Lue keskustelun säännöt.
Olen helvetin ahdistunut siitä, millaista sirkusta työnhaku on
01.03.2017 |
Valmistuin valtiotieteen maisteriksi viime keväänä. Olen monia muita onnekkaampi siinä mielessä, että minulla on osa-aikainen lähes koulutustani vastaava työ. Koska se on osa-aikainen ja koska siitä maksetaan niin vähän, että käytännössä puolisoni elättää minua, haen jatkuvasti uutta työtä. Se vaan on suoraan sanoen ihan helvetin vaikeaa, koska työnhausta on (tarpeettomasti?) tehty ihmeellistä teatteria, jossa työnhakija esittää narrin roolia.
Minulla on jo visuaalinen CV, olen otattanut itsestäni edustavia kuvia ammattilaisella ja videohaastatteluissa olen konkari. Kielitaidosta, kv-kokemuksesta tai opintomenestyksestä ei jää kiinni. Mutta tästä hemmetin henkilöbrändäyksestä saattaa jäädäkin. Pitäisi tehdä itsestään hyvä Linkedin-profiili (on) ja olla siellä aktiivinen, mieluiten julkaista itsekin kaikenlaista. Pitää twiitata aktiivisesti ja verkostoitua, mutta poliittisesti sitoutuneelta ei saa näyttää, jos ei ole niitä tyyppejä joilla on jo varaa valita työnsä. Minusta tässä ei oteta lainkaan huomioon sitä, että omallakin koulutuksellani saatan päätyä joku päivä tekemään sellaisia hommia, joissa ei ole hyvä asia olla henkilöbrändi ja tunnettu somepersoona edes oman alan sisällä. Suomi on pullollaan töitä, joissa kannattaa pitää kiinni jonkinlaisesta yksityisyydestä. Ja sitten pitäisi vielä harrastustenkin tukea työelämää ja työidentiteettiä, ei enää voi kirjoittaa harrastuksekseen höntsysählyä vanhojen opiskelukavereiden kanssa ja lenkkeilyä, kun pitää olla joogaa ja ultrajuoksua, työelämärelevantin uuden kielen opiskelua ja vapaaehtoistyötä järjestöissä, joissa voisit olla myös palkallisena.
En minä tiedä. Ymmärrän, että realiteetit ovat nämä ja joko menen mukaan tai jään ilman. Mutta ahdistaa, kun akateemisesta koulutuksesta ja alaa kohtaan tuntemastani intohimostakin huolimatta haluaisin kuitenkin "vain töihin".
Kommentit (253)
Yleensä nämä brunsseista ja perseistä kuvia laittavat sporttiset henkilöt eivät edes ole kovassa kunnossa. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Jos on oikeasti timanttisessa kondiksessa, niin ei tarvitse todistella somessa yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni osaaja menee hukkaan, koska eivät pääse esille nykyisissä työnhakuprosesseissa. Jos on hiemankin epäsosiaalisempi tapaus tai viihtyy yksin, niin ura on taputeltu jo heti alkumetreillä.
Jep. Se on hirveen kiva ajatus näin 25-vuotiaana tajuta, että en tuu ikipäivänä saamaan töitä. Jos kuolen noin 80-vuotiaana niin mulla on edessä helvetin pitkät 55 vuotta, kun joka päivä pitää laskea senttejä että saan ruokaa ja vuokran maksettua. 55 vuotta. Se on 20 075 päivää... Pitäiskö vaan tehdä itsari suosiolla jo nyt. Säästyisi yhteiskunnan rahatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni osaaja menee hukkaan, koska eivät pääse esille nykyisissä työnhakuprosesseissa. Jos on hiemankin epäsosiaalisempi tapaus tai viihtyy yksin, niin ura on taputeltu jo heti alkumetreillä.
Jep. Se on hirveen kiva ajatus näin 25-vuotiaana tajuta, että en tuu ikipäivänä saamaan töitä. Jos kuolen noin 80-vuotiaana niin mulla on edessä helvetin pitkät 55 vuotta, kun joka päivä pitää laskea senttejä että saan ruokaa ja vuokran maksettua. 55 vuotta. Se on 20 075 päivää... Pitäiskö vaan tehdä itsari suosiolla jo nyt. Säästyisi yhteiskunnan rahatkin.
Minulla sama juttu tosin ikää on 29 vuotta. Pitkät tulee olemaan seuraavat 50 vuotta. Olen jo nyt aivan totaalisen kyllästynyt kaikkeen.
Hoh hoijaa. Olisko kannattanut miettiä jo alaa valitessa, mihin on ryhtymässä?
Mua kyrsii aika jonka uhraan tälle sirkukselle. Useita tunteja viikossa, kuukaudessa päivän, vuodessa toista viikkoa varmaankin. Satoja satoja tunteja ilman tulosta. Pätkä siellä tukityötä täällä. Vuodesta toiseen. Eläkeiän 70v koittaessa mietin varmaan miten hullu tulikaan oltua ja juostua tässä oravanpyörässä. Kaduttaa satavarmasti ja saa*anasti. Mut minkäs voit. Pakko jaksaa. Vai milloin luovuttaa? Ensi viikolla, ensi vuonna vai koska? Kertokaa joku. T.FM minäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Mä olen 29v ja valmis heittämään hanskat tiskiin. Masentaa kyllä ihan hirveästi tämä kun haluaisin oikeasti töihin mutta mihinkään en pääse enkä oikeastaan enää jaksa hakeakaan.
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa. Olisko kannattanut miettiä jo alaa valitessa, mihin on ryhtymässä?
Kuusi vuotta sitten kun valitsin alani, niin eipä ollut tietoakaan että some näyttelee niin suurta roolia työllistymisessä.
Toisekseen, mä en ole hyvä missään, joten siksi suoritin geneerisen humanistitutkinnon koska en muuhunkaan pystynyt. Olisiko ollut parempi, että olisin jättänyt tutkinnon suorittamatta ja ryhtynyt suoraan lukiosta sossupummiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mä olen 29v ja valmis heittämään hanskat tiskiin. Masentaa kyllä ihan hirveästi tämä kun haluaisin oikeasti töihin mutta mihinkään en pääse enkä oikeastaan enää jaksa hakeakaan.
Mäkään en jaksa. Enkä ole yli puoleen vuoteen enää hakenutkaan. Näin mielenterveyteni pysyy edes jotenkuten kasassa kun ei tarvitse sietää jatkuvia pakkeja.
Tältäkö joistakin miehistä tuntuu kun ne saa jatkuvasti pakkeja naisilta? Olen pahoillani heidän puolestaan. Se nimittäin oikeasti käy itsetunnon päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mua kyrsii aika jonka uhraan tälle sirkukselle. Useita tunteja viikossa, kuukaudessa päivän, vuodessa toista viikkoa varmaankin. Satoja satoja tunteja ilman tulosta. Pätkä siellä tukityötä täällä. Vuodesta toiseen. Eläkeiän 70v koittaessa mietin varmaan miten hullu tulikaan oltua ja juostua tässä oravanpyörässä. Kaduttaa satavarmasti ja saa*anasti. Mut minkäs voit. Pakko jaksaa. Vai milloin luovuttaa? Ensi viikolla, ensi vuonna vai koska? Kertokaa joku. T.FM minäkin
Uskomatonta paskaa. Sinä & kumppanit ette halua uhrata työnhakuun aikaa, mutta jokun yrityksen omistajan tai vaihtoehtoisesti valtionko eli veronmaksajien pitäisi maksaa sinun päivähoidostasi jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mä olen 29v ja valmis heittämään hanskat tiskiin. Masentaa kyllä ihan hirveästi tämä kun haluaisin oikeasti töihin mutta mihinkään en pääse enkä oikeastaan enää jaksa hakeakaan.
Mäkään en jaksa. Enkä ole yli puoleen vuoteen enää hakenutkaan. Näin mielenterveyteni pysyy edes jotenkuten kasassa kun ei tarvitse sietää jatkuvia pakkeja.
Tältäkö joistakin miehistä tuntuu kun ne saa jatkuvasti pakkeja naisilta? Olen pahoillani heidän puolestaan. Se nimittäin oikeasti käy itsetunnon päälle.
Huomasin kanssa että itsetuntoon vaikuttaa aika paljonkin tämä. Viime syksynä kävin noin viidessä työhaastattelussa enkä päässyt mihinkään. Oikeasti ajattelen jo, että mussa on ihmisenä jotain vikaa, kun en tule koskaan valituksi. No vuoden vaihteessa uudella innolla hain noin 10 työpaikkaa enkä päässyt yhteenkään haastatteluunkaan. Että joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh hoijaa. Olisko kannattanut miettiä jo alaa valitessa, mihin on ryhtymässä?
Kuusi vuotta sitten kun valitsin alani, niin eipä ollut tietoakaan että some näyttelee niin suurta roolia työllistymisessä.
Toisekseen, mä en ole hyvä missään, joten siksi suoritin geneerisen humanistitutkinnon koska en muuhunkaan pystynyt. Olisiko ollut parempi, että olisin jättänyt tutkinnon suorittamatta ja ryhtynyt suoraan lukiosta sossupummiksi?
Just. Asenne ratkaisee, ja tuossa se jo hienosti lukeekin. Ehkä et saa töitä, koska et ole kauhean hyvä edelleenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni osaaja menee hukkaan, koska eivät pääse esille nykyisissä työnhakuprosesseissa. Jos on hiemankin epäsosiaalisempi tapaus tai viihtyy yksin, niin ura on taputeltu jo heti alkumetreillä.
Kannattaa miettiä, minne hakee töihin. Mitä suurempi tai tunnetumpi yritys, sitä tärkeämpää on, että työnhakijat sopivat yrityksen brändiin ja imagoon. Pienen yrityksen toimaria ei kiinnosta tippaakaan, miten hyvältä ahterisi näyttää kuntosalilla otetussa kuvassa tai kuinka monta kertaa viime viikolla olit ystäviesi kanssa juomassa shampanjaa.
Aloittajan kuvaamasta työnhakijasta - ei siis aloittajasta vaan tuosta henkilöbrändäyksestä - mulle tulee mielikuva, että hakijan unelmaduuni on paikka, jossa tiimissä innovoidaan, visioidaan ja hypetetään. Välillä käydään syömässä vähän sushia ennenkuin mennään porukalla hohtokeilaamaan. Valitettavasti tarjoamani työt eivät ole tuollaisia. Meillä työntekijä selvittää, mitä asiakas haluaa, antaa mulle työmääräarvion sekä aikataulun, jolla voisi asian toteuttaa. Minä hoidan asiakkaan kanssa sopimusasiat ja sen jälkeen työntekijä tekee sovitun asian sovitussa aikataulussa. Jos ei ole aivan täysin umpierakko ja ihmisiä pelkäävä tyyppi, niin meillä on pelkästään etua, ettei ole erityisen sosiaalinen. Työ kun on varsin yksinään puurtamista.
Me asumme Keski-Euroopassa, olemme kouluja käymättömiä. Minä tienaan 2 tonnia käteen kk ja mies 2700€ netto.
Ei olla oltu hetkeäkään työttöminä. Itse olen helpparina nimekkäissä eri firmoissa ollut ja mies ajaa rekkaa (päivittäistavarakaupan tuotteita asuinmaan sisällä).
Ansiotuloverotus on täällä korkeampi kuin Suomessa, silti saamme mielestäni ihan mukavasti nettona.
Ikävä Suomeen, mutta emme uskalla muuttaa. Tuskin löytyisi töitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me asumme Keski-Euroopassa, olemme kouluja käymättömiä. Minä tienaan 2 tonnia käteen kk ja mies 2700€ netto.
Ei olla oltu hetkeäkään työttöminä. Itse olen helpparina nimekkäissä eri firmoissa ollut ja mies ajaa rekkaa (päivittäistavarakaupan tuotteita asuinmaan sisällä).
Ansiotuloverotus on täällä korkeampi kuin Suomessa, silti saamme mielestäni ihan mukavasti nettona.
Ikävä Suomeen, mutta emme uskalla muuttaa. Tuskin löytyisi töitäkään.
Kirjoitin tämän siis esimerkkinä siitä, että ulkomailla voi pärjätä varsinkin jos on hyvä koulutus niin saa kyllä kovapalkkaisia töitä helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Moni osaaja menee hukkaan, koska eivät pääse esille nykyisissä työnhakuprosesseissa. Jos on hiemankin epäsosiaalisempi tapaus tai viihtyy yksin, niin ura on taputeltu jo heti alkumetreillä.
Aika harvaa (akateemista) työtä pystyy nykyään laadukkaasti hoitamaan, jos ei ole verkostoitumistaitoja tai sosiaalisia suhteita. Facebookissa toimiminen vastaa sitä, että huutaa saman asian tuhannelle (oma kaverimäärä) ihmiselle; harvoin samaa volyymiä pystyy muuten saamaan aikaiseksi. Sori, ilman verkostoja tai sosiaalisia hyviä suhteita on nykyään vaikea työskennellä tehokkaasti missään asiantuntijaroolissa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni osaaja menee hukkaan, koska eivät pääse esille nykyisissä työnhakuprosesseissa. Jos on hiemankin epäsosiaalisempi tapaus tai viihtyy yksin, niin ura on taputeltu jo heti alkumetreillä.
Aika harvaa (akateemista) työtä pystyy nykyään laadukkaasti hoitamaan, jos ei ole verkostoitumistaitoja tai sosiaalisia suhteita. Facebookissa toimiminen vastaa sitä, että huutaa saman asian tuhannelle (oma kaverimäärä) ihmiselle; harvoin samaa volyymiä pystyy muuten saamaan aikaiseksi. Sori, ilman verkostoja tai sosiaalisia hyviä suhteita on nykyään vaikea työskennellä tehokkaasti missään asiantuntijaroolissa..
Tästä olen ihan eri mieltä. Se, miten viestin OMISTA asioista OMILLA kanavillani ei juurikaan ole yhteydessä siihen, miten voisin viestiä työroolissa asiakkaille ja yhteistyökumppaneille. Jo tuo yksityisyyspointtikin on tosi validi - itse en mieheni työn vuoksi yksinkertaisesti voi postata Twitteriin tai Facebookiin perhekuvia, tarkkoja sijaintitietoja (siis esim. asuinaluetta, lasten kouluja ja päiväkoteja, mökkipaikkakuntaa) tai mitään. Jos meillä on turvallisuussyistä mm. salainen rekisterinumero ja miehellä turvakielto, itselläni "vaan" kaikki tiedot maistraatissa salattu, niin silloin täytyy someviestintääkin miettiä.
Tuntuu, että monilla työnantajilla on tapana vähän yliarvioida sitä, miten vaikuttavasta ja tärkeästä työstä on kysymys. No, palkassa se ei toki näy... Mutta siis, esim. joku perustason viestintäsuunnittelija ei ihan mahdottomasti tarvitse sellaisia taitoja, joita ei valideja sivuaineita opiskelleella maisterilla olisi. Ei asia ole niin yksiselitteinen, että superverkostoituva ja itseään tuputtava ekstrovertti on aina parempi työntekijä kuin siviilissä syrjäänvetäytyvä introvertimpi tyyppi. Minäkin olen työssäni ollut tekemisissä tosi isojen jehujen ja asioiden kanssa, mutta omana itsenäni kädet tärisevät, jos pitää soittaa verotoimistoon.
Niin totta, mitä ap ja muutama muu kirjoittaa. Olen miettinyt tuota työnantajien some-villitystä, että eikö ne osaa ajatella siihen kuluvaa aikaa... Aikaahan menee HIRVEÄSTI, jos työntekijä pitää ajan tasalla kaikkia sometilejään, kirjoittaa päivityksiä, ottaa kuvia, kommunikoi muiden kanssa, että pysyy verkosto yllä. Kun siis ei riitä, että pitäis ne omat profiilit ajan tasalla vaan pitää ehtiä vielä seurata verkoston muiden jäsenien tekemisiä ja kommentoida niitä.
Millä ajalla nää somettajat tekee töitä? Perhettä tuohon kuvioon ei ainakaan sovi. Ei edes kissaa.
Thank god musta tulee isona hammaslääkäri, ei tarte markkinoida itseään tuolla tavoin. T 9lk
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni osaaja menee hukkaan, koska eivät pääse esille nykyisissä työnhakuprosesseissa. Jos on hiemankin epäsosiaalisempi tapaus tai viihtyy yksin, niin ura on taputeltu jo heti alkumetreillä.
Aika harvaa (akateemista) työtä pystyy nykyään laadukkaasti hoitamaan, jos ei ole verkostoitumistaitoja tai sosiaalisia suhteita. Facebookissa toimiminen vastaa sitä, että huutaa saman asian tuhannelle (oma kaverimäärä) ihmiselle; harvoin samaa volyymiä pystyy muuten saamaan aikaiseksi. Sori, ilman verkostoja tai sosiaalisia hyviä suhteita on nykyään vaikea työskennellä tehokkaasti missään asiantuntijaroolissa..
Kyllä mä osaan käyttää firman facebook-tiliä ja päivittää muitakin somekanavia. Mutta miksi ihmeessä mun pitäisi yksityishenkilönä olla somessa? En tietääkseni tee töitä vapaa-ajalla?
Moni osaaja menee hukkaan, koska eivät pääse esille nykyisissä työnhakuprosesseissa. Jos on hiemankin epäsosiaalisempi tapaus tai viihtyy yksin, niin ura on taputeltu jo heti alkumetreillä.