Lue keskustelun säännöt.
Olen helvetin ahdistunut siitä, millaista sirkusta työnhaku on
01.03.2017 |
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi viime keväänä. Olen monia muita onnekkaampi siinä mielessä, että minulla on osa-aikainen lähes koulutustani vastaava työ. Koska se on osa-aikainen ja koska siitä maksetaan niin vähän, että käytännössä puolisoni elättää minua, haen jatkuvasti uutta työtä. Se vaan on suoraan sanoen ihan helvetin vaikeaa, koska työnhausta on (tarpeettomasti?) tehty ihmeellistä teatteria, jossa työnhakija esittää narrin roolia.
Minulla on jo visuaalinen CV, olen otattanut itsestäni edustavia kuvia ammattilaisella ja videohaastatteluissa olen konkari. Kielitaidosta, kv-kokemuksesta tai opintomenestyksestä ei jää kiinni. Mutta tästä hemmetin henkilöbrändäyksestä saattaa jäädäkin. Pitäisi tehdä itsestään hyvä Linkedin-profiili (on) ja olla siellä aktiivinen, mieluiten julkaista itsekin kaikenlaista. Pitää twiitata aktiivisesti ja verkostoitua, mutta poliittisesti sitoutuneelta ei saa näyttää, jos ei ole niitä tyyppejä joilla on jo varaa valita työnsä. Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä. Suomi on pullollaan töitä, joissa kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Ja sitten pitäisi vielä harrastustenkin tukea työelämää ja työidentiteettiä, ei enää voi kirjoittaa harrastuksekseen höntsysählyä vanhojen opiskelukavereiden kanssa ja lenkkeilyä, kun pitää olla joogaa ja ultrajuoksua, työelämärelevantin uuden kielen opiskelua ja vapaaehtoistyötä järjestöissä, joissa voisit olla myös palkallisena.
En minä tiedä. Ymmärrän, että realiteetit ovat nämä ja joko menen mukaan tai jään ilman. Mutta ahdistaa, kun akateemisesta koulutuksesta ja alaa kohtaan tuntemastani intohimostakin huolimatta haluaisin kuitenkin "vain töihin".
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maassa on paljon tekemätöntä työtä - ja työttöminä korkeastikoulutettua väkeä. Myös muita ammattikoulutuksen käyneitä. Missä vika? Suomalaisessa työmarkkina- ja koulutuspolitiikassa. Maisterisuma ei purkaudu ulkomaille, kuten on oletettu.
Miten on, että maistereita ei palkata mihinkään, edes suorittavaan työhön? Kouluihin, päiväkoteihin, vanhus- ja vammaispalveluun. Puhun nyt työttömistä opettajista, ihan vaan esimerkkinä.
Koska maisteri hakee koko ajan koulutustaan vastaavaa työtä ja lähtee heti, kun sellaisen saa. Nämä maisterit tuntuvat kuvittelevan, että rekrytointi ja uuden työntekijän perehdytys tapahtuu viidessä minuutissa eikä aiheuta työnantajalle mitään ylimääräistä vaivaa eikä kustannuksia, vaikka yritys olisi kuin lentoaseman odotushalli, jossa työntekijät ovat vain läpikulkumatkalla. On järkevämpää palkata joku sellainen, jonka voi olettaa pysyvän työssään edes muutaman vuoden.
Ootko tajunnut tän keskustelun? Kun ei se maisteri saa muuta työtä - ei oman alansa tai muutakaan. Mihin se voisi lähteä siitä työstä, jos joskus sattuisi sen saamaan. Vai luuletko että 5 vuotta siivoojana työskennellyt hakisi ja saisi yhtäkkiä sen asiantuntijapaikan pörssiyhtiöstä? Yhtä lailla se vähemmän koulutettu voi lähteä ja sama perehdytys on edessä.
Jos ihminen on opiskellut lähihoitajaksi suuntautunut opinnoissaan vanhustenhoitoon, on hyvin todennäköistä, että saadessaan työpaikan vanhainkodista hän on haluamassaan työssä. Jos tuohon hommaan palkkaa opettajan, on hyvin todennäköistä, että hän ei ole haluamassaan työssä vaan haluaa opettajan töitä. Tottakai on mahdollista, että myös lähihoitaja haluaa vaihtaa työpaikkaa, mutta opettajan kohdalla se on huomattavasti todennäköisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ärsyttää myös se että rekrytoijat saattavat olla itse paljon vähemmin koulutettuja kuin minä. Yleensä kyseiset ihmiset eivät mielestäni osaa rekrytoida asiantuntevaa työntekijää vaan tärkeämpää on juuri nämä somekanavat ja yltiöpositiivinen asenne. En ymmärrä millä perusteella edellä mainitun tyylistä ihmisiä edes valitaan rekryhommiin? Sukulaisuuden ?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset olettavat suoraan pääsevänsä unelmatyöhönsä? Sitä kutsutaan unelmaksi syystä. Postia jakamaan, varastoon tai kaupan kassalle vaan.
Jep.
Kun ensin puhutaan, että MITÄÄN työtä ei löydy, mutta mitä pidemmälle keskustelu etenee, käy selväksi että unelmien työpaikan perään tässä itketään.
Hae suorittavaan työhön ja jätä kertomatta maisteriopinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset olettavat suoraan pääsevänsä unelmatyöhönsä? Sitä kutsutaan unelmaksi syystä. Postia jakamaan, varastoon tai kaupan kassalle vaan.
Helpompi saada oman alan työtä heti valmistumisen jälkeen, kuin että ensin jakaisi postia pari vuotta maisterina.
Onpa joillain aloilla ahdistavaa! Itse olen it-alalla, ja en ole mihinkään teatteriin työnhaun takia ryhtynyt. Verkostoja ei ole, ei LinkedIn profiilia, ei edes Facebookia. Olen sanonut työhaastatteluissa myös suoraan että tämä työ ei ole minulle intohimo, mutta jotainhan sitä on elääkseen tehtävä ja teen työni tunnollisesti, riippumatta siitä kiinnostaako vai ei. Työnsaannissa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Viimeiset 5 vuotta on tullut tarjouksia töistä hakemattakin, esim. entisten firmaa vaihtaneiden kollegoiden "ilmiannettua" hyvä tekijä nykyisille pomoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työllistymisen vaikeutta ja oman paikan löytämisen vaikeutta pahentaa vielä se, että korkeakouluissa on ensikertalaiskiintiö, eli jos on aiemmin (ennen kuin ensikertalaiskiintiöstä tiedettiin) suorittanut jonkun huonosti työllistävän tutkinnon esim. yliopistossa (esim. HuK), ei pääse helposti suorittamaan paremmin työllistävää tutkintoa esim. AMK:ssa, koska yli 70 % aloituspaikoista on varattu ensikertalaisille eli sellaisille, jotka eivät ole opiskelleet korkeakoulussa.
En nyt jaksanut lukea koko kotjeua läpi, sen verran laiskottaa. Mutta sen vain totean, että ei tämä työnhaku ole mitenkään helppoa tällaiselle 40-vuotiaalle, vuosikymmenen uran ohjelmistosuunnittelun parissa tehneellekään. Kyse ei ole siitä että olisin vastavalmistuneena tavoitellut "unelmaduunia". Olen johdonmukaisesti rakentanut työurani tyvestä puuhun, mutta en pyytänyt joutua työttömäksi. Nyt onkin sitten neljän vuoden gäppi työnteosta. Ai jai. Hakemuksia olen laittanut ja haastatteluissa ollut, monesti loppumetreille päässeenä, mutta se ei riitä. Kieltämättä tuntuu että työhaku on nykyisin täysin yksipuolista toimintaa, missä työnantajat laiskanpulskeina haukottelevat ja asenne on lähinnä se, että mitäs sirkustemppuja se apina nyt meille esittääkään? Jahas, kiitos mutta ei kiitos tällä kertaa. Next! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onpa joillain aloilla ahdistavaa! Itse olen it-alalla, ja en ole mihinkään teatteriin työnhaun takia ryhtynyt. Verkostoja ei ole, ei LinkedIn profiilia, ei edes Facebookia. Olen sanonut työhaastatteluissa myös suoraan että tämä työ ei ole minulle intohimo, mutta jotainhan sitä on elääkseen tehtävä ja teen työni tunnollisesti, riippumatta siitä kiinnostaako vai ei. Työnsaannissa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Viimeiset 5 vuotta on tullut tarjouksia töistä hakemattakin, esim. entisten firmaa vaihtaneiden kollegoiden "ilmiannettua" hyvä tekijä nykyisille pomoilleen."
Hakisin kyllä heti IT-alalle, jos pystyisin, mutta koska minulla on jo yksi korkeakoulututkinto, pääseminen on vaikeaa ensikertalaiskiintiöiden takia. :(
Työkokeilu on ajatuksena turhauttava. Kolmeksi kuukaudeksi otetaan (opettaja)maisteri työkokeiluun esim. päiväkotiin. No, varmaan jo kuukaudessa käy ilmi, soveltuuko tyyppi päiväkotityöhön. Maisteri tekee kuitenkin kolmen kuukauden työkokeilun - jonka jälkeen good bye, "ei jatkoon". Ja tilalle otetaan uusi työkokeilija. Mitään työtä ei kuulu, ei edes sijaisuutta - vaikka maisteri tekisi niitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraava muotivillitys on luomu, ja se tulee myös työnhakuun. Itse aion hakea seuraavan työni juuri luomuteemalla. Aion tällä kertaa olla aito, maanläheinen, rehellinen, luovasti laiska, ja kuviin laitan vain minimimeikin, hiukset sotkuun, ja vaatteeksi pellavamekon. Puhun tunteista ja syvästä motivaatiosta.
Tuo on hyvä. Ja etusijalle vähiten verkostoituneet henkilöt, koska heillä on pienimmät sosiaaliset paineet ja vapautta olla mitä ovat.
Like me. Ei somea, mutta ehkä juuri siksi olen ihan sosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
"Onpa joillain aloilla ahdistavaa! Itse olen it-alalla, ja en ole mihinkään teatteriin työnhaun takia ryhtynyt. Verkostoja ei ole, ei LinkedIn profiilia, ei edes Facebookia. Olen sanonut työhaastatteluissa myös suoraan että tämä työ ei ole minulle intohimo, mutta jotainhan sitä on elääkseen tehtävä ja teen työni tunnollisesti, riippumatta siitä kiinnostaako vai ei. Työnsaannissa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Viimeiset 5 vuotta on tullut tarjouksia töistä hakemattakin, esim. entisten firmaa vaihtaneiden kollegoiden "ilmiannettua" hyvä tekijä nykyisille pomoilleen."
Hakisin kyllä heti IT-alalle, jos pystyisin, mutta koska minulla on jo yksi korkeakoulututkinto, pääseminen on vaikeaa ensikertalaiskiintiöiden takia. :(
Avoimessa yliopistossa on mahdollisuus suorittaa sekä tietojenkäsittelytieteen apro että cumu. Lisäksi ohjelmointia voi opiskella ihan itsenäisestikin. Tosi moni teinipoika osaa ohjelmoida ilman, että kukaan on opettanut. Netti on pullollaan ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen rekrytoija ja minuakin ahdistaa. Noin kolme vuotta sitten huomasin, että kaikki hakijat alkoivat olla tosi hyviä. On vaikea edes valita parhaita haastatteluun. Haastatteluun päässeet ovat järjestään erinomaisia. Valinnat ovat entistä vaikeampi tehdä. Suomessa haaskataan käsittömätön määrä osaamista. Suututtaa. Itsekin olen hakeutumassa ulkomaille töihin, kun luulen, ettei tämä maa tästö nouse.
Jos kaikki hakijat ovat erinomaisia, niin mikä ainakin tekisin valinnan heittämällä noppaa tai valitsemalla sen, joka asuu lähimpänä työpaikkaa. En laittaisi hakijoita tekemään mitään turhia kärrynpyöriä. Sitäpaitsi kapitalistisen yhteiskuntamuodon tärkeä ominaisuus on tietynlainen satunnaisuus. Suomalaiset firmat yrittävät kontrolloida prosessit turhan tarkkaan, jolloin niistä poistuu satunnaisuus ja sen myötä innovaatio ja sitten ihmetellään kun talous jähmettyy paikalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onpa joillain aloilla ahdistavaa! Itse olen it-alalla, ja en ole mihinkään teatteriin työnhaun takia ryhtynyt. Verkostoja ei ole, ei LinkedIn profiilia, ei edes Facebookia. Olen sanonut työhaastatteluissa myös suoraan että tämä työ ei ole minulle intohimo, mutta jotainhan sitä on elääkseen tehtävä ja teen työni tunnollisesti, riippumatta siitä kiinnostaako vai ei. Työnsaannissa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Viimeiset 5 vuotta on tullut tarjouksia töistä hakemattakin, esim. entisten firmaa vaihtaneiden kollegoiden "ilmiannettua" hyvä tekijä nykyisille pomoilleen."
Hakisin kyllä heti IT-alalle, jos pystyisin, mutta koska minulla on jo yksi korkeakoulututkinto, pääseminen on vaikeaa ensikertalaiskiintiöiden takia. :(
Avoimessa yliopistossa on mahdollisuus suorittaa sekä tietojenkäsittelytieteen apro että cumu. Lisäksi ohjelmointia voi opiskella ihan itsenäisestikin. Tosi moni teinipoika osaa ohjelmoida ilman, että kukaan on opettanut. Netti on pullollaan ohjeita.
Työnhaku on nykyään tiukkaa kilpailua, pitää olla ihan tutkinto. Mutta kyllä ne vielä keksii lisätä aloituspaikkoja it-alalle, niin saatte tekin maistaa omaa lääkettänne siinä, kun lennätte yt.issä 45 v. Ulos, niin nuoremmat menee ohi. Eti siinä sit uutta. Kyse ei oo osaamisesta, jonka voi netistäkin hankkia, vaan muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että miksi kouluttaudutaan filosofian maistereiksi tai taidehistorijoiksi tms. kun tiedetään jo, että aloilla ei töitä riitä?
Mielestäni ihmisten tulisi kuitenkin tehdä sitä, mikä on heidän intohimonsa. Osalle noilla aloilla kuitenkin riittää töitä ja unelma työstä unelmiensa alalla saa kouluttautumaan myös niille aloille, joilla työllisyysnäkymät ovat heikommat. Filosofian maisteri on muuten aika laaja käsite, koska ainakin vielä muutama vuosi sitten (varmaan vieläkin?) kirjallisuuden pääaineesta maisteriksi valmistuvat valmistuivat myös filosofian maistereiksi. Sopivilla sivuaineilla kirjallisuudesta taas voi valmistua äikänopettajaksi, kääntäjäksi tai informaatikoksi, kustannusalalle jne. Työnäkymät saattavat siis osan kohdalla olla hyvätkin. Intohimoisimmat päätyvät tutkijoiksi.
Elämä vaan ei ole aina reilua, eikä kaikille riitä töitä omien intohimojen mukaan.
Omana intohimonani on taiteelliset asiat. Piirrän, maalaan ja kirjoitan. Olen luova ja nautin siitä, kun saan kiinni jostain uudesta ajatuslangasta, josta lähtee muotoutumaan oma tarinansa.
Elämääni olen rahoittanut mm. istumalla kaupan kassalla ja hyllyttämässä.
En edes kuvittele ammattitaiteilijan uraa, koska sillä ei elä. Kirjaa kirjoitan omana harrastuksena, sen valmistuttua kokeilen, löytyykö halukkaita kustantajia, jos ei niin sitten ei.
Jos erehtyisit opiskelemaan jonkun "järkevän" tutkinnon, niin toteaisit, että et pääse oman alan töihin, kun sun ohi menee kunnianhimoisemmat, lahjakkaammat ja alaan intohimoisesti suhtautuvat.
Ja kun yrittäisit päästä taas kaupan kassalle, niin et saa enää paikkaa, koska olet hankkinut tutkinnon.
Eihän tuo paras tilanne ole, mutta me monet olemme joutuneet vielä hankalampaa. Toiset työntekijät eivät usko, että olemme aidosti motivoituneita suorittamaan työhön, toisille kokemuksemme ja "asenteemme" ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onpa joillain aloilla ahdistavaa! Itse olen it-alalla, ja en ole mihinkään teatteriin työnhaun takia ryhtynyt. Verkostoja ei ole, ei LinkedIn profiilia, ei edes Facebookia. Olen sanonut työhaastatteluissa myös suoraan että tämä työ ei ole minulle intohimo, mutta jotainhan sitä on elääkseen tehtävä ja teen työni tunnollisesti, riippumatta siitä kiinnostaako vai ei. Työnsaannissa ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia. Viimeiset 5 vuotta on tullut tarjouksia töistä hakemattakin, esim. entisten firmaa vaihtaneiden kollegoiden "ilmiannettua" hyvä tekijä nykyisille pomoilleen."
Hakisin kyllä heti IT-alalle, jos pystyisin, mutta koska minulla on jo yksi korkeakoulututkinto, pääseminen on vaikeaa ensikertalaiskiintiöiden takia. :(
Avoimessa yliopistossa on mahdollisuus suorittaa sekä tietojenkäsittelytieteen apro että cumu. Lisäksi ohjelmointia voi opiskella ihan itsenäisestikin. Tosi moni teinipoika osaa ohjelmoida ilman, että kukaan on opettanut. Netti on pullollaan ohjeita.
Työnhaku on nykyään tiukkaa kilpailua, pitää olla ihan tutkinto. Mutta kyllä ne vielä keksii lisätä aloituspaikkoja it-alalle, niin saatte tekin maistaa omaa lääkettänne siinä, kun lennätte yt.issä 45 v. Ulos, niin nuoremmat menee ohi. Eti siinä sit uutta. Kyse ei oo osaamisesta, jonka voi netistäkin hankkia, vaan muusta.
Kommenttini olikin henkilölle, jolla jo on yliopistotukinto. Nyt siis - jos haluaa it-alalle - kannattaa käyttää työttömyysaika hyödyksi ja suorittaa vaikka tietojenkäsittelytieteen cumu sekä hankkia osaamista ohjelmoinnista ihan omatoimisena opiskeluna.
P.s. Meille ei ole palkattu viimeisen 6 vuoden aikana ketään alle 45-vuotiasta vaan kaikki ovat olleet tuota vanhempia.
Kertookahan joku minulle, että jos maisterin tutkinnolla on hankala saada töitä, niin millaista on pelkällä toisen asteen koulutuksella hakea töitä?
Vierailija kirjoitti:
Kertookahan joku minulle, että jos maisterin tutkinnolla on hankala saada töitä, niin millaista on pelkällä toisen asteen koulutuksella hakea töitä?
Aivan varmasti on helpompaa päästä sähköasentajaksi, lvi-asentajaksi, kiinteistönhoitajaksi, vanhusten hoitajaksi, suurtalouskokiksi tms ammattikoulupohjalta kuin maisterina. On otettava huomioon, että työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työnhakijoita ja sen vuoksi työnantajat voivat valita hakijoista juuri sen, jonka koulutus osuu parhaiten nappiin työtehtävän kanssa.
Erittäin hyvä kirjoitus aloittajalta.
Me ollaan vaan vääränlaisia ihmisiä tähän aikaan ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Numero 60 lisää vielä, että juuri äsken eteeni osui työpaikka ilmoitus jossa haettiin AMMATTINIMIKKEELLÄ somenatiivi viestintähahmo!! Kertoo mielestäni niin paljon tästä hyvin lapselliseksi muuttuneesta teennäisestä alasta.... Naurattaisi jos sisälläni en itkisi niin paljon. Tuntuu kuin eläisi ikuisesti yläasteella, missä on se suosittujen pinnallinen jengi, joka määrää miten meidän tavisten ja nörttien pitää olla.
Ja tuossa ilmoituksessa oli vielä kirjoitusvirhekin... Eli ei sen kieliopin väliä, kunhan viestii sujuvasti emojeilla!
Ootko tajunnut tän keskustelun? Kun ei se maisteri saa muuta työtä - ei oman alansa tai muutakaan. Mihin se voisi lähteä siitä työstä, jos joskus sattuisi sen saamaan. Vai luuletko että 5 vuotta siivoojana työskennellyt hakisi ja saisi yhtäkkiä sen asiantuntijapaikan pörssiyhtiöstä? Yhtä lailla se vähemmän koulutettu voi lähteä ja sama perehdytys on edessä.