Paskimmat amk-ryhmätyömuistot

Kun projektin tekemisviikonloppu lähestyy, mutta projektista vastuussa olevat henkilöt eivät ole kertoneet onko projektin alkutuotanto edennyt yhtään mihinkään, ja itse olen lopputuotannossa niin oma panos hommaan alkaa kyllä lannistua. Alussa oli innoissaan suunnittelemassa kaikkea mutta huono sitten mitään taikoa parin päivän varoitusajalla.

Ryhmän piti kokoontua ja laatia päiväkirja projektin etenemisestä mutta kukaan ei koskaan vaivautunut paikalle kun järjestin kokoukset 6:30 aamulla. Lopulta oli pakko hylätä koko projekti.

Vierailija kirjoitti:

Kun projektin tekemisviikonloppu lähestyy, mutta projektista vastuussa olevat henkilöt eivät ole kertoneet onko projektin alkutuotanto edennyt yhtään mihinkään, ja itse olen lopputuotannossa niin oma panos hommaan alkaa kyllä lannistua. Alussa oli innoissaan suunnittelemassa kaikkea mutta huono sitten mitään taikoa parin päivän varoitusajalla.

Tuttua tämäkin.. Siis että oma panos on loppupäässä, joten on odoteltava jotta nämä alkupään kaverit mitenkään vaivautuisivat tekemään hommansa, ja lopulta tosiaan teet paniikkikiireellä hommat päivässä.

Kolmen hengen porukassa tehtiin laajaa ryhmätyötä, joka vaati useamman sivun laskuja ja tietysti teoriaan perehtymistä. Tätä olisi voinut tehdä niin, että viikottain luentojen jälkeen olisi tehnyt ryhmätyötä eteenpäin sen kerran luennon aiheesta.

No se meni sitten viimeiselle viikolle, minä olin tehnyt sitä tuota ennenkin jo kotona yksikseni kun oli ihan mahdotonta saada jengiä kokoon. Kahtena päivänä se tehtiin, yksi ryhmäläisistä loisti poissaolollaan ja toinenkin oli aika kujalla. Tein sitten vielä kotona sitä loppuun. Työ tuli bumerangina takaisin kun yksi kohta piti korjata, no minähän sen korjasin. Tää poissaolollaan loistanut sankari vielä narisi, että ei ehdi tällä varoajalla tulla tekemään mitään (vaikka tiesi että työn deadline oli 3 päivän kuluttua).

Jotenka työnjako oli sellainen mulle 90%, kaverille 8% ja tälle yhdelle 2% kun jaksoi se vääntää yhden piirustuksen sinne. Vittu että sieppaa, että silti kaikki saavat saman arvosanan.

Itseä rassasi pikkuasioista niuhottaminen. Itselle on ihan sama onko arvosana 4 vai 5, kunhan työ palautetaan ajoissa ja tehdään niin, että jotain jää kurssista käteenkin. Pahimpien kanssa ei mitään saatu valmiiksi, kun arvosana oli ajoissa palauttamista tärkeämpi. En noita ottaisi töihin, ei sellaisten kanssa tule ikinä mikään valmiiksi. Sitä paitsi opet olivat noille kilttejä, kun antoivat sen kiitettävän. Yliopiston puolella, missä nyt poikani on, saattaa hyväkin työ jäädä ykköseen minuutin myöhästymisestä. 

Itse olen nyt opiskellut AMK:ssa pari vuotta eikä vielä ole tarvinnut tehdä yhtään millään tavalla vaativaa ryhmätyötä. Puolessa tunnissa olisi saanut kyhättyä yksinkin kokoon ihan kelpo esitykset jos olisi tarve ollut.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nyt opiskellut AMK:ssa pari vuotta eikä vielä ole tarvinnut tehdä yhtään millään tavalla vaativaa ryhmätyötä. Puolessa tunnissa olisi saanut kyhättyä yksinkin kokoon ihan kelpo esitykset jos olisi tarve ollut.

Voi kun olisikin kyse esityksistä, vaan kun ainakin meilläpäin ne ovat projekteja yhteistyössä työelämän kanssa. Niitä ei sitten väsäilläkään puolessa tunnissa.

Kun yksi ryhmän jäsenistä ei osannut tehdä mitään työn eteen, ei vaikka annettiin selkeät ohjeet mitä tehdä. Eikä myöskään kertonut, ettei ole tehnyt mitään. Siinä sitten palautuspäivänä hirveällä kiireellä värkättiin hänen osuutensa kasaan (jäikin sitten jossain vaiheessa häneltä koko amk kesken, koska onneksi oli muutakin kuin ryhmätyöt, joissa siipeillä kursseja läpi).

Oikeastaan kaikki ryhmätöitä sisältävät kurssit oli p*skoja kokemuksia: vaikea sopia aikatauluja, muiden ryhmien aiheista ei oppinut juuri mitään ja monesti ärsytti palauttaa omalla nimellään työ, josta olisi tullut paljon parempi jos sen olisi saanut tehdä kokonaan itse.

Mun on pakko sanoa, että oon aina joutunut ns jämäryhmään eli ryhmään jossa kukaan ei tunne ketään kurssilta, eikä siksi ole suorilta ryhmäytynyt. Täysin poikkeuksetta nämä ryhmäläiset ovat olleet fiksuja ja ollaan aina saatu vähintään 4 arvosanaksi.

Eli joo. Ei ole huonoja kokemuksia :)

En näitä AMK käytäntöjä tiedä enkä, joten selittäkää mulle, miksi ette ilmianna näitä lusmuilijoita? Tai laita kommentteihin jonnekin että nämä eivät osallistuneet tarpeeksi, antakaa huonommat numerot? Mitä tapahtuu, jos valitatte jostakin? Tai jos teette työn, miksette laita työn tekijöiksi vain niitä, jotka olivat mukana ja osallistumattomat saavat sitten itse selvittää asiaa opettajan kanssa? Nämä kuulostavat niin absurdilta...

Joo hyi, tiimityöt. Mutta oikeastaan tulee mieleen vain yksi täydellinen katastrofi. Uudella kokoonpanolla alettiin tehdä ryhmätyötä ja eräs tytteli siinä sitten otti ikään kuin vetovastuun. Hän halusi että tehdään ei vain yksi, vaan peräti kaksi asiantuntijahaastattelua ja hän itse ne haluaa tehdä lukuisten muiden asioiden lisäksi. Vähän tällainen Paris Geller -tyylinen hahmo. Tai niin luulin.

No, eipä siinä. Viikko ennen presentaatiota ja työn palautusta muut olivat hommansa hoitaneet ja sitten utelimme että mites ne haastattelut meni, tarvitsetko apua analyysiin liittyen yms. että saadaan homma kasaan. Kävi ilmi että tyyppi ei ollut lyönyt tikkua ristiin eikä kuulemma aikonutkaan. Jotain ihme sönkötystä kiireestä yms.

En ole ikinä hävennyt niin paljon kuin kinutessani jotain johtajatason haastattelua parin päivän varoitusajalla ilman kunnon valmistautumista. Tunsin suurta vastenmielisyyttä sitä naista kohtaan koko lopun kouluajan. Vieläkin pistää vihaksi kun sitä ajattelen.

Ihan hirveitä muistoja noista on. Jouduin tekemään työt käytännössä yksin. Sitten myöhemmin muodostinkin ryhmän yksin ja tein työt virallisestikin yksin. Kukaan ei myöskään oikeastaan halunnut työskennellä kanssani, vaikka yksikin lähes täysin yksin kirjoittamani työ palkittiinkin. En siis voi tuota sanoa kokonaan yksin tehneeksi kun muut ryhmän jäsenet sentään auttoivat ideoinnissa ja päättämään siitä, mitä minä työhön kirjoitan.

Sama kuin ap:lla. Lisäksi yhtenä vuonna tein muutamia ryhmätöitä porukan kanssa, jossa muut olivat aika tiivisti keskenään tekemisissä, ilmeisesti vapaa-ajallakin. Pitivät itseään koko luokkaa parempana ja olisivat varmasti tämän ryhmätyönkin halunneet tehdä keskenään. Minut oikeastaan aika hyvin ignoorattiin. Kerran en päässyt ryhmätyötapaamiseen, niin sen jälkeen olivat tavanneet ilman minua. Tähän ryhmätyöhön olisi pitänyt laittaa aikaa useita tunteja viikossa. Sitten suututtiin kun en ex tempore pystynyt perjantai- illalla  klo18 aikaan tulemaan ryhmätyötapaamiseen. Eipä siinä, että perjantai- ilta mitenkään ylivoimainen olisi mutta ainakin niistä olisi kiva tietää etukäteen eikä muutama tunti ennen.

Tästä on jo vuosia, mutta vetää edelleen sanattomaksi: olin ainut pienessä ryhmässä, joka osasi koodata. Ryhmätyön tein yksin Javalla, kahvinkaan voimalla en jaksanut työpäivän jälkeen tehdä työtä valmiiksi yöllä, kun tiesin että läpi päästään. Tuli hyvä, kolmonen. Kaveri, joka ei koodannut riviäkään, suri numeroa, olisi halunnut paremman. Voi .... kele. Olen entinen ekstrovertti ja viihdyn nykyään yksin tai lemmikkien seurassa.

Yleensäkin se, että sinä yrität panostaa omaan osuuteesi ryhmätyöstä ja sitten siellä on se yksi/loput jotka tekevät oman osuutensa päin persettä. Siinä mietit, että korjailetko heidän jälkiään paremman arvosanan takia vai annatko vain olla ja palautat paskan työn, koska tämä yksi ei jaksanut panostaa ollenkaan.

Perfektionistin kanssa samassa ryhmässä. Voi vee oikeasti, työ oli jo melko varmasti vitosen arvoinen, mutta pyörin tuskaisena tuolissa ja muistelin niitä lapsuuden kesiä kun ei ollut mistään huolia. Vielä kymmenen vuodenkaan jälkeen kukaan ei ole katsonut sen(kään) kurssin arvosanaa.

Lukuisia kamalia muistoja on. Kerran suoritin kesällä yhtä projektikurssia ja tässä  oli muutama oppilas mukana, joita en tuntenut entuudestaan. Siis piti ihan somen välityksellä etsiä heidät ja laittaa viestiä miten työ hoidetaan ym.

Meitä oli siinä neljän hengen porukka ja kaikki näistä saatiin kiinni ja saatiin sovittua aikataulusta ja milloin mikäkin osio pitäisi olla valmis ym. Tarkoitus oli siis ihan "etänä" tehdä työ tapaamatta kertaakaan.

Siinä sitten aloitettiin sovitusti työt mutta yllättäen nämä kaksi henkilöä eivät enää vastaakkaan viesteihin, vaikka ovat viestit nähneet. Työ vaati siis aika paljon suunnittelua, joten keskustelimme aiheesta. Meillä oli siis yhteinen keskustelu, jossa sitten tämän yhden henkilön kanssa se 1,5 kk suunniteltiin ja tehtiin työtä. Niin että nämä kaksi muuta henkilöä olivat koko ajan tietoisia, että teemme työtä mutta eivät sanallakaan sellaiseen 1,5 kk kommentoineet mitään. Sitten kun taisi kuukauden verran olla aikaa deadlineen niin kolmas henkilö tuli vihdoin keskusteluun mukaan ja valitteli kiireitä. Sitten kun työtä alettiin kokoamaan yhteen niin viimeinenkin henkilö tuli yllättäen mukaan keskuteluun.

En pysty ymmärtämään tollasta käytöstä. Näkee keskustelun ja, että muu ryhmä tekee työtä mutta itse ei vain jaksa osallistua. Vaikka olisi todella kiire, niin kai ehtii yhden lauseen kirjoittamaan, jossa kertoo asiasta. Ja miksi ylipäätään ilmoittautua jollekin kurssille, jos tietää, että on "kiire."

Vierailija kirjoitti:

Kun pitkän työvuoron päätteeksi joudut nukkumaanmenon sijasta vetämään kofeiiniöverit ja alkaa sen voimin työskentelemään yötä myöten, koska osa ryhmästä ei ole tehnyt osuuttaan ja palautuspäivä tänään, niin kieltämättä käy mielessä jos jonkinlaista ajatusta.

Joten jaetaanpa sen kunniaksi paskimpia muistoja amk-ryhmätöistä.

Sellainen kun yrität hyvissä ajoin sopia aikaa milloin tehdään ryhmätyötä mutta ketään ei kiinnosta eikä työ paljon etene. Sitten laitetaan viestiä että nyt voidaan alkaa tekemään työtä ja olet tilanteessa jossa et voi tehdä työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nyt opiskellut AMK:ssa pari vuotta eikä vielä ole tarvinnut tehdä yhtään millään tavalla vaativaa ryhmätyötä. Puolessa tunnissa olisi saanut kyhättyä yksinkin kokoon ihan kelpo esitykset jos olisi tarve ollut.

Voi kun olisikin kyse esityksistä, vaan kun ainakin meilläpäin ne ovat projekteja yhteistyössä työelämän kanssa. Niitä ei sitten väsäilläkään puolessa tunnissa.

Oletko Laureassa? :D toisaalta sieltä valmistuneet työllistyvät erittäin hyvin juurikin tuon ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Lukuisia kamalia muistoja on. Kerran suoritin kesällä yhtä projektikurssia ja tässä  oli muutama oppilas mukana, joita en tuntenut entuudestaan. Siis piti ihan somen välityksellä etsiä heidät ja laittaa viestiä miten työ hoidetaan ym.

Meitä oli siinä neljän hengen porukka ja kaikki näistä saatiin kiinni ja saatiin sovittua aikataulusta ja milloin mikäkin osio pitäisi olla valmis ym. Tarkoitus oli siis ihan "etänä" tehdä työ tapaamatta kertaakaan.

Siinä sitten aloitettiin sovitusti työt mutta yllättäen nämä kaksi henkilöä eivät enää vastaakkaan viesteihin, vaikka ovat viestit nähneet. Työ vaati siis aika paljon suunnittelua, joten keskustelimme aiheesta. Meillä oli siis yhteinen keskustelu, jossa sitten tämän yhden henkilön kanssa se 1,5 kk suunniteltiin ja tehtiin työtä. Niin että nämä kaksi muuta henkilöä olivat koko ajan tietoisia, että teemme työtä mutta eivät sanallakaan sellaiseen 1,5 kk kommentoineet mitään. Sitten kun taisi kuukauden verran olla aikaa deadlineen niin kolmas henkilö tuli vihdoin keskusteluun mukaan ja valitteli kiireitä. Sitten kun työtä alettiin kokoamaan yhteen niin viimeinenkin henkilö tuli yllättäen mukaan keskuteluun.

En pysty ymmärtämään tollasta käytöstä. Näkee keskustelun ja, että muu ryhmä tekee työtä mutta itse ei vain jaksa osallistua. Vaikka olisi todella kiire, niin kai ehtii yhden lauseen kirjoittamaan, jossa kertoo asiasta. Ja miksi ylipäätään ilmoittautua jollekin kurssille, jos tietää, että on "kiire."

Tuossa pitäisi koululla ottaa jo vastuuta. Olen samantyylisellä kurssilla mutta siinä on omat tehtävät jokaiselle plus ryhmäkeskustelu. Ryhmäkeskustelussa on joka viikolle oma aihe ja ne ovat eri paikassa. Siinähän helposti näkee milloin kukakin on ottanut osaa keskusteluun.