perustetta. Varsinkaan jos äidillä ei työtä mihin palata jokloin yhteiskunnalle lankeaa päivägoitokulut ja työttömyyspäiväraha. En ymmärrä.
No sitten menet kouluun ja hankit itsellesi uuden ammatin. Miksi meidän muiden pitää maksaa sinun elämisesi? Fakta on se, että kauan kotiäitinä olleet putoavat muita useammin kokonaan työelämän ulkopuolella.
En minä ole kotiäiti.
Kai tajuat että se työttömän kouluttaminenkin maksaa. Eli sinä haluat maksaa lapsen päivähoidon, työttömyyspäivärahan JA koulutuksen mutta et paria sataa kotihoidontukea? Miksi?
Koska se kotona oleva ei koskaan tule hyödyttämään yhteiskuntaa ollenkaan. Se on kuin syöpä jokka vaan imee elinvoimaa terveistä soluista.
Mutta se joka on koulussa opiskelee ja näin hänestä on hyötyä tulevaisuudessa työelämässä
Joo sehän ei hyödytä yhteiskuntaa pätkääkään että lapset ovat saaneet viettää lapsuuden turvallisessa ympäristössä vanhempiensa hoidettavana. Lapsen psyykeen kannaltahan on halvempaa potkaista vauva ulkopuolisen syliin tuntemaan turvattomuutta. Tätä traumaa voi sitten koulu- ja työikäisenä hoitaa veronmaksajien piikkiin terapiassa ja/tai saikuttaa töistä selittämättömän ahdistuksen muodossa. Hintaa tulee tuhansia euroja per levinnyt pää, tärkeintähän oli säästää muutamia satasia 20 vuotta aikaisemmin. Tällä leikkaa ja säästä tänään politiikalla maksetaan myöhemmin kovaa hintaa kymmenkertaisena. Onhan se jo nähty mutta sitä ei vain haluta nähdä.
Tässä juuri seuraan omieni ja muutaman lähellä asuvan perheen tapauksia. Me, akateemiste, lapset vanhempaisloman jälkeen hoitoon laittaneet, yhdessä lapset kasvattaneet vanhempaislomien jakamisia myöten kasvatimme lapsemme myönteisessä imapiirissa, panostimme lasten itsetuntoon, kannustimme käyttämään kykyjään. Nyt molemmat ylioppilaita ja yliopistossa tutkintoja tekemässä. Lähinaapureissa yh löysi uuden miehen, teki lisää lapsia, on taas yh ja lähinnä kotona työttömänä. Tyttö sai ensimmäisen lapsen jo 19-vuotiaana, kaikki koulut jäi kesken ja suhde loppui, oli vuoden yh:na, sitten uusi mies kainaloon ja uusi lapsi, ovat ilmeisesti yhdessä uusioperheen' mutta tytöllä koulut vieläkin kesken. Poika kävi amiksen mutta näyttää olevan kotona. Toisessa kotona lapsensa hoitaneessa perheessä hyvin terävä tyttö jätti lukion kesken, kävi myöhemmin lähihoitajaksi, nyt haaveilee poikakaverinsa kanssa lapsista, muut sisarukset etsivät vielä paikkaansa. Ainakin meidän lähiön kokemukset (plus tilastot) ei puhu pitkien kotiäitiyksien puolesta. Kun kotona näytetään mallia ettei töissä käyminen ole ainakaan äitien juttu sieltä vanhakantaisesta umpiosta on hankala niiden lasten ponnistaa.
Niin. Minun ympäristössäni täällä arvoalueella kaikki ns kotivanhemmat on akateemisia.
Lapsia vaalitaan. Vanhemmat joustavat omista tarpeistaan. Silti suurin osa tekee myös töitä ns kotona olevan lisäksi. Esim naapurin lääkäripariskunnasta toinen käy iltavastaanotolla, toinen on yliopistolla.
Sen sijaan oman työpaikkani aikaisin palanneet paahtavat sitten ties kuinka monetta vuotta sitä yhtä ja samaa rutiinihommaa, josta heille ei edes jää käteen mitään ja josta eivät käytännössä edes saa nettona niin paljon, että se kattaisi heidän omien lastensa päivähoidon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa kotiin omasta vaatimuksestaan jäävät naiset voivat lopettaa kaikki huutelut tasa-arvosta, he ovat itse päättäneet siitä luopua.
En minä ole tasa-arvosta ainakaan luonut vaikka olen kotona lapsen kanssa :D ihan tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen olen yhä ja miehenkin kanssa tasa-arvoinen, miten en olisi? Määrittääkö ammatti myös tasa-arvoisuuden? Entäs harrastukset?
Et tietenkään ole luopunut, omasta mielestäsi. Sinun mallissasi äidit vain ovat tasavertaisempia kuin isät.
Millä lailla?
Mietipä vielä itse.
Kuka. En ole tuo äiti vaan vierestä ihmettelevä. Selitä toki.
Senkun ovat kotona, jos miehen tilipussi ja luonne kestää.
Voisin kunnioittaa nykyajan kotiäitejä JOS olisivat kotona heti vaikkapa yläasteen tai lukion jälkeen. Siinä kerkiäisi tehdä monen monta lasta.
Mutta ei, kun sen itsenäisen naisen täytyy ensin juhlia lakkiaiset, sitten pitää pitää välivuosi ja vähän etsiä omaa itseä, sitten pyriskellään opiskelemaan vähän sinne ja tänne (toki vähintään oikikseen), käydään yksi vuosi sitä opinahjoa ja nyyh, poikaystävä lähtee vaihtoon ja pitäähän sitä lähteä vahtimaan, eli opinnot kesken ja kivasti seikkaileen ulkomaille, elämä (ja poikaystävä) kantaa ja ainahan baarista saa duunii.
Palataan takaisin, miehellä on arvokasta ulkomaan kokemusta, nainen jatkaa opintojaan mut hei eihän tää oo enää kivaa ko kurssikaverit on vuotta edempänä, mitähän mä ny tekisin?
Hei mä vaihdan alaa! Jes! Poikaystäväkin tsemppaa kybällä ja nytku mulla on tää haku kesken, en oikeen pysty maksaan elämääni joten me muutetaan yhteen! Ihkua!
Kaks vuotta hakemista oppilaitokseen, vuosi opiskelua, hups, yllätysraskaus, "no kyllä mä hoidan tosta vaan sekä opinnot että ipanan"!
Fast forward 10 vuotta ja ne lasta ja yh, jolla ei tutkintoa tai ammattiosaamista. Elarit juoksee useammalta mieheltä, kaupunki maksaa kämpän, harkinnanvaraista tämän tästä.
Onhan tämäkin nainen "kotona", mutta ei hänestä ole kenellekään mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa kotiin omasta vaatimuksestaan jäävät naiset voivat lopettaa kaikki huutelut tasa-arvosta, he ovat itse päättäneet siitä luopua.
Elisabeth Rehn hoiti neljä lasta kotona. Silti hän oli Suomen ensimmäinen naispuolinen presidenttiehdokas ja todellinen tasa-arvotaistelija.
Miten Elisabeth Rehn oli tasa-arvotaistelija, kun hän ei soveltanut tasa-arvoa ajamaansa naisten asepalvelukseen?
Sekö on tasa-arvon mitta? Ei minusta.
Toki töitä riittää, palkanmaksajaa tehdylle työlle ei vain tunnu löytyvän.