Lue keskustelun säännöt.
En aio enää osoittaa miestä kohtaan mitään muuta kuin täysin kaverillista käytöstä
01.03.2017 |
Olen vuosikausia stressannut ja ollut ahdistunut siitä, että koko ajan tuntuu siltä, ettei mies oikeasti ole enää pitkiin aikoihin ollut kiinnostunut minusta naisena eikä seksi merkitse hänelle juuri mitään tai jos jotain niin velvollisuutta, kun kerran naimisissa on. En jaksa enää tätä stressiä ja epätoivoista yritystä saada mies kiinnostumaan, päätin lopettaa kaiken yrittämisen ja käyttäytyä vastedes täysin kuin kaveri.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla muilla siis on huomioiva ja seksiä haluava mies? Ap
Olen pahoillani tilanteestasi.
Ensimmäinen seurustelukumppanini ei ollut tippaakaan kiinnostunut seksistä. Hän halusi eroon poikuudestaan yli 20-vuotiaana ja erehdyin menemään hänen kanssaan sänkyyn. Seurustelimme vuoden verran, mutta seksi ei ollut koskaan kiinnostanut häntä, joten yritykset jäivät muutamaan kertaan.
Erosimme, koska en jaksanut pyytää seksiä mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me eletään aikalailla kaverisuhteessa, ainakin mitä seksiin ja intohimoon tulee. Mutta silti rakastan miestäni tosi paljon ja hän minua, hän vain osoittaa sen eri tavalla ja olen oppinut arvostamaan niitä pieniä eleitä häneltä. Nuorena, 20 vuotiaana, kriisi oli kova ja tilanne söi itsetuntoa. Sitten tein saman päätöksen kuin sinäkin ja huomasin, miten paljon jää energiaa esim opiskeluun tai muuhun itsensä kehittämiseen, kun ei koko ajan murehdi parisuhdetta. Seksin ja läheisyyden kaipuukin loppui ehkä vuodessa tai parissa niin, että pystyn nykyään elämään vallan mainiosti ilman. Nautin yksinolosta ym, luulen että kasvoin henkisesti ja löysin itseni jotenkin, kun päästin irti miehestä (henkisesti). Nyt olen huomannut, että mieskin tekee aloitteita ja huomioi, ei kovin usein, mutta joskus. Mies ei myöskään torju minun seksialoitteitani enää, koska niistä on tullut harvinaista herkkua. Seksiä on vähän, joidenkin mielestä, mutta meille juuri sopivasti. Emme tarvitse sitä, meillä on muita asioita suhteessamme. Ja miehen kanssa halusin pysyä juuri siksi että olimme hyvät kaverit ja toimiva perhe. Mikäs sen parempaa :) Koita ajatella, klisee mutta kaikkea ei voi saada. On oltava tyytyväinen siihen mitä on. Joskus haluaisin asua ulkomailla tosi kipeästi, mutta se ois sitten pois jostain muusta ja tyydyn haaveiluun sekä matkusteluun. Vähän sama juttu miehen/parisuhteen kanssa. Ystävyys ja perhe on jo tosi hienoja saavutuksia miehesi kanssa. Mikä sulle on tärkeintä?
Jotenkin kammottava viesti tämä. En voi sille mitään, että seksi ja seksuaalisen huomion saaminen ja kelpaaminen on aina ollut minulle todella tärkeä asia, itsetuntoni suorastaan rakentuu sen varaan ja se on ainoa asia, joka saisi unohtamaan puuduttavan arjen velvollisuuksineen. Nykytilanteessa mies evää minulta täydellisesti mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin haluaisin. Fakta on, ettei perhe elämä kiinnosta minua kovinkaan paljon, etenkään kun mitään vastapainoa sille en saa. Ap
Siis musta tuntui ihan täysin samalta vielä viisi vuotta sitten. Sitten se vaan meni ohi, juuri kun luulin että kuolen siihen. Nyt ei tunnu lainkaan pahalta. Mutta tosiaan jos sulle seksi on tärkeintä niin sittenhän et muuta voi, kun luopua ydinperheestä ja kaverimiehestä ja alkaa etsiä jotain intohimoisempaa. Kehottaisin kyllä odottamaan hetken, kun teillä on noin pieni lapsi. Ettei vaan sitten kaduta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me eletään aikalailla kaverisuhteessa, ainakin mitä seksiin ja intohimoon tulee. Mutta silti rakastan miestäni tosi paljon ja hän minua, hän vain osoittaa sen eri tavalla ja olen oppinut arvostamaan niitä pieniä eleitä häneltä. Nuorena, 20 vuotiaana, kriisi oli kova ja tilanne söi itsetuntoa. Sitten tein saman päätöksen kuin sinäkin ja huomasin, miten paljon jää energiaa esim opiskeluun tai muuhun itsensä kehittämiseen, kun ei koko ajan murehdi parisuhdetta. Seksin ja läheisyyden kaipuukin loppui ehkä vuodessa tai parissa niin, että pystyn nykyään elämään vallan mainiosti ilman. Nautin yksinolosta ym, luulen että kasvoin henkisesti ja löysin itseni jotenkin, kun päästin irti miehestä (henkisesti). Nyt olen huomannut, että mieskin tekee aloitteita ja huomioi, ei kovin usein, mutta joskus. Mies ei myöskään torju minun seksialoitteitani enää, koska niistä on tullut harvinaista herkkua. Seksiä on vähän, joidenkin mielestä, mutta meille juuri sopivasti. Emme tarvitse sitä, meillä on muita asioita suhteessamme. Ja miehen kanssa halusin pysyä juuri siksi että olimme hyvät kaverit ja toimiva perhe. Mikäs sen parempaa :) Koita ajatella, klisee mutta kaikkea ei voi saada. On oltava tyytyväinen siihen mitä on. Joskus haluaisin asua ulkomailla tosi kipeästi, mutta se ois sitten pois jostain muusta ja tyydyn haaveiluun sekä matkusteluun. Vähän sama juttu miehen/parisuhteen kanssa. Ystävyys ja perhe on jo tosi hienoja saavutuksia miehesi kanssa. Mikä sulle on tärkeintä?
Jotenkin kammottava viesti tämä. En voi sille mitään, että seksi ja seksuaalisen huomion saaminen ja kelpaaminen on aina ollut minulle todella tärkeä asia, itsetuntoni suorastaan rakentuu sen varaan ja se on ainoa asia, joka saisi unohtamaan puuduttavan arjen velvollisuuksineen. Nykytilanteessa mies evää minulta täydellisesti mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin haluaisin. Fakta on, ettei perhe elämä kiinnosta minua kovinkaan paljon, etenkään kun mitään vastapainoa sille en saa. Ap
Siis musta tuntui ihan täysin samalta vielä viisi vuotta sitten. Sitten se vaan meni ohi, juuri kun luulin että kuolen siihen. Nyt ei tunnu lainkaan pahalta. Mutta tosiaan jos sulle seksi on tärkeintä niin sittenhän et muuta voi, kun luopua ydinperheestä ja kaverimiehestä ja alkaa etsiä jotain intohimoisempaa. Kehottaisin kyllä odottamaan hetken, kun teillä on noin pieni lapsi. Ettei vaan sitten kaduta...
Lakkasit sitten vain haluamasta seksiä ja huomiota mieheltä? Mistä nykyään eniten nautit? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me eletään aikalailla kaverisuhteessa, ainakin mitä seksiin ja intohimoon tulee. Mutta silti rakastan miestäni tosi paljon ja hän minua, hän vain osoittaa sen eri tavalla ja olen oppinut arvostamaan niitä pieniä eleitä häneltä. Nuorena, 20 vuotiaana, kriisi oli kova ja tilanne söi itsetuntoa. Sitten tein saman päätöksen kuin sinäkin ja huomasin, miten paljon jää energiaa esim opiskeluun tai muuhun itsensä kehittämiseen, kun ei koko ajan murehdi parisuhdetta. Seksin ja läheisyyden kaipuukin loppui ehkä vuodessa tai parissa niin, että pystyn nykyään elämään vallan mainiosti ilman. Nautin yksinolosta ym, luulen että kasvoin henkisesti ja löysin itseni jotenkin, kun päästin irti miehestä (henkisesti). Nyt olen huomannut, että mieskin tekee aloitteita ja huomioi, ei kovin usein, mutta joskus. Mies ei myöskään torju minun seksialoitteitani enää, koska niistä on tullut harvinaista herkkua. Seksiä on vähän, joidenkin mielestä, mutta meille juuri sopivasti. Emme tarvitse sitä, meillä on muita asioita suhteessamme. Ja miehen kanssa halusin pysyä juuri siksi että olimme hyvät kaverit ja toimiva perhe. Mikäs sen parempaa :) Koita ajatella, klisee mutta kaikkea ei voi saada. On oltava tyytyväinen siihen mitä on. Joskus haluaisin asua ulkomailla tosi kipeästi, mutta se ois sitten pois jostain muusta ja tyydyn haaveiluun sekä matkusteluun. Vähän sama juttu miehen/parisuhteen kanssa. Ystävyys ja perhe on jo tosi hienoja saavutuksia miehesi kanssa. Mikä sulle on tärkeintä?
Jotenkin kammottava viesti tämä. En voi sille mitään, että seksi ja seksuaalisen huomion saaminen ja kelpaaminen on aina ollut minulle todella tärkeä asia, itsetuntoni suorastaan rakentuu sen varaan ja se on ainoa asia, joka saisi unohtamaan puuduttavan arjen velvollisuuksineen. Nykytilanteessa mies evää minulta täydellisesti mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin haluaisin. Fakta on, ettei perhe elämä kiinnosta minua kovinkaan paljon, etenkään kun mitään vastapainoa sille en saa. Ap
Siis musta tuntui ihan täysin samalta vielä viisi vuotta sitten. Sitten se vaan meni ohi, juuri kun luulin että kuolen siihen. Nyt ei tunnu lainkaan pahalta. Mutta tosiaan jos sulle seksi on tärkeintä niin sittenhän et muuta voi, kun luopua ydinperheestä ja kaverimiehestä ja alkaa etsiä jotain intohimoisempaa. Kehottaisin kyllä odottamaan hetken, kun teillä on noin pieni lapsi. Ettei vaan sitten kaduta...
Lakkasit sitten vain haluamasta seksiä ja huomiota mieheltä? Mistä nykyään eniten nautit? Ap
Jep. Lakkasin. Nykyään nautin sekä yksinolosta, että yhdessäolosta perheen kanssa. Miehessäni nautin meidän yhteisestä huumorintajusta, hänen hymystään kun näyttää niin söpöltä, sekä pienistä romanttisista eleistä jotka tulee täytenä yllätyksenä nyt kun niitä ei enää odota ja kaipaa ollenkaan. (Niitä eleitä ei siis ollut yhtään silloin kun itse tein aloitteita, murehdin ja ahdistuin ja marisin huomionpuutteesta, mies alkoi huomioimaan ja tekemään aloitteita vasta kun lopetin itse kaiken kinuamisen, ennen sitä sai pelkkää torjuntaa) Seksiäkin on välillä ja silloin se on ihanaa. Sen jälkeen on taas mukavaa saada olla itsekseen. Olen tosi onnellinen näin enkä olisi todellakaan uskonut sitä nuorempana. En ikinä eroaisi seksin takia ja hajottaisi perhettäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me eletään aikalailla kaverisuhteessa, ainakin mitä seksiin ja intohimoon tulee. Mutta silti rakastan miestäni tosi paljon ja hän minua, hän vain osoittaa sen eri tavalla ja olen oppinut arvostamaan niitä pieniä eleitä häneltä. Nuorena, 20 vuotiaana, kriisi oli kova ja tilanne söi itsetuntoa. Sitten tein saman päätöksen kuin sinäkin ja huomasin, miten paljon jää energiaa esim opiskeluun tai muuhun itsensä kehittämiseen, kun ei koko ajan murehdi parisuhdetta. Seksin ja läheisyyden kaipuukin loppui ehkä vuodessa tai parissa niin, että pystyn nykyään elämään vallan mainiosti ilman. Nautin yksinolosta ym, luulen että kasvoin henkisesti ja löysin itseni jotenkin, kun päästin irti miehestä (henkisesti). Nyt olen huomannut, että mieskin tekee aloitteita ja huomioi, ei kovin usein, mutta joskus. Mies ei myöskään torju minun seksialoitteitani enää, koska niistä on tullut harvinaista herkkua. Seksiä on vähän, joidenkin mielestä, mutta meille juuri sopivasti. Emme tarvitse sitä, meillä on muita asioita suhteessamme. Ja miehen kanssa halusin pysyä juuri siksi että olimme hyvät kaverit ja toimiva perhe. Mikäs sen parempaa :) Koita ajatella, klisee mutta kaikkea ei voi saada. On oltava tyytyväinen siihen mitä on. Joskus haluaisin asua ulkomailla tosi kipeästi, mutta se ois sitten pois jostain muusta ja tyydyn haaveiluun sekä matkusteluun. Vähän sama juttu miehen/parisuhteen kanssa. Ystävyys ja perhe on jo tosi hienoja saavutuksia miehesi kanssa. Mikä sulle on tärkeintä?
Jotenkin kammottava viesti tämä. En voi sille mitään, että seksi ja seksuaalisen huomion saaminen ja kelpaaminen on aina ollut minulle todella tärkeä asia, itsetuntoni suorastaan rakentuu sen varaan ja se on ainoa asia, joka saisi unohtamaan puuduttavan arjen velvollisuuksineen. Nykytilanteessa mies evää minulta täydellisesti mahdollisuuden elää sellaista elämää kuin haluaisin. Fakta on, ettei perhe elämä kiinnosta minua kovinkaan paljon, etenkään kun mitään vastapainoa sille en saa. Ap
Siis musta tuntui ihan täysin samalta vielä viisi vuotta sitten. Sitten se vaan meni ohi, juuri kun luulin että kuolen siihen. Nyt ei tunnu lainkaan pahalta. Mutta tosiaan jos sulle seksi on tärkeintä niin sittenhän et muuta voi, kun luopua ydinperheestä ja kaverimiehestä ja alkaa etsiä jotain intohimoisempaa. Kehottaisin kyllä odottamaan hetken, kun teillä on noin pieni lapsi. Ettei vaan sitten kaduta...
Lakkasit sitten vain haluamasta seksiä ja huomiota mieheltä? Mistä nykyään eniten nautit? Ap
Jep. Lakkasin. Nykyään nautin sekä yksinolosta, että yhdessäolosta perheen kanssa. Miehessäni nautin meidän yhteisestä huumorintajusta, hänen hymystään kun näyttää niin söpöltä, sekä pienistä romanttisista eleistä jotka tulee täytenä yllätyksenä nyt kun niitä ei enää odota ja kaipaa ollenkaan. (Niitä eleitä ei siis ollut yhtään silloin kun itse tein aloitteita, murehdin ja ahdistuin ja marisin huomionpuutteesta, mies alkoi huomioimaan ja tekemään aloitteita vasta kun lopetin itse kaiken kinuamisen, ennen sitä sai pelkkää torjuntaa) Seksiäkin on välillä ja silloin se on ihanaa. Sen jälkeen on taas mukavaa saada olla itsekseen. Olen tosi onnellinen näin enkä olisi todellakaan uskonut sitä nuorempana. En ikinä eroaisi seksin takia ja hajottaisi perhettäni.
Entä jos seksiä ei olisi Koskaan, eikä mies huomiosi koskaan mitenkään? Siis naisena? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on olemassa paljon rakkautta ja läheisyyttä huokuvia suhteita ilman seksiä, esim. vanhuksilla ja vammaisilla. Tietysti on hyvä, jos se on molempien valinta.
Totuushan on, että useimmilla kuherruskuukausi päättyy arjen alkaessa, eikä seksi enää ole aina mielessä, tai ei oikein jaksakaan töiden ja lapsien ohessa.
Jos suhteessa ei ole edes koskettelua ja muuta läheisyyden tunnetta ja hauskaa yhdessä, on tilanne varmaan vaikea.
Taitaa olla kivikissaäidin aloitus.. jos on niin siihen miehen haluttomuuteen on olemassa ihan hyvä syy. Sekin odottaa milloin sä älyät lähteä pilaamasta perheen elämää ettei sua tartte nostaa pihalle.