Korreloiko koulumenestys elämässä menestymisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aah. Koulussa menestymätön, merkonomitutkinnon kasaan rämpinyt isosiskoni jaksaa jauhaa tätä. Että koulumenestys ei ole mitään, vaatii vain perslihaksia, eikä kympin tytöt oikeasti pärjää missään. Tärkeintä on hyvät hoksottimet.

No nyt ollaan keski-ikäisiä. Minulla se akateeminen tutkinto ja jatko-opinnot. Menestyvä firma, akateemisesti koulutettu menestyvä mies, kaksi kympin tytärtä, omakotitalo arvoalueella, mökki jne

Hän asuu vuokrakaksiossa Itäväylän kupeessa, pikavippikierteessä ja elättää luuserimiestä. Ei lapsia, ei omaisuutta, ei tulevaisuutta.

Haiskahdat kyllä trollilta, mutta vaikka et olisikaan niin kylläpä elämäsi kuulostaa AIVAN VITUN KESKINKERTAISELTA ja robottimaiselta pätemiseltä ulkoisilla puitteilla :)[/

Siskoko se siellä?

Mitä  sen hyvän toimeentulon ja menestymisen sitten pitäisi olla.  Jos joku  on tyytyväinen tuollaiseen. Jos kyseessä on oikea tapaus, niin kyllä  pidän tätä akateemista menestyneempänä kuin  merkonomisiskoaan.

Hyvä taloudellinen asema mahdollistaa mm sen että lapsille on antaa aikaa. On aikaa tarjota syvyyttä, on aikaa tarjota enemmän. Voi antaa näköaloja ja tulevaisuuden uskoa.

Jos on tyhmä ja köyhä, kaikki aika menee siihen pennin pyöritykseen, josta ei kuitenkaan tule mitään. Köyhyys tyhmentää, ihan tutkimusten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Työelämässä menestyminen mahdollistaa sen muun menestymisen.

Perustele väitteesi. Jos minä esimerkiksi menestyn vanhempana tai aviopuolisona, niin miksi se vaatii työelämässä menestymistä? Miksi keskiverto työelämässä taapertaminen ei riitä menestymiseen noissa muissa? 

Lapsi tarvitsee myös esikuvia. Kouluttamaton työtön ei sellainen ole. Työelämässä menestynyt kykenee tarjoamaan paremman kodin paremmalta alueelta, paremmat harrastukset, koulut ja kontaktit.

Älä sekoile. Puhuin keskiverrosta työelämässä taapertajasta. Kouluttamaton työtön ei ole Suomessa mikään keskiverto. Eli palataan aiheeseen, miksi keskiverto työelämässä taapertaminen riitä menestymiseen aviopuolisona tai vanhempana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Tuo koskee vain teitä keskinkertaisia kilttejä suorittajia, joilta puuttuu kaikki holistinen suhtautuminen, luontainen uteliaisuus ja energia ottaa asioista itse selvää. Olette selvää opettaja-ainesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Työelämässä menestyminen mahdollistaa sen muun menestymisen.

Perustele väitteesi. Jos minä esimerkiksi menestyn vanhempana tai aviopuolisona, niin miksi se vaatii työelämässä menestymistä? Miksi keskiverto työelämässä taapertaminen ei riitä menestymiseen noissa muissa? 

Lapsi tarvitsee myös esikuvia. Kouluttamaton työtön ei sellainen ole. Työelämässä menestynyt kykenee tarjoamaan paremman kodin paremmalta alueelta, paremmat harrastukset, koulut ja kontaktit.

Älä sekoile. Puhuin keskiverrosta työelämässä taapertajasta. Kouluttamaton työtön ei ole Suomessa mikään keskiverto. Eli palataan aiheeseen, miksi keskiverto työelämässä taapertaminen riitä menestymiseen aviopuolisona tai vanhempana?

Otsikko kylläkin kysyi korreloiko koulutus menestyksen kanssa. Ei että riittääkö keskiverto.

Jokin itsekeksitty "menestys vaimona"... mistä sinä edes puhut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Tuo koskee vain teitä keskinkertaisia kilttejä suorittajia, joilta puuttuu kaikki holistinen suhtautuminen, luontainen uteliaisuus ja energia ottaa asioista itse selvää. Olette selvää opettaja-ainesta.

En minä ole koskaan ollut kiltti suorittaja... sekin on vain klisee, jolla mollata itseään älykkäämpiä.

Minä pärjäsin surkeasti opettajien kanssa, aina oli sukset ristissä milloin mistäkin mielestäni turhasta säännöstä. Olin luokkani paras niissä aineissa, joissa halusin, mutta useimmiten opettajan naama ei miellyttänyt, ja numerot jäivät kahdeksikkoihin.

Nyt opiskelen oikeustiedettä. Ei se tosin menestystä tarkoita, vaan aika näyttää, onko tällaiselle nykypäivän Voltairelle paikkaa työelämässä.

Entisenä kympin tyttönä harmittelen aina näitä kympin tyttöjen suorituksia väheksyviä kommentteja. On totta, ettei kaikista kympin tytöistä tule "menestyjiä", mutta toisaalta kaikkia tapaamiani naispuolisia "menestyneitä" naispuolisia yritysjohtajia, juristeja, lääkäreitä, asiantuntijoita yms. on yhdistänyt todella hyvä koulumenestys. Entisiä kympin tyttöjä ollaan lähes kaikki. Sen sijaan menestyneillä miehillä se koulumenestys ei ole ollut ainoa määrittelevä juttu. Mies voi ilmeisesti edetä myös pelkällä kunnianhimolla ja "hyvän tyypin" maineella. Tällaisia naisia en ole kyllä juurikaan tavannut.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Tuo koskee vain teitä keskinkertaisia kilttejä suorittajia, joilta puuttuu kaikki holistinen suhtautuminen, luontainen uteliaisuus ja energia ottaa asioista itse selvää. Olette selvää opettaja-ainesta.

En minä ole koskaan ollut kiltti suorittaja... sekin on vain klisee, jolla mollata itseään älykkäämpiä.

Sanon tästä sivusta, ettet anna ainakaan älykästä kuvaa itsestäsi noilla kommenteilla. Tuo toinen on oikeassa siinä kiltti suorittaja vertauksessa, koska sotilas ura on se ura jolle loogisesti moni koulusuorittaja jatkaa. Onko se älykästä, no siitä voi olla montaa mieltä tai voi uskoa mihin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Ei todellakaan mene noin. Paljon holistisempi on ihminen, jolla on vaikkapa viidestä eri tieteenalasta perusopinnot kuin ihminen, joka on yhdellä alueella tohtori.

Tunnen kaksi miestä, jotka menivät rikkaisiin naimisiin (rikkaat appivanhemmat molemmilla) ja elävät nyt melko hulppeissa puitteissa elämää jollaisesta moni duunikaveri varmasti vain haaveilee. Toinen on siis luokanopettaja ja toinen noin 3000 euroa kk tienaava myyntimies. Ovatko he menestyneitä vai vain onnekkaita?

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää karttuu, voi alkaa tarkastelemaan omaa ikäluokkaansa, kuinka meille kävikään. Nämä "9,5 keskiarvo peruskoulussa ja nyt ruokajonossa" -tapaukset eivät edes ole kovin harvinaisia, mutta se mielestäni hieman yllättävää, että on käyty lähes parhain mahdollisin arvosanoin paitsi perusaste, toinen aste, niin myös yliopistokin, mutta silti jämähdetty varsin perustasolle työelämässä. Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille. Humanisteille tämä ymmärrettävämpää, mutta porvaripuolen DI-KTM tyyppejä ihmettelen.

Miksi kunnianhimon pitäisi kohdistua nimenomaan juuri työelämään? Miksei se voisi yhtä hyvin kohdistua myös vapaa-ajan harrastuksiin ja ottaa työn vain keinona hankkia elanto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Ei todellakaan mene noin. Paljon holistisempi on ihminen, jolla on vaikkapa viidestä eri tieteenalasta perusopinnot kuin ihminen, joka on yhdellä alueella tohtori.

Höpöhöpö. Se että on saanut tehtyä sen perusgradun on nimenomaan väylä syvälliseen ymmärtämiseen. Kuka tahansa idiootti osaa opiskella perusopintoja.

Ja mikä helvetin autuus tuo sinun holistisuutesi edes on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Työelämässä menestyminen mahdollistaa sen muun menestymisen.

Perustele väitteesi. Jos minä esimerkiksi menestyn vanhempana tai aviopuolisona, niin miksi se vaatii työelämässä menestymistä? Miksi keskiverto työelämässä taapertaminen ei riitä menestymiseen noissa muissa? 

Lapsi tarvitsee myös esikuvia. Kouluttamaton työtön ei sellainen ole. Työelämässä menestynyt kykenee tarjoamaan paremman kodin paremmalta alueelta, paremmat harrastukset, koulut ja kontaktit.

Älä sekoile. Puhuin keskiverrosta työelämässä taapertajasta. Kouluttamaton työtön ei ole Suomessa mikään keskiverto. Eli palataan aiheeseen, miksi keskiverto työelämässä taapertaminen riitä menestymiseen aviopuolisona tai vanhempana?

Otsikko kylläkin kysyi korreloiko koulutus menestyksen kanssa. Ei että riittääkö keskiverto.

Jokin itsekeksitty "menestys vaimona"... mistä sinä edes puhut?

Kysyin jo ensimmäisellä sivulla ap:ltä mistä elämässä menestymisestä hän puhuu. Hän ei vastannut, heitti vain vastakysymyksen. Niin kauan kuin meillä ei ole yhteistä ymmärrystä siitä mitä elämässä menestyminen merkitsee, on minun käsitykseni siitä yhtä hyvä kuin sinukin. 

Otsikko ei siis kysy korreloiko koulutus yleisesti menestyksen kanssa, vaan kysyy tarkemmin korreloiko se nimenomaan elämässä menestymisen kanssa. Elämässä menestyminen jo terminä ilmaisee, että siihen kuuluu muutakin kuin työelämä ja pankkitili. Muutenhan ap. ei olisi tuota nimenomaista termiä käyttänyt. Älä yritä muuttaa aihetta viidennellä sivulla.

Ei sillä ole merkitystä. Ainoastaan se merkitsee kuinka tehokkaasti saat kusetettua ja kyykytettyä muita ympärilläsi olevia, jotta oma elämäsi helpottuu tavalla tai toisella. Keinoja kaihtamatta. Mikään muu ei ole tärkeämpää paitsi valta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Työelämässä menestyminen mahdollistaa sen muun menestymisen.

Perustele väitteesi. Jos minä esimerkiksi menestyn vanhempana tai aviopuolisona, niin miksi se vaatii työelämässä menestymistä? Miksi keskiverto työelämässä taapertaminen ei riitä menestymiseen noissa muissa? 

Lapsi tarvitsee myös esikuvia. Kouluttamaton työtön ei sellainen ole. Työelämässä menestynyt kykenee tarjoamaan paremman kodin paremmalta alueelta, paremmat harrastukset, koulut ja kontaktit.

Älä sekoile. Puhuin keskiverrosta työelämässä taapertajasta. Kouluttamaton työtön ei ole Suomessa mikään keskiverto. Eli palataan aiheeseen, miksi keskiverto työelämässä taapertaminen riitä menestymiseen aviopuolisona tai vanhempana?

Otsikko kylläkin kysyi korreloiko koulutus menestyksen kanssa. Ei että riittääkö keskiverto.

Jokin itsekeksitty "menestys vaimona"... mistä sinä edes puhut?

Kysyin jo ensimmäisellä sivulla ap:ltä mistä elämässä menestymisestä hän puhuu. Hän ei vastannut, heitti vain vastakysymyksen. Niin kauan kuin meillä ei ole yhteistä ymmärrystä siitä mitä elämässä menestyminen merkitsee, on minun käsitykseni siitä yhtä hyvä kuin sinukin. 

Otsikko ei siis kysy korreloiko koulutus yleisesti menestyksen kanssa, vaan kysyy tarkemmin korreloiko se nimenomaan elämässä menestymisen kanssa. Elämässä menestyminen jo terminä ilmaisee, että siihen kuuluu muutakin kuin työelämä ja pankkitili. Muutenhan ap. ei olisi tuota nimenomaista termiä käyttänyt. Älä yritä muuttaa aihetta viidennellä sivulla.

Mitä on "menestyminen vaimona"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Ei todellakaan mene noin. Paljon holistisempi on ihminen, jolla on vaikkapa viidestä eri tieteenalasta perusopinnot kuin ihminen, joka on yhdellä alueella tohtori.

Höpöhöpö. Se että on saanut tehtyä sen perusgradun on nimenomaan väylä syvälliseen ymmärtämiseen. Kuka tahansa idiootti osaa opiskella perusopintoja.

Ja mikä helvetin autuus tuo sinun holistisuutesi edes on?

Kylläpä on vankka usko siihen kouluutuksen autuaaksitekevään voimaan. Pelottaako todellisuus noin paljon? ;_;

Vierailija kirjoitti:

Minä pärjäsin surkeasti opettajien kanssa, aina oli sukset ristissä milloin mistäkin mielestäni turhasta säännöstä. Olin luokkani paras niissä aineissa, joissa halusin, mutta useimmiten opettajan naama ei miellyttänyt, ja numerot jäivät kahdeksikkoihin.

Nyt opiskelen oikeustiedettä. Ei se tosin menestystä tarkoita, vaan aika näyttää, onko tällaiselle nykypäivän Voltairelle paikkaa työelämässä.

Sori vaan, mutta juristista ei koskaan voi tulla Voltairea. Se nyt vaan ei onnistu. Teidän opintonne koulivat teistä pois suurimman osan siitä mikä teissä oli inhimillistä. Niin moneen kertaan nähty juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Työelämässä menestyminen mahdollistaa sen muun menestymisen.

Perustele väitteesi. Jos minä esimerkiksi menestyn vanhempana tai aviopuolisona, niin miksi se vaatii työelämässä menestymistä? Miksi keskiverto työelämässä taapertaminen ei riitä menestymiseen noissa muissa? 

Lapsi tarvitsee myös esikuvia. Kouluttamaton työtön ei sellainen ole. Työelämässä menestynyt kykenee tarjoamaan paremman kodin paremmalta alueelta, paremmat harrastukset, koulut ja kontaktit.

Älä sekoile. Puhuin keskiverrosta työelämässä taapertajasta. Kouluttamaton työtön ei ole Suomessa mikään keskiverto. Eli palataan aiheeseen, miksi keskiverto työelämässä taapertaminen riitä menestymiseen aviopuolisona tai vanhempana?

Otsikko kylläkin kysyi korreloiko koulutus menestyksen kanssa. Ei että riittääkö keskiverto.

Jokin itsekeksitty "menestys vaimona"... mistä sinä edes puhut?

Kysyin jo ensimmäisellä sivulla ap:ltä mistä elämässä menestymisestä hän puhuu. Hän ei vastannut, heitti vain vastakysymyksen. Niin kauan kuin meillä ei ole yhteistä ymmärrystä siitä mitä elämässä menestyminen merkitsee, on minun käsitykseni siitä yhtä hyvä kuin sinukin. 

Otsikko ei siis kysy korreloiko koulutus yleisesti menestyksen kanssa, vaan kysyy tarkemmin korreloiko se nimenomaan elämässä menestymisen kanssa. Elämässä menestyminen jo terminä ilmaisee, että siihen kuuluu muutakin kuin työelämä ja pankkitili. Muutenhan ap. ei olisi tuota nimenomaista termiä käyttänyt. Älä yritä muuttaa aihetta viidennellä sivulla.

Mitä on "menestyminen vaimona"?

Jäikö neula hyppimään? Minäkin odotan vielä ap:n vastausta ekalla sivulla esittämääni kysymykseen. Mitä sanot jos jäädään kumpikin tahollamme odottamaan? Minä vastaan sinulle, kun saan vastauksen ap:ltä, niin olemme paremmin kartalla siitä mitä hän on tuumannut. Ennen sitä ei ole järkeä vastata kysymykseesi.