Lue keskustelun säännöt.
Olen helvetin ahdistunut siitä, millaista sirkusta työnhaku on
01.03.2017 |
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi viime keväänä. Olen monia muita onnekkaampi siinä mielessä, että minulla on osa-aikainen lähes koulutustani vastaava työ. Koska se on osa-aikainen ja koska siitä maksetaan niin vähän, että käytännössä puolisoni elättää minua, haen jatkuvasti uutta työtä. Se vaan on suoraan sanoen ihan helvetin vaikeaa, koska työnhausta on (tarpeettomasti?) tehty ihmeellistä teatteria, jossa työnhakija esittää narrin roolia.
Minulla on jo visuaalinen CV, olen otattanut itsestäni edustavia kuvia ammattilaisella ja videohaastatteluissa olen konkari. Kielitaidosta, kv-kokemuksesta tai opintomenestyksestä ei jää kiinni. Mutta tästä hemmetin henkilöbrändäyksestä saattaa jäädäkin. Pitäisi tehdä itsestään hyvä Linkedin-profiili (on) ja olla siellä aktiivinen, mieluiten julkaista itsekin kaikenlaista. Pitää twiitata aktiivisesti ja verkostoitua, mutta poliittisesti sitoutuneelta ei saa näyttää, jos ei ole niitä tyyppejä joilla on jo varaa valita työnsä. Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä. Suomi on pullollaan töitä, joissa kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Ja sitten pitäisi vielä harrastustenkin tukea työelämää ja työidentiteettiä, ei enää voi kirjoittaa harrastuksekseen höntsysählyä vanhojen opiskelukavereiden kanssa ja lenkkeilyä, kun pitää olla joogaa ja ultrajuoksua, työelämärelevantin uuden kielen opiskelua ja vapaaehtoistyötä järjestöissä, joissa voisit olla myös palkallisena.
En minä tiedä. Ymmärrän, että realiteetit ovat nämä ja joko menen mukaan tai jään ilman. Mutta ahdistaa, kun akateemisesta koulutuksesta ja alaa kohtaan tuntemastani intohimostakin huolimatta haluaisin kuitenkin "vain töihin".
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
"Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä."
Tämä!!! Olin samassa tilanteessa kuin ap. Maisteri, osa-aikainen työ ja sitten vielä tungin itseni mm. linkediniin.
No sitten kävi niin, että sain kokopäiväisen työn. Tässä työssä ollaan tekemisissä sanoisinko että "erittäin vaativien ihmisten kanssa" ja mun piti heti salata yhteystiedot. Turvakieltoakin pitäisi hakea. Kiva alkaa nyt sitten poistelemaan näitä tilejä. Onneksi itselläni ei ollut kotisivuja ja siellä CV, sehän tästä olisi vielä puuttunutkin.
On todella ikävää kun työnhaussa ei saa suojella omaa yksityisyyttään. Randomeille ei kuulu mun kotipaikkakunta, koulutus ja työhistoria. Sitten jos pääseekin tällaiseen duuniin mihin mä pääsin, somenäkyvyydestä on oman turvallisuuden takia todella suuri haitta.
Minulle kävi ihan samalla tavalla. Yksityisyys on erittäin arvokas ja se kannattaa alusta lähtien suojata mahdollisimman hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko kouluttautua oikeasti käytännölliselle ja tekniselle alalle jossa tarvitaan aina tekijöitä? Viestijät ja muut huuhaa toimistotädit nyt ei vaan omaa mitään arvokasta erityisosaamista.
Tuo somepelleily taitaa olla lähinnä tiettyjen alojen ongelma. En väitä, että työnsaanti olisi helppoa, mutta en ole onneksi vastaavaan törmännyt. Olen 29-v dippainssi teollisuudessa ja ainakin itse olen selvinnyt ihan perinteisin työnhakumenetelmin.
Vaihdoin vuosi sitten työpaikkaa ja laitoin hakemuksen pariin mielenkiintoiseen tehtävään perinteisen cv+saatekirjeen. En edes soittanut työpaikkailmoitukseen merkittylle yhteyshenkilölle. Linkedin-profiilia ei kysytty eikä suositteljoitakaan kyselty, vaikka sellaiset olisi löytynyt. Kävin perinteiset 2 haastattelukierrosta, joissa keskityttiin lähinnä tekniseen osaamiseen. Lisäksi rekryprosessiin sisältyi päivän soveltuvuustestaus. Pääsin isoon suomalaiseen pörssiyhtiöön töihin.
Lukiessani tämän ketjun tarinoita olen enemmän kuin tyytyväinen alavalintaani. Tsemppiä kaikille työnhakijoille!
Itse olen myös ahdistunut. Gradu enää tekemättä ja sitten olen valmis maisteri. Oman alan (tai sitä läheltä liippaavaa) osa-aikaista pätkää olen kai onnekseni saanut tehdä aina välillä. Pelkäänpä vaan, että niitäkään ei enää tipu, kun valmistun, sillä niihin tunnutaan etsivän pilkkahintaan opiskelijoita. Jokainen aidosti potentiaalinen kokopäivätyö taas tuntuu vaativan miljoonia erikoistaitoja, jota minulla ei ole. En muutenkaan ole mikään superlahjakas yksilö, joten melkein työ kuin työ kävisi.
Olen nuorempana tehnyt muutamaa aika spesifiä duunarihommaa ja niissäkin olin ihan tyytyväinen. Voisin siis tehdä ihan hyvin jotakin ihan perusduuniakin, mutta vaikka olen esimerkiksi hakenut useampaan otteeseen kaupan kassalle, niin ei taida +30 vuotiaana ilman kassakokemusta olla saumaa.
Yksi vaihtoehto tietysti on lisäkoulutus, jos valmistumisen jälkeen ei löydy töitä, mutta olin ajatellut, että yksi korkeakoulututkinto riittäisi. Hoitoalalle tuskin sopisin ja paljon tarkkaa kädentaitoa vaativat työt eivät ole vahvuuteni, joten toinen yliopistotutkinto on kai ainut vaihtoehtoni. Harmittaa ja masentaa, kun työelämä lipuu yhä kauemmaksi, elämää on hiukan vaikea suunnitella tällaisessa välitilassa.
Toisaalta haluan ajatella, että vaikka edelliset työhakemukset eivät ole tärpänneet, ehkä seuraavan kohdalla käy tuuri :)
Luomutyyppi osuit naulankantaan, kuvailit juuri hakemukseni
Terveisin kulttuurialalla opiskeleva
Tsemppiä kaikille työnhakuun, itseäni pelottaa jo tuo brändäys tulevaisuudessa kun vasta opintojen alussa olen, saa nähä millaista sirkusta silloin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tekniikan alalla ja mitä vähemmän itsestään somessa huutelee, sen parempi. On jopa toivottavaa, ettei esitä mitään mielipiteitä mistään, koska isot työnantajat ovat todella tarkkoja maineestaan ja katsovat kieroon jos tuleva työntekijä on facebookissa tykännyt jostain vähänkään rasistisesta jutusta tai vaikkapa uskonnollisesta liikkeestä. Ei siis pidä tehdä yhtään mitään mistä voisi päätellä jotain arvoista, vakaumuksesta tai edes elokuvamausta. Välillä ärsyttää olla niin diskreetti, mutta minkäs teet jos töitä huolit :)
Työnhaku on kyllä tälläkin alalla hirveää sirkusta siinä mielessä, että jokaiseen ihan perustason hommaankin on monta haastattelua, soveltuvuustestiä ja kaikenmaailman kärrinpyörien heittelyä. Toki ymmärrän, että työnantajat eivät halua mitään sosiopaatteja tai elämäntapasaikuttajia palkata, mutta ei nuo hakuprosessit loppujen lopuksi seulo noista pois kuin ne räikeimmät tapaukset.
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa. Olisko kannattanut miettiä jo alaa valitessa, mihin on ryhtymässä?
Maailma muuttu, Eskoseni. Kun itse valitsin media-alan 20 vuotta sitten, maailma oli todellakin toisenlainen. Ekassa digikamerassani oli korppu, jolle mahtui viisi valokuvaa... Mistään somesta ollut kukaan vielä kuullutkaan. Ensimmäiset 15 vuotta rakastin työtäni ja annoin sille ihan kaiken. Se oli hienoa aikaa ja olen onnellinen, että sain sen kokea. Sitten tapahtui jotain ja yhtäkkiä somemaailma olikin kaikki kaikessa. En arvosta tätä kehitystä, eikä minusta enää löydy minkäänlaista hinkua taistella muutenkin harvoista paikoista parikymmentä vuotta itseäni nuorempien diginatiivien kanssa, joiden koko elämä on vauvasta asti ollut somettamista. Haluan tehdä jotain, joka saa minut taas innostumaan ja tuntemaan itseni hyödylliseksi.
Vastaaja nro 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja teillä.
Ahdistaa!
Minäkin haluaisin tehdä töitä, mutta itse työnhakukin on tehty juuri noin vaikeaksi.
En ihmettele, jos monet masentuvat ja hautautuvat kotiin.
Ja joka päivä täällä huudetaan "mene töihin ".
En pysty enää lukemaan näitä juttuja.
Kuin myös. Työhaluja olisi, mutta tämä hakurumba on niin suorastaan yksityisyydensuojankin rajamailla ja siinä ottaa suuren riskin kokea suurta häpeää ja juoruja pienessä kaupungissa. Mieluummin jätän ne hakemukset tekemättä ja viskomatta tietojani joka puljuun. Pysyn kotona.
En ihmettele yhtään, että on tullut uusi nuorten miesten sukupolvi, joka jää rattaista. Kun ei tee mieli, eikä ole rohkeutta, hypätä tuohon ruljanssiin. Niin monet häpeät ja pilkat siitä vain saa, että kannattaako niin alkaa rikkomaan sisintään ja itsetuntoaan.
Pakko kysyä, että miksi kouluttaudutaan filosofian maistereiksi tai taidehistorijoiksi tms. kun tiedetään jo, että aloilla ei töitä riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äärettömän kiitollinen, että ala jolle olen valmistumassa lienee niitä, joissa tämänkaltainen sirkus ei ole niin hallitseva piirre työnhaussa. Toisaalta se on myös niitä, joissa yksityisyyttään on oikeasti suojeltava, jotta asiakas ei ihan nopealla googlettamisella pääse liian lähelle omaa vapaa-aikaa.
Seuraan myös paljon politiikkaa somessa, mutta politiittiset mielipiteeni eivät juuri työnantajalleni kuulu enkä tuo poliittisuuttani tarpeettomasti esille työympäristössä. Sometilini ovat minulle vapaa-ajalla, enkä halua valjastaa niitä ammatillisee käyttöön sen enempää kuin minulle sopii. Työminä ja siviiliminä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa enkä halua yhdistää niitä kahta.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että miksi kouluttaudutaan filosofian maistereiksi tai taidehistorijoiksi tms. kun tiedetään jo, että aloilla ei töitä riitä?
Mielestäni ihmisten tulisi kuitenkin tehdä sitä, mikä on heidän intohimonsa. Osalle noilla aloilla kuitenkin riittää töitä ja unelma työstä unelmiensa alalla saa kouluttautumaan myös niille aloille, joilla työllisyysnäkymät ovat heikommat. Filosofian maisteri on muuten aika laaja käsite, koska ainakin vielä muutama vuosi sitten (varmaan vieläkin?) kirjallisuuden pääaineesta maisteriksi valmistuvat valmistuivat myös filosofian maistereiksi. Sopivilla sivuaineilla kirjallisuudesta taas voi valmistua äikänopettajaksi, kääntäjäksi tai informaatikoksi, kustannusalalle jne. Työnäkymät saattavat siis osan kohdalla olla hyvätkin. Intohimoisimmat päätyvät tutkijoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin juuri muutamassa haastattelurundissa. Otin sen paikan, joka oli ollut suoraviivaisin ilman turhia kommervenkkeja - jouduin konffaamaan ja koodaamaan/debuggaamaan samalla kun selitin englanniksi miksi näin tehdään.
Päälle yleistä jallatusta 45 min ja sen jälkeen totesivat "tämä meni hyvin, ensi viikolla palaamme asiaan". Haastattelijana tuleva esimies ja yksi isopomo, ei yhtään HR-tyyppiä. Kuulemma hyvinkin tyypillistä tuolle kovaa vauhtia kasvavalle & tulosta tekevälle firmalle.
Se toinen ääripää olikin sitten sitä tyypillistä HR-pimujen sirkusta, kolme kierrosta yleistä diibadaabaa jossa ns substanssiosaamisen selvittäminen selkeässä vähemmistössä. Yllätyksekseni olisin saanut tämänkin paikan, mutta olin jo päättänyt että jos "hyvä tyyppi" on merkityksellisempi kuin "osaava tyyppi", pitäkööt tunkkinsa.
Vierailija kirjoitti:
Numero 60 lisää vielä, että juuri äsken eteeni osui työpaikka ilmoitus jossa haettiin AMMATTINIMIKKEELLÄ somenatiivi viestintähahmo!! Kertoo mielestäni niin paljon tästä hyvin lapselliseksi muuttuneesta teennäisestä alasta.... Naurattaisi jos sisälläni en itkisi niin paljon. Tuntuu kuin eläisi ikuisesti yläasteella, missä on se suosittujen pinnallinen jengi, joka määrää miten meidän tavisten ja nörttien pitää olla.
Haaha, just hyvän kuulonen toi Integratan somepesti. Ainakin näin vastavalmistuneen korviin, mutta kyllä muakin oksetti muutama lause tuossa.
"Edellytämme sinulta ensisijaisesti huumorintajua. Ja hoksnokkaa." ?!
"Olet sähäkkä sisältöammattilainen"
"Viestit sujuvasti emojeilla"
..........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko kouluttautua oikeasti käytännölliselle ja tekniselle alalle jossa tarvitaan aina tekijöitä? Viestijät ja muut huuhaa toimistotädit nyt ei vaan omaa mitään arvokasta erityisosaamista.
Ei se nyt ihan noin mene. Itsellä töiden saanti helppoa ja työtä riittää, vaikka olen (vastavalmistunut) mainonnan ja yritysviestinnän tradenomi.
Mutta me nuoret väännetään näitä hommia halvalla.
Moni pienikin yritys hyötyy näistä meidän "turhista" erityistaidoista. Ei pelkkää huuhaata tosiaankaan.
Maassa on paljon tekemätöntä työtä - ja työttöminä korkeastikoulutettua väkeä. Myös muita ammattikoulutuksen käyneitä. Missä vika? Suomalaisessa työmarkkina- ja koulutuspolitiikassa. Maisterisuma ei purkaudu ulkomaille, kuten on oletettu.
Miten on, että maistereita ei palkata mihinkään, edes suorittavaan työhön? Kouluihin, päiväkoteihin, vanhus- ja vammaispalveluun. Puhun nyt työttömistä opettajista, ihan vaan esimerkkinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että miksi kouluttaudutaan filosofian maistereiksi tai taidehistorijoiksi tms. kun tiedetään jo, että aloilla ei töitä riitä?
Mielestäni ihmisten tulisi kuitenkin tehdä sitä, mikä on heidän intohimonsa. Osalle noilla aloilla kuitenkin riittää töitä ja unelma työstä unelmiensa alalla saa kouluttautumaan myös niille aloille, joilla työllisyysnäkymät ovat heikommat. Filosofian maisteri on muuten aika laaja käsite, koska ainakin vielä muutama vuosi sitten (varmaan vieläkin?) kirjallisuuden pääaineesta maisteriksi valmistuvat valmistuivat myös filosofian maistereiksi. Sopivilla sivuaineilla kirjallisuudesta taas voi valmistua äikänopettajaksi, kääntäjäksi tai informaatikoksi, kustannusalalle jne. Työnäkymät saattavat siis osan kohdalla olla hyvätkin. Intohimoisimmat päätyvät tutkijoiksi.
Elämä vaan ei ole aina reilua, eikä kaikille riitä töitä omien intohimojen mukaan.
Omana intohimonani on taiteelliset asiat. Piirrän, maalaan ja kirjoitan. Olen luova ja nautin siitä, kun saan kiinni jostain uudesta ajatuslangasta, josta lähtee muotoutumaan oma tarinansa.
Elämääni olen rahoittanut mm. istumalla kaupan kassalla ja hyllyttämässä.
En edes kuvittele ammattitaiteilijan uraa, koska sillä ei elä. Kirjaa kirjoitan omana harrastuksena, sen valmistuttua kokeilen, löytyykö halukkaita kustantajia, jos ei niin sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kommentteja teillä.
Ahdistaa!
Minäkin haluaisin tehdä töitä, mutta itse työnhakukin on tehty juuri noin vaikeaksi.
En ihmettele, jos monet masentuvat ja hautautuvat kotiin.
Ja joka päivä täällä huudetaan "mene töihin ".
En pysty enää lukemaan näitä juttuja.Kuin myös. Työhaluja olisi, mutta tämä hakurumba on niin suorastaan yksityisyydensuojankin rajamailla ja siinä ottaa suuren riskin kokea suurta häpeää ja juoruja pienessä kaupungissa. Mieluummin jätän ne hakemukset tekemättä ja viskomatta tietojani joka puljuun. Pysyn kotona.
En ihmettele yhtään, että on tullut uusi nuorten miesten sukupolvi, joka jää rattaista. Kun ei tee mieli, eikä ole rohkeutta, hypätä tuohon ruljanssiin. Niin monet häpeät ja pilkat siitä vain saa, että kannattaako niin alkaa rikkomaan sisintään ja itsetuntoaan.
Eikö ne nuoret miehet ole eri asia? Ei koulutusta, ei työkokemusta.
Heille ratkaisu on tyyliin amis ja/tai joku perusduuni. Heseen töihin haettaessa eri meno kuin meillä koulutetuilla.
Vierailija kirjoitti:
Maassa on paljon tekemätöntä työtä - ja työttöminä korkeastikoulutettua väkeä. Myös muita ammattikoulutuksen käyneitä. Missä vika? Suomalaisessa työmarkkina- ja koulutuspolitiikassa. Maisterisuma ei purkaudu ulkomaille, kuten on oletettu.
Miten on, että maistereita ei palkata mihinkään, edes suorittavaan työhön? Kouluihin, päiväkoteihin, vanhus- ja vammaispalveluun. Puhun nyt työttömistä opettajista, ihan vaan esimerkkinä.
Koska maisteri hakee koko ajan koulutustaan vastaavaa työtä ja lähtee heti, kun sellaisen saa. Nämä maisterit tuntuvat kuvittelevan, että rekrytointi ja uuden työntekijän perehdytys tapahtuu viidessä minuutissa eikä aiheuta työnantajalle mitään ylimääräistä vaivaa eikä kustannuksia, vaikka yritys olisi kuin lentoaseman odotushalli, jossa työntekijät ovat vain läpikulkumatkalla. On järkevämpää palkata joku sellainen, jonka voi olettaa pysyvän työssään edes muutaman vuoden.
Miksi ihmiset olettavat suoraan pääsevänsä unelmatyöhönsä? Sitä kutsutaan unelmaksi syystä. Postia jakamaan, varastoon tai kaupan kassalle vaan.
Numero 60 lisää vielä, että juuri äsken eteeni osui työpaikka ilmoitus jossa haettiin AMMATTINIMIKKEELLÄ somenatiivi viestintähahmo!! Kertoo mielestäni niin paljon tästä hyvin lapselliseksi muuttuneesta teennäisestä alasta.... Naurattaisi jos sisälläni en itkisi niin paljon. Tuntuu kuin eläisi ikuisesti yläasteella, missä on se suosittujen pinnallinen jengi, joka määrää miten meidän tavisten ja nörttien pitää olla.