Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto vedenjakajalla - miten selvittää?
03.03.2017 |
Nyt on niin, että pitkä suhde on vedenjakajalla. Kumpikaan ei osaa päättää, ollako yhdessä vai erota. Omat mielialat vaihtelee erolainsäädännön selauksesta ja uuden asunnon etsimisestä toiveikkuuteen rakkauden uudelleen syttymisestä. Tai ei se minun puoleltani ole sammunut, vaan miehen. Mieskään ei ole varma, muistelee välillä hyviä aikoja.
Viime viikot ovat olleet raskaita. Nyt nukumme eri huoneissa, koska seksin harrastaminen sekoitti minun ajatuksiani. Se toi minulle toivoa rakkaudesta, kun taas mies samaan aikaan ei ollut tunteella mukana.
Miten elää? Pitääkö asettaa aikaraja, jolloin vain tehdään päätös?
Keskusteluissa on välillä mukava yhteys (minun toivoni herää) mutta myös jankkaamme samaa. Olemme yrittäneet rajata keskusteluja tiettyihin aikoihin, mutta tästä lipsumme kun alamme jutella heti kun olemme yhtä aikaa kotona, mies puhuu oven raosta kun olen sulkeutunut eri huoneeseen.
Onko kenelläkään esimerkkiä, miten onkin palattu yhteen ja rakennettu suhde uudelleen? Välissä tuntuu olevan liian monta puhumatonta vuotta.
Mielenterveys menee, kun emme nuku kunnolla ja kaikki energia menee tyhjäkäynnillä jauhamiseen.
Kommentit (70)
Onko ratkaisu siis miehen ja sinä kiltisti riiput ja odottelet mikä herran tuuliviirin suunta on milloinkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä miehen sinä olet se tuuliviiri jolta joskus saa seksiä ja joskus ei.
nainen joka vaatii puhumista mutta toinen ei käsitä miksi, hyvinhän tässä on jo vuosia..
jarruttaako eroamista muuttamisen vaiva?
Kirjoitin itse viikko sitten omasta tilanteestani, jossa parisuhde on ajautunut kriisiin. Nyt on onneksi vähän tasaisempi hetki ja pieni välimatka miehen työmatkan muodossa selkiytti kummankin ajatuksia. Tuo tilanne, ettei kumpikaan ole ihan täysin varma mitä tahtoo, kuulostaa tutulta. Tulevaisuuden suunnitelmissa onkin ottaa vähän etäisyyttä eri asuinkaupunkien muodossa, jolloin kumpikin saa vähän tilaa ja omaa tekemistä.
Sinun kirjoituksesta käy ilmi, että ongelmananne on puhumattomuus. Oletteko harkinneet esimerkiksi pariterapiaan menemistä? Ulkopuolisen ihmisen läsnäollessa ette välttämättä ajautuisi siihen jankkaamiseen, vaan kommunikointi voisi olla rakentavampaa.
Jos sinusta tuntuu, että seksi sekoittaa ajatuksesi ja tunteesi, neuvoisin, ettette harrastaisi sitä. Ainahan sitä voi kuitenkin olla toisen lähellä, jos se tuntuu kummastakin hyvältä. Pystyisittekö ottamaan hieman etäisyyttä toisiinne, jos toinen vaikka lähtisi edes pariksi päiväksi käymään jossain? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se toisen läsnäolo kaikista sekavimmassa vaiheessa vain pahensi sitä soutamista ja huopaamista.
Minulla ei siis ole kokemusta siitä, että erotaan ja sitten rakennetaan suhde uudelleen, mutta uskon, että aika paljon on suhteelle tehtävissä mikäli kumpikin sitä oikeasti tahtoo. Mutta se vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja avointa keskustelua sekä itsensä likoon pistämistä kummaltakin.
Hirmuisesti tsemppiä sinne!
Ehkä jokin käytännön järjestely, hotellihuone hetkeksi, olisi hyvä? saisitte unen ja mielenterveyden kuntoon, jos perusasiat olisi kunnossa myös kriisin keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene hierojalle niin hellyydenkipeytesi helpottuu muualla. et sorru seksiin rakkauden toivossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muualle lähteminen tuo vain etäisyyttä välillenne. Säilyttäkää yhteys kun sellainen on.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä jokin käytännön järjestely, hotellihuone hetkeksi, olisi hyvä? saisitte unen ja mielenterveyden kuntoon, jos perusasiat olisi kunnossa myös kriisin keskellä.
Tuo erossa oleminen voi myös olla haitaksi. Joillekin se voi tuntua luovuttamiselta tai lopun alulta tai jauhavat niitä samoja keskusteluja vaan päässään. Joillekin se toimii, mutta toiset taas menettävät yöunensa juuri siksi. Ongelma onkin se, että mitenkäs sen etukäteen tietää, miten kukakin reagoi ja puolisot voivat reagoida myös eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin rimpuilin noin 7 vuotta lähteäkkö vaiko jäädä kunnes vihdoin tuli selvyys että lähden.
Kokemuksesta voin sanoa että milloin parisuhde on tullut tuohon tilaan, jotta miettii jäädä vai lähteä, on se vastuun pakoilemista kun edelleen suhteeseen jää. Kokonaisuudessaan 22v joista siis viimeiset 7 olivat aivan turhaa ja kasvatti vain katkeruutta.
Pitkässä suhteessa aika hukkuu. Viikko ei oikein tunnu missään. Pitäisi tarkastella enemmän tulevaa kuin menneisyyttä. Luotanko puolisooni edelleen niin paljon jotta lopun elämäni voin hyvällä mielellä jakaa hänen kanssa? Miltä maistuu kun 20 vuoden päästä on edelleen nämä samat ongelmat?
Se mikä oli niin meni. Muistoilla ei toimivaa huomista rakenneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ongelmasta. Mikä on saanut kyseenalaistamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä toinen?
Jos on, tämä pitäisi selvittää ja katkaista ensin.
Ehkä tilanne ei realisoidu, jos ette ole erossa. Voitte pelata juupas-eipäs -leikkiä pitkäänkin, ellei takarajaa aseteta.
MItä kumpikin odottelee tapahtuvan?
Masturbointi auttaa siihen että et sorru sääliseksiin.
Onko lapsia? Puhuvatko hekin sinulle oven raosta?????
Hanki hotellihuone hetkeksi. Saat ajatuksesi kasaan.