Korreloiko koulumenestys elämässä menestymisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä korreloi.

Minä olen niin vanha, että minun sukupolvessani fiksut meni oppikouluun ja vähemmän fiksut ei.

Koko oppikoululuokkani on menestynyt, 41 oppilasta.

T. Akateeminen yrittäjä

Pätee  ehkä kaupungeissa. Maalla ei ollut oppikoulupaikkoja tai ylipäätäään kansakoulun jälkeen muita kouluja. Suuri on oppikouluista oli maksullisia, eikä pienviljelijävanhemmat voineet kouluttaa kuin ehkä 1 tai 2 isoista lapsikatraastaan. Alaikäiset eivät päässeet kouluun vaan muuttivat työn perässä Ruotsiin. Vasta 1960-luvulla syntyneillä alkoi olla samat mahdollisuudet kouluttautua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Ei todellakaan mene noin. Paljon holistisempi on ihminen, jolla on vaikkapa viidestä eri tieteenalasta perusopinnot kuin ihminen, joka on yhdellä alueella tohtori.

Höpöhöpö. Se että on saanut tehtyä sen perusgradun on nimenomaan väylä syvälliseen ymmärtämiseen. Kuka tahansa idiootti osaa opiskella perusopintoja.

Ja mikä helvetin autuus tuo sinun holistisuutesi edes on?

Kylläpä on vankka usko siihen kouluutuksen autuaaksitekevään voimaan. Pelottaako todellisuus noin paljon? ;_;

Mutta eikö ole onnellinen juttu, että voi onnistua voi monella tavalla? Keskimäärin kannattaa satsata koulutukseen, koulutus plus se kokemus ja oma-aloitteisuus auttaa useimpia. Itse noin etenin ja olen tyytyväinen nykyiseen asemaan ja palkkaan. Sitten on niitä oman tien kulkijoita kuten edellinen kirjoittaja joka on itsenäisesti opiskellut/oppinut ja tehnyt uransa johon onnellinen. Molempi parempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Ei todellakaan mene noin. Paljon holistisempi on ihminen, jolla on vaikkapa viidestä eri tieteenalasta perusopinnot kuin ihminen, joka on yhdellä alueella tohtori.

Höpöhöpö. Se että on saanut tehtyä sen perusgradun on nimenomaan väylä syvälliseen ymmärtämiseen. Kuka tahansa idiootti osaa opiskella perusopintoja.

Ja mikä helvetin autuus tuo sinun holistisuutesi edes on?

Hahhah. Kyllä nyt on puurot sekaisin. Gradun tehnyt pääsee työelämässä just ja just kopiokoneen käyttäjäksi. Sitten hän alkaa tekemään töitä ja vuoden päästä hän kuvittelee osaavansa ihan kaiken. Sitten kun hän tekee 10 vuotta töitä, tuntee hän, ettei osaa yhtään mitään! Silloin ollaan lähellä asiantuntijuutta, joka on aina hyvin suppeaa, koska et voi hallita kaikkea tiedon määrän vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Ei todellakaan mene noin. Paljon holistisempi on ihminen, jolla on vaikkapa viidestä eri tieteenalasta perusopinnot kuin ihminen, joka on yhdellä alueella tohtori.

Höpöhöpö. Se että on saanut tehtyä sen perusgradun on nimenomaan väylä syvälliseen ymmärtämiseen. Kuka tahansa idiootti osaa opiskella perusopintoja.

Ja mikä helvetin autuus tuo sinun holistisuutesi edes on?

Kylläpä on vankka usko siihen kouluutuksen autuaaksitekevään voimaan. Pelottaako todellisuus noin paljon? ;_;

Mutta eikö ole onnellinen juttu, että voi onnistua voi monella tavalla? Keskimäärin kannattaa satsata koulutukseen, koulutus plus se kokemus ja oma-aloitteisuus auttaa useimpia. Itse noin etenin ja olen tyytyväinen nykyiseen asemaan ja palkkaan. Sitten on niitä oman tien kulkijoita kuten edellinen kirjoittaja joka on itsenäisesti opiskellut/oppinut ja tehnyt uransa johon onnellinen. Molempi parempi?

Mielestäni ei ole molempi parempi. Oman käsitykseni mukaan suurin osa yhteiskunnan ongelmista johtuu siitä, että nämä kouluutetut pikkuporvarilliset, turvallisuushakuiset ja auktoriteettiuskoiset keskinkertaisuudet roikkuvat vaikka väkivalloin vallankahvassa. Oikeutuksenaan heillä on joku perverssi usko siihen omaan holistiseen kyvykkyyteensä, joka siis perustuu valheelle. Se on sairasta ja toimii kaiken aidon sivistyksen ja kehityksen esteenä.

Täällä on nyt joku peruskoulun käynyt toimeentulotuen nostaja joka on oppinut sivistyssanan holistinen.😂😂😂

Minusta elämässä menestynyt ihminen on sellainen jolla on hyvä koulutus, hyvä työ, onnistunut avioliitto, hyvinkasvatetut lapset, hyvin hoidettuja luottamustoimia. Joka on onnistunut vaurastumaan niin että lapset on turvattu tulevaisuudessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Ei todellakaan mene noin. Paljon holistisempi on ihminen, jolla on vaikkapa viidestä eri tieteenalasta perusopinnot kuin ihminen, joka on yhdellä alueella tohtori.

Höpöhöpö. Se että on saanut tehtyä sen perusgradun on nimenomaan väylä syvälliseen ymmärtämiseen. Kuka tahansa idiootti osaa opiskella perusopintoja.

Ja mikä helvetin autuus tuo sinun holistisuutesi edes on?

Kylläpä on vankka usko siihen kouluutuksen autuaaksitekevään voimaan. Pelottaako todellisuus noin paljon? ;_;

Mutta eikö ole onnellinen juttu, että voi onnistua voi monella tavalla? Keskimäärin kannattaa satsata koulutukseen, koulutus plus se kokemus ja oma-aloitteisuus auttaa useimpia. Itse noin etenin ja olen tyytyväinen nykyiseen asemaan ja palkkaan. Sitten on niitä oman tien kulkijoita kuten edellinen kirjoittaja joka on itsenäisesti opiskellut/oppinut ja tehnyt uransa johon onnellinen. Molempi parempi?

Mielestäni ei ole molempi parempi. Oman käsitykseni mukaan suurin osa yhteiskunnan ongelmista johtuu siitä, että nämä kouluutetut pikkuporvarilliset, turvallisuushakuiset ja auktoriteettiuskoiset keskinkertaisuudet roikkuvat vaikka väkivalloin vallankahvassa. Oikeutuksenaan heillä on joku perverssi usko siihen omaan holistiseen kyvykkyyteensä, joka siis perustuu valheelle. Se on sairasta ja toimii kaiken aidon sivistyksen ja kehityksen esteenä.

Näin just. Eletään harhassa ja kuvitellaan, että asiat menevät hyvin, vaikka asiat ovat päin helvettiä. Kyseenalaistajat hiljennetään leimaamalla heidät hulluiksi tms. Hyvä esimerkki on laatu: nykyisin laatu on kaikkialla täyttä paskaa. Vanhemmuus on kadoksissa ja nuoristakin joka päivä 7 eläköityy nuppi sekaisin, kun mieli järkkyy hullussa yhteiskunnassa. Parhaiten pärjää tunteeton psykopaatti, joka osaa käyttää systeemiä ja muita ihmisiä hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt joku peruskoulun käynyt toimeentulotuen nostaja joka on oppinut sivistyssanan holistinen.😂😂😂

Minusta elämässä menestynyt ihminen on sellainen jolla on hyvä koulutus, hyvä työ, onnistunut avioliitto, hyvinkasvatetut lapset, hyvin hoidettuja luottamustoimia. Joka on onnistunut vaurastumaan niin että lapset on turvattu tulevaisuudessakin.

Olet iskostamisen tulos. Mites Kimi Räikkönen suhtautuu doktriiniisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Ei todellakaan mene noin. Paljon holistisempi on ihminen, jolla on vaikkapa viidestä eri tieteenalasta perusopinnot kuin ihminen, joka on yhdellä alueella tohtori.

Höpöhöpö. Se että on saanut tehtyä sen perusgradun on nimenomaan väylä syvälliseen ymmärtämiseen. Kuka tahansa idiootti osaa opiskella perusopintoja.

Ja mikä helvetin autuus tuo sinun holistisuutesi edes on?

Kylläpä on vankka usko siihen kouluutuksen autuaaksitekevään voimaan. Pelottaako todellisuus noin paljon? ;_;

Mutta eikö ole onnellinen juttu, että voi onnistua voi monella tavalla? Keskimäärin kannattaa satsata koulutukseen, koulutus plus se kokemus ja oma-aloitteisuus auttaa useimpia. Itse noin etenin ja olen tyytyväinen nykyiseen asemaan ja palkkaan. Sitten on niitä oman tien kulkijoita kuten edellinen kirjoittaja joka on itsenäisesti opiskellut/oppinut ja tehnyt uransa johon onnellinen. Molempi parempi?

Mielestäni ei ole molempi parempi. Oman käsitykseni mukaan suurin osa yhteiskunnan ongelmista johtuu siitä, että nämä kouluutetut pikkuporvarilliset, turvallisuushakuiset ja auktoriteettiuskoiset keskinkertaisuudet roikkuvat vaikka väkivalloin vallankahvassa. Oikeutuksenaan heillä on joku perverssi usko siihen omaan holistiseen kyvykkyyteensä, joka siis perustuu valheelle. Se on sairasta ja toimii kaiken aidon sivistyksen ja kehityksen esteenä.

Näin just. Eletään harhassa ja kuvitellaan, että asiat menevät hyvin, vaikka asiat ovat päin helvettiä. Kyseenalaistajat hiljennetään leimaamalla heidät hulluiksi tms. Hyvä esimerkki on laatu: nykyisin laatu on kaikkialla täyttä paskaa. Vanhemmuus on kadoksissa ja nuoristakin joka päivä 7 eläköityy nuppi sekaisin, kun mieli järkkyy hullussa yhteiskunnassa. Parhaiten pärjää tunteeton psykopaatti, joka osaa käyttää systeemiä ja muita ihmisiä hyväkseen.

Jep.

En nyt puhu koulumenestyksestä mutta menestyksestä ylipäänsä:

mua niin huvittaa eräs mies, joka on syntynyt perheyritykseen ja jonka toimitusjohtajaksi hänet on sittemmin isänsä nimittänyt. Hän aidosti kokee, että on hyvään asemaan päässyt ja rahansa tienannut omalla neuvokkuudellaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet historian ja nykypäivän vaikutusvaltaisimmat ihmiset ovat kunnianhimoisia ja koulumenestys ei ole heidän takanaan, vaan monilla on ollut jopa vaikeuksia sopeutua kouluihin. 

Näin ennen 70-lukua jolloin ei tajuttu esim. Mikä lukihäiriö on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet historian ja nykypäivän vaikutusvaltaisimmat ihmiset ovat kunnianhimoisia ja koulumenestys ei ole heidän takanaan, vaan monilla on ollut jopa vaikeuksia sopeutua kouluihin. 

Näin ennen 70-lukua jolloin ei tajuttu esim. Mikä lukihäiriö on.

PISA-tuloksissakin hyvää menestystä selitti panostus eritysopetukseen ja nyt kun sitä ollaan ajettu alas, on PISA-tuloksetkin menneet huonompaan suuntaan. Nykyisin kouluja valikoituu hyviin ja huonoihin vapaan valinnan vuoksi ja tämä johtaa entistä suurempiin eroihin oppimistuloksissa. Menestymisen suhteen riippuu siitä, mitä systeemi vaatii ihmiseltä. Mikäli systeemi vaatii hyviä arvosanoja, silloin sellainen menestyy. On kuitenkin nähtävissä selvä muutos tässä siihen suuntaan, että kaikki voivat menestyä, oli tausta mikä hyvänsä. Tärkeintä on osata käyttää muita ihmisiä hyväkseen.

Onhan tuo korrelaatio todettu useissa tutkimuksissakin todeksi, jos menestyksellö tarkoitetaan koulutusta ja vaurautta. Jos taas on kyse onnellisuudesta, asia monimutkaistuu. Kympin tytöt ja pojat ovat usein hirveän vaativia itseään kohtaan ja eivät oikein tyytyväisiä elämään, joka jo luonteeltaan on epätäydellistä. Keskiverrot ihmiset ehkä sopeutuvat paremmin erilaisiin olosuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

En nyt puhu koulumenestyksestä mutta menestyksestä ylipäänsä:

mua niin huvittaa eräs mies, joka on syntynyt perheyritykseen ja jonka toimitusjohtajaksi hänet on sittemmin isänsä nimittänyt. Hän aidosti kokee, että on hyvään asemaan päässyt ja rahansa tienannut omalla neuvokkuudellaan.

Nuo tuohan nyt on ihan yleistä. Onnistumiset ovat aina omaa ansiota ja epäonnistumiset muiden vika. Sama ilmiö kuin pankkimaailmassa eli voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.

Ei ole ihan näin yksinkertaista. Korkeakoulutuksella saadaan kyllä opetettua tietyt perusteet ja tavat toimia, mutta usein koulutus kaventaa moniulotteista ja systeemiajattelua. Tiedon määrän suhteen onkin ymmärrettävää, että aloja pitää kaventaa, mutta silloin mennään myös kauemmaksi holistisuudesta. Ihmistieteissä holistisuus on taas avainasemassa.

Jos ei ole koulutusta, ei ole tiedon omaksumisen taitoa. Sitten se holistisuus on sitä Valittujen palojen pinnallisuutta.

Jos on koulutus, on helppo omaksua asioita ja tietoja laajalti ja se holistisuus on syvää.

Ei todellakaan mene noin. Paljon holistisempi on ihminen, jolla on vaikkapa viidestä eri tieteenalasta perusopinnot kuin ihminen, joka on yhdellä alueella tohtori.

Höpöhöpö. Se että on saanut tehtyä sen perusgradun on nimenomaan väylä syvälliseen ymmärtämiseen. Kuka tahansa idiootti osaa opiskella perusopintoja.

Ja mikä helvetin autuus tuo sinun holistisuutesi edes on?

Hahhah. Kyllä nyt on puurot sekaisin. Gradun tehnyt pääsee työelämässä just ja just kopiokoneen käyttäjäksi. Sitten hän alkaa tekemään töitä ja vuoden päästä hän kuvittelee osaavansa ihan kaiken. Sitten kun hän tekee 10 vuotta töitä, tuntee hän, ettei osaa yhtään mitään! Silloin ollaan lähellä asiantuntijuutta, joka on aina hyvin suppeaa, koska et voi hallita kaikkea tiedon määrän vuoksi.

Huonosti on asiat sillä firmalla, joka tuhlaa gradun tehneitä kopiokoneen käyttäjinä. Siihen tehtävään riittää peruskouluun opintonsa lopettanut. Henkilöstöhallinto on sellaisessa firmassa osaamaton, jos gradun tehneen pistää sellaiseen tehtävään. Ei ole pitkää ikää povattavissa sellaiselle firmalle. Joku osaavampi varmasti tulee ja ostaa sellaisen pois.

Riippuu paljon siitä, miten menestystä mitataan. Jos sitä mitataan esim. vuosituloilla niin selkeä korrelaatio on olemassa - hyvin koulussa menestyneiden ansiotaso on myöhemmin elämässä keskimäärin korkeampi kuin huonosti menestyneiden.

Jos taas vaikkapa onnellisuudella niin kuva ei ole yhtä selkeä. Toistaiseksi en ole törmännyt sellaiseen tutkimukseen jossa olisi suoraan tutkittu koulumenestyksen yhteyttä onnellisuuteen myöhemmin elämässä, mutta sitä on ainakin tutkittu että pidemmälle kouluttautuneet ovat tulotasosta riippumatta keskimäärin onnellisempia kuin muut. Koska hyvä koulutusmenestys korreloi pidempien jatko-opintojen kanssa niin voidaan epäillä, että se välillisesti korreloi myös onnellisuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumenestys korreloi elämässä menestymisen kanssa, tästä löytyy nopealla googlailulla tutkimuksia. Huono koulumenestys ennustaa mm. alkoholiongelmia ja syrjäytymistä. Hyvä koulumenestys puolestaan korreloi hyvän koulutuksen ja työllistymisen kanssa. Aina löytyy kaavat rikkovia yksilöitä, mutta isossa kuvassa näin.

Ja tämä taas johtuu hyvinkin pitkälti ennakkoasenteista ja siitä, että suurin osa niistä koulussa loistaneista kilteistä suorittajista ei esimerkiksi suin surminkaan rekrytoi muita kuin kaltaisiaan, osaamisesta viis veisaten. Tästä johtuu sitten kaikenlaisia ongelmia niille jotka eivät "mahtuneet" tiukkaan muottiin :)

Mitä tarkoitat? Mikä on siis se ominaisuus, joka noilla rekrytoimassa olevilla on, jota ei näillä "huonommin pärjänneillä" ole? Miten se ilmenee työhaastattelussa?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon siitä, miten menestystä mitataan. Jos sitä mitataan esim. vuosituloilla niin selkeä korrelaatio on olemassa - hyvin koulussa menestyneiden ansiotaso on myöhemmin elämässä keskimäärin korkeampi kuin huonosti menestyneiden.

Jos taas vaikkapa onnellisuudella niin kuva ei ole yhtä selkeä. Toistaiseksi en ole törmännyt sellaiseen tutkimukseen jossa olisi suoraan tutkittu koulumenestyksen yhteyttä onnellisuuteen myöhemmin elämässä, mutta sitä on ainakin tutkittu että pidemmälle kouluttautuneet ovat tulotasosta riippumatta keskimäärin onnellisempia kuin muut. Koska hyvä koulutusmenestys korreloi pidempien jatko-opintojen kanssa niin voidaan epäillä, että se välillisesti korreloi myös onnellisuuden kanssa.

Eli tämän perusteella tieto ei lisää tuskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo korrelaatio todettu useissa tutkimuksissakin todeksi, jos menestyksellö tarkoitetaan koulutusta ja vaurautta. Jos taas on kyse onnellisuudesta, asia monimutkaistuu. Kympin tytöt ja pojat ovat usein hirveän vaativia itseään kohtaan ja eivät oikein tyytyväisiä elämään, joka jo luonteeltaan on epätäydellistä. Keskiverrot ihmiset ehkä sopeutuvat paremmin erilaisiin olosuhteisiin.

Näin usein on. Korkeakouluissa on eniten mielenterveysongelmiakin, eli sekin kertoo jotain. Akateemisista lääkärit tekevät eniten itsareita, vaikka heillä on se paras osaaminen aiheesta. Koulujärjestelmä on eliitin tapa hallita ihmisiä, ei sen kummempaa. Teoreettinen osaaminen ja käytännön osaaminen ei välttämättä kohtaa, jos ihmisellä ei ole käytännön kokemusta. Tässä on yksi suuri ero siihen miksi meidän korkeakoulutetut menestyvät niin huonosti verrattuna monen muun maan korkeakoulutettuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumenestys korreloi elämässä menestymisen kanssa, tästä löytyy nopealla googlailulla tutkimuksia. Huono koulumenestys ennustaa mm. alkoholiongelmia ja syrjäytymistä. Hyvä koulumenestys puolestaan korreloi hyvän koulutuksen ja työllistymisen kanssa. Aina löytyy kaavat rikkovia yksilöitä, mutta isossa kuvassa näin.

Ja tämä taas johtuu hyvinkin pitkälti ennakkoasenteista ja siitä, että suurin osa niistä koulussa loistaneista kilteistä suorittajista ei esimerkiksi suin surminkaan rekrytoi muita kuin kaltaisiaan, osaamisesta viis veisaten. Tästä johtuu sitten kaikenlaisia ongelmia niille jotka eivät "mahtuneet" tiukkaan muottiin :)

Mitä tarkoitat? Mikä on siis se ominaisuus, joka noilla rekrytoimassa olevilla on, jota ei näillä "huonommin pärjänneillä" ole? Miten se ilmenee työhaastattelussa?

Kyse on itse itseään ruokkivasta systeemistä, joka siis palkitsee kaltaisiaan siitä "värin tunnustamisesta" tai samankaltaisuudesta. Mitään korrelaatiota todellisen osaamisen kanssa tällä ei luonnollisestikaan ole. Niillä rekrytoivilla tyypeillä on muodollinen koulutustausta ns. kunnossa, ja heidän rajoittuneeseen maailmankuvaan ei mahdu se, että ihmisiä on erilaisia, ja muodollinen koulutus ei ole tae osaamisesta tai kyvykyydestä. Mutta olen jo sanottavani tästä tematiikasta todennut enkä jaksa enää alkaa siitä vääntämään sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumenestys korreloi elämässä menestymisen kanssa, tästä löytyy nopealla googlailulla tutkimuksia. Huono koulumenestys ennustaa mm. alkoholiongelmia ja syrjäytymistä. Hyvä koulumenestys puolestaan korreloi hyvän koulutuksen ja työllistymisen kanssa. Aina löytyy kaavat rikkovia yksilöitä, mutta isossa kuvassa näin.

Ja tämä taas johtuu hyvinkin pitkälti ennakkoasenteista ja siitä, että suurin osa niistä koulussa loistaneista kilteistä suorittajista ei esimerkiksi suin surminkaan rekrytoi muita kuin kaltaisiaan, osaamisesta viis veisaten. Tästä johtuu sitten kaikenlaisia ongelmia niille jotka eivät "mahtuneet" tiukkaan muottiin :)

Mitä tarkoitat? Mikä on siis se ominaisuus, joka noilla rekrytoimassa olevilla on, jota ei näillä "huonommin pärjänneillä" ole? Miten se ilmenee työhaastattelussa?

Kyse on itse itseään ruokkivasta systeemistä, joka siis palkitsee kaltaisiaan siitä "värin tunnustamisesta" tai samankaltaisuudesta. Mitään korrelaatiota todellisen osaamisen kanssa tällä ei luonnollisestikaan ole. Niillä rekrytoivilla tyypeillä on muodollinen koulutustausta ns. kunnossa, ja heidän rajoittuneeseen maailmankuvaan ei mahdu se, että ihmisiä on erilaisia, ja muodollinen koulutus ei ole tae osaamisesta tai kyvykyydestä. Mutta olen jo sanottavani tästä tematiikasta todennut enkä jaksa enää alkaa siitä vääntämään sen enempää.

Mielenkiintoinen näkökulma. Lähinnä olen törmännyt tuollaiseen ilmiöön jo eläkeikää lähestyvien patujen kohdalla, joille on tärkeää että RUK on käytynä kun värvätään managereita. Onneksi nämäkin ovat harvassa. Yleisesti ottaen koulumenestyksen perään ei ole kysellyt kukaan ensimmäisten kesätöiden jälkeen, joten vähän ihmettelen että minkälaisia ajatustenlukijoita ne rekryäjät ovat että osaavat suosia niitä kilttejä kympin tyttöjä ja poikia. 

Meilläkin on rekrytty nimenomaan osaamisen ja intohimon perusteella ja tekijöitä onkin peruskoulupohjaisesta itseopiskelleesta tohtoriin.