Uskottomuuden syyt ?

Isabella kirjoitti:

Ihmettelen suuresti myös sitä että mikäli mies/nainen kokee tyytymättömyyttä niin miksi siitä ei puhuta, kanneta omaa vastuutaan asioihin vaan lähdetään pettämn tilaisuuden tullen.

Kun sen suhteen eteen vois tehdä töitä ja yrittää edes omalta osaltaan keksiä jotain piristävää sen oman puolison kanssa, sen kanssahan sitä elämää eletän. Ei se pettäminen niitä koti ongelmia ratkaise.

Ei pettäminen ratkaise kotiongelmia, mutta ehkä niitä ei ratkaise mikään muukaan. Joskus niistä on puhuttu väsymiseen asti, ja tietää että tää ei tuu ikinä muuttumaan, en esim ikinä tuu saamaan tältä mieheltä tämän enempää hellyyttä tms. Mutta on ansassa, koska talo ja lapset. Joten pakenee hetkeksi sellaiseen harhaan, että voisi olla joku joka haluaisi minut, sellaisena kuin olen, koskettaisi ja pitäisi lähellä, ja juttelisi kaikista asioista.

Niin että kun se on ohi, ainakin sitä voi muistella ne seuraavat vuodet.

Rysän päällä.

Eipä tee mieli sekaantua kehenkään.

Minua ei kukaan koskaan ikinä enää kohtele huonosti. Helppo olla ja hengittää.

Tällä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Millasia nämä ei-koskettelevat miehet ovat suhteen alussa, ensimmäisen kahden vuoden aikana? Ovatko silloinkaan koskettelijoita, että ottavat itse kädestä kiinni, tulevat ihan viereen tai koskettavat muulloin kuin haluavat seksiä?

Eli muuttuiko tilanne radikaalisti, vai ovatko nuo miehet sitä tyyppiä, jotka eivät halua "lääppimistä"?

Nyt kun kysyt, niin tuo minun ei-kosketteleva ex tosiaan ei alussakaan ollut kädestä pitävää tai sylikkäin nukkuvaa tai sohvalla sylikkäin viihtyvää tyyppiä. En sitä ekan vuoden aikana huomannut, kun oli minussa muuten koko ajan kiinni kun oli innoissaan seksistä.

Esim kadulla tuppasi harppomaan pari askelta minun edellä aina. Ei kestänyt nukkua saman peiton alla. Häntä ei saanut hieroa tai sivellä, kun se kutitti.

Nykyinen mies on ihan erilainen, olemme olleet kolme vuotta yhdessä, ja aina kun kävelemme jossain, hän haluaa pitää minua kädestä kiinni. Mieluiten istuu vierelläni sohvassa tai ruokapöydässä, ja pitää kättä ympärillä tai polvella, tai on muuten kosketuksessa. Haluaa aina syleillä nukkumaan mennessä, nukkua iholla ja saman peiton alla. Häntä saa hieroa, silitellä, ohimennen suukottaa niskaan, halaamme usein. On meillä paljon seksiäkin, mutta muuta kosketusta on jatkuvasti vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millasia nämä ei-koskettelevat miehet ovat suhteen alussa, ensimmäisen kahden vuoden aikana? Ovatko silloinkaan koskettelijoita, että ottavat itse kädestä kiinni, tulevat ihan viereen tai koskettavat muulloin kuin haluavat seksiä?

Eli muuttuiko tilanne radikaalisti, vai ovatko nuo miehet sitä tyyppiä, jotka eivät halua "lääppimistä"?

Nyt kun kysyt, niin tuo minun ei-kosketteleva ex tosiaan ei alussakaan ollut kädestä pitävää tai sylikkäin nukkuvaa tai sohvalla sylikkäin viihtyvää tyyppiä. En sitä ekan vuoden aikana huomannut, kun oli minussa muuten koko ajan kiinni kun oli innoissaan seksistä.

Esim kadulla tuppasi harppomaan pari askelta minun edellä aina. Ei kestänyt nukkua saman peiton alla. Häntä ei saanut hieroa tai sivellä, kun se kutitti.

Nykyinen mies on ihan erilainen, olemme olleet kolme vuotta yhdessä, ja aina kun kävelemme jossain, hän haluaa pitää minua kädestä kiinni. Mieluiten istuu vierelläni sohvassa tai ruokapöydässä, ja pitää kättä ympärillä tai polvella, tai on muuten kosketuksessa. Haluaa aina syleillä nukkumaan mennessä, nukkua iholla ja saman peiton alla. Häntä saa hieroa, silitellä, ohimennen suukottaa niskaan, halaamme usein. On meillä paljon seksiäkin, mutta muuta kosketusta on jatkuvasti vielä enemmän.

Tuota ajattelinkin. Toiset ovat enemmän ja toiset vähemmän kiinni. Minä itse olen sellainen iholla kiinni oleva, ja mieheni ei. Niin helposti tulkitsen sen välinpitämättömyydeksi. Joudun ihan tietoisesti muistuttamaan itseäni, että ei se merkitse sitä. Olemme vain erilaisia.

Minun eksäni oli samanlainen iholla olija kuin minä. Liimauduimme aina toisiimme. Viimeisenä iltanakin ennen avioeroppäätöstä, kun hänellä oli jo toinen nainen, hän piti tiukasti sylissä illalla. Hänen kohdallaan jouduin muistuttamaan itselleni, että ei, ei hän rakastanut minua. Halaaminen ei kerro rakastamisesta mitään. Mies vain tyydytti omaa läheisyydentarvettaan minuun.

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo syyksi sen, että oli imartelevaa kokea olevansa tärkeä ja saavansa huomiota. Tämä toinen nainen oli perhetuttu ja oli erotilanteessa. Olivat puhelinyhteydessä ja satunnaisia tapaamisia parin vuoden ajan, ei kuulema seksiä(?). En nalkuta, pidän itsestäni huolen ja seksiä kyllä olisi saanut kotoa jos olisi halunnut. Nyt katuu todella rajusti. Luottamus vaan on mennyt enkö usko että palas. Jostakin syystä tämä on miehelle se kovin pala. Haluaa, että taas luottaisin. Ihan niin puskista tuli. En olisi ikinä uskonut. Älkää olko sinisilmäisiä!

Seksiä olisi saanut jos olisi halunnut? Ilmeisesti siis sinä et halunnut, mutta annoit velvollisuudesta tai halusit, mutta et ilmaissut sitä. Kyllä mieskin haluaa tuntea itsensä haluttavaksi. Jos kotona ollaan kuin kämppiksiä ja sitten yhtäkkiä viehättävä nainen osoittaa kiinnostusta niin henkisesti kuin fyysisesti, niin kyllähän se herättää koomasta. Lähellä oli pettäminen itselläkin vastaavassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo syyksi sen, että oli imartelevaa kokea olevansa tärkeä ja saavansa huomiota. Tämä toinen nainen oli perhetuttu ja oli erotilanteessa. Olivat puhelinyhteydessä ja satunnaisia tapaamisia parin vuoden ajan, ei kuulema seksiä(?). En nalkuta, pidän itsestäni huolen ja seksiä kyllä olisi saanut kotoa jos olisi halunnut. Nyt katuu todella rajusti. Luottamus vaan on mennyt enkö usko että palas. Jostakin syystä tämä on miehelle se kovin pala. Haluaa, että taas luottaisin. Ihan niin puskista tuli. En olisi ikinä uskonut. Älkää olko sinisilmäisiä!

6 kommentoi:

Minunkin eksäni sanoi, että minä en arvostanut häntä. Itse en ymmärrä, miten niin en? En nalkuttanut enkä kritisoinut. Olen tyyppi, joka hyväksyy toisen ihmisen ja eriävät mielipiteet. Olin kodinhengetär ja pikkuvaimo, joka ensi huomioi miehen tarpeey, sitten vasta omansa.

Mitä lie arvostusta tuo toinen nainen osoitti?

Eri ihmiset osoittavat arvostustaan ja rakkauttaan eri tavoilla. He myös haluavat että sitä heille osoitetaan eri tavoilla. Ehkä miehesi ei ymmärtänyt sinun tapaasi osoittaa rakkauttasi/arvostustasi ja se toinen nainen teki se juuri sillä tavalla jota miehesi on kaivannut.

Ap, teidän parisuhde ei ole voinut olla miehen mielestä riittävän toimiva ja läheinen, jos kerran toinen on ajautunut pettämään. Oletan siis, että hän ei ole mikään ikuinen auervaara, vaan tämä on hänelle epätyypillistä toimintaa.

Parisuhteessa on vain kaksi, jotka voi tietää, mikä on pielessä, joten sinun täytyy nyt omastakin mielestäsi kaivella, että mikä teidän välillä ei toimi. En tarkoita, että mikään olisi sinun vika, tai että sinun pitäisi muuttua, mutta jokuhan teidän välillä ei ole toiminut, kun eihän tuollainen pettäminen tyhjästä tule.

Täällä onkin listattu asioita, jota ihmiset on kokeneet jääneensä vaille parisuhteessa. Mitä sinun miehesi on kokenut jääneensä vaille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo syyksi sen, että oli imartelevaa kokea olevansa tärkeä ja saavansa huomiota. Tämä toinen nainen oli perhetuttu ja oli erotilanteessa. Olivat puhelinyhteydessä ja satunnaisia tapaamisia parin vuoden ajan, ei kuulema seksiä(?). En nalkuta, pidän itsestäni huolen ja seksiä kyllä olisi saanut kotoa jos olisi halunnut. Nyt katuu todella rajusti. Luottamus vaan on mennyt enkö usko että palas. Jostakin syystä tämä on miehelle se kovin pala. Haluaa, että taas luottaisin. Ihan niin puskista tuli. En olisi ikinä uskonut. Älkää olko sinisilmäisiä!

Seksiä olisi saanut jos olisi halunnut? Ilmeisesti siis sinä et halunnut, mutta annoit velvollisuudesta tai halusit, mutta et ilmaissut sitä. Kyllä mieskin haluaa tuntea itsensä haluttavaksi. Jos kotona ollaan kuin kämppiksiä ja sitten yhtäkkiä viehättävä nainen osoittaa kiinnostusta niin henkisesti kuin fyysisesti, niin kyllähän se herättää koomasta. Lähellä oli pettäminen itselläkin vastaavassa tilanteessa.

Samaa mieltä. Mieheni saa seksiä jos haluaa, mutta hänestä siinä tärkeintä olisi se, että sitä olisi kun minä haluaisin. Hän haluaisi minun haluavan häntä, ei hän halua pelkkää rutiininomaista tyhjennystä. Siihenhän riittää periaatteessa oma käsikin. Hän haluaisi että nimenomaan nautin seksistä hänen kanssa, ja myös näytän sen sanoin ja käytöksellä.

Hän ottaa mieluummin vastaan pakit toisinaan, kuin että annan vastuuntunnosta vastentahtoisesti, ja sen takia lakkaan haluamasta ja alan kokea seksin vain velvollisuutena ja kotityönä. Että mieluummin villiä seksiä kerran viikossa, kuin joka ilta alla vaimo, joka katselee tapettia ja miettii kauppalistaa.

Jos suhde on niin huonossa jamassa, että on valtavia näkemyseroja alkoholin käytöstä, rahasta, läheisyydestä ja seksistä, en todellakaan hyppäisi vieraaseen sänkyyn vaan ottaisin eron. Meillä on lapset, talo ja velkaa, mutta parempi hyvä elämä onnellisena yksin kuin huonossa suhteessa. Pettäminen ainoastaan pahentaa tilannetta, jos/kun se ero jossain vaiheessa eteen kuitenkin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ap, teidän parisuhde ei ole voinut olla miehen mielestä riittävän toimiva ja läheinen, jos kerran toinen on ajautunut pettämään. Oletan siis, että hän ei ole mikään ikuinen auervaara, vaan tämä on hänelle epätyypillistä toimintaa.

Parisuhteessa on vain kaksi, jotka voi tietää, mikä on pielessä, joten sinun täytyy nyt omastakin mielestäsi kaivella, että mikä teidän välillä ei toimi. En tarkoita, että mikään olisi sinun vika, tai että sinun pitäisi muuttua, mutta jokuhan teidän välillä ei ole toiminut, kun eihän tuollainen pettäminen tyhjästä tule.

Täällä onkin listattu asioita, jota ihmiset on kokeneet jääneensä vaille parisuhteessa. Mitä sinun miehesi on kokenut jääneensä vaille?

Tää on nyt saanut tietysti alapeukkua, mutta juttuhan on niin, että tottakai voi lähteä siitä, että mies teki lähtökohtaisesti väärin, eikä sitä tarvi edes yrittää ymmärtää, eikä sillä voinut olla mitään hyväksyttävää syytä.

Joku syy sillä kumminkin oli, oli sitten miten väärä vaan. Jos haluaa yhtään ymmärtää, miksi se teki mitä teki, ja mitä se itse koki ettei vaimolta saanut, noin jonkun on sitten alennuttava kysymään siltä.

Voihan sen miehen heivata suorilta pellolle, jos ajattelee, että pettäjä mikä pettäjä. Siitä vaan ei opi sitten kukaan mitään. Eikä ainakaan liittoa sillä voi sitten yrittää korjata.

Se, että pettäjä vain konttaisi nöyrimmin kotiin, ja asia olisi sillä selvä, varmaan tyydyttäisi petetyn oikeudentuntoa. Sekään ei kuitenkaan korjaa yhtään mitään, ja liiton samat ongelmat tulee vastaan myöhemmin. Ne on vain lakaistu maton alle.

Isabella kirjoitti:

Meillä ei oo lapsia, ikääkin jo, minä lähemmäs viiskymmentä ja mies neljääkymmentä lähestyvä. Kahdestaan elellään.

Kuten mainitsin, olis kiva kuulla kokemuksia ja tapahtumia aiheesta. Käyn tätä prosessia itse edelleen läpi.

Kuulostaa siltä, että mies sai mahdollisuuden saada nuorempaa ja käytti sen. 

Minä olen pettänyt kun löysin sielunkumppanin (joka petti myös silloista vaimoaan). Olemme nyt olleet keskenämme naimisissa jo yli 10v ja edelleen joka päivä onnellisia yhdessä. Molemmat siis petti, koska olivat yhdessä "väärän" ihmisen kanssa eivätkä pystyneet vastustamaan kiusausta. 

First there was an opportunity, then there was a betrayal.

- Trainspotting2 -

Vierailija kirjoitti:

Isabella kirjoitti:

Ihmettelen suuresti myös sitä että mikäli mies/nainen kokee tyytymättömyyttä niin miksi siitä ei puhuta, kanneta omaa vastuutaan asioihin vaan lähdetään pettämn tilaisuuden tullen.

Kun sen suhteen eteen vois tehdä töitä ja yrittää edes omalta osaltaan keksiä jotain piristävää sen oman puolison kanssa, sen kanssahan sitä elämää eletän. Ei se pettäminen niitä koti ongelmia ratkaise.

Taidat olla vähän yksinkertainen. Kai nyt useimmat ensin yrittävätkin puhua. Ei se läheisyyden puute pelkästään siitä johdu, että suhde olisi vain vähän väljähtynyt. Yleensä taustalla on isompiakin ongelmia kuten esim. välinpitämättömyys toista ja toisen tarpeita kohtaan, täysin erilaiset libidot tai käsitykset joistain merkittävistä asioista kuten esim. alkoholinkäytöstä tai rahankäytöstä jne. Jos tuonkaltaisista asioista ei saada kompromissia aikaan, helposti aletaan ajautua erilleen. Ensin henkisesti ja lopulta fyysisestikin.

En kait minäkään tänne romaania ala kirjottamaan , kerroin vain lyhyesti ja ytimekkäästi ajatukseni .

Meillä oli kaikki aivan loistavasti , kunnes mies jäi kiinni, läheisyys vain puuttui johon minä yritin puhumalla muutosta . ei todellakaan kaikki asiat ole mustavalkoisia

Vain yksi ainoa syy: heikko luonne.

Pidän pettäviä ihmisiä ihmiskunnan pohjasakkana.

Mekin nykyisen miehen kanssa on pohdittu molempien erojen syitä. Perimmäinen syy on kyllä se, että on menty väärän ihmisen kanssa alunperinkään yhteen, vääristä syistä.

Biologinen kello yleensä tikittää naisilla niin lujaa, että naimisiin pitää päästä ja tehdä ne lapset. Sitten vasta pysähdytään miettimään, että meilläpä ei oikein tuo kommunikaatio toimi, eikä me oikeastaan ymmärretä toisiamme juurikaan, eikä oikeestaan tykätä samoista asioista, eikä haluta tulevausuudelta samaa.

Mutta kun hynttyyt on lyöty yhteen rakastumisen alkuhuumassa, niin siinä ollaan. On rakastuttu vaan siihen toivekuvaan, mikä toisesta on ollut. Todellinen persoona tulee esiin vasta vuosien ja vastoinkäymisten myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi ainoa syy: heikko luonne.

Pidän pettäviä ihmisiä ihmiskunnan pohjasakkana.

Tarkemmin sanottuna itsekkyys.

Mä kyllä olen sitä mieltä, että jos suhde on niin huonossa jamassa että toinen on ajautunut pettämään, niin eroaa sitten.

Ei voi olla onnellinen, jotain olennaista puuttuu, ja keskusteluyhteyskään ei mitä ilmeisimmin toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi ainoa syy: heikko luonne.

Pidän pettäviä ihmisiä ihmiskunnan pohjasakkana.

Tarkemmin sanottuna itsekkyys.

Aika tekopyhää. Kaikki me ollaan itsekkäitä, kukin eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vain yksi ainoa syy: heikko luonne.

Pidän pettäviä ihmisiä ihmiskunnan pohjasakkana.

Sehän se ainoa syy sitten varmaan on, heikkous. Näin lienee minullakin. Näiden vuosikymmenten jälkeen olen niin lohduttoman kyllästynyt olemaan vahva. Kaipaan tukea, ymmärrystä, arvostusta, hellyyttä ja halua. Tämän ansiosta  olen tuota porukkaa, jota itsekin joskus pidin "pohjasakkana". Olkoon niin.  

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä olen sitä mieltä, että jos suhde on niin huonossa jamassa että toinen on ajautunut pettämään, niin eroaa sitten.

Ei voi olla onnellinen, jotain olennaista puuttuu, ja keskusteluyhteyskään ei mitä ilmeisimmin toimi.

Sinä voit olla ihan mitä mieltä vain. Et kuitenkaan tiedä mitään meidän muiden asioista, elämäntilanteista, perheistä, lapsista, sitoumuksista, tunteista. Mielipiteelläsi suhteistamme ei näin ollen mitään painoarvoa.