Lue keskustelun säännöt.
Olen helvetin ahdistunut siitä, millaista sirkusta työnhaku on
01.03.2017 |
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi viime keväänä. Olen monia muita onnekkaampi siinä mielessä, että minulla on osa-aikainen lähes koulutustani vastaava työ. Koska se on osa-aikainen ja koska siitä maksetaan niin vähän, että käytännössä puolisoni elättää minua, haen jatkuvasti uutta työtä. Se vaan on suoraan sanoen ihan helvetin vaikeaa, koska työnhausta on (tarpeettomasti?) tehty ihmeellistä teatteria, jossa työnhakija esittää narrin roolia.
Minulla on jo visuaalinen CV, olen otattanut itsestäni edustavia kuvia ammattilaisella ja videohaastatteluissa olen konkari. Kielitaidosta, kv-kokemuksesta tai opintomenestyksestä ei jää kiinni. Mutta tästä hemmetin henkilöbrändäyksestä saattaa jäädäkin. Pitäisi tehdä itsestään hyvä Linkedin-profiili (on) ja olla siellä aktiivinen, mieluiten julkaista itsekin kaikenlaista. Pitää twiitata aktiivisesti ja verkostoitua, mutta poliittisesti sitoutuneelta ei saa näyttää, jos ei ole niitä tyyppejä joilla on jo varaa valita työnsä. Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä. Suomi on pullollaan töitä, joissa kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Ja sitten pitäisi vielä harrastustenkin tukea työelämää ja työidentiteettiä, ei enää voi kirjoittaa harrastuksekseen höntsysählyä vanhojen opiskelukavereiden kanssa ja lenkkeilyä, kun pitää olla joogaa ja ultrajuoksua, työelämärelevantin uuden kielen opiskelua ja vapaaehtoistyötä järjestöissä, joissa voisit olla myös palkallisena.
En minä tiedä. Ymmärrän, että realiteetit ovat nämä ja joko menen mukaan tai jään ilman. Mutta ahdistaa, kun akateemisesta koulutuksesta ja alaa kohtaan tuntemastani intohimostakin huolimatta haluaisin kuitenkin "vain töihin".
Kommentit (253)
Antti Teisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti Teisti kirjoitti:
Kyllä se vaan on niin että osaajille on töitä, paljon ja isolla palkalla. Introspektion paikka jos kokee itsensä tarpeelliseksi mutta markkinat ovat eri mieltä. Tämän ei ole tarkoitus lannistaa vaan pikemminkin kannustaa kehittämään itseäsi siihen suuntaan, että tajuat tuottavasi tuplasti palkkasi verran lisäarvoa työnantajallesi.
Kertoisi nyt joku vaan, mitä tässä vielä pitäisi osata. Olisiko esim. jollekin nimenomaiselle vieraalle kielelle käyttöä?
Tätä kannattaa kysyä suoraan niiden työhaastattelujen pitäjiltä, jotka ovat antaneet sinulle pakit. Koska olet käyttänyt omaa aikaasi auttaaksesi heidän liiketoimintaansa löytämään uusia resursseja on heillä vastapalveluna ajastasi kohtuullista antaa sinulle selkeät syyt siihen, miksi et ollut sopivin henkilö tehtävään (tai miksi joku muu oli tällä kertaa parempi). Jos he eivät sinulle tätä kerro, voit olla onnellinen että et saanut sellaista työpaikkaa!
Kukaan ei myöskään kaipaa yleismies Jantusia, joten opettele löytämään se kapea alueesi, jossa olet mahtava. Etsi töitä jotka tuottavat lisäarvoa tuolla niche -alueella.
Olen eri kuin se, jolle vastasit, mutta minäpä kerron miksi minä olen saanut pakkeja. Olen nimittäin lähes aina kysynyt syytä miksi minua ei valittu, jos olen jotain työtä hakenut. Olen maisteri, yhteiskunta/kaupall. alalla. Tässäpä teille listaa pakkien syistä:
-valitulla oli kuukausi enemmän työkokemusta kuin minulla
-odotin työn olevan vaativampaa (lue: mielenkiintoisempaa) kuin se oikeasti oli, valittiin se joka odotti työn olevan rutiinimpaa suorittamista ja arvasi sen oikein
-minulla oli liian korkea koulutus, amk riitti ja amk:lle voi maksaa vähemmän kuin se palkka johon olen tottunut (vaikka sanoin että voin joustaa palkkatoiveessani)
-minulla oli liian selkeät mielipiteet, halusivat sen, joka on niin uran alussa että sillä ei ole vielä mielipiteitä eli voivat sovittaa sen heidän näkemyksiin
-valittu oli 20 vuotta kokeneempi alalla kuin minä
Mitäs näistä nyt pitäisi päätellä? Välillä olen liian konkari, välillä olen liian kokematon, mutta koskaan ei juuri oikean kokenut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustakaa yritys
Heti kun joku neuvoo että mitä myydä ja kenelle.
Yksi ammattiryhmä, jota en kunnioita ollenkaan on henkilöstövuokrafirmojen rekrykonsultit, nuo olevinaan kaikkitietävät välistävetäjät. Suurimmalla osalla ei ole mitään käytännön kokemusta tai hajuakaan alasta, jolle rekrytoivat, eikä myöskään minkäänlaista kunnollista ihmistuntemusta, tai käsitystä psykologiasta. Oma elanto saadaan siitä, että vedätetään joku toinen raatamaan duunia niska limassa huonolla sopimuksella, ilman minkäänlaisia työsuhde-etuja (joita vakkarityöntekijät kyseisessä firmassa nauttivat) ja edistetään työelämän epätasa-arvoa ja kurjistamista. Kunnioitan enemmän jopa puhelinmyyjiä ja siivoajia.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ammattiryhmä, jota en kunnioita ollenkaan on henkilöstövuokrafirmojen rekrykonsultit, nuo olevinaan kaikkitietävät välistävetäjät. Suurimmalla osalla ei ole mitään käytännön kokemusta tai hajuakaan alasta, jolle rekrytoivat, eikä myöskään minkäänlaista kunnollista ihmistuntemusta, tai käsitystä psykologiasta. Oma elanto saadaan siitä, että vedätetään joku toinen raatamaan duunia niska limassa huonolla sopimuksella, ilman minkäänlaisia työsuhde-etuja (joita vakkarityöntekijät kyseisessä firmassa nauttivat) ja edistetään työelämän epätasa-arvoa ja kurjistamista. Kunnioitan enemmän jopa puhelinmyyjiä ja siivoajia.
Arvaappa miten kivaa psykologien on hakea töitä, kun psykologirekrytkin monesti menee noiden rekry-firmojen wannabe-psykologien kautta. Joutua sellaisen tärkeilijän mielivaltaisen päätöksenteon uhriksi, vaikka näkee heti että tuo rekrytyyppi ei tajua ihmisen analysoinnista eikä organisaatioiden analysoinnista hevon huttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi ammattiryhmä, jota en kunnioita ollenkaan on henkilöstövuokrafirmojen rekrykonsultit, nuo olevinaan kaikkitietävät välistävetäjät. Suurimmalla osalla ei ole mitään käytännön kokemusta tai hajuakaan alasta, jolle rekrytoivat, eikä myöskään minkäänlaista kunnollista ihmistuntemusta, tai käsitystä psykologiasta. Oma elanto saadaan siitä, että vedätetään joku toinen raatamaan duunia niska limassa huonolla sopimuksella, ilman minkäänlaisia työsuhde-etuja (joita vakkarityöntekijät kyseisessä firmassa nauttivat) ja edistetään työelämän epätasa-arvoa ja kurjistamista. Kunnioitan enemmän jopa puhelinmyyjiä ja siivoajia.
Ohis, mutta siivousalalla on myös hyviä työpaikkoja, asiallista palkkaa, ammattilaisia ja hyvää työn jälkeä. Niiden toisenlaisten työpaikkojen ja tekijöiden vuoksi osa sivullisista tuntuu edelleen ajattelevan, että alalle ajaudutaan paremman puutteessa tai jos kyvyt eivät riitä muuhun. Niin on ehkä joskus ollut; nykyään ammattisiivous on suorittava työ siinä missä muutkin ja edellyttää hyvin tehtyn joko alan koulutusta tai hyvää perehdytystä. Resurssien lisäksi, tietysti.
Usein otetaan siivous esimerkiksi työstä, johon kaikki kykenevät tai AINAKIN pääsevät. Se(kin) on mennyttä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä kuvailtu sirkus koske edes korkeasti koulutettujen töitä. Itse (toistaiseksi) vähemmän kouluttautuneena olen saanut törmätä jatkuvasti työpaikkailmoituksiin, joissa esim. haetaan myyjää tuiki tavalliseen liikkeeseen 5h/vko. Vaatimuksina ja toiveina hakijalle on usein esitetty, että olet innovatiivinen moniosaaja, loputtoman aurinkoinen ja tehokas henkikö, jolla on vähintään vuoden kokemus alasta. Siis olemattomilla työtunneilla hommaan, jonka oikeasti pystyisi hoitaa aivan kuka hyvänsä. Sitten näihin paikkoihin järjestetään vähintään kaksiosainen haastattelurumba ja lopulta palkataan jonkun ko. firman työntekijän tuttu. Huokaus.
No eipä koske ei. Viime keväänä minä, tradenomi ja FM, jolla työkokemusta taloushallinnosta ja opetustehtävistä yhteensä 10 vuotta, hain kahvilasiivoustyötä 10 tuntia/viikko (siivoustyöstä on myös kokemusta niin toimisto-, ravintola- kuin kotisiivouksestakin useampi vuosi). Haku oli kaksivaiheinen. Ensimmäisen kierroksen järjesti rekryfirma. Siellä rakennekyntinen tytteli ripsenpidennyksissään ja oranssissa tekorusketuksessaan naputteli läppäriään varsin tärkeänä ja nappasi minusta kuvan jo kynnyksellä lupaa kysymättä. Harrastukset ja tulevaisuudensuunnitelmat kyseltiin, olinhan sentään hakemassa työtä, jossa ollaan ma-pe 16-18. Ja kuinka luonnehtisin itseäni, miksi haet juuri tätä työtä jne. kliseet. Siivoamisesta ei kysytty mitään.
Voi kyynel, en päässyt hehkutetulle ja tärkeälle toiselle kierrokselle, vaan tipahdin tiukasta kisasta. Mutta tulipa käytyä rekryfirmassa sekin ihme näkemässä.
Samanlaisia kokemuksia siitä, kun hain hyllyttäjäksi. Rekrytoijaa piti voidella useilla "miksi juuri sinä olisit paras tähän työhön" -sähköposteilla sekä ennen että jälkeen haastattelun... Hohhoijaa, myöhemmässä työpaikassani hyllytystä hoitivat kehitysvammaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, kerranhan me kaikki kuollaan ja siellä rajan toisella puolella ei kysellä titteleitä ja kaiken maailman brändäyksiä, suhdeverkostoita yms. Siellä kysytään vaan oletko uskossa Jeesukseen.
Tai Perkeleeseen. Sinäkin voit olla vääräuskoinen ja suistua kadotukseen. Et voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi viime keväänä. Olen monia muita onnekkaampi siinä mielessä, että minulla on osa-aikainen lähes koulutustani vastaava työ. Koska se on osa-aikainen ja koska siitä maksetaan niin vähän, että käytännössä puolisoni elättää minua, haen jatkuvasti uutta työtä. Se vaan on suoraan sanoen ihan helvetin vaikeaa, koska työnhausta on (tarpeettomasti?) tehty ihmeellistä teatteria, jossa työnhakija esittää narrin roolia.
Minulla on jo visuaalinen CV, olen otattanut itsestäni edustavia kuvia ammattilaisella ja videohaastatteluissa olen konkari. Kielitaidosta, kv-kokemuksesta tai opintomenestyksestä ei jää kiinni. Mutta tästä hemmetin henkilöbrändäyksestä saattaa jäädäkin. Pitäisi tehdä itsestään hyvä Linkedin-profiili (on) ja olla siellä aktiivinen, mieluiten julkaista itsekin kaikenlaista. Pitää twiitata aktiivisesti ja verkostoitua, mutta poliittisesti sitoutuneelta ei saa näyttää, jos ei ole niitä tyyppejä joilla on jo varaa valita työnsä. Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä. Suomi on pullollaan töitä, joissa kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Ja sitten pitäisi vielä harrastustenkin tukea työelämää ja työidentiteettiä, ei enää voi kirjoittaa harrastuksekseen höntsysählyä vanhojen opiskelukavereiden kanssa ja lenkkeilyä, kun pitää olla joogaa ja ultrajuoksua, työelämärelevantin uuden kielen opiskelua ja vapaaehtoistyötä järjestöissä, joissa voisit olla myös palkallisena.
En minä tiedä. Ymmärrän, että realiteetit ovat nämä ja joko menen mukaan tai jään ilman. Mutta ahdistaa, kun akateemisesta koulutuksesta ja alaa kohtaan tuntemastani intohimostakin huolimatta haluaisin kuitenkin "vain töihin".
Harrastuksiin pitää kuulua kuntosali tai ryhmäliikuntatunnit ja matkustelu. Molemmista pitää julkaista kuvia somessa, kuinka ihana tunnelmallinen bistro Pariisista löytyi ja kuinka ihanaa oli tyttöjen kanssa brunssilla New Yorkissa jonka jälkeen on ihana lähteä puhdistautumaan joogakurssille Balille tai meditoimaan Intiaan.
ja nämä kustannetaan työmarkkinatuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustakaa yritys
Työmarkkinatukipääomalla?
Vierailija kirjoitti:
haluaisi arskaksi mutta kukaan ei uskalla palkata "kun sä mert kuitenkin niihin inssihommiin".
Yhtälailla mulle on sanottu (rivien välistä), kun sä hankkiudut kuitenkin raskaaksi... En osannut aavistaa, miten rankkaa on olla 3-kymppinen vela. En edes ole parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sirkus tarvitsee tirehtöörinsä ja tirehtöörit ovat valtaisaksi paisunut HR-henkilöstö. Isoissa firmoissa HR-osasto on kuin firma firmassa, täynnä vallanhaluisia mutta varsinaisiin tuotannollisiin vastuutehtäviin kykenemättömiä "ammattilaisia". Pienemmissä firmoissa asia ulkoistetaan esim. rekryfirmoille.
Tämä HR-legioona hokee mantraa "henkilöstö on yrityksen tärkein tuotannontekijä" samalla innolla kuin elettäisiin 80-90-lukua, kun tuo asia "keksittiin". HR-legioona rakastaa sitä vallan tunnetta, joka syntyy, kun saa tehdä jatkuvasti toisia ihmisiä ja heidän uraansa koskevia päätöksiä tai ainakin päätösehdotuksia.
Jos annettaisiin oikeiden pomojen (joilla vastuu viime kädessä oikeasti on) hoitaa esim. rekrytointi ja käytettäisiin HR-legioonan vaatima panos vaikka työolojen ja -välineiden parantamiseen ja työterveyshuoltoon, tehtäisiin oikeasti parempia työpaikkoja.
Kiitos. Tämä on niin totta.
Tämä on hyvä ketju kaikenkaikkiaan - ja kommenttisi kaltaiset syy, miksi ylipäätään av:lle vaivaudun tulemaan.
Aika ankee asenne täällä taas somea kohtaan... Some on nykypäivää, joten opetelkaa elämään sen kanssa. Varsinkin työelämässä nykyään on hyvä osata hyvät sometaidot (ja siis sometaidot EI ole sama asia kuin drinkkien ja rantojen kuvaaminen instagrammiin).
Teen työkseni digitaalista viestintää, en mitään emoji-markkinointia vaan ihan "vakavaa" viestintää kv-organisaatiolle ja näissä hommissa olen todella huomannut, miten hyvä viestintästrategia merkitsee paljon.
Valtiotieteilijä olen myösja suositteleen AP:lle myös, että opetteleen ammattimaisen somen perusasiat. Ei tarvitse edes omee persoonaa laittaa hirveästi likoon, omat taitoni opin vapaaehtoisena vaalikampanjaa tehden.
Niin ja ymmärrän miksi joskus haetaan viestintähommiin henkilöitä vähän hölmöillä ja humoristisilla ilmoituksilla. Jos tuotteeni olisi suunnattu nuorille ja viestintästrategia "nuorekas" ja vähän edgy, palkkaisin ehdottomasti jonkun nuoren ja idearikkaan henkilön, joka ymmärtää somen kiekurat ja trendit. Sellaisella vähän höpsöllä ilmoituksella sellaiset hakeekin ko.hommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sirkus tarvitsee tirehtöörinsä ja tirehtöörit ovat valtaisaksi paisunut HR-henkilöstö. Isoissa firmoissa HR-osasto on kuin firma firmassa, täynnä vallanhaluisia mutta varsinaisiin tuotannollisiin vastuutehtäviin kykenemättömiä "ammattilaisia". Pienemmissä firmoissa asia ulkoistetaan esim. rekryfirmoille.
Tämä HR-legioona hokee mantraa "henkilöstö on yrityksen tärkein tuotannontekijä" samalla innolla kuin elettäisiin 80-90-lukua, kun tuo asia "keksittiin". HR-legioona rakastaa sitä vallan tunnetta, joka syntyy, kun saa tehdä jatkuvasti toisia ihmisiä ja heidän uraansa koskevia päätöksiä tai ainakin päätösehdotuksia.
Jos annettaisiin oikeiden pomojen (joilla vastuu viime kädessä oikeasti on) hoitaa esim. rekrytointi ja käytettäisiin HR-legioonan vaatima panos vaikka työolojen ja -välineiden parantamiseen ja työterveyshuoltoon, tehtäisiin oikeasti parempia työpaikkoja.
Mutta ei HR-väki ole itse generoinut itseään eikä itse keksinyt että heitä pitää olla firmassa. Nimenomaan ne "oikeat" pomot on alunperin halunneet HR:n. Miksikö? Koska he haluavat "ulkoistaa" hankalat päätökset (lue: ihmisiä koskevat päätökset) muille henkilöille. HR on olemassa siksi, että pomot ei uskalla tehdä päätöksiä ja firmaan tarvitaan joku onneton joka tekee ne päätökset ja saa syyt niskoilleen jos rekry menee pieleen. HR:n funktio on olla "syntipukki".
Vierailija kirjoitti:
Antti Teisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti Teisti kirjoitti:
Kyllä se vaan on niin että osaajille on töitä, paljon ja isolla palkalla. Introspektion paikka jos kokee itsensä tarpeelliseksi mutta markkinat ovat eri mieltä. Tämän ei ole tarkoitus lannistaa vaan pikemminkin kannustaa kehittämään itseäsi siihen suuntaan, että tajuat tuottavasi tuplasti palkkasi verran lisäarvoa työnantajallesi.
Kertoisi nyt joku vaan, mitä tässä vielä pitäisi osata. Olisiko esim. jollekin nimenomaiselle vieraalle kielelle käyttöä?
Tätä kannattaa kysyä suoraan niiden työhaastattelujen pitäjiltä, jotka ovat antaneet sinulle pakit. Koska olet käyttänyt omaa aikaasi auttaaksesi heidän liiketoimintaansa löytämään uusia resursseja on heillä vastapalveluna ajastasi kohtuullista antaa sinulle selkeät syyt siihen, miksi et ollut sopivin henkilö tehtävään (tai miksi joku muu oli tällä kertaa parempi). Jos he eivät sinulle tätä kerro, voit olla onnellinen että et saanut sellaista työpaikkaa!
Kukaan ei myöskään kaipaa yleismies Jantusia, joten opettele löytämään se kapea alueesi, jossa olet mahtava. Etsi töitä jotka tuottavat lisäarvoa tuolla niche -alueella.
Olen eri kuin se, jolle vastasit, mutta minäpä kerron miksi minä olen saanut pakkeja. Olen nimittäin lähes aina kysynyt syytä miksi minua ei valittu, jos olen jotain työtä hakenut. Olen maisteri, yhteiskunta/kaupall. alalla. Tässäpä teille listaa pakkien syistä:
-valitulla oli kuukausi enemmän työkokemusta kuin minulla
-odotin työn olevan vaativampaa (lue: mielenkiintoisempaa) kuin se oikeasti oli, valittiin se joka odotti työn olevan rutiinimpaa suorittamista ja arvasi sen oikein
-minulla oli liian korkea koulutus, amk riitti ja amk:lle voi maksaa vähemmän kuin se palkka johon olen tottunut (vaikka sanoin että voin joustaa palkkatoiveessani)
-minulla oli liian selkeät mielipiteet, halusivat sen, joka on niin uran alussa että sillä ei ole vielä mielipiteitä eli voivat sovittaa sen heidän näkemyksiin
-valittu oli 20 vuotta kokeneempi alalla kuin minä
Mitäs näistä nyt pitäisi päätellä? Välillä olen liian konkari, välillä olen liian kokematon, mutta koskaan ei juuri oikean kokenut?
Vastaukset:
- Tämä on tekosyy. Kuukauden työkokemus ei paina missään. Päinvastoin, kaikki alle 4kk yksittäiset pätkät työhistoriassa ovat haitallisia.
- Et ole hakenut tarpeeksi kunnianhimoiseen positioon / Olet hakenut liianyksinkertaista työtä / Hakuilmoitus on "ylimyyty". Kokeile hakea kunnanjohtajaksi niin näet erilaisen työhaastattelun.
- Tänä päivänä amk saa ihan yhtä paljon palkkaa eikä maisterin pakkatoiveita pelätä vaan ne on asetettu linjaan. Jos he saavat enemmän, ovat etevämpiä tai enemmän kokemusta. Työhaastattelussa täytyy kyllä pyytää enemmän kuin mihin on tyytyväinen, koska yrityksen täytyy tiputtaa pyynnöstä alaspäin, että hakijalle ei muodostu kuvaa, että enemmänkin olisi voinut pyytää
- Olet liian vanha? On törkeää mutta myös ihan normaalia, että vanhemmilla ihmisillä ja naisilla ei ole yhtä hyviä mahdollisuuksia. Mm. lähestyvä eläke tai taipumus sairasteluun ovat tabuja mutta yritykselle riskejä jotka voi välttää kohdistamalla haku toisiin hakijoihin.
- Selvää on, että jos muut muuttujat ovat samoja ja toisella hakijalla on huomattavasti pidempi työkokemus, hän vie hakemasi paikan. Tätä ei pitäisi ihmetellä.
Mitä tästä pitäisi päätellä? Et ole selvittänyt asioita jotka tekevät sinusta paremman kuin muista hakijoista etkä ole tietoinen puutteistasi. Lopussa mainitsemasi syyt ovat ristiriitaisia. Työskentelen henkilöstörekrytoinnissa joten minulla on ihan ok näkemys miten asiat oikeasti menee ja näin nimimerkin takaa on helppo puhua riisutuin tabuin. Jos olet hyvä, perääsi soitellaan vaikka et hakisikaan töitä. Mene myös työhaastatteluun sillä asenteella, että katsot onko yritys aikasi arvoinen. Käännä asetelma ikään kuin haastattelisit heitä. Lue yrityksen www -sivut etukäteen. Kerro jotain uutta heille heiden toimialasta. Siinä pari vinkkiä.
Maija Rekry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti Teisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti Teisti kirjoitti:
Kyllä se vaan on niin että osaajille on töitä, paljon ja isolla palkalla. Introspektion paikka jos kokee itsensä tarpeelliseksi mutta markkinat ovat eri mieltä. Tämän ei ole tarkoitus lannistaa vaan pikemminkin kannustaa kehittämään itseäsi siihen suuntaan, että tajuat tuottavasi tuplasti palkkasi verran lisäarvoa työnantajallesi.
Kertoisi nyt joku vaan, mitä tässä vielä pitäisi osata. Olisiko esim. jollekin nimenomaiselle vieraalle kielelle käyttöä?
Tätä kannattaa kysyä suoraan niiden työhaastattelujen pitäjiltä, jotka ovat antaneet sinulle pakit. Koska olet käyttänyt omaa aikaasi auttaaksesi heidän liiketoimintaansa löytämään uusia resursseja on heillä vastapalveluna ajastasi kohtuullista antaa sinulle selkeät syyt siihen, miksi et ollut sopivin henkilö tehtävään (tai miksi joku muu oli tällä kertaa parempi). Jos he eivät sinulle tätä kerro, voit olla onnellinen että et saanut sellaista työpaikkaa!
Kukaan ei myöskään kaipaa yleismies Jantusia, joten opettele löytämään se kapea alueesi, jossa olet mahtava. Etsi töitä jotka tuottavat lisäarvoa tuolla niche -alueella.
Olen eri kuin se, jolle vastasit, mutta minäpä kerron miksi minä olen saanut pakkeja. Olen nimittäin lähes aina kysynyt syytä miksi minua ei valittu, jos olen jotain työtä hakenut. Olen maisteri, yhteiskunta/kaupall. alalla. Tässäpä teille listaa pakkien syistä:
-valitulla oli kuukausi enemmän työkokemusta kuin minulla
-odotin työn olevan vaativampaa (lue: mielenkiintoisempaa) kuin se oikeasti oli, valittiin se joka odotti työn olevan rutiinimpaa suorittamista ja arvasi sen oikein
-minulla oli liian korkea koulutus, amk riitti ja amk:lle voi maksaa vähemmän kuin se palkka johon olen tottunut (vaikka sanoin että voin joustaa palkkatoiveessani)
-minulla oli liian selkeät mielipiteet, halusivat sen, joka on niin uran alussa että sillä ei ole vielä mielipiteitä eli voivat sovittaa sen heidän näkemyksiin
-valittu oli 20 vuotta kokeneempi alalla kuin minä
Mitäs näistä nyt pitäisi päätellä? Välillä olen liian konkari, välillä olen liian kokematon, mutta koskaan ei juuri oikean kokenut?
Vastaukset:
- Tämä on tekosyy. Kuukauden työkokemus ei paina missään. Päinvastoin, kaikki alle 4kk yksittäiset pätkät työhistoriassa ovat haitallisia.
- Et ole hakenut tarpeeksi kunnianhimoiseen positioon / Olet hakenut liianyksinkertaista työtä / Hakuilmoitus on "ylimyyty". Kokeile hakea kunnanjohtajaksi niin näet erilaisen työhaastattelun.- Tänä päivänä amk saa ihan yhtä paljon palkkaa eikä maisterin pakkatoiveita pelätä vaan ne on asetettu linjaan. Jos he saavat enemmän, ovat etevämpiä tai enemmän kokemusta. Työhaastattelussa täytyy kyllä pyytää enemmän kuin mihin on tyytyväinen, koska yrityksen täytyy tiputtaa pyynnöstä alaspäin, että hakijalle ei muodostu kuvaa, että enemmänkin olisi voinut pyytää
- Olet liian vanha? On törkeää mutta myös ihan normaalia, että vanhemmilla ihmisillä ja naisilla ei ole yhtä hyviä mahdollisuuksia. Mm. lähestyvä eläke tai taipumus sairasteluun ovat tabuja mutta yritykselle riskejä jotka voi välttää kohdistamalla haku toisiin hakijoihin.
- Selvää on, että jos muut muuttujat ovat samoja ja toisella hakijalla on huomattavasti pidempi työkokemus, hän vie hakemasi paikan. Tätä ei pitäisi ihmetellä.
Mitä tästä pitäisi päätellä? Et ole selvittänyt asioita jotka tekevät sinusta paremman kuin muista hakijoista etkä ole tietoinen puutteistasi. Lopussa mainitsemasi syyt ovat ristiriitaisia. Työskentelen henkilöstörekrytoinnissa joten minulla on ihan ok näkemys miten asiat oikeasti menee ja näin nimimerkin takaa on helppo puhua riisutuin tabuin. Jos olet hyvä, perääsi soitellaan vaikka et hakisikaan töitä. Mene myös työhaastatteluun sillä asenteella, että katsot onko yritys aikasi arvoinen. Käännä asetelma ikään kuin haastattelisit heitä. Lue yrityksen www -sivut etukäteen. Kerro jotain uutta heille heiden toimialasta. Siinä pari vinkkiä.
Olen 35-vuotias, eli eläke ei lähesty vielä. Kyllä minä olen oikeasti hyvä kahdessa asiassa, joita moni muu ei osaa, ja tarjoan rekryssä niitä. Perääni ei kuitenkaan soitella, koska minulla ei ole verkostoja. Kuka perääni silloin soittaisi? Ala jossa työskentelen, on melko pieni, potentiaalisia työpaikkoja ei suomessa ole satoja. Mutta kyllä perehdyn firmoihin hyvinkin ennen haastattelua ja kerron aina jotain uutta heidän toiminnasta. Ongelma vaan on se, että minun osaaminen toisi firmaan rahaa vuoden päästä ja pitkäkestoisesti, kun yleensä halutaan se joka tuo firmaan rahaa heti ja jonka voi potkia pois jos ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
I feel you, ap. Olen media-alalla pitkän uran tehnyt ja uskallan sanoa, että ammattilainen. Mutta nyt ollaan siinä tilanteessa, että olen vapaaehtoisesti vaihtamassa ihan toiselle alalle juuri siksi, että olen kyllästynyt brändäämään itseäni, olemaan esillä joka paikassa ja elämään koko elämääni siten, että varmasti näyttää somessa hyvältä. Tähän on tultu. Kun aloitin nuo hommat, tärkeintä oli vielä asiasisältö, ei mahdollisimman seksikäs klikkiotsikko tai ei se tekijä siellä taustalla. Julkisuuden perään en ole ollut koskaan, enkä ole edelleenkään. Haluaisin vain tehdä työni mahdollisimman hyvin ja pitäytyä edelleen taustalla, omana yksityisenä itsenäni. Mutta se ei ole enää mahdollista.
Voihan helkutti. Just tuollaista asiasisältöistä mediaa olen kaivannut. En halua lukea kenenkään instasta lehdestä, kun voin tehdä sen instaakin seuraamalla. Mutta asiallista puolueetonta tiedotusta olen kaivannut.
Miten niitä verkostoja esim. Helsingissä sitten oikein rakennetaan? Opiskelin muualla eli opiskeluaikaisia "verkostoja" ei täällä ole. Käyn kongresseissa ym, mutta niissä tutustuu vain kollegoihin, jotka yleensä kilpailee samoista työpaikoista. Missä ja miten verkostoidutaan potentiaalisten työnantajien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Maija Rekry kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti Teisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti Teisti kirjoitti:
Kyllä se vaan on niin että osaajille on töitä, paljon ja isolla palkalla. Introspektion paikka jos kokee itsensä tarpeelliseksi mutta markkinat ovat eri mieltä. Tämän ei ole tarkoitus lannistaa vaan pikemminkin kannustaa kehittämään itseäsi siihen suuntaan, että tajuat tuottavasi tuplasti palkkasi verran lisäarvoa työnantajallesi.
Kertoisi nyt joku vaan, mitä tässä vielä pitäisi osata. Olisiko esim. jollekin nimenomaiselle vieraalle kielelle käyttöä?
Tätä kannattaa kysyä suoraan niiden työhaastattelujen pitäjiltä, jotka ovat antaneet sinulle pakit. Koska olet käyttänyt omaa aikaasi auttaaksesi heidän liiketoimintaansa löytämään uusia resursseja on heillä vastapalveluna ajastasi kohtuullista antaa sinulle selkeät syyt siihen, miksi et ollut sopivin henkilö tehtävään (tai miksi joku muu oli tällä kertaa parempi). Jos he eivät sinulle tätä kerro, voit olla onnellinen että et saanut sellaista työpaikkaa!
Kukaan ei myöskään kaipaa yleismies Jantusia, joten opettele löytämään se kapea alueesi, jossa olet mahtava. Etsi töitä jotka tuottavat lisäarvoa tuolla niche -alueella.
Olen eri kuin se, jolle vastasit, mutta minäpä kerron miksi minä olen saanut pakkeja. Olen nimittäin lähes aina kysynyt syytä miksi minua ei valittu, jos olen jotain työtä hakenut. Olen maisteri, yhteiskunta/kaupall. alalla. Tässäpä teille listaa pakkien syistä:
-valitulla oli kuukausi enemmän työkokemusta kuin minulla
-odotin työn olevan vaativampaa (lue: mielenkiintoisempaa) kuin se oikeasti oli, valittiin se joka odotti työn olevan rutiinimpaa suorittamista ja arvasi sen oikein
-minulla oli liian korkea koulutus, amk riitti ja amk:lle voi maksaa vähemmän kuin se palkka johon olen tottunut (vaikka sanoin että voin joustaa palkkatoiveessani)
-minulla oli liian selkeät mielipiteet, halusivat sen, joka on niin uran alussa että sillä ei ole vielä mielipiteitä eli voivat sovittaa sen heidän näkemyksiin
-valittu oli 20 vuotta kokeneempi alalla kuin minä
Mitäs näistä nyt pitäisi päätellä? Välillä olen liian konkari, välillä olen liian kokematon, mutta koskaan ei juuri oikean kokenut?
Vastaukset:
- Tämä on tekosyy. Kuukauden työkokemus ei paina missään. Päinvastoin, kaikki alle 4kk yksittäiset pätkät työhistoriassa ovat haitallisia.
- Et ole hakenut tarpeeksi kunnianhimoiseen positioon / Olet hakenut liianyksinkertaista työtä / Hakuilmoitus on "ylimyyty". Kokeile hakea kunnanjohtajaksi niin näet erilaisen työhaastattelun.- Tänä päivänä amk saa ihan yhtä paljon palkkaa eikä maisterin pakkatoiveita pelätä vaan ne on asetettu linjaan. Jos he saavat enemmän, ovat etevämpiä tai enemmän kokemusta. Työhaastattelussa täytyy kyllä pyytää enemmän kuin mihin on tyytyväinen, koska yrityksen täytyy tiputtaa pyynnöstä alaspäin, että hakijalle ei muodostu kuvaa, että enemmänkin olisi voinut pyytää
- Olet liian vanha? On törkeää mutta myös ihan normaalia, että vanhemmilla ihmisillä ja naisilla ei ole yhtä hyviä mahdollisuuksia. Mm. lähestyvä eläke tai taipumus sairasteluun ovat tabuja mutta yritykselle riskejä jotka voi välttää kohdistamalla haku toisiin hakijoihin.
- Selvää on, että jos muut muuttujat ovat samoja ja toisella hakijalla on huomattavasti pidempi työkokemus, hän vie hakemasi paikan. Tätä ei pitäisi ihmetellä.
Mitä tästä pitäisi päätellä? Et ole selvittänyt asioita jotka tekevät sinusta paremman kuin muista hakijoista etkä ole tietoinen puutteistasi. Lopussa mainitsemasi syyt ovat ristiriitaisia. Työskentelen henkilöstörekrytoinnissa joten minulla on ihan ok näkemys miten asiat oikeasti menee ja näin nimimerkin takaa on helppo puhua riisutuin tabuin. Jos olet hyvä, perääsi soitellaan vaikka et hakisikaan töitä. Mene myös työhaastatteluun sillä asenteella, että katsot onko yritys aikasi arvoinen. Käännä asetelma ikään kuin haastattelisit heitä. Lue yrityksen www -sivut etukäteen. Kerro jotain uutta heille heiden toimialasta. Siinä pari vinkkiä.
Olen 35-vuotias, eli eläke ei lähesty vielä. Kyllä minä olen oikeasti hyvä kahdessa asiassa, joita moni muu ei osaa, ja tarjoan rekryssä niitä. Perääni ei kuitenkaan soitella, koska minulla ei ole verkostoja. Kuka perääni silloin soittaisi? Ala jossa työskentelen, on melko pieni, potentiaalisia työpaikkoja ei suomessa ole satoja. Mutta kyllä perehdyn firmoihin hyvinkin ennen haastattelua ja kerron aina jotain uutta heidän toiminnasta. Ongelma vaan on se, että minun osaaminen toisi firmaan rahaa vuoden päästä ja pitkäkestoisesti, kun yleensä halutaan se joka tuo firmaan rahaa heti ja jonka voi potkia pois jos ei miellytä.
Ongelma näyttää olevan se, että käyttämäsi rekryfirma ei tunne tarpeeksi hyvin toimialaasi ja performoi siten huonosti. Ei nosta esille paikkoja jotka sinulle sopii eikä toimialan yrityksen löydä tuota firmaakaan. Myös pitkäjänteisyys on tabu nykypäivänä. Toimitusjohtajien visioissa ja strategiapuheissa korostetaan vielä sitä, mutta tosiasiassa kvartaaliajattelu on tullut hyvässä ja pahassa (lähinnä pahassa) ja tarkoittaa että lähes kaikilla toimialoilla paitsi säännellyillä toimitaan quick buck -periaattella. Rahaa pitäisi tuoda taloon heti.
Huonosti muotoiltu :) Lukion jälkeen en siis kokenut olevani hyvä missään, joten lähdin opiskelemaan laajaa, geneeristä alaa, ja kun pääsin alani työharjoitteluihin, totesin olevani hyvä siinä mitä teen (tämä näkyy työtodistuksissanikin). Harmi vain, että en voinut työllistyä noihin ulkomailla sijaitseviin non-profit yrityksiin, joissa suoritin siis työharjoittelut, koska heillä ei ollut varaa palkata ketään. Siksi olen nyt Suomessa työttömänä nostamassa työmarkkinatukea ja ihmettelen tätä nykymeininkiä, että miksi ihan normaaleihin toimisto/assari/järjestötöihin pitää olla aktiivinen somessa (ynnä muuta paskaa).
Että olen ihan vilpittömän kiitollinen teille veronmaksajille, kun saan edes sen minimityömarkkinatuen ja näkkileipää kaappiin.