Lue keskustelun säännöt.
Olen helvetin ahdistunut siitä, millaista sirkusta työnhaku on
01.03.2017 |
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi viime keväänä. Olen monia muita onnekkaampi siinä mielessä, että minulla on osa-aikainen lähes koulutustani vastaava työ. Koska se on osa-aikainen ja koska siitä maksetaan niin vähän, että käytännössä puolisoni elättää minua, haen jatkuvasti uutta työtä. Se vaan on suoraan sanoen ihan helvetin vaikeaa, koska työnhausta on (tarpeettomasti?) tehty ihmeellistä teatteria, jossa työnhakija esittää narrin roolia.
Minulla on jo visuaalinen CV, olen otattanut itsestäni edustavia kuvia ammattilaisella ja videohaastatteluissa olen konkari. Kielitaidosta, kv-kokemuksesta tai opintomenestyksestä ei jää kiinni. Mutta tästä hemmetin henkilöbrändäyksestä saattaa jäädäkin. Pitäisi tehdä itsestään hyvä Linkedin-profiili (on) ja olla siellä aktiivinen, mieluiten julkaista itsekin kaikenlaista. Pitää twiitata aktiivisesti ja verkostoitua, mutta poliittisesti sitoutuneelta ei saa näyttää, jos ei ole niitä tyyppejä joilla on jo varaa valita työnsä. Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä. Suomi on pullollaan töitä, joissa kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Ja sitten pitäisi vielä harrastustenkin tukea työelämää ja työidentiteettiä, ei enää voi kirjoittaa harrastuksekseen höntsysählyä vanhojen opiskelukavereiden kanssa ja lenkkeilyä, kun pitää olla joogaa ja ultrajuoksua, työelämärelevantin uuden kielen opiskelua ja vapaaehtoistyötä järjestöissä, joissa voisit olla myös palkallisena.
En minä tiedä. Ymmärrän, että realiteetit ovat nämä ja joko menen mukaan tai jään ilman. Mutta ahdistaa, kun akateemisesta koulutuksesta ja alaa kohtaan tuntemastani intohimostakin huolimatta haluaisin kuitenkin "vain töihin".
Kommentit (253)
rupee sinäkin lopunajan pummiksi
miksi hakea minnekään kun pedon merkki ja pedon aika alkaa juuri nyt?
itsekin aion jättää kaiken vaan uskon varaan, mitään en hae
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa. Olisko kannattanut miettiä jo alaa valitessa, mihin on ryhtymässä?
Tällä hetkellä akateemisista työllistyy varmasti vain lääkärit ja ehkä myös puheterapeutit, AMK puolelta sairaanhoitajat. Joten jos haluaa korkeakoulututkinnon, valikoima on hyvin vähäinen... Pitkän laman seurauksena tilanne nyt vain on näin vaikea: kunnilta ja valtiolta on rahat loppu, joten suurten ikäluokkien eläköityessä niitä paikkoja ei täytetäkään... On todella surullista kuinka paljon nyt meidän yhteiskunnassa osaamista jää hyödyntämättä. Semmoisen vinkin voisin antaa, että hakekaa niitä töitä ihan koko Suomesta tai jopa ulkomailta. Menkää vaikka Kittilään sen ensimmäisen työkokemuksen saadaksenne. Terveisin ammatinvalinta- ja uraohjauspsykologi
Hei,
Pakko muuten suositella luettavaksi Liisa Keltikangas-Järvisen teosta "Hyvät tyypit" - Temperamentti ja työelämä. Temperamenttitutkija avaa tätä nykyajan työsirkusta hahmottelemalla yksilöllisen temperamentin suhdetta nykyajan työelämän vaatimuksiin. On itse asiassa erittäin huono juttu, että vaatimus "hyvästä tyypistä" määrittää rekrytointeja todella monilla aloilla osaamista enemmän, kuten joku vastaaja aiemmin kirjoittikin. Keltikangas-Järvinen myös näpäyttää, että pelkän "hyvän tyypin" etsiminen kielii toisinaan myös tehtävän työn luonteesta; ei tarvita kolutusta, motivaatiota tai osaamista, kunhan snäppäät, sanailet ja verkostoidut. Olet rennosti hyvää tyyppiä ja kaveria. Ja tilanne voi olla edellä kuvatun kaltainen erittäin monilla aloilla.
Kirjan esittely löytyy esim. täältä http://www.kirja.fi/kirja/liisa-keltikangas-jarvinen/hyvat-tyypit-tempe… - Sosiaalinen. Aktiivinen. Sanavalmis. Sietämätön.
Ja yhdelle ketjussa ulisijalle tiedoksi, filosofian maistereita valmistuu niin kirjallisuudesta, filosofiasta kuin biologiasta ja tkt:stakin. Pääaineesta ja työnhakutaidoista riippumatta moni kohtaa hankaluuksia tässä työllistymissirkuksessa, ja uudelleenkouluttautumisen rahoittaminen voi olla hyvin vaikeaa etenkin kymmenien tuhansien eurojen opintolaina niskassa (ks. esim. http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2012/01/07/valiinput…).
T. vastaaja nro.3: FM, joka haaveilee perheen perustamisesta tässä prekaarissa ajassa, puhuu seitsemää kieltä, kehittää osaamistaan, eikä kelvannut osoittamastaan osaamisestaan huolimatta ahkeroimaan postin kausiapulaisena
Vierailija kirjoitti:
Me asumme Keski-Euroopassa, olemme kouluja käymättömiä. Minä tienaan 2 tonnia käteen kk ja mies 2700€ netto.
Ei olla oltu hetkeäkään työttöminä. Itse olen helpparina nimekkäissä eri firmoissa ollut ja mies ajaa rekkaa (päivittäistavarakaupan tuotteita asuinmaan sisällä).
Ansiotuloverotus on täällä korkeampi kuin Suomessa, silti saamme mielestäni ihan mukavasti nettona.
Ikävä Suomeen, mutta emme uskalla muuttaa. Tuskin löytyisi töitäkään.
Et varmaan paljastuisi, vaikka uskaltaisit maan nimenkin meille kertoa... Vaatiko työllistymisenne paikallisen kielen taitoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni osaaja menee hukkaan, koska eivät pääse esille nykyisissä työnhakuprosesseissa. Jos on hiemankin epäsosiaalisempi tapaus tai viihtyy yksin, niin ura on taputeltu jo heti alkumetreillä.
Aika harvaa (akateemista) työtä pystyy nykyään laadukkaasti hoitamaan, jos ei ole verkostoitumistaitoja tai sosiaalisia suhteita. Facebookissa toimiminen vastaa sitä, että huutaa saman asian tuhannelle (oma kaverimäärä) ihmiselle; harvoin samaa volyymiä pystyy muuten saamaan aikaiseksi. Sori, ilman verkostoja tai sosiaalisia hyviä suhteita on nykyään vaikea työskennellä tehokkaasti missään asiantuntijaroolissa..
Mikä on asiantuntijarooli? Miksi esim. lääkärin, sosiaalityöntekijän, psykologin, te-toimiston työvoima-asiantuntijan, KELAn asiakaspalvelijan, työterveyshoitajan tai yliopiston koulutussuunnittelijan pitäisi huudella työasioita somessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että miksi kouluttaudutaan filosofian maistereiksi tai taidehistorijoiksi tms. kun tiedetään jo, että aloilla ei töitä riitä?
Mielestäni ihmisten tulisi kuitenkin tehdä sitä, mikä on heidän intohimonsa. Osalle noilla aloilla kuitenkin riittää töitä ja unelma työstä unelmiensa alalla saa kouluttautumaan myös niille aloille, joilla työllisyysnäkymät ovat heikommat. Filosofian maisteri on muuten aika laaja käsite, koska ainakin vielä muutama vuosi sitten (varmaan vieläkin?) kirjallisuuden pääaineesta maisteriksi valmistuvat valmistuivat myös filosofian maistereiksi. Sopivilla sivuaineilla kirjallisuudesta taas voi valmistua äikänopettajaksi, kääntäjäksi tai informaatikoksi, kustannusalalle jne. Työnäkymät saattavat siis osan kohdalla olla hyvätkin. Intohimoisimmat päätyvät tutkijoiksi.
Elämä vaan ei ole aina reilua, eikä kaikille riitä töitä omien intohimojen mukaan.
Omana intohimonani on taiteelliset asiat. Piirrän, maalaan ja kirjoitan. Olen luova ja nautin siitä, kun saan kiinni jostain uudesta ajatuslangasta, josta lähtee muotoutumaan oma tarinansa.
Elämääni olen rahoittanut mm. istumalla kaupan kassalla ja hyllyttämässä.
En edes kuvittele ammattitaiteilijan uraa, koska sillä ei elä. Kirjaa kirjoitan omana harrastuksena, sen valmistuttua kokeilen, löytyykö halukkaita kustantajia, jos ei niin sitten ei.Jos erehtyisit opiskelemaan jonkun "järkevän" tutkinnon, niin toteaisit, että et pääse oman alan töihin, kun sun ohi menee kunnianhimoisemmat, lahjakkaammat ja alaan intohimoisesti suhtautuvat.
Ja kun yrittäisit päästä taas kaupan kassalle, niin et saa enää paikkaa, koska olet hankkinut tutkinnon.
Eihän tuo paras tilanne ole, mutta me monet olemme joutuneet vielä hankalampaa. Toiset työntekijät eivät usko, että olemme aidosti motivoituneita suorittamaan työhön, toisille kokemuksemme ja "asenteemme" ei riitä.
Joo no sehän taas on vain asennekysymys, mitä tutkintoa pitää järkevänä.
Itse pidän järkevänä sellaista, jolla on toivoa työllistyä, vaikkei se olisikaan sitä mihin sydän palavasti kokee intohimoa. Ja sen ei tarvitse olla maisteri, tai edes alempi korkeakoulututkinto. Asennekysymyksiä. Sinä työttömänä maisterina lasket senttejä ostaaksesi makaronia ja jauhelihaa, merkonomi-kaupankassa työvuoronsa päätteeksi päättää syödä ravintolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertookahan joku minulle, että jos maisterin tutkinnolla on hankala saada töitä, niin millaista on pelkällä toisen asteen koulutuksella hakea töitä?
Aivan varmasti on helpompaa päästä sähköasentajaksi, lvi-asentajaksi, kiinteistönhoitajaksi, vanhusten hoitajaksi, suurtalouskokiksi tms ammattikoulupohjalta kuin maisterina. On otettava huomioon, että työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työnhakijoita ja sen vuoksi työnantajat voivat valita hakijoista juuri sen, jonka koulutus osuu parhaiten nappiin työtehtävän kanssa.
Entäs kun maisterilla (tai tässä tapauksessa DI:llä) on myös ne amitsun sähköarskan paperit ja omaa myös asennuskokemusta sen verran että milloin tahansa hoituu alle 1kV asennukset (~ OK-talon/rivarin) ja haluaisi arskaksi mutta kukaan ei uskalla palkata "kun sä mert kuitenkin niihin inssihommiin". Entäs jos onkin saanut tarpeeksi toimistonysväämisestä & talous on kunnossa ja haluaa kuitenkin tehdä jotain?
Viime syksynä tusinaan arskapaikkaan hain enkä päässyt edes haastatteluun kun soittelin hakemusten perään, juuri tuolla (teko)syyllä vastattiin.
Nyt tosin aloitellaan pian ICT-hommissa, kun nekin hoituu "sivuprojektien" tuoman osaamisen myötä. Tosin tiedän kyrpiintyväni aika nopeasti noissa kuvioissa, mutta tämä nyt vaan on sellainen väliaikainen työnhakutyö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertookahan joku minulle, että jos maisterin tutkinnolla on hankala saada töitä, niin millaista on pelkällä toisen asteen koulutuksella hakea töitä?
Aivan varmasti on helpompaa päästä sähköasentajaksi, lvi-asentajaksi, kiinteistönhoitajaksi, vanhusten hoitajaksi, suurtalouskokiksi tms ammattikoulupohjalta kuin maisterina. On otettava huomioon, että työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työnhakijoita ja sen vuoksi työnantajat voivat valita hakijoista juuri sen, jonka koulutus osuu parhaiten nappiin työtehtävän kanssa.
Entäs kun maisterilla (tai tässä tapauksessa DI:llä) on myös ne amitsun sähköarskan paperit ja omaa myös asennuskokemusta sen verran että milloin tahansa hoituu alle 1kV asennukset (~ OK-talon/rivarin) ja haluaisi arskaksi mutta kukaan ei uskalla palkata "kun sä mert kuitenkin niihin inssihommiin". Entäs jos onkin saanut tarpeeksi toimistonysväämisestä & talous on kunnossa ja haluaa kuitenkin tehdä jotain?
Viime syksynä tusinaan arskapaikkaan hain enkä päässyt edes haastatteluun kun soittelin hakemusten perään, juuri tuolla (teko)syyllä vastattiin.
Nyt tosin aloitellaan pian ICT-hommissa, kun nekin hoituu "sivuprojektien" tuoman osaamisen myötä. Tosin tiedän kyrpiintyväni aika nopeasti noissa kuvioissa, mutta tämä nyt vaan on sellainen väliaikainen työnhakutyö...
No miksi hyvä ihminen et vain jättänyt kertomatta niistä inssipapereista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertookahan joku minulle, että jos maisterin tutkinnolla on hankala saada töitä, niin millaista on pelkällä toisen asteen koulutuksella hakea töitä?
Aivan varmasti on helpompaa päästä sähköasentajaksi, lvi-asentajaksi, kiinteistönhoitajaksi, vanhusten hoitajaksi, suurtalouskokiksi tms ammattikoulupohjalta kuin maisterina. On otettava huomioon, että työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työnhakijoita ja sen vuoksi työnantajat voivat valita hakijoista juuri sen, jonka koulutus osuu parhaiten nappiin työtehtävän kanssa.
Entäs kun maisterilla (tai tässä tapauksessa DI:llä) on myös ne amitsun sähköarskan paperit ja omaa myös asennuskokemusta sen verran että milloin tahansa hoituu alle 1kV asennukset (~ OK-talon/rivarin) ja haluaisi arskaksi mutta kukaan ei uskalla palkata "kun sä mert kuitenkin niihin inssihommiin". Entäs jos onkin saanut tarpeeksi toimistonysväämisestä & talous on kunnossa ja haluaa kuitenkin tehdä jotain?
Viime syksynä tusinaan arskapaikkaan hain enkä päässyt edes haastatteluun kun soittelin hakemusten perään, juuri tuolla (teko)syyllä vastattiin.
Nyt tosin aloitellaan pian ICT-hommissa, kun nekin hoituu "sivuprojektien" tuoman osaamisen myötä. Tosin tiedän kyrpiintyväni aika nopeasti noissa kuvioissa, mutta tämä nyt vaan on sellainen väliaikainen työnhakutyö...
Noissa tapauksissa, joissa alempi tutkinto on vanhempi kuin ylempi tutkinto, pitää työhakemuksesta löytyä syy, miksi hakija haluaa palata vanhaan ammattiinsa. Muussa tapauksessa rekrytoija olettaa, että hakija haluaisi uudempaa tutkintoaan vastaavaan työhön ja hakee tätä paikkaa vain siksi, että jotain pitää tehdä ennenkuin saa uudempaa tutkintoaan vastaavaa työtä. Hakemuksessa kannattaa siis hyvin perustella, miksi haluaa palata vanhaan ammattiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertookahan joku minulle, että jos maisterin tutkinnolla on hankala saada töitä, niin millaista on pelkällä toisen asteen koulutuksella hakea töitä?
Aivan varmasti on helpompaa päästä sähköasentajaksi, lvi-asentajaksi, kiinteistönhoitajaksi, vanhusten hoitajaksi, suurtalouskokiksi tms ammattikoulupohjalta kuin maisterina. On otettava huomioon, että työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työnhakijoita ja sen vuoksi työnantajat voivat valita hakijoista juuri sen, jonka koulutus osuu parhaiten nappiin työtehtävän kanssa.
Entäs kun maisterilla (tai tässä tapauksessa DI:llä) on myös ne amitsun sähköarskan paperit ja omaa myös asennuskokemusta sen verran että milloin tahansa hoituu alle 1kV asennukset (~ OK-talon/rivarin) ja haluaisi arskaksi mutta kukaan ei uskalla palkata "kun sä mert kuitenkin niihin inssihommiin". Entäs jos onkin saanut tarpeeksi toimistonysväämisestä & talous on kunnossa ja haluaa kuitenkin tehdä jotain?
Viime syksynä tusinaan arskapaikkaan hain enkä päässyt edes haastatteluun kun soittelin hakemusten perään, juuri tuolla (teko)syyllä vastattiin.
Nyt tosin aloitellaan pian ICT-hommissa, kun nekin hoituu "sivuprojektien" tuoman osaamisen myötä. Tosin tiedän kyrpiintyväni aika nopeasti noissa kuvioissa, mutta tämä nyt vaan on sellainen väliaikainen työnhakutyö...
No miksi hyvä ihminen et vain jättänyt kertomatta niistä inssipapereista?
Ohis...jospa viimeisten vuosien työkokemus on ollut sellaista, johon on tarvittu inssipaperit?
Älä huoli, kerranhan me kaikki kuollaan ja siellä rajan toisella puolella ei kysellä titteleitä ja kaiken maailman brändäyksiä, suhdeverkostoita yms. Siellä kysytään vaan oletko uskossa Jeesukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyrsii aika jonka uhraan tälle sirkukselle. Useita tunteja viikossa, kuukaudessa päivän, vuodessa toista viikkoa varmaankin. Satoja satoja tunteja ilman tulosta. Pätkä siellä tukityötä täällä. Vuodesta toiseen. Eläkeiän 70v koittaessa mietin varmaan miten hullu tulikaan oltua ja juostua tässä oravanpyörässä. Kaduttaa satavarmasti ja saa*anasti. Mut minkäs voit. Pakko jaksaa. Vai milloin luovuttaa? Ensi viikolla, ensi vuonna vai koska? Kertokaa joku. T.FM minäkin
Uskomatonta paskaa. Sinä & kumppanit ette halua uhrata työnhakuun aikaa, mutta jokun yrityksen omistajan tai vaihtoehtoisesti valtionko eli veronmaksajien pitäisi maksaa sinun päivähoidostasi jotain?
Jos se toinen on vienyt minun työpaikan niin onhan se oikein että maksaa edes veroja.
Ennen oli aina mahdollista elättää itsensä esim. pienviljelijänä, kalastaen ja metsästäen mutta tämän mahdollisuus on meiltä riistetty ja syyllinen löytyy yritysmaailmasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertookahan joku minulle, että jos maisterin tutkinnolla on hankala saada töitä, niin millaista on pelkällä toisen asteen koulutuksella hakea töitä?
Aivan varmasti on helpompaa päästä sähköasentajaksi, lvi-asentajaksi, kiinteistönhoitajaksi, vanhusten hoitajaksi, suurtalouskokiksi tms ammattikoulupohjalta kuin maisterina. On otettava huomioon, että työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työnhakijoita ja sen vuoksi työnantajat voivat valita hakijoista juuri sen, jonka koulutus osuu parhaiten nappiin työtehtävän kanssa.
Entäs kun maisterilla (tai tässä tapauksessa DI:llä) on myös ne amitsun sähköarskan paperit ja omaa myös asennuskokemusta sen verran että milloin tahansa hoituu alle 1kV asennukset (~ OK-talon/rivarin) ja haluaisi arskaksi mutta kukaan ei uskalla palkata "kun sä mert kuitenkin niihin inssihommiin". Entäs jos onkin saanut tarpeeksi toimistonysväämisestä & talous on kunnossa ja haluaa kuitenkin tehdä jotain?
Viime syksynä tusinaan arskapaikkaan hain enkä päässyt edes haastatteluun kun soittelin hakemusten perään, juuri tuolla (teko)syyllä vastattiin.
Nyt tosin aloitellaan pian ICT-hommissa, kun nekin hoituu "sivuprojektien" tuoman osaamisen myötä. Tosin tiedän kyrpiintyväni aika nopeasti noissa kuvioissa, mutta tämä nyt vaan on sellainen väliaikainen työnhakutyö...
No miksi hyvä ihminen et vain jättänyt kertomatta niistä inssipapereista?
Ohis...jospa viimeisten vuosien työkokemus on ollut sellaista, johon on tarvittu inssipaperit?
Juuri näin, siinä olisikin ollut selittämistä +15v uragäpin kanssa, vaikka tuonakin aikana tein mitä tahansa arskailusta "teoreettiseen tutkimustyöhön verstaalla". Arskapaperit hankittiin aikuisamitsusta vasta dippapapereiden jälkeen tuomaan mustana valkoisella arskataidoista, kun tämä maa on niin koulutustitteliuskovaisten paratiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tässähän tämä nähdään, mitä yliopistokoulutuksella tekee. Suomi pullistelee turhia maistereita yms. joiden gradut ja päättötyöt ovat uskomatonta tuubaa. Itse olen tehnyt ansiotöitä viisitoistavuotiaasta saakka, koulut on käyty työn ohella, ja alaa on vaihdettu lennosta tarvittaessa. Saaliina kolme ammattitutkintoa ja kaksi erikoisammattitutkintoa eri aloilta.
Nykyään olen hyväpalkkaisessa työssä rytmillä neljä töitä, kuusi vapaata, ja vapaillakin teen pienimuotoisesti toisen alan töitä, ihan vaihtelun ja harrastuksen vuoksi. Ja siitäkin maksetaan.
Ajatelkaa maisterit yms. positiivisesti: ne julkishallinnon ja vastaavien työpaikat ovat suurimmaksi osaksi ihan turhaa paperinpyörittelyä. Moppi kouraan ja uusille urille. Kun pääsette ruumillisiin töihin hyvään työporukkaan, ei takuulla tule ikävä vihervassaritutkija tms. ympyröihin. Akateemiset työt ovat unelmahöttöä;)
Penaali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua kyrsii aika jonka uhraan tälle sirkukselle. Useita tunteja viikossa, kuukaudessa päivän, vuodessa toista viikkoa varmaankin. Satoja satoja tunteja ilman tulosta. Pätkä siellä tukityötä täällä. Vuodesta toiseen. Eläkeiän 70v koittaessa mietin varmaan miten hullu tulikaan oltua ja juostua tässä oravanpyörässä. Kaduttaa satavarmasti ja saa*anasti. Mut minkäs voit. Pakko jaksaa. Vai milloin luovuttaa? Ensi viikolla, ensi vuonna vai koska? Kertokaa joku. T.FM minäkin
Uskomatonta paskaa. Sinä & kumppanit ette halua uhrata työnhakuun aikaa, mutta jokun yrityksen omistajan tai vaihtoehtoisesti valtionko eli veronmaksajien pitäisi maksaa sinun päivähoidostasi jotain?
Jos se toinen on vienyt minun työpaikan niin onhan se oikein että maksaa edes veroja.
Ennen oli aina mahdollista elättää itsensä esim. pienviljelijänä, kalastaen ja metsästäen mutta tämän mahdollisuus on meiltä riistetty ja syyllinen löytyy yritysmaailmasta!
Vain yrittäjä omistaa työpaikkansa.
Eihän tämä kuvailtu sirkus koske edes korkeasti koulutettujen töitä. Itse (toistaiseksi) vähemmän kouluttautuneena olen saanut törmätä jatkuvasti työpaikkailmoituksiin, joissa esim. haetaan myyjää tuiki tavalliseen liikkeeseen 5h/vko. Vaatimuksina ja toiveina hakijalle on usein esitetty, että olet innovatiivinen moniosaaja, loputtoman aurinkoinen ja tehokas henkikö, jolla on vähintään vuoden kokemus alasta. Siis olemattomilla työtunneilla hommaan, jonka oikeasti pystyisi hoitaa aivan kuka hyvänsä. Sitten näihin paikkoihin järjestetään vähintään kaksiosainen haastattelurumba ja lopulta palkataan jonkun ko. firman työntekijän tuttu. Huokaus.
Siis ei koske *vain korkeasti kouluttautuneiden töitä.
-ylempi
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele, että ahdistaa. Toisaalta olet valinnut alan, jolla tuollaista henkilöbrändäystä tarvitaan. Tai olet hakenut yrityksiin, joilla on tietty brändi tai jotka haluavat olla "mediaseksikkäitä".
Minua ei työnantajana ole koskaan kiinnostanut kenenkään Twitterit tai Linkedinit. En ole kummassakaan itsekään. Ei haittaa, jos työntekijäni ovat, mutta se on heidän asiansa. Muutenkin työntekijöiden yksityiselämä on heidän oma asiansa. Minua kiinnostaa ainoastaan työnhakijan osaaminen sekä mitä hän itse työpaikalta odottaa. Tuo ensimmäinen kertoo, sopiiko hän työtehtävään, ja jälkimmäinen kertoo vastaako työtehtävä hänen odotuksiaan.
Toivottavasti saat hyvää työkokemusta osa-aikatyöstäsi ja löydät pian myös kokopäivätyön. Tsemppiä!
Ai että, haluan sulle töihin. Kiitos tästä toivoa luovasta kommentista
Ei ap, mutta työton, joka juuri opiskelee uutta alaa
Minä en ole somessa, eikä minulla ole älypuhelinta. Minulla on vahvaa kokemusta, kykyä oppia uutta ja teknologiset taidot ovat hyvät. En koe Facebookissa huutelun edistävän uraani millään lailla. Voin kyllä käyttää somea edustaakseni organisaatiotani ja minä olen se joka haetaan apuun kun kopiokone takkuilee. Työnhaussa olen aina tuonut esiin osaamiseni ja mikäli haastattelutilanteessa on tullut esiin esimerkiksi somen käyttö, olen suoraan kertonut ettei minulla ole yksityiselämässäni siihen aikaa, mutta työelämässä voin sitä käyttää. Ehkä on jopa ollut plussaa, että olen kertonut käyttäväni harkintaa somen käytön suhteen.
Alkuperäiseen viestiin kommentti: ns. "työnhakijan googlettaminen" on kiellettyä. Tietoa saa hakea, mikäli työnhakija on antanut siihen luvan. Myös esimerkiksi perhetilanteesta kysyminen on kiellettyä, mutta sen voi ottaa puheeksi mikäli hakija itse tuo asian esiin.
http://www.tietosuoja.fi/fi/index/ratkaisut/henkilotietojenkeraaminenin…
Kumman haluaisit leikkaavan ja värjäävän hiuksesi: ammattikoulun käyneen parturi-kampaajan vai valtiotieteen maisterin?