En aio enää osoittaa miestä kohtaan mitään muuta kuin täysin kaverillista käytöstä

Vierailija kirjoitti:

Onniksi joutui käymään tällaiset kriisit jo 19-vuotiaana läpi, niin ei ole tarvinnut tuhlata aikaansa myöhemmin.

Kokemuksen syvä rintaääni 😀 19v on vielä aivan lapsi vaikka onkin " täysikäinen " naivi

Ei siis millään pahalla mutta 19v ei ole ehkä kaikkein paras jakamaan viisauksia & elämänkokemusta .

30-40v tai vanhemmat tietää nuoremmat luulevat tietävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tehnyt samaa ratkaisua? Ap

13 vastaa:Olen tehnyt. Ja samoista syistä ollaan yhdessä, lapset ja talo, ei riidellä erityisen paljon ja tiimityömme toimii hyvin.

Elätkö ilman seksiä vai haetko muualta mitä et mieheltäsi saa? Millainen itsetunto sinulla on tilanteessa? Ap

ilman seksiä elän tällä hetkellä. Jos kohdalle osuisi tilaisuus hyvän seksiin jonun muun kanssa, tuskin kieltäytyisin mutta en ainakaan nyt hae itse aktiivisesti seksiseuraa. Itsetunto oli aiemmin huonopi, silloin, kun vielä pidin yksin seksiasiaa suhteessamme esillä. Keskityn nyt muihin asioihin eikä itsetuntoni ole riippuvainen seksistä tai sen puuttumisesta.

Koska teillä on viimeksi ollut seksiä? Koska miehen aloitteesta? Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulle totaalinen mysteeri, että on OIKEASTI muka olemassa miehiä jotka ei halua seksiä?? Tuntuu olevan tällä palstalla yleistä. Mistä olette sellaisia löytäneet?? Meillä mies haluaa koko ajan (15 vuotta yhdessä), itselleni seksi on enää vain ja ainoastaan aviovelvollisuus, kertakaikkisen puuduttavaa touhua. Menisin vaikka ruokakauppaan mielummin kuin olisin höylättävänä ja teeskentelisin kiimaista. Mutta se on kestettävä hyvien puolien eli muuten hyvän kumppanuuden ja talousasioiden vuoksi. Kyllästyttää.

usko tai älä, miehiä on erilaisia. Kuten naisiakin. Mitä mysteeristä siinä on?

Selvä juttu. Move on!

Libido voi olla toisella paljon korkeampi kuin toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu tehnyt samaa ratkaisua? Ap

13 vastaa:Olen tehnyt. Ja samoista syistä ollaan yhdessä, lapset ja talo, ei riidellä erityisen paljon ja tiimityömme toimii hyvin.

Elätkö ilman seksiä vai haetko muualta mitä et mieheltäsi saa? Millainen itsetunto sinulla on tilanteessa? Ap

ilman seksiä elän tällä hetkellä. Jos kohdalle osuisi tilaisuus hyvän seksiin jonun muun kanssa, tuskin kieltäytyisin mutta en ainakaan nyt hae itse aktiivisesti seksiseuraa. Itsetunto oli aiemmin huonopi, silloin, kun vielä pidin yksin seksiasiaa suhteessamme esillä. Keskityn nyt muihin asioihin eikä itsetuntoni ole riippuvainen seksistä tai sen puuttumisesta.

Koska teillä on viimeksi ollut seksiä? Koska miehen aloitteesta? Ap

yli vuosi sitten ja silloinkin minun aloitteestani. sen kerran jälkeen päätin, etten enää jaksa pitää asiaa esillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vaan eroaisitte?

Koska on lapset ja talo ja tulemme kavereina ihan hyvin toimeen, kun vain sisäistän lopullisesti sen etten edes ansaitse miestä joka haluaisi minua naisena. Ap

Öööö? Ansaitset. Elämä ei oo vielä ohi. Katkeroituneen äidin käytös vaikuttaa negatiivisesti lapsiin. Ero vireille ja talo myyntiin.

Ei se sua varmaan alkais himoita vaikka laihduttaisi vegaaniruualla ja urheilulla mallin mittoihin. Olisi vaan aluksi kiinnostuneempi. Kokeiltu on! 💔

En voisi tehdä sitä lapsille nyt, nuorin on vasta parivuotias. Ei minulla oikeasti ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin niellä kaikki omat tarpeeni ja kestää tätä kunnes lapset eivät enää velvoita sinnittelemään. Ap

Jos vika lapsi on noin nuori vielä, niin ehkä tuo voisi tuosta vielä saada uutta pontta, yhdessäolonne. Odota vielä kun lapsi kasvaa ja on taas enemmän energiaa ja aikaa hetkille miehen kanssa? Pitkissä parisuhteissa voi olla vuosiakin että kemia hiipuu ja lähtee sitten "uuteen nousuun".

Pariterapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Pariterapiaan?

Mies ei koe sellaiselle mitään tarvetta eikä suostu kokeilemaankaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen vuosikausia stressannut ja ollut ahdistunut siitä, että koko ajan tuntuu siltä, ettei mies oikeasti ole enää pitkiin aikoihin ollut kiinnostunut minusta naisena eikä seksi merkitse hänelle juuri mitään tai jos jotain niin velvollisuutta, kun kerran naimisissa on. En jaksa enää tätä stressiä ja epätoivoista yritystä saada mies kiinnostumaan, päätin lopettaa kaiken yrittämisen ja käyttäytyä vastedes täysin kuin kaveri.

Entäpä toisinpäin:

Olen vuosikausia stressannut ja ollut ahdistunut siitä, että koko ajan tuntuu siltä, ettei vaimo oikeasti ole enää pitkiin aikoihin ollut kiinnostunut minusta miehenä eikä seksi merkitse hänelle juuri mitään tai jos jotain niin velvollisuutta, kun kerran naimisissa on. En jaksa enää tätä stressiä ja epätoivoista yritystä saada vaimo kiinnostumaan, päätin lopettaa kaiken yrittämisen ja käyttäytyä vastedes täysin kuin kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariterapiaan?

Mies ei koe sellaiselle mitään tarvetta eikä suostu kokeilemaankaan. Ap

Jos sinä olet tarvetta, tulee miehen suostua siihen kanssasi.

Oli sama tilanne joten erosin. Se auttoi.te tartteette kunnon vaihtelua arkeen...Ei mitään raflaillallista vaan vaikka parinvaihtobileet, jos muutto tai muu isompi ei auta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariterapiaan?

Mies ei koe sellaiselle mitään tarvetta eikä suostu kokeilemaankaan. Ap

Jos sinä olet tarvetta, tulee miehen suostua siihen kanssasi.

On tehnyt harvinaisen selväksi ettei suostu. Miehelle ei ole minkäänlainen ongelma elää ilman seksiä. En kiinnosta miestä seksuaalisesti, paineet voi purkaa nopeasti yksin ennemmin kuin koskea minuun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariterapiaan?

Mies ei koe sellaiselle mitään tarvetta eikä suostu kokeilemaankaan. Ap

Meillä myös näin. T.13

Joskus suhde on todella yksipuolinen ja vain toisen varassa. Sitten kun sen ainaisen yksinäisen läheisyyden lakkaa niin vasta huomaakin miten on yksin kannatellut koko suhdetta.

Ero on ihan hyvä vaihtoehto.

Up

Me eletään aikalailla kaverisuhteessa, ainakin mitä seksiin ja intohimoon tulee. Mutta silti rakastan miestäni tosi paljon ja hän minua, hän vain osoittaa sen eri tavalla ja olen oppinut arvostamaan niitä pieniä eleitä häneltä. Nuorena, 20 vuotiaana, kriisi oli kova ja tilanne söi itsetuntoa. Sitten tein saman päätöksen kuin sinäkin ja huomasin, miten paljon jää energiaa esim opiskeluun tai muuhun itsensä kehittämiseen, kun ei koko ajan murehdi parisuhdetta. Seksin ja läheisyyden kaipuukin loppui ehkä vuodessa tai parissa niin, että pystyn nykyään elämään vallan mainiosti ilman. Nautin yksinolosta ym, luulen että kasvoin henkisesti ja löysin itseni jotenkin, kun päästin irti miehestä (henkisesti). Nyt olen huomannut, että mieskin tekee aloitteita ja huomioi, ei kovin usein, mutta joskus. Mies ei myöskään torju minun seksialoitteitani enää, koska niistä on tullut harvinaista herkkua. Seksiä on vähän, joidenkin mielestä, mutta meille juuri sopivasti. Emme tarvitse sitä, meillä on muita asioita suhteessamme. Ja miehen kanssa halusin pysyä juuri siksi että olimme hyvät kaverit ja toimiva perhe. Mikäs sen parempaa :) Koita ajatella, klisee mutta kaikkea ei voi saada. On oltava tyytyväinen siihen mitä on. Joskus haluaisin asua ulkomailla tosi kipeästi, mutta se ois sitten pois jostain muusta ja tyydyn haaveiluun sekä matkusteluun. Vähän sama juttu miehen/parisuhteen kanssa. Ystävyys ja perhe on jo tosi hienoja saavutuksia miehesi kanssa. Mikä sulle on tärkeintä?

Vierailija kirjoitti:

Me eletään aikalailla kaverisuhteessa, ainakin mitä seksiin ja intohimoon tulee. Mutta silti rakastan miestäni tosi paljon ja hän minua, hän vain osoittaa sen eri tavalla ja olen oppinut arvostamaan niitä pieniä eleitä häneltä. Nuorena, 20 vuotiaana, kriisi oli kova ja tilanne söi itsetuntoa. Sitten tein saman päätöksen kuin sinäkin ja huomasin, miten paljon jää energiaa esim opiskeluun tai muuhun itsensä kehittämiseen, kun ei koko ajan murehdi parisuhdetta. Seksin ja läheisyyden kaipuukin loppui ehkä vuodessa tai parissa niin, että pystyn nykyään elämään vallan mainiosti ilman. Nautin yksinolosta ym, luulen että kasvoin henkisesti ja löysin itseni jotenkin, kun päästin irti miehestä (henkisesti). Nyt olen huomannut, että mieskin tekee aloitteita ja huomioi, ei kovin usein, mutta joskus. Mies ei myöskään torju minun seksialoitteitani enää, koska niistä on tullut harvinaista herkkua. Seksiä on vähän, joidenkin mielestä, mutta meille juuri sopivasti. Emme tarvitse sitä, meillä on muita asioita suhteessamme. Ja miehen kanssa halusin pysyä juuri siksi että olimme hyvät kaverit ja toimiva perhe. Mikäs sen parempaa :) Koita ajatella, klisee mutta kaikkea ei voi saada. On oltava tyytyväinen siihen mitä on. Joskus haluaisin asua ulkomailla tosi kipeästi, mutta se ois sitten pois jostain muusta ja tyydyn haaveiluun sekä matkusteluun. Vähän sama juttu miehen/parisuhteen kanssa. Ystävyys ja perhe on jo tosi hienoja saavutuksia miehesi kanssa. Mikä sulle on tärkeintä?

Jotenkin kammottava viesti tämä. En voi sille mitään, että seksi ja seksuaalisen huomion saaminen ja kelpaaminen on aina ollut minulle todella tärkeä asia, itsetuntoni suorastaan rakentuu sen varaan ja se on ainoa asia, joka saisi unohtamaan puuduttavan arjen velvollisuuksineen. Nykytilanteessa mies evää minulta täydellisesti mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin haluaisin. Fakta on, ettei perhe elämä kiinnosta minua kovinkaan paljon, etenkään kun mitään vastapainoa sille en saa. Ap

Niin ja tosiaan en voisi kuvitellakaan enää tekeväni ainuttakaan seksialoitetta enkä oikeastaan edes koskevani mieheen millään tavalla, niin monta torjuntaa ja pyyntöjeni täydelllstä sivuuttamista olen vain saanut osakseni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla muilla siis on huomioiva ja seksiä haluava mies? Ap

Mä erosin tuollaisesta miehestä vaikka oli yhteinen asunto ja lapset. Elämä on liian lyhyt jotta sen viettäisi huonossa parisuhteessa.