Korreloiko koulumenestys elämässä menestymisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Olen samaa mieltä, kympin tytölle se koulumaailma tuntuu oikealta ja siellä pärjää ja saa kiitosta, kun vain ottaa tehtävät vastaan ja suorittaa ne. Ei tarvitse olla aloitekykyä, riskinottokykyä, sinnikkyyttä, sosiaalisia taitoja.

- edellinen -

Vierailija kirjoitti:

Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille

Koska työelämässä ei kaikilla ole enää "opettajaa", joka jakaa sitä menestystä. Menestys ei edes ole enää vain nollasummapeliä, vaan sitä voi luoda itse lisää "tyhjästä". Koulussa voi menestyä vain yhdellä tavalla, yksien sääntöjen puitteissa. Aikuiselämässä tapoja on äärettömästi ja sääntöjä hyvin vähän.

Mikään ei tässä maaimassa tapahdu omalla kustannuksella, joissain teorioissa älykkyyttä mitataan kykynä huijata muita oman edun nimissä. Tiedän ettei liity menestykseen. Montaa oravanpyörässä räpeltäjää kustaan huolella silmään koko elämän ajan eikä se huijari ole suinkaan se joka on jäänyt pois junasta.

Koulumenestys korreloi elämässä menestymisen kanssa, tästä löytyy nopealla googlailulla tutkimuksia. Huono koulumenestys ennustaa mm. alkoholiongelmia ja syrjäytymistä. Hyvä koulumenestys puolestaan korreloi hyvän koulutuksen ja työllistymisen kanssa. Aina löytyy kaavat rikkovia yksilöitä, mutta isossa kuvassa näin.

Jonkin verran joo, mutta enemmän vaikuttaa se onko lukioaikana tyttöystävää. Tyttöjen mieleen oleva kasin opiskelija pärjää yleensä paremmin kuin ysipuolen poika, joka ei kelpaa kenellekään

Koulu on osa eliitin ylläpitämää järjestelmää, jota hyödyntämällä pääsee parhaiten esimerkiksi virkoihin. Tästä syystä ruotsin kielitaitovaatimuksetkin pidetään yllä, sillä helpoin tie virkamieheksi on ruotsinkielisistä lähtökohdista. Elämässä menestyminen edellyttää lähinnä sitä, että osaa käyttää muita ihmisiä ja järjestelmää hyväkseen. Tämä ei välttämättä vaadi koulujärjestelmästä saatuja hyviä arvosanoja, vaan toisaalta hyvää tuuria ja toisaalta hyvää systeemiälyä.

Aah. Koulussa menestymätön, merkonomitutkinnon kasaan rämpinyt isosiskoni jaksaa jauhaa tätä. Että koulumenestys ei ole mitään, vaatii vain perslihaksia, eikä kympin tytöt oikeasti pärjää missään. Tärkeintä on hyvät hoksottimet.

No nyt ollaan keski-ikäisiä. Minulla se akateeminen tutkinto ja jatko-opinnot. Menestyvä firma, akateemisesti koulutettu menestyvä mies, kaksi kympin tytärtä, omakotitalo arvoalueella, mökki jne

Hän asuu vuokrakaksiossa Itäväylän kupeessa, pikavippikierteessä ja elättää luuserimiestä. Ei lapsia, ei omaisuutta, ei tulevaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää karttuu, voi alkaa tarkastelemaan omaa ikäluokkaansa, kuinka meille kävikään. Nämä "9,5 keskiarvo peruskoulussa ja nyt ruokajonossa" -tapaukset eivät edes ole kovin harvinaisia, mutta se mielestäni hieman yllättävää, että on käyty lähes parhain mahdollisin arvosanoin paitsi perusaste, toinen aste, niin myös yliopistokin, mutta silti jämähdetty varsin perustasolle työelämässä. Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille. Humanisteille tämä ymmärrettävämpää, mutta porvaripuolen DI-KTM tyyppejä ihmettelen.

Määrittele menestys.

Henkilökohtaisilla ponnisteluilla saavutettu elämisen korkea laatu ja taloudellinen vakavaraisuus.

Mitä on elämisen korkea laatu? 

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei tässä maaimassa tapahdu omalla kustannuksella, joissain teorioissa älykkyyttä mitataan kykynä huijata muita oman edun nimissä. Tiedän ettei liity menestykseen. Montaa oravanpyörässä räpeltäjää kustaan huolella silmään koko elämän ajan eikä se huijari ole suinkaan se joka on jäänyt pois junasta.

Meinaatko, että työntekijöiden kannattaisi irrottautua työelämästä sosiaaliturvan varaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää karttuu, voi alkaa tarkastelemaan omaa ikäluokkaansa, kuinka meille kävikään. Nämä "9,5 keskiarvo peruskoulussa ja nyt ruokajonossa" -tapaukset eivät edes ole kovin harvinaisia, mutta se mielestäni hieman yllättävää, että on käyty lähes parhain mahdollisin arvosanoin paitsi perusaste, toinen aste, niin myös yliopistokin, mutta silti jämähdetty varsin perustasolle työelämässä. Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille. Humanisteille tämä ymmärrettävämpää, mutta porvaripuolen DI-KTM tyyppejä ihmettelen.

Määrittele menestys.

Henkilökohtaisilla ponnisteluilla saavutettu elämisen korkea laatu ja taloudellinen vakavaraisuus.

Tämä korreloi miten koulumenestyksen kanssa?

Aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Työelämässä menestyminen mahdollistaa sen muun menestymisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä koulutus sinulla, ap, on kuin noin tyhmiä kyselet?

Pelkkä peruskoulu.

Ap

Miksi jätit kouluttautumisen noin vähäiseksi?

Onhan noita avaajan mainitsemia kouluhuippuja näkynyt joille elämä on vain liian vaikeaa henkilökohtaisella tasolla. Käännytään sisäänpäin eikä oikein "menestytä" työelämässä vaan usein harrastetaan jotain vaativaa ja palkitsevaa. Suomessä on jotenkin uskonnolinen hurmos ja pakkosyöttö aiheesta koulu vaikka oikeassa elämässä näitä tapauksia tulee vastaan jossa koulussa menestynyt ei pärjääkkään koulun jälkeen tai koulussa kaikkia vastaan taistellut pääsee kunnianhimollaan valtaan jota on tavoitellutkin. Nämä tapaukset eivät ole mitenkään harvinaisia, ei ainakaan niin harvinaisia etteikö niitä kannattaisi ajatella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Työelämässä menestyminen mahdollistaa sen muun menestymisen.

Perustele väitteesi. Jos minä esimerkiksi menestyn vanhempana tai aviopuolisona, niin miksi se vaatii työelämässä menestymistä? Miksi keskiverto työelämässä taapertaminen ei riitä menestymiseen noissa muissa? 

Tottakai se korreloi. Hyviä numeroita saavat ne ihmiset, jotka panostavat kouluun tai ovat poikkeuksellisen älykkäitä. Sama panostaminen jatkuu yleensä läpi elämän, jotta päästään tekemään mitä halutaan. Osalla motivaationa on korkea status ja hyvä palkka tai kiinnostus jotain hyväpalkkaista alaa kohtaan. Osalla taas kiinnostus on matalammin palkattuihin ja matalamman statuksen työtehtäviin.

Huonosti koulussa menestyvillä on yleensä jotain ongelmia joko oppimisen kanssa tai sitten muussa elämässä. Nämä ongelmat yleensä tulevat ainakin jossain määrin mukana myös myöhempään elämään ja se vaikuttaa siihen, että heillä on suurempi riski syrjäytyä tai ylipäänsä olla pärjäämättä jatko-opinnoissa tai vaativissa työtehtävissä. 

Mielestäni on aika ikävää, että ihmiset arvottavat toisiaan koulutuksen perusteella. Nämä ihmiset usein ovat itse menneet niin kovapalkkaiseen työhön kuin ovat suinkaan pääseet. Heillä ajava motivaatio on status ja raha. He tuntuvat usein kuvittelevan, että kaikki ihmiset tekevät samalla tavoin kuin he ja pyrkivät parhaaseen työhön, johon he voivat vain potentiaalisesti päästä. Tämä selittää sen, että miksi he arvottavat ihmisiä ammatin perusteella, mutta tämä jättää huomiotta sen valtavan tosiasian, että suuren osan motiivit työpaikan hankintaan ei ole mahdollisimman kova palkka ja status. Suuri osa tekee sitä mikä heitä kiinnostaa tai mikä tuntui luontevalta työuralta riippumatta siitä, että mikä on palkka ja status. He menevät tekemisen mielekkyys edellä ja vasta sen jälkeen tulee kova palkka. Statusta suuri osa ei edes halua jos se nostaa heitä jollain tapaa jalustalle, koska kaikki eivät halua olla jalustalla kuin korkeintaa unelmissaan. 

Olin koulussa aina innostunut, lahjakas ja harrastuksissakin pärjäävä ja ahkera treenaaja. Tuntui, että maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita ja lähinnä kärsin valinnanvaikeuksista. En tiennyt haluaisinko olla taiteilija, poliisi, sotilas, vaatesuunnittelija, psykologi ...kaikki tuntui niin kiinnostavalta! Lukion jälkeen en vaan onnistunut löytämään omaa polkuani, puuttui itsevarmuus ja taidot selvitä aikuismaisessa maailmassa. Oli masennusta, syömishäiriötä, jännittämistä, päihteitä ja epäonnistuneita suhdekuvioita ja keskeytettyjä opintoja.

Kuvittelin kuitenkin löytäväni "oikean" paikkani ja oikean alan, mutta nyt 40 vuotiaana tunnen, että hukkasin mahdollisuuteni silloin 20 vuotta sitten. Olen kyllä töissä sosiaalialalla, harrastelen eläinten kanssa touhuamista ja olen onnellisesti naimisissakin, mutta välillä tuntuu, että elän jollakin tapaa vääränlaista elämää luonteelleni ja lahjoilleni. En vain enää löydä tietäni ulos tästä elämästäni, koska en ole missään oikein taitava tai lahjakas eikä ole sitä itsevarmuuttakaan eikä älyä. Koulumaailmassa pärjäsin, mutta elämässä en. Mieluiten asuisin erakkona jossain mummonmökissä elukoitteni ja kirjojeni kanssa ja maalaisin tauluja; ei siis kovin realistiset haaveet mulla, koska en osaa enää edes maalata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Työelämässä menestyminen mahdollistaa sen muun menestymisen.

Perustele väitteesi. Jos minä esimerkiksi menestyn vanhempana tai aviopuolisona, niin miksi se vaatii työelämässä menestymistä? Miksi keskiverto työelämässä taapertaminen ei riitä menestymiseen noissa muissa? 

Lapsi tarvitsee myös esikuvia. Kouluttamaton työtön ei sellainen ole. Työelämässä menestynyt kykenee tarjoamaan paremman kodin paremmalta alueelta, paremmat harrastukset, koulut ja kontaktit.

Suomessa on uskonto nimeltään koulu jota ei saa kyseenalaistaa väärillä totuuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Työelämässä menestyminen mahdollistaa sen muun menestymisen.

Ei mahdollista. Työlämässä vietetty aika on poissa kaikesta muusta. Työtä tekevät vain köyhät.