Korreloiko koulumenestys elämässä menestymisen kanssa?
Kun ikää karttuu, voi alkaa tarkastelemaan omaa ikäluokkaansa, kuinka meille kävikään. Nämä "9,5 keskiarvo peruskoulussa ja nyt ruokajonossa" -tapaukset eivät edes ole kovin harvinaisia, mutta se mielestäni hieman yllättävää, että on käyty lähes parhain mahdollisin arvosanoin paitsi perusaste, toinen aste, niin myös yliopistokin, mutta silti jämähdetty varsin perustasolle työelämässä. Ikään kuin kunnianhimo olisi loppunut työelämän portaille. Humanisteille tämä ymmärrettävämpää, mutta porvaripuolen DI-KTM tyyppejä ihmettelen.
Kommentit (103)
Kyllä korreloi. Tottakai on yksilöiden välisiä eroja ja hyvä koulumenestys ei takaa menestystä aikuisiällä tai vastaavasti huono koulumenestys tarkoita koko ikäistä luuserointia. Mutta noin yleisesti nämä asiat on voimakkaassa korrelaatioissa keskenään. Heikoimmat koulussa on todennäköisemmin työttömiä, syrjäytyneitä, päihdeongelmaisia tai matalan tason töissä aikuisiällä kuin ne hyvin menestyneet.
Eikä tästä kannata kenenkään vetää hernettä nekkuun. Jokainen vastaa itsestään ja hieno, jos huonoista lähtökohdista pääsee pitkälle ja ikävää, jos hyvä koulumenestys ei johda tasapainoiseen elämään aikuisena. Esimerkiksi mieheni on ollut huono koulussa, mutta pärjää aikuisena ihan kivasti. On menestyvä yrittäjä. Toisaalta itse olin taas se luokan priimus koulussa ja olen suhteellisen hyväpalkkainen virkamies nykyään. Pärjäämme kumpikin siis hyvin.
Kyllä korreloi. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, mutta tilastollista riippuvuutta on.
Minulta ei ole ikinä kysytty arvosanoja. Ei kouluarvosanoja eikä yliopistoarvosanoja. Kuka ne muka tsekkaa? Varsinkaan koulumenestystä enää aikuisena.