4h ajomatkalla lasten kanssa pysähtyminen kielletty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärrän että turhat pysähdykset rasittaa.

Miten niin turhat?

Evässänpylöitä voi syödä matkallakin. Tietty vessaan pitää päästä jos hätä on.

Jospa nyt kuitenkin on 'sämpylä'. Opetelkaa kirjoittamaan, ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Toista ei voi pakottaa puhumaan eikä pakottaminen johda ainakaan siihen että toinen puhuisi enemmän oma aloitteisesti. Helppoa se että ei tee tulkintoja ei todellakaan ole ja mitään oikotietä sen opetteluun ei minullakaan ole.

Joo, nuo asiat olen itsekin hoksannut tämän 19 vuotta kestäneen liiton aikana. Mutta kuten itsekin totesit, nuo havainnot eivät ole minkään arvoisia tilanteen ratkaisemisen kannalta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Tässä konkreettinen neuvo: ala huutamaan sille. Niin ettei ole mahdollisuutta olla kuuntelematta.

Sanot sitten, että eipä tuo muutenkaan korva lotkahda (voimasanoin höystettynä). Sitähän se mies tuon perusteella ainoastaan kerjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Tässä konkreettinen neuvo: ala huutamaan sille. Niin ettei ole mahdollisuutta olla kuuntelematta.

Sanot sitten, että eipä tuo muutenkaan korva lotkahda (voimasanoin höystettynä). Sitähän se mies tuon perusteella ainoastaan kerjää.

Oon mä joskus tuonkin tehnyt. Se oli juuri sellainen kerta, kun mies ei puhunut mitään, eikä vastannut tervehdykseen, kun tulin töistä. Ei siitä mitään hyötyä ollut ja itselle tuli vaan sellainen olo, ettei enää itsekään hallitse itseään ja käytöstään. Ja pakko jonkun on säilyä normaalina, turvallisena aikuisena käytöksen puolesta, kun meillä on nämä lapset.

ap

Meillä on ihan automaatio, että 2h välein pyähdellään. Se on 20 min kun käydään vessassa ja otetaan evästä. Ajaessa napostellaan porkkanaa ja pähkinää sekä juomaa on tarjolla kokoajan.

Joskus vaihdetaan kuskia, mutta ei aina, tykkään ajaa ja mies on parempi viihdyttämään ipanaa.

Ei kuulu sieltä takapenkiltäkään natinoita kun osaa jo kellosta katsoa milloin on seuraava pysähdys ja milloin ollaan perillä.

Toki taaperolla oli joskus torttu vaipassa 10 min edellisetä stopista... se ei oikeen naurattanut silloin.

Yksinäni kulkiessa ajan pidempiä rupeamia, mutta se alkaa olla jo liikenneturvallisuusriski. Miten  usein rekkakuskien pitää pysäyttää ajopiirturi?

Minä en tuollaisen mörököllin kanssa lähtisi mihinkään matkalle. Jos aikuinen ihminen ei tajua, että noi reissut yleensä tehdään virkistysmielessä ja tarkoitus on, että kaikilla on mukavaa ja jää kivoja muistoja perheen kanssa tehdyistä jutuista, niin se ei ole ansainnut perhettä. Ajakoon pää punaisena keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Toista ei voi pakottaa puhumaan eikä pakottaminen johda ainakaan siihen että toinen puhuisi enemmän oma aloitteisesti. Helppoa se että ei tee tulkintoja ei todellakaan ole ja mitään oikotietä sen opetteluun ei minullakaan ole.

Joo, nuo asiat olen itsekin hoksannut tämän 19 vuotta kestäneen liiton aikana. Mutta kuten itsekin totesit, nuo havainnot eivät ole minkään arvoisia tilanteen ratkaisemisen kannalta.

ap

Muuta ratkaisua ei oikein olle kuin huomata se millainen toinen tai myös minä olen ja hyväksyä asiat. Pakko ei ole jatkaa parisuhdetta henkilön kanssa joka harrastaa mykkäkouluja. Pakko ei luultavasti ole lähteä reissuun yhdessä puolison kanssa jos matkustaminen molemmille on yhtä tuskaa. Tai voi ehkä valita sen vaihtoehdon että matkustetaan erikseen toinen autolla toinen vaikkapa junalla tai lentäen.

Mies oli selvästi väärässä, ap oikeassa. Mies ajoi kyllä vastaan väittämättä huoltoasemalle, eikä yrittänyt taivutella ketään lykkäämään tarpeitaan, mutta osoitti kyllä lapsellisesti mieltään. Jotain tolkkua kuitenkin pitäisi näissä viesteissä olla, moni on ihmetellyt, miksi ap ei jätä kumppaniaan. Rakentava riitely on aika vaikea laji. Jokainen meistä on aivan varmasti pitkän suhteen aikana käyttäytynyt kumppaniaan kohtaan epäreilusti, tiuskinut turhasta, mököttänyt vanhoja riitoja muistellen tai purkanut väsymystään / pahantuulisuuttaan toiseen. Aivan jokainen av-mammakin. Se ei ole oikein, ja tuollaisia asioita kannattaa työstää, mutta se on inhimillistä, ja sitä tapahtuu KAIKILLE. Tuollaisen perusteella ei voi vetää vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä parisuhteen tilasta, ellei tuollaista tapahdu erittäin usein. Tiedän kyllä, miten raivostuttavaa tuollainen puhumattomuus on, ja etenkin, jos toinen ei ole edes jälkikäteen halukas käymään tilannetta läpi. Mutta että tuollainen yksistään olisi hyvä syy hajottaa lasten perhe? Ei sellaista kumppania löydy, joka ei KOSKAAN tekisi väärin toista kohtaan. Tuollaisia kommentteja kuullessa ei kyllä yhtään ihmettele nykyajan erotilastoja.

Isäni oli samanlainen, kun asiat eivät menneet hänen mielensä mukaan, alkoi mykkyys. Äitini kuoli, kun olimme nuoria ja minä jäin vanhimpana, 16 vuotiaana, hoitamaan perhettä. Isäni ei koskaan neuvotellut asioista, jos en arvannut miten hän oli ajatellut asioiden menevän, alkoi mykkyys. Tuo kertomasi oli niin tuttua minulle sukulaismatkoilta. Ei koskaan aikaisemmin sanonut mitään aikatauluja tai missä pysähdytään ja valmiina olisi pitänyt olla parissa minuutissa. Aivan sama, miten yritin keskustella, rauhallisesti tai huusin pää punaisena, ei sanaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen oma  " nyt ei pysähdytä !"- isäni ja se huuto, mikä sitten seurasi kun minulta tai veljeltä tuli pissat housuun.. Mökille viiden tunnin ajomatka ja meillä mehupullot, mutta olisi pitänyt jaksaa perille asti ilman vessataukoja!

Milliaisia teistä tuli aikuisina? Jäikö traumoja vai kasvoitteko sellaisiksi, ettei ihan pienestä valiteta?

Pidämme omien lasten kanssa pissa & jaloittelutaukoja, veljelläni ei  lapsia olekkaan. Minusta on sadismia pistää lapsi  ensin hädissään huutamaan  "iskä, pissittää !" ja  sitten syyllistää  & itkettää kun se pissa tulee housuun !

Onko miehellä vikaa alapäässä, jos ei 4 tunnin ajomatkana tarvitse mennä vessaan. Tauko tekee hyvää, kyllä kahden tunnin välein. Minä en tuollaista mörökölliä sietäisi, saisi äijä jatkaa matkaa yksinään. Meillä on molemmilla kortti ja totta kai pidetään tauko, kun siltä tuntuu. Miksi AP siedät tuollaista? Tuo on henkistä väkivaltaa. Kuka aikuinen pystyy istumaan 4 tuntia ilman vessahätää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli perinteinen malli kaikissa perheissä, kun ennen kenelläkään ei ollut oikein varaa bensa-aseman pulliin ja kahviin

Me pysähdyttiin syömään eväitä.

up

Vierailija kirjoitti:

Onko miehellä vikaa alapäässä, Kuka aikuinen pystyy istumaan 4 tuntia ilman vessahätää.

Minä, ja ihan helpostikin. Ei siellä kusella tarvi vähän väliä ravata. Ihan terve on alapää.

Kyllähän tämä pistää miettimään. Lähinnä se, että kun en enää pysty toimimaan niin, että heti kun mies jälleen puhuu tai antaa muun merkin siitä, että toivoo kaiken olevan jälleen "normaalisti", niin minusta tulee se joka on vastuussa siitä, että kodissa on inhottava ilmapiiri ja "jääkausi" jatkuu.  Eli mies aloittaa mykkäkoulut, mutta  tavallaan minä jatkan, kun en osaa enää "antaa olla". Jää liian varautunut olo päälle.  Tuntuu, että mies siirtää vastuun omasta käytöksestään minulle.

Terve alapää on mullakin mutta ap:n ukolla onkin yläpäässä vikaa. Tauko tekee hyvää,ja nestekierto ei toimi kunnolla, jos ei neljään tuntiin tule virtsaa, lääkärin sanoin.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli selvästi väärässä, ap oikeassa. Mies ajoi kyllä vastaan väittämättä huoltoasemalle, eikä yrittänyt taivutella ketään lykkäämään tarpeitaan, mutta osoitti kyllä lapsellisesti mieltään. Jotain tolkkua kuitenkin pitäisi näissä viesteissä olla, moni on ihmetellyt, miksi ap ei jätä kumppaniaan. Rakentava riitely on aika vaikea laji. Jokainen meistä on aivan varmasti pitkän suhteen aikana käyttäytynyt kumppaniaan kohtaan epäreilusti, tiuskinut turhasta, mököttänyt vanhoja riitoja muistellen tai purkanut väsymystään / pahantuulisuuttaan toiseen. Aivan jokainen av-mammakin. Se ei ole oikein, ja tuollaisia asioita kannattaa työstää, mutta se on inhimillistä, ja sitä tapahtuu KAIKILLE. Tuollaisen perusteella ei voi vetää vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä parisuhteen tilasta, ellei tuollaista tapahdu erittäin usein. Tiedän kyllä, miten raivostuttavaa tuollainen puhumattomuus on, ja etenkin, jos toinen ei ole edes jälkikäteen halukas käymään tilannetta läpi. Mutta että tuollainen yksistään olisi hyvä syy hajottaa lasten perhe? Ei sellaista kumppania löydy, joka ei KOSKAAN tekisi väärin toista kohtaan. Tuollaisia kommentteja kuullessa ei kyllä yhtään ihmettele nykyajan erotilastoja.

Olet osittain oikeassa, mutta minua ainakin ahdistaa ap:n kuvauksessa miehen täydellinen ymmärtämättömyys/välinpitämättömyys pienten lasten tarpeille. Tai kyvyttömyys pistää lapsen tarpeita oman kiukun edelle. Mä ja mies ei varmasti olla mitään rakentavan riitelyn malliesimerkkejä, mutta kumpikin on aina voinut luottaa siihen että lapset ei joudu toisen taholta kohtaamaan uhkaa, välinpitämättömyyttä tms. eikä jouduta tilanteeseen jossa toinen vanhemmista joutuu ikään kuin puolustamaan lapsia toiselta. Se on lapsille ihan hirveä taakka elää tilannetta, jossa tuollainen toistuu (ymmärsin että tämä ei ollut ainutlaatuinen tilanne). Ihmisen epätäydellisyys on ymmärrettävää, mutta ei sekään käy että nostaa kädet pystyyn ja toteaa että lapset nyt vaan joutuvat pelkäämään kotonaan aina silloin tällöin, koska keneltäkään ei voi vaatia täydellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä pistää miettimään. Lähinnä se, että kun en enää pysty toimimaan niin, että heti kun mies jälleen puhuu tai antaa muun merkin siitä, että toivoo kaiken olevan jälleen "normaalisti", niin minusta tulee se joka on vastuussa siitä, että kodissa on inhottava ilmapiiri ja "jääkausi" jatkuu.  Eli mies aloittaa mykkäkoulut, mutta  tavallaan minä jatkan, kun en osaa enää "antaa olla". Jää liian varautunut olo päälle.  Tuntuu, että mies siirtää vastuun omasta käytöksestään minulle.

EI sinun pidäkään antaa olla, vaan teidän pitää puhua asiat halki. Tuo on väkivaltaa. En ole tuollaisen miehen kanssa ollut, omani on seurallinen ja ihana. Karjaiset että vastauksia ja heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä lienee vanhan kansan mies. Vielä 70-luvulla olisi ollut naurettavaa pysähtyä noin lyhyellä matkalla nälän vuoksi. Nykyään kun on älylaitteet ja tabletit, ei kyetä lykkäämään mitään tarpeita yhtään pidemmälle. Kaikki on saatava heti.

No ei lapset kyllä 70-luvullakaan olleet montaa tuntia pissahädässä ja nälässä. Tietty jos kotona vallitsee kauhun tasapaino niin eihän sitä uskalla protestoida mitenkään. Hyvä asia se ei kuitenkaan ole, jos lapsi ei noin luonnollista perustarvetta omille vanhemmilleen uskalla ilmaista. 

Minä kärsin matkapahoinvoinnista ja monen monta kertaa nieleskelin oksennusta pitkään, kun isä ei halunnut pysähtyä. Seuraavalla pysähdyksellä oksensin kaarella, kun ovi saatiin auki. Mummolaan oli puolnetoista tunnin ajomatka ja monet oksennukset mummolan pihalle tein. Yöks, meillä ei koskaan kiusata lapsia tahallaan niin kuin vanhemmat teki.

On asioita jotka kannattaa puhua halki jälkikäteen esim. puhua siitä mitä tunteita mykkäkoulu aiheuttaa. Sen sijaan minusta jotakin ajomatkaa ja sitä olisko vai pitänyt pysähtyä useammin vai jossakin toisessa paikassa on ihan turha vatvoa jälkeenpäin.