Lue keskustelun säännöt.
Olen helvetin ahdistunut siitä, millaista sirkusta työnhaku on
01.03.2017 |
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi viime keväänä. Olen monia muita onnekkaampi siinä mielessä, että minulla on osa-aikainen lähes koulutustani vastaava työ. Koska se on osa-aikainen ja koska siitä maksetaan niin vähän, että käytännössä puolisoni elättää minua, haen jatkuvasti uutta työtä. Se vaan on suoraan sanoen ihan helvetin vaikeaa, koska työnhausta on (tarpeettomasti?) tehty ihmeellistä teatteria, jossa työnhakija esittää narrin roolia.
Minulla on jo visuaalinen CV, olen otattanut itsestäni edustavia kuvia ammattilaisella ja videohaastatteluissa olen konkari. Kielitaidosta, kv-kokemuksesta tai opintomenestyksestä ei jää kiinni. Mutta tästä hemmetin henkilöbrändäyksestä saattaa jäädäkin. Pitäisi tehdä itsestään hyvä Linkedin-profiili (on) ja olla siellä aktiivinen, mieluiten julkaista itsekin kaikenlaista. Pitää twiitata aktiivisesti ja verkostoitua, mutta poliittisesti sitoutuneelta ei saa näyttää, jos ei ole niitä tyyppejä joilla on jo varaa valita työnsä. Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä. Suomi on pullollaan töitä, joissa kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Ja sitten pitäisi vielä harrastustenkin tukea työelämää ja työidentiteettiä, ei enää voi kirjoittaa harrastuksekseen höntsysählyä vanhojen opiskelukavereiden kanssa ja lenkkeilyä, kun pitää olla joogaa ja ultrajuoksua, työelämärelevantin uuden kielen opiskelua ja vapaaehtoistyötä järjestöissä, joissa voisit olla myös palkallisena.
En minä tiedä. Ymmärrän, että realiteetit ovat nämä ja joko menen mukaan tai jään ilman. Mutta ahdistaa, kun akateemisesta koulutuksesta ja alaa kohtaan tuntemastani intohimostakin huolimatta haluaisin kuitenkin "vain töihin".
Kommentit (253)
Kyllä se vaan on niin että osaajille on töitä, paljon ja isolla palkalla. Introspektion paikka jos kokee itsensä tarpeelliseksi mutta markkinat ovat eri mieltä. Tämän ei ole tarkoitus lannistaa vaan pikemminkin kannustaa kehittämään itseäsi siihen suuntaan, että tajuat tuottavasi tuplasti palkkasi verran lisäarvoa työnantajallesi.
Se, että haluat "vain töihin", on pieni ongelma ja toivottavasti et ikinä sano tuota työhaastattelussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Numero 60 lisää vielä, että juuri äsken eteeni osui työpaikka ilmoitus jossa haettiin AMMATTINIMIKKEELLÄ somenatiivi viestintähahmo!! Kertoo mielestäni niin paljon tästä hyvin lapselliseksi muuttuneesta teennäisestä alasta.... Naurattaisi jos sisälläni en itkisi niin paljon. Tuntuu kuin eläisi ikuisesti yläasteella, missä on se suosittujen pinnallinen jengi, joka määrää miten meidän tavisten ja nörttien pitää olla.
Haaha, just hyvän kuulonen toi Integratan somepesti. Ainakin näin vastavalmistuneen korviin, mutta kyllä muakin oksetti muutama lause tuossa.
"Edellytämme sinulta ensisijaisesti huumorintajua. Ja hoksnokkaa." ?!
"Olet sähäkkä sisältöammattilainen"
"Viestit sujuvasti emojeilla"
..........
Repesin ihan täysin tuolle ilmoitukselle! Mitä jos osaisivat tehdä ilmoituksen kunnollisella suomella, heti alussa:
Somenatiivi viestintähahmo Tampereelle
Itsekin vähän suunnitellut? Hyvä, voit lopettaa lukeminen tähän.
:)
Joo ainiiin, tuo pahin unohtui. Hullu moka tohon alkuun sössöttää tuollaista.
Tämä vain vahvistaa uskomustani siitä, että yksityisyys tulee olemaan tulevaisuuden luksus, joihin vain hyvässä asemassa olevilla ja rikkailla on varaa. Kaikkien muiden tulee jakaa koko elämänsä työhistoriaa, perhesuhteita ja harrastuksia myöten näytille nettiin saadakseen elätettyä itsensä ja ollakseen kelvollinen kansalainen yhteiskunnassa.
Näitä lukiessa tulee mieleen Raamatun lause "kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet".
Puhutaan tutkinnoista tutkinnon päälle, mutta jos on kadotettu työn tekemisen punainen lanka, niin ei siinä paljon tutkinnot auta.
Itse olin vuosikymmeniä töissä ja mitä enemmän ihmiset kouluttautuivat sitä enemmän he istuivat kokouksissaan jauhamassa hienoin termein...paskaa. Oli hienoja kaavioita ja visioita uudenlaisista organisaatioista ja kuinka työstä tulee tehokkaampaa ja tuottavampaa, jopa selkeämpää. No, useimmat näistä muutoksista osoittautuivat sitten melko pian täysin sudeksi, toimimattomaksi, jos joltain pieneltä osin oli ongelmia saatu poistettua, niin niitä oli tullutkin roppakaupalla uusia lisää ja eikun taas uudistamaan ja taas kuluttamaan kokouksissa aikaa uuden suunnitteluun...siis periaatteessa ei päästy koskaan siihen maaliin, että se uusi käsissä olisi sitten saatu jotain tuottavaa ja laskutettavaakin aikaiseksi.
En jaksanut katsella tuota hölmöläisten touhua, irtisanouduin vakityöstä suuren riskinoton uhallakin.
Vierailija kirjoitti:
Maassa on paljon tekemätöntä työtä - ja työttöminä korkeastikoulutettua väkeä. Myös muita ammattikoulutuksen käyneitä. Missä vika? Suomalaisessa työmarkkina- ja koulutuspolitiikassa. Maisterisuma ei purkaudu ulkomaille, kuten on oletettu.
Miten on, että maistereita ei palkata mihinkään, edes suorittavaan työhön? Kouluihin, päiväkoteihin, vanhus- ja vammaispalveluun. Puhun nyt työttömistä opettajista, ihan vaan esimerkkinä.
Kyllä palkataan, mutta niin kauan kuin ansiosidonnaiset juoksee tai hyväpalkkainen puoliso kustantaa elämisen, ei maisterit lähde suorittavaan työhön, jossa pomot on niskan takana vahtimassa, että myös teet töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antti Teisti kirjoitti:
Kyllä se vaan on niin että osaajille on töitä, paljon ja isolla palkalla. Introspektion paikka jos kokee itsensä tarpeelliseksi mutta markkinat ovat eri mieltä. Tämän ei ole tarkoitus lannistaa vaan pikemminkin kannustaa kehittämään itseäsi siihen suuntaan, että tajuat tuottavasi tuplasti palkkasi verran lisäarvoa työnantajallesi.
Kertoisi nyt joku vaan, mitä tässä vielä pitäisi osata. Olisiko esim. jollekin nimenomaiselle vieraalle kielelle käyttöä?
Vierailija kirjoitti:
Antti Teisti kirjoitti:
Kyllä se vaan on niin että osaajille on töitä, paljon ja isolla palkalla. Introspektion paikka jos kokee itsensä tarpeelliseksi mutta markkinat ovat eri mieltä. Tämän ei ole tarkoitus lannistaa vaan pikemminkin kannustaa kehittämään itseäsi siihen suuntaan, että tajuat tuottavasi tuplasti palkkasi verran lisäarvoa työnantajallesi.
Kertoisi nyt joku vaan, mitä tässä vielä pitäisi osata. Olisiko esim. jollekin nimenomaiselle vieraalle kielelle käyttöä?
Tätä kannattaa kysyä suoraan niiden työhaastattelujen pitäjiltä, jotka ovat antaneet sinulle pakit. Koska olet käyttänyt omaa aikaasi auttaaksesi heidän liiketoimintaansa löytämään uusia resursseja on heillä vastapalveluna ajastasi kohtuullista antaa sinulle selkeät syyt siihen, miksi et ollut sopivin henkilö tehtävään (tai miksi joku muu oli tällä kertaa parempi). Jos he eivät sinulle tätä kerro, voit olla onnellinen että et saanut sellaista työpaikkaa!
Kukaan ei myöskään kaipaa yleismies Jantusia, joten opettele löytämään se kapea alueesi, jossa olet mahtava. Etsi töitä jotka tuottavat lisäarvoa tuolla niche -alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoisi nyt joku vaan, mitä tässä vielä pitäisi osata. Olisiko esim. jollekin nimenomaiselle vieraalle kielelle käyttöä?
Node.js tai Angular js.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä kuvailtu sirkus koske edes korkeasti koulutettujen töitä. Itse (toistaiseksi) vähemmän kouluttautuneena olen saanut törmätä jatkuvasti työpaikkailmoituksiin, joissa esim. haetaan myyjää tuiki tavalliseen liikkeeseen 5h/vko. Vaatimuksina ja toiveina hakijalle on usein esitetty, että olet innovatiivinen moniosaaja, loputtoman aurinkoinen ja tehokas henkikö, jolla on vähintään vuoden kokemus alasta. Siis olemattomilla työtunneilla hommaan, jonka oikeasti pystyisi hoitaa aivan kuka hyvänsä. Sitten näihin paikkoihin järjestetään vähintään kaksiosainen haastattelurumba ja lopulta palkataan jonkun ko. firman työntekijän tuttu. Huokaus.
No eipä koske ei. Viime keväänä minä, tradenomi ja FM, jolla työkokemusta taloushallinnosta ja opetustehtävistä yhteensä 10 vuotta, hain kahvilasiivoustyötä 10 tuntia/viikko (siivoustyöstä on myös kokemusta niin toimisto-, ravintola- kuin kotisiivouksestakin useampi vuosi). Haku oli kaksivaiheinen. Ensimmäisen kierroksen järjesti rekryfirma. Siellä rakennekyntinen tytteli ripsenpidennyksissään ja oranssissa tekorusketuksessaan naputteli läppäriään varsin tärkeänä ja nappasi minusta kuvan jo kynnyksellä lupaa kysymättä. Harrastukset ja tulevaisuudensuunnitelmat kyseltiin, olinhan sentään hakemassa työtä, jossa ollaan ma-pe 16-18. Ja kuinka luonnehtisin itseäni, miksi haet juuri tätä työtä jne. kliseet. Siivoamisesta ei kysytty mitään.
Voi kyynel, en päässyt hehkutetulle ja tärkeälle toiselle kierrokselle, vaan tipahdin tiukasta kisasta. Mutta tulipa käytyä rekryfirmassa sekin ihme näkemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä kuvailtu sirkus koske edes korkeasti koulutettujen töitä. Itse (toistaiseksi) vähemmän kouluttautuneena olen saanut törmätä jatkuvasti työpaikkailmoituksiin, joissa esim. haetaan myyjää tuiki tavalliseen liikkeeseen 5h/vko. Vaatimuksina ja toiveina hakijalle on usein esitetty, että olet innovatiivinen moniosaaja, loputtoman aurinkoinen ja tehokas henkikö, jolla on vähintään vuoden kokemus alasta. Siis olemattomilla työtunneilla hommaan, jonka oikeasti pystyisi hoitaa aivan kuka hyvänsä. Sitten näihin paikkoihin järjestetään vähintään kaksiosainen haastattelurumba ja lopulta palkataan jonkun ko. firman työntekijän tuttu. Huokaus.
No eipä koske ei. Viime keväänä minä, tradenomi ja FM, jolla työkokemusta taloushallinnosta ja opetustehtävistä yhteensä 10 vuotta, hain kahvilasiivoustyötä 10 tuntia/viikko (siivoustyöstä on myös kokemusta niin toimisto-, ravintola- kuin kotisiivouksestakin useampi vuosi). Haku oli kaksivaiheinen. Ensimmäisen kierroksen järjesti rekryfirma. Siellä rakennekyntinen tytteli ripsenpidennyksissään ja oranssissa tekorusketuksessaan naputteli läppäriään varsin tärkeänä ja nappasi minusta kuvan jo kynnyksellä lupaa kysymättä. Harrastukset ja tulevaisuudensuunnitelmat kyseltiin, olinhan sentään hakemassa työtä, jossa ollaan ma-pe 16-18. Ja kuinka luonnehtisin itseäni, miksi haet juuri tätä työtä jne. kliseet. Siivoamisesta ei kysytty mitään.
Voi kyynel, en päässyt hehkutetulle ja tärkeälle toiselle kierrokselle, vaan tipahdin tiukasta kisasta. Mutta tulipa käytyä rekryfirmassa sekin ihme näkemässä.
Kuvailet loistavasti nykyistä rekrytointia, joka on jo naurettavan monimutkaista itse työn vaativuuteen nähden. Nauratti tuo oranssi tekorusketus:) Olet hyvä kirjoittamaan, olisiko viestintäalalla keikkahommia tai järjestökentällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä kuvailtu sirkus koske edes korkeasti koulutettujen töitä. Itse (toistaiseksi) vähemmän kouluttautuneena olen saanut törmätä jatkuvasti työpaikkailmoituksiin, joissa esim. haetaan myyjää tuiki tavalliseen liikkeeseen 5h/vko. Vaatimuksina ja toiveina hakijalle on usein esitetty, että olet innovatiivinen moniosaaja, loputtoman aurinkoinen ja tehokas henkikö, jolla on vähintään vuoden kokemus alasta. Siis olemattomilla työtunneilla hommaan, jonka oikeasti pystyisi hoitaa aivan kuka hyvänsä. Sitten näihin paikkoihin järjestetään vähintään kaksiosainen haastattelurumba ja lopulta palkataan jonkun ko. firman työntekijän tuttu. Huokaus.
No eipä koske ei. Viime keväänä minä, tradenomi ja FM, jolla työkokemusta taloushallinnosta ja opetustehtävistä yhteensä 10 vuotta, hain kahvilasiivoustyötä 10 tuntia/viikko (siivoustyöstä on myös kokemusta niin toimisto-, ravintola- kuin kotisiivouksestakin useampi vuosi). Haku oli kaksivaiheinen. Ensimmäisen kierroksen järjesti rekryfirma. Siellä rakennekyntinen tytteli ripsenpidennyksissään ja oranssissa tekorusketuksessaan naputteli läppäriään varsin tärkeänä ja nappasi minusta kuvan jo kynnyksellä lupaa kysymättä. Harrastukset ja tulevaisuudensuunnitelmat kyseltiin, olinhan sentään hakemassa työtä, jossa ollaan ma-pe 16-18. Ja kuinka luonnehtisin itseäni, miksi haet juuri tätä työtä jne. kliseet. Siivoamisesta ei kysytty mitään.
Voi kyynel, en päässyt hehkutetulle ja tärkeälle toiselle kierrokselle, vaan tipahdin tiukasta kisasta. Mutta tulipa käytyä rekryfirmassa sekin ihme näkemässä.
Kuvailet loistavasti nykyistä rekrytointia, joka on jo naurettavan monimutkaista itse työn vaativuuteen nähden. Nauratti tuo oranssi tekorusketus:) Olet hyvä kirjoittamaan, olisiko viestintäalalla keikkahommia tai järjestökentällä?
Kiitos :) Mutta viestintäala vaatisi juuri sitä näkyvyyttä ja osallistumista, jota en halua. Näin olen ainakin ymmärtänyt.
Kävi niin, että pääsin lopulta töihin hyvin, hyvin vanhanaikaiseen toimistoon, jossa aika on pysähtynyt. Luulin, ettei tällaisia työpaikkoja enää ole. Hyvin tämä olikin piilossa erään vanhan teollisuuskiinteistön uumenissa. Täällä me syöjättäret teemme työtä ja välillä pieniä taikoja, kaukana kavala some.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sirkus tarvitsee tirehtöörinsä ja tirehtöörit ovat valtaisaksi paisunut HR-henkilöstö. Isoissa firmoissa HR-osasto on kuin firma firmassa, täynnä vallanhaluisia mutta varsinaisiin tuotannollisiin vastuutehtäviin kykenemättömiä "ammattilaisia". Pienemmissä firmoissa asia ulkoistetaan esim. rekryfirmoille.
Tämä HR-legioona hokee mantraa "henkilöstö on yrityksen tärkein tuotannontekijä" samalla innolla kuin elettäisiin 80-90-lukua, kun tuo asia "keksittiin". HR-legioona rakastaa sitä vallan tunnetta, joka syntyy, kun saa tehdä jatkuvasti toisia ihmisiä ja heidän uraansa koskevia päätöksiä tai ainakin päätösehdotuksia.
Jos annettaisiin oikeiden pomojen (joilla vastuu viime kädessä oikeasti on) hoitaa esim. rekrytointi ja käytettäisiin HR-legioonan vaatima panos vaikka työolojen ja -välineiden parantamiseen ja työterveyshuoltoon, tehtäisiin oikeasti parempia työpaikkoja.
Ei se onneksi ole tuollaista kaikilla aloilla. Hain pari vuotta sitten keskisuureen kemian alan yritykseen, eikä siellä kukaan kysellyt LinkedIn-profiileiden, someaktiivisuuden tai vastaavien perään. Kerroin että en ole mikään shownainen mutta asiat saan kyllä hoidettua eikä tätä pidetty todellakaan negatiivisena piirteenä. Sain paikan ja myöhemmin olen osallistunut firman joihinkin rekrytointeihin. Hakijat katsoo läpi nimenomaan tuleva esimies ja työkaverit, HR-porukka on siinä aika marginaalisessa osassa. Ketään ei ole koskaan kiinnostanut hakijoiden sometilit enkä ole koskaan googlettanut yhtäkään hakijaa, hyvä hakemus ilman kikkailuja on aina riittänyt. Introverttiyttä ei ole kukaan katsonut haastatteluissa pahana, riittää että saa suunsa auki ja sieltä tulee ulos jotain järkevää. Toki alan vaihto on hankalaa, mutta niille joita tuo itsensä tyrkyttäminen joka kanavan kautta ahdistaa ja joilla ala on vielä mietinnässä suosittelen kovasti tekniikan koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkkärihän on mukava mesta ainakin ennen vartijaa oli.
Vartijat aina ajavat pois kun työkkärin tiloissa on niin nastaa hengailla ja etsiä niitä uusia työpaikkoja ja tehdä erilaisia testejä. Pallon pompottelusta tultiin naputtamaan vaikka töitä odotellessa on hyvä lämmitellä.
onko teillä jo atk-kortti?
Oletteko käyneet rannassa grillaamassa makkaroita ja keskustelemassa siitä miten töitä voi etsiä ja miten töitä etsitään ja millaisissa asusteissa niitä töitä lähdetään etsimään.
Vie vuosia ja kymmeniä ennenkuin pääsee kokeilemaan oikeaa työtä. Sitä ennen on vain tehnyt hyväntekeväisyyttä.
ap, sinä LUULET vain olevasi niin helvetin hyvä ja mahtava----- kuten työnhakutuloksesi kertoo: et sinä ole. sinä olet ihan tavallinen paskahousu, huolimatta ammatilaisella otetuista valokuvistasi tms.
TOTUUS KOSKEE.
Itse en esiinny omalla nimelläni Facebookissa enkä luo sivuja muuallekaan. Jos niitä vaaditaan, sanon ammattini vuoksi pitäväni matalaa profiilia. Mielestäni työnantaja ei voi vaatia jakamaan omaa elämää netissä ja altistamaan itseä somen varjopuolille. Työnantaja käyttäköön omia sivustojaan toimintaansa. Niitä voin päivittää ja käyttää työssä ilman, että tarvitsee myydä sieluaan työnantajalle. Luulisi, että nykyään olisi jo positiivista, että työntekijä kykenee olemaan pitemmän aikaa tuijottamatta ruutua, ellei tee työtä tietokoneella. Ilmankos tietoinen läsnäolo yms. on niin hypetettyä. Itse pystyn keskittymään työhön työaikana, en varasta työaikaa touhuamalla somessa. Se olkoon minun valttini työhaastattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Maassa on paljon tekemätöntä työtä - ja työttöminä korkeastikoulutettua väkeä. Myös muita ammattikoulutuksen käyneitä. Missä vika? Suomalaisessa työmarkkina- ja koulutuspolitiikassa. Maisterisuma ei purkaudu ulkomaille, kuten on oletettu.
Miten on, että maistereita ei palkata mihinkään, edes suorittavaan työhön? Kouluihin, päiväkoteihin, vanhus- ja vammaispalveluun. Puhun nyt työttömistä opettajista, ihan vaan esimerkkinä.
Maistereita ei palkata kouluihin, päiväkoteihin saatika vanhus- tai vammaistyöhön, koska oletettavasti näillä maistereilla ei ole sen alan osaamista. Olkoot vaikka kuinka suorittavaa työtä, on näihinkin omat koulutuksensa ja tietenkin niihin palkataan heitä, jotka työt osaavat tehdä ja ovat juuri esim. vammaistyötä opiskelleet (esim. lähihoitajat).
Ja minusta se on ihan reilua. Ei maistereilla ole mitään oikeutta saada työpaikkaa sen suuremmin kuin vaikka lähihoitajalla eikä varsinkaan ole oikeutta saada sellaista työpaikkaa, johon hänellä ei olisi osaamista mutta esim. alemmin koulutetulla olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa. Olisko kannattanut miettiä jo alaa valitessa, mihin on ryhtymässä?
Kuusi vuotta sitten kun valitsin alani, niin eipä ollut tietoakaan että some näyttelee niin suurta roolia työllistymisessä.
Toisekseen, mä en ole hyvä missään, joten siksi suoritin geneerisen humanistitutkinnon koska en muuhunkaan pystynyt. Olisiko ollut parempi, että olisin jättänyt tutkinnon suorittamatta ja ryhtynyt suoraan lukiosta sossupummiksi?
Et ole hyvä missään, mutta olet kuitenkin vahvasti sitä mieltä että työllistymisesi esteenä on puutteellinen some-aktiivisuus...
Vierailija kirjoitti:
Onpa joillain aloilla ahdistavaa! Itse olen it-alalla, ja en ole mihinkään teatteriin työnhaun takia ryhtynyt. Verkostoja ei ole, ei LinkedIn profiilia, ei edes Facebookia. Olen sanonut työhaastatteluissa myös suoraan että tämä työ ei ole minulle intohimo, mutta jotainhan sitä on elääkseen tehtävä ja teen työni tunnollisesti, riippumatta siitä kiinnostaako vai ei. Työnsaannissa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Viimeiset 5 vuotta on tullut tarjouksia töistä hakemattakin, esim. entisten firmaa vaihtaneiden kollegoiden "ilmiannettua" hyvä tekijä nykyisille pomoilleen.
Eipä ihme että Suomen IT-ala on muutamia startuppeja lukuunottamatta jonnekin ysärille jämähtänyt.
Pieni lohdutuksen sana ennen kuin vaivutte masennukseen. Täystyöllisyys koittaa tämän vuosikymmenen lopulla:
http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001699431.html
Eihän tätä vuosikymmentä ole kuin reilut kaksi vuotta jäljellä.