Uskottomuuden syyt ?

Ihmettelen suuresti myös sitä että mikäli mies/nainen kokee tyytymättömyyttä niin miksi siitä ei puhuta, kanneta omaa vastuutaan asioihin vaan lähdetään pettämn tilaisuuden tullen.

Kun sen suhteen eteen vois tehdä töitä ja yrittää edes omalta osaltaan keksiä jotain piristävää sen oman puolison kanssa, sen kanssahan sitä elämää eletän. Ei se pettäminen niitä koti ongelmia ratkaise.

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ja psykopatia.

Tai sitten ei, alle 1% väestöstä on psykopaatteja, kun taas yli 50% pettää niin, että mennään yhdyntään ja 70% sitten muin keinoin. Se on ihan ihmisluonne, mikä saa pettämään eikä mikään muu. Ihmistä ei ole suunniteltu pitkiin suhteisiin, ne ovat luonnottomia kaikin puolin, vaikka meidän yhteiskunta onkin rakentunut niin. Biologisesti on ihminen luotu olemaan yhdessä sen rakkaudenhuuman ajan, kunnes se pahin vauva-aika on ohi ja sitten siirrytään seuraavaan kumppaniin. 

Isabella kirjoitti:

Ihmettelen suuresti myös sitä että mikäli mies/nainen kokee tyytymättömyyttä niin miksi siitä ei puhuta, kanneta omaa vastuutaan asioihin vaan lähdetään pettämn tilaisuuden tullen.

Kun sen suhteen eteen vois tehdä töitä ja yrittää edes omalta osaltaan keksiä jotain piristävää sen oman puolison kanssa, sen kanssahan sitä elämää eletän. Ei se pettäminen niitä koti ongelmia ratkaise.

Miksi ei? Ei mikään puhuminen koskaan maailmassa muuta sitä tosiasiaa, jos kaipaa vaihtelua. Suurin osa ei jää ikinä kiinni eikä kukaan saa tietää ja tilaisuus tekee varkaan. Ei sitä halua poista edes miljoona tuntia keskustelua tai mikään muukaan. Sitäpaitsi, jos se on tasan se tarve niin ratkaiseehan se sen ongelman.

Halpaa huvia. Halpaa siksi kun on niin helppo uskotella olematonta rakkautta. Vaihtelu tekee sen huviksi.

Isabella kirjoitti:

Ihmettelen suuresti myös sitä että mikäli mies/nainen kokee tyytymättömyyttä niin miksi siitä ei puhuta, kanneta omaa vastuutaan asioihin vaan lähdetään pettämn tilaisuuden tullen.

Kun sen suhteen eteen vois tehdä töitä ja yrittää edes omalta osaltaan keksiä jotain piristävää sen oman puolison kanssa, sen kanssahan sitä elämää eletän. Ei se pettäminen niitä koti ongelmia ratkaise.

No usein ennen pettämistä ON tehty töitä suhteen eteen. Mutta ei suhteen tilaa voi yksin muuttaa, jos toinen ei halua puhua eikä etsiä ratkaisuja. Vähättelee toisen suhteessa kokemia ongelmia. Jos puoliso jättää toisen yksin näiden ongelmien ja pettymyken tunteiden kanssa, niin riski pettämisestä kasvaa.

Se on kivaa. Harmiton harrastus mikä pitää suhteen virkeänä.

Eiköhän niitä syitä löydy joka lähtöön. Joskus tilaisuus tekee vaan varkaan, esim. kun se peräkylän poika nousee kansansuosioon esimerkiksi musiikin ansiosta ja tasokasta lyyliä on tyrkyllä keikkapaikoilla, niin se kotona oleva kulta voi siinä ensihuumassa unohtua, vaikkei mitään ongelmia olisikaan. Ja sama toki koskee urheilijoita yms. Ja kyllähän ihan taviksiakin on, jotka lähtee vieraan matkaan ihan vaan huvikseen ja vaihtelun vuoksi.

Mut sit on myös niitä, jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä ja hakevat helpotusta tilanteeseen muualta. Harvemmin kyse on pelkästä seksistä vaan ylipäätään yhteyden puutteesta. Ja kun kuitenkin suurin osa ihmisistä kaipaa lämpöä ja rakkautta osakseen niin jos kotona ei ole kaikki kunnossa niin sitä haetaan monesti muualta. Vaikka puolison kanssa olisi seksiäkin, niin jos se on vain ruutininomainen mekaaninen suoritus fyysisen tyydytyksen saamiseksi, ei se välttämättä riitä henkisellä piolella.

Fiksumpaa toki olisi selvittää asiat puhumalla, mutta aina se puhuminenkaan ei auta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsismi ja psykopatia.

Tai sitten ei, alle 1% väestöstä on psykopaatteja, kun taas yli 50% pettää niin, että mennään yhdyntään ja 70% sitten muin keinoin. Se on ihan ihmisluonne, mikä saa pettämään eikä mikään muu. Ihmistä ei ole suunniteltu pitkiin suhteisiin, ne ovat luonnottomia kaikin puolin, vaikka meidän yhteiskunta onkin rakentunut niin. Biologisesti on ihminen luotu olemaan yhdessä sen rakkaudenhuuman ajan, kunnes se pahin vauva-aika on ohi ja sitten siirrytään seuraavaan kumppaniin. 

Kyllä mulla on pitkiä suhteita takana, pisin niistä 13 vuotta enkä ikinä pettäis ellei rakkaus loppuisi.

Vierailija kirjoitti:

Isabella kirjoitti:

Ihmettelen suuresti myös sitä että mikäli mies/nainen kokee tyytymättömyyttä niin miksi siitä ei puhuta, kanneta omaa vastuutaan asioihin vaan lähdetään pettämn tilaisuuden tullen.

Kun sen suhteen eteen vois tehdä töitä ja yrittää edes omalta osaltaan keksiä jotain piristävää sen oman puolison kanssa, sen kanssahan sitä elämää eletän. Ei se pettäminen niitä koti ongelmia ratkaise.

No usein ennen pettämistä ON tehty töitä suhteen eteen. Mutta ei suhteen tilaa voi yksin muuttaa, jos toinen ei halua puhua eikä etsiä ratkaisuja. Vähättelee toisen suhteessa kokemia ongelmia. Jos puoliso jättää toisen yksin näiden ongelmien ja pettymyken tunteiden kanssa, niin riski pettämisestä kasvaa.

Meillä kävi niin että minä, nainen, olin tyytymätön suhteeseen, seksin vähyyteen, kommunikoinnin hankaluuteen, läheisyyden puutteeseen , ihmettelin miksi kaikki loppui, tein kaikkeni jotta asioihin olisi saatu muutosta, mies hoki minulle että kaikki on kunnossa ettei ole mikään huonosti, hän rakastaa ja kaikki ok. Silti hän oli etäinen minua kohtaan.

Sillä välin hän juoksi töiden lomassa vieraissa. Tämä loukkaa minua suunnattoman paljon, tällä hetkellä tunnen vain vihaa ja suuttumusta, tulin niin huijatuksi ja minulle valehdeltiin päin naamaa. Eniten ärsyttää se että minulla on tunne ettei mies todellisuudessa ole edes tajunnut mitä kaikkea tunne puolella hän teollaan minulle aiheutti.

Omat syyni.

Ensimmäinen on lapset, ei sekunnnin rauhaa että vois ees nussia, perhepeti. Aina kun saa housut pois jollain on asiaa. Ei apua lasten hoitoon eli ei mahdollisuutta yhteiseen aikaan.

Muutenkin tunteet miestä lasten synnnyttyä ovat muuttuneet täysin kaverillisiksi.

Toinen syy on miehen järkkky hengityksen haju, mikä on tosi turn of. Tupakoi runsaasti.

Mutta jos teen nopean johtopäätöksen, ilman lapsia elämä ois varmasti antavampaa, nyt lapset ovat mun elämän nro ykkönen. Jos nyt pitäis valita en tekis lapsia ja kehotan muitakin miettimään kahdesti.

Isabella kirjoitti:

mikä ajaa miehen/naisen uskottomuuteen? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia , varsinkin miesten , mikä ajaa käymään vieraissa? millaisessa elämän tilanteessa?

itselläni parisuhdetta neljä vuotta ja mieheni oli uskoton . Meillä toimiva suhde kuitenkin, seksiä sai kotonakin , joten syy ei ollut se . mies ei osaa sanoa muuta syytä kun sen että hänen syytä , hänessä vika jne ei syytä minua vaan rakastaa eikä tahdo erota . tästä nyt aikaa puoli vuotta .

Seksi on kivaa ja vaihtelu virkistää. Ei kukaan halua joka päivä syödä samassa ravintolassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheisyyden puute aiheuttaa meillä suuren riskin. Kun tähän vielä lisää harventuvan seksin niin ollaan tosi heikoilla. Pelkään että tilaisuuden tullen en pystyisi vastustamaan.

Tosin, mulla ei  ole koskaan ollut mitään kertapanoa vaan aina olen ollut ensin tunnesuhteessa ihmiseen ennen sänkyyn menoa, eli vielä pahempi - saattaisin rakastua toiseen jos tuntisin saavani kaiken mitä tarvitsen ja mitä kotona jään ilman!

nainen, 20v parisuhteessa, mies pihtaa

Auttaisiko, jos myös itse hankkisi sivusuhteen? Siis ihan oikeasti laittaisi puntit tasan. Kun koko ajan on niin huono ja surullisen olo. Mikään määrä puhumista ei auta, ei mikään määrä hyvittelyä tai vakuuttelua. Ja mistä ihmeestä löytää vapaan miehen tähän tarpeeseen?

Puntit tasan? En usko että  mun mies on edes pettänyt, liian periaatteellinen siihen. Oikeastaan se olisi helpotus koska silloin saisin itselleni luvan etsiä puuttuvaa hellyyttä muualta. Mutta kuten sanottu se olisi samalla tunnesuhteen luomista toiseen mikä hajoittaisi nykyisen suhteen - kaikki muu kuitenkin tässä  on erittäin hyvää.

Läheisyyden puute oikeasti sattuu ja hajottaa. Käyn psykoterapiassa ja tämä on suurin ja tärkein asia mitä käyn läpi. Läheisyyden puutteen hyväksymistä. En kyllä usko että omista tarpeista luopuminen tekisi minua onnellisemmaksi! Pattitilanne:(  Vielä kun tiedän että lähelläni on jo vuosia ollut ihminen joka on minulle läheinen ja rakas, kynnys seuraavaan askeleeseen pienenee koko ajan...

Isabella kirjoitti:

Ihmettelen suuresti myös sitä että mikäli mies/nainen kokee tyytymättömyyttä niin miksi siitä ei puhuta, kanneta omaa vastuutaan asioihin vaan lähdetään pettämn tilaisuuden tullen.

Kun sen suhteen eteen vois tehdä töitä ja yrittää edes omalta osaltaan keksiä jotain piristävää sen oman puolison kanssa, sen kanssahan sitä elämää eletän. Ei se pettäminen niitä koti ongelmia ratkaise.

Meillä on puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Ja viimeksi kirjoitin pitkän kirjeen jotta miehelleni olisi mustaa valkoisella asiasta ja hän voisi sieltä aina välillä lukea mitä vaimonsa ajattelee asioista ja kaipaa. Ja taas puhuttiin.

Mies on ymmärtäväinen, rakastava, suree ettei pysty parempaan, lupaa yrittää kovemmin jos annan tilaa (kokee jo painostavaksi sen että kerjään läheisyyttä) ja halaa keskustelun lopuksi. Ja unohtaa koko jutun.

Kaikki oli hyvin 19 vuotta kun jaksoin olla se joka piti kipinää yllä. Kun en enää jaksanut siitä tulikin miehelle rasite kun olisi ollut hänen vuoronsa jaksaa. Muuten täydellinen aviomies, kumppani ja isä.

Nyt on kuukausi kirjeen lähettämisestä, lupasin tulla puolitiehen vastaan jos hänkin yrittää. Tulos - yksi rakastelukerta ja minä halaan häntä kerran päivässä, annan hyvänyönsuukon kuten ennenkin. Mies - ei tee omatahtoisesti mitään.

Vituttaa!!

10

Vierailija kirjoitti:

Halpaa huvia. Halpaa siksi kun on niin helppo uskotella olematonta rakkautta. Vaihtelu tekee sen huviksi.

Totta.

Mulla mies pihtaa. Sekä läheisyyttä että seksiä. On sillä syykin olla haluamatta, siihen sattuu, ja kivulloisena se ei tahdo kosketusta. Olen tässä edelleen, vuosien jälkeen, koska rakastan, mutta helpommalla pääsisin, jos en rakastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla syynä on usein sukupuoli ja miehillä huono suhde.

Tutkimusten mukaan miehet joilla on sivusuhde kuitenkin useammin kertovat että ovat tyytyväisiä omaan parisuhteeseensa kuin naiset. "Pettävistä miehistä noin 54 prosenttia piti avioliittoaan mukiinmenevänä tai jopa hyvänä aloittaessaan avioliiton ulkopuolisen suhteen. Naisten osalta lukema oli huomattavasti alhaisempi, sillä noin 34 prosenttia pettäjistä oli tyytyväinen avioliittoonsa."

Isabella kirjoitti:

Ihmettelen suuresti myös sitä että mikäli mies/nainen kokee tyytymättömyyttä niin miksi siitä ei puhuta, kanneta omaa vastuutaan asioihin vaan lähdetään pettämn tilaisuuden tullen.

Kun sen suhteen eteen vois tehdä töitä ja yrittää edes omalta osaltaan keksiä jotain piristävää sen oman puolison kanssa, sen kanssahan sitä elämää eletän. Ei se pettäminen niitä koti ongelmia ratkaise.

Taidat olla vähän yksinkertainen. Kai nyt useimmat ensin yrittävätkin puhua. Ei se läheisyyden puute pelkästään siitä johdu, että suhde olisi vain vähän väljähtynyt. Yleensä taustalla on isompiakin ongelmia kuten esim. välinpitämättömyys toista ja toisen tarpeita kohtaan, täysin erilaiset libidot tai käsitykset joistain merkittävistä asioista kuten esim. alkoholinkäytöstä tai rahankäytöstä jne. Jos tuonkaltaisista asioista ei saada kompromissia aikaan, helposti aletaan ajautua erilleen. Ensin henkisesti ja lopulta fyysisestikin.

Pikkulapsiaika oli kauhea. Mies oli poissa enimmän aikaa, kai töissä, en oo enää ihan niin varma. Kun oli kotona, vetäytyi itsekseen murjottamaan ja kaljoittelemaan. Minä tein kaiken kotona ja olin lapsessa kiinni 24/7. Mies ei huomioinut minua millään lailla. Meillä ei ollut seksiä kahteen vuoteen. Halusin toisen lapsen, ja hän käytännössä sanoi, että et tule saamaan, olen kyllästynyt ettei ole rahaa, mene takaisin töihin tienaamaan.

Sanoin että sitten haluan eron. Mies oli ihan että ok sitten.

Minut oli kutsuttu isohlkoon tapahtumaan, jossa piti yöpyä, ja päätin että pirulauta, nyt bongaan jonkun ja annan mennä, ihan sama. Olihan siellä yksi hyvä tyyppi, ja olin sen kanssa. Ihan mahtavaa olla hetken aikaa haluttu ja pois omasta elämästään, vähän kuin lomalla kaikesta siitä paskasta.

Jäin sitten kiinni miehelle ja hän oli tietysti ihan raivona. Sanoin että mitä se sulle kuuluu, mehän erotaan.

Tässä kohtaa tein sen virheen. Olisi pitänyt erota vaan. Mutta mies alkoi taivutella minua takaisin ja alkoi taas piirittämään. Ajattelin, että on kuitenkin lapsen isä, pitäähän minun yrittää, jos tämä vielä korjaantuisi.

No korjaantuihan se hetkeksi, niin kauan kuin mies jaksoi taas olla minusta kiinnostunut. Siitä se kuitenkin taas hiipui siihen poissa-kaljalla-kiukkuinen-eri seksiä. Plus nyt hän piti minua pihdeissä että olet pettänyt ja huono nainen.

Todella ei olisi kannattanut.

Päätin, että seuraavan kerran kun haluan erota, en tee enää näitä virheitä. En ota rakastajaa ennen kuin ero on selvä, enkä taatusti enää palaa millään lirkuttelulla.

Erottu on jo monta vuotta sitten, mutta minua vielä kaivelee.

Isabella kirjoitti:

Lohduttavaa lukea teidän kommentteja. Kiitos niistä. Toivoisin niin paljon miestenkin kokemuksia aiheesta.

Minä elän läheisyydestä, se on melkeimpä tärkein asia mikä tuo turvan tunteen, yhteenkuuluvuuden tunteen ja tunteen että on arvostettu ja rakastettu. Mies ei taas välitä juurikaan läheisyydestä ja tämä harmittaa minua suunnattomasti. Olen puhunut kyllä kuinka tärkeää se on minulle.

Lähesyyden puute suistaa minut raiteilta ja voin huonosti, sen seurauksena voi huonosti moni muukin asia.

Tämä ei ole ollut syy syrjähyppyyn meillä. Tilanne tosi hankala, kaikki mistä minä pidän on melkein loppunut mutta mies kumminkin oletta että minä silti hellin häntä ja olen hyvänä. Hän ei näy ymmärtävän asioiden yhteydestä, miksi minun pitäisi olla koko ajan se antava osapuoli.

Ihan kuin minun kynästä. Kestän mitä vaan, mutta en kosketuksen puutetta. Vuosia olin se, joka illalla suukotti, aamulla halasi, kotiin tultua molempia. Lopulta oli pakko tunnustaa itselle, että mies ei tehnyt mitään takaisin, lähinnä ärsyyntyi että lääpin ja häiritsen.

Ajattelin yksi päivä että kokeilen, että jos en teekään näitä, montako päivää menee että mies tekee jotain. Huono testi. Ei mennyt päiviä, meni vuosia, ja erohan siitä tuli.

Millasia nämä ei-koskettelevat miehet ovat suhteen alussa, ensimmäisen kahden vuoden aikana? Ovatko silloinkaan koskettelijoita, että ottavat itse kädestä kiinni, tulevat ihan viereen tai koskettavat muulloin kuin haluavat seksiä?

Eli muuttuiko tilanne radikaalisti, vai ovatko nuo miehet sitä tyyppiä, jotka eivät halua "lääppimistä"?