4h ajomatkalla lasten kanssa pysähtyminen kielletty?

Tulee mieleen oma  " nyt ei pysähdytä !"- isäni ja se huuto, mikä sitten seurasi kun minulta tai veljeltä tuli pissat housuun.. Mökille viiden tunnin ajomatka ja meillä mehupullot, mutta olisi pitänyt jaksaa perille asti ilman vessataukoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olin sanomassa, että sitten on kivaa, kun lapset pissaavat housuun. 

Onneksi lapsena minun piti päästä oksentamaan ja samalla hoitui pissallakäynti. Kukaan ei halunnut oksennusta autoon. 

Pissallahan käykin nopsaan. Mutta eväitä voi syödä autossakin.

Monella lapsella on matkapahoinvointia, jos autossa syö tai lukee. Ei tietysti kaikilla. Ja osa taas ei muuten halua, että autossa murustellaan. Mutta silloin onkin valittava pienin paha. 

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä lienee vanhan kansan mies. Vielä 70-luvulla olisi ollut naurettavaa pysähtyä noin lyhyellä matkalla nälän vuoksi. Nykyään kun on älylaitteet ja tabletit, ei kyetä lykkäämään mitään tarpeita yhtään pidemmälle. Kaikki on saatava heti.

Tutkimusten mukaan kuljettajan kannattaa pitää kahden tunnin välein tauko. Se vähentää onnettomuusriskiä. 

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen oma  " nyt ei pysähdytä !"- isäni ja se huuto, mikä sitten seurasi kun minulta tai veljeltä tuli pissat housuun.. Mökille viiden tunnin ajomatka ja meillä mehupullot, mutta olisi pitänyt jaksaa perille asti ilman vessataukoja!

Ahdistavia tuollaiset isät. 

Muistan joskus 35 vuotta sitten, kun oltiin Ruotsissa ja sain aivan järkyttävän matkapahoinvoinnin. Siinä sitten otettiin hotellihuone lennosta jostain Ruotsin pikkukaupungista ja siirrettiin laivamatkaa takaisin Suomeen vuorokaudella. Voin kuvitella, että isää ei paljon naurattanut, mutta onneksi minua ei näkyvästi syyllistetty asiasta. 

No, jos sinä kerran olet noin huolehtivainen, niin miksi lapsille tuli vaan ykskaks nälkä? Voihan sitä vähän yrittää ennakoida, kun hommia jakaa, että sopii pysähdytäänkö matkalla vai pitääkö laittaa eväät. 

Pissatauot ei tähän liity mitenkään. 

Kyllä pitkällä ajomatkalla on hyvä pysähtyä parin tunnin välein ja tehdä vaikka pieni happihyppely jos ei muuta. Ei pidä tehdä matka-aikataulua niin tiukaksi ettei pysähdyksiin ole aikaa.

Lapset ei saa syödä autossa, mies ei anna.

ap

On ihmistyyppejä, joita rasittaa ihan normaali elämä. 

Paikasta A paikkaan B ottaa välttämättä tietyn ajan ja vaivan ja jos laskee siihen valmiiksi mukaan ruuhkat, pysähtymiset jne. niin sitten ne eivät ole niin kuormittavia. 

Joissain perheissä siivoamisen jälkeen pitää elää varuillaan, koska joku vahtii siisteyden pysymistä. Joissain perheissä taas tajutaan, että siivous toistuu aikajänteellä x riippumatta siitä, varjellaanko siivousjälkeä vai ei.  

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei saa syödä autossa, mies ei anna.

ap

No siinä tapauksessa hänen on turha kiukutella jos haluatte käydä huoltsikalla syömässä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen oma  " nyt ei pysähdytä !"- isäni ja se huuto, mikä sitten seurasi kun minulta tai veljeltä tuli pissat housuun.. Mökille viiden tunnin ajomatka ja meillä mehupullot, mutta olisi pitänyt jaksaa perille asti ilman vessataukoja!

Milliaisia teistä tuli aikuisina? Jäikö traumoja vai kasvoitteko sellaisiksi, ettei ihan pienestä valiteta?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siihen ajomatkaan suhtautua positiivisemmin niin sitten ei niin rasita pysähdys. Mutta jos on jo valmiiksi kyrpä otsassa sen ajamisen takia niin varmaan ärsyttää jokainen pysähdys ja jopa edellä ajavat autot ja vesisade ja lasten ja vaimon pelkkä olemassaolo. 

Voisko matkasta keskustella etukäteen et ajetaan xxkm tai tuntia ja sitten pissatauko ym?

Vähän kuin meidän lomat. En halua ajaa autolla metriäkään ylimääräistä, ja varaa olis lentää ihan mihin huvittaa, mutta eipä käy, laulaa rouva Grön. Kun lentokoneissa voi olla pommeja ja junatkin törmäilevät jatkuvasti. Bussitkaan ei terveyssyistä käy. Olen sitten myrtsinä vaikken tahtoisikaan. Selkään sattuu tuo ajaminen ihan s**tanasti, mutta ei lasten takia viitsisi kaikkia lomia roikkua kotona netissä.

Tosin ei tauot minua varsinaisesti lomalla haittaa, paitsi jos on vaarana, että ollaan seuraavassa paikassa todella myöhään sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siihen ajomatkaan suhtautua positiivisemmin niin sitten ei niin rasita pysähdys. Mutta jos on jo valmiiksi kyrpä otsassa sen ajamisen takia niin varmaan ärsyttää jokainen pysähdys ja jopa edellä ajavat autot ja vesisade ja lasten ja vaimon pelkkä olemassaolo. 

Voisko matkasta keskustella etukäteen et ajetaan xxkm tai tuntia ja sitten pissatauko ym?

Meillä ei ole ollut ennen tällaista tilannetta. Siis ajomatkoihin liittyen. Kuten tuolla aikaisemmassa viestissä kerroinkin, on mies heittäytynyt aikaisemminkin puhumattomaksi, mutta minun on mahdotonta ennustaa koska, missä ja mistä syystä. Ja koska mies ei ole koskaan suostunut mulle kertomaan puhumattomuutensa syitä, ei niitä kovin hyvin pysty ennakoimaan tulevaisuutta ajatellen. En ole myöskään ihan varma, olisiko se terve toimintatapa, että yritän jatkuvasti ennakoida, ettei näitä sattuisi.

ap

Isäpuoleni oli tuollainen. Matkustimme Lapista Pohjois-Norjaan ja hän ajoi 10-12 tuntia, koska hän rakasti ajamista. Olimme siskoni kanssa murrosikäisiä ja olisimme halunneet päästä pois autosta, kierrellä kaupungeissa ja shoppailla. Hyvä, että vessaan pääsimme.

Kyse ei ollut vain isäpuoleta, vaan KOKO perheestä.

Mielestäni miehesi terrorisoi sekä lapsia että sinua. Toivon, että saatte keskusteltua asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ymmärrän että turhat pysähdykset rasittaa.

Miten niin turhat?

Evässänpylöitä voi syödä matkallakin. Tietty vessaan pitää päästä jos hätä on.

Niinpä. Miksei mies tarjonnut lapselle tekemäänsä evässämpylää?! :O :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Upeen miehen itsellesi ja isän lapsellesi oot valinnut!

Valitettavasti nämä joka aamuiset miesviha-aloitukset kääntyvät naistyhmyys-aloituksiksi.

Maailmassa nimittäin on ihan oikeasti mukavia miehiä jotka ovat huomaavaisia, rakastavia ja päälle vielä loistavia isiä.

Harmi, etteivät ne mukavat miehet kirjoita koskaan tällä palstalla.

ohis

PS Jätä turhat miesvihalätinät, niin joku voi ehkä joskus uskoa sinua - kyse oli YHDESTÄ miehestä

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Isäni oli samanlainen kuin miehesi. Ensin hän kohteli äitiä tuolla tavalla, sitten kun he erosivat niin kohdisti mykkäkoulunsa minuun, vanhimpaan lapseen. Tuollainen on henkistä väkivaltaa, ja en voi edes sanoin kuvailla miten paljon kärsin siitä. Muistan, miten avuton olo minulla oli kun olimme ulkomaanreissulla ja isä ei vaan yhtäkkiä enää puhu minulle. Lakkasin sitten lähtemästä isän mukaan yhtään mihinkään, puheluihin suostun vielä vastaamaan koska jos hän soittaa itse niin sentään puhuu. Tosiaan mitään syytä hän ei ole koskaan tuohon käytökseensä antanut enkä ollenkaan tiedä, mistä käytös voisi johtua. Meillä tuollaista käytöstä ei koskaan edeltänyt edes minkäännäköistä riitaa tai erimielisyyttä.

Mutta tosiaan pointtini oli, että lapsesi kärsivät varmasti miehesi käytöksestä, todennäköisesti vielä sinuakin enemmän. Suosittelisin ottamaan tämän huomioon, ainakin omalla kohdallani isäni käytös on selvästi vahingoittanut minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ajokortti. Mies ajaa, koska haluaa. Muusta on turha neuvotella.

Täytyy muistaa, että on täysin oma tulkintani, että puhumattomuus johtui pysähtymisestä. Edellinen tapaus oli sellainen, että mies ei vaan vastannut tervehdykseeni, kun tulin töistä kotiin. Sitä edellinen oli eräässä tapahtumassa, jossa meillä oli minun mielestä tosi kivaa, kunnes sitten mies lakkasi puhumasta. Tuolloin luulin, että syys oli se, ettei miehellä ollut kivaa ja että olin "pakottanut" miehen mukaan. Nämä oli kuulemma vääriä ja omia luulojani. Oikeaa syytä en saanut koskaan.

Tänään sitten pitäisi osata olla normaalisti oma itsensä, eilisestä välittämättä. En osaa, olo on todella varautunut ja vihainen.

Tulkinnoissa piilee aina se vaara että toinen haluaa puhua vielä vähemmän. Ei toinen osapuoli kuitenkaan kuuntele koska hänellä on valmiina omatulkintansa joka vielä aika usein on niin vahva että sitäei pysty muuttamaan vaikka sanoisi mitä tahansa. Sosiaalisissa taidoissa melkein tärkeämpää on osata kuunnella kuin puhua. Jos tulet kuulluksi "uskallat" myös puhua.

Aivan. Olisiko sulla sellaisia konkreettisia neuvoja, jotka toimisivat paremmin?  Olen itsekin huomannut, että syyn arvailu, tilan antaminen, yms ei avaa tilannetta? Miehen toive on siis se, että kun hän on valmis jälleen puhumaan (ei siis siitä, mikä aiheutti mykkäkohtauksen, vaan esim siitä mitä tehdään ruoaksi, yms normaaleista asioista) niin minäkin olen, enkä enää palaa asiaan. Tämä muuttuu vaan mulle jatkuvasti vaikeammaksi. On myös vaikeaa olla muodostamatta mitään tulkintaa mykkäkohtauksen syystä, ja hyväksyä että en voi mitenkään näihin vaikuttaa. Olen ajatellut, että on aika inhimillistä olettaa, että mykkäkohtaus liittyy jotenkin siihen hetkeen ja tilanteeseen, jossa se ilmenee. Helpompaa olisi tottakai, jos näihin saisi jonkun omia arvailuja paremman selityksen.

ap

Toista ei voi pakottaa puhumaan eikä pakottaminen johda ainakaan siihen että toinen puhuisi enemmän oma aloitteisesti. Helppoa se että ei tee tulkintoja ei todellakaan ole ja mitään oikotietä sen opetteluun ei minullakaan ole.