Korreloiko koulumenestys elämässä menestymisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Koulumenestys korreloi elämässä menestymisen kanssa, tästä löytyy nopealla googlailulla tutkimuksia. Huono koulumenestys ennustaa mm. alkoholiongelmia ja syrjäytymistä. Hyvä koulumenestys puolestaan korreloi hyvän koulutuksen ja työllistymisen kanssa. Aina löytyy kaavat rikkovia yksilöitä, mutta isossa kuvassa näin.

Ja tämä taas johtuu hyvinkin pitkälti ennakkoasenteista ja siitä, että suurin osa niistä koulussa loistaneista kilteistä suorittajista ei esimerkiksi suin surminkaan rekrytoi muita kuin kaltaisiaan, osaamisesta viis veisaten. Tästä johtuu sitten kaikenlaisia ongelmia niille jotka eivät "mahtuneet" tiukkaan muottiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä olen ollut kympin tyttö, tosin en enää lukiossa ja yliopistossa. Mutta kuitenkin tällainen, joka on perusfiksu ja jolle tuollaiset opinnot on olleet luontevia ja vaivattomia. Kuitenkin itseltäni puuttuu se tieto, että mitä oikeasti itse haluaa elämältä ja kunnianhimo oikeastaan kokonaan. Minusta kaikkien pitää löytää se oma polku, johon on tyytyväinen. Oli koulussa menestynyt tai ei. Sen olen tietysti huomannut, että ne, jotka eivät ole olleet koulussa niin hyviä, heillä voi olla alemmuuskompleksi asiasta ja elämässä menestyminen katsotaan aina siitäkin käsin. Itselläni taas on omat kompleksit, koen, etten ole oikein hyvä missään. :)

 Onkohan aloittajalla joku ikäkriisi menossa, kun tällaisia pohtii?:)

 

Ei ikäkriisiä, ihmettelen vain mihin se yliopistotasolle asti ulottunut menestys häviää työelämässä. Liittyisikö jotenkin asioiden mitattavuuteen. Koulumaailma kuitenkin perustuu aina kokeisiin, tentteihin ja arvosanoihin. Työelämässä mukaan tulee paljon vaikeammin mitattavia taitoja, kuten sosiaaliset kyvyt ja tunneälykkyys.

Ap

Onko työelämässä menestyminen kaikki elämässä menestyminen? Miksi puhut kuten se olisi?

Työelämässä menestyminen mahdollistaa sen muun menestymisen.

Perustele väitteesi. Jos minä esimerkiksi menestyn vanhempana tai aviopuolisona, niin miksi se vaatii työelämässä menestymistä? Miksi keskiverto työelämässä taapertaminen ei riitä menestymiseen noissa muissa? 

Yleisellä tasolla menestymisestä totean, että totta kai se voi olla subjektiivinen kokemus. On kuitenkin turha ihmetellä, jos koko elämänsä muiden rahoilla elänyt ei välttämättä jaa muun yhteisön keskuudessa kovin laajaa konsensusta tästä menestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Aah. Koulussa menestymätön, merkonomitutkinnon kasaan rämpinyt isosiskoni jaksaa jauhaa tätä. Että koulumenestys ei ole mitään, vaatii vain perslihaksia, eikä kympin tytöt oikeasti pärjää missään. Tärkeintä on hyvät hoksottimet.

No nyt ollaan keski-ikäisiä. Minulla se akateeminen tutkinto ja jatko-opinnot. Menestyvä firma, akateemisesti koulutettu menestyvä mies, kaksi kympin tytärtä, omakotitalo arvoalueella, mökki jne

Hän asuu vuokrakaksiossa Itäväylän kupeessa, pikavippikierteessä ja elättää luuserimiestä. Ei lapsia, ei omaisuutta, ei tulevaisuutta.

Haiskahdat kyllä trollilta, mutta vaikka et olisikaan niin kylläpä elämäsi kuulostaa AIVAN VITUN KESKINKERTAISELTA ja robottimaiselta pätemiseltä ulkoisilla puitteilla :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ikää karttuu, voi alkaa tarkastelemaan omaa ikäluokkaansa, kuinka meille kävikään. Nämä "9,5 keskiarvo peruskoulussa ja nyt ruokajonossa" -tapaukset eivät edes ole kovin harvinaisia, mutta se mielestäni hieman yllättävää, että on käyty lähes parhain mahdollisin arvosanoin paitsi perusaste, toinen aste, niin myös yliopistokin, mutta silti jämähdetty varsin perustasolle työelämässä. Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille. Humanisteille tämä ymmärrettävämpää, mutta porvaripuolen DI-KTM tyyppejä ihmettelen.

Määrittele menestys.

Henkilökohtaisilla ponnisteluilla saavutettu elämisen korkea laatu ja taloudellinen vakavaraisuus.

Elämisen korkea laatu on vaikea käsite. Toisille se on Helsinki ja kantakaupungin osake. Toisille omakotitalo maaseudulla jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aah. Koulussa menestymätön, merkonomitutkinnon kasaan rämpinyt isosiskoni jaksaa jauhaa tätä. Että koulumenestys ei ole mitään, vaatii vain perslihaksia, eikä kympin tytöt oikeasti pärjää missään. Tärkeintä on hyvät hoksottimet.

No nyt ollaan keski-ikäisiä. Minulla se akateeminen tutkinto ja jatko-opinnot. Menestyvä firma, akateemisesti koulutettu menestyvä mies, kaksi kympin tytärtä, omakotitalo arvoalueella, mökki jne

Hän asuu vuokrakaksiossa Itäväylän kupeessa, pikavippikierteessä ja elättää luuserimiestä. Ei lapsia, ei omaisuutta, ei tulevaisuutta.

Haiskahdat kyllä trollilta, mutta vaikka et olisikaan niin kylläpä elämäsi kuulostaa AIVAN VITUN KESKINKERTAISELTA ja robottimaiselta pätemiseltä ulkoisilla puitteilla :)[/

Siskoko se siellä?

Vierailija kirjoitti:

No nyt ollaan keski-ikäisiä. Minulla se akateeminen tutkinto ja jatko-opinnot. Menestyvä firma, akateemisesti koulutettu menestyvä mies, kaksi kympin tytärtä, omakotitalo arvoalueella, mökki jne.

Millaisen kunnian otat itsellesi siitä, että synnyit ihmisenä, joka pystyy lisääntymään?

Täyttä itsekusetusta on myös väittää etteikö korkeammin koulutetuilla tai koulussa pärjänellä olisi ongelmia päihteiden kanssa. Ne eivät vain näy samoin eri ääripäillä vaikka tismalleen samat ongelmat olisi. Koulu on monelle uskonto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt ollaan keski-ikäisiä. Minulla se akateeminen tutkinto ja jatko-opinnot. Menestyvä firma, akateemisesti koulutettu menestyvä mies, kaksi kympin tytärtä, omakotitalo arvoalueella, mökki jne.

Millaisen kunnian otat itsellesi siitä, että synnyit ihmisenä, joka pystyy lisääntymään?

Lisääntyminen vaatii seksin saamista ja oman kokemuksen mukaan seksin saaminen on paljon vaikeampaa kuin yliopisto-opiskelu tai asiantuntijatöissä oleminen

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulumenestys korreloi elämässä menestymisen kanssa, tästä löytyy nopealla googlailulla tutkimuksia. Huono koulumenestys ennustaa mm. alkoholiongelmia ja syrjäytymistä. Hyvä koulumenestys puolestaan korreloi hyvän koulutuksen ja työllistymisen kanssa. Aina löytyy kaavat rikkovia yksilöitä, mutta isossa kuvassa näin.

Ja tämä taas johtuu hyvinkin pitkälti ennakkoasenteista ja siitä, että suurin osa niistä koulussa loistaneista kilteistä suorittajista ei esimerkiksi suin surminkaan rekrytoi muita kuin kaltaisiaan, osaamisesta viis veisaten. Tästä johtuu sitten kaikenlaisia ongelmia niille jotka eivät "mahtuneet" tiukkaan muottiin :)

Tämä on juuri sitä elitismiä. Professori vaatii muilta niiden tietojen opiskelemista, joita itse osaa. Tutkimukset rajataan siten, että hypoteesi voidaan varmasti osoittaa todeksi jne. Koulumenestys kertoo vain siitä, että osaa hyödyntää koulusjärjestelmää ja niiden vanhempien lapset, jotka tietävät miten koulussa menestyy (ovat itse menestyneet koulussa) pärjäävät paremmin. Käänteisesti tämän voi nähdä siten, että maatilalla asuva osaa lypsää lehmän, mutta tohtorit eivät osaa lypsää lehmää, koska osaaminen ei primääri- ja sekundäärisosialisaatiossa ole mennyt jälkipolville.

Mielenkiintoinen aloitus. Koulumenestys korreloi mielestäni vain akateemiseen taitoihin ja kykyyn mennä norminmukaisesti opiskeluputkista läpi. Tämä auttaa tietyille suljetuille ammattikiltatyyppisille aloille: lääkäri ja asianajaja esimerkiksi. Mutta on lukuisia tapauksia, että koulumenestys on ollut vaatimaton ja silti on menestynyt elämässään. Nimittäin koulumenestys ei takaa sosiaalisia ja vuorovaikutuksen avulla saatavia työpaikkoja ollenkaan. Myöskään yrittämisen halulla ei ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Innovatiivisuus ei katso todistuksia. Tätä osa-aluetta ei Suomessa tueta lainkaan, ei kouluissa eikä työelämässä. Oma luovuus katsotaan päin vastoin huuhailuksi ja negatiiviseksi huomiohakuisuudeksi. Täällä on Janten lain mukaan jokaisen alistuttava tiettyyn muottiin ja sen ulkopuolella olevia leimataan esim.hulluiksi, jotta heitä ei otettaisi vakavasti. Näin ollen Suomen tuleva menestys tulee olemaan erittäin vaatimaton ja lähinnä muiden maiden olosuhteista riippuvuus jatkuu, eikä uutta avausta ole luvassa. Muiden ideoilla ratsastaminen kantaa tiettyyn rajaan asti. On joitakin poikkeuksia onneksi, mutta valitettavan vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt ollaan keski-ikäisiä. Minulla se akateeminen tutkinto ja jatko-opinnot. Menestyvä firma, akateemisesti koulutettu menestyvä mies, kaksi kympin tytärtä, omakotitalo arvoalueella, mökki jne.

Millaisen kunnian otat itsellesi siitä, että synnyit ihmisenä, joka pystyy lisääntymään?

Luuseritkin valitettavasti lisääntyy.

Kunnian otan siitä millaisia lapsia meillä on ja miten heitä kasvatetaan. Eivät tule olemaan yhteiskunnan riippakiviä aikuisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt ollaan keski-ikäisiä. Minulla se akateeminen tutkinto ja jatko-opinnot. Menestyvä firma, akateemisesti koulutettu menestyvä mies, kaksi kympin tytärtä, omakotitalo arvoalueella, mökki jne.

Millaisen kunnian otat itsellesi siitä, että synnyit ihmisenä, joka pystyy lisääntymään?

Luuseritkin valitettavasti lisääntyy.

Kunnian otan siitä millaisia lapsia meillä on ja miten heitä kasvatetaan. Eivät tule olemaan yhteiskunnan riippakiviä aikuisina.

Sinä se sitten jaksat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aah. Koulussa menestymätön, merkonomitutkinnon kasaan rämpinyt isosiskoni jaksaa jauhaa tätä. Että koulumenestys ei ole mitään, vaatii vain perslihaksia, eikä kympin tytöt oikeasti pärjää missään. Tärkeintä on hyvät hoksottimet.

No nyt ollaan keski-ikäisiä. Minulla se akateeminen tutkinto ja jatko-opinnot. Menestyvä firma, akateemisesti koulutettu menestyvä mies, kaksi kympin tytärtä, omakotitalo arvoalueella, mökki jne

Hän asuu vuokrakaksiossa Itäväylän kupeessa, pikavippikierteessä ja elättää luuserimiestä. Ei lapsia, ei omaisuutta, ei tulevaisuutta.

Haiskahdat kyllä trollilta, mutta vaikka et olisikaan niin kylläpä elämäsi kuulostaa AIVAN VITUN KESKINKERTAISELTA ja robottimaiselta pätemiseltä ulkoisilla puitteilla :)[/

Siskoko se siellä?

Mitä  sen hyvän toimeentulon ja menestymisen sitten pitäisi olla.  Jos joku  on tyytyväinen tuollaiseen. Jos kyseessä on oikea tapaus, niin kyllä  pidän tätä akateemista menestyneempänä kuin  merkonomisiskoaan.

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Miettikääpä nyt hetki, mitä se korrelaatio oikein tarkoittaa. Ihan 100 %:n varmuudella koulumenestyksellä ja menestyksellä elämässä yleensä on korrelaatiota. Ei se silti tarkoita, että koulumenestys takaisi menestystä sen jälkeenkin tai että elämässään yleisesti menestynyt ihminen omaisi aina menestyksekkään koulutaustan.

Jos tarkastellaan, mitkä muuttujat nyt yleensä vaikuttavat ihmisen menestykseen, niin niitä on aikalailla! Yleisesti tunnustettuja keskeisiä tekijöitä ovat kuitenkin hyvät resurssit: Niin taloudelliset kuin älykkyyteen liittyvät. Joku voi sitten kompensoida heikompaa resurssia esimerkiksi oikeanlaisella persoonallisuudella jne.

Koulumenestys ei valttamatta korreloi elamassa menestymisen kanssa. Nahty on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korreloihan se urakehityksen kanssa. Korrelaatio (se tilastollinen jossa ei mietitä yksittäisiä tapauksia vaan yleistä trendiä) syntyy varmaan selkeiten siitä, että ne koulussa täysin syrjäytyvät eivät hyvin keskimäärin pärjää jatkossakaan. Miettikääpä niitä peruskoulun nippa nappa suorittaneita. Monet eivät jatkaneet mihinkään kouluun sen jälkeen. Mitkä mahdollisuudet tehdä uraa ilman koulutusta? Se laaja kasti, kasin-ysin oppilaat, siitä taas mentiin lukioihin, amikseen ja jatkettiin eteenpäin. Tuosta luokasta löytyy paljon niitä onnistujia. Kympin oppilaat on hyvin pieni luokka, niistä osa onnistui tosi hyvin, osa varmaan kehnommin (liian pedantteja, elämä koulun ulkopuolella ongelmallista, mt ongelmia kun vaatimukset itselle liian kovat jne), mutta tuo pieni joukko ei korrelaatiota hetkauta. Yrittäjäksi voi ruveta ilman koulutusta, mutta siinäkin rajotuksia minkälaiseksi: autokorjaamoonkin tarvitaan joku amiskoulutus, kampaajallakin oltava koulutus, mihinkään elektroniikan, lääketieteen tms. yrityksen pykääminen ei onnistu ilman pidempää (usein yliopistotasoista) koulutusta. Se muu menestyminen taas, siihen jokainen vanhempi voi lastensa kohdalla vaikuttaa. Hyvä itsetunto, kannustaminen, lapsen kykyihin uskominen, lapsen hyväksyminen itsenään, rakkaus, noita kun lapselleen antaa voi toivoa, että se lapsi löytää oman paikkansa ja kykenee elämästään onnellista tekemään.

Minkä takia aina ruokitaan sitä ajatusta että vain koulutuksen kautta voi osata mitään? Tuo on juuri sitä asenteiden luuduttamista joka takaa sen että itseoppineita syrjitään ja kaikkea mitataan niillä muodollisilla tutkinnoilla. Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi oppia ilman vuosien homehtumista koulun penkillä. Sillehän ei mitään voi jos suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia joille se oppi pitää aina kaataa sinne ajukoppaan.

Yrittäjänä voit näyttää itse osaamisesi mutta siinäkin pitää vakuuttaa rahoittajille, että kykenet hommaan. Ja jos kävelet firmaan hakemaan työtä peruskoulun paperit kourassa vastassa on kymmenen jolla työhän sopiva koulutus ja kokemusta alalta millä sinä vakuutat sen työnantajan palkkaamaan itsesi? Ja niille itseoppineille joku oppisopimustyylinen juttu varmasti sopisi, siinä voi työn ohessa osoittaa osaavansa asiat, olis se sorvausta tai koodausta. Mutta toivottavasti kuitenkin lääkäreiksi ei pääse jatkossakaan vain tomeralla netin googlauksella (palstalla kyllä olisi useita potentiaalisia veriarvojensa tulkitsijoita ja reseptien vaatijoita). Usein ei tajuta, että se koulutus auttaa tilanteisiin jossa systeemit muuttuvat. Itse voi osata sen perusjutun jonka opetellut, mutta nykyään työelämässä kaikki muuttuu nopeasti, koulut ja opiskelu antaa paremmat valmiudet muokata tekemistä.

Ihanko oikeasti olet sitä mieltä että joku tutkinto näyttäisi osaamisen, mutta monet monituiset suoritetut projektit eivät näyttäisi osaamista? Millä ihmeen tavalla se koulutus auttaa kriittiseen ajatteluun enemmän kuin filosofian lukeminen ja omien projektien työstäminen?

Koska se korkeakoulutus kouluttaa siihen.

Voihan sitä filosofiaa yms toki itsekin opiskella, mutta usein se tulos on sitten sellaista tasoa kuin esi, Meri Sopasella. Koti täynnä sisustustekstejä ja pää elämänlatteuksia.