Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtävätkö naiset kuinka paljon vaikeampaa parisuhteen saaminen on miehille?
28.02.2017 |
Vai kuvittelevatko he, että naiset oma-aloitteisesti lähestyvät tavismiehiä samaan tapaan kuin tavisnaisia lähestytään?
Kommentit (652)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Jep. Kun kaikki naiset ei halua lähestymistä ollessaan yksin öisellä kadulla, niin sehän tarkoittaa sitä, että kenellekään suomalaiselle naiselle ei saa puhua töissä, baarissa, ruokakaupassa, kadulla päivänvalolla, tai yleensä yhtään missään. Hienosti vedit mutkia suoriksi.
Kyllä ne suomalaiset naiset suhtautuvat hyvin epäluuloisesti myös jos lähestyy ruokakauppassa tai kadulla päivänvalolla. Tasan nolla kiinnostusta keskustella ja heti kova kiire pois. Suunnilleen ainoa paikka missä saa naista lähestyä on baari.
Itse ja aika moni kaveripiirissä on sitten hakenutkin naisen ulkomailta. Ei se suomilikka osaa olla sosiaalinen. Huvittavinta on sitten kun ollaan vielä täällä haukkumassa miehiä tuppisuiksi ja peräkammarin pojiksi. Joo, ole siinä nyt sitten sosiaalinen tuollaisten naisten kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Jep. Kun kaikki naiset ei halua lähestymistä ollessaan yksin öisellä kadulla, niin sehän tarkoittaa sitä, että kenellekään suomalaiselle naiselle ei saa puhua töissä, baarissa, ruokakaupassa, kadulla päivänvalolla, tai yleensä yhtään missään. Hienosti vedit mutkia suoriksi.
Juurikin näin. Ehkä naiset eivät pilvilinnoissaan käsitä asia on juurikin näin. Miehenä puhun kokemuksen rintaäänellä. Suunsa avaavaan mieheen suhtaudutaan Suomessa kummajaisena. Olen itse tästä opikseni ottanut. Juttelen mukavia vain miehille, ulkomaalaisille tai mummoikäisille. En pidä itseäni pelottavana ilmestyksenä koska komistukseksikin on joku uskaltanut kutsua, mutta oman ikäiseni naiset olen oppinut jättämään suosiolla rauhaan - ettei minua tarvitse pelätä tai juosta karkuun kuten eräskin tapaus ;)
Suunsa avaavaan kehen tahansa suhtaudutaan Suomessa kummajaisena.
Näin on. Parinhaku Suomessa on aivan turhaa hommaa. En ymmärrä miten joku viitsii siihen aikaansa täällä tuhlata. Ulkomailta löytyy sopivia puolisoita paljon helpommin. Tuttava- ja työkaveripiirissä suurella osalla on ulkkaripuolisko.Tänä päivänä se on aivan normaalia kun tilanne Suomessa on se mikä se on.
Miksi, oi miksi sinäkin et ole hankkinut puolisoa ulkomailta.
Voi kulta, miksi luulet etten jo ole niin tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäviehättäväkin nainen saa jatkuvasti parisuhdetarjouksia. Mikäli yhtään liikkuu ihmisten ilmoilla, on mistä valita, jos päämääränä kerran on ihan vain parisuhde. Se, miten tasokasta parisuhdeseuraa valittavana on onkin sitten toinen juttu.
Eikä saa. Olen ihan kaunis nainen, mutta en ole koskaan saanut parisuhdetarjouksia. Mistä niitä saa?
Mäkin haluan tietää! Että ihan parisuhdetarjouksia, jos vaan liikkuu ihmisten ilmoilla. Missä, missä? Liikun joka päivä ihmisten ilmoilla, äskenkin tulin drinksuilta kotiin. Mistä niitä saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Jep. Kun kaikki naiset ei halua lähestymistä ollessaan yksin öisellä kadulla, niin sehän tarkoittaa sitä, että kenellekään suomalaiselle naiselle ei saa puhua töissä, baarissa, ruokakaupassa, kadulla päivänvalolla, tai yleensä yhtään missään. Hienosti vedit mutkia suoriksi.
Juurikin näin. Ehkä naiset eivät pilvilinnoissaan käsitä asia on juurikin näin. Miehenä puhun kokemuksen rintaäänellä. Suunsa avaavaan mieheen suhtaudutaan Suomessa kummajaisena. Olen itse tästä opikseni ottanut. Juttelen mukavia vain miehille, ulkomaalaisille tai mummoikäisille. En pidä itseäni pelottavana ilmestyksenä koska komistukseksikin on joku uskaltanut kutsua, mutta oman ikäiseni naiset olen oppinut jättämään suosiolla rauhaan - ettei minua tarvitse pelätä tai juosta karkuun kuten eräskin tapaus ;)
Suunsa avaavaan kehen tahansa suhtaudutaan Suomessa kummajaisena.
Näin on. Parinhaku Suomessa on aivan turhaa hommaa. En ymmärrä miten joku viitsii siihen aikaansa täällä tuhlata. Ulkomailta löytyy sopivia puolisoita paljon helpommin. Tuttava- ja työkaveripiirissä suurella osalla on ulkkaripuolisko.Tänä päivänä se on aivan normaalia kun tilanne Suomessa on se mikä se on.
Miksi, oi miksi sinäkin et ole hankkinut puolisoa ulkomailta.
Voi kulta, miksi luulet etten jo ole niin tehnyt?
Rakas, kyllä täällä kaikki tietää ettet ole :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäviehättäväkin nainen saa jatkuvasti parisuhdetarjouksia. Mikäli yhtään liikkuu ihmisten ilmoilla, on mistä valita, jos päämääränä kerran on ihan vain parisuhde. Se, miten tasokasta parisuhdeseuraa valittavana on onkin sitten toinen juttu.
Eikä saa. Olen ihan kaunis nainen, mutta en ole koskaan saanut parisuhdetarjouksia. Mistä niitä saa?
Mäkin haluan tietää! Että ihan parisuhdetarjouksia, jos vaan liikkuu ihmisten ilmoilla. Missä, missä? Liikun joka päivä ihmisten ilmoilla, äskenkin tulin drinksuilta kotiin. Mistä niitä saa?
Parisuhdetarjouksella tarkoitetaan sitä kun tajunnan rajamailla horjuva känniläinen tulee valomerkin jälkeen sanomaan että läh- läh- lähdetkhö jatkhoille mhulla on khoshua. Me naiset emme vain osaa osoittaa tarvittavaa kiitollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sivuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku valaista miksi minun pitäisi ymmärtää? Miten se auttaa teitä?
Suhtautuminen miehiä kohtaan paranee, kun ymmärretään, ettei miehelle ole helppo löytää naista. Miehen lähestymiseen suhtaudutaan lempeämmin ja annetaan pakit mukavammin kun tajutaan, että se ei ole kovin mukavaa tuohua saada pakkeja kerta toisensa jälkeen.
99% naisista antaa pakit kyllä nykyäänkin ihan kohteliaasti jos vain itse on kohtelias ja asiallinen. Jos nyt sataan mahtuu se yksi ääliö niin mitä sitten? Minusta vähän tuntuu että nuo tympeät pakit ovat ongelma lähinnä niille joilla on itsellään vaikeuksia pysyä asialinjalla sekä niille jotka eivät aloitteita pakkien pelossa edes tee.
T: mies jolla on tuhansien pakkien kokemus aiheesta
Olen sivusta seurannut moni tylyjä pakkeja. Jätetään mies kokonaan huomiotta tai hypätään karkuun ja naureskellaan. On ihan törkeästikin sanottu joillekin.
Itse en ole koskaan saanut tylyjä pakkeja, mutta en juurikaan naisia edes lähesty. Tai no kerran baarista lähtiessäni ihan huvikseni aloin juttelemaan naiselle, joka käveli samaa tahtia kanssani, eikä hän reagoinut mitenkään. Aika tylyä käytöstä mielestäni. Ärsytti erityisesti, kun en ollut edes kiinnostunut naisesta siinä mielessä, vaan juttelin ihan vaan lämpimikseni.
Toivottavasti nyt edes ymmärrät, että monelle naiselle tuollainen on pelottavaa. Yleensä siitä, että joku alkaa kävelemään yhtä matkaa ja juttelemaan on seurauksena järjetön vonkaus, kotiovelle seuraaminen, väkisin ovesta sisään yrittäminen yms.? Tämä ei tietenkään ole juuri sinun vikasi, mutta eipä meillä naisillakaan ole kristallipalloa josta katsoa mitä se jutteleva mies aikoo, vaan on pakko olettaa pahinta, oman turvallisuuden takia. Ketä tästä sitten pitäisi kiittää? Miehiä. Ei tietenkään kaikkia, vaan niitä aggressiivisia vonkaajia joita löytyy aivan liian paljon. Miesten pitäisi tässä katsoa itseään peiliin, ja puuttua myös kun näkevät jonkun toisen miehen käyttäytyvän huonosti naista kohtaan. Kun nämä aggressiiviset tapaukset eivät saa oman sukupuolensa hiljaista hyväksyntää, saattaa edes jotkut heistä lopettaa ahdistavan käytöksensä, ja näin mahdollistaa sen, että jonakin päivänä naisten ei ehkä tarvitse pelätä kotimatkalla samaan suuntaan kävelevää miestä. Tällöin tuolle miehelle voi ehkä jutella takaisin.
Aika helposti säikkyy jos tuota piti pelottavana. Lähdin baarista ja kävelin hänen perässään kaupunkin ydinkeskustassa ehkä 30 metriä. Hänen kaverinsa menivät liikennevaloista yli ja hän jäi odottamaan kun vaihtui punaiseksi. Tulin liikennevaloissa hänen viereensä ja esitin hänelle kysymyksen liittyen siihen mitä hänen kaverinsa juuri huusivat hänelle. Minulla oli päälläni musta villakangastakki, siistit farkut ja siistit nahkakengät, joten en todellakaan näyttänyt miltään laitapuolen kulkijalta, vaan ennemminkin hyvin pukeutuvalta verrattuna ympärillä pyörivään porukkaan.Olin juonut baarissa vain kaksi olutta, joten en todellakaan ollut mitenkään humalassa. Kysymykseni oli täysin asiallinen, enkä mennyt mitenkään iholle tuota kysyessäni, vaan kysyin sitä pitkän matkan päästä.
Toki tämä oli ainoa tuollainen tapaus, eikä yksi ikävä nainen tietenkään edusta koko naissukupuolta, mutta tuo oli kommenttina siihen, että vaikken tuntemattomille naisille juurikaan juttele ja vuoden aikana tekemäni aloitukset Tinderin ulkopuolella voi lasketa kahden käden sormilla, niin silti sain tylyä kohtelua.
Tuntemattomille puhuminen sisältää aina riskin tylystä kohtelusta. Pahimmillaan tuntematon on joku avohoitopotilas psykoosissa. Et voi tietää tuon tuntemattoman taustoja, joten ei kannata myöskään tuomita ja loukkaantua niin herkästi. Mistä tiedät vaikka joskus olisi tullut raiskatuksi vastaavassa tilanteessa? Ei kaikkea tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, tylyydessä ei välttämättä ollut lainkaan kyse sinusta, vaan tuon naisen omista syistä.
Ei minua kiinnosta missä oli syy, mutta yksinkertaisesti jos kysytään jotain, niin vastataan. Se ei mitenkään lisää riskiä tulla pahoinpidellyksi tai raiskatuksi.
Tämä kommenttisi kertoo vain lähinnä siitä, kuinka vähän ymmärrät siitä, millaisena maailma ja miehet naiselle näyttäytyvät. Sitä paitsi ei kenenkään ole pakko vastata sinulle. Mikään laki ei niin määrää, että on pakko puhua jonkun kanssa vaikka ei halua.
Ei tietenkään ole pakko, mutta törkeää käytöstä se on. Ei minun ole mikään pakko auttaa junassakaan jonkun vanhuksen laukkua ylähyllylle, mutta tottakai sen teen.
Siinä taitaa ollakin koko ongelma, että naiset eivät näe miehiä ihmisenä, vaan jonain pervona sekopäänä lähtökohtaisesti. Tästä syystä naisia on paljon helpompi lähestyä yhteisen tutun kautta. Jos kaveri esittelee minulle jonkun naisen, niin hänen suhtautumisessaan minuun alusta lähtien on ero kuin yöllä ja päivällä siihen, että menen juttelemaan jollekin satunnaiselle naiselle baarissa.
Voit olla hyvin oikeassa. Minulle ainakin tuntematon mies on aina potentiaalinen uhka. Toki tiedostan todennäköisyydet, mutta se ei poista sitä, että joku vastaantulevista miehistä VOI olla sekaisin. Etenkin nykyään kun tavallisenkin näköinen mies voi olla aineissa. minä alle 60 kiloisena naisena olen aika heikoilla lähes miestä kuin miestä vastaan, jos se sekopää kohdalle sattuu.
Kysymys lieneekin se, mikä on aiheuttanut sen, että naisten pitää suhtautua miehiin näin? Pääasiassa se syy on miehissä (ei kaikissa!) itsessään. On totta myös se, että todennäköisemmin väkivallan kohteeksi joutuu mies kuin nainen. Kuka tuolloin(kin) yleensä on väkivallan tekijänä, mies vai nainen? Tästä kun puhutaan, pitää ymmärtää, että kyse ei ole siitä, kuka on uhri, vaan kuka on tekijä. Miehet ovat yleensä ne, jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti tuntemattomia kohtaan, naiset harvemmin. Mies on uhka yhtälailla miehelle kuin naiselle. Naisella vaan on vielä vähemmän mahdollisuuksia puolustautua kuin toisella miehellä.
Nainen joutuu huomattavasti miestä harvemmin miehen väkivallan kohteeksi. Toisekseen jos mies käy naisen kimppuun, niin auttajia löytyy ympärillä olevista. Jos mies käy miehen kimppuun, niin auttajien mukaan tuleminen ei ole lainkaan varmaa.
Siten jos jonkun pitäisi pelätä lähestyvää mies, niin toisen miehen. On mitätön todennäköisyys, että mies käy naisen kimppuun julkisella paikalla ellei nainen tarkoituksella häntä ärsytä.
Minut on yritetty raiskata kun kävelin baarista kotiin. Tein sen virheen, että vastasin ystävällisesti mulle juttelemaan tulleelle miehelle. Joten sorry, oli todennäköisyys miten mitätön tahansa että tuollaista tapahtuisi uudestaan, minä en enää koskaan puhu tuntemattomille miehille vastaavassa tilanteessa. Jos se on törkeää käytöstä jonkun mielestä niin ei voi mitään. Minä katson että minulla on oikeus olla hiljaa niin halutessani.
Minut raiskattiin, kun en puhunut minulle juttelemaan tulevalle miehelle. Suuttui minulle ja halusi kostaa raiskaamalla.
No sittenhän sinä varmaan hyvin ymmärrät, miksen minä enää uskalla alkaa juttelemaan tuntemattomille miehille, kun itselläsikin on taustalla traumaattinen kokemus. Minä en tiedä olisiko se mun raiskaajani yrittänyt raiskata jos en olisi puhunut hänelle mitään. Todennäköisesti kyllä. Minä kuitenkin olen itse niin paljon jälkeenpäin jossitellut sitä, että annoinko hänelle jotain vääriä signaaleja olemalla ystävällinen. Ei siinä jossittelussa järkeä ole, mutta en mahda mitään sille, että yhdistän tuon ystävällisyyteni tapahtumaan. En vain pysty, uskalla enkä halua enää antaa minkäänlaisia "kiinnostuksen merkkejä" tuntemattomille miehille.
Minä taas olen varma siitä, että jos olisin ystävällisesti vastannut hänelle, niin hän ei olisi raiskannut minua. Onneksi nyt olen viisaampi ja osaan välttää raiskauksen paremmin.
Eli sinäkin haluat näin jälkikäteen toimia toisin, kuin toimit silloin kun sinut yritettiin raiskata. Sinun psyykkinen reaktiosi on siis sama kuin minulla. Näin ollen juuri sinun luulisi ymmärtävän mun reaktiota, koska itse reagoit ihan samoin. Alan tosin epäillä, että sinä olet trolli ja pidät pilkkanasi minun kokemustani. Sen vuoksi en taida jaksaa sinulle vastata enää.
Ei kyse ole siitä, että toimisin päinvastoin kuin toimin, vaan tämä on loogisen päättelyn tulos.
Millä logiikalla päättelet, että selvästi väkivaltainen, vaarallinen ja hullu yksilö yhtäkkiä muuttuisi normaaliksi ja vaarattomaksi ihmiseksi vain siksi, että nainen puhuu hänelle pari sanaa?
Ei tietenkään muuttuisi, mutta se ei antaisi hänelle syytä suuttua minulle.
Mistä päättelet ettei noin väkivaltainen ja äärimmäisen herkästi suuttuva sekopää suuttuisi sitten siitä, kun ystävällisesti juteltuasi et kuitenkaan olisi halukas tekemään lähempää tuttavuutta hänen kanssaan? Sellaisestahan saattavat aika helposti suutahtaa sen verran normaalitkin miehet, jotka eivät sentään väkivalloin suuttumustaan pura.
Mikäli olet oikeasti nainen, etkä tämä jankkaajamies trollaamassa, tietänet itsekin, kuinka helposti jotkut miehet ylitulkitsevat normaalin kohteliaisuuden merkiksi seksuaalisesta kiinnostuksesta ja loukkaantuvat kun nainen ei lopulta olekaan kiinnostunut. Useimmat näistä miehistä eivät toki käy päälle, mutta toiset alkavat kyllä haukkumaan naista. Lievimmillään suuttumusta sitten puretaan esim av:lla valittaen, kuinka naiset ovat niin kieroja ja leikkivät vuoroin kylmää ja vuoroin kuumaa. Mies joka on niin vaarallinen hullu, että on valmis raiskaamaan naisen noin pienestä syystä, että nainen ei puhu hänelle, tuskin on turvallista seuraa yksinäiselle naiselle silloinkaan, kun nainen kohteliaisuudesta sen pari sanaa suostuu vaihtamaan.
Ei ole pakko olla kohtelias, vaan vastata nopeasti ja jatkaa matkaa. Ei tarvitse edes katsoa päin.
Suurin osa suhteellisen normaaleista miehistä ymmärtää, että kun nainen ei öisellä kadulla vastaa, se tapahtuu sen takia, että nainen pelkää/on huolissaan seurauksista jos vastaa. Tällöin he katuvat "pelottelua" ja joskus jopa alkavat rauhoitella "hei emmää mitään pahaa tarkota, anteeks kun häiritsin...". Kuvittele vähän humalaisella sössötyksellä tuo.
Jos taas alat jutella, se otetaan usein merkkinä kiinnostuksesta, ja tyyppi änkee seuraan. Sitten, kun hän huomaa, ettei seura kelpaakaan vaikka juttelit hänelle, loukatut tunteet nostavat päätään, ja humalan takia estojakin on paljon vähemmän. Siinä sitten torjut kourimisia, väkisin yritettyjä suudelmia, ja jos olet jo ehtinyt kotiovelle, yrität pitää toisen ulko-oven ulkopuolella kun tyyppi yrittää väkisin mukaan.
Jos taas kyseessä on sekopää raiskari, sillä, vastaatko vai etkö, ei ole juurikaan merkitystä.
Niinpä. Otetaan merkkinä kiinnostuksesta ja annetaan pakit välittömästi. Tästä syystä en jaksa aloittaa keskusteluja baarissa, kun minuun ei suhtauduta siellä kuin ihmiseen, vaan automaattisesti pidetään minua seksin vonkaajana.
Paljon enemmän se loukkaa, että ei sano mitään, kuin se, että vastaa ja sanoo, että ei kaipaa nyt juttuseuraa, vaan haluaa vain mennä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tämä yön saalistaja on menestysstrategiastaan huolimatta yksin.
Argumentit loppuvat ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Niin monta kertaa nähty. Suruksesi ilmoitan, että haluan olla tällä hetkellä yksin.
Joo olen aivan surun murtamana täällä. Pimeä yökin tuolla niin kutsuisi tutustumaan ventovieraisiin miehiin. En VARMASTI saisi osakseni hhuorrittelua jos jotain sattuisi, enpä! Ainakaan sinulta, se on varmaa.
Yritätkö sä tahallasi käyttää kaikkia mahdollisia argumentointivirheitä? :D
Ja sinä juuri sitä sönkkäystä joka otetaan käyttöön kun argumentit loppuu :D.
Argumentointivirheistä huomauttaminenko on sinusta "sönkkäämistä"? Eihän sinun viesteissäsi ole mitään kommentoimisen arvoista, kun ne ovat pelkkiä argumentointivirheitä täynnä. :D
Hyvä autisti, meni sitten sarkasmi ohi :D.
Sä se sitten et osaa kirjoittaa yhtään viestiä ilman argumentointivirhettä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti tämä yön saalistaja on menestysstrategiastaan huolimatta yksin.
Argumentit loppuvat ja mennään henkilökohtaisuuksiin. Niin monta kertaa nähty. Suruksesi ilmoitan, että haluan olla tällä hetkellä yksin.
Joo olen aivan surun murtamana täällä. Pimeä yökin tuolla niin kutsuisi tutustumaan ventovieraisiin miehiin. En VARMASTI saisi osakseni hhuorrittelua jos jotain sattuisi, enpä! Ainakaan sinulta, se on varmaa.
Yritätkö sä tahallasi käyttää kaikkia mahdollisia argumentointivirheitä? :D
Ja sinä juuri sitä sönkkäystä joka otetaan käyttöön kun argumentit loppuu :D.
Argumentointivirheistä huomauttaminenko on sinusta "sönkkäämistä"? Eihän sinun viesteissäsi ole mitään kommentoimisen arvoista, kun ne ovat pelkkiä argumentointivirheitä täynnä. :D
Hyvä autisti, meni sitten sarkasmi ohi :D.
Sä se sitten et osaa kirjoittaa yhtään viestiä ilman argumentointivirhettä. :D
Ja sulla ei ole ollut asiaa enää pitkään aikaan, kunhan yrität vimmatusti keksiä keinoa jolla lentää laudalta mielestäsi voittajana :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Ylläolevissa viesteissä puhutaan yöaikaan lähestymisestä.
Minä olen suomalainen nainen ja päiväsaikaan, selvinpäin lähestyvään mieheen suhtaudun aivan samoin kuin noihin ulkomailla kohtaamiini ihmisiin; mielenkiinnolla.
Ruikuttajia en kyllä jaksa. Enkä munattomia miehiä, jotka eivät naisen seurassa saa sanaa suustaan. Peräkammariin takaisin, mars.
Olet osa ongelmaa
Myönnän sen. Kummasti vaan en ole "osa ongelmaa" muualla maailmalla. Skotlannin kaverini eivät kertakaikkiaan voi käsittää tätä meikäläisten jäyhää touhua, jossa ihmiset istuu yksinään tuoppi kourassa kyräilemässä.
Vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen; ei, en ymmärrä vaikeutta, jos sitä perustellaan sukupuolella. Mikäli haluaa parisuhteen, tee kaikkesi sen eteen. Oli sitten mies tai nainen.
Itsekin teen alotteita, mutta todellakin odotan mieheltä samaa. Jos minä menen juttusille, mies saa luvan pyytää numeroa ja soittaa. Jos mies pyytää treffeille, seuraaville treffeille minä teen aloitteen. Soutaa, huopaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Ylläolevissa viesteissä puhutaan yöaikaan lähestymisestä.
Minä olen suomalainen nainen ja päiväsaikaan, selvinpäin lähestyvään mieheen suhtaudun aivan samoin kuin noihin ulkomailla kohtaamiini ihmisiin; mielenkiinnolla.
Ruikuttajia en kyllä jaksa. Enkä munattomia miehiä, jotka eivät naisen seurassa saa sanaa suustaan. Peräkammariin takaisin, mars.
Olet osa ongelmaa
Myönnän sen. Kummasti vaan en ole "osa ongelmaa" muualla maailmalla. Skotlannin kaverini eivät kertakaikkiaan voi käsittää tätä meikäläisten jäyhää touhua, jossa ihmiset istuu yksinään tuoppi kourassa kyräilemässä.
Vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen; ei, en ymmärrä vaikeutta, jos sitä perustellaan sukupuolella. Mikäli haluaa parisuhteen, tee kaikkesi sen eteen. Oli sitten mies tai nainen.
Itsekin teen alotteita, mutta todellakin odotan mieheltä samaa. Jos minä menen juttusille, mies saa luvan pyytää numeroa ja soittaa. Jos mies pyytää treffeille, seuraaville treffeille minä teen aloitteen. Soutaa, huopaa.
Mukavaa saada yksi fiksu nainenkin keskusteluun. Näin se nimenomaan menee, että molempien osapuolten tulisi olla aktiivisia ja osoittaa kiinnostuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Ylläolevissa viesteissä puhutaan yöaikaan lähestymisestä.
Minä olen suomalainen nainen ja päiväsaikaan, selvinpäin lähestyvään mieheen suhtaudun aivan samoin kuin noihin ulkomailla kohtaamiini ihmisiin; mielenkiinnolla.
Ruikuttajia en kyllä jaksa. Enkä munattomia miehiä, jotka eivät naisen seurassa saa sanaa suustaan. Peräkammariin takaisin, mars.
Olet osa ongelmaa
Myönnän sen. Kummasti vaan en ole "osa ongelmaa" muualla maailmalla. Skotlannin kaverini eivät kertakaikkiaan voi käsittää tätä meikäläisten jäyhää touhua, jossa ihmiset istuu yksinään tuoppi kourassa kyräilemässä.
Vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen; ei, en ymmärrä vaikeutta, jos sitä perustellaan sukupuolella. Mikäli haluaa parisuhteen, tee kaikkesi sen eteen. Oli sitten mies tai nainen.
Itsekin teen alotteita, mutta todellakin odotan mieheltä samaa. Jos minä menen juttusille, mies saa luvan pyytää numeroa ja soittaa. Jos mies pyytää treffeille, seuraaville treffeille minä teen aloitteen. Soutaa, huopaa.
Mukavaa saada yksi fiksu nainenkin keskusteluun. Näin se nimenomaan menee, että molempien osapuolten tulisi olla aktiivisia ja osoittaa kiinnostuksensa.
Onko siis joku esittänyt että vain toisen osapuolen pitäisi osoittaa kiinnostuksensa? Täällä on kyllä saanut yleisesti ottean tottua suuttuneeseen vastaanottoon jos on yrittänyt ehdottaa miehille että naiselta pitäisi saada jotain vastakaikua ennenkuin menee ehdottelemaan ja esim. koskemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Ylläolevissa viesteissä puhutaan yöaikaan lähestymisestä.
Minä olen suomalainen nainen ja päiväsaikaan, selvinpäin lähestyvään mieheen suhtaudun aivan samoin kuin noihin ulkomailla kohtaamiini ihmisiin; mielenkiinnolla.
Ruikuttajia en kyllä jaksa. Enkä munattomia miehiä, jotka eivät naisen seurassa saa sanaa suustaan. Peräkammariin takaisin, mars.
Olet osa ongelmaa
Myönnän sen. Kummasti vaan en ole "osa ongelmaa" muualla maailmalla. Skotlannin kaverini eivät kertakaikkiaan voi käsittää tätä meikäläisten jäyhää touhua, jossa ihmiset istuu yksinään tuoppi kourassa kyräilemässä.
Vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen; ei, en ymmärrä vaikeutta, jos sitä perustellaan sukupuolella. Mikäli haluaa parisuhteen, tee kaikkesi sen eteen. Oli sitten mies tai nainen.
Itsekin teen alotteita, mutta todellakin odotan mieheltä samaa. Jos minä menen juttusille, mies saa luvan pyytää numeroa ja soittaa. Jos mies pyytää treffeille, seuraaville treffeille minä teen aloitteen. Soutaa, huopaa.
Mukavaa saada yksi fiksu nainenkin keskusteluun. Näin se nimenomaan menee, että molempien osapuolten tulisi olla aktiivisia ja osoittaa kiinnostuksensa.
Sosiaalisia ja reippaita naisia on vain Suomessa niin äärettömän harvassa. Enemmän on näitä tuijottelijoita. Ihan oikeesti kuka jaksaa sellaisten rautakankien kanssa vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Ylläolevissa viesteissä puhutaan yöaikaan lähestymisestä.
Minä olen suomalainen nainen ja päiväsaikaan, selvinpäin lähestyvään mieheen suhtaudun aivan samoin kuin noihin ulkomailla kohtaamiini ihmisiin; mielenkiinnolla.
Ruikuttajia en kyllä jaksa. Enkä munattomia miehiä, jotka eivät naisen seurassa saa sanaa suustaan. Peräkammariin takaisin, mars.
Olet osa ongelmaa
Myönnän sen. Kummasti vaan en ole "osa ongelmaa" muualla maailmalla. Skotlannin kaverini eivät kertakaikkiaan voi käsittää tätä meikäläisten jäyhää touhua, jossa ihmiset istuu yksinään tuoppi kourassa kyräilemässä.
Vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen; ei, en ymmärrä vaikeutta, jos sitä perustellaan sukupuolella. Mikäli haluaa parisuhteen, tee kaikkesi sen eteen. Oli sitten mies tai nainen.
Itsekin teen alotteita, mutta todellakin odotan mieheltä samaa. Jos minä menen juttusille, mies saa luvan pyytää numeroa ja soittaa. Jos mies pyytää treffeille, seuraaville treffeille minä teen aloitteen. Soutaa, huopaa.
Mukavaa saada yksi fiksu nainenkin keskusteluun. Näin se nimenomaan menee, että molempien osapuolten tulisi olla aktiivisia ja osoittaa kiinnostuksensa.
Onko siis joku esittänyt että vain toisen osapuolen pitäisi osoittaa kiinnostuksensa? Täällä on kyllä saanut yleisesti ottean tottua suuttuneeseen vastaanottoon jos on yrittänyt ehdottaa miehille että naiselta pitäisi saada jotain vastakaikua ennenkuin menee ehdottelemaan ja esim. koskemaan.
Ja naisilta miesten suuntaan tietysti myös, mutta uskon että naiset tämän paremmin ymmärtääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Ylläolevissa viesteissä puhutaan yöaikaan lähestymisestä.
Minä olen suomalainen nainen ja päiväsaikaan, selvinpäin lähestyvään mieheen suhtaudun aivan samoin kuin noihin ulkomailla kohtaamiini ihmisiin; mielenkiinnolla.
Ruikuttajia en kyllä jaksa. Enkä munattomia miehiä, jotka eivät naisen seurassa saa sanaa suustaan. Peräkammariin takaisin, mars.
Olet osa ongelmaa
Myönnän sen. Kummasti vaan en ole "osa ongelmaa" muualla maailmalla. Skotlannin kaverini eivät kertakaikkiaan voi käsittää tätä meikäläisten jäyhää touhua, jossa ihmiset istuu yksinään tuoppi kourassa kyräilemässä.
Vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen; ei, en ymmärrä vaikeutta, jos sitä perustellaan sukupuolella. Mikäli haluaa parisuhteen, tee kaikkesi sen eteen. Oli sitten mies tai nainen.
Itsekin teen alotteita, mutta todellakin odotan mieheltä samaa. Jos minä menen juttusille, mies saa luvan pyytää numeroa ja soittaa. Jos mies pyytää treffeille, seuraaville treffeille minä teen aloitteen. Soutaa, huopaa.
Mukavaa saada yksi fiksu nainenkin keskusteluun. Näin se nimenomaan menee, että molempien osapuolten tulisi olla aktiivisia ja osoittaa kiinnostuksensa.
Sosiaalisia ja reippaita naisia on vain Suomessa niin äärettömän harvassa. Enemmän on näitä tuijottelijoita. Ihan oikeesti kuka jaksaa sellaisten rautakankien kanssa vääntää.
Niinpä. Yksi tällainen nainen tuli Tinderissä vastaan ja kylläpä oli mukavaa kuinka helppoa kaikki oli hänen kanssaan. Juteltiin yksi ilta ja seuraavana päivänä jo tavattiin. Parin päivän päästä uudestaan ja sen jälkeen muutama viikko, jonka jälkeen totesimme, että ei tästä suhdetta tule, koska meillä oli ihan erilaiset suunnitelmat elämän suhteen, eikä meillä myöskään mitään kovin suurta vetovoimaa ollut toisiimme, vaikka pidimmekin toistemme seurasta.
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Ylläolevissa viesteissä puhutaan yöaikaan lähestymisestä.
Minä olen suomalainen nainen ja päiväsaikaan, selvinpäin lähestyvään mieheen suhtaudun aivan samoin kuin noihin ulkomailla kohtaamiini ihmisiin; mielenkiinnolla.
Ruikuttajia en kyllä jaksa. Enkä munattomia miehiä, jotka eivät naisen seurassa saa sanaa suustaan. Peräkammariin takaisin, mars.
Olet osa ongelmaa
Myönnän sen. Kummasti vaan en ole "osa ongelmaa" muualla maailmalla. Skotlannin kaverini eivät kertakaikkiaan voi käsittää tätä meikäläisten jäyhää touhua, jossa ihmiset istuu yksinään tuoppi kourassa kyräilemässä.
Vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen; ei, en ymmärrä vaikeutta, jos sitä perustellaan sukupuolella. Mikäli haluaa parisuhteen, tee kaikkesi sen eteen. Oli sitten mies tai nainen.
Itsekin teen alotteita, mutta todellakin odotan mieheltä samaa. Jos minä menen juttusille, mies saa luvan pyytää numeroa ja soittaa. Jos mies pyytää treffeille, seuraaville treffeille minä teen aloitteen. Soutaa, huopaa.
Mukavaa saada yksi fiksu nainenkin keskusteluun. Näin se nimenomaan menee, että molempien osapuolten tulisi olla aktiivisia ja osoittaa kiinnostuksensa.
Sosiaalisia ja reippaita naisia on vain Suomessa niin äärettömän harvassa. Enemmän on näitä tuijottelijoita. Ihan oikeesti kuka jaksaa sellaisten rautakankien kanssa vääntää.
Niinpä. Yksi tällainen nainen tuli Tinderissä vastaan ja kylläpä oli mukavaa kuinka helppoa kaikki oli hänen kanssaan. Juteltiin yksi ilta ja seuraavana päivänä jo tavattiin. Parin päivän päästä uudestaan ja sen jälkeen muutama viikko, jonka jälkeen totesimme, että ei tästä suhdetta tule, koska meillä oli ihan erilaiset suunnitelmat elämän suhteen, eikä meillä myöskään mitään kovin suurta vetovoimaa ollut toisiimme, vaikka pidimmekin toistemme seurasta.
Vai kävikö niin että tapasit ihmisen jonka kanssa ns. natsasi? Minua ja miestäni tuskin kukaan olisi voinut nuorena sanoa sosiaalisiksi ja reippaiksi, mutta meidän kohtaamistamme luonnehti juuri tuo helppous. Puhuttiin tuntikausia, kaikki lutviutui vaivattomasti. Minusta tämä mitä kirjoitat kuvaa juuri niitä vaaroja mitä red pill -ideologiassa piehtarointi pidemmän päälle aiheuttaa. Rupeat näkemään kaikki elämässäsi eteen tulevat hyvät asiat katkerien lasien läpi. Okei, teistä ei tullut paria mutta kohtasit silti hyvän ehdokkaan ja ihmisen jonka kanssa synkkasi big time, ja nyt ainoa mitä tästä jäi sulle käteen on katkeruus siitä minkälaisia "suomalaiset naiset" on.
Käyttäjä9876 kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Ylläolevissa viesteissä puhutaan yöaikaan lähestymisestä.
Minä olen suomalainen nainen ja päiväsaikaan, selvinpäin lähestyvään mieheen suhtaudun aivan samoin kuin noihin ulkomailla kohtaamiini ihmisiin; mielenkiinnolla.
Ruikuttajia en kyllä jaksa. Enkä munattomia miehiä, jotka eivät naisen seurassa saa sanaa suustaan. Peräkammariin takaisin, mars.
Olet osa ongelmaa
Myönnän sen. Kummasti vaan en ole "osa ongelmaa" muualla maailmalla. Skotlannin kaverini eivät kertakaikkiaan voi käsittää tätä meikäläisten jäyhää touhua, jossa ihmiset istuu yksinään tuoppi kourassa kyräilemässä.
Vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen; ei, en ymmärrä vaikeutta, jos sitä perustellaan sukupuolella. Mikäli haluaa parisuhteen, tee kaikkesi sen eteen. Oli sitten mies tai nainen.
Itsekin teen alotteita, mutta todellakin odotan mieheltä samaa. Jos minä menen juttusille, mies saa luvan pyytää numeroa ja soittaa. Jos mies pyytää treffeille, seuraaville treffeille minä teen aloitteen. Soutaa, huopaa.
Mukavaa saada yksi fiksu nainenkin keskusteluun. Näin se nimenomaan menee, että molempien osapuolten tulisi olla aktiivisia ja osoittaa kiinnostuksensa.
Sosiaalisia ja reippaita naisia on vain Suomessa niin äärettömän harvassa. Enemmän on näitä tuijottelijoita. Ihan oikeesti kuka jaksaa sellaisten rautakankien kanssa vääntää.
Niinpä. Yksi tällainen nainen tuli Tinderissä vastaan ja kylläpä oli mukavaa kuinka helppoa kaikki oli hänen kanssaan. Juteltiin yksi ilta ja seuraavana päivänä jo tavattiin. Parin päivän päästä uudestaan ja sen jälkeen muutama viikko, jonka jälkeen totesimme, että ei tästä suhdetta tule, koska meillä oli ihan erilaiset suunnitelmat elämän suhteen, eikä meillä myöskään mitään kovin suurta vetovoimaa ollut toisiimme, vaikka pidimmekin toistemme seurasta.
Vai kävikö niin että tapasit ihmisen jonka kanssa ns. natsasi? Minua ja miestäni tuskin kukaan olisi voinut nuorena sanoa sosiaalisiksi ja reippaiksi, mutta meidän kohtaamistamme luonnehti juuri tuo helppous. Puhuttiin tuntikausia, kaikki lutviutui vaivattomasti. Minusta tämä mitä kirjoitat kuvaa juuri niitä vaaroja mitä red pill -ideologiassa piehtarointi pidemmän päälle aiheuttaa. Rupeat näkemään kaikki elämässäsi eteen tulevat hyvät asiat katkerien lasien läpi. Okei, teistä ei tullut paria mutta kohtasit silti hyvän ehdokkaan ja ihmisen jonka kanssa synkkasi big time, ja nyt ainoa mitä tästä jäi sulle käteen on katkeruus siitä minkälaisia "suomalaiset naiset" on.
Miten ihmeessä tekstisi alkuosa ja loppuosa liittyvät toisiinsa? Oletko mahdollisesti kännissä?
Minulle jäi tuosta tapailusta hyvät fiilikset. Miksi minä olisin tullut siitä katkeraksi, että minulla oli miellyttävää jonkun ihmisen kanssa, mutta meidän ei kannattanut olla yhdessä?
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Käyttäjä9876 kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä4255 kirjoitti:
Normaali nainen? kirjoitti:
Miten minusta tuntuu, että tämä kohtaamattomuus - hakee nyt sitten parisuhdetta tai kevyempää-, on ongelma vain täällä pohjoisessa.
Vähän lämpöasteita ja rennonpaa meininkiä, niin avot.
Enpä ole brittipubissa tai keskieurooppalaisissa kahviloissa joutunut paljoa yksin olemaan. Täällä saan istua aivan rauhassa.
Onhan Suomessakin paljon helpompi löytää seuraa kesällä. Tinder-treffejä on paljon helpompi sopia, kun voi mennä vain puistoon istumaan tai jotain.
En tarkoittanut treffejä vaan sitä, että suunnilleen kelle tahansa voi missä tahansa tehdä aloitteen ja se on normaalia elämää.
Olen nainen, joka on jonkin verran matkaillut yksin. Olen kielitaitoinen, joten minun on helppoa liikkua monessa maassa. Esimerkiksi Saksassa en erotu äkkiseltään muista. Yhden päivän aikana olen parhaimmillaan tutustunut varmaan yli kymmeneen ihmiseen. Ihan vaan junassa, kahvilassa, kaupassa, shoppaillessa, kävellessä, rannalla.
Mitenkään poikkeuksellisen kaunis tai puhelias en ole. Tavallinen.
Sama juttu on ollut Englannissa, Skotlannissa ja Espanjassa (missä toki ymmärrän vaaleuden viehätyksen). En tykkää humalahakuisesta juomisesta, joten on ollut niin hienoa tutustua ihmisiin tosta vaan.
Täällä minua ei lähesty kukaan selvinpäin.
No eihän nyt Suomessa kukaan täysipäinen mies ryhdy tekemään tuttavuutta tuntemattoman naisen kanssa. Eikä sitä syytä tarvitse paljoa ihmetellä. Senkun lukee edellisiä kirjoituksia. Suomalaiset naiset pelkäävät niin paljon että on parempi ettei edes katso sinnepäin. Suosittelen että jokainen hakee kumppaninsa ulkomailta. Sieltä missä ihmiset uskaltavat vielä olla vapaasti sosiaalisia. Niin ainakin minä olen tehnyt.
Ylläolevissa viesteissä puhutaan yöaikaan lähestymisestä.
Minä olen suomalainen nainen ja päiväsaikaan, selvinpäin lähestyvään mieheen suhtaudun aivan samoin kuin noihin ulkomailla kohtaamiini ihmisiin; mielenkiinnolla.
Ruikuttajia en kyllä jaksa. Enkä munattomia miehiä, jotka eivät naisen seurassa saa sanaa suustaan. Peräkammariin takaisin, mars.
Olet osa ongelmaa
Myönnän sen. Kummasti vaan en ole "osa ongelmaa" muualla maailmalla. Skotlannin kaverini eivät kertakaikkiaan voi käsittää tätä meikäläisten jäyhää touhua, jossa ihmiset istuu yksinään tuoppi kourassa kyräilemässä.
Vastatakseni alkuperäiseen kysymykseen; ei, en ymmärrä vaikeutta, jos sitä perustellaan sukupuolella. Mikäli haluaa parisuhteen, tee kaikkesi sen eteen. Oli sitten mies tai nainen.
Itsekin teen alotteita, mutta todellakin odotan mieheltä samaa. Jos minä menen juttusille, mies saa luvan pyytää numeroa ja soittaa. Jos mies pyytää treffeille, seuraaville treffeille minä teen aloitteen. Soutaa, huopaa.
Mukavaa saada yksi fiksu nainenkin keskusteluun. Näin se nimenomaan menee, että molempien osapuolten tulisi olla aktiivisia ja osoittaa kiinnostuksensa.
Sosiaalisia ja reippaita naisia on vain Suomessa niin äärettömän harvassa. Enemmän on näitä tuijottelijoita. Ihan oikeesti kuka jaksaa sellaisten rautakankien kanssa vääntää.
Niinpä. Yksi tällainen nainen tuli Tinderissä vastaan ja kylläpä oli mukavaa kuinka helppoa kaikki oli hänen kanssaan. Juteltiin yksi ilta ja seuraavana päivänä jo tavattiin. Parin päivän päästä uudestaan ja sen jälkeen muutama viikko, jonka jälkeen totesimme, että ei tästä suhdetta tule, koska meillä oli ihan erilaiset suunnitelmat elämän suhteen, eikä meillä myöskään mitään kovin suurta vetovoimaa ollut toisiimme, vaikka pidimmekin toistemme seurasta.
Vai kävikö niin että tapasit ihmisen jonka kanssa ns. natsasi? Minua ja miestäni tuskin kukaan olisi voinut nuorena sanoa sosiaalisiksi ja reippaiksi, mutta meidän kohtaamistamme luonnehti juuri tuo helppous. Puhuttiin tuntikausia, kaikki lutviutui vaivattomasti. Minusta tämä mitä kirjoitat kuvaa juuri niitä vaaroja mitä red pill -ideologiassa piehtarointi pidemmän päälle aiheuttaa. Rupeat näkemään kaikki elämässäsi eteen tulevat hyvät asiat katkerien lasien läpi. Okei, teistä ei tullut paria mutta kohtasit silti hyvän ehdokkaan ja ihmisen jonka kanssa synkkasi big time, ja nyt ainoa mitä tästä jäi sulle käteen on katkeruus siitä minkälaisia "suomalaiset naiset" on.
Miten ihmeessä tekstisi alkuosa ja loppuosa liittyvät toisiinsa? Oletko mahdollisesti kännissä?
Minulle jäi tuosta tapailusta hyvät fiilikset. Miksi minä olisin tullut siitä katkeraksi, että minulla oli miellyttävää jonkun ihmisen kanssa, mutta meidän ei kannattanut olla yhdessä?
Jättäisit nuo kännikommentit väliin. Katkeruus tulee siitä mitä johtopäätöksiä tapahtuneesta vedät ja joista ollaan tässä jo päästykin tölvinnän muodossa kollektiivisesti nautiskelemaan. Lasi on joko puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjä ja kovin tyhjältä nyt näyttää, nuo suomalaiset naiset.
Lisäänpä vielä yllä olevaan että olen tavannut elämäni aikana varmasti tuhansia miehiä ja kolmen kanssa on ollut se helppouden ja sielujen sympatian tunne. Yksi näistä on mieheni ja kaksi sellaisia että kiertelimme toisiamme kuukausia mutta siitä ei vain tullut mitään. Toisen kanssa ei tullut mitään siksi että puuttui seksuaalinen vetovoima ja toisen kanssa siksi että seksuaalista vetovoimaa oli vaikka kuinka mutta mitään muuta yhteistä ei sitten ollutkaan. En tee tästä sitä johtopäätöstä että suomalaiset miehet on ihan paskoja, vaan ajattelen että juuri itsen kanssa tietyllä tavalla synkrossa olevaan ihmiseen törmääminen on harvinaista herkkua. Kaikki ei löydä sellaista ikinä.
Minua lähestyi mies. Luuli ulkomaalaiseksi, niin teki ehkä helpommaksi. Nykyisin asutaan yhdessä.
Miksi, oi miksi sinäkin et ole hankkinut puolisoa ulkomailta.