Imetysvauhkoilusta!!!!

Ihan samaa olen minä mietiskellyt... joskus tuntuu suorastaan pelottavalta täälläkin palstalla olevat imetysvouhkaajien kirjoitukset.



Minulla on ollut taas päinvastainen tilanne sinuun verrattuna. Jouduin sairaalaan raskausviikolla 38 pahan raskausmyrkytyksen ja turvotuksen vuoksi.

Sairaalassa turposin niin paljon, että minulle tuli siellä ollessani (5pv) 15 kiloa lisäpainoa.

Minulle tehtiin sektio, jonka jälkeen laitoksella imetys sujui ihan ok. Kotiin päästyäni painoni tippui todella nopeasti 19,5kg, ja maidontulo lakkasi.



MInulle ei ole koskaan oltu " ilkeitä" sen suhteen, etten pystynyt imettämään. Kyllä on kannustettu imettämään, mutta ei painostettu.



Silti ärsyttää suunnattomasti esim sinun tilaantesi, jossa ihmiset kyyläävät ja painostavat ja kyselevät ym. MIksei vain voida antaa elää rauhassa elämää niin, kuin itse haluaa????



Heather ja Neiti-Nessukka 7kk

Ja kommetteja sataa ihan varmasti kaikille. Meillä on mennyt kaikki loistavasti. Täysimetin 6kk ja nyt tytön ollessa 8kk imetän edelleen kiinteiden ohessa. Juuri hetki sitten sain kommentin " ai sinäkin olet sellainen" ...



Parempi jättää kommentit omaan arvoonsa, jokainen äiti tekee niinkuin parhaaksi näkee.



Hyvää päivän jatkoa!

Mulla on ollu tapana imettää noin puolvuotiaaks ja siteen siirtyä pikkuhiljaa pulloon ja korvikkeeseen. ja en minkään ihmeen syyn takia vaan ihan siksi että se tuntui musta hyvälle niin. Siitähän sitten sukulaiset ja muutama muukin on saanut oikein hepulit jokakerta, on mua huonoksi äidiksikin nimitelty yms... ja kohta taitaa olla aika taas kuunnella tuota samaa paskaa kun kolmonen täyttää 2viikon päästä puolivuotta, olen sille jo nyt antanut tuttelia ja harjoiteltu pullosta juomista, jokseenkin salaa. onneksi mun mieheni on aina ollu mun kans samoilla linjoilla.... koita jaksaa ja älä välitä typeristä kommenteista, kyllä äiti tietää mikä on lapselleen parasta (useimmiten).

Meillä nimittäin vauva saa korviketta ilman mitään varsinaista lääketieteellistä syytä. Maitoa on tullut ihan alusta asti tosi hyvin ja jo sairaalassa kovasti kehuttiin mun " imettäjän rintoja" . Ollaan kuitenkin melkein alusta asti annettu vauvalle myös silloin tällöin korviketta, jotta oppii tuttipullosta syömään (ajatelkaa mikä rikos opettaa lapsi syömään pullosta!) ja myös isä pärjää lapsen kanssa kaksistaan.



Vauva ollut hoidossa muutamaan kertaan ja korviketta menee sielläkin. Olen miettinyt, että voi tietty olla että maidontulo ehtyy rinnoista kun en imetä aamusta iltaan vaan vauva saa joka päivä kerran tai kaksi korviketta -hoidossa ollessaan tietty enemmänkin.



Ja syyni? Minä itse. Ensimmäisen kahden viikon jälkeen olin niin puhki ja itkuinen ja väsynyt, ettei touhusta tullut mitään. Yhden yösyötön antaminen isän hoidettavaksi tarkoitti, että sain yhden pitkän unipätkän yöhön. Tai hoitoon vieminen sitä, että saan hetken hengähtää ja käpertyä mieheni kainaloon ja saadaan olla vaan ja pupuilla :-)



En ole asiasta yhtään huolissani, sillä kaikki kohtaamani ammatti-ihmiset (neuvola, synnytyssairaala, lastenlääkäri) ovat suositelleet vilpittömästi äidin satunnaisia irtiottoja ja sanoneet, että " ei kun tuttipullo matkaan vaan ja mummolaan" -ja jos ammattilaiset sanovat näin niin mihin ihmeeseen nämä kuulut imetysvauhkoilijat perustavat väitteensä? Siis, että äiti on huono tai itsekäs tai mikä lie, jos ei imetä 24h???



Itse imetän sen aikaa kun maitoa tulee, tuskin kuitenkaan puolta vuotta. Olen tyytyväinen, jos imetys onnistuu sen 4kk että päästään kiinteisiin asti. Ja imetän näin kuin tähänkin asti -pääsääntöisesti koko ajan, mutta silloin tällöin itselleni irtiottoja suoden. Levännyt äiti on paras äiti -se on mun filosofia.

Se on kyllä tosi ärsyttävää, kun niin monet ihmiset tuntuu tietävän kaiken vauvan hoidosta ja ajattelevat, että heidän tietonsa on ainoa oikea. Ja yleistäminen myös ärsyttää, eli kun meidän lapsi sitä, niin sama se on sullakin..



Meillä imetyksen suhteen on kyllä ihan eri tilanne, kun mä oon pystyny imettelemään omaksi hämmästykseksi kohta 5 kk. Mut kyllä imetyksestä sai tosiaan kuulla palopuheita ennen synnytystä varsinkin anopin taholta. Nyt oon saanu jonkin verran ihmetystä osakseeni, kun en ookaan vielä antanu kiinteitä. Eli koskaan ei mee " oikein" . Lasten hoitaminen ja varmasti kasvatuskin on hirmu " alastonta" touhua, kaikki sitä tuntuu jollain lailla arvostelevan, jos ei suoraan niin selän takana.. Siskoani ihmetellään ja säälitellään, kun hän ei oo pystyny omia lapsiaan imettämään. Yhden tuttavani taaperoimetystä ihmetellään, että miten se niin vanhaks imettää. Ja yhessä tilanteessa tuttavaäiti imetti 1,5 kk vanhaa lastaan aika tiheesti, niin sitäkin mulle ihmettelivät, että miten se niin tiheesti rintaa antaa. Tuntuu, että varsinkin itse samassa tilanteessa olleet keski-ikäiset naiset on tosi herkkiä arvioimaan. Aina myös tiedetään, että millon on nälkäitku ja millon joku muu. Kait se on jotain ihmeen pätemisen tarvetta: että " kyllä minäkin jotain asiasta tiedän, ja aika paljon tiedänkin" . Yleensäkin lapsista minusta touhotetaan jotenkin hirveesti liikaa. Kaikki sujuis luontevammin jos annettais jokasen toimia kuten parhaakseen näkee. Kun omat vanhemmathan kuitenkin on tilanteen asiantuntijoita!

" Se on kyllä tosi ärsyttävää, kun niin monet ihmiset tuntuu tietävän kaiken vauvan hoidosta ja ajattelevat, että heidän tietonsa on ainoa oikea. Ja yleistäminen myös ärsyttää, eli kun meidän lapsi sitä, niin sama se on sullakin.. "



mua taas ärsyttää neuvolatädin asenne. se on tuputtamassa korviketta sanoo ettei meidän lapsi ole tarpeeksi lihava. pituutta tulee hyvin ja painoa kanssa, molemmat vanhemmat ollaan ruipeloita. tällä neuvolatädillä on joku päähänpinttymä tosta korvikkeesta. se sanoo että tarjoa korviketta joka syötön päälle vaikka meidän vauva on syönyt itsensä ihan täyteen ja simahtanu. miten mä sille vielä korviketta annan jos se kerran nukkuu.



bottom line on se että ei neuvolan neuvoja pidä todellakaan ottaa ainoina oikeina. eikös ne 80-luvulla siellä käskenyt antaa lapselle ruokaa neljän tunnin välein. ei sillon kun huutaa nälkäänsä. vaan pitäisi huudattaa siihen asti että neljä tuntia on kulunut edellisestä syötöstä.

samalla tavalla niitten nykypäivän neuvot on ihan käsittämättömiä muutaman kymmenen vuoden päästä. jokainen äiti siis luottakoon omaan järkeensä ja tunteeseensa siitä mikä on omalle lapselle parasta. neuvojat neuvoo kun eivät itse osaa.

Imetyksen varmasti pitäis olla jokaisen äidin oma asia, mutta niin ei vaan tunnu olevan... Mulle on lähikaupan täysin vieras kassaneiti " avautunut" kun näki, että ostan Tuttelia. Kysyi suoraan miksen imetä, kiva siinä kassajonossa punastellen selitellä... Nykyään valehtelen jo sujuvasti, jos joku vieras kyselee maidon riittävyyttä, hyvä äitihän imettää pitkään. Just joo...



Omalla kohdallani maito ei koskaan noussut, ei sairaalassa eikä kotona, vaikka kaikki konstit kokeiltiin. Likka olisi varmasti kuollut muutamassa päivässä ilman lisämaitoa, olisinkohan sitten ollut " hyvä äiti" ? Lypsämällä sain reilun tunnin uurastuksen jälkeen kipon pohjalle noi ruokalusikallisen maitoa, eli edes vauvan tehokas imu ei varmasti saanut paljoa irti. Osittaisella mentiin siis 2,5 kk kunnes viimeisetkin tipat ehtyivät, enkä asiaan pystynyt itse vaikuttamaan.



Plussana voi sanoa sen, että kun isä syöttää myös usein, niin ovat vauvan kanssa paljon läheisempiä kuin monien tuttavieni tissimuksut.



NiiskuPiisku

Mua on ärsyttänyt suuresti se, kun joka puolella mainostetaan, että suurin osa äideistä pystyy imettämään lapsensa. Muistan nähneeni jossain prosentti luvun, että 2% ei siihen pysty. Olen kyllä toista mieltä... Kun jo lähipiirissäni on 5 naista (mm. oma äitini ja mummoni) + minä itse, ettei pysty imettämään. Maitoa ei vaan tullut tarpeeksi vaikka olisi päällään seissyt ja se ei varmasti ollut yrityksestä kiinni! Kaikki konstit oluesta hierontaan kokeiltu.

Viimeinen pisara oli kerran neuvolassa, kun odoteltiin omaa vuoroamme. Toinen äiti (vieras) alkoi kyselemään miten imetys sujuu. Kerroin sitten, että ei suju ja selitin taustat yms. Tämä toinen äiti sitten hymähtämään, että et varmaan sit kuitenkaan ole tarpeeksi yrittänyt, kun lähes kaikki äidit pystyy imettään. Ja vouhotti siitä, että mun kannattas kiireesti käydä kattoon imetystukilistan sivuja ja soittaa imetysneuvojalle. Ylisti imetystukilistaa ja sen pätevyyttä. Itse en kuitenkaan ole sivun informaatiosta niin vakuuttunut. Teki mieli kehottaa kauniisti tunkemaan se imetyslista johonkin mihin ei aurinko paista.

Ketään tällä mielipiteelläni en halua loukata, toisille varmasti apua ko. listasta ollut. Mutta miksi pitää aina tyrkyttää, kun toinen on sanonut, että ei onnistu niin ei onnistu...





Miisa ja neiti 4kk

Niin olen kyllä minäkin sitä mieltä että jokaisen oma asia..meillä onneksi imetys vielä ainakin (poika 3kk) sujunut hyvin, mutta jos ei sujuisi ja joku tulisi kommentoimaan niin varmasti korville vetelisin, tuntuisi se muutenkin tarpeeksi pahalta. Sitten luin että on tehty nyt väitöstutkimus että suomalaiset äidit täysimettää lapsiaan 1,5 kk ja vain joka toinen puolivuotiaista ylipäätänsä saa rintamaitoa...että kyllä sitten joskus mietityttää että missä vika, niin että tavallaan ymmärtää sen imetysvouhkauksen mutta ei se silti anna oikeutta ketään syytellä....



Vaikeaa on..

Mä lukeudun niihin äitiin joilla ei maito vaan yksinkertasesti riitänyt. Kokeiltiin vaikka mitä mutta ei niin ei. Siinä alkoi mennä jo itellä ja vauvalla totaalisesti hermo. Mulle oli erittäin kova isku etten pystynytkään imettää. En olis halunnu puhua kellekään tai nähdä ketään koska en halunnut paljastaa etten imetä. Kuukauden syötin tyttöä itkien. Pelkäsin niin lujaa niitä syyllistäviä kommentteja muilta. Onneksi mun kohdalle ei oo sattunut ketään kuka ois tosi pahasti sanonu mutta ihmetelty on et miten niin ei muka riitä. Helppo niiden on sanoa joilla maitoa piisaa. Onneksi on myös niitä pitkään täysimettjiä jotka ymmärtävät!

Kaikista eniten ärsyttää ja suututtaa kommentit et sun lapsi varmaan saa allergioita ja sairastaa enempi. Eiköhän niihinki vaikuta moni muukin asia.

Mun veli oli myös tosi allerginen pienempänä eikä mun äiti olis ees saanu imettää ollenkaa. Eli voi se äidimaito olla myös pahasta lapselle. Veljeni on tosi allerginen joillekin aineille plus astma ja epilepsia. Eiköhän ne ole lapsesta kiinni ;)

Äidimaito on kuitenkin lapselle parasta useimmiten!!!

Imetys on yksi niistä lukuisista asioista, jotka saattavat aiheuttaa turhaa mielipahaa ja syyllisyyttä äitiyden taipaleella. Syyllistäminen ja/tai ihmettely liittyy usein nimenomaan äiteihin, ei niinkään isiin. Valitsipa niin tai näin, aina tekee jonkun mielestä väärin päin. Ja todellakin jopa silloin, vaikka kyse ei olisi omista valinnoista vaan olosuhteiden pakosta :( Tilanteita tulee eteen jatkuvasti: milloin kuhistaan sektioista, töihin palaamisen ajasta, tuteista, vaipoista, yökyläilystä, nukkumisjärjestelyistä jne. Ja aina sormi osoittaa äitiin, mikäli jotain kummastellaan...

Se ei varmaankaan lohduta, että vastaavia ylilyöntejä ja ikäviä kommentteja kuulee silloinkin, jos imettää " liian pitkään" . Ja esim. imetysfanaatikon leiman saattaa saada vain siksi, jos välttää turhia korvikkeita. Ts. ei saisi imettää, vaikka se sujuisi ongelmitta, maito riittäisi eikä allergoita, väsymystä, sairastelua tms. olisikaan. Itse en ole kehdannut mainostaa, että yritän siirtyä tavalliseen maitoon ilman ns. korvikevaihetta,

jos

kaikki sujuu hyvin. Pullo pienokaiselle kyllä kelpaa, jo nyt (2,5 kk) hän on saanut pakastimesta sulatettua, pumppaamaani äidinmaitoa pari kertaa isin syöttämänä =) Eli emme ole nähneet tarpeelliseksi poiketa 6 kk:n täysimetyssuosituksesta vain pullon vuoksi, kun kerran maitoa tulee eikä muitakaan imetysongelmia ole ollut. Tulkitsen suosituksen niin, että pääroolissa on äidinmaito - ei niinkään se, mistä se tulee... Ymmärrän myös toisin tekeviä; jokainen löytää omaan tilanteeseensa ja omalle perheelleen parhaat tavat toimia, JOS

asiallista

tietoa on riittävästi saatavilla.

Mutta todellakin aina löytyy ihmisiä, joille vain oma tapa toimia on ainoa oikea ja muut vähintäänkin kyseenalaisia jos eivät totaalisen vahingollisia ;P Ainoa mikä auttaa, on vahva itsetunto: tärkeintä on pyrkiä olemaan sydämessään sinut kaikkien valintojen/tilanteiden kanssa. Ja oman puolison tuki on tärkeää myös, erityisesti näissä lapsia koskevissa asioissa :)

huomata missä meni vikaan. Biologisesti vaan muutama prosentti äideistä ei kykene imettämään, loppujen kohdalla on sitten kyse oikeasta tiedosta ja tuesta. Varmastikaan ei meidän biologiamme ratkaisevasti eroa norjalaisista ja ruotsalaisista, ja kuitenkin heidän imetyslukunsa ovat todella paljon parempia kuin meidän. Erona on se, että Norjassa ja Ruotsissa on panostettu imetystukeen.



Sitten on naiset, joilla on pcos ja heistä 20% ei kykene täysimettämään. Itse kuulun tähän prosenttiosaan ja niin esikoinen aikoinaan kuin nyt kuopuskin saa lisämaitoa. Yksi yleinen virhe on antaa lapselle pullo ja tutti, jotka ovat iso riski imetykselle, jos ei tiedosta niiden tuomia riskejä. Lisämaito pitäisi hörpyttää tai kaikkein mieluiten käyttää imetysapulaitetta. Siinä siis lisämaito tulee vauvalle letkusta samalla kun hän imee rintaa.



Mulle on ihan se ja sama imettääkö joku vai ei. Jokainen päättää itse ja monet ovat vain Suomen surkean imetystiedon uhreja. Neuvolassa sanotaan pahimmillaan täysin vääriä ohjeita ja torpedoidaan imetys. Mä otin asioista selvää jo vuosia sitten, tein kaiken oikein ja kuitenkaan en saa maitomäärääni kasvamaan tarpeeksi. Se on ollut huima pettymys ja osittaisimetys on todella rankkaa. Jotenkin vaan tiesin jo esikoisen kohdalla, että kaikesta huolimatta pääsen plussan puolelle kun jaksan ' taistella' imetyksen puolesta. Silti mietin päivittäin että siirryn pulloon. Osa ongelmista helpottaisi, mutta tulisi uusia.



Mä uskon, että useimmat äidit katsovat tehneensä parhaansa ja varmasti ovatkin. En lähde neuvomaan ketään, ellei hän tunnu kaipaavan apua.

Meillä pojan kanssa kävi niin, että en ole saanut häntä syntymästään lähtien kertaakaan tyytyväiseksi ja kylläiseksi pelkällä rintamaidolla. En koko sairaala aikana enkä itse asiassa kertaakaan kotona.



Ekat n. 6 viikkoa imetin, ja suoritus oli aina n. 30 min per rinta ja imetys tapahtyi päivin öin 1,5-2 tunnin välein ja siihen päälle vielä korvikkeen lämmitys, koska neuvolan käyrien mukaan vauvamme paino ei noussut pelkällä rintamaidollani tarpeeksi. Hieman myöhemmässä vaiheessa vähensin imetystä 15 min per rinta, koska neuvolassa oltiin sitä meiltä että koko vauva-aika ei voi olla yhtä rinnalla tissuttelua ja ei pieni edes jaksa kovin aktiivisesti imeä kauaa. Tästä olinkin samaa mieltä, koska koko imetys touhu tässä muodossaan oli erittäin kuluttavaa ja raskasta. En todellakaan ollut tänä imetys aikana oma itseni vaan erittäin arvaamaton ja räjähdysaltin ruutitynnyri joka porasi ja huusi täällä kotona milloin mistäkin ja pienemmästäkin asiasta. Voi siis kuvitella parisuhteen tason ja sen auvon minkä vauva meille toi.



Imetysvälit alkoivat pidentyä vasta siitä kun imetyksen päälle ryhdyttiin aina aktiivisesti antamaan korviketta. Ah sitä autuasta ilmettä, kun vauva sai nopeasti vatsansa täyteen ja sitä autuasta äitiä joka tiesi saavansa nukkua ruokailun jälkeen jopa 2-3 tuntia kerrallaan. Kokeilin rintapumpullakin rintojen tyhjennystä nähdäkseni että paljonko maitoa tulee ja sain sitä tulemaan ihan hyvinkin. Yhteensä 70-110 ml per pumppauskerta. Maidon määrästä ei siis olisi pitänyt kiikastaa vauvan tyytyväisyys, mutta ilmeisesti jotain vikaa hommassa oli kun poika ei ollut koskaan tyytyväinen. En tiedä, että oliko vauvan ote väärä mutta kaikki imetysasennot tuli kyllä kokeiltua sekä rintakumit. En tiedä oliko vikana sitten matalat rinnanpääni.



Mutta koska olimme koko ajan korvikkeen kanssa joutuneet sohlaamaan ja olin niin poikki, ei ratkaisu pelkkään korvikkeeseen siirtymisestä ollut lainkaan vaikea. En ole välittänyt tippaakaan ulkopuolisista kommenteista, sillä meillä alkoi ihana vauva-aika vasta sitten kun itse tajusin koko perheemme hyvinvoinnin kannalta luopua imetyksestä. Pulloajan alettua isäkin alkoi nauttia täysillä uudesta perheenjäsenestämme.



t. Haisuli-äiti ja Caspar 3,5kk

Niinhän se on, että monenlaista tietoa on saatavilla. Ilmeisesti olet itsekin " monenlaisen tiedon" uhri. Viittaan kommentteihisi tuteista ym.



Sä olet kuullut/ottanut " selvää" noista jutuista tietyiltä tahoilta, ja hyvä niin, jos tunnet saaneesi oikeaa tietoa. Suosittelen kuitenkin kriittisyyttä KAIKKEEN tietoon, mitä liikkellä on tuttien ja tuttipullojen ym. haitoista/hyödyistä.



Ruoattalaisiin ja norjalaisiin, tai ylipäänsä kehenkään on turha lähteä meitä suomalaisia vertaamaan, koska heillä asiat hoidetaan täysin eri tavalla kuin täällä meillä. Onhan se huomattu jo terveydenhuollossa yleensäkin!!

Toiset asiat paremmin, toiset huonommin.



Olen itse asiassa kirjoittanut kolumninkin kyseisestä aiheesta. Ihmettelin myös sitä, millaisia meistä äideistä tulee, etenkin esikoisen syntymän jälkeen :0)! Monet asiat tuntuvat elämää suuremmilta (jos tutti putoaa lattialle sitä EI anneta vauvalle. Koirat ym. eläimet eivät saa tulla LÄHELLEKÄÄn vauvaa. Kiinteitä EI edes maisteta ennen 4kk ikää.jne.jne) kun kyseessä on ensimmäinen vauva. Kai sitä on jollain tapaa ihan pyörryksissä, hämmennyksissä, ymmärtämätön, ylisuojeleva ja vaikka mitä muuta muutamina ekoina kuukausina...



Onneksi ainakin omalla kohdallani maalaisjärki vei voiton ihmeellisestä alkuhysteriasta, ja tajusin, että olen paras äiti maailmassa omalle vauvalleni :0)!

Arjesta tuli miljoona kertaa helpompaa, kun oppi ottamaan rennosti, nauttimaan vauvan kasvamisesta ja kehittymisestä, eikä enää tuijottanut jokaista tutkimusta ja neuvoa.



Että näin!



Heather ja Neiti-Nessukka 7kk

Ikäväähän se on, että niin monet kanssaihmiset katsovat oikeudekseen kommentoida syyllistävästi äitiä, enkä ole itsekään jäänyt tuosta aivan osattomaksi. Mutta asialla on taas kerran kaksi puolta. Aivan liian usein imetys epäonnistuu, koska tietoa ja tukea ei ole riittävästi. Itselläni on takana yksi hyvin sujunut imetys ja olen lisäksi lukenut aiheesta melkoisesti ja keskustellut muiden äitien kanssa. Mielelläni jakaisin ystäville ja vaikka vähän vieraammillekin hyviä neuvoja aiheesta - mahdollisimman hienotunteisesti tietysti - mutta enpä taida uskaltaa, juuri tämän besserwisseriksi imetysfanaatikoksi leimautumisen pelossa. Lähipiirissäni on jo kolmen äidin imetys päättynyt lyhyeen ' maidon loppumisen' vuoksi. Lukemattomia kertoja olen miettinyt, olisinko voinut olla jotenkin avuksi, vai olisinko hyvää tarkoittavilla neuvoillani vain pahoittanut äidin mielen? Jokainen vauva ja äiti on tietenkin yksilö enkä kuvittele olevani kaikkitietävä, mutta ainakin voisin rohkaista äitiä uskomaan maidon riittämiseen. Uskon, että juuri tässä asiassa mennään useimmin vikaan, eli syystä tai toisesta äiti pelkää että maito on loppumassa vaikka niin ei olisikaan.

" itsekäs" äiti, joka vauvan ollessa ihan pieni (heti sairaalasta kotiin päästyä noin 1 ½ kuukautiseksi) laittoi iskän syöttämään sitä pullosta yhden kerran yöllä, jotta sai itse nukkua vähän pidemmän pätkän. Joskus lypsin maitoa pulloon, jos sitä sattui hyvin tulemaan, mutta muuten söivät korviketta. Nyt olenkin jo jaksanut hoitaa kaikki yösyötötkin itse imettämällä, kun niitä ei enää yleensä ole kuin 2-3 yössä (yön pituus 10-12 h).

Mulle on yks lysti miten kukin lapsensa ruokkii, kunhan ruokkii;) !

Mä taas olen imettänyt pitkään lapsiani, kahta yli puoltoista vuotiaaksi, yksi on ollut pullovauva kaksikuisesta ja tämä neljäs on taas tissivauva, ikää pian 7kk. Meillä imetys on tätä yhtä lasta lukuunottamatta ollut niin helppoa, etten ole nähnyt mitään syytä tarjoilla pulloa. Mutta asioilla on puolensa. Pullovauvan äiti saa eri tavalla omaakin aikaa, ainakin itse sain, nyt olen jo valmiiksi asennoitunut, että ekat pari vuotta olen vauvan kanssa, enkä tunne asian suhteen mitään stressiä. Tarkoitukseni on jatkaa imetystä vuoden ikään, jotta vältymme kokonaan korvikkeilta. Ja miksikö? Siksi, että ajan kuluessa kaikille kolmelle edelliselle lapselle on tullut pahoja vaivoja lehmänmaidosta, siksi en ota mitään turhaa riskiä vain siksi, että saisin itse " hengähdystauon."

Käsittämätöntä on tuo muiden imetyshämmästely. Olisiko yhtä luonnollista käydä kyselemään muilta vaikka bussipysäkillä, tai siltä kassaneidiltä, että mitäs ruokaa tänään tarjoilet perheellesi, onko kasviksia jne....ja arvostella sitä sitten;)

Niin tai näin, niin aina se on todellakin jostakin väärinpäin.

Mä olen saanut ihmettelyä osakseni, kun hoidan lapseni itse, eivät ole juurikaan olleet hoidossa, miksi imetän NIIN ISOA lasta, olen nukuttanut kaikki lapseni pieninä vieressä jne....

Jos joskus harmitti, ei enää, sillä TIEDÄN, että olen oman elämäni paras asiantuntija.

Ja jos maito ei kertakaikkiaan riitä, paha sitä on taikuriksikaan ruveta!

Eli meillä ei maito noussut sairaalalla eikä kotonakaan kovasta ja sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Kätilö kenen kanssa tästä keskustelin sanoi, että se saattaa johtua tavanomaista paljon vaikeammasta synnytyksestä, en siis tajunnut että nyt on pojalla ja itsellä kaikki hyvin ja tämän vuoksi maito päätti pysytellä piilossa. Näin poika tottuikin pulloon ja pelkkä tissittelyn yritys alkoi kiukuttaa vietävästi.



Kuitenkaan en koskaan ole ottanut tästä asiasta syitä niskoilleni. En pode huonoa omaatuntoa, en välitä imetyskiihkoilijoista. Itse,veljeni ja siskoni saatiin kasvamaan aivan normaaleiksi ihmisiksi korvikkeilla, joten en ymmärrä mitä haittaa niistä voi olla. En enää monien kertomusten jälkeen jaksa uskoa edes siihen, että se on vain ja ainoastaan äidinmaito joka suojelee allergioilta ja taudeilta.



Jotkuthan päättää olla imettämättä ilman mitään syytä. Sekin on täysin oma päätös. Joissain maissahan maidon nousu estetään lääkkeillä, ja imetys on ennemmin poikkeus kuin sääntö.



Eletään kaikki tavallamme. Meidät pullottelut eivät vaikuta kenenkään toisen vauvan terveyteen (eikä kyllä omankaan) joten en jaksa ymmärtää miten tämä asia voi kenellekkään kuulua tai ketään ylipäätänsä kiinnostaa.



Voiko olla niin, että joidenkin äitien mielessä häivähtää kateus. Pullolapsi on helppo antaa hoitoon, on helppo itse pitää hetki kuuluisaa omaa aikaa,on helppo vuorotella isän kanssa yöheräämisiä, jne..



Hyvää kevättä kaikille tissitteleville ja ei-tissitteleville :)

...alhaisempiin imetyslukuihin voisi olla syynä juuri tämä syyllistävä, paheksuva ja ahdistava ilmapiirimme...?



Vuosikymmenien tasa-arvotyöstä huolimatta tuntuu, että yhä edelleen yleinen kansanhuvi on nimenomaan naisten valintojen, ulkonäön & käytöksen arvosteleminen.



Ja mikä erottaa lapsenhoidossa naiset miehistä. - No suoranaisesti vain ja ainoastaan se, ettei mies imetä!



Tässä vain eräs näkökulma asiaan. :)



Tsemppiä ja jaksamista kaikille äideille imettämisestä tai imettämättömyydestä huolimatta. Kertakaikkisen ihania ja upeita vauvoja tuolla ulkona liikkuessa näkee. Äitiys ja vanhemmuus on upea juttu!!

Joku aikaisemmin tassa pinossa kommentoi suomalaisten vahaista (?) imettamista. Itse asun maassa jossa imetysluvut ovat todella alhaisia ja jo raskausvaiheessa mulle todettiin vain neuvolassa etta no sullehan ei sitten tarvitse imettamisesta mitaan kertoa kun siella suomessa kaikki sita tekee!! :-) Enpa mina siina sitten sita osannut korjata kun en ole itse Suomessa imettanyt kun en siella ole lapsia saanut niin en tiennyt asian oikeaa laitaa. Mulla imetys onneksi sujuu kun niin itse halusin tehda, mutta se todella tuntuu olevan taallakin sellanen asia josta kylla saa aikaiseksi vaittelya ja komentteja ja yritan kylla olla sanomatta mitaan ja sanoa vain etta imetan koska niin olen itse valinnut.



Tumble & Wriggler 3,5 kk