Imetysvauhkoilusta!!!!

Todettiin että vauva on kasvanut hyvin pääasiassa tissimaidolla.



Ja minä rassukkaa kun luulin, että ne 100 ml jotka lapselle annettiin pullosta, olivat hänen pääasiallinen ravintonsa. Neuvolassa sain kuulla, että vastasyntynyt syö keskimäärin 500-700 ml päivässä, eli loppu olikin minun tisseistäni kotoisin.



On tosi ikävää jos imetystä neuvolan taholta yritetään horjuttaa. Heidän tehtävänsä kun käsittääkseni on nimenomaan tukea.



Itse asiassa samana päivänä kun olin käynyt 3-viikkoisneuvolassa, loppui iltapullon anto. Pikkuinen otti tutin ja kävi illalla nätisti nukkumaan eikä jäänyt tyhjää rintaa jyystämään jyystettyään sitä jo tuntikausia. Se oli onnellinen päivä.



Meidän pikkuisen tytön isi oli omasta puolestaan ihan vähän katkera, koska hänen mielestään meidän suloisen, suurisilmäisen pikkuihmisen ruokkiminen oli ollut todella ihanaa. Mutta toki hänkin oli iloinen kun pieni sai tissiä, josta niin kovasti tykkäsi.

En minä ainakaan tiedä niistä mitään. Sairaalassa esikoisen kanssa itkin kun maito ei noussut, mua varoiteltiin että pumpulla ei kannata pumpata ettei maitoa tule liikaa. No ei koskaan tullut edes tarpeeksi. Keltaisuuden takia pojalle tungettiin lisämaitoa naamaan minkä kerkisivät (70ml/3h) enkä minä osannut tehdä mitään. Stressasin itseni aivan masennuksen partaalle kun yritin saada maidon nousemaan ja pojan huolimaan rintaa, elämä helpottui vasta kun lakkasin yrittämästä, imetin sen verran kuin maitoa tuli ja loput annoin pullosta, pojasta tuli suorastaan enkeli kun sai tarpeeksi syödäkseen.



Toinen lapsi oli alusta asti paremmin rinnalla ja kaikki näytti sairaalassa hyvältä, mutta niin vaan ei maitoa noussut tarpeeksi yrityksestä huolimatta. Tällä kertaa otin vaan vähän rennommin eikä tilanne (mun kohdalla) päässyt yhtä pahaksi kuin edellisellä kerralla.



Lisäksi mullakin on pco ja nyt ekan kerran kuulin että se voi vaikuttaa imettämiseen? Itseasiassa aika helpotus kuulla, ehkä se voi olla syy mun kohdalla myös. (kuulisin mielelläni lisää, onko laittaa jotain linkkiä tai tietoa tutkimuksista tms?) Mulla kun ei siis tosiaan maito nouse kunnolla vaan pikkuhiljaa, sillä aikaa lapset on sitten tottuneet pulloon. Muitakin ongelmia on ollut ja summasummarum on molemmat saaneet ruokansa pullosta. En koe että mun tarvisi selitellä miksi en imetä eikä kohdalleni ole onneksi sattunut " imetysterroristeja" , mutta kyllä se silti aivan helvetisti harmittaa ettei imetys ole onnistunut. Kyllä varmaan minäkin lopulta olisin voinut imettää, mutta tietoa ja tukea ei ole ollut tarpeeksi. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, sitten joskus.

vai mistä voi johtua nämä ketjun lukuisat jutut siitä, kuinka imetys piti lopettaa kolmekuiselta, että äiti pääsi käymään jossain? Rintapumppu kun on hirveän kätevä laite just siihen, että vauvalle voi pumpata vaikka pakkasen täyteen maitoa, josta isukki sitten sulattelee sitä, ja pääsee luomaan sitä isä-vauva-suhdetta, kun äiti on kaffittelemassa kavereiden kanssa.



Ei vaan oikeasti, mua vaan alkoi vähän rassata tän ketjun ikionnelliset tarinat imetyksen lopettamisesta ja siitä, mikä taivas sen jälkeen aukeni. Okei, voihan se tosiaan monella olla niin, mutta just esim. toi, että imetys täytyy lopettaa, jotta äiti saisi omaa aikaa...eihän sen niin tarvitse mennä. Itse tein niin, että pumppailin n. desin päivässä maitoa jemmaan. Mulla ei heru maitoa pelkästään pumpulle, joten tein sen silloin kun vauva oli syömässä toiselta puolelta.



Ja maidon loppumisesta... mulla esikoisen kohdalla " loppui maito" kun vauva oli sen maagisen 3kk. Sen jälkeen aloin pullorumban, enkä oikeastaan yhtään kuunnellut vauvaa ja vauvan tarpeita, vaan olin vaan ihan varma, että maito loppuu, ja vauvan pitää saada korviketta. Nyt mulla on toinen poika 7kk, ja niillä merkeillä, joiden mukaan maito esikoiselta loppui, multa ei olisi koskaan tullut pisaraakaan maitoa. Maito ei ensinnäkään koskaan selkeästi noussut. Vauva oli aluksi tiheästi rinnalla, ja luulin, että raukka kärsii, eikä saa evästä. Yritin jo jossain vaiheessa korviketta antaakin, mutta vauva nukkui eikä huolinut...no seuraavana päivänä oli neuvola, ja vauvan paino oli noussut alta viikossa puoli kiloa. Että kyllä sitä maitoa tuli, vaikka muuta luulin.



Muutenkin, jos tämä kuopus olisi esikoinen, olisin varmasti jo siirtynyt korvikkeeseen, ihan vaan jo vauvan " huonon" kasvun takia. Mutta kun on esikoisen neuvolakortti mihin verrata, niin voi todeta, että pojat ovat lähes saman kokoisia, esikoinen oli sentin pidempi ja kuopus 50g painavampi 6kk neuvolassa. Ja esikoinenhan siis " kasvoi" korvikkeella. (Sitaateissa siksi, että mun vauvat vaan on kirppuja : ))



Mun puolestani kaikki tehköön miten tykkää, ja koska kaikki muut morkkaa sitä Vilperttiä vai mikä olikaan, niin mä sanon sille että jee, hyvä ViIpertti!



Lopuksi vielä, jokainen saa tehdä elämässään sellaisia ratkaisuja kuin parhaaksi näkee, mutta eikö elämä olisi aika paljon helpompaa, jos ei niin hirveästi ottaisi itseensä toisten sanomisista? Ja jos jollain on vahvat mielipiteet imetyksestä, niin antaa olla. Mä en kyllä ole koskaan tavannut mitään erityisen imetysvouhkaajia, ainakaan tosielämässä. TOisaalta mä en ole mikään erityisen herkkänahkainen, joten en välttämättä edes kiinnitä huomiota, jos joku minua arvostelee. Ja ihan suosiolla voin tämän hetken tietämykselläni sanoa, että itse sössin esikoisen imetyksen, ei se ole mun itsearvostuksesta tai itsetunnosta tai mistään pois.



Eikä mun ole edes pakko olla mikään paras äiti, voin olla vaikka huonokin : ) Lapsiani kuitenkin rakastan, ja nuokin tuntuvat musta tykkäävän. Tosin esikoinen eilen totesi päiväunillemenotaistelun jälkeen, että " äiti, mä en jaksa enää sinua rakastaa" , mutta onneksi tilanne oli jo tänään korjaantunut, ja poika taas rakastaa äitiä.

Nyt vähän provosoiduin, se kai oli tarkoitus? Jos oli mulla imetyksen alku vaikeaa, pumppua en olisi kovin kauan enempää kuin sen n. 1,5 kk kestänyt! Pumpulla herahtaminen kesti ties kuinka kauan ja mitä enemmän vauva kasvoi, sitä heikoimmin pumppusaalis riitti. Kaikki vain eivät pumppaamallakaan saa tarpeeksi maitoa, vaikka kokeilisi kaikki imetystuen nettisivujen ja sairaaloiden lypsyhuoneiden vertaistuen neuvot.

Rekkalepakko:

vai mistä voi johtua nämä ketjun lukuisat jutut siitä, kuinka imetys piti lopettaa kolmekuiselta, että äiti pääsi käymään jossain? Rintapumppu kun on hirveän kätevä laite just siihen, että vauvalle voi pumpata vaikka pakkasen täyteen maitoa, josta isukki sitten sulattelee sitä, ja pääsee luomaan sitä isä-vauva-suhdetta, kun äiti on kaffittelemassa kavereiden kanssa.

Esikoistani imetin 7kk täysin onnistuneesti. Olisin imettänyt kauemminkin, mutta aloin odottaa toista lastamme ja poika alkoi hylkiä rintaa. Selitykseksi lääkäriltä sain että maidon maku muuttui raskauden myötä.



Toisen lapsemme imetys meni ihan pieleen oman väsymykseni ja stressini takia. Minulla oli kaksi pientä ja mies paljon töissä ja kaikki muutkin asiat meni silloin pieleen. Väsyin tosi pahasti ja lopetin imetyksen vauvan ollessa 1,5 kk. Maito hiipui ja hiipui jatkuvan väsymykseni takia.



Kolmas lapsemme on 4kk ja en imetä enää. Vauva oli teholla sairaalassa ja mun maidonnousu oli aikas hidasta. Kottin päästiin ja imetin minkä sain imetettyä, välillä vauva täysin tyytyväinen pelkkään tissin, välillä taas itkien ja huutaen rinnalla...Ihottumat vaivasivat poikaa heti alusta asti ja pojan ollessa 3kk ikäinen lopetin imetyksen kun poika enää öisin sitä huoli. Ja kappas vaan , imetyksen loputtua ihottumat parani ja nyt kiinteiden aloittamisen myötä selvisi että esim. peruna on yksi pahimmista ihottuman aiheuttajista!! Aluksi olin todella surullinen etten onnistunut tämänkään imetyksen kanssa, mutta nyt on helpottavaa tietää mistä vauvan märkivä ihottuma jo vastasyntyneenä johtui.



Esikoiseni on sairastanut elämänsä aikana todella paljon(nyt 6v). On ollut korvatuhduskierrettä, allergista nuhaa, migreeniä..vaikka mitä.Ja hän siis sai rintamaitoa 7kk, täysimetystä 5kk.



Toinen joka ei saanut rintamaitoa kuin kuukauden, ei ole ollut kuin kaksi kertaa kipeänä, nyt 5v. ei allergioita tai muutakaan.



Ja tämä kolmas siis allerginen jo syntyessään....



Eli ei se imetyksestä aina ole kiinni millasia lapsia tulee!! Omani ovat muutoin empaattisia ja tuntevia lapsia, en ole siis pilannut heitä imetyksellä tai imettämättömyydelläni!

Kyllä kuulen edelleen kommentteja etten imetä vauvaani. Mutta minäpä en ole tilivelvollinen kenellekään ja kun syyni tiedän miksi nämä asiat ovat menneet miten ovatkin, niin eikö se riitä. Rakastan lapsiani ja hoidan heidät niin hyvin kuin voin. Toki äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle, mutta kyllä sillä korvikkeelläkin hyvin kasvaa:) En puolustele omaa ratkaisuani tämän kolmanen imettämättömyydestä. sen tiedän että poikani on hyväntuulinen ja onnellinen vauva!



Tehköön jokainen äiti niinkuin parhaaksi näkee..ja mistä meistä kukaan tietää asioiden taustoja miksi joku jättää imettämättä tai imettää lastaan 2 vuotiaakasi?! Millä pirun oikeudella joku kassaneiti voi arvostella Tuttelin ostoa kun ei se jumankauta tiedä mitään asian taustoista!

ne jotka antavat korviketta kokevat kuinka palstalla kaikki ovat imetysvauhkoilijoita ja " täysimettävät hinnallla millä hyvänsä puoli vuotta" . Minä, joka kai sitten olen imetysmyönteinen ja olen täysimettänyt kaikkia lapsiani sen puoli vuotta koen että " kukaan ei enää tunnu täysimettävän vaan kaikki antavat korviketta" . Eli varmaan aika subjektiivinen asia tuo miten " kaikki muut tekevät" ... Vähän sama kun jos itse kovasti yrittää tulla raskaaksi kuitenkaan tulematta niin tuntuu että joka ikinen vastaantuleva nainen on raskaana, toisaalta jos itse on raskaana ja on jo tukala olo ja raskaus ei ole mitenkään mukavaa aikaa niin yllättäen tuntuu että kukaan muu koko maailmassa ei varmaan ole raskaana ja kärsi niin kuin minä.



Kaikilla on eri arvot, jollekulle imetys ei vaan kertakaikkiaan ole niin iso ja tärkeä juttu että sen eteen viitsisi ns. antaa kaikkensa. Toisille imetys on sitten kaikki kaikessa ja epäonnistuminen saattaa suunnilleen kaataa maailman. On tosi vaikeaa tällla tavalla nettipalstalla tehdä vertailuja siitä kuka on tehnyt kaikkensa ja kuka ei.



Minun mielipiteeni on että MINULLE imetys oli tärkeää ja luovuin sen takia monesta jutusta. Korvike on nimensä mukaan jotakin aitoa korvaavaa ainetta jota annetaan jos tätä " ehtaa" ei jostain syystä voi antaa. En kuitenkaan mittaa äidin arvoa imetyksessä ja tiedän että korvike on hyvää ravintoa vauvalle. Minulla on yhdet arvot, jollakin toisella jotkut toiset arvot. Kun lapsi kasvaa niin tulee yhä enemmän erilaisia kasvatustapoja ja erilaisia arvoja. Mulla on ollut imetys tärkeää, mulle on perhepeti ollut tärkeä, toisaalta olen laittanut esikoisen päiväkotiin 1-vuotiaana jne jne. Näitä riittää eikä kukaan voi olla " täydellinen" kaikessa - vaikka mitä se täydellinenkään tarkottaa, subjektiivistahan sekin on...

niin mulla on vaan yhden tyyppinen tapaus joka ärsyttää ja kiukuttaa kun tulee vastaan kerta toisensa jälkeen (vaikka se ei minun asiani olekaan), siis: äiti haluaa imettää, imetys sujuu ja vauva on tyytyväinen mutta NEUVOLA painostaa alottamaan kiinteät aikasin tai antamaan velliä tms. Ja syyt tähän ovat naurettavia: vauva on liian kevyt, liian painava, nukkuu liian huonosti tai mitä tahansa. Tuntuu että joillain neuvolantädeillä on periaate että täysimetystä ei suositella vaan keksitään mikä tahansa syy että pitää antaa korviketta/kiinteitä. Yksi typerimmistä oli että vauva oli parissa viikossa ainoastaan lisännyt painoaan, ei siis kasvanut pituutta ja tädin diagnoosi oli että äidinmaito pelkästään ei enää riittänyt vauvan pituuden kasvattamiseen vaan ainoastaan vauvan paino nousi - piti siis antaa korviketta lisäksi.

totta on, mitä joku jo totesikin, eniten vauhkoavat ne, jotka syöttävät korviketta. Eli todellakin osutaan arkaan paikkaan.



En missään vaiheessa ole kertonut, onko imetys itselläni onnistunut. Enkä ole syyttänyt ketään muuta siitä, ettei se ole onnistunut. Totesin kirjoituksessani imetyksen ja vauvojen ruokkimiseen liittyvät faktat, joita esim. äidinmaidon kiistaton paremmuus korvikkeisiin verrattuna on. Eihän ihmissukua olisi, jos äidit eivät olisi kautta aikojen lapsiaan omalla maidollaan ruokkineet. On turha yrittää kiistää, ettei äidinmaito olisi parasta ravintoa. Tämä ei ole syyllistämistä, vaan tosiasioiden totetamista.



Ja kuten kirjoituksessani totesin, niin näkyy tässäkin pinossa olevan ihmisiä, jotka perustelevat korvikkeen antoa sillä, että äiti saa omaa aikaa, kun pääsee piipahtamaan ulos. Kuten rekkalepakko jo mainitsikin, niin rintapumppu tuntuu olevan monille täysin vieras juttu. Ja varmaan kannattaisi miettiä näitä juttuja jo ennenkuin aletaan hankkia lapsia: vauva-aika on pakosti sitovaa, sitoi sitten imetys tai muu lapsen tarve. Vauva-aika on lopulta todella lyhyt, samoin aika, jonka vauva on vain äidistään imetyksen takia riippuvainen. Eikä vauvan riippuvuus ja tarvitsevuus lopu imetyksen loppumiseen...=)



Mielestäni näistä asioista on kyettävä puhumaan suoraan. Tuntuu olevan todella poikkeuksellista, että imetetään alkukuukausia pidempään. Helposti luovutetaan jo ensimmäisten raivareiden tai tiheän imun kausien aikana. Johtuneeko sitten tietämättömyydestä, opastuksen puuttesta vai siitä, että halutaan päästä helpommalla, kun tiedetään, että voi antaa myös korviketta ja huuto ja kitinä rinnalla loppuu.



En kirjoituksessani ottanut kantaa muuta kuin siihen, että korvikkeen antoa perustellaan usein nurinkurisesti ja tosiasioita kääntelemällä. Tämä pino on siitä oiva osoitus. Tarkoitan, että korvikkeesta tekemällä tehdään parempaa ja hienompaa kuin äidinmaito. Ja näinhän asia ei ole. Päähäni ei edellenkään mahdu, miten lehmänmaitopohjainen tai pavuista (soijasta) tehty ravinteilla rikastettu maito voisi olla parempaa kuin ihmisen poikaselleen tuottama maito.



Kuten ensimmäisessä viestissäni jo mainitsin, niin korvikkeen antajat selittelevät ja puolustelevat omaa toimintaansa ärhäkästi. Ja tämä todistaa, miten herkkä asia korvikkeen anto sitten on. Jos nämä korvikeäidit olisivat itse sinut asian kanssa, niin ei tarvitsisi hyökätä. En kirjoituksessani moittinut korvikkeen antajia, vaan totesin biologiset faktat.



Tuntuu, että nykyäitien keskuudessa täytyy ennemminkin puolustella sitä, että imettää omaa lastaan ja selitellä, miksei anna 4-kuiselleen jo soseita tai vellejä. Tai täytyisi ilmeisesti potea huonoa omaatuntoa siitä, että maito riittää. Jos tällä palstalla kysyy neuvoja esim. suihkutisseihin tai maidon liikatuotantoon, saa paljon vähemmän vastauksia kuin siihen, antaako yöllä korvikkeen huoneenlämpöisenä vai ei.



Ja itse asiassa korvikkeen kanssa pääsisi niin helpolla, ei tarvitsisi kantaa täysiä rintoja, pelätä vaatteiden sotkeutumista maitoon, jonka tahrat eivät lähde kunnolla pois, yöllä voisi nukkua mahallaan ilman rintatulehduksen pelkoa, ennen yösyöttöä ei tarvtsisi nousta pumppaamaan maitoa, jotta se ei sitten syötöllä suihkua vauvan suuhun ja hermostuta tätä. Olisi kiva, ettei sänky, lakanat ja petarit haise happamalle rintamaidolle, olisi kiva, että etumus ja rintojen koko olisivat jo ristiäisissä raskautta edeltävissä mitoissa, jne jne. Olisi kiva lähteä kaupungille vain korviketetra ja pullo mukana, eikä tarvitsisi kuljettaa joko pumpattua maitoa kylmäkallejen kanssa tai etsiä sopivaa imetyspaikkaa. Olisi mukava, ettei tarvitsisi pidempään lapsesta erossa ollessa seurustella rintapumpun kanssa vaikkapa juhlapaikan vessassa, junassa tai jossakin muualla, kun rinnat ovat pinkeänä maidosta.



Kaikesta tästä huolimatta katson, että lapselle parasta on äidinmaito, jos kerran sitä on saatavilla. Eri asia on, jos rinnat eivät esim. leikkauksen tms. elimellisen vian vuoksi tuota riittävästi maitoa. Tai äidillä on lääkitys, joka estää imetyksen. Mutta se, että varmasti yli puolet äideistä tälläkin palstalla sanoo, ettei maitoa vain tule, ei voi yksinkertaisesti pitää paikkaansa. Missä vika: opastuksessa, maltin puutteessa vai korvikkeen helppoudessa?



Lukekaapa tämä pino uudestaan läpi. Terävimmin esim. omaa kirjoitustani kohtaan ovat hyökänneet nimenomaan korvikkeen antajat. Mistä johtunee? Viittaan edelleen ensimmäiseen kirjoitukseen: selittelyä ja huonon omatunnon paikkausta. Eri asia on, tarvitseeko siitä potea huonoa omaatuntoa.

Noh, minen välitä niinkään henkilökohtaisesti kärkkäistä ja arvostelevista viesteistäsi mutta uskon, että monen imetyksen syystä tai toisesta keskeyttäneen äidin päässä kiehahtaa. Enkä ihmettele.

Samalla kun paasaat kuinka mahtava juttu imettäminen on, ihmettelet miksi korvikkeen antajat ovat niin herkkiä puolustautumaan. Juuri sinunlaistesi takia jotka vain hokevat kuinka äidinmaito on parempaa ja korvike korviketta. Eikö se nyt ole pääasia, että vauva ja äiti voivat hyvin, vauva kasvaa ja on onnellinen? Pitäisikö kaikkien väkisin imettää ainakin 6kk vaikkei vauva kasva,itkee koko ajan ja äiti väsyy pahemman kerran? En käsitä edelleenkään kuinka SINUN vauvaasi vaikuttaa se, että jotkut antavat korviketta?



Ja toiseksi se, että jostainhan se korvike on jalostettava. Korvike ei ole lähelläkään lehmänmaitoa vaikka on siitä alunperin lähtöisin. Tajuat sen varmaan itsekkin.



On totta, etten minäkään täysin ymmärrä miksi lopettaa imetys jos maitoa tulee. Syyt moneenkin imetyksen keskeytykseen ovat hyvin, hyvin henkilökohtaisia eikä ketään kiinnosta niitä vilperteille tai kenellekkään muullekkaan selventää koska asia ei yksinkertaisesti teille kuulu, ei millään muotoa.



Sekin kuinka yritämme keksiä hyviä puolia korvikkeesta, on täysin inhimillistä. Pitäisikö meidän vain koko ajan surra kuinka olemme epäonnistuneita, epäkelpoja äitejä? Se, että löydämme näitä ihan oleellisia ja elämää helpottavia asioita korvikkeista huojentaa vähän

sitä pahaa oloa. Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että kun huomasin ettei maito nouse yrityksistä huolimatta en potenut huonoa omaatuntoa. Kaikki on hyvin,poika on terve ja kasvaa.



En väitä että korvike olisi hienompi asia kuin äidinmaito, mutten käsitä sitäkään, että pitäisi vauvat pitää nälässä?



(ai niin, ja niitä korvikkeita on ikuisuuksia valmistettu ties mistä puurohiutaleista ihan kotikonstein, kuten minun miehelleni ja on täysin terve yksilö.Itse asiassa sairastelee kerran vuodessa :)

Tämä on siis keskiarvo kun kaikki lapset huomioidaan. Näin kirjoitti Kaleva. Siinä on miettimistä sekä imettäville että ei-imettäville. Jotain on vialla ja pahasti, jos suositusten mukaan imettävät ovat selkeä (ja katoava?) vähemmistö. Tässä maassa kuitenkin lähes kaikki äidit pitävät äitiyslomansa, joten töiden tekemiseen imetys ei kaadu. Mihin se sitten kaatuu? Veikkaan puutteelista tietoa ja neuvonnan puutetta sekä ennen kaikkea neuvoloiden nurinkurista opastusta.

Syy puolusteluun on varmaan se, että vaikka äidinmaito on yleensä lapselle parasta ravintoa, se ei aina sitä ole. Näitä tilanteita tutkitusti ja todistetusti on. Piste. Mun mielestäni asia on niin simppeli, että jos oma maito ei riitä, annetaan toisen äidin maitoa tai korviketta. Näin on ennenkin tehty, siksi ihmiskunta porskuttaa. Joskus korvike voi olla parempi vaihtoehto kuin äidinmaito, joskus äidinmaito yksinään ei riitä turvaamaan lapsen ravinnonsaantia.



Me luetaan tätäkin ketjua niin eri silmin. Mä en huomannut liiemmin viestejä, joissa korvikkeen antoa olisi perusteltu oman ajan saamisella. Se voi olla yksi etu, mutta ei yleensä syy.



Suositusten vetämisessä peliin on usein syyllistämisen makua. Harva äiti ajattelee vastasyntynyttä katsellessaan, että teenpäs nyt osani, jotta Suomen imetysluvut nousevat ;) Osittaisimetys voi olla onnistunut imetys, riippuu katsantokannasta. Mutta kuten jo aiemmin kommentoin, tukea pitäisi olla saatavilla helpommin, ja neuvoloiden olisi syytä ajanmukaistaa koulutustaan siltä osin.



Toivon, ettei tätä viestiä nyt tulkittaisi siten, etten olisi sinut imetykseni ja korvikkeiden kanssa. Halusin vain osaltani todeta faktoja ja vääriä käsityksiä, joita äidinmaidon merkitykseen liittyy. Voin ihan rehellisesti sanoa panostaneeni imetykseen siksi, että se oli mulle helpointa. Vauvan kannalta peli oli niin sanoakseni jo menetetty, ei ollut enää niin väliksi, saiko hän korviketta vai äidinmaitoa. Näinkin voi käydä.

onpas todellakin lyhyt aika jos on vain 1,5 kk tuo täysimetyksen keskimääräinen kesto!!



Minusta tuntuu, että todella moni imetys luultavasti lopahtaa juuri tuen puutteeseen. Jos minä olisin omaan neuvolaani aikoinaan luottanut kun sain kaksoset, en luultavasti olisi imettänyt kovin pitkään. Kuten aikaisemmassa viestissä kerroin, neuvolan täti on aina painostanut aloittamaan kiinteät aikaisin. Kun toinen kaksosistani heräsi usein syömään yöllä n. 3 kk:n iässä (oli siis rintamaidolla), piti tädin mukaan heti aloittaa kiinteät. Kun sitten tyhmänä aloitin, pahenivat yöheräilyt koska poika sai selvästi mahanpuruja perunasta! Eivät ne yöheräilyt siltikään loppuneet kuin vasta vuoden iässä vaikka poika sai tosiaan korvikettakin aina silloin tällöin.



Nyt tämän kolmannen imetyksen kohdalla kerroin neuvolassa että vauvani joskus raivoaa iltaisin rinnalla ja että se selvästi johtuu väsymyksestä ja siitä että haluaisi jotain lutkuttaa ja raivoaa kun rinnasta tuleekin maitoa ja masu on täynnä. Siksi olen iltaisin tarjonnut tuttia. Tädin kommentti siihen oli kuitenkin, että ehkä hän raivoaa koska sieltä tulee liian vähän maitoa??? Joopa joo, mutta kun näin ei ole! Enköhän minä itse näe että pojalla valtaisa imemisen ja läheisyyden tarve. Tulee vain sellainen mieleen, että ehkä olisi parempi vain itselle pitää suu supussa tai sitten ottaa neuvolan kommentit vastaan mutta silti tehdä ihan kuten itse haluaa.. Pelkään vaan sitä, että taas aletaan tuputtaa kiinteitä aikaisessa vaiheessa tälle kolmannellekin.



Eli eivät ne rinnallaraivoamisetkaan juuri koskaan tarkoita sitä, etteikö sieltä rinnasta mitään tulisi. Monesti niihinkin löytyy muita syitä kuin maidon riittämättömyys.

Pikkukolmostamme (n.3kk) imetän parin tunnin välein vuorokauden ympäri, iltaisin annan lisäksi pullon korviketta koska se tuntuu olevan tarpeen. Esikoistamme ja keskimmäistä osittain imetin, osittain annoin korviketta ja kumpikin siirtyi täysin pullolapseksi 4-5kk iässä. En ole koskaan ottanut stressiä täysimetyksestä - jos imetyksellä lapsi ei tunnu tulevan tyytyväiseksi, annan korviketta lisäksi. Esikoinen sai eniten korviketta alusta saakka eikä hänellä (8v.) ole mitään allergioita. Kakkonen oli ihottumainen jo pariviikkoisena ja nykyisin koivuallergikko, epäilen olisiko pitkäkään täysimetys asiaan auttanut.



Esikoisen kohdalla v.1998 kiinteät yleisesti suositettiin aloitettaviksi jo 3kk iässä, vuonna 2000 suositus oli 4kk ja nyt vasta 6kk. Nyt imettelen lapsen halun mukaan ja tarvittaessa lisään korvikkeen määrää tai aloitan kiinteät aikaisemmin kuin 6 kk iässä. Itseäni on kuulemma aikanaan täysimetetty 1kk ja sen jälkeen annettu korviketta sekoitettuna tavalliseen lehmänmaitoon enkä ole keskivertoa sairaampi tai allergisempi minäkään. Mutta vauvanruoka-asiasta voi kukin tahollaan vouhkata mielin määrin, mielipiteitä on takuulla yhtä paljon kuin äitejäkin mikä on positiivinen juttu.

T: Kolmenäitee

Eläkä nyt provosoidu kun sanoin sua höpsöksi.

Mä en todellakaan tarkoittanut sun kaltaisiasi tapauksia, vaan nimenomaan ja VAIN JA AINOASTAAN NIITÄ jotka kirjoittivat, että kahvilta piti rynniä imettämään ja koko ajan vaan piti imettää jne jne. ja kamalaa oli kun oli niin kiinni vauvassa. Ja kuinka korvikkeelle siirtyminen antoi liikkumisen vapauden ja isäkin pääsi syöttämään jne. Koska jos vauva syö pullosta, niin kyllä se sieltä sitä pumpattua maitoa syö ihan yhtä lailla kuin korviketta.

Mun kommentti oli siis vain ja ainoastaan siihen, että onnistunut imetys lopetataan, jotta äitikin pääsisi kahville/jumppaan jne. koska senhän ei todellakaan tarvitse mennä niin.

Mulla ei itselläkään siis heru ollenkaan pelkästään pumpulle, ja jos on vähän aikaa pumppaamatta, niin " saalis" on ekoina päivinä tosi huono. Jos siis joku tulee nyt kertomaan, että kokeilin kerran pumpata ja tuli milli.

Ninni-03:

Nyt vähän provosoiduin, se kai oli tarkoitus? Jos oli mulla imetyksen alku vaikeaa, pumppua en olisi kovin kauan enempää kuin sen n. 1,5 kk kestänyt! Pumpulla herahtaminen kesti ties kuinka kauan ja mitä enemmän vauva kasvoi, sitä heikoimmin pumppusaalis riitti. Kaikki vain eivät pumppaamallakaan saa tarpeeksi maitoa, vaikka kokeilisi kaikki imetystuen nettisivujen ja sairaaloiden lypsyhuoneiden vertaistuen neuvot.

Rekkalepakko:

vai mistä voi johtua nämä ketjun lukuisat jutut siitä, kuinka imetys piti lopettaa kolmekuiselta, että äiti pääsi käymään jossain? Rintapumppu kun on hirveän kätevä laite just siihen, että vauvalle voi pumpata vaikka pakkasen täyteen maitoa, josta isukki sitten sulattelee sitä, ja pääsee luomaan sitä isä-vauva-suhdetta, kun äiti on kaffittelemassa kavereiden kanssa.

Sitä vaan, että tässä on kaksi ongelmaa joillakin meistä:



1) En saa koskaan maitoa herumaan pumppaamalla (lukuunottamatta paria ekaa kuukautta, jolloin pumppasin yhteensä puolisen litraa pakkaseen), koska minulla vain vauva osaa " heruttaa" . Olen kokeillut vaikka mitä konsteja, mutta maito ei nouse. No, alistuin " kohtalooni" ja täysimetin kahden tunnin välein 5,5 kk. Nyt olen antanut ihan kokeeksi korviketta kaksi kertaa, jos vaikka joskus haluaisin käydä jossain. Pumppaamalla en saa vapautta.



2) Vauva ei kelpuuta pakastettua äidinmaitoa. Kokeiltu on, monta kertaa. Meni roskiin koko se puoli litraa.



Että ei se pumppaaminen mitään salatiedettä ole, mutta ei se aina suju niin helposti. Kukin sitten ratkaisee itse, kuinka hyvin jaksaa olla vauvassa kiinni. Itse olen toistaiseksi jaksanut, mutta nyt alkaa olla raja lähellä. Taidan mennä viikonloppuna oluelle ja jättää miehen korvikepullon kanssa kotiin.

OK, uusi aamu on taas koittanut ;)

On se jännä, miten eri tavoin tekstiä voidaan tulkita, varsinkin väsyneenä tai kiihtyneenä. Tunnustan...

Rekkalepakko:

Mun kommentti oli siis vain ja ainoastaan siihen, että onnistunut imetys lopetataan, jotta äitikin pääsisi kahville/jumppaan jne. koska senhän ei todellakaan tarvitse mennä niin.

Päätinpä minäkin oman lusikkani tähänkin soppaan työntää :o)



Minulla on kahdeksan viikkoinen suloinen poika joka on pääosin kasvanut tuttelilla. Syy miksi lopetin imettämisen oli se, ettei maito vain yksinkertaisesti noussut. Viisi viikkoa jaksoin nostaa pojan rinnalle ensiksi joka syötöllä ja imetin niin kauan kun hän vain jaksoi imeä. Sen jälkeen täytyi antaa tuttelia. Joka päivä jaksoin viisi viikkoa pumpata ja yrittää näinkin saada maidon herumaan. Joka kerta maitoa tuli noin ruokalusikallinen ja sen sitten illalla syötin pojalleni. Tarkoitan että päivän saldo oli tuo ruokalusikallinen. Pumppasin useamman kerran. Niin ja huomautan ihan varmuuden vuoksi, että tiesin jo silloin ettei pumppaus kerro oikeaa tilannetta.



Kerronpa sairaala-ajastanikin jotain. Ensimmäisenä päivänä poika oli ihan tyytyväinen imetyksen jälkeen. Ei tarvinnut lisämaitoa. Seuraavana päivänä kun imettämisen jälkeen vein poikani vauvalaan suihkun ajaksi, olivat lastenhoitajat antaneet lisämaitoa. Ei ollut rintamaito riittänyt. Ja siitä lähtien ravasin vauvalassa lisämaitoa hakemassa jokaisen imetyksen jälkeen. Yksikin yö poika heräsi tunnin välein syömään. Ensin poika rinnalle ja sitten vauvalaan. Ja taas sama tunnin päästä. Seuraavana päivänä kätilö antoi minulle herutuspillereitä. Yksi aamulla, yksi päivällä ja yksi illalla. Käski juoda kovasti ja niinhän minä tein. Join kotikaljaa, maitoa, vettä, limua ja mehua. Ja yritin syödä hyvin. Ja imetin. Joka imetyksen jälkeen katselin vauvaani toiveikkaana, että joko... Mutta ei. Pettymys oli valtava. Sinä samana iltana kun sain herutuslääkkeen, toinen kätilö käski käydä lypsämässä aina imetyksen jälkeen. Ja minähän lypsin. Siellä maitohuoneessa ensimmäisellä kerralla yksinäni itkeskelin, kun maitoa ei tullut pisaraakaan. Parin tunnin päästä uudestaan, eikä mitään. Joskus muistaakseni kello kahden aikoihin yöllä taas menin lypsylle. Ette usko kuin onnellinen olin, kun näin ensimmäisen maitopisaran. Sen jälkeen joka lypsyllä tuli se pisara, kerran jopa kaksi. Tosin vain toisesta rinnasta. Ja niin uskoin, että kyllä se tästä. Hidasta oli vain liikkeelle lähtö. Kotiin lähtiessä sain sitten reseptin niille samoille lääkkeille joilla olin yrittänyt saada maitoa herumaan. Ja kuten alussa jo kerroinkin, kotona imetin ja lypsin, join ja söin ja hieroin.Yritin olla stressaamatta. Mutta maito ei vain noussut. Ja se oli tosi kova paikka. kautta aikain kun on lapsia ruokittu omalla rintamaidolla, luonto on niin meidät naiset varustanut. Siinä sitten mietin että mikä minussa on vikana. Miksi minä en pysty lastani omalla maidollani ruokkimaan.



Nyt alkaa surutyö olla pikku hiljaa ohitse. Ja sanoisin näin, kun joku sanoi tuosta puolustelemisesta, että kyllä itse siinä vaiheessa kun olin todella maassa tuon maidon nousemattomuuden kanssa, olisin noussut puolustelemaan tosi ärhäkästi. Nyt kun pikku hiljaa olen onnistunut asian hyväksymään, ei samanlaista tarvetta puolustlla ole. Tosin joku voi tämänkin kirjoituksen sellaisena ottaa, ja ehkä tämä onkin, ainakin osittain. Sillä vieläkin välillä pullolla poikaani syöttäessa, alkaa itkettää, että miksi minä!!!



En tiedä antaako tämä kirjoitukseni kenellekkään mitään, mutta sainpa oman " tarinani" teille kerrottua. Loppuun sanoisin, että olen todella iloinen teidän puolestanne, jotka imetätte. Ja meille tutteliäideille sanoisin, että tsemppiä ja jaksamista. Ei se pullolla ruokkiminen aina helpompaa ole. (tympii kun jonnekin lähtee,esim. neuvolaan, kun pitää kaivaa pullo esille ja etsiä jotain millä maidon lämmittäisi).



Niin ja sen sanon vielä, että niille äideille, jotka rintojen pilalle menon takia eivät imetä, niille minulla ei riitä ymmärrystä!! Vaihtaisin enemmäin kuin mielelläni tilanteeni heidän kanssaan!



Kaikille oikein hyvää kevättä!! :o)

Joo, toki voi pumppailussakin olla ongelmia, ja siinä pakastetun maidon maussa...Mä en viitsi vauvalle edes antaa kuin alta kuukauden pakkasessa ollutta maitoa, koska sitä vanhempi jo mun mielestä haisee niin voimakkaasti raudalle (=pahalle)... Esikoinen puolestaan ei olisi millään huolinut korviketta, sylki ne tosi pitkään ulos suustansa ja huusi pullolle...

Ihan vaan vielä totean, että jos siis haluaisit sillä pumpulla sitä maitoa saada ulos, niin oletko koittanut niin, että vauva syö toisesta rinnasta samaan aikaan? Se on aluksi aikamoista akrobatiaa, ja riippuu tietty pumpustakin onnistuuko. Mutta siis minäkään en ilman vauvaa saa pumpulle tulemaan yhtään mitään ja pumppaaminen vaan sattuu.

Hyvät jatkot teidän perheelle, ja nauti olusesta!

syyskeiju:

Sitä vaan, että tässä on kaksi ongelmaa joillakin meistä:

1) En saa koskaan maitoa herumaan pumppaamalla (lukuunottamatta paria ekaa kuukautta, jolloin pumppasin yhteensä puolisen litraa pakkaseen), koska minulla vain vauva osaa " heruttaa" . Olen kokeillut vaikka mitä konsteja, mutta maito ei nouse. No, alistuin " kohtalooni" ja täysimetin kahden tunnin välein 5,5 kk. Nyt olen antanut ihan kokeeksi korviketta kaksi kertaa, jos vaikka joskus haluaisin käydä jossain. Pumppaamalla en saa vapautta.

2) Vauva ei kelpuuta pakastettua äidinmaitoa. Kokeiltu on, monta kertaa. Meni roskiin koko se puoli litraa.

Että ei se pumppaaminen mitään salatiedettä ole, mutta ei se aina suju niin helposti. Kukin sitten ratkaisee itse, kuinka hyvin jaksaa olla vauvassa kiinni. Itse olen toistaiseksi jaksanut, mutta nyt alkaa olla raja lähellä. Taidan mennä viikonloppuna oluelle ja jättää miehen korvikepullon kanssa kotiin.

Joo, kokeiltu on akrobatiat :-) Onkelmana on vain se, että siihen tarvitaan mies (itse en pysty, kun meillä on semmonen käsitahkopumppu, johon tarvitaan 2 kättä). Ja mies ei ole melkein ikinä kotona... Mutta totta on, että sillä tavalla se pumppaaminen periaatteessa onnistuu.



Kiitos - nautin oluesta täysin siemauksin! Vauva onneksi kelpuuttaa korvikkeen, että se ei ole ongelma. Imetän kuitenkin edelleen 99% ajasta, mutta on kiva tietää, ettei ole ihan kotiin kahlittu.

Jaksoin lukea MELKEIN koko ketjun ja yritän tässä vielä muistella, mikä oli alkuperäinen aihe...:) Ap:n kanssa tietysti samoilla linjoilla toisten imetyskaareen puuttumisesta: typerää. Ihan sama fiilis tuli raskaana ollessa; niinkuin olisi " yhteistä" omaisuutta, kuka vaan saattoi tulla kyselemään, neuvomaan ja vatsaa taputtelemaan. Eli huomauttelu ja asiattomat kysymykset eivät ole mitään tuen antamista, päinvastoin.



Olen jo tuhannesti puhunut suuni puhtaaksi aiheesta synnytyssairaala/neuvola ja niiden antama ?imetystuki?, mihin en ole vielä siis törmännyt. Eli kyllä minunkin katseeni kääntyy siihen suuntaan, kun puhutaan Suomen alhaisista imetysluvuista (vrt. Pohjoismaat).



Toisaalta taas hämmästyttää ja kummastuttaa edelleen se, että miksei äiti voi viettää ensimmäistä puolta vuotta lastaan imettäen? Siis että imetys lopetetaan siksi, että saadaan " omaa aikaa" . Kun me ihmiset kuitenkin eletään melkein 100-vuotiaiksi, niin eikö se 6kk ole hirviän lyhyt aika...?



Ja vielä tämänkin sanon: se, että onnistuu imetyksessä, ei tarkoita samaa, kuin että imetys on ollut HELPPOA. Imetys on yleensä aina (varsinkin alussa) enemmän tai vähemmän vaikeaa, ennemminkin on kyse siitä, kuinka tärkeänä imetystä pitää. Eivät täysimettäneet äidit ole onnistuneet välttämättä siksi, että kaikki olisi sujunut ongelmitta ja ilman mitään vaikeuksia. Näin ainakin omalla kohdallani; lähes kaikki imetyksen perusongelmat on kyllä läpikäyty ja oikean tiedon avulla niistä selvitty.