Lue keskustelun säännöt.
Olen helvetin ahdistunut siitä, millaista sirkusta työnhaku on
01.03.2017 |
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi viime keväänä. Olen monia muita onnekkaampi siinä mielessä, että minulla on osa-aikainen lähes koulutustani vastaava työ. Koska se on osa-aikainen ja koska siitä maksetaan niin vähän, että käytännössä puolisoni elättää minua, haen jatkuvasti uutta työtä. Se vaan on suoraan sanoen ihan helvetin vaikeaa, koska työnhausta on (tarpeettomasti?) tehty ihmeellistä teatteria, jossa työnhakija esittää narrin roolia.
Minulla on jo visuaalinen CV, olen otattanut itsestäni edustavia kuvia ammattilaisella ja videohaastatteluissa olen konkari. Kielitaidosta, kv-kokemuksesta tai opintomenestyksestä ei jää kiinni. Mutta tästä hemmetin henkilöbrändäyksestä saattaa jäädäkin. Pitäisi tehdä itsestään hyvä Linkedin-profiili (on) ja olla siellä aktiivinen, mieluiten julkaista itsekin kaikenlaista. Pitää twiitata aktiivisesti ja verkostoitua, mutta poliittisesti sitoutuneelta ei saa näyttää, jos ei ole niitä tyyppejä joilla on jo varaa valita työnsä. Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä. Suomi on pullollaan töitä, joissa kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Ja sitten pitäisi vielä harrastustenkin tukea työelämää ja työidentiteettiä, ei enää voi kirjoittaa harrastuksekseen höntsysählyä vanhojen opiskelukavereiden kanssa ja lenkkeilyä, kun pitää olla joogaa ja ultrajuoksua, työelämärelevantin uuden kielen opiskelua ja vapaaehtoistyötä järjestöissä, joissa voisit olla myös palkallisena.
En minä tiedä. Ymmärrän, että realiteetit ovat nämä ja joko menen mukaan tai jään ilman. Mutta ahdistaa, kun akateemisesta koulutuksesta ja alaa kohtaan tuntemastani intohimostakin huolimatta haluaisin kuitenkin "vain töihin".
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että miksi kouluttaudutaan filosofian maistereiksi tai taidehistorijoiksi tms. kun tiedetään jo, että aloilla ei töitä riitä?
Mielestäni ihmisten tulisi kuitenkin tehdä sitä, mikä on heidän intohimonsa. Osalle noilla aloilla kuitenkin riittää töitä ja unelma työstä unelmiensa alalla saa kouluttautumaan myös niille aloille, joilla työllisyysnäkymät ovat heikommat. Filosofian maisteri on muuten aika laaja käsite, koska ainakin vielä muutama vuosi sitten (varmaan vieläkin?) kirjallisuuden pääaineesta maisteriksi valmistuvat valmistuivat myös filosofian maistereiksi. Sopivilla sivuaineilla kirjallisuudesta taas voi valmistua äikänopettajaksi, kääntäjäksi tai informaatikoksi, kustannusalalle jne. Työnäkymät saattavat siis osan kohdalla olla hyvätkin. Intohimoisimmat päätyvät tutkijoiksi.
Elämä vaan ei ole aina reilua, eikä kaikille riitä töitä omien intohimojen mukaan.
Omana intohimonani on taiteelliset asiat. Piirrän, maalaan ja kirjoitan. Olen luova ja nautin siitä, kun saan kiinni jostain uudesta ajatuslangasta, josta lähtee muotoutumaan oma tarinansa.
Elämääni olen rahoittanut mm. istumalla kaupan kassalla ja hyllyttämässä.
En edes kuvittele ammattitaiteilijan uraa, koska sillä ei elä. Kirjaa kirjoitan omana harrastuksena, sen valmistuttua kokeilen, löytyykö halukkaita kustantajia, jos ei niin sitten ei.Jos erehtyisit opiskelemaan jonkun "järkevän" tutkinnon, niin toteaisit, että et pääse oman alan töihin, kun sun ohi menee kunnianhimoisemmat, lahjakkaammat ja alaan intohimoisesti suhtautuvat.
Ja kun yrittäisit päästä taas kaupan kassalle, niin et saa enää paikkaa, koska olet hankkinut tutkinnon.
Eihän tuo paras tilanne ole, mutta me monet olemme joutuneet vielä hankalampaa. Toiset työntekijät eivät usko, että olemme aidosti motivoituneita suorittamaan työhön, toisille kokemuksemme ja "asenteemme" ei riitä.
Joo no sehän taas on vain asennekysymys, mitä tutkintoa pitää järkevänä.
Itse pidän järkevänä sellaista, jolla on toivoa työllistyä, vaikkei se olisikaan sitä mihin sydän palavasti kokee intohimoa. Ja sen ei tarvitse olla maisteri, tai edes alempi korkeakoulututkinto. Asennekysymyksiä. Sinä työttömänä maisterina lasket senttejä ostaaksesi makaronia ja jauhelihaa, merkonomi-kaupankassa työvuoronsa päätteeksi päättää syödä ravintolassa.
Montako sellaista alaa on, jossa opiskellessa voi olla edes kohtuullisen varma työllistymisestä? Sellaista, jossa nimenomaan ne alasta innostuneet eivät työnhaussa menisi ohi järkisyistä alalle päättyneestä?
Olen työskennellyt myös kaupan alan TESsin palkoilla, ja niillä ei kyllä perheellinen ravintolassa söisi. Ansiosidonnaiseni on parempi kuin silloinen palkka. Mielellään silti työskentelin samalla summalla, ongelmana vaan on, että kukaan ei palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa. Olisko kannattanut miettiä jo alaa valitessa, mihin on ryhtymässä?
Tällä hetkellä akateemisista työllistyy varmasti vain lääkärit ja ehkä myös puheterapeutit, AMK puolelta sairaanhoitajat. Joten jos haluaa korkeakoulututkinnon, valikoima on hyvin vähäinen... Pitkän laman seurauksena tilanne nyt vain on näin vaikea: kunnilta ja valtiolta on rahat loppu, joten suurten ikäluokkien eläköityessä niitä paikkoja ei täytetäkään... On todella surullista kuinka paljon nyt meidän yhteiskunnassa osaamista jää hyödyntämättä. Semmoisen vinkin voisin antaa, että hakekaa niitä töitä ihan koko Suomesta tai jopa ulkomailta. Menkää vaikka Kittilään sen ensimmäisen työkokemuksen saadaksenne. Terveisin ammatinvalinta- ja uraohjauspsykologi
Kittilään vaan kaikki työttömät. Kuuleeko Kittilä, mitäs tarjoatte? Tai muu Suomi? Joo. Eiköhän hakijoita ole ihan joka ikiseen paikkaan, se vinkki, et ne harvat kerrat kun on toiselle puolelle maata kutsuttu, niin arvaas valitseeko ne tyypin 500 km päästä. Nih.
Tän takia olen siivooja
T, ei somea
Työnhaku on kyllä yhtä helvettiä työn tekemiseen verrattuna.
Työnhaku on raskasta, hait sitten mihin tahansa. Pitäisi olla ihan yli-ihminen edes saadakseen jonkun 3kk määräaikaisuuden. Pahimmillaan saa ponnistella parin kuukauden välein aina uudestaan uuden työpätkän saamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ovat ne alat, joille viiden vuoden päästä työllistyy satavarmasti? Kuinka moni pääsee opiskelemaan noille aloille? Jos koulutamme kaikki halukkaat noille aloille, ei niille sen jälkeen enää satavarmasti työllisty.
Minusta jonkun pitäisi viheltää peli poikki. Sanoa ääneen, että kaikille ei ole töitä eikä kaikille tule olemaankaan töitä. Työttömät, jotka eivät halua töihin, ovat marginaali-ilmiö. Joka vuosi oppilaitokset työntävät ulos kymmeniätuhansia uusia työelämään tulijoita. Heitä varten pitäisi siis joko vapautua tai syntyä uusia työpaikkoja. Kymmeniä tuhansia. Niiden lisäksi, joista aiemmin valmistuneet ovat jääneet työttömiksi. Tapahtuuko näin? Ei tapahdu. Tuleeko näin tapahtumaan? Nykysysteemillä ei tule.
Poliittiset päättäjät ja elinkeinoelämä riemuitsee, kun saadaan muutama tuhat uutta työpaikkaa. Mitä riemuitsemista siinä on, kun samaan aikaan saman verran ihmisiä menetti työpaikkansa ja työmarkkinoille tuli taas muutama kymmenentuhatta uutta työnhakijaa? Hölmöläisten hommaa.
En ole koskaan ollut työtön, mutta työelämää seurannut jo niin monta vuosikymmentä, että lähes päivittäin joutuu keräilemään alaleukaansa lattialta, kun katselee tätä touhua. Eläkeikää nostetaan ja työaikoja pidennetään samaan aikaan, kun yhä useampi nuori jää täysin vaille työpaikkaa. Ja sitten syytetään työttömiä, kun työelämä ei heitä tarvitse eikä haluakaan tarvita.
Hyvinvointiyhteiskunta perustuu siihen, että on mitä jakaa ja ne, joilla on, haluavat jakaa. Jos emme halua jakaa työaikaamme muille, meidän pitää jakaa työstä saamaamme hyvää muille. Emme voi jäädä odottamaan huikeaa talouskasvua, jos odotellessa ikäluokka toisensa jälkeen tiputetaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Tai voimme, mutta silloin talouskasvusta saatu hyöty menee vanhojen virheidemme korjaamiseen. Minusta on tullut aika hyväksyä, että elintasomme ei enää nouse vaan sitä pitää laskea. Laskea niiden osalta, joilla on laskemisen varaa. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka haluavat sen elintason, minkä me kuvittelimme olevan meille pysyvää ja alati kasvavaa. Tilastokikkailut eivät enää auta.
No täälläkin ahdistaa, vaikken ole vielä joutunut tekemään itsestäni pelleä - siihen suuntaan kuitenkin menossa ;). Teknisellä alalla töissä tai työttömänä, diplomi-insinööri, jolla noin 10 vuoden työkokemus nähtävästi huonolta alalta. Itseä ärsyttää se, ettei työtekoon voi tai kannata panostaa kunnolla, vaan tärkein asia on viritellä verkostoja ja muita suunnitelmia "pahan päivän varalle" töiden ohella hoitaen työt kuta kuinkin ok tai edes jokseenkin riittävän hyvin. Itse taas luottanut ammattitaitoon ja hyvin hoidettuihin työtehtäviin enemmän.
LinkedIn- profiili sentään löytyy. Profiili on mielestäni jopa hyvä, ainakin tiedot laittanut esille varsin hyvin/kattavasti. Mutta eihän tällainen riitä nykyään mihinkään. Pitäisi kai viritellä videoesittelyä, omaa kotisivua samalla, CV laittaa jonnekin esille vähintään.
Lähetellyt lähes sata hakemusta, haastatteluja kymmenisen kappaletta, mutta eipä vielä ole tärpännyt. Jos pääsen vielä jonnekin töihin, käyn saman tien virittelemään muita työkuvioita. Työttömän kotoa käsin töiden saaminen on varsin haasteellista ainakin tällä alalla. Psykologiset testit olen nimennyt jo psykopaattitesteiksi, ihan mielivaltaisia talon ulkopuolisen henkilön tekemiä arviointeja. Henkilöitä kohtaan ei mitään, hekin ovat vain ihmisiä ja tekevät sillä tavalla varmasti hyvää työtä. Tuo systeemi on vaan jotenkin hieman erikoinen mielestäni ja ei välttämättä toimiva.
Osaan kyllä jutella ja en sosiaalisesti rajoittunut tapaus, mutta näihin testeihin en sillä tavalla luota. Tämä oli mielenkiintoinen mielestäni. http://www.is.fi/tyoelama/art-2000001260881.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onpa joillain aloilla ahdistavaa! Itse olen it-alalla, ja en ole mihinkään teatteriin työnhaun takia ryhtynyt. Verkostoja ei ole, ei LinkedIn profiilia, ei edes Facebookia. Olen sanonut työhaastatteluissa myös suoraan että tämä työ ei ole minulle intohimo, mutta jotainhan sitä on elääkseen tehtävä ja teen työni tunnollisesti, riippumatta siitä kiinnostaako vai ei. Työnsaannissa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Viimeiset 5 vuotta on tullut tarjouksia töistä hakemattakin, esim. entisten firmaa vaihtaneiden kollegoiden "ilmiannettua" hyvä tekijä nykyisille pomoilleen."
Hakisin kyllä heti IT-alalle, jos pystyisin, mutta koska minulla on jo yksi korkeakoulututkinto, pääseminen on vaikeaa ensikertalaiskiintiöiden takia. :(
Avoimessa yliopistossa on mahdollisuus suorittaa sekä tietojenkäsittelytieteen apro että cumu. Lisäksi ohjelmointia voi opiskella ihan itsenäisestikin. Tosi moni teinipoika osaa ohjelmoida ilman, että kukaan on opettanut. Netti on pullollaan ohjeita.
Työnhaku on nykyään tiukkaa kilpailua, pitää olla ihan tutkinto. Mutta kyllä ne vielä keksii lisätä aloituspaikkoja it-alalle, niin saatte tekin maistaa omaa lääkettänne siinä, kun lennätte yt.issä 45 v. Ulos, niin nuoremmat menee ohi. Eti siinä sit uutta. Kyse ei oo osaamisesta, jonka voi netistäkin hankkia, vaan muusta.
Se tutkinnon suorittaminen aloitetaan nimenomaan niistä perus- ja aineopinnoista. Vaikka sitten avoimessa, jos ei tutkinto-opiskelijana.
Työtä tekevillä on sitä liikaa, ja toisaalta on laumoittain osaavia työhaluisia työttömiä. Ei kai tässä muu auta kuin vallankumous, jossa työt ja siitä saatavat palkkiot jaettaisiin uudelleen.
Palkat sen verran pienemmäksi että on varaa palkata työttömät töihin; mitä isompi palkka sen enemmän on varaa nipistää. Mahdollisuus joustavasti tehdä lyhyempää päivää niille jotka sitä haluavat. Vaikka ansiotaso tilapäisesti tippuu, tulee se ennen pitkää takaisin sitä kautta, ettei tarvitse julkisin varoin elättää laumoittain työttömiä. Hinnat myös markkinamekanismien takia asettuisivat alemmalle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta jonkun pitäisi viheltää peli poikki. Sanoa ääneen, että kaikille ei ole töitä eikä kaikille tule olemaankaan töitä. Työttömät, jotka eivät halua töihin, ovat marginaali-ilmiö.
Kyllä työtä on kaikille, kunhan työn hinta määritellään tarpeeksi alas. Sitä työnantajapuoli tässä yrittää.
Olen tällä hetkellä itsekin työtön enkä tiedä työllistynkö enää, kun ikää jo on. Olen kuitenkin sijoittanut työvuosinani rahastoihin, ja suorastaan ällistynyt, kuinka helposti raha kasvaa tekemättä mitään. Ja sitähän sijoittaja haluaa, helppoa rahaa. Sitä saa sillä, että joku raataa puolestasi nälkäpalkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain kesätyöpaikkaa, työ neljäksi kuukaudeksi ja työaika 15 tuntia viikossa. Tuli kutsu videohaastatteluun.
Ymmärrän videohaastattelun rekrytoimisen apuna jos on kyse vakituisesta työstä, silloin on tehokasta jos voi ensin katsoa videolla ne 50 potentiaalisinta 200 hakijasta ja sitten kutsua vaikka 5 hakemuksen + videohakemuksen yhteisvaikutuksen pohjalta. Mutta että hakijoilta pyydetään aikaa vievää videohaastattelua noin lyhyen ajan ja noin pienten tuntimäärien takia. Laskin, että tuo olisi kokoaikaiseksi työksi muutettuna noin 6,5 viikkoa, eli ei tämä kesätyöntekijä kovin kauaa siellä pyöri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että miksi kouluttaudutaan filosofian maistereiksi tai taidehistorijoiksi tms. kun tiedetään jo, että aloilla ei töitä riitä?
Mielestäni ihmisten tulisi kuitenkin tehdä sitä, mikä on heidän intohimonsa. Osalle noilla aloilla kuitenkin riittää töitä ja unelma työstä unelmiensa alalla saa kouluttautumaan myös niille aloille, joilla työllisyysnäkymät ovat heikommat. Filosofian maisteri on muuten aika laaja käsite, koska ainakin vielä muutama vuosi sitten (varmaan vieläkin?) kirjallisuuden pääaineesta maisteriksi valmistuvat valmistuivat myös filosofian maistereiksi. Sopivilla sivuaineilla kirjallisuudesta taas voi valmistua äikänopettajaksi, kääntäjäksi tai informaatikoksi, kustannusalalle jne. Työnäkymät saattavat siis osan kohdalla olla hyvätkin. Intohimoisimmat päätyvät tutkijoiksi.
Elämä vaan ei ole aina reilua, eikä kaikille riitä töitä omien intohimojen mukaan.
Omana intohimonani on taiteelliset asiat. Piirrän, maalaan ja kirjoitan. Olen luova ja nautin siitä, kun saan kiinni jostain uudesta ajatuslangasta, josta lähtee muotoutumaan oma tarinansa.
Elämääni olen rahoittanut mm. istumalla kaupan kassalla ja hyllyttämässä.
En edes kuvittele ammattitaiteilijan uraa, koska sillä ei elä. Kirjaa kirjoitan omana harrastuksena, sen valmistuttua kokeilen, löytyykö halukkaita kustantajia, jos ei niin sitten ei.Jos erehtyisit opiskelemaan jonkun "järkevän" tutkinnon, niin toteaisit, että et pääse oman alan töihin, kun sun ohi menee kunnianhimoisemmat, lahjakkaammat ja alaan intohimoisesti suhtautuvat.
Ja kun yrittäisit päästä taas kaupan kassalle, niin et saa enää paikkaa, koska olet hankkinut tutkinnon.
Eihän tuo paras tilanne ole, mutta me monet olemme joutuneet vielä hankalampaa. Toiset työntekijät eivät usko, että olemme aidosti motivoituneita suorittamaan työhön, toisille kokemuksemme ja "asenteemme" ei riitä.
Joo no sehän taas on vain asennekysymys, mitä tutkintoa pitää järkevänä.
Itse pidän järkevänä sellaista, jolla on toivoa työllistyä, vaikkei se olisikaan sitä mihin sydän palavasti kokee intohimoa. Ja sen ei tarvitse olla maisteri, tai edes alempi korkeakoulututkinto. Asennekysymyksiä. Sinä työttömänä maisterina lasket senttejä ostaaksesi makaronia ja jauhelihaa, merkonomi-kaupankassa työvuoronsa päätteeksi päättää syödä ravintolassa.
Jos on päätä yliopistoon niin miksi sinne ei hakisi? Ei kaikki yo-koulutetut ole aina työttömiä, välillä voi olla lyhyt työttömyysjakso, mutta mahdollisuus korkeampaan palkkaan on silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertookahan joku minulle, että jos maisterin tutkinnolla on hankala saada töitä, niin millaista on pelkällä toisen asteen koulutuksella hakea töitä?
Aivan varmasti on helpompaa päästä sähköasentajaksi, lvi-asentajaksi, kiinteistönhoitajaksi, vanhusten hoitajaksi, suurtalouskokiksi tms ammattikoulupohjalta kuin maisterina. On otettava huomioon, että työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työnhakijoita ja sen vuoksi työnantajat voivat valita hakijoista juuri sen, jonka koulutus osuu parhaiten nap piin työtehtävän kanssa.
Eiku, kivaa on saada näpsäkkä ulosantinen maisteri 2600 € palkalla tekemään ihan kaiken. Puhuu ruotsia, saksaa, eestinkieltä, englantia. Ei tee pilkkuvirheitä. Keittää kahvit. Luo hyvän ensivaikutelman ulkomaisiin päämiehiin. Samalla tekee käyntikortit ja kenties keksii jopa hienot myyvemmät tittelit, tilaa toimistotarvikkeet, päivystää puhelimessa, hoitaa tiedotteet/vikailmoitukset/kahvitarvikevaraston täytön. Ja lyö samalla niitä tilauksia 30 per päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Numero 60 lisää vielä, että juuri äsken eteeni osui työpaikka ilmoitus jossa haettiin AMMATTINIMIKKEELLÄ somenatiivi viestintähahmo!! Kertoo mielestäni niin paljon tästä hyvin lapselliseksi muuttuneesta teennäisestä alasta.... Naurattaisi jos sisälläni en itkisi niin paljon. Tuntuu kuin eläisi ikuisesti yläasteella, missä on se suosittujen pinnallinen jengi, joka määrää miten meidän tavisten ja nörttien pitää olla.
Haaha, just hyvän kuulonen toi Integratan somepesti. Ainakin näin vastavalmistuneen korviin, mutta kyllä muakin oksetti muutama lause tuossa.
"Edellytämme sinulta ensisijaisesti huumorintajua. Ja hoksnokkaa." ?!
"Olet sähäkkä sisältöammattilainen"
"Viestit sujuvasti emojeilla"
..........
Repesin ihan täysin tuolle ilmoitukselle! Mitä jos osaisivat tehdä ilmoituksen kunnollisella suomella, heti alussa:
Somenatiivi viestintähahmo Tampereelle
Itsekin vähän suunnitellut? Hyvä, voit lopettaa lukeminen tähän.
:)
Työnhakijoiden kannattaa muistaa, että rekrytointikin on nykyisin bisnestä. Siinä missä Valion pitää jatkuvasti keksiä uusia goji-kermaviili-rahka-juusto-kasvisrasvasekotteita (koska banaanijugurtti on jo niin läääst siisön), pitää rekryfirmojenkin keksiä uusia juttuja, joilla vanhanaikainen rekrytointi tehdään entistäkin vanhanaikaisemmaksi. Kun vielä yhtä työpaikkaa hakee kymmeniä tai satoja ihmisiä, ei tavallinen työnantaja millään ehdi itse pyörittää koko sirkusta. Jos hakijoita olisi vain 5-10, työnantajan ei tarvitsisi ostaa rekrytointipalvelua rekryfirmoilta. Eikä maksaa rekryfirmoille kaikista sirkustempuista, joita rekryfirma itsensä työllistääkseen työnhakijoilta edellyttää.
Ei työelämä ole mitään pelletouhua, sillä ei ole mitään väliä, onko sun CV:ssä sarjakuva vai ei. Keskity kehittämäään sun osaamista ja kyllä, tekemään sitä siinä sivussa näkyväksi. Mutta mihinkään pelleilyihin ei tarvitse alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Työnhakijoiden kannattaa muistaa, että rekrytointikin on nykyisin bisnestä. Siinä missä Valion pitää jatkuvasti keksiä uusia goji-kermaviili-rahka-juusto-kasvisrasvasekotteita (koska banaanijugurtti on jo niin läääst siisön), pitää rekryfirmojenkin keksiä uusia juttuja, joilla vanhanaikainen rekrytointi tehdään entistäkin vanhanaikaisemmaksi. Kun vielä yhtä työpaikkaa hakee kymmeniä tai satoja ihmisiä, ei tavallinen työnantaja millään ehdi itse pyörittää koko sirkusta. Jos hakijoita olisi vain 5-10, työnantajan ei tarvitsisi ostaa rekrytointipalvelua rekryfirmoilta. Eikä maksaa rekryfirmoille kaikista sirkustempuista, joita rekryfirma itsensä työllistääkseen työnhakijoilta edellyttää.
Toimii se myös toisinpäin, firmat haluaa rekryfirmoilta jotain joilla erottua koska he haluaa ne parhaat hakijat. Ne jotka on motivoituneimpia lähteen siihen sirkukseen mukaan ja osaa siinä toimia.
Kun opiskelin edellistä tutkintoani varten, meille kerrottiin että pian tätä alaa uhkaa työvoimapula, ja teillä on varaa valita työpaikoista. Mutta kuinkas kävikään, yhteiskunta säästi ja leikkasi ja lomautti, ja alan oikeita PALKKAtöitä on tarjolla enää vain vähän. Tekemätöntä työtä tosin olisi vaikka kenelle jakaa, ainoastaan palkanmaksajat puuttuvat. Mikäs sen motivoivampaa kuin joutua työkkärin patistamana tekemään asiantuntijatöitä 9 euron päiväpalkalla. Se on sitä osallistavaa, vastikkeellista sosiaaliturvaa, jolle kaikki mistään tietämättömät tai kokemattomat taputtavat innoissaan.
Voi nämäkin työt on nyt tiukassa, ainakin meillä Oulussa.