Imetysvauhkoilusta!!!!

Imettäminen kun ei ole päätöksestä tai tahdosta aina kiinni.. Ei voi sanoa, että minä imetän koska olen niin päättänyt ja tahdon niin tehdä. Kukapa ei tahtoisi?

Että te korvikeäidit jaksatte perustella valintojanne: isän ja lapsen läheinen suhde, äiti saa omaa aikaa, vauva kasvaa ja nukkuu paremmin. Tuolla selittelyllä koetetaan vain paikata omaa huonoa omaatuntoa ja pahaa oloa, joka on tullut siitä, ettei oman lapsen imetys ole jostakin syystä onnistunut. Imetyksen epäonnistuminen on valitettava juttu. MUTTA silti on turha alkaa kääntää faktoja nurinpäin ja kaunistella asioita niin, että itselle tulee hyvä mieli.



Kiistatonta on, että äidinmaito on lapsen ensisijaista ja parasta ravintoa. Korvike on nimensä mukaisesti korviketta, joka siis korvaa äidinmaitoa, kun sitä on niukasti tai ei laisinkaan.



Lehmänmaitopohjainen ravintoaineilla kyllästetty korvike ei millään tavoin voi olla parempaa kuin äidinmaito. Luonto on tarkoittanut, että ihmislapsen poikanen saa oman äitinsä tuottamaa maitoa, ei toisen nisäkkään, esim. lehmän tuottamaa maitoa. Luonto on myöskin tarkoittanut, että nestepitoista ravintoa syödään niin kauan kun poikasen elimistö itse alkaa olla valmis muuta ottamaan. Tämän valmiuden näkee esim. hampaiden tulosta, suun motoriikan kehittymisestä, lapsen omasta kiinnostuksesta toisten ruokailua kohtaan, yrityksestä itsekin osallistua syömiseen jne. Eli luonnonmukaista ei ole tarjota kiinteitä liian pienelle. Meillä ainakin syömiskiinnostus heräsi tuossa 5 kuukauden kohdalla.



En millään jaksa kuunnella, miten on hienoa, että pikkuvauva nukkuu yöt läpeensä ja tähän on päästy korvikkeen ansiosta. Ei pikkuvauvan tarvitse nukkua 12 tuntia pelkällä maidolla. Jotkut tosin nukkuvat jo äidinmaidon avulla näin pitkään.



Tämäkin keskusteluketju osoittaa, miten paljon on virheellistä tietoa imetyksestä ja maidontulosta edelleenkin liikkeellä. Esim. että pumppaamalla näkee, paljonko maitoa on rinnoissa. Tämähän ei edes pidä paikkaansa, koska vauvan imu on erilaista ja tehokkaampaa. Rintapumppu vain jäljittelee vauvan imuotetta. Toisekseen maidontuotanto on prosessi, joka ei yksinkertaisesti lopu kuin seinään, vaan hidastuu ja hiipuu, toki jokaisella omaan tahtiinsa, mutta silti. Kerralla maito ei vain lopu. Ja jos huomaa, että maito alkaa hiipua, niin miksei koettaisi ylläpitää sitä kaikin tavoin: pumpata, juoda hyvin ja tärkeintä: imettää. Usein kun huomataan maidon alkavan vähentyä, annetaan korviketta lisäksi tai jatkeeksi, jolloin rinnat saavat vain lisää viestiä maidontuotannon hidastamiseksi. Rintoihinhan pätee kysynnän ja tarjonnan laki, mitä enemmän maitoa imetään, sitä enemmän ne tuottavat.



Ja mitä tulee yhden kirjoittajan kommenttiin siitä, että on ihan kirjoittanut kolumnin aiheesta, niin mikähän pätevyyden mittari se oikein on? !!!



JA kuten tästä tekstistä voitte päätellä, niin olen todellakin imetysterroristi, jos sillä tarkoitetaan ihmistä, joka pitää imettämistä parhaimpana tapana ruokkia lapsensa ja vielä uskaltaa suositella sitä julkisesti.

jotka sanovat, että imettämisen lopettaminen oli paras päätös minkä ovat tehneet. Tai että eivät ole halunneet imettää ollenkaan. Eli jotkut eivät halua, omista itsekkäistä syistään. Herää kysymys, miksi sitten hankitaan lapsia, niistähän tulee vaivaa, sotkua ja rahanmenoa...

On myös olemassa äitejä, jotka eivät oman lääkityksensä takia SAA imettää. Sen kummemmin taustojani selittelemättä voin sanoa itse kuuluvani tähän joukkoon. Enkä todellakaan ole alkanut jokaiselle imetyksen tiedustelijalle tilannettamme kertoa -ja niitähän on yhdeksän kuukauden aikana riittänyt-, en näe siihen mitään syytä. Olen sanonut, että lapsemme on saanut pelkkää korviketta 2 viikkoisesta lähtien ilman omaa valintaani. Melkoisesti on tullut paskaakin niskaan ja sehän toki auttaa paljon...



Luulenpa, etten ole ainoa, jolla tällainen tilanne on ollut. Kannattaa siis ehkä hetki miettiä ennen kuin alkaa kovin valistamaan imetyksen ehdottomasta tarpeellisuudesta saatikka syyllistämään. Taustalla voi olla kipeitä asioita, joita ei haluta kaikkien tietoon antaa. Uskallanpa myös väittää, että jokainen haluaa lapsensa parasta ja sen myös antaa siinä määrin kuin itse pystyy.



Ja olenpa ollut siinä mielessä onnekas, että lapsemme ei ole ollut vielä kertaakaan kipeä liki kymmenkuisen elämänsä aikana. Imetys ei siis onneksi ole ainut oikotie onneen tässä asiassa.

Kuten kaikki varmaan tietää, turhalla painostamisella ja syyllistämisellä ei saada kuin kuin huonoja tuloksia aikaan. Imetysmyönteisyys ja -terrorismi on kaksi eri asiaa, joilla on kaksi eri lopputulosta. Valitettavasti Vilpertin kaltaiset " terroristit" ovat enimmäkseen äänessä, eivätkä näytä ymmärtävän että saavat syyllistämisellään vain huonoja tuloksia.

Imetysmyönteisyys on taas positiivista, hienovaraista kannustamista ja ohjaamista, jolla on yleensä hyvä lopputulos. Tätä Suomessa tarvittaisiin lisää, synnytyssairaaloiden ja neuvoloiden henkilökunnalle lisää imetyskoulutusta. Noilla asioilla pystyttäisiin vaikuttamaan imetyslukuihin, toisin kuin esim. poistamalla vesipullo äitiyspakkauksesta ja huutelemalla kuinka " kaikki pystyy imettämään."

Jokainen imetys" terroristi" miettiköön tarkemmin mitä imetysmyönteisyys/tuki on, ja pitäköön tarvittaessa seuraavalla kerralla suunsa kiinni.

Tunnusta kannattavani imetystä!



Miten ihmeessä jotkut teistä muka tiedätte varmasti " että rinnoista loppui maito" tai " maito ei vauvalle riittänyt" ? Ei se että vauva yhtäkkiä juo pullosta 50 ml korviketta tarkoita sitä että hän on välttämättä nälkäinen. Useimmat vauvat syövät kyllä pullostakin vähän lisää jos sitä heille tuputtaa! Kokemusta mulla on tästäkin.



Kyllä vauvaa voi opettaa juomaan pullosta ilman korvikettakin. Onkohan osa teistä edes kuullutkaan rintapumpusta? Minä pumppailen tasaisin väliajoin omaa maitoani pakkaseen jotta isäkin voi sitä vauvalle antaa. näin haluan tehdä koska oma maitoni on vauvalle parasta, korvike on vain korviketta.



Ei vauvan rimpuilu tai huuto rinnalla tai iltahuudot tarkoita sitä että rinnosta ei tulisi riittävästi maitoa! Meidän kolmannella vauvalla se tarkoitti yksinkertaisesti yliväsymystä. Epävarmempi äiti olisi varmastikin tulkinnut asian siksi " että maitoa ei tulekaan rinnoista" .



Minusta tärkeintä on luottaa itseensä imettäjänä. Luottaa siihen, että kyllä sitä maitoa tulee.



Myös ne yöimetykset ovat alkuaikoina erittäin tärkeitä! Te jotka tarjoatte korviketta yöaikaan voitte itseasiassa tehdä maidontuotannolle karhunpalveluksen.



Toki ap:n tekstiä tämä ei koske. Eihän silloin voikaan imettää jos vauva todellakin allegisoituu äidinmaidolle. Se onkin ihan eri juttu!

Onhan se hyvä, että keskustellaan. Mutta sikäli tässä on menty vähän alkuperäisestä aiheesta metsään, että en halunnut puhua siitä, onko imetys hyvä vai ei. Tottakai imetys on useimpien kannalta hyvä juttu. Jos se toimii eikä muutakaan ongelmaa ole. Itse olisin mielelläni imettänyt poikaani pidempäänkin. Mutta olen Senoritan kanssa eri mieltä siitä, että minun tapaukseni olisi erilainen ja minun olisi jotenkin hyväksyttävämpää antaa korviketta kuin jonkun muun. Tarkoitin juuri sitä, että miksi ihmeessä puututaan toisten asioihin ja pahimmassa tapauksessa ilkeillään. Tiedän ystäväni tapauksen erittäin hyvin ja hän teki kaikkensa, että olisi voinut imettää. Kun näitä asioita pohtii ja itkee, on todella suurta julmuutta, että joku, jolla homma on toiminut, tulee ilkeilemään korvikkeen antamisesta. Tietysti imetystuki on hyvä, jos sitä pyytää. Niinhän on kaikessa muussakin. Mutta en edelleenkään ymmärrä, miksi puuttua niin raivokkaasti toisen (tuntemattomankin) ihmisen asioihin.



En minäkään kysele naapurilta tai toisilta nettipalstailijoilta, että oletteko pesseet tänään lapsenne hampaat ja ala sitten haukkua heitä, jos eivät ole näin tehneet.



Se siis kiinnostaisi edelleen, että mikä tästä asiasta tekee niin raivokkaasti intohimoja herättävän? Eihän se ole kenenkään toisen elämästä pois, vaikka minun lapseni ei enää rintamaitoa saakaan.

Olen lukenut tätä palstaa nyt n. viikon ja olen ihmetellyt ja miehellenikin päivitellyt, että minkälaista porukkaa tänne oikein kirjoittaa!... Tuntuu, että vastaan tulee ainoastaan näitä " täysimetystä hinnalla millä hyvänsä" -tyyppejä. Tuttavapiiriini on viimeisen vuoden sisällä syntynyt n.10 vauvaa, joista kaikki ovat tällä hetkellä 5-12kk vanhoja omani mukaanlukien. Ainoastaan yksi äiti imettää vielä (hänen vauvansa on 8kk), ja koettaa hänkin kovasti vauvaansa pullolle saada. Itse imetin 3kk ja siirryin sitten pulloon...ja elämä helpottui kovasti siinä vaiheessa. Pääsin treenaamaan, kavereiden kanssa kahville yms., eikä tarvinnut tuijottaa kelloa, että koska täytyy palata kotiin imettämään. En missään tapauksessa koe olevani huono äiti. Päinvastoin. Imetyksen loputtua (joka takkusi liian runsaan maidontulon takia. Sain kolme rintatulehdusta 1,5 kuukaudessa) olin paljon virkeämpi ja iloisempi.



Kyllä minuakin joku arvosteli (varsinkin anoppi), mutta päätin olla välittämättä ja seisoin päätökseni takana. Onneksi lähipiiristä löytyi myös niitä ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että 3 kuukautta on ihan riittävästi (mieheni, äitini ja siskoni). Hetkeäkään en ole katunut päätöstäni. Lapseni sairastui ensimmäisen kerran vasta 7kk:n iässä. Kaksi hänen imetettyä ystäväänsä sairstuivat ekan kerran jo vajaa 3kk:n iässä, joten en oikein usko, että imetyksellä on siihenkään mitään vaikutusta. Olen itsekin pullolapsi. Äitini imetti minua 2kk ja siskoani 1kk, emmekä mekään ole olleet erityisen paljon sairaana koskaan. Niin ja sitä läheisyyttä voi lapselle antaa ilman tissiäkin...



Toivotan iloista kevättä kaikille imettäjille ja varsinkin niille, jotka eivät niin kauan jaksaneet. Muistakaa ottaa itsellenne omaa aikaa ja vapautua arjen paineista. Välillä voi ihan hyvällä omalla tunnolla laittaa vauvan vaikka yöhoitoon ja lähteä vähän irrottelemaan!

niin ja mitä tulee suomalaisten huonoihin imetystilastoihin, minulla oli vierustoverina synnytyssairaalassa nainen, joka oli toiminut kätilönä Englannissa. Hän kertoi, että siellä synnytyssairaalassa tiedustellaan äidiltä haluaako hän imettää vai ei. Luvut ovat kuulemma 50%/50%. Suomessa ei tietääkseni tällaisia vaihtoehtoja tarjota, joten ovatko ne asiat sittenkään täällä niin huonosti? Lähes kaikki äidit kuitenkin varmasti yrittävät imettää...

Niin varmaankin kuvittelisin ainakin että aihe herättää niin suuria tunteita koska onhan se niin luonnollinen ja niin on tarkoitettu että äiti imettää lastaan.

Kyllä se varmasti mieltä lämmittää kun pääsee oikein " faktojen" kera paasaamaan ja paheksumaan.

vilpertti05:

Että te korvikeäidit jaksatte perustella valintojanne: isän ja lapsen läheinen suhde, äiti saa omaa aikaa, vauva kasvaa ja nukkuu paremmin. Tuolla selittelyllä koetetaan vain paikata omaa huonoa omaatuntoa ja pahaa oloa, joka on tullut siitä, ettei oman lapsen imetys ole jostakin syystä onnistunut. Imetyksen epäonnistuminen on valitettava juttu. MUTTA silti on turha alkaa kääntää faktoja nurinpäin ja kaunistella asioita niin, että itselle tulee hyvä mieli.

****

JA kuten tästä tekstistä voitte päätellä, niin olen todellakin imetysterroristi, jos sillä tarkoitetaan ihmistä, joka pitää imettämistä parhaimpana tapana ruokkia lapsensa ja vielä uskaltaa suositella sitä julkisesti.

Luitkos itse tekstisi ennen kuin sen lähetit?!

Sinä syyllistät, paheksut ja paasaat. => Olet imetysterroristi, näin se vaan menee.

Minunkin mielestäni imetys on varsinkin alkuun paras tapa ruokkia vauva, mutta en koe minkäänlaista tarvetta kertoa miten muiden pitää lapsensa ruokkia syvän paheksunnan uhalla.

Ansaitsit paheksuntani.

****

Itse pääsin alun lievien riittävyysongelmien jälkeen täysimettäjäksi. (Onneksi ketään imetysterroristia ei ollut lähettyvillä, kun alussa jouduin antamaan iltapullon pienelle...olisi maidontulo saattanut ehtyä...)

Tämä vain ja ainoastaan siksi että minulla sattui olemaan vauva joka jaksoi imeä täydellisellä imutekniikalla valittamatta niin pitkään kuin häntä rinnalla jaksoi pitää. (Auta armias jos vauva olisi huutanut rinnalla, homma olisi jäänyt siihen.)

Kaikille ei ole tällaista vauvaa suotu eikä tulisi mieleenkään paheksua heitä siitä syystä. Vauvat ovat erilaisia. Ja vain lainassahan lapset noin muutenkin ovat. Mutta onneksi ovat!! :)

on kirjoittanut imetysvauhkoilija...voi taivas. Nousee karvat oikein pystyyn!!!!

(itsekin kyllä vielä imetän...mutta tuo vauhkoilu on kaameaa)

nimim. vilpertti taitaa olla imetysvauhkoilija...minä en voi käsittää tuollaista vauhkoilua!!! Se on jokaisen henkilökohtainen asia...ei toisten äitien. Mutta pakko oli kommentoida tuollaiseen provosoivaan viestiin...kääk

Itse olen vielä imettänyt (lapsi 5kk) mutta eiköhän turvallinen kasvuympäristö ole tärkeintä...että lapsella kaikki olisi ok...ei se tissimaito välttämättä takaa hyvää alkua elämälle...

tietokone temppuilee. Taisi tulla pari samanoloista viestiä ;)

Ollaanhan jokainen sinut itsemme kanssa ja elämme kukin tahollamme elämäämme?



Itse en ole koskaan perustellut sitä miksi en ole imettänyt, se ei kerro oletko hyvä vai huono äiti lapsellesi, ne on ne ihan muut syyt sitten sitä varten. Olen sinut itseni ja asian kanssa :)



Jaksamisia kaikille arkeen!



JMMK

Vielä imetykseen. Imetyksen aloitus on varmasti monelle herkkä paikka vauvan syntyessä. Imetykseen sopeutumista ei varmasti ainakaan helpota huonot ja negatiiviset ensikokemukset. Valitettavan paljon kuulee tarinoita, kun äiti kertoo ensimmäisestä imetyskokemuksestaan...kätilö repii rintaa kipeästi ja vauva huutaa nälissään. Sama kokemus toistuu seuraavallakin kerralla...taitaa siitä olla nautinto kaukana ja tekee mieli siirtyä pulloon. Kukapa sitä haluaisi itseään kiduttaa...Kyllä varmasti itsellekin tällaisten kokemusten jälkeen tulisi tunne, että ei halua imettää eikä luota itseensä imettäjänä. Kätilöillä on siis paljon vaikutusvaltaa, koska alkuhan on aina tärkeä, vai mitä mieltä olette?



Jos ensimmäinen kerta on taas ihan päinvastainen, se varmasti ruokkii äidin itsetuntoa imettäjänä. Ja jos äiti pelkää imetyksen ajan, että maito ei riitä niin helposti siinä sitten käy niin, koska stressi heikentää maidontuloa. Tämä ei kuitenkaan ole mun mielestä äidin omaa syytä, jokainenhan varmaan yrittää parhaansa. Älyttömämpiä juttuja mitä olen kuullut on, että vauva, jonka äidillä maito ei ollut vielä noussut ei annettu lisämaitoa sairaalassa, kun taas vauvalle, jonka äidiltä tuli maitoa hyvin annettiin lisämaitoa palkinnoksi onnistumisesta. Eikös sen pitäisi olla juuri päinvastoin...?



Muakin harmittaa imetysvauhkoilu, koska se saa monen nousemaan takajaloilleen ja puolustuskannalle. Kyllä ihan varmasti jokainen äiti tietää, että äidinmaito on äidinmaitoa ja korvikkeet on sitten erikseen. Siitähän tuskin on kysymys, jos äiti ei imetä etteikö hän olisi tästä asiasta samaa mieltä.



Mutta eiköhän jokainen löydä oman tiensä ja kymmenen vuoden kuluttua, jos lapset laitetaan riviin seisomaan ei varmaan yksikään osaa sanoa ketä on täysimetetty vauvana ja kuka on saanut korviketta...

Pointtini siinä, että kirjoitin aiheesta kolumnin, olikin se, että olen pohtinut asiaa tosi paljon. Kannattaisi ehkä lukea teksti ensin, ennen kuin alat paasaamaan ja vauhkoamaan. Taisi sulla verenpaineet poksahtaa kun naama punaisena siellä vauhkoat! Tai sitten olet joku provoilija, koska ei tollaisia omituisia kiihkoilijoita VOI olla olemassa.



Tuli vielä muuten sellainenkin juttu mieleen, että miten teillä muilla on perhevalmennuksessa puhuttu imetyksestä?

Koska itse en edes tullut ajatelleeksi raskausaikana, etten voisi ikinä imettää! Perhevalmennuksessa puhuttiin tyyliin: kaikki äidit imettää, imetys on vauvalle parasta, sairaalassa neuvotaan sitten ihmetyksen alkeet ym ym ym.

Ainoa ongelma, imetyksen suhteen, mistä puhuttiin, oli rintatulehdus!!



Ns. " faktojahan" imetysasioista on miljoonia. Toiset sanoo, että äidinmaito on se paras vauvalle, toiset taas sanovat, että korvikkeesta vauva saa paljon enemmän kuin äidinmaidosta.

Toiset väittävät, että vain imettämällä säilyy totinen kontakti vauvaan, toiset taas painottavat pulloruokinnan hyviä vaikutuksia myös isä-vauva suhteeseen.



Tottakai mä itsekin toivon, että olisin voinut imettää, mutta se ei vain onnistunut.

Itse pidän näitä imetysvauhkoojia tietämättöminä, koska he ovat siinä onnellisessa asemassa, etteivät ole joutuneet taistelemaan erilaisten ongelmien kanssa, mitä imetyksessä tulee. Ja jos ovatkin, niin ovat ilmeisesti niistä selvinneet. Kaikki eivät kuitenkaan selviä.



Heather

Syitä olla (täys)imettämättä on monia, ja veikkaan, että moni äiti haluaa yrittää kaikkensa, jotta pystyisi imettämään. Se vain on surullista, että imettämisestä liikkuu paljon väärää tietoa ja että tukea ei aina edes pyydettäessä saa. Koska äidit usein tuntevat turhaa syyllisyyttä, jos eivät pysty (täys)imettämään, hyvää tarkoittavat neuvot voivat tuntua tosi pahoilta. Ja aina on niitä, jotka eivät jaksa käsittää, että se, mikä on itselle maailman luonnollisin juttu, ei ehkä olekaan toiselle niin helppoa.



Mä en ehtinyt perhevalmennukseen, enkä liiemmin saanut tukea tai neuvoja myöskään sairaalassa, jossa keskosena syntynyt tyttömme oli hoidettavana. Halusin vauvan kotona rinnalle siinä määrin kuin se " pakollisen" keskoskorvikkeen ohella oli mahdollista, mutta sepäs ei ollut mikään taikatemppu, kun maidontuotanto oli ahkerasta pumppauksesta huolimatta vähäistä eikä vauvaa voinut pitää nälässä tai rasittaa liian tiheillä syötöillä. Ilman äitiäni ja siskojani en varmaan olisi jaksanut yrittää.



Syy siihen, miksi halusin imettää, ei ollut se, että äidinmaito on parasta ravintoa (meillähän se ei yksin riittänyt), antaa vastustuskykyä jne., vaan se, että koin imetyksen helpompana kuin pulloruokinnan ja sain tuntea olevani korvaamaton. Motiivini olivat siis varsin itsekkäät.

Mielestäni korvikkeen antoa ei tarvitse mitenkään puolustella? Minulla ei ainakaan ole edes huono omatunto ettei maito koskaan noussut,en häpeä sitä sitten yhtään.



Ja onhan se totta, että pulloilussakin on hyviä puolia. Öisin heräämme miehen kanssa vuorotellen, vauva ei roiku tississä 2h putkeen, jne jne. Eikö se ole hyvä, että korvikkeessakin on hyvät puolensa aivan kuten tissittelyssäkin? Ei se imettäviltä ole pois.



Me olemme kaikki kolme sisarusta kasvaneet terveinä vaikka pelkkää korviketta saatiinkin. Tämä ehkä auttoi omaa suhtautumistani korvikkeisiin, enkä näe siinä mitään väärää. Ja onhan korvikkeet pitkälle jalostettuja, ei ne pahaksi vauvalle ole.



Ja kyllä niitä allergisia,koko ajan sairastelevia lapsia on tissittelevissäkin. En enää edes jaksa uskoa että koko imettäminen on näin hirmuisen ylistyksen arvoinen asia. Hienoa se on, ja parasta ravintoa vauvalle, mutta liika on liikaa.



Koittakaa nyt vaan olla tyytyväisiä omiin tilanteisiinne, ei aina tarvitse olla nokkimassa muita ketkä syystä tai toisesta toimivat/joutuvat toimimaan eri tavalla. Se ei mitenkään koske teidän lapsianne, eikä mitenkään vaikuta teihin.

Mielestäni oma neuvolanterkkani on aika imetysvastainen. Toivoisin, että hän olisi enemmän imetysmyönteinen. En usko, että häneltä saisin mitään apua jos ongelmia imetyksen kanssa tulisi. Päinvastoin, nyt kun imetän kolmatta lastani (tällä hetkellä ilman ongelmia) ja vauvan paino nousee hienosti niin hän silti viime käynnillä kysyi, että annanko silti korvikettakin? Olin vähän ihmeissäni tuosta kysymyksestä. Hän ikäänkuin aina epäilee tissimaidon riittävyyttä. Näin ollut siis aikaisempienkin lasten kohdalla. Myös kiinteitä hän aina suosittelee todella aikaisin.



No onneksi saamme silti päättää itse mitä teemme, neuvolasta huolimatta. Ajattelen vaan, että joku epävarmempi äiti ehkä alkaisikin epäillä oman maidon riittävyyttä kun sitä neuvolassakin epäillään!