4h ajomatkalla lasten kanssa pysähtyminen kielletty?

Jos mies haluaa ajaa koko matkan pysähtymättä niin miksei hän tajua hommata evästä ja juomista autoon? Siinä laiska vierittää jonkun muun syyksi omat puutteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies oli selvästi väärässä, ap oikeassa. Mies ajoi kyllä vastaan väittämättä huoltoasemalle, eikä yrittänyt taivutella ketään lykkäämään tarpeitaan, mutta osoitti kyllä lapsellisesti mieltään. Jotain tolkkua kuitenkin pitäisi näissä viesteissä olla, moni on ihmetellyt, miksi ap ei jätä kumppaniaan. Rakentava riitely on aika vaikea laji. Jokainen meistä on aivan varmasti pitkän suhteen aikana käyttäytynyt kumppaniaan kohtaan epäreilusti, tiuskinut turhasta, mököttänyt vanhoja riitoja muistellen tai purkanut väsymystään / pahantuulisuuttaan toiseen. Aivan jokainen av-mammakin. Se ei ole oikein, ja tuollaisia asioita kannattaa työstää, mutta se on inhimillistä, ja sitä tapahtuu KAIKILLE. Tuollaisen perusteella ei voi vetää vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä parisuhteen tilasta, ellei tuollaista tapahdu erittäin usein. Tiedän kyllä, miten raivostuttavaa tuollainen puhumattomuus on, ja etenkin, jos toinen ei ole edes jälkikäteen halukas käymään tilannetta läpi. Mutta että tuollainen yksistään olisi hyvä syy hajottaa lasten perhe? Ei sellaista kumppania löydy, joka ei KOSKAAN tekisi väärin toista kohtaan. Tuollaisia kommentteja kuullessa ei kyllä yhtään ihmettele nykyajan erotilastoja.

Olet osittain oikeassa, mutta minua ainakin ahdistaa ap:n kuvauksessa miehen täydellinen ymmärtämättömyys/välinpitämättömyys pienten lasten tarpeille. Tai kyvyttömyys pistää lapsen tarpeita oman kiukun edelle. Mä ja mies ei varmasti olla mitään rakentavan riitelyn malliesimerkkejä, mutta kumpikin on aina voinut luottaa siihen että lapset ei joudu toisen taholta kohtaamaan uhkaa, välinpitämättömyyttä tms. eikä jouduta tilanteeseen jossa toinen vanhemmista joutuu ikään kuin puolustamaan lapsia toiselta. Se on lapsille ihan hirveä taakka elää tilannetta, jossa tuollainen toistuu (ymmärsin että tämä ei ollut ainutlaatuinen tilanne). Ihmisen epätäydellisyys on ymmärrettävää, mutta ei sekään käy että nostaa kädet pystyyn ja toteaa että lapset nyt vaan joutuvat pelkäämään kotonaan aina silloin tällöin, koska keneltäkään ei voi vaatia täydellisyyttä.

Täytyy huomauttaa, että vaikka tilanteita on ollut ennenkin, niin ei ne aina liity mitenkään lapsiin. Esim viimeksi, kun huomasin töistä tullessani, ettei enää puhu, niin oli puhumaton vaan mulle, lapsille puhui kyllä. Ei näistä juurikaan löydy mitään "kaavaa".

Paitsi, että jos en heti suovu olemaan jälleen "normaali", juttelevainen ja iloinen, niin mies ryhtyy hääräämään kaikkia hommia kotona hullun lailla. En tiedä yrittääkö se olla joku anteeksipyyntö vai tapa lievittää omaa vitutusta. Taas menee arvailun puolelle, kun ei voi tietää.

ap

Vierailija kirjoitti:

On asioita jotka kannattaa puhua halki jälkikäteen esim. puhua siitä mitä tunteita mykkäkoulu aiheuttaa. Sen sijaan minusta jotakin ajomatkaa ja sitä olisko vai pitänyt pysähtyä useammin vai jossakin toisessa paikassa on ihan turha vatvoa jälkeenpäin.

Mä oon kertonut kyllä. Nytkin miehellä on pari kuukautta vanhoista viesteistä luettavissa mitä ajatuksia ja tunteita minussa nämä tilanteet herättää. Myös sen, että en voi taata montako jaksan vielä. Harmi, etten saa näihin mitään vastausta, kommenttia tai kuittausta. En enää laitakaan, sillä se lisää nöyryytyksen tunnetta.

Jälkimmäisestä olen myös samaa mieltä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Toista ei voi pakottaa puhumaan eikä pakottaminen johda ainakaan siihen että toinen puhuisi enemmän oma aloitteisesti. Helppoa se että ei tee tulkintoja ei todellakaan ole ja mitään oikotietä sen opetteluun ei minullakaan ole.

Joo, nuo asiat olen itsekin hoksannut tämän 19 vuotta kestäneen liiton aikana. Mutta kuten itsekin totesit, nuo havainnot eivät ole minkään arvoisia tilanteen ratkaisemisen kannalta.

ap

Muuta ratkaisua ei oikein olle kuin huomata se millainen toinen tai myös minä olen ja hyväksyä asiat. Pakko ei ole jatkaa parisuhdetta henkilön kanssa joka harrastaa mykkäkouluja. Pakko ei luultavasti ole lähteä reissuun yhdessä puolison kanssa jos matkustaminen molemmille on yhtä tuskaa. Tai voi ehkä valita sen vaihtoehdon että matkustetaan erikseen toinen autolla toinen vaikkapa junalla tai lentäen.

Että pitää vain hyväksyä että toinen mykkäkouluilee ja vallan väärinkäyttäjä parisuhteessa? Mitä jos ap käyttäisi valtaa uhkaamalla erota joka kerta kun mies kiukuttelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On asioita jotka kannattaa puhua halki jälkikäteen esim. puhua siitä mitä tunteita mykkäkoulu aiheuttaa. Sen sijaan minusta jotakin ajomatkaa ja sitä olisko vai pitänyt pysähtyä useammin vai jossakin toisessa paikassa on ihan turha vatvoa jälkeenpäin.

Mä oon kertonut kyllä. Nytkin miehellä on pari kuukautta vanhoista viesteistä luettavissa mitä ajatuksia ja tunteita minussa nämä tilanteet herättää. Myös sen, että en voi taata montako jaksan vielä. Harmi, etten saa näihin mitään vastausta, kommenttia tai kuittausta. En enää laitakaan, sillä se lisää nöyryytyksen tunnetta.

Jälkimmäisestä olen myös samaa mieltä.

ap

Ainakin olet huomannut että hän nöyryyttää tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Toista ei voi pakottaa puhumaan eikä pakottaminen johda ainakaan siihen että toinen puhuisi enemmän oma aloitteisesti. Helppoa se että ei tee tulkintoja ei todellakaan ole ja mitään oikotietä sen opetteluun ei minullakaan ole.

Joo, nuo asiat olen itsekin hoksannut tämän 19 vuotta kestäneen liiton aikana. Mutta kuten itsekin totesit, nuo havainnot eivät ole minkään arvoisia tilanteen ratkaisemisen kannalta.

ap

Muuta ratkaisua ei oikein olle kuin huomata se millainen toinen tai myös minä olen ja hyväksyä asiat. Pakko ei ole jatkaa parisuhdetta henkilön kanssa joka harrastaa mykkäkouluja. Pakko ei luultavasti ole lähteä reissuun yhdessä puolison kanssa jos matkustaminen molemmille on yhtä tuskaa. Tai voi ehkä valita sen vaihtoehdon että matkustetaan erikseen toinen autolla toinen vaikkapa junalla tai lentäen.

Että pitää vain hyväksyä että toinen mykkäkouluilee ja vallan väärinkäyttäjä parisuhteessa? Mitä jos ap käyttäisi valtaa uhkaamalla erota joka kerta kun mies kiukuttelee.

Ei uhkailusta mitään hyötyä ole, ennen pitkää toinen saattaa sen ero ottaakin ihan vain siksi että ei siedä jatkuvaa uhkailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Toista ei voi pakottaa puhumaan eikä pakottaminen johda ainakaan siihen että toinen puhuisi enemmän oma aloitteisesti. Helppoa se että ei tee tulkintoja ei todellakaan ole ja mitään oikotietä sen opetteluun ei minullakaan ole.

Eli ap, elä elämääsi täysin välittämättä miehestä ja tuntematta mitään kun hän on mykkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Toista ei voi pakottaa puhumaan eikä pakottaminen johda ainakaan siihen että toinen puhuisi enemmän oma aloitteisesti. Helppoa se että ei tee tulkintoja ei todellakaan ole ja mitään oikotietä sen opetteluun ei minullakaan ole.

Joo, nuo asiat olen itsekin hoksannut tämän 19 vuotta kestäneen liiton aikana. Mutta kuten itsekin totesit, nuo havainnot eivät ole minkään arvoisia tilanteen ratkaisemisen kannalta.

ap

Muuta ratkaisua ei oikein olle kuin huomata se millainen toinen tai myös minä olen ja hyväksyä asiat. Pakko ei ole jatkaa parisuhdetta henkilön kanssa joka harrastaa mykkäkouluja. Pakko ei luultavasti ole lähteä reissuun yhdessä puolison kanssa jos matkustaminen molemmille on yhtä tuskaa. Tai voi ehkä valita sen vaihtoehdon että matkustetaan erikseen toinen autolla toinen vaikkapa junalla tai lentäen.

Että pitää vain hyväksyä että toinen mykkäkouluilee ja vallan väärinkäyttäjä parisuhteessa? Mitä jos ap käyttäisi valtaa uhkaamalla erota joka kerta kun mies kiukuttelee.

Ei uhkailusta mitään hyötyä ole, ennen pitkää toinen saattaa sen ero ottaakin ihan vain siksi että ei siedä jatkuvaa uhkailua.

Sulla meni ihan ohi. Se juuri oli se pointti että apeen pitää erota koska miehen käytös on ihan yhtä sekoa kuin joka väliin erolla uhkailu.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli selvästi väärässä, ap oikeassa. Mies ajoi kyllä vastaan väittämättä huoltoasemalle, eikä yrittänyt taivutella ketään lykkäämään tarpeitaan, mutta osoitti kyllä lapsellisesti mieltään. Jotain tolkkua kuitenkin pitäisi näissä viesteissä olla, moni on ihmetellyt, miksi ap ei jätä kumppaniaan. Rakentava riitely on aika vaikea laji. Jokainen meistä on aivan varmasti pitkän suhteen aikana käyttäytynyt kumppaniaan kohtaan epäreilusti, tiuskinut turhasta, mököttänyt vanhoja riitoja muistellen tai purkanut väsymystään / pahantuulisuuttaan toiseen. Aivan jokainen av-mammakin. Se ei ole oikein, ja tuollaisia asioita kannattaa työstää, mutta se on inhimillistä, ja sitä tapahtuu KAIKILLE. Tuollaisen perusteella ei voi vetää vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä parisuhteen tilasta, ellei tuollaista tapahdu erittäin usein. Tiedän kyllä, miten raivostuttavaa tuollainen puhumattomuus on, ja etenkin, jos toinen ei ole edes jälkikäteen halukas käymään tilannetta läpi. Mutta että tuollainen yksistään olisi hyvä syy hajottaa lasten perhe? Ei sellaista kumppania löydy, joka ei KOSKAAN tekisi väärin toista kohtaan. Tuollaisia kommentteja kuullessa ei kyllä yhtään ihmettele nykyajan erotilastoja.

Paitsi että tuota käy usein ja ap alkaa olla jo henkisesti loppu koko liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Toista ei voi pakottaa puhumaan eikä pakottaminen johda ainakaan siihen että toinen puhuisi enemmän oma aloitteisesti. Helppoa se että ei tee tulkintoja ei todellakaan ole ja mitään oikotietä sen opetteluun ei minullakaan ole.

Eli ap, elä elämääsi täysin välittämättä miehestä ja tuntematta mitään kun hän on mykkä.

Miksi ap:n tunteeton pitäisi olla?? Mutta turhaa niitä tunteita on yrittää käsitellä sellaisen henkilön kanssa joka ei halua puhua vaan on mieluummin mykkä. Jos haluaa sietää mykkäkoulua ehkä omat tunteet kannattaa opetella purkamaan ja käsittelemään jotenkin muuten kuin yrittämällä pakottaa mykkäkoulua pitävä puhumaan.

Itse kärsin välillä todella pahasta matkapahoinvoinnista, nyt aikuisena siis edelleen. Lapsena todellakin oksensin jos ei pysähdytty missään välissä, pahinta on se jos on ollut kirkas päivä, aurinko roikkuu alhaalla ja valo vilkkuu puiden välistä samalla kun ajetaan jotain töyssyisää tai mutkaisaa pikkutietä...

Kuka tuollaista keskenkasvuista katselee. Ap, eikö sinulla ole ryhtiä, pistä kuriin. Itse laittaisin eron vireille, hän sairastuttaa koko perheen manipuloinnillaan. Uhkaa erolla ja sillä että ei näe enää sinua ja lapsia,oikeasti hakeutuisin turvakotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Toista ei voi pakottaa puhumaan eikä pakottaminen johda ainakaan siihen että toinen puhuisi enemmän oma aloitteisesti. Helppoa se että ei tee tulkintoja ei todellakaan ole ja mitään oikotietä sen opetteluun ei minullakaan ole.

Eli ap, elä elämääsi täysin välittämättä miehestä ja tuntematta mitään kun hän on mykkä.

Tuota neuvoa mä noudatinkin tosi pitkään ja varmaan se paljon pelastikin. Joka kertahan mies on mykkäkoulun lopettanut, joskus aika nopeastikin.v Nyt ongelma on onkin se, etten enää oikein pysty. Siis kun en koskaan saa mitään selitystä näihin "kohtauksiin", niin en enää toivu siinä samassa kun mies haluaisi taas toimia ja puhua normaalisti. Mies takuulla toivoisi, että mä toimisin kuten ehdotat, ja kuten olen tosiaan ennen tehnytkin.

Kyllähän tämä vaihtoehtojen kapeus alkaa tässä hiljalleen hahmottumaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Toista ei voi pakottaa puhumaan eikä pakottaminen johda ainakaan siihen että toinen puhuisi enemmän oma aloitteisesti. Helppoa se että ei tee tulkintoja ei todellakaan ole ja mitään oikotietä sen opetteluun ei minullakaan ole.

Joo, nuo asiat olen itsekin hoksannut tämän 19 vuotta kestäneen liiton aikana. Mutta kuten itsekin totesit, nuo havainnot eivät ole minkään arvoisia tilanteen ratkaisemisen kannalta.

ap

Muuta ratkaisua ei oikein olle kuin huomata se millainen toinen tai myös minä olen ja hyväksyä asiat. Pakko ei ole jatkaa parisuhdetta henkilön kanssa joka harrastaa mykkäkouluja. Pakko ei luultavasti ole lähteä reissuun yhdessä puolison kanssa jos matkustaminen molemmille on yhtä tuskaa. Tai voi ehkä valita sen vaihtoehdon että matkustetaan erikseen toinen autolla toinen vaikkapa junalla tai lentäen.

Että pitää vain hyväksyä että toinen mykkäkouluilee ja vallan väärinkäyttäjä parisuhteessa? Mitä jos ap käyttäisi valtaa uhkaamalla erota joka kerta kun mies kiukuttelee.

Ei uhkailusta mitään hyötyä ole, ennen pitkää toinen saattaa sen ero ottaakin ihan vain siksi että ei siedä jatkuvaa uhkailua.

Sulla meni ihan ohi. Se juuri oli se pointti että apeen pitää erota koska miehen käytös on ihan yhtä sekoa kuin joka väliin erolla uhkailu.

Pelkän mykkäkoulun perusteella toisen ihmisen elämästä ei ehkä kannata mennä tekemään oletuksia sen suhteen kannattaako erota vai ei.

Miestä varmaan vaan väsytti pitkän ajomatkan takia ja se halusi päästä äkkiä kotiin. Tuskin tuossa mitään sen kummempaa on taustalla. Olisit itsekin väsynyt jos sinun pitäisi ajaa satoja kilometrejä (kuunnellen lasten meluamista?).

t. nainen

Vierailija kirjoitti:

Miestä varmaan vaan väsytti pitkän ajomatkan takia ja se halusi päästä äkkiä kotiin. Tuskin tuossa mitään sen kummempaa on taustalla. Olisit itsekin väsynyt jos sinun pitäisi ajaa satoja kilometrejä (kuunnellen lasten meluamista?).

t. nainen

Sä olet varmaan oikeassa. Helposti näiden kaikkien episodien taustalla on väsymystä tai muuta kurjaa oloa. Ihan takuulla halusi kotiin vikkelästi, ihan ymmärrettävää. Miehen käytös tuntuu silti minusta loukkaavalta.

Meidän lapset on liiankin kilttejä, eivät todellakaan melua. He pystyvät säätelemään omaa käytöstään paremmin, kuin mieheni. Aika valitettavaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä varmaan vaan väsytti pitkän ajomatkan takia ja se halusi päästä äkkiä kotiin. Tuskin tuossa mitään sen kummempaa on taustalla. Olisit itsekin väsynyt jos sinun pitäisi ajaa satoja kilometrejä (kuunnellen lasten meluamista?).

t. nainen

Sä olet varmaan oikeassa. Helposti näiden kaikkien episodien taustalla on väsymystä tai muuta kurjaa oloa. Ihan takuulla halusi kotiin vikkelästi, ihan ymmärrettävää. Miehen käytös tuntuu silti minusta loukkaavalta.

Meidän lapset on liiankin kilttejä, eivät todellakaan melua. He pystyvät säätelemään omaa käytöstään paremmin, kuin mieheni. Aika valitettavaa.

ap

Kuulostaa oikeastaan aika kamallalle että käytös pitäisi pystyä perheen kesken säätelemään kaiken aikaa. Mitenkään ei saisi näkyä että pitkä ajomatka väsyttää ja turhauttaa. Toinen reakoi siihen puhumalla ääneen miten ketuttaa toinen käsittelee omat tunteensa hiljaisuudessa ja omissa ajatuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä varmaan vaan väsytti pitkän ajomatkan takia ja se halusi päästä äkkiä kotiin. Tuskin tuossa mitään sen kummempaa on taustalla. Olisit itsekin väsynyt jos sinun pitäisi ajaa satoja kilometrejä (kuunnellen lasten meluamista?).

t. nainen

Sä olet varmaan oikeassa. Helposti näiden kaikkien episodien taustalla on väsymystä tai muuta kurjaa oloa. Ihan takuulla halusi kotiin vikkelästi, ihan ymmärrettävää. Miehen käytös tuntuu silti minusta loukkaavalta.

Meidän lapset on liiankin kilttejä, eivät todellakaan melua. He pystyvät säätelemään omaa käytöstään paremmin, kuin mieheni. Aika valitettavaa.

ap

Kuulostaa oikeastaan aika kamallalle että käytös pitäisi pystyä perheen kesken säätelemään kaiken aikaa. Mitenkään ei saisi näkyä että pitkä ajomatka väsyttää ja turhauttaa. Toinen reakoi siihen puhumalla ääneen miten ketuttaa toinen käsittelee omat tunteensa hiljaisuudessa ja omissa ajatuksissa.

Sä oot periaatteessa ihan oikeassa. Mutta onko meillä paljon muita vaihtoehtoja? Perheissä tai yhteiskunnassa, jossa me ollaan toistemme kanssa tekemisissä? Mun tekisi mieli huutaa, mutta en voi, sillä lapset pelkää sellaista. Eikä se ole mitään ratkaissut ennenkään. Käytän sitten muita keinoja sietääkseni tilannetta; puuhailen jotain mukavaa, lepäilen, kirjoitan tänne ja vaihdan ajatuksia. Ainakin yritän toimia niin, etten käyttäisi toisia ihmisiä "nyrkkeilysäkkeinä" vaikka itseä harmittaa ja on paha mieli.

ap

Kuulostaa pariterapian tai avioliittoleirin paikalta, jos haluatte vielä yrittää löytää keinoja tuohon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä varmaan vaan väsytti pitkän ajomatkan takia ja se halusi päästä äkkiä kotiin. Tuskin tuossa mitään sen kummempaa on taustalla. Olisit itsekin väsynyt jos sinun pitäisi ajaa satoja kilometrejä (kuunnellen lasten meluamista?).

t. nainen

Sä olet varmaan oikeassa. Helposti näiden kaikkien episodien taustalla on väsymystä tai muuta kurjaa oloa. Ihan takuulla halusi kotiin vikkelästi, ihan ymmärrettävää. Miehen käytös tuntuu silti minusta loukkaavalta.

Meidän lapset on liiankin kilttejä, eivät todellakaan melua. He pystyvät säätelemään omaa käytöstään paremmin, kuin mieheni. Aika valitettavaa.

ap

Kuulostaa oikeastaan aika kamallalle että käytös pitäisi pystyä perheen kesken säätelemään kaiken aikaa. Mitenkään ei saisi näkyä että pitkä ajomatka väsyttää ja turhauttaa. Toinen reakoi siihen puhumalla ääneen miten ketuttaa toinen käsittelee omat tunteensa hiljaisuudessa ja omissa ajatuksissa.

Kyllä sekä huutajan että mököttäjän pitäisi opetella hillitsemään tunteitaan tai ainakin käytöstään niin, ettei hänen olemisensa ole kohtuutonta muille osapuolille. Tunteethan on tunteita, mutta se on jokaisen oma valinta, minkä painoarvon niille antaa ja yrittääkö niitä tukahduttaa, lietsoa, hallita jne. Elämässä ei vaan voi mennä tunteiden vietävänä vastuuta kantamatta.