Haluan töihin. Mitä teen? Onko joku saanut töitä vastaavilla "meriiteillä"?
Mitä teen? Tässä muutamia faktoja:
-olen 30v mies, fyysisesti heikko ja pienikokoinen. Astmaatikko ja allergikko. Saan atooppista ihottumaa, jos edes katson tavallista käsisaippuaa. En edes tiedä tarkkaan, mistä ihottuma tulee, mutta se on kivulias.
-työkokemus nolla, koska olen ollut vakavasti mielisairas. Hullu. Yliopisto jäi kesken. Ylioppilas olen. Kirjoitin ihan hyvin.
-osaan englantia todella hyvin. Matikkapäätä löytyy. Opin ihan hyvin uusia asioita.
-mulla on asperger. Juttuni ovat monista jotenkin häiritseviä. Vaikutan sosiaaliselta kunnes sanon jotain, mitä ei olisi pitänyt (yleensä omakohtaisia tarinoita). Onnistun aina sanomaan jotain, mikä ei ollut ihan ok. Nauran myös liikaa. Hymyilen jatkuvasti. Ensin se on kiva, mutta sitten se kai muuttuu häiritseväksi. En oikein mahda asialle mitään kun perusilmekin on hymyilevä. En osaa yhtään lukea ihmisiä. Pystyn oikeasti tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan.
-en tylsisty tai tympäänny oikein mitenkään. Olen todella kärsivällinen ja pitkäpinnainen. Ulkoilen joka säässä. Työn perässä voisin muuttaa minne vaan Suomen rajojen sisällä. En ikinä myöhästy, enkä petä lupauksiani. En ikinä suutu.
-ajokorttia ei ole.
En ole koskaan onnistunut saamaan töitä. Työkkärissä sanoivat ennen viimeisintä sairastumistani, ettei mulle ole mitään. Curriculum vitae on tyhjä. Kukaan ei ota töihin, mutta töihin pitäisi mennä. Haluaisinkin töitä. Ihan mitä vaan, jos se ei tuhoa terveyttäni ja elän sillä.
Voitte ihan vapaasti myös kertoa omasta tilanteestanne. Olisi kiva tietää, missä ovat muut, joilla on huonot lähtökohdat. Onko joku, jolla on yhtä huono tilanne, saanut töitä? Mua jotenkin huvittaa, kun olen aina päässyt opiskelemaan kaikkialle, mihin olen halunnut, mutta mihinkään töihin en kelpaa.
Kommentit (22)
Keskityt kovasti kertomuksessasi sosiaaliseen puoleen, mutta tarvitseeko sitä edes olla? Onhan kaikenlaista etätyötäkin olemassa mitä voi tehdä kotona omassa rauhassa. Opettele kirjoittamaan nopeasti ja ryhdy kirjoittamaan lääkäreiden saneluja, vaikka. Et tarvitse mitään koulutustakaan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Keskityt kovasti kertomuksessasi sosiaaliseen puoleen, mutta tarvitseeko sitä edes olla? Onhan kaikenlaista etätyötäkin olemassa mitä voi tehdä kotona omassa rauhassa. Opettele kirjoittamaan nopeasti ja ryhdy kirjoittamaan lääkäreiden saneluja, vaikka. Et tarvitse mitään koulutustakaan siihen.
Sanelunpurkuun on hakijoita ovista ja ikkunoista ja lisäksi tuohon kai suositaan jotain sote-alan koulutusta ja pohjasanaston hallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskityt kovasti kertomuksessasi sosiaaliseen puoleen, mutta tarvitseeko sitä edes olla? Onhan kaikenlaista etätyötäkin olemassa mitä voi tehdä kotona omassa rauhassa. Opettele kirjoittamaan nopeasti ja ryhdy kirjoittamaan lääkäreiden saneluja, vaikka. Et tarvitse mitään koulutustakaan siihen.
Sanelunpurkuun on hakijoita ovista ja ikkunoista ja lisäksi tuohon kai suositaan jotain sote-alan koulutusta ja pohjasanaston hallintaa.
Opettele nopeaksi niin menet muiden hakijoiden edelle osaamisellasi.
Lääkärien saneluja enää pureta missään, vaan saneluohjelma kirjottaa ne saman tien puhtaaksi.
Asepalvelus on varmaan myös ap:llä suorittamatta.
Tosi ikävää, että selvästi kykenevä ihminen menee hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärien saneluja enää pureta missään, vaan saneluohjelma kirjottaa ne saman tien puhtaaksi.
Hah, meinaatko että ihan puskista suosittelen tätä? Teen itse tismalleen samaa työtä ja kyllä meille juuri haettiin lisää työntekijöitä. No, oma on valintasi.
Olen aina jotain työtä saanut vaikka minulla on paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen ollut vaikeasti masentunut ja äärimmäisen ahdistunut. Olen ollut asiakaspalvelussa. Se oli henkisesti raskasta jatkuvan jännittämisen vuoksi.
Kyllä sinullekin jotain töitä voisi löytyä. Jos olet hyvä kielissä ja matikassa niin voisit opiskella vaikka koodaajaksi. Siinä allergia ei varmaan haittaa?
Miten sulla ilmenee tuo että alat kertoa omia tarinoita? Minulla on epäilty aspergeria tai add:tä. En itse näe asperger piirteitä itsessäni. Paitsi sen että ihmiset kyllä vieroksuvat seuraani. En pysty katsomaan silmiin. Jos täytyy keskittyä pitkäksi aikaa kuuntelemaan jotain niin ajatukseni alkavat harhailla. Paitsi jos on joku kiinnostava asia. En halua puhua kenenkään pälle joten kun minulla olisi kommentoitavaa keskusteluun niin aihe ehtii vaihtua ennen kuin saan sanottua mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskityt kovasti kertomuksessasi sosiaaliseen puoleen, mutta tarvitseeko sitä edes olla? Onhan kaikenlaista etätyötäkin olemassa mitä voi tehdä kotona omassa rauhassa. Opettele kirjoittamaan nopeasti ja ryhdy kirjoittamaan lääkäreiden saneluja, vaikka. Et tarvitse mitään koulutustakaan siihen.
Sanelunpurkuun on hakijoita ovista ja ikkunoista ja lisäksi tuohon kai suositaan jotain sote-alan koulutusta ja pohjasanaston hallintaa.
Opettele nopeaksi niin menet muiden hakijoiden edelle osaamisellasi.
Minä olen jo ihan toisella alalla töissä, joten en ala näistä paikoista kilpailla. Mutta kuinka pihalla pitää olla nykyajan työelämästä, jos kuvittelee ihmisiä palkattavan kykyjen perusteella, verkostojen ohi...
Ne työkokeilut on alunperin just sun kaltaisia varten. Oletko ollut työkyvyn arvioinnissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskityt kovasti kertomuksessasi sosiaaliseen puoleen, mutta tarvitseeko sitä edes olla? Onhan kaikenlaista etätyötäkin olemassa mitä voi tehdä kotona omassa rauhassa. Opettele kirjoittamaan nopeasti ja ryhdy kirjoittamaan lääkäreiden saneluja, vaikka. Et tarvitse mitään koulutustakaan siihen.
Sanelunpurkuun on hakijoita ovista ja ikkunoista ja lisäksi tuohon kai suositaan jotain sote-alan koulutusta ja pohjasanaston hallintaa.
Opettele nopeaksi niin menet muiden hakijoiden edelle osaamisellasi.
Minä olen jo ihan toisella alalla töissä, joten en ala näistä paikoista kilpailla. Mutta kuinka pihalla pitää olla nykyajan työelämästä, jos kuvittelee ihmisiä palkattavan kykyjen perusteella, verkostojen ohi...
No meille ei mikään muu merkitse kuin nopeustesti, mutta joo ymmärsin yskän ja lopetan jankkaamisen kun ei se työ sitten kiinnostanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskityt kovasti kertomuksessasi sosiaaliseen puoleen, mutta tarvitseeko sitä edes olla? Onhan kaikenlaista etätyötäkin olemassa mitä voi tehdä kotona omassa rauhassa. Opettele kirjoittamaan nopeasti ja ryhdy kirjoittamaan lääkäreiden saneluja, vaikka. Et tarvitse mitään koulutustakaan siihen.
Sanelunpurkuun on hakijoita ovista ja ikkunoista ja lisäksi tuohon kai suositaan jotain sote-alan koulutusta ja pohjasanaston hallintaa.
Opettele nopeaksi niin menet muiden hakijoiden edelle osaamisellasi.
Minä olen jo ihan toisella alalla töissä, joten en ala näistä paikoista kilpailla. Mutta kuinka pihalla pitää olla nykyajan työelämästä, jos kuvittelee ihmisiä palkattavan kykyjen perusteella, verkostojen ohi...
No meille ei mikään muu merkitse kuin nopeustesti, mutta joo ymmärsin yskän ja lopetan jankkaamisen kun ei se työ sitten kiinnostanutkaan.
Ai teillekö ei laiteta ollenkaan perinteistä työhakemusta kaikkine tietoineen, vaan esikarsinnan ja haastattelun sijaan on pelkkä nopeustesti?
Mielisairaus on jotenkin hallinnassa. Toki edelleen olemassa, koska ovat kroonisia ongelmia, mutta ne on hallinnassa. Olen tietty ollut vuosia poissa kaikesta ja nyt pitäisi pystyä vaikka mihin. En ole ihan kartalla.
Ehkä osa-aikahommat ja pätkätyöt voisi olla hyvä alku. Jos joku vaikka sitten palkkaisi. Mutta voinko saada niitäkään hommia? Työkkäri maalaili mulle synkkää kuvaa silloin.
Koitin luonnehtia noita sosiaalisia ongelmia, kun monessa työssä ne ovat vähän esteenä. Kotona tehtävät hommat olisi tietty hyvä. Voisin oppia kirjoittamaan nopeasti. Mulla on hyvä hienomotoriikka.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Asepalvelus on varmaan myös ap:llä suorittamatta.
Niin on. Mua ei sinne huolita.
Ap
Työkkärin kautta kuntouttava työtoiminta, työharjoittelu yms. Pakko jostakin aloittaa. Entä työkyvyn arviointi? Yksi tuttuni, jolla ei ollut lainkaan työkokemusta yli 30 -vuotiaana löysi vakituisen työpaikan työkkärin harjoittelupaikan kautta.
Ootko miettinyt jotakin tutkintoa esim. oppisopimuksella putkimies tai datanomi tai lääketyöntekijä?
Sitten sesonkityöt: esim. Pandalla http://www.mosaiikki.info/muutyot_fi.php?id=panda ja postilla. Muitakin on, mutta nämä tuli mieleen.
Tsemppiä :)
Voit alkaa tekemään mun kanssa bisnestä, tarvitsisin siihen kumppanin :) Harmi vaan kun homma on vasta idean tasolla eikä tuloja ole heti.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina jotain työtä saanut vaikka minulla on paha sosiaalisten tilanteiden pelko. Olen ollut vaikeasti masentunut ja äärimmäisen ahdistunut. Olen ollut asiakaspalvelussa. Se oli henkisesti raskasta jatkuvan jännittämisen vuoksi.
Kyllä sinullekin jotain töitä voisi löytyä. Jos olet hyvä kielissä ja matikassa niin voisit opiskella vaikka koodaajaksi. Siinä allergia ei varmaan haittaa?
Miten sulla ilmenee tuo että alat kertoa omia tarinoita? Minulla on epäilty aspergeria tai add:tä. En itse näe asperger piirteitä itsessäni. Paitsi sen että ihmiset kyllä vieroksuvat seuraani. En pysty katsomaan silmiin. Jos täytyy keskittyä pitkäksi aikaa kuuntelemaan jotain niin ajatukseni alkavat harhailla. Paitsi jos on joku kiinnostava asia. En halua puhua kenenkään pälle joten kun minulla olisi kommentoitavaa keskusteluun niin aihe ehtii vaihtua ennen kuin saan sanottua mitään.
Tietotekniikko on ok, kunhan putsaan näyttöjä ja näppäimiä tarpeeksi usein. Muuten tulee ihottumaa.
Mäkin olen pohtinut tuota asiakaspalvelua. Henkisesti se olisi rankkaa, mutta jos silti... Mullakin on jotain ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksia tulee ja menee edelleen vähän turhankin usein.
Tuo asperger. Mäkään en ole ihan varma, onko mulla nimenomaan se. Diagnoosi on, mutta jos se meni vikaan. Kuitenkin asperget, ADD ja ADHD tuntuvat menevän päällekkäin ja ne ilmenevät eri ihmisissä eri tavoin. Tärkeintä on, että oppii jotenkin elämään itsensä kanssa.
Munkin on vaikea hahmottaa, milloin on sopiva aika ottaa puheenvuoro itselleen. Joskus olen todella hiljainen, koska en vaan saa puhuttua mitään mihinkään väliin. Toisaalta kun alan kertomaan jotain outoa tarinaa, kukaan ei enää puhu mitään. Jutut saattavat olla aika värikkäitä. Toisaalta yleensä ne myös naurattavat kuulijoita. Tuo katsekontakti on kaiketi usein vaikea asia niille, joilla on jotain neurologisen puolen ongelmaa. Mä tuijotan liikaa silmiin. Olen opetellut pois siitä.
Ap
Mun mieheni ei ole asperger eikä mt-ongelmainen, mutta hänellä on kuitenkin aika paljon ongelmia sosiaalisissa tilanteissa eikä pysty ihan joka duunia tekemään ahdistumatta. On kuitenkin luotettava, täsmällinen ja kylmähermoinen kuten näköjään sinäkin. Niin ja myös pienikokoinen ja hintelä, ilman allergioita tosin. Hän on töissä vahtimestarina eräässä korkeakoulussa. Palkka on pieni mutta on helppoa ja saa olla paljon itsekseen, pitää matalaa profiilia, asiat voi hoitaa pääasiassa tietokoneella ja ne vähät sosiaaliset tilanteet mitä tulee saa hoidettua ilman ongelmia ja hermoilua. Hae siis esim Securitasille ja mikä se toinen samanlainen firma on, eivät vaadi paljoa mitään koulutusta hommiinsa. Ja pula on kuulemma koko ajan kova, koska moni ei tuossa työssä kauaa pysy, paljon opiskelijoita tms jotka tekee vain jotain parempaa odotellessa.
T. 17
Jos pystyt keskittymään ja tekemään ns. liukuhihnatyötä ja olet tarkka, niin esimerkiksi elektroniikan kokoonpanotyö voisi olla sun juttu. Siinä ei tarvita fyysistä voimaa (en tosin tiedä, kuinka paljon joutuu kemikaalien kanssa tekemisiin). Hanskat ovat käsissä, joten iho on suojassa.
Olisin muuten ehdottanut lääketehtaan linjastoa, jolla oma astmaatikkoäitini oli vuosia, mutta siinä sitten joutuu pesemään käsiä, ja jos saippua allergisoi, niin...
Jos "vakava mielisairaus" on selätetty tai ainakin tasapainossa niin ettei vaikuta arkeesi, niin ei tuo tilanne aivan toivoton ole. Sulla on ylioppilastutkinto, mikä on aivan riittävä koulutus perustason hommiin ja lisäksi sukupuolesi on mies, mikä sekin on todella iso etu. Yritä hakea jotain osa-aikahommia aluksi ja päästä sitä kautta työelämään.