Lopetanko? (Henkilökohtainen avustaja)
Olen nuori nainen, jolla on vanhempi avustettava. Joka avustuskerralla avustettavalla on jotain valitettavaa (paitsi jos aviomiehensä on kuulemassa, mikä on hyvin harvoin, ehkä kerran kahdessa kuukaudessa). Avustettava on korkeakoulutettu, mutta ei voi tehdä enää alansa töitä. Ilmeisesti hän pitää minua tyhmänä, sillä hän "neuvoo" minua yksinkertaisissa asioissa ja kirjaimellisesti pyörittelee silmiään, jos sanon jotain. Ja jos pesen peilit, ei peiliin saa jäädä viirun viirua. Jos pesen lattiat, ei moppiin saa jäädä likaa, vaan minun 'pitää imuroida paremmin'. Moppi ei myöskään saa olla märkä, ei edes nihkeä, vaan minun pitää raaputtaa pinttyneet kohdat pois rätillä imuroinnin ja moppaamisen jälkeen. Joka IKINEN kerta jotain. Mitä ihmettä teen?! Olen töissä henkilökohtaisena avustajana yrityksen kautta, joten lopettaminen ei ole niin helppo vaihtoehto, mutta mitä muutakaan tässä voi tehdä?
Kommentit (104)
Lopeta vaan. On ala arvoista työtä. Katkera vammainen ei tarvitse avustajaa. Sen elämä ei parane siitä vaikka se avustajaa kuinka haukkuu. Tai sen omaiset haukkuu. Avustajalla on normaali hyvä elämä. Piste. Piste. Minä en ainakaan anna minkään vajaaälyisten puheiden vaikuttaa oloni🤡
Työstä pitäisi tienata. Pyörätuolivammaiset valittavat miten vähän saavat rahaa. Onhan se ymmärrettävää pitää vahtia silmä kovana avustajaa keksiä hänelle lisätöitä. Hän voi vaikka laskea montako muurahaista on pihalla. Ja auta armias jos et löydä sinun pitää mennä etsimään muualta. Kunnon muurahaispesän. Ja tottakai vammaiselta riittääenergiaa kulkea perässä. Väsymyksestä ei tietoakaan Ei kun muurahaisjahtiin. Ja muista sinun on pakko myös hymyillä. Vammainen saa vaikka irvistää. Hänellä on oikeus.
Toisaalta harmittaa myös heidän puolestaan.
No ei kukaan ota avustettavia elinikäisiksi ystäviksi 😄😄jopas oli vitsi. Ei avustaja ole ystävä vaan avustaja. Avustaja tekee työnsä piste.