Lue keskustelun säännöt.
Olen helvetin ahdistunut siitä, millaista sirkusta työnhaku on
01.03.2017 |
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi viime keväänä. Olen monia muita onnekkaampi siinä mielessä, että minulla on osa-aikainen lähes koulutustani vastaava työ. Koska se on osa-aikainen ja koska siitä maksetaan niin vähän, että käytännössä puolisoni elättää minua, haen jatkuvasti uutta työtä. Se vaan on suoraan sanoen ihan helvetin vaikeaa, koska työnhausta on (tarpeettomasti?) tehty ihmeellistä teatteria, jossa työnhakija esittää narrin roolia.
Minulla on jo visuaalinen CV, olen otattanut itsestäni edustavia kuvia ammattilaisella ja videohaastatteluissa olen konkari. Kielitaidosta, kv-kokemuksesta tai opintomenestyksestä ei jää kiinni. Mutta tästä hemmetin henkilöbrändäyksestä saattaa jäädäkin. Pitäisi tehdä itsestään hyvä Linkedin-profiili (on) ja olla siellä aktiivinen, mieluiten julkaista itsekin kaikenlaista. Pitää twiitata aktiivisesti ja verkostoitua, mutta poliittisesti sitoutuneelta ei saa näyttää, jos ei ole niitä tyyppejä joilla on jo varaa valita työnsä. Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä. Suomi on pullollaan töitä, joissa kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Ja sitten pitäisi vielä harrastustenkin tukea työelämää ja työidentiteettiä, ei enää voi kirjoittaa harrastuksekseen höntsysählyä vanhojen opiskelukavereiden kanssa ja lenkkeilyä, kun pitää olla joogaa ja ultrajuoksua, työelämärelevantin uuden kielen opiskelua ja vapaaehtoistyötä järjestöissä, joissa voisit olla myös palkallisena.
En minä tiedä. Ymmärrän, että realiteetit ovat nämä ja joko menen mukaan tai jään ilman. Mutta ahdistaa, kun akateemisesta koulutuksesta ja alaa kohtaan tuntemastani intohimostakin huolimatta haluaisin kuitenkin "vain töihin".
Kommentit (253)
Opiskelin ohjelmistokehittäjäksi, kertaakaan en ole joutunut olemaan ilman töitä ja viimeksi kesällä napsahti ensimmäinen paikka jota hain. Sanoisin että opiskelkaa tekin IT-alaa jonkun valtsikan tai sosiaalisössönsöön sijasta niin töitä riittäisi, mutta sitten vaarantaisin omat työllisyysnäkymäni. Eli kiitos akateemisille että valitsette alat joilla ei työllisty, että muut pysyvät leivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisi nyt joku vaan, mitä tässä vielä pitäisi osata. Olisiko esim. jollekin nimenomaiselle vieraalle kielelle käyttöä?
Node.js tai Angular js.
Ei noista kumpikaan ole kieli vaan toinen on palvelinympäristö ja toinen viitekehys. Ja jälkimmäisestä ollaan viimeisen 2 vuoden aikana luovuttu muutenkin, kyllä ReactJS on se jota nykyisin edellytetään.
Maija Rekry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maija Rekry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti Teisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti Teisti kirjoitti:
Kyllä se vaan on niin että osaajille on töitä, paljon ja isolla palkalla. Introspektion paikka jos kokee itsensä tarpeelliseksi mutta markkinat ovat eri mieltä. Tämän ei ole tarkoitus lannistaa vaan pikemminkin kannustaa kehittämään itseäsi siihen suuntaan, että tajuat tuottavasi tuplasti palkkasi verran lisäarvoa työnantajallesi.
Kertoisi nyt joku vaan, mitä tässä vielä pitäisi osata. Olisiko esim. jollekin nimenomaiselle vieraalle kielelle käyttöä?
Tätä kannattaa kysyä suoraan niiden työhaastattelujen pitäjiltä, jotka ovat antaneet sinulle pakit. Koska olet käyttänyt omaa aikaasi auttaaksesi heidän liiketoimintaansa löytämään uusia resursseja on heillä vastapalveluna ajastasi kohtuullista antaa sinulle selkeät syyt siihen, miksi et ollut sopivin henkilö tehtävään (tai miksi joku muu oli tällä kertaa parempi). Jos he eivät sinulle tätä kerro, voit olla onnellinen että et saanut sellaista työpaikkaa!
Kukaan ei myöskään kaipaa yleismies Jantusia, joten opettele löytämään se kapea alueesi, jossa olet mahtava. Etsi töitä jotka tuottavat lisäarvoa tuolla niche -alueella.
Olen eri kuin se, jolle vastasit, mutta minäpä kerron miksi minä olen saanut pakkeja. Olen nimittäin lähes aina kysynyt syytä miksi minua ei valittu, jos olen jotain työtä hakenut. Olen maisteri, yhteiskunta/kaupall. alalla. Tässäpä teille listaa pakkien syistä:
-valitulla oli kuukausi enemmän työkokemusta kuin minulla
-odotin työn olevan vaativampaa (lue: mielenkiintoisempaa) kuin se oikeasti oli, valittiin se joka odotti työn olevan rutiinimpaa suorittamista ja arvasi sen oikein
-minulla oli liian korkea koulutus, amk riitti ja amk:lle voi maksaa vähemmän kuin se palkka johon olen tottunut (vaikka sanoin että voin joustaa palkkatoiveessani)
-minulla oli liian selkeät mielipiteet, halusivat sen, joka on niin uran alussa että sillä ei ole vielä mielipiteitä eli voivat sovittaa sen heidän näkemyksiin
-valittu oli 20 vuotta kokeneempi alalla kuin minä
Mitäs näistä nyt pitäisi päätellä? Välillä olen liian konkari, välillä olen liian kokematon, mutta koskaan ei juuri oikean kokenut?
Vastaukset:
- Tämä on tekosyy. Kuukauden työkokemus ei paina missään. Päinvastoin, kaikki alle 4kk yksittäiset pätkät työhistoriassa ovat haitallisia.
- Et ole hakenut tarpeeksi kunnianhimoiseen positioon / Olet hakenut liianyksinkertaista työtä / Hakuilmoitus on "ylimyyty". Kokeile hakea kunnanjohtajaksi niin näet erilaisen työhaastattelun.- Tänä päivänä amk saa ihan yhtä paljon palkkaa eikä maisterin pakkatoiveita pelätä vaan ne on asetettu linjaan. Jos he saavat enemmän, ovat etevämpiä tai enemmän kokemusta. Työhaastattelussa täytyy kyllä pyytää enemmän kuin mihin on tyytyväinen, koska yrityksen täytyy tiputtaa pyynnöstä alaspäin, että hakijalle ei muodostu kuvaa, että enemmänkin olisi voinut pyytää
- Olet liian vanha? On törkeää mutta myös ihan normaalia, että vanhemmilla ihmisillä ja naisilla ei ole yhtä hyviä mahdollisuuksia. Mm. lähestyvä eläke tai taipumus sairasteluun ovat tabuja mutta yritykselle riskejä jotka voi välttää kohdistamalla haku toisiin hakijoihin.
- Selvää on, että jos muut muuttujat ovat samoja ja toisella hakijalla on huomattavasti pidempi työkokemus, hän vie hakemasi paikan. Tätä ei pitäisi ihmetellä.
Mitä tästä pitäisi päätellä? Et ole selvittänyt asioita jotka tekevät sinusta paremman kuin muista hakijoista etkä ole tietoinen puutteistasi. Lopussa mainitsemasi syyt ovat ristiriitaisia. Työskentelen henkilöstörekrytoinnissa joten minulla on ihan ok näkemys miten asiat oikeasti menee ja näin nimimerkin takaa on helppo puhua riisutuin tabuin. Jos olet hyvä, perääsi soitellaan vaikka et hakisikaan töitä. Mene myös työhaastatteluun sillä asenteella, että katsot onko yritys aikasi arvoinen. Käännä asetelma ikään kuin haastattelisit heitä. Lue yrityksen www -sivut etukäteen. Kerro jotain uutta heille heiden toimialasta. Siinä pari vinkkiä.
Olen 35-vuotias, eli eläke ei lähesty vielä. Kyllä minä olen oikeasti hyvä kahdessa asiassa, joita moni muu ei osaa, ja tarjoan rekryssä niitä. Perääni ei kuitenkaan soitella, koska minulla ei ole verkostoja. Kuka perääni silloin soittaisi? Ala jossa työskentelen, on melko pieni, potentiaalisia työpaikkoja ei suomessa ole satoja. Mutta kyllä perehdyn firmoihin hyvinkin ennen haastattelua ja kerron aina jotain uutta heidän toiminnasta. Ongelma vaan on se, että minun osaaminen toisi firmaan rahaa vuoden päästä ja pitkäkestoisesti, kun yleensä halutaan se joka tuo firmaan rahaa heti ja jonka voi potkia pois jos ei miellytä.
Ongelma näyttää olevan se, että käyttämäsi rekryfirma ei tunne tarpeeksi hyvin toimialaasi ja performoi siten huonosti. Ei nosta esille paikkoja jotka sinulle sopii eikä toimialan yrityksen löydä tuota firmaakaan. Myös pitkäjänteisyys on tabu nykypäivänä. Toimitusjohtajien visioissa ja strategiapuheissa korostetaan vielä sitä, mutta tosiasiassa kvartaaliajattelu on tullut hyvässä ja pahassa (lähinnä pahassa) ja tarkoittaa että lähes kaikilla toimialoilla paitsi säännellyillä toimitaan quick buck -periaattella. Rahaa pitäisi tuoda taloon heti.
Arvasit aivan oikein, rekryfirmat eivät tunne eivätkä ymmärrä toimialaani. Kun kerron osaamisestani ja yritän myydä muutamaa ideaa, he jäävät vähän hölmistyneinä kysymään täysin epärelevantteja juttuja. Alani on akateeminen ja vähän teoreettinen, ja meidän kehittämisosaamisella tuodaan isoja "välillisiä" hyötyjä yritykselle, ja ne edellyttää pitkäjänteisyyttä. Osaan toki selittää alaani, mutta rekryfirmat ei ehdi kuunnella, ja on tympeää kun työhaastattelu menee siihen kun vain opetan rekrytyypille mikä alani "juttu" on. En ole koskaan päässyt etenemään rekryssä, jossa on hr tai rekryfirma välissä rekrytoimassa, ne ei ymmärrä yhtään mistä puhun. Jos taas soitan suoraan toimarille, pääsen haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Aika ankee asenne täällä taas somea kohtaan... Some on nykypäivää, joten opetelkaa elämään sen kanssa. Varsinkin työelämässä nykyään on hyvä osata hyvät sometaidot (ja siis sometaidot EI ole sama asia kuin drinkkien ja rantojen kuvaaminen instagrammiin).
Teen työkseni digitaalista viestintää, en mitään emoji-markkinointia vaan ihan "vakavaa" viestintää kv-organisaatiolle ja näissä hommissa olen todella huomannut, miten hyvä viestintästrategia merkitsee paljon.
Valtiotieteilijä olen myösja suositteleen AP:lle myös, että opetteleen ammattimaisen somen perusasiat. Ei tarvitse edes omee persoonaa laittaa hirveästi likoon, omat taitoni opin vapaaehtoisena vaalikampanjaa tehden.
Niin ja ymmärrän miksi joskus haetaan viestintähommiin henkilöitä vähän hölmöillä ja humoristisilla ilmoituksilla. Jos tuotteeni olisi suunnattu nuorille ja viestintästrategia "nuorekas" ja vähän edgy, palkkaisin ehdottomasti jonkun nuoren ja idearikkaan henkilön, joka ymmärtää somen kiekurat ja trendit. Sellaisella vähän höpsöllä ilmoituksella sellaiset hakeekin ko.hommiin.
Juuri kaltaistesi "edgy" -sanaa viljelevien viestinnänalan ammattilaisten takia vaihdoin alaa kokonaan. Koko ala on täynnä turhanpäiväistä jargonia ja tyhjään jauhantaa työaikaansa käyttäviä pinnallisia ja muita tuomitsevia ihmisiä. Työpäivää käytetään pohtimalla onko juuri tämä sana tässä keskellä hyvä vai tuleeko tuohon pilkku vai ei. Ja onko tuo fontti nyt parempi kuin tämä joka on täsmälleen samanlainen kuin se toinenkin... faktatietoa: KULUTTAJAA JA VIESTINTÄRYHMÄN ULKOPUOLISIA EI KIINNOSTA MILLIMETRIN TARKAT YKSITYISKOHDAT
Hitto toi edgy-sana käyttö keskellä suomenkielistä tekstiä toi hieman oksennusta suuhuni. Luulisi viestinnänalan ammattilaisen osaavan keskiä suomalainen vastine englanninkieliselle fraasille, mutta eiiiii... eihän se olisi enää silloin niin hiton hip ja hop ja cool.
No vähän samaa huttua täälläkin.Olen maisteri ja osa-aikatyössä.Pidän työstä kiinni kynsin hampain ja työnantaja vaatii samalla mahdottomia.Olen valmistunut vajaa vuosi sitten.
En pidä todennäköisenä,että saisin kokpäivätyön.En uskalla jatkaa opintoja ja katsoa miten kävisi tutkijana (suurempi suo luulen).On pikkasen tenkkapoo...onneksi on edes joku työ.
Inhoan somea ja brändäystä,hoh hoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ankee asenne täällä taas somea kohtaan... Some on nykypäivää, joten opetelkaa elämään sen kanssa. Varsinkin työelämässä nykyään on hyvä osata hyvät sometaidot (ja siis sometaidot EI ole sama asia kuin drinkkien ja rantojen kuvaaminen instagrammiin).
Teen työkseni digitaalista viestintää, en mitään emoji-markkinointia vaan ihan "vakavaa" viestintää kv-organisaatiolle ja näissä hommissa olen todella huomannut, miten hyvä viestintästrategia merkitsee paljon.
Valtiotieteilijä olen myösja suositteleen AP:lle myös, että opetteleen ammattimaisen somen perusasiat. Ei tarvitse edes omee persoonaa laittaa hirveästi likoon, omat taitoni opin vapaaehtoisena vaalikampanjaa tehden.
Niin ja ymmärrän miksi joskus haetaan viestintähommiin henkilöitä vähän hölmöillä ja humoristisilla ilmoituksilla. Jos tuotteeni olisi suunnattu nuorille ja viestintästrategia "nuorekas" ja vähän edgy, palkkaisin ehdottomasti jonkun nuoren ja idearikkaan henkilön, joka ymmärtää somen kiekurat ja trendit. Sellaisella vähän höpsöllä ilmoituksella sellaiset hakeekin ko.hommiin.
Juuri kaltaistesi "edgy" -sanaa viljelevien viestinnänalan ammattilaisten takia vaihdoin alaa kokonaan. Koko ala on täynnä turhanpäiväistä jargonia ja tyhjään jauhantaa työaikaansa käyttäviä pinnallisia ja muita tuomitsevia ihmisiä. Työpäivää käytetään pohtimalla onko juuri tämä sana tässä keskellä hyvä vai tuleeko tuohon pilkku vai ei. Ja onko tuo fontti nyt parempi kuin tämä joka on täsmälleen samanlainen kuin se toinenkin... faktatietoa: KULUTTAJAA JA VIESTINTÄRYHMÄN ULKOPUOLISIA EI KIINNOSTA MILLIMETRIN TARKAT YKSITYISKOHDAT
Hitto toi edgy-sana käyttö keskellä suomenkielistä tekstiä toi hieman oksennusta suuhuni. Luulisi viestinnänalan ammattilaisen osaavan keskiä suomalainen vastine englanninkieliselle fraasille, mutta eiiiii... eihän se olisi enää silloin niin hiton hip ja hop ja cool.
Mitä ihmettä tarkoittaa edgy?? En ole viestinnässä töissä vaan muuten vain ammatiltani vuorovaikutuksen ammattilainen, enkä kyllä tunne tuota sanaa.
No minä olen akateeminen, ja osaan somet ja brändäykset ja suhtaudun niihin ihan myönteisesti, tosin välillä huvittuneena lieveilmiöitä katsellen. Videohaastikset ja muu sirkus menee ok. En minä silti ole töitä saanut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ankee asenne täällä taas somea kohtaan... Some on nykypäivää, joten opetelkaa elämään sen kanssa. Varsinkin työelämässä nykyään on hyvä osata hyvät sometaidot (ja siis sometaidot EI ole sama asia kuin drinkkien ja rantojen kuvaaminen instagrammiin).
Teen työkseni digitaalista viestintää, en mitään emoji-markkinointia vaan ihan "vakavaa" viestintää kv-organisaatiolle ja näissä hommissa olen todella huomannut, miten hyvä viestintästrategia merkitsee paljon.
Valtiotieteilijä olen myösja suositteleen AP:lle myös, että opetteleen ammattimaisen somen perusasiat. Ei tarvitse edes omee persoonaa laittaa hirveästi likoon, omat taitoni opin vapaaehtoisena vaalikampanjaa tehden.
Niin ja ymmärrän miksi joskus haetaan viestintähommiin henkilöitä vähän hölmöillä ja humoristisilla ilmoituksilla. Jos tuotteeni olisi suunnattu nuorille ja viestintästrategia "nuorekas" ja vähän edgy, palkkaisin ehdottomasti jonkun nuoren ja idearikkaan henkilön, joka ymmärtää somen kiekurat ja trendit. Sellaisella vähän höpsöllä ilmoituksella sellaiset hakeekin ko.hommiin.
Juuri kaltaistesi "edgy" -sanaa viljelevien viestinnänalan ammattilaisten takia vaihdoin alaa kokonaan. Koko ala on täynnä turhanpäiväistä jargonia ja tyhjään jauhantaa työaikaansa käyttäviä pinnallisia ja muita tuomitsevia ihmisiä. Työpäivää käytetään pohtimalla onko juuri tämä sana tässä keskellä hyvä vai tuleeko tuohon pilkku vai ei. Ja onko tuo fontti nyt parempi kuin tämä joka on täsmälleen samanlainen kuin se toinenkin... faktatietoa: KULUTTAJAA JA VIESTINTÄRYHMÄN ULKOPUOLISIA EI KIINNOSTA MILLIMETRIN TARKAT YKSITYISKOHDAT
Hitto toi edgy-sana käyttö keskellä suomenkielistä tekstiä toi hieman oksennusta suuhuni. Luulisi viestinnänalan ammattilaisen osaavan keskiä suomalainen vastine englanninkieliselle fraasille, mutta eiiiii... eihän se olisi enää silloin niin hiton hip ja hop ja cool.
No, onneksi vaihdoit alaa jos jotkut "fontinviilaamiset on ihan niinku turhia daa". Jos ei sen vertaa ymmärrä että visuaalinen ilme koostuu yksityiskohdista joiden viimeistely luo toisinaan ratkaisevan loppusilauksen, niin ei varmaankaan sovellu media-alalle. Ja jos kokee noin palavaa katkeruutta kaikkea nykypuhetta kohtaan niin suosittelen terapiassa käyntiä. Miksi yleensä menit media-alalle kun kaikki tietävät että meno siellä on juuri tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ankee asenne täällä taas somea kohtaan... Some on nykypäivää, joten opetelkaa elämään sen kanssa. Varsinkin työelämässä nykyään on hyvä osata hyvät sometaidot (ja siis sometaidot EI ole sama asia kuin drinkkien ja rantojen kuvaaminen instagrammiin).
Teen työkseni digitaalista viestintää, en mitään emoji-markkinointia vaan ihan "vakavaa" viestintää kv-organisaatiolle ja näissä hommissa olen todella huomannut, miten hyvä viestintästrategia merkitsee paljon.
Valtiotieteilijä olen myösja suositteleen AP:lle myös, että opetteleen ammattimaisen somen perusasiat. Ei tarvitse edes omee persoonaa laittaa hirveästi likoon, omat taitoni opin vapaaehtoisena vaalikampanjaa tehden.
Niin ja ymmärrän miksi joskus haetaan viestintähommiin henkilöitä vähän hölmöillä ja humoristisilla ilmoituksilla. Jos tuotteeni olisi suunnattu nuorille ja viestintästrategia "nuorekas" ja vähän edgy, palkkaisin ehdottomasti jonkun nuoren ja idearikkaan henkilön, joka ymmärtää somen kiekurat ja trendit. Sellaisella vähän höpsöllä ilmoituksella sellaiset hakeekin ko.hommiin.
Juuri kaltaistesi "edgy" -sanaa viljelevien viestinnänalan ammattilaisten takia vaihdoin alaa kokonaan. Koko ala on täynnä turhanpäiväistä jargonia ja tyhjään jauhantaa työaikaansa käyttäviä pinnallisia ja muita tuomitsevia ihmisiä. Työpäivää käytetään pohtimalla onko juuri tämä sana tässä keskellä hyvä vai tuleeko tuohon pilkku vai ei. Ja onko tuo fontti nyt parempi kuin tämä joka on täsmälleen samanlainen kuin se toinenkin... faktatietoa: KULUTTAJAA JA VIESTINTÄRYHMÄN ULKOPUOLISIA EI KIINNOSTA MILLIMETRIN TARKAT YKSITYISKOHDAT
Hitto toi edgy-sana käyttö keskellä suomenkielistä tekstiä toi hieman oksennusta suuhuni. Luulisi viestinnänalan ammattilaisen osaavan keskiä suomalainen vastine englanninkieliselle fraasille, mutta eiiiii... eihän se olisi enää silloin niin hiton hip ja hop ja cool.
No, onneksi vaihdoit alaa jos jotkut "fontinviilaamiset on ihan niinku turhia daa". Jos ei sen vertaa ymmärrä että visuaalinen ilme koostuu yksityiskohdista joiden viimeistely luo toisinaan ratkaisevan loppusilauksen, niin ei varmaankaan sovellu media-alalle. Ja jos kokee noin palavaa katkeruutta kaikkea nykypuhetta kohtaan niin suosittelen terapiassa käyntiä. Miksi yleensä menit media-alalle kun kaikki tietävät että meno siellä on juuri tuollaista?
Kuinka paljon asiakasyrityksen liikevaihtoon vaikuttaa se, onko fonttikoko 11 vai 12? Tai fontti tahoma vai arial?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, onneksi vaihdoit alaa jos jotkut "fontinviilaamiset on ihan niinku turhia daa". Jos ei sen vertaa ymmärrä että visuaalinen ilme koostuu yksityiskohdista joiden viimeistely luo toisinaan ratkaisevan loppusilauksen, niin ei varmaankaan sovellu media-alalle. Ja jos kokee noin palavaa katkeruutta kaikkea nykypuhetta kohtaan niin suosittelen terapiassa käyntiä. Miksi yleensä menit media-alalle kun kaikki tietävät että meno siellä on juuri tuollaista?
Silloin kun alaa aloin opiskella niin tärkeintä oli sisältö ja sen ymmärtäminen ei millintarkat yksityiskohdat, jotka olivat lähinnä graafikkojen omituisuuksia. Nyt niistä millintarkoista yksityiskohdista tuli palaverien tärkeimpiä sisältöjä ja tulikivenkatkuisia mielipideväittelyitä samalla kun kaikki unohtivat miten asiakas ja asiakkaan asiakkaat sisäistävät ja ymmärtävät sisällön ja tuoko se heille heille tärkeää asiapitoista informaatiota. Mutta kun ei. Tahoma vai Ariel oli isompi kysymys. Ei sisällön laatu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onneksi vaihdoit alaa jos jotkut "fontinviilaamiset on ihan niinku turhia daa". Jos ei sen vertaa ymmärrä että visuaalinen ilme koostuu yksityiskohdista joiden viimeistely luo toisinaan ratkaisevan loppusilauksen, niin ei varmaankaan sovellu media-alalle. Ja jos kokee noin palavaa katkeruutta kaikkea nykypuhetta kohtaan niin suosittelen terapiassa käyntiä. Miksi yleensä menit media-alalle kun kaikki tietävät että meno siellä on juuri tuollaista?
Silloin kun alaa aloin opiskella niin tärkeintä oli sisältö ja sen ymmärtäminen ei millintarkat yksityiskohdat, jotka olivat lähinnä graafikkojen omituisuuksia. Nyt niistä millintarkoista yksityiskohdista tuli palaverien tärkeimpiä sisältöjä ja tulikivenkatkuisia mielipideväittelyitä samalla kun kaikki unohtivat miten asiakas ja asiakkaan asiakkaat sisäistävät ja ymmärtävät sisällön ja tuoko se heille heille tärkeää asiapitoista informaatiota. Mutta kun ei. Tahoma vai Ariel oli isompi kysymys. Ei sisällön laatu.
Höpö höpö, visuaalisella ilmeellä on suurempi vaikutus kuin itse sisällöllä. Asiakkaat valitsevat aina visuaalisesti ammattimaisemman näköisen vaihtoehdon kuin sellaisen, jossa on tekstiseinä ilman minkäänlaista silmän miellyttämistä. Suomessa on vain tämä typerä asenne että upea ja viilattu visuaalinen ulkoasu on turhaa koreilua ja käytännöllisyys on kaikki kaikessa, ja siksi designimme ei menesty ulkomailla ja suomalaisetkin valitsevat mielummin ulkomaalaisen vaihtoehdon. Niin se nyt sattuu vaan valitettavasti olemaan. Fonttityyli voi hyvinkin olla ratkaiseva jos asiakkaalle on lähetetty useampi ehdotus eri toteuttajilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni on ikävää huomata että jotkut ihmiset jotka pääsevät töihin tekevät sen niin että verkostoituvat puoliväkisin muiden kanssa. Eli jos jostain ihmisestä on sinulle hyötyä niin olet kieli pitkällä puhumassa ja sitten kun hyötysuhde katoaa tai hyöty on saavutettu et edes jaksaisi tervehtiä.
Minua on alkanut suorastaan yököttää tämä nykyinen verkostoitumismeininki. Kylmän laskelmoivasti mielistellään niin kauan, että saadaan himoittu "kontakti." On myös järkyttävää, miten ihmisiä arvotetaan ja laitetaan järjestykseen tykkäysten ja seuraajien määrän perusteella. Työnantaja ei osta työntekijöiltä vain työpanosta, vaan myös verkostot. Ihmissuhteista on tullut kauppatavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, onneksi vaihdoit alaa jos jotkut "fontinviilaamiset on ihan niinku turhia daa". Jos ei sen vertaa ymmärrä että visuaalinen ilme koostuu yksityiskohdista joiden viimeistely luo toisinaan ratkaisevan loppusilauksen, niin ei varmaankaan sovellu media-alalle. Ja jos kokee noin palavaa katkeruutta kaikkea nykypuhetta kohtaan niin suosittelen terapiassa käyntiä. Miksi yleensä menit media-alalle kun kaikki tietävät että meno siellä on juuri tuollaista?
Silloin kun alaa aloin opiskella niin tärkeintä oli sisältö ja sen ymmärtäminen ei millintarkat yksityiskohdat, jotka olivat lähinnä graafikkojen omituisuuksia. Nyt niistä millintarkoista yksityiskohdista tuli palaverien tärkeimpiä sisältöjä ja tulikivenkatkuisia mielipideväittelyitä samalla kun kaikki unohtivat miten asiakas ja asiakkaan asiakkaat sisäistävät ja ymmärtävät sisällön ja tuoko se heille heille tärkeää asiapitoista informaatiota. Mutta kun ei. Tahoma vai Ariel oli isompi kysymys. Ei sisällön laatu.
Höpö höpö, visuaalisella ilmeellä on suurempi vaikutus kuin itse sisällöllä. Asiakkaat valitsevat aina visuaalisesti ammattimaisemman näköisen vaihtoehdon kuin sellaisen, jossa on tekstiseinä ilman minkäänlaista silmän miellyttämistä. Suomessa on vain tämä typerä asenne että upea ja viilattu visuaalinen ulkoasu on turhaa koreilua ja käytännöllisyys on kaikki kaikessa, ja siksi designimme ei menesty ulkomailla ja suomalaisetkin valitsevat mielummin ulkomaalaisen vaihtoehdon. Niin se nyt sattuu vaan valitettavasti olemaan. Fonttityyli voi hyvinkin olla ratkaiseva jos asiakkaalle on lähetetty useampi ehdotus eri toteuttajilta.
No johan nyt oot mustavalkoinen... Ei se että sisältö on laadukas tarkoita että on pelkkä tekstiseinä vastassa. Laadukas voi olla myös visuaalisesti näyttävä ilman, että koko työpäivää tuhrataan siihen mietintään ja tapellaan palavereissa tuleeko tuohon kohtaan nyt tällainen näyttävä varjostus vai ei.
Kaiken kaikkiaan jokainen vastauksesi vaan vahvistaa kokemustani siitä kuin pinnallisia, mustavalkoisia ja lapsellisiä ihmisiä viestinnänalalla yleisesti liikkuu. Onneksi poikkeuksia on paljon, mutta valitettavasti valtavirta menee tällä samalla linjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä minun maisterin tilanteeni. Tein aikoinaan arvovalinnan, ja hoidin kotona pitkään kahta lastani. Välillä työllistyin, välillä olin ansiosidonnaisella. Jossain välissä opiskelin avoimessa yliopistossa lisäopintoja. Työhistoriani yhtä silppua. Ikääkin on. Nyt olen havahtunut ansiosidonnaiskauden jälkeen juuri tähän ilmiöön: pitäisi tehdä itsestään uskomaton monitaituri, brändi, tuote, tms. jolla kiilata - hahah - nuorempien edelle. Ammatiltani olen aineenopettaja.
Minulla on kuitenkin pitkä työkokemus - tosin pätkätöistä koostuva. Sillä ei näytä olevan mitään arvoa.
Työhausta on tullut uskomaton sirkus, kuten aloittaja osuvasti sanoo. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on toki hyväksi, ilman rohkeutta ja riskiä ei mitään tapahdu. Mutta millä ehdoin? Perusjutut eivät riitä; ei riitä että osaa työnsä, osaa riittävästi tietotekniikkaa (no, tätä voisin kehittää), on sosiaalinen, tulee toimee työyhteisöissä, hoitaa hommansa ihan hyvin. Mikään ei riitä.
Somemaailman normisto on siirtynyt työpaikoille, ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Sosiaalisen median käytänteet ottavat vallan. Toki ihmisten käytösnormisto muuttuu joka tapauksessa, halusi tai ei. Mielestäni Suomessa mennään liiaksi tekniikka edellä. Kaikki ihmiset eivät mahdu tähän muottiin - ja varmaan siksi minulle työllistyminen, työpaikan saaminen on erittäin vaikeaa.
On uskomatonta, miten vaikeaa Suomessa on korkeasti koulutetun työllistyä. Kukaan ei arvosta jotain pilipalihumanistin maisteritutkintoa. Yritysmaailman normisto on oma lukunsa. Suorastaan lapsellisen innostuneina työnantajan kirjaavat työpaikkailmoituksiin "arvostuksia", yms.
Ja kun olisikin niin, että ne työllistyneet on niitä superihmisiä. Todellisuudessa itsensä parhaiten brändännyt ei välttämättä ole lainkaan hyvä työntekijä tai sitten semmoinen tuuliviiri, joka oppii yhden homman ja samantein etsii jo toista, koska markkina-arvo on hyvä. Tämä maailma suosii tällä hetkellä semmoista hetken hurmaajaa. En tarkoita, ettei hurmaaja voi olla hyvä työntekijä, mutta usein ulospäinsuuntautuneet, energiseltä "vaikuttavat" ja joka paikan höylät on samalla niitä, jotka ei jaksa puurtaa tylsässä työssä pitkään. Eräs kaveri just sanoi, että heille palkataan uusia, itsensä myyneitä miehiä, jotka koeajan jälkeen alkavat lusmuta ja etsivät koko ajan uutta työtä. Silti pomo aina sortuu tiettyyn suulaaseen ja itsevarmaan miestyyppiin, vaikka pitäisi jo tajuta, että työ on yksinkertaista perustoimistotyötä ja nuo tyypit on aika usein ihan kuplia työntekijöinä, ainakin tuossa työssä.
Lisään tähän vielä, että itse elän niin kuin opetan. Viime vuonna haettiin työntekijää yritykseen ja loppujen lopuksi kovin upeilta ja hurmaavilta vaikuttavat blokkasin pois. Valittiin tavallinen tyyppi, tosi hiljainenkin. Ajattelin niin, että koska työ ei ole suurta glooriaa ja palkkakin kovin tavallinen, joten tuollainen menevä tapaus lähtee äkkiä etsimään uutta työtä tai ei jaksa tylsää puurtamista sitten kuitenkaan. Hyvä rekrytointi tuli. Valittu on oikeasti semmoinen, että hänellä voi olla vaikea työllistyä ujouden vuoksi, mutta saa kyllä sanottua asiansa ja tekee huolella työnsä. Ja se vetäytyvämpi ei välttämättä kovin helposti hae uutta työtä, koska ei pärjää siinä "hurmauskisassa" ja kokee uuteen työhön menemisen stressaavana. Kun vaan hyvin kohdellaan ja kokee saavansa arvostusta tässä (jonka ansaitsee), luotan, ettei ole ihan heti lähdössä, kun on työt oppinut.
Ihme sekoilua. Ei ole tuollaisia ongelmia ollut IT-alalla itsellä. Lähettä pari kolme hakemusta, käy parissa kolmessa haastattelussa ja valitsee sitten mihin niistä haluaa töihin. Haastatteluissa on tärkeämpää nähdä millainen firma ja projekti on. Somenäkyvyys tai mitkä lie twitterin näpyttämiset ei ole kiinnostaneet ketään.
Herään joka aamu iloisena ja lähden töihin näpertelemään koodia ja surffailemaan netissä hyvin mielin, harrastus josta maksetaan (aika hyvin).
Kävin 90-luvulla amiksen tietotekniikkalinjan.
Vierailija kirjoitti:
Minua on alkanut suorastaan yököttää tämä nykyinen verkostoitumismeininki. Kylmän laskelmoivasti mielistellään niin kauan, että saadaan himoittu "kontakti." On myös järkyttävää, miten ihmisiä arvotetaan ja laitetaan järjestykseen tykkäysten ja seuraajien määrän perusteella. Työnantaja ei osta työntekijöiltä vain työpanosta, vaan myös verkostot. Ihmissuhteista on tullut kauppatavaraa.
Sama juttu. Inhoan ylipäätään koko verkostoitumisintoilua ja itsensä brändäämistä, koska olen itse siinä huono ja suoraan sanoen en edes halua tehdä itsestäni brändiä. Olen Linkedinissä enkä voi kun ihmetellä sitä teennäistä hehkutusta ja keinotekoista kontaktien luomista, puistattavaa. Ja voin kyllä myöntää, että minulla on todellakin asenneongelma ja sitä on varmasti syytä yrittää korjata, jos haluaa valmistumisen jälkeen saada töitä.
Mutta silti haluaisin vain olla aidosti oma itseni ja tutustua ihmisiin ja asioihin, jotka ovat kiinnostavia.
Työni puolesta minun pitäisi tehdä profiili ja verkostoitua. Olen vaan jättänyt tekemättä. Jos joku huomauttaa, sanon vaan että juu teen jossain vaiheessa. Näin mennyt jo monta vuotta. En ala tuohon pelleilyyn mukaan. Ja juu , voi ehkä haitata asiakassuhteita tai niiden luomista mutta ihan sama, en ole mennyt sinne töihin pitääkseni omaa naamaani jossain somessa!
n30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on alkanut suorastaan yököttää tämä nykyinen verkostoitumismeininki. Kylmän laskelmoivasti mielistellään niin kauan, että saadaan himoittu "kontakti." On myös järkyttävää, miten ihmisiä arvotetaan ja laitetaan järjestykseen tykkäysten ja seuraajien määrän perusteella. Työnantaja ei osta työntekijöiltä vain työpanosta, vaan myös verkostot. Ihmissuhteista on tullut kauppatavaraa.
Sama juttu. Inhoan ylipäätään koko verkostoitumisintoilua ja itsensä brändäämistä, koska olen itse siinä huono ja suoraan sanoen en edes halua tehdä itsestäni brändiä. Olen Linkedinissä enkä voi kun ihmetellä sitä teennäistä hehkutusta ja keinotekoista kontaktien luomista, puistattavaa. Ja voin kyllä myöntää, että minulla on todellakin asenneongelma ja sitä on varmasti syytä yrittää korjata, jos haluaa valmistumisen jälkeen saada töitä.
Mutta silti haluaisin vain olla aidosti oma itseni ja tutustua ihmisiin ja asioihin, jotka ovat kiinnostavia.
Pakko vielä täydentää tähän, että olen todella kiinnostunut alastani, koen soveltuvani sille erittäin hyvin, pidän ihmisten kohtaamisesta ja uusien ideoiden ja toimintatapojen kehittämisestä. Negatiivisuuteni liittyy siis vain työnhakusirkukseen, ei itse työhön.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin ohjelmistokehittäjäksi, kertaakaan en ole joutunut olemaan ilman töitä ja viimeksi kesällä napsahti ensimmäinen paikka jota hain. Sanoisin että opiskelkaa tekin IT-alaa jonkun valtsikan tai sosiaalisössönsöön sijasta niin töitä riittäisi, mutta sitten vaarantaisin omat työllisyysnäkymäni. Eli kiitos akateemisille että valitsette alat joilla ei työllisty, että muut pysyvät leivässä.
Viimeisten työllistymisselvitysten perusteella valtsikalaisten keskuudessa työttömyysprosentti jossain viidessä. Eikö tämä ole lähellä täystyöllisyyden kriteerejä? Tässä oli tarkoitus puhua työelämän ehdoista eikä sinun harhakäsityksistä koskien muiden alojen työllisyysnäkymiä.
Niin siis kenen mielestä "pitää"? Mistä tiedät, että työnantajat tuollaisia vaativat? Syynä työllistymättömyyteesi voi olla pelkästään se, että aiempi työhistoria on vaatimaton.
Mistä ihmeestä te näitä työpaikkoja oikein haette? Jostain mainostoimistosta tai mediatalosta, vai?
Hakekaa työtä esim. julkiselta sektorilta, siellä rekrytoijat tuskin vaativat mitään somenäkyvyyttä tai erityisiä harrastuksia. :D
Itse olen YTM. Sain nykyisen työpaikkani jo ennen valmistumista. Hakemus + haastattelu riitti. Minulla oli toki työhistoriaa, joka auttoi työn saamisessa.