Paskimmat amk-ryhmätyömuistot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kanssa noiden perfektionistien kanssa, joitakin tässä ketjussa esiintyy, meinasin polttaa hermot. Kaikista yksin tekemistäni raporteista ja etäopiskelukursseista sain vitosia, joten kyse ei ollut siitä, että tekisin huonosti. En vain välitä pilkunviilauksesta. Enkä edes viitsi sanoa, että tein ne yksin tekemäni vitosen työt parissa tunnissa. 

Mikä on pilkunviilausta? Meillä nimenomaan on arviointikriteereihin kirjattu että työn pitää noudattaa raportointiohjetta. Vitoseen ei ole siis mitään saumaa, jos lähdeviitteet ovat päin helvettiä tai työssä ei ole oikeita asetteluja vaikka se muuten olisikin tiukkaa asiaa.

Lähdeviitteiden kuseminen ja muu raportointiohjeiden noudattamattomuus on mielestäni tyhmin tapa millä saa varmasti alennettua arvosanaa. Virheitä sattuu tottakai kaikille, mutta kun ne on kaikkien opeteltava eikä perusasiat siitä ole mitään rakettitiedettä. Ja tottakai ei ne ekavuonna ole kaikilla hallussa. Mutta sitten kun ollaan kolmannella vuodella ja vieläkään ei vaivauduta niin kyllä se on silkkaa typeryyttä.

Nuo nyt on peruasioita. Pilkuviilausta on sivumäärän laskeminen, ulkoasun miettiminen niin että itse asia unohtuu yms. 

Ok. Meillä on ehkä erilaiset alat ja sen myötä erilaiset työt, sillä meillä ulkoasun määrittelee raportointiohje. Siinä ei ole paljon pohdittavaa, kun valmiin pohjan saa netistä ja tekstin sylkäisee sinne. Kuvioiden tai kuvien käyttö meillä taas on harvassa jossei oppareita lasketa. Sivumääräkin meillä on aika oleellinen, työlle annetaan ohjepituus esim 8-10 sivua. Lienee melko selvää että 7 on liian lyhyt ja toisaalta 15 sivua on siinä mitassa että täytyy alkaa miettiä voisiko asian esittää jotenkin tiivistetymmin.

Menee vähän aiheen vierestä, tähänkin tosin liittyy ryhmätyöt ja niiden erilainen hirveys, mutta onko muilla kokemuksia siitä, että vastuu oppimisesta ja erityisesti jopa opettamisesta siirretään entistä enemmän opiskelijan vastuulle?

Mun amk-kokemuksia leimaa nimittäin tunnista ja kurssista toiseen jatkuneet pikkuryhmätyöt tai ryhmäkeskustelut, joiden jälkeen tuli sitten oman ryhmän tunnilla aikaan saatu työ esittää muille tai kertoa tiivistetysti mistä ollaan keskusteltu. Ajatuksien vaihtohan on sinänsä arvokasta, mutta kyllä itsellä oli hermo pinnassa, kun aina asiasta tietämättömät joutuivat opettamaan toisiaan. Ihan turha nimittäin kuvitella, että opiskelijat, mahdollisesti täysin ummikot, pystyisivät sisäistämään asian ja sitten vieläpä opettamaan siitä muille. Ryhmäkeskustelutkin oli lähinnä sitä, että koska aiheesta ei tosiaan tiedetty siinä vaiheessa juuri mitään, niin mutuiltiin sitten keskenään. Arvaillaan ja esitetään mielipiteitä oman "kokemuksen" perusteella.

Muutenkin näille ryhmätöille ja niiden pohjalta tehdyille esityksille annettiin aivan liian suuri painoarvo opetuksessa. Ei opiskelijoilla ole pedagogisia taitoja, en ymmärrä miten mun olisi pitänyt oppia siitä, että joku asiaan juuri ja juuri tutustunut selostaa mulle siitä jotakin 15 min ajan ja sitten opettaja vähän paikkaa. Varsinkin kun ryhmätöiden kuuntelu on välillä valitettavasti yhtä tuskaa. On huonosti tehtyjä, ihmisiä jännittää ja se johtaa siihen että puhutaan hiljaa, hitaasti ja epäloogisesti. Ymmärrän toki etteivät kaikki voi olla luonnostaan hyviä puhujia ja tottakai se esiintyminen voi jännittää, mutta juuri siksi opettajan pitäisi hoitaa se opettaminen, eikä opiskelijoiden vain yrittää opettaa toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni AMK:n ryhmätyöt pitäisi lakkauttaa. Tai ainakaan näistä ei pitäisi saada arvosanaa. AMK:n aikana oli kymmeniä ryhmätöitä ja yksikään niistä ei sujunut hyvin.

Ollaan kuitenkin jo aikuisia ihmisiä, osalla voi olla lapsia ja osa käy samalla töissä. Yhteisen ajan löytäminen voi olla haastavaa ja vielä haastavampaa on yhdessä tekeminen, kun joka ryhmätyössä on vähintään se yksi tai kaksi lusmua, jotka eivät hoida omaa osuuttaan.

Lusmutkin olisi helppo ignoorata, jos se kävisi heti alussa ilmi. Mutta usein alussa voidaan olla messissä mutta sitten ryhmätyön kuluessa huomataankin, että yllättäen ilmaantuu kiireita ja omaa osuutta ei voidakaan hoitaa ja tästä sitten kärsii muut.

Sitten on taas nämä toiset ääripäät; henkilöt, jotka ovat tottuneet täydellisyyteen ja vaativat sitä itseltä ja muilta. Näiden kanssa ryhmätöitä tekiessä olen kokenut suorastaan kiusaamista. Pidetään ryhmätyötapaamisia kertomatta niistä, koska hoitavat itse paremmin. Ei luoteta siihen, että pystyn itsenäisesti hoitamaan oman osuuteni, vaan minun osuus on myös pefektionistin tehtävänä, jos ehdotan jotain niin se sivuutetaan naureskellen.

Ainakin komeilee vitoset näistä kursseista mutta olen kyllä itsekin saanut vitosia mutta hieman vain eri tyylillä. Tällaiset henkilöt varmasti pärjäävät loistavasti itse työssä mutta tuskin ainakaan päätyvät töihin, jossa vaaditaan tiimityöskentelytaitoja tai, jos päätyvät niin eivät varmasti ole suosittua seuraa.

Kumma kun aikuiset ihmiset, juurikin ne vastuullisimmmat perheelliset, eivät sitten kykene sellaiseen työskentelyyn itse hankkimassaan opiskelupaikassa, työ ja perhe nyt on vain selittelyä kun se ei voi olla yllätys, että opiskeluun täytyy käyttää resursseja. Miten sitten työelämä, jos joku pilipali kouluprojektikin on niin ylivoimaisen vaikea ja rasittava? Nykyään on ainakin niin hyvät työkalutkin tiimityöskentelyyn, että hyvin pitkälti kaiken voi hoitaa sujuvasti kotoa käsin.

Vitsi on vain siinä, että työnantajat vaativat nimenomaan noita ryhmätyötaitoja ja ovat antaneet kouluille palautettakin asiasta. Koulut ovat vastanneet tähän jankutukseen ja onhan se kätevä tapa säästää rahaa. Eihän muuta enää työmarkkinoilla hollatakaan kuin tiimityöskentelytaitojen tärkeyttä. Meillä ainakin scrummattiin ja oltiin ketteriä oikein henkemme edestä ja onhan projektinhallintaopeista kyllä ollutkin hyötyä, mutta kieltämättä suurin anti on ollut kyllä harvinaisen pitkän pinnan kehittäminen. Olen siis ehdottomasti yksilötehtävien kannalla, mutta eipä niitä tosiaankaan saa töissäkään tehdä.

Se on sitten eri asia jos on kyse alasta, jossa työ ei ole tiimityöskentelyä. Vaikea kyllä keksiä montaakaan sellaista alaa...

Ensimmäisenä opiskelusyksynä "moniammatillinen" ryhmätyö, ryhmässä sosionomi-, th- ja sh-opiskelijoita. Mitään ammatti-identiteettiä vielä kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä opiskelusyksynä "moniammatillinen" ryhmätyö, ryhmässä sosionomi-, th- ja sh-opiskelijoita. Mitään ammatti-identiteettiä vielä kenelläkään.

JAMK? Olen sen itsekin kokenut, oli mahtavaa ekana vuonna joidenkin case-tehtävien kohdalla yrittää miettiä mikä siihen on oman ammattikunnan panos, kun ei suunnilleen tiennyt että mitä se oma ammatti edes tulevaisuudessa kaikkinaisuudessaan pitää sisällään.