Lue keskustelun säännöt.
Olen helvetin ahdistunut siitä, millaista sirkusta työnhaku on
01.03.2017 |
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi viime keväänä. Olen monia muita onnekkaampi siinä mielessä, että minulla on osa-aikainen lähes koulutustani vastaava työ. Koska se on osa-aikainen ja koska siitä maksetaan niin vähän, että käytännössä puolisoni elättää minua, haen jatkuvasti uutta työtä. Se vaan on suoraan sanoen ihan helvetin vaikeaa, koska työnhausta on (tarpeettomasti?) tehty ihmeellistä teatteria, jossa työnhakija esittää narrin roolia.
Minulla on jo visuaalinen CV, olen otattanut itsestäni edustavia kuvia ammattilaisella ja videohaastatteluissa olen konkari. Kielitaidosta, kv-kokemuksesta tai opintomenestyksestä ei jää kiinni. Mutta tästä hemmetin henkilöbrändäyksestä saattaa jäädäkin. Pitäisi tehdä itsestään hyvä Linkedin-profiili (on) ja olla siellä aktiivinen, mieluiten julkaista itsekin kaikenlaista. Pitää twiitata aktiivisesti ja verkostoitua, mutta poliittisesti sitoutuneelta ei saa näyttää, jos ei ole niitä tyyppejä joilla on jo varaa valita työnsä. Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä. Suomi on pullollaan töitä, joissa kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Ja sitten pitäisi vielä harrastustenkin tukea työelämää ja työidentiteettiä, ei enää voi kirjoittaa harrastuksekseen höntsysählyä vanhojen opiskelukavereiden kanssa ja lenkkeilyä, kun pitää olla joogaa ja ultrajuoksua, työelämärelevantin uuden kielen opiskelua ja vapaaehtoistyötä järjestöissä, joissa voisit olla myös palkallisena.
En minä tiedä. Ymmärrän, että realiteetit ovat nämä ja joko menen mukaan tai jään ilman. Mutta ahdistaa, kun akateemisesta koulutuksesta ja alaa kohtaan tuntemastani intohimostakin huolimatta haluaisin kuitenkin "vain töihin".
Kommentit (253)
Olen läpi työurani ihmetellyt HRn roolia, kun missään työpaikassani tuosta funktiosta ei tunnu olevan mitään hyöyä kenellekään.
1. Firmaan haetaan kovaa teknistä osaajaa. Teknisen taustan omaavat haastattelijat ovat nirsoja kun tarvittavaa osaamista ei tahdo hakijoilta löytyä. HR valittaa, että muilta "puuttuu rohkeutta" ja pitäisi tehdä päätöksiä. HR:llä ei tietenkään mitään teknistä osaamista joten haluaa vähätellä vaadittavia taitoja (kun ei ymmärrä itse mitään asiasta)
2. Hoitovapaalta palaava menee firman HRn puheille. Oma paikka mennyt poissaolon aikana alta. HR antaa listan esimiehistä, joiden osastoilla vapaita paikkoja. Käskevät soittaa esimiehille, eivät osaa/halua kertoa mitään eri vaihtoehdoista vaan koko asia jää työntekijän itse hoidettavaksi
3. Työajanseuranta -järjestelmä on HRn vastuulla. Järjestelmässä on bugi juhannusaaton osalta joten laskee liikaa käytettyjä lomapäiviä. Työntekijän lomasaldo miinuksella ja valittaa HR:ään. Vastaus: "olet pitänyt liikaa vapaata, tehtävä päivä sisään". Työntekijä menee palkanlaskijalle, joka samantien tajuaa bugin ja kertoo hoitavansa lomasaldon korjauksen
4. Bonusten määrittäminen työntekijöille. HR mukana palavereissa vaikkei mitään käsitystä kuinka A, B ja C ovat suoriutuneet tehtävistään edellisenä vuonna. Palavereissa puhutaan asiattomasti mm. työntekijöiden yksiyiselämästä, HR ei puutu asiaan
Työaikalaki ja normaalit etuudet, Kela-asiat ym ovat niin helppoja hallinnnoida, että kuka tahansa hallintohenkilökunnasta voi nuo hallinnoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googletin sanoilla "työnhaku on ahdistavaa" ja törmäsin tähän ketjuun. Jotenkin lohdullista havaita, etten ole todellakaan yksin tämän asian kanssa...
Pitäisi varmaan muuttaa ulkomaille töiden perässä. Suomessa meininki on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle tiedoksi, ettei kannata lähteä sotealalle työn perässä. Itsehän tein tämän virheen ja The Smiths sen runoili: I was looking for a job, I got a job and heaven knows I'm miserable now.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tiedoksi, ettei kannata lähteä sotealalle työn perässä. Itsehän tein tämän virheen ja The Smiths sen runoili: I was looking for a job, I got a job and heaven knows I'm miserable now.
Komppaan tätä. Lääkäriksi kannattaa opiskella, jos rahkeet ja istumalihaksia riittää, mutta muuten en suosittele sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen ja varsinaista tuskaa työnhaku voi olla, jos työpaikkoja on vähän ja kilpailua paljon. Työpaikan säilyttäminen on paljon helpompaa.
Nuoret naiset ei saa vakituista työpaikkaa millään sirkustempuilla. Ainoastaan suhteilla ja tuurilla. Nuoret naiset ei saa vakipaikkaa niin kauan kuin raskauden ja perhevapaan kulut kaatuvat työnantajalle. Tai ehkä eivät senkään jälkeen. Nuoret miehet kyllä työllistyy. Epäreilu tilanne.,
Ikävä kyllä sirkustemput ei auta kun kysymys on rakenteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naiset ei saa vakituista työpaikkaa millään sirkustempuilla. Ainoastaan suhteilla ja tuurilla. Nuoret naiset ei saa vakipaikkaa niin kauan kuin raskauden ja perhevapaan kulut kaatuvat työnantajalle. Tai ehkä eivät senkään jälkeen. Nuoret miehet kyllä työllistyy. Epäreilu tilanne.,
Ikävä kyllä sirkustemput ei auta kun kysymys on rakenteista.
Juu, en saanut nuorena akateemisena naisena vakityöpaikkaa. Ajattelin että tilanne muuttuu keski-iässä. Ei muuttunut. Olen viisikymppinen ja edellinen 4 kk:n pätkätyösuhteeni päättyi 1,5 kk sitten. Nyt olen taas mukana tässä h***tin työnhaku sirkuksessa. Hain pakolliset 4 paikkaa kuun alussa ja nyt vietän erittäin hyvällä omalla tunnolla ihan vaan kesälomaa!!! Ansiosidonnaisella, joka on melkein yhtä huono kuin työkkärin päiväraha. Niin ja yhden työnhaku kurssin jo tässä kävinkin ja yhden passin suoritin yhteiskunnan piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että miksi kouluttaudutaan filosofian maistereiksi tai taidehistorijoiksi tms. kun tiedetään jo, että aloilla ei töitä riitä?
Mielestäni ihmisten tulisi kuitenkin tehdä sitä, mikä on heidän intohimonsa. Osalle noilla aloilla kuitenkin riittää töitä ja unelma työstä unelmiensa alalla saa kouluttautumaan myös niille aloille, joilla työllisyysnäkymät ovat heikommat. Filosofian maisteri on muuten aika laaja käsite, koska ainakin vielä muutama vuosi sitten (varmaan vieläkin?) kirjallisuuden pääaineesta maisteriksi valmistuvat valmistuivat myös filosofian maistereiksi. Sopivilla sivuaineilla kirjallisuudesta taas voi valmistua äikänopettajaksi, kääntäjäksi tai informaatikoksi, kustannusalalle jne. Työnäkymät saattavat siis osan kohdalla olla hyvätkin. Intohimoisimmat päätyvät tutkijoiksi.
Elämä vaan ei ole aina reilua, eikä kaikille riitä töitä omien intohimojen mukaan.
Omana intohimonani on taiteelliset asiat. Piirrän, maalaan ja kirjoitan. Olen luova ja nautin siitä, kun saan kiinni jostain uudesta ajatuslangasta, josta lähtee muotoutumaan oma tarinansa.
Elämääni olen rahoittanut mm. istumalla kaupan kassalla ja hyllyttämässä.
En edes kuvittele ammattitaiteilijan uraa, koska sillä ei elä. Kirjaa kirjoitan omana harrastuksena, sen valmistuttua kokeilen, löytyykö halukkaita kustantajia, jos ei niin sitten ei.
Olen kyllästynyt tähän, että jos tutkijanura on intohimosi, syytellään harhaisuudesta ja suuruudenhulluudesta ja käsketään mennä oikeisiin töihin. Mutta jos unelmasi on ura somepersoonana, e-urheilijana tai rock-tähtenä tämä miesasiamiesarmeija on yhtäkkiä hyvin myötämielistä porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle tiedoksi, ettei kannata lähteä sotealalle työn perässä. Itsehän tein tämän virheen ja The Smiths sen runoili: I was looking for a job, I got a job and heaven knows I'm miserable now.
Julkisen terveydenhuollon ongelma on muumioaikainen organisaatiotyyli, missä sairas johtaminen ja työkulttuuri rehoittavat kuin rikkaruoho.
Hyvä nosto