Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle
03.03.2017 |
.
Kommentit (3565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en osaa aatella tuolleen, että ehkä joskus.
Oon ihan mustavalkonen (realisti) ja jos sitä ei kiinnosta nyt, ei sitä kiinnosta koskaan.
Ja jos sitä kiinnostaa joku muu enemmän, niin en halua sitä ikinä enää, koska oisin sitten vaan joku ikuinen kakkonen johon joutu tyytymään.En tajua, miten joku suostuu jotain venaileen ja huokaileen, että ehkä joskus (=ehkä joskus on minun vuoronumeroni vuoro).
Oikeastaan aika ällöttävää, eikä ollenkaan kaunista.
Samoin sellaset jotka roikottaa muuten vaan löyhässä hirressä ja epäröi jopa vuosia ja toinen naiivina venailee, että ehkä se joku päivä vielä suostuu sitoutuun ku sillä on niin vaikeeta ja yhy yhy.
Sitten lopulta vuosien vehtaamisen ja on-offin jälkeen se "minulla on vaikeaa ja traumoja"-osapuoli haluaa vihdoin sitoutua ja tajuaa "rakastavansa" sitä roikottamaansa henkilöä (yleensä tätä vaihetta edeltää jonkinlainen "ero", vaikkei varsinaisesti olekaan seurusteltu), eli KIINTYNEENSÄ pikkuhiljaa siihen perässä roikkuvaan kynnysmattoluuseriin.
Usein näillä roikottajilla on taustalla joku pieleen mennyt rakkaustarina jota ne toivoo vuosienkin jälkeen toteutuvaksi, mutta pitää jotain "ihan jees"-tyyppiä siinä varalla (yleensä ne "ihan jees"-tyypit on kans sellasia jotka hivelee roikottajan egoa, fanittaa ja ihailee, kehii jonkun Tukholman syndrooman roikottajahenkilöön) ja kiintyy lopulta siihen ja ehkä tajuaa, ettei saa koskaan sitä "vanhaa" joka jäi kaiveleen ja uskaltaa ehkä siksikin sitoutua "helppoon" ja roikotettavaan "ihan jees"-henkilöön, joka jaksaa fanittaa vaikka roikottaja ois miten paska.
Mitään aitoa rakkautta ja kunnioitusta saati intohimoa tollasissa suhteissa ei ole, mutta tommoset tarinat on aivan helvetin yleisiä.Liian montaa vastaavaa olen jostain vinkkelistä todistanut ja päättänyt jo nuorena, etten IKINÄ suostu semmosen enkä tule olemaan se typerä, kieli poskella läähättävä sesse joka pomppii rakkaudennälkäisenä itsensä alentavana sellaisen ihmisen pillin mukaan, joka roikottaa ja "epäröi", keksii selityksiä ja lopulta "rakastaa", koska tajuaa ettei saa sitä jotain toista ja on kiintynyt roikkujaan.
Siksi en koskaan haaveile mitään, että ehkä vielä joskus.
Nämä asiat on hyvin mustavalkoisia ja sitoutuisin ainoastaan semmosen ihmisen kanssa, joka on halunnu ensisijaisesti mut (suunnilleen) siitä hetkestä kun on mut tavannu.
Ja tietty, että mä tuntisin kanssa samoin, että oisin about heti "tiennyt", että haluan tuon.Onko tämä kirjoittaja mies? Hyviä pointteja, mutta hirveän vaikeaselkoista luettavaa. Ymmärrän kyllä hyvin, mistä puhut.
Taatusti nainen kirjoittajana, eikä tosta tosiaan ymmärrä hölkäsen pöläystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus sattuu.
On miellyttävämpää uskotella itselleen, että se vaan tajusi vasta paljon myöhemmin rakastavansa, vaikka rakasti koko ajan.
Ajatteletkohan mua koskaan kirjoitti:
Kohta kolmeen viikkoon ei olla nähty. Ajattelin (kun tiesin ettei näköjään hetkeen nähdä) että kohta tää helpottaa. Tää ikävä tulee aalloissa. Välillä enempi välillä vähempi.
Mietin vain et ajatteletko mua ollenkaan..
Aiemmin kun nähtiin ehdittiin jopa muutama sananen vaihtaa. Ja se sun hymy ja ne silmät vaan vie mennessään. Sit myöhemmin kun nähtiin niin olit jotenkin kiukkuinen. Teinkö jotain väärin. Edellisestä kohtaamisesta jäi niin mukava ja lämmin olo.
Tiedän että oltais sielunkumppanit ja loistavaa mätsi. Ei ehkä nyt mutta joskus tässä elämässä.
Mullakin on ikävä sua. 💘 Jos voisit relata ja antaa tunteiden näkyä vapaasti kun taas tavataan... En ole itsekään kovin rohkea mutta rakastan sua ja se antaa voimia. En ole koskaan kiukkuinen sun seurassa, koska se on aina elämän paras hetki. Haluaisin vain halata sua enkä koskaan päästää irti. 💗
Ok, tekstistä ei ymmärrä mitään, mutta jostain ymmärtää ärsyyntyä ja vetää puolustusrefleksit päälle...
Vierailija kirjoitti:
Ok, tekstistä ei ymmärrä mitään, mutta jostain ymmärtää ärsyyntyä ja vetää puolustusrefleksit päälle...
Ihan kivoja normikommentteja, ja sun pitkään epäselvään tekstiin nähden hyvin lempeitä.
En tiedä mistä sinä vedit herneen nenään.
Oon ihan ulkopuolinen, en vaan jaksa ylipitkiä tekstejä. Illanjatkoa silti rouvalle. Pus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärsin, hyvä texti! Sielunkumppanisi taitaa olla mieleltään sairas taikka sitten jotain muuta
Vierailija kirjoitti:
Voihan hemmetti sentään kuinka mä alan olla väsynyt suhun ja kaikkeen tähän.
Mä en ole väsynyt sinuun, päinvastoin. Tilanne on mulle ahdistava, en jaksa leikkiä tätä ties miten kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärsin, hyvä texti! Sielunkumppanisi taitaa olla mieleltään sairas taikka sitten jotain muuta
Älkäähäns nyt antako ihan noin vain noita vitun diagnoosejanne. Kuka täällä vittu on normaali ja kuka jotain muuta. Mikä on mielen sairautta ja mikä muu jotain muuta. Kuka täällä tälläisiä nyt per**le.
Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle.
:D Ketjujen ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan hemmetti sentään kuinka mä alan olla väsynyt suhun ja kaikkeen tähän.
Mä en ole väsynyt sinuun, päinvastoin. Tilanne on mulle ahdistava, en jaksa leikkiä tätä ties miten kauan.
Katki vaan koko meno ja meininki.
Kiltti tyttö kirjoitti:
Seisoiko sulla? Olisin niin mielelläni polvistunut ja helpottanut oloasi punaisilla huulillani.
Jotenkin luulen, että sulla oli teräksenkova erektio. Sitä olisi ollut ihanaa kiusata ja viimein sua tyydyttää. Nielisin.
Kuulostaa kenties tuhmalta, mutta himot ne on minullakin ja haluan sut sänkyyni nyt. En pysty odottamaan.
Ei varmaan ole mulle, mutta kyllä seisoi. Mietin jo, että nostaako stondis pöydän ilmaan. Ajattelin, että tiesit kyllä, mitä sait aikaan.
Täällä ei ilmeisesti sallita eroottisia juttuja, joten en sano mitä haluaisin sulle tehdä ja nyt heti. Et ole ainut, jolla on vaikeuksia odottaa. Hienoa, että sua ei haittaa vaikka seisookin. Toki sen tiesin, vaikka nolottaa ja toisaalta kiihottaa se muisto omasta raudanlujadta erektiosta. Sun takia.
Älkää turhaan alapeukuttako, koska nousee väkisinkin. Ei siinä alapeukut auta pidättelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan hemmetti sentään kuinka mä alan olla väsynyt suhun ja kaikkeen tähän.
Mä en ole väsynyt sinuun, päinvastoin. Tilanne on mulle ahdistava, en jaksa leikkiä tätä ties miten kauan.
Katki vaan koko meno ja meininki.
Jos puhuisitte asiat halki? Ette varmaan ole ne tyypit joille kirjoitatte, mutta ihan oikeesti, suu auki ja puhumaan. Väärinkäsitykset tulee vaikenemisesta (suomalaisten kansallistauti). Ole sä se rohkee. Kumpi vaan.
Mulla on ikävä sua. Haluan sua tosi paljon, miten voisimme jutella ja tavata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärsin, hyvä texti! Sielunkumppanisi taitaa olla mieleltään sairas taikka sitten jotain muuta
Jeee, joku ymmärtää! :3
Minäkin ymmärsin mustavalkoisen ihmisen ajatuksen tekstin takana. Hirveää joutua kilpailutilanteeseen jossa kokee häviävänsä. Kun joku erityinen valitseekin jonkun muun.
Oman elämäni ensimmäinen ihastus vietti syntymäpäiviään aika tarkalleen 20 vuotta sitten, aprillipäivänä. Olin ostanut hänelle syntymäpäivälahjaksi Pantteri-karkkipussin, sillä tiesin niiden olevan hänen lemppareitaan. Olin kuitenkin niin ujo, etten tohtinutkaan antaa sitä hänelle yhdelläkään välitunnilla. Pala nousi kurkkuun ja vatsaa väänsi, viimeisellä välitunnilla päätin että koulun loputtua lähden nopeasti luokasta ja käyn viemässä sen salaa hänen naulakkoonsa.
Viimeisellä tunnilla kuitenkin sattui jotain hirveää. Nimittäin vanha opettajamme kiusoitteli syntymäpäiväsankaria hänen mahdollisesta ihastuksestaan luokkamme tomeraan Tiinaan. Poika nolostui aivan kamalasti ja asia valkeni minulle, todellakin, hän oli ihastunut toiseen tyttöön ja minä tunsin itseni niin hölmöksi.
Nyt en enää jännittänyt, peli oli jo menetetty. Tunnin jälkeen sankari livahti luokasta ensimmäisenä, olihan hänet nolattu koko luokan edessä. Menin hänen perässään, löin karkkipussin pojan käteen, enkä saanut pinnistettyä syntymäpäivä-toivotukseen edes etäisesti iloista sävyä vaan huokaisin sen kuin olisin ollut esittämässä osanottojani. Poika jäi ällistyneenä karkkipussi kädessään käytävälle, minä puin kiireesti ja matkalla ulos purskahdin itkuun. Päätin etten enää ikinä puhu kenellekään mitään.
Terkkuja ja myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut, vaikka luulen (ja toivonkin) ettei tuo ihminen näitä lue 😄
A, tunnetko sä saman kuin mä? Vilkuilen suhun päin ja sä tuijotat usein takas. Tahdon tutustua lisää en vain mahda ujoudelleni mitään! Sussa on taikaa :)
Minä en mitään känniääliö sössöttäjää kaipaa elämääni. Ongelmasäkki, kävelevä harmi, parempi kun ei edes kaverina tapaa mokomaa.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Aina voi luulla itsestään liikoja. En tiedä mistä tekstistä puhut, mutta tällaiset julistukset aina pistää naurattamaan. Kiitti siitä! Etenkin perjantaina.